Kirjoittaja Aihe: Pokémon: Toiveita tähtien alla (S, Gladio & Lilie, oneshot)  (Luettu 770 kertaa)

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 562
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Title: Toiveita tähtien alla
Author: Larjus
Chapters: Oneshot
Fandom: Pokémon Sun & Moon
Characters: Lilie, Gladio
Genre: Drama/general
Rating: S
Warnings: Spoilaa Sun & Moon -animen loppuratkaisua
Disclaimer: Pokemonin on alun perin luonut Satoshi Tajiri, pelit kuuluvat Nintendolle ja niin poispäin. En ole saanut tämän kirjoittamisesta rahallista korvausta.
Summary: Gladio -- loi silmäyksen siskoonsa, joka oli jo sulkenut silmänsä ja ristinyt kätensä selvästi toivoakseen jotain. Hetken kuluttua tämä avasi silmänsä jälleen. ”No, mitä toivoit?”

A/N: Sain tähän idean kerran työmatkalla (joskus huhtikuun puolella), kun kuuntelin Owl Cityn kappaletta Fireflies. Sitä biisiä tulikin luukutettua tätä kirjoittaessa, koska sen myötä pääsin juuri oikeanlaisiin fiiliksiin. Ja en tiedä, jokin niissä sanoissakin vain sopii niin hyvin (vaikka ne ovatkin ihan erilaiset kuin tämä tarina :D). Kiva kirjoittaa tällainen pieni sisaruspätkä näin vaihteeksi. Jostain syystä niitä tulee kirjoitettua aika vähän (tulee keskityttyä muihin ihmissuhteisiin), vaikka on itsellänikin läheiset välit sisaruksiini, varsinkin siskooni, ja tiedän miten rikkaita, tärkeitä ja antoisia sisarussuhteet ovat ihan omankin kokemuksen kautta.

Kerään tällä ficillä Lilien haastetta Kerää10 varten, mukana myös Idän temppelin paluussa.



Toiveita tähtien alla


Lilie nojasi laivan kaiteeseen ja katseli kauas horisontin suuntaan. Maata ei ollut näkyvissä, ainoastaan tähtiä täynnä oleva musta taivas ja lähes yhtä tumma, tyyni meri. Yö oli muutenkin kaikin puolin hiljainen ja levollinen – kuin se olisi unessa itsekin. Lilie oli jättänyt Shironin ja Magearnan nukkumaan samaan kasaan Gladion pokémonien kanssa ja livahtanut itse kannelle ulkoilmaan, kun ei innostukseltaan kyennyt nukahtamaan.

”Lilie, mitä sinä täällä oikein teet?”

Äkillinen ääni hiljaisuudessa sai Lilien säpsähtämään. Hän katsahti taakseen ja tunnisti tulijan.

”Ah! Hyvää iltaa, isoveli.”

Gladio hymähti pienesti siskonsa kohteliaalle puhetavalle ja käveli tämän viereen laskien hänkin kätensä kaiteelle.

”Yöhän nyt jo on”, hän totesi. ”Mikset ole nukkumassa?”

”En saanut unta”, Lilie vastasi hymy kasvoillaan. ”Olen kai liian innoissani yhteisestä matkastamme.”

”Sinut tuntien se ei kyllä ole mikään ihme”, Gladio sanoi. ”Olet aina ollut jännittäjä.”

”Niin taidan ollakin. Mutta miksi itse olet valveilla?”

”En saanut minäkään unta”, Gladio vastasi nopeasti. Se oli kyllä totta, sillä hän oli tottunut aina valvomaan yömyöhään, mutta toisin kuin Lilie, hän ei ollut edes yrittänytkään mennä nukkumaan. Hän tiesi, ettei pystyisi vielä nukahtamaan – hänen täytyisi tottua laivan kahlitsevuuteen ensin. Mutta ei siskolle tarvitsisi kertoa sitä, että hän oli valvonut niinkin myöhään ihan tietoisesti.

”Vielä kaksi päivää, ja sitten olemme saapuneet Kantoon. Mitä luulet, tapaammekohan Satoshin siellä?”

”Se on mahdollista. Minähän sanoin hänelle, että vaikka maailma vaikuttaa valtavalta, se on oikeasti pieni. Eikö jo se, että kaikista maailman paikoista Magearnan valo on johdattamassa meidät Kantoon, riitä todistamaan sen?”

”Onhan se niinkin”, Lilie myönsi. ”Vaikka minusta tuntuu, ettei matkamme pääty vielä Kantoon vaan ulottuu paljon pidemmälle. Mutta emme voi muuta kuin seurata Magearnan näyttämää tietä, kunnes löydämme isän.”

”Ja kyllä me löydämme”, Gladio sanoi laskien käsivartensa siskonsa olalle ja vetäen tämän hieman lähemmäs itseään. ”Koska mehän emme luovuta.”

”Emme tietenkään!” Lilie vahvisti. Hän hymyili veljelleen ja käänsi sitten katseensa jälleen tummalle yötaivaalle, jota oli ehtinyt jo katsella pitkään. ”Isä on tuolla jossain, ja me löydämme hänet.”

Äkkiä taivaalla näkyi liikettä: aivan kuin yksi lukuisista tähdistä olisi päättänyt lähteä lentoon ja kiisi nyt vauhdikkaasti mustaa taivaankantta pitkin.

”Oi, veli, katso!” Lilie hihkaisi innoissaan ja osoitti sormellaan taivaalle. ”Tähdenlento!”

”Tai satelliitti”, Gladio hymähti ja loi silmäyksen siskoonsa, joka oli jo sulkenut silmänsä ja painanut kämmenensä yhteen selvästi toivoakseen jotain. Hetken kuluttua tämä avasi silmänsä jälleen. ”No, mitä toivoit?”

”Eikö sitä sanota, että jos toiveen kertoo, se ei toteudu?” Lilie esitti vastakysymyksen iloisesti. ”Mutta en minä sellaiseen usko”, hän lisäsi nopeasti perään. ”Kun tähdenlennolle on toivonut, se toive kyllä toteutuu. Minä tietenkin toivoin, että löydämme isän. Entä sinä?”

Gladio ei ollut oikeasti toivonut mitään tähdenlennolta – tai satelliitilta, niin kuin hän oletti sen olevan – mutta päätti mennä mukaan siskonsa intoon.

”Toivoin, että kohtaamme Satoshin Kantossa”, hän vastasi.

”Mitä?” Hymy pyyhkiytyi hetkeksi pois Lilien ällistyneiltä kasvoilta. ”Etkö sinä toivonutkaan isän löytymistä?”

”Juurihan me totesimme yhdessä, että kyllä me hänet löydämme”, Gladio sanoi. ”Onhan meillä Magearnan valo oppaanamme. Mutta Satoshi… hän voi olla missä vain. Ei hän pysy kauaa paikoillaan, ja siksi olisikin mukava nähdä hänet taas ja otella häntä vastaan – ja voittaa. Blackykaan ei koskaan ehtinyt mitellä hänen pokémonejaan vastaan.”

”Minäkin toivon, että tapaisimme Satoshinkin jälleen”, Lilie myönsi ja nojautui veljensä olkaa vasten. Pokémontaistelut eivät häntä oikeastaan kiinnostaneet, mutta hyvän ystävän kohtaisi mielellään koska vain.

”No, kuten sanottu, ei maailma ole niin suuri kuin voisi luulla. Varmasti törmäämme häneenkin vielä jossain – ja ehkä juuri tällä matkalla.”

Lilie vastasi veljen sanoihin enää pelkällä nyökkäyksellä. Gladio katseli hetken itsekin tyyntä merta, joka oli kuin sekin yöpuulle käynyt, ja vilkaisi sitten siskoaan. Tämä oli sulkenut silmänsä ja nuokkui hänen olkaansa vasten, vaikka ei nukkunutkaan. Mutta paljoa ei puuttuisi siitäkään.

”Mutta sinun matkasi vie nyt unten maille”, Gladio totesi hellästi ja tökkäisi Lilietä olallaan niin, että sai tämän havahtumaan. ”Tule, vien sinut nukkumaan.”

”Hyvä on”, Lilie myöntyi pidätellen haukotusta. ”Mutta tulethan sinäkin.”

”Tulen, tulen”, Gladio lupasi, vaikka ei vielä ollutkaan aikeissa mennä yöpuulle. Mutta sitähän pikkusiskon ei tarvinnut tietää.

Gladio saattoi Lilien hyttiin ja istui tämän vuoteen reunalla kunnes tämä oli lopulta nukahtanut. Se kyllä kävi melko äkkiä, sillä vaikka Lilie olikin aiemmin sanonut, ettei intonsa takia saanut unta, nyt sama into oli saanut hänet uuvahtamaan. Kun sisko viimein nukkui, Gladio nousi lähteäkseen mutta pyysi Zoroarkia jäämään vuoteen vierelle univahdiksi. Pokémon totteli kouluttajaansa välittömästi. Gladio kiitti sitä silityksellä ja lähti hytistä palatakseen laivan kannelle.

Taivas oli edelleen yhtä musta ja meri yhtä tyyni kuin tovia aikaisemminkin. Gladio nojasi kaiteeseen ja antoi viileän, suolaisen ilman hyväillä kasvojaan. Oli hiljaista – ainoat Gladion kuulemat äänet olivat peräisin laivasta, joka seilasi hitaasti kohti Kanton rantoja. Mutta vielä oltiin aivan liian kaukana, jotta horisontissa erottuisi maata päiväsaikanakaan.

Niin kuin aikaisemmin Lilien seurassa, Gladio huomasi taivaalla kiitävän ohuen valojuovan. Aivan kuin taas yksi tähdistä olisi päättänyt aloittaa vauhdikkaan liitonsa pitkin taivaankantta. Tällä kertaa Gladio ei kuitenkaan automaattisesti ajatellut sen olevan satelliitti vaan sulki silmänsä, sormet hakeutuivat toisiaan vasten. Ja hän toivoi.

”Toivon, että löydämme isän pian, ja että hän on kunnossa, jotta voimme olla jälleen kokonainen perhe. Toivon, että äiti jaksaa yhä tätä epävarmuuden aikaa ja pitkää matkaamme isää etsiessä. Ja toivon, että Lilie ei koskaan menetä hymyään ja sitä toiveikasta valoa, joka hänen sydämessään elää.”

Gladio avasi silmänsä mutta piti yhä kätensä yhteen liitettyinä. Tähdenlentoa ei taivaalla enää näkynyt, mutta se ei häntä haitannut.

”Ja seuraavan kerran, kun kohtaan Satoshin, minä aion voittaa hänet. Sitähän ei yksikään tähdenlento puolestani päätä.”

Ja ties vaikka se sittenkin oli ollut pelkkä satelliitti.
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Tämä sai kiinnostumaan ja nappasin sen kommenttikampanjan kautta. :)

Valitsin tämän, koska sisaruussuhteista kirjoitetaan harvemmin ficeissä (ainakaan pääjuonena) ja itse arvostan sitä kovasti. Pokemon on fandomina vieras mutta siinä mielessä tuttu, että olen pelannut Pokemon go:ta. Henkilöhahmot eivät kuitenkaan ole tuttuja, joten tein taas pientä taustatyötä alle, että selvisi kenestä on kyse. :)

Tämä oli kaunis pikku tarina sisaruuden lämmöstä, välittämisestä ja toiveikkuudesta. Pidin sen levollisesta tunnelmasta, vaikka huolet hahmoja valvottivatkin.

Tässä oli jotain hyvin japanilaista ja animemaista - siinä, miten sisarukset puhuttelevat toisiaan muodollisesti ja myös tavassa, kuinka kerrot tarinaa. Saatoin melkein nähdä tämän piirroselokuvana silmissäni. Se tuntui hyvin autenttiselta. :)

Pidin kovasti siitä, miten pokemonit nukkuivat somasti yhdessä vapaina, ihan tarkoituksella. Olin jotenkin käsittänyt, että suunnilleen Pikachua lukuunottamatta pokemoneja säilytetään palloissa, ja minua on aina hieman häirinnyt se, että osa niistä on hyvinkin "ihmismäisiä" ja jopa puhuvia, siksi tuntuu jotenkin sopimattomalta kohdella sellaisia olentoja kuin omaisuutta. Tosin olen nähnyt Pokemon-ohjelmasta ihan vain niitä ensimmäisiä jaksoja, josta koko sarja alkoi, kun pikkusiskot aikoinaan sitä katsoivat ja näin sivusta, joten minulla voi olla tästä väärä mielikuva.

Takaisin ficciin. Lilie on ihanan innokas yhteisestä matkasta, vaikka taustalla painaa isän etsimisen jännitys.

Lainaus
”Minäkin toivon, että tapaisimme Satoshinkin jälleen”, Lilie myönsi ja nojautui veljensä olkaa vasten. Pokémontaistelut eivät häntä oikeastaan kiinnostaneet, mutta hyvän ystävän kohtaisi mielellään koska vain.
Minun piti jälleen ensin googlettaa, kuka on Satoshi. Ilmeisesti tässä viitattiin sarjan päähenkilöön, vain eri nimellä. Minusta oli kiva, että veljestään poiketen Lilie ei piitannut niinkään taisteluista ja saavutuksista, vaan odotti ensisijaisesti ystävän tapaamista. :)

Lainaus
”Mutta sinun matkasi vie nyt unten maille”, Gladio totesi hellästi ja tökkäisi Lilietä olallaan niin, että sai tämän havahtumaan. ”Tule, vien sinut nukkumaan.”

”Hyvä on”, Lilie myöntyi pidätellen haukotusta. ”Mutta tulethan sinäkin.”

”Tulen, tulen”, Gladio lupasi, vaikka ei vielä ollutkaan aikeissa mennä yöpuulle. Mutta sitähän pikkusiskon ei tarvinnut tietää.
Gladion hellän suojelevainen suhtautuminen pikkusiskoon oli hellyttävää luettavaa. Hän malttoi istua vuoteen reunalla nukuttamassa ja jätti vielä ketun suojelemaan siskon unta. Veljellä oli omat mietteensä ja suunnitelmansa, ja vaikka hän ei niillä siskoaan rasittanutkaan, sai kaukainen tähti kuitenkin jakaa hänen huolensa ja toiveensa. Oli suloista, että nuoren miehen mielessä oli äidin jaksaminen ja siskon hyvinvointi. <3 Perheen arvo korostui tässä ihanasti.

Tykkäsin lukea tätä, vaikka en ennestään hahmoja tuntenutkaan. Sinulla on taito saada tarina avautumaan fandomin ulkopuoliselle lukijallekin niin hyvin. Se ilahduttaa joka kerta!

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 562
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Fiorella: Sisarussuhteista tosiaan kirjoitellaan vähemmän (minkä itsekin tossa A/N:ssä totesin omaltakin osaltani), ja mun mielestä Gladiolla ja Liliellä on kivan moniulotteinen suhde, ainakin animeversiossa (en ole koskaan päässyt pelaamaan Sunia/Moonia niin en tiedä, miten tilanne on niissä). He ovat keskenään kuin yö ja päivä mutta silti läheisiä ja välittävät toisistaan suuresti ♥ Liliellä tosiaan on tapana puhua muille selvästi tavallista muodollisemmin, ja Gladiostakin hän käyttää kohteliasta oniisama muotoa kun tavallisempaa olisi sanoa (o)niisan. Ensin vähän mietinkin, että olisiko se oniisama pitänyt jättää tähän sellaisenaan, kun siinä kuitenkin on se oma sävynsä, mutta päätin kuitenkin kääntää sen, koska onhan tuollainen suomeksikin normaalia muodollisempaa. Hauskaa, että näit tämän mielessäsi kuin jonain piirroselokuvana. Sellasta kun kuulee niin tulee tunne, että on onnistunut tunnelman luomisessa ja kuvailussa 😊😊

Etenkin alkuperäisessä animessa suurin osa pokemoneista tuntuu tosiaan olevan lähes aina palloissa (vaikka on niitä poikkeuksiakin). En tiedä, missä vaiheessa muutosta on tapahtunut, mutta Sun & Moonissa pokemonit ovat usein pois palloistaan taisteluiden ulkopuolellakin, ja jotkut eivät ole palloissa tyyliin koskaan (osa vaihdellen). Muutenkin musta tuntuu että pokemonit ovat arjen touhuissa enemmän ja aktiivisemmin mukana (tosin tuossa animessa ei matkatakaan salilta toiselle niin sellaiselle on aikaa). Mielikuvasi ei todellakaan ole väärä, sillä itse olen huomannut samaa. Pitäs ehkä vähän perehtyä muihin kausiin siinä välissä ja katsoa, miten muutosta tapahtuu :D Tiedän kyllä että siinä välilläkin on joitain pokemoneja, jotka eivät juuri palloissaan ole.

Satoshi tosiaan on koko animesarjan päähenkilö, joka Suomessa tunnetaan sillä jenkkikäännöksen nimellä Ash. Mulla on kuitenkin tapana kirjoittaa kaikki pokemon-ficini alkuperäisiä nimiä käyttäen (ja tästä Sun & Moonista olen ylipäätään vain nähnyt japaninkielisen version, jolloin käännösnimet tuntuvat oudoilta), joten tietenkin pidän Satoshin Satoshina.

Ihana kuulla että tykkäsit tästä, ja miten hyvin maailma tuntui aukenevan vaikkei sarja hahmoineen tuttu olekaan. Oon aina otettu kun joku kehuu sillä tavalla, iso kiitos koko kommentista ♥
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Jatkan vielä, koska oli kiinnostavaa kuulla, miten avasit fandomia lisää! :) Minua ilahdutti, että pokemonit eivät myöhemmässä vaiheessa aina ole pelkästään pallossa tai taistelemassa. Se on jotenkin inhimillisemmän tuntuista kohtelua niille ja samalla antaa (niin elokuvassa kuin tässä ficissäsikin) mahdollisuuden seurata myös niiden käyttäytymistä luonnossa. Tai ylipäätään pallon ulkopuolella.

Tykkään tuosta ratkaisusta, että käytät hahmojen alkuperäisiä nimiä, vaikka lukijalle saattaisi se käännöksessä käytetty versio olla tutumpi. Tuntuu tosi paljon järkevämmältä, että päähenkilönkin nimi on japanilainen, minusta se Äääsh kuulostikin siinä aina vähän pöljältä. ;D Liekö nimi merkitykseltään suora käännös vai valittu siksi, että molemmissa on "sh"?

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 562
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Minäkin tykkään siitä, miten ainakin tolla Sun & Moon -kaudella hahmojen pokemonit ovat paljon aktiivisemmin mukana ihan perusarjessakin. Tulee enemmän sellainen tunne, että ne ovat kuin perheenjäseniä. Käytännössähän ne vastaavat meidän lemmikkejä.

Mulle alkuperäisten nimien käyttö oli ihan luonnollinen valinta, ihan jo siksikin, että varsinkin tämän kauden suhteen ne käännösnimet tuntuvat mulle niin vierailta... Ja niiden sekoittelu se vasta tyhmältä tuntuisikin, oli kyse sitten ihmishahmojen tai pokemonien nimistä (ja just esim. Satoshin "tunnen" hyvin molemmilla nimillä, kun lapsena tuli katsottua alkuperäistä Pokemonia suomeksi, ja nyt olen myöhemmällä iällä katsellut sitten japaniksi). Vähän mietin jo kauhulla mitä teen, jos joskus joudun käyttämään pokemonien iskujen nimiä... 😅😅 Ehkä taktisesti vältän sellaiset tarinat (vaikka haluisin joskus kirjoittaa Kakin Bakugamesin käyttämään Dynamic Full Flamea).

Siitä mulla ei ole hajuakaan, mistä Satoshin käännösnimi Ash on johdettu, mutta käsittääkseni hänen sukunimensä Ketchumin on tarkoitus viitata siihen enkunkieliseen sloganiin "Gotta catch 'em all" (Ketchum kuulostaa samalta kuin catch 'em) :D Ja alkuperäinen nimi Satoshi on Pokemonin luojan etunimi.
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中