Kirjoittaja Aihe: Sattumaa vai suunnitelmaa?, slash, S (?), drama, romance  (Luettu 1297 kertaa)

Draconette

  • Snape's nosepolisher
  • ***
  • Viestejä: 212
Sattumaa vai suunnitelmaa?

Title: Sattumaa vai suunnitelmaa?
Author: Draconette
Pairing: Jack/Ewan
Genre: drama, romance?
Raiting: S (?)
Warnings: Slash
Disclaimer: Hahmot ovat omiani, kuten myös juoni, ja koko novelli!
Summary: Räps

A/N: Tämä tässä on äidinkieli 6-kurssin tuotokseni. Sen piti ensin olla koeviikon luomukseni, mutta se ei sitten kelvannutkaan äidinkielen opettajalleni, joka sanoi, että hän ei voi arvostella tätä esseekriteerein, ja että minun olisi kirjoitettava uusi essee! No, sen sitten teinkin, kirjoitin typerän asiaesseen aiheesta Keräilijä ja hänen maailmansa, mutta silti tunsin, että tämä on se ainoa oikea teksti, jonka loin kutoskurssilla.

Ja sitten, puolustan tuota typerää titleä, joka on suoraan otettu viime vuoden ylioppilasesseevihosta, numerosta 4. Joten liput salkoon! : D

Tässä tämä nyt kuitenkin on. (Ja jos luulette lukiessanne löytävän yhdennäköisyyttä Jackin ja Ewanin ulkomuodoissa erään kuuluisan slashparin kanssa, niin olette väärässä! x D) Ja anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet, mutta heitin tämän suoraan tänne; kirjoitin vain nopeasti parissa kymmenessä minuutissa "puhtaaksi" koneelle, ja kopsasin tänne näin, tarkistamatta lainkaan typoja. : D


Sattumaa vai suunnitelmaa?

Oli aikainen aamu, kun Jack heräsi. Hän luuli ensin heränneensä lintujen kimeään sirkutukseen, kunnes haistoi koiransa kammottavan hengityksen nenässään.
"Hyi, Mikey, mene pois!" Jack nuhteli koiraansa ja työnsi sen haisevaa kirsua kauemmas kasvojensa luota. Koira vingahti tyytymättömästi, mutta lähti lönkyttelemään olohuoneeseen luppakorvat pienesti heiluen.

Jack nousi vaivalloisesti parisängystään, jätti sen petaamatta ilmeisestä syystä ja alkoi tonkia vaatekaappiaan. Ensin hän huomasi tarvitsevansa bokserit, sillä ne hän oli repinyt päältään yösydännä onnistuttuaan saamaan poikamiesboksiinsa seuraa drinkkitäyteisen illan jäljiltä. Tämä seura oli edelleenkin kääriytyneenä viininpunaisten peittojen laskoksiin, ilkosen alasti hänkin. Jack ei halunnut herättää häntä, vaan pukeutui äänettömästi, paljonkaan kiinnittämättä huomiota mihin, sillä timmit lihakset, pepun herkullinen kaari ja sekaisin järjestäytyneet, lyhyet mustat hiukset olivat mielenkiintoisemmat kuin vaatekappaleet.

Kävellessään tunkkaisen, koiralta lemuavan olohuoneen ja paljaan eteisen lävitse keittiöön Jack huomasi lattioiden saaneen uudet "matot" miehien vaatteista, ja seisahtuessaan eteisen peilin eteen tarkistaakseeen ulkomuotonsa - vaaleanhehkuvat hiukset ja harmaat silmät, sekä pari tuoretta, kirkuvanpunaista fritsua kaulassaan - mies punastui muistellessaan edellisyötä. Uusi tuttavuus, Ewan, se vasta tiesi mitä teki, ja hänen vihreisiin siilmiinsä Jack olisi voinut upota ikuisesti, epäilyksettä...

Yhä suhteellisen tuoreet muistot mielessään Jack napsautti kahvinkeittimen käyntiin sotkuisessa keittiössään. Hän alkoi pikaisesti siistiä paikkoja edes vähän, jottei hänen tarvitsisi hävetä, kun Ewan liittyisi hänen seuraansa. Pyyhittyään nopeasti keittiöpinnat kostutetulla talouspaperilla ja juuri alkaessaan täyttää tiskikonetta Jack ennemminkin vaistosi kuin kuuli henkilön astuneen huoneeseen. Jack kääntyi ja huomasi pienoiseksi järkytyksekseen, ja onnekseen saapuneen miehen olevan vailla rihman hiertämää, täysin häpeilemättä.
"Eh... Huomenta, Ewan. Nukuitko hyvin?" Jack koetti käyttäytyä luontevasti ja olla tuijottelematta liiaksi miehen nivusia.
"Loistavasti, kiitos kysymästä", mustatukkainen Ewan vastasi suu virneessä, "Jos unet vain olisivat olleet pidemmät..."
"Ottaisitko kahvia - tai vaatteita?" Jack vitsaili ja tunsi itsensä lievästi typeräksi. Ewan antoi katseensa kiertää keittiötä, läpi jalkalistojen ja mukien pinttyneiden kahvitahrojen, aina Jackin kasvoihin asti, kunnes avasi sunsa vastaukseen.
"Kyllä, ja kyllä, paikat alkavatkin jo viilentyä", hän sanoi ja naurahti kepeästi. Jack tunsi poskiensa helottavan ja oli aikeissa hakea aamutakin, kun toinen pyysi, että saisi omat vaatteensa, ja totesi hänellä olevan jo kiire, sillä työt odottivat siitäkin huolimatta, että oli lauantai-iltapäivä.

"Yrittäjä ei voi levätä koskaan", hän kommentoi työtaakkaansa pukiessaan farkkuja ja pikkutakkiaan. Kahvin valuttua Jack kaatoi kahteen puhtaaseen mukiin kahvia. Ewan joi omansa pikaisesti, kiitti illasta pilke silmäkulmassa, muttei muulla tavalla osoittanut haluavansa nähdä vielä jatkossakin. Hän poistui Jackin asunnosta ja lähti kävelemään porottavassa auringossa pitkin Lontoon katuja. Jack tunsi itsensä hölmistyneeksi. Mikey haukahti vaativasti.


Oli kulunut viikko, kun Jack jälleen avasi silmänsä ja odotti jo koiransa limaisen haisevaa, mutta tuttua kieltä lipomaan poskeaan, mutta sitä ei näkynyt missään, vain sekainen tukkapehko sen sijaan, ja huumaava partavesi kävi Jackin nenään moukareiden takoessa ohimoa armottomasti. Kieli tuntui juuttuneen kuivana kitalakeen ja alastomuus oli varmaa, sillä vihreät satiinilakanat tuntuivat hyväilevän pehmeinä läpi koko vartalon. Jack nojautui antamaan pienen suukon Ewanin niskaan ja alkoi etsiä vaatteitaan - vedestä puhumattakaan - tämän asunnosta.

Asunto oli vähän suurempi kuin Jackin, mutta molemmat olivat yhtä lailla sotkuisia, ja Ewanin harrastuksen, tai työn, pystyi helposti lukemaan tämän sisustuksesta: valokuvia kaikkialla. Seinille nastoitettuina tietenkin, kollaaseja ja tauluja, pöysillä ja lipaston päällä kehyksissä, hyllyssä valokuvakansioitettuina ja lajiteltuina päivämäärät albumien selkämyksissä. Viimeisimmät valokuvat olivat sekaisin olohuoneen lasipintaisella pöydällä, ja Jack istuutui tummalle sohvalle tutkimaan niitä unohtaen janonsa.

Kuvien takana lukivat päiväykset. Ne olivat toissapäiväisiä, ja Jack tunnisti monia paikkoja ja aiheita. Lähikauppa, jossa hän kävi usein, lähikauppaa vastapäätä oleva puisto, jossa puut loivat uusia lehtiä kesään valmistuen, vanha pariskunta heittämässä puiston lampeen leivänmuruja, Jack lukemassa lehtiä penkillä, Jack ostamassa hodaria pieneltä kojulta, Jack jatkamassa kävelyä Mikeyn kanssa...

Jack jatkoi kuvien selailua ja alkoi tajuta käytyään edellisviikon päivämäärällä varustetun kuva-albumin läpi, että kuvat olivat lähes poikkeuksetta kaikki otettu Jackin asuttamasta kaupunginosasta, vaikkei Ewan itse asunut lähellä. Jackin lävitse kulki nopea kylmien väristyksien aalto ja päänsärky tuntui pahenevan, vaikka avoimesta ikkunasta tulvi virkeän keväistä lämmintä ilmaa.

"Sinä se vasta oletkin oikea aamuvirkku", Jack kuuli Ewanin äänen selkänsä rakaa ja hätkähti, "itse en jaksa vaivautua nousemaan ennen puolta päivää useinkaan, illalla on mukavampi työskennellä." Jack pysyi vaiti ja mietti, että johtuiko se siitä, että Jack oli aamuisin töissä.

Hetken hiljaisuuden kuluttua Jack sanoi pahoitellen, että hänen olisi jo lähdettävä kotiin ruokkimaan Mikey ja laatimaan työraportti loppuun, se kun oli jo kaksi päivää myöhässä viikonlopun vuoksi. Ewan näytti harmistuneelta, mutta Jackin ollessa jo ulko-ovella huikkasi tämän perään: "Viikon päästä: sama paikka, sama aika?" Toinen kohautti harteitaan ja sanoi ilmoittelevansa ennen viikonloppua.


Jälleen viikon kuluttua: Jack ei herännyt koiran hengitykseen kuten aina, eikä vieraaseen asuntoon, kuten sattumasta, vaan oli laittautumassa työntäyteisen viikon jäljiltä rentouttavaa baari-iltaa varten. Hän oli juuri tullut suihkusta, ja alkoi valita Mikeyn kiehnätessä jaloissa hellyydenkipeästi, mitä pukisi päälleen. Jotakin ehdottoman rentoa sen olisi oltava; puvun käyttäminen toimistotyön puolesta oli jo enemmän kuin tarpeeksi asiallisuutta, joten nyt Jack päätyi pukeutumaan vaaleisiin farkkuihin ja vihreään hihattomaan paitaan, jonka päälle laittoi mustan, tyylikkään kauluspaidan vihreillä saumoilla. Vihreä korosti upeasti hänen lähes hopeaan vivahtavia hiuksiaan, jotka hän silotti ja aittoi poninhännälle mustalla nauhalla.

Astuessaan ulos ovesta hän tarkisti lopputuloksen peilistä, loi pilkettä silmäkulmaan ja oli valmis Lontoon hehkuvanhikiseen yöelämään, jossa diskopallot pyörittivät valojaan tanssilattioilla, lattiat täynnä ihmisiä bailuvaatteissa, ihmiset täynnä alkoholia ja tasaiseen tahtiin jumputtavaa musiikkia. Jack liittyi tähän kuplivaan seuraan ja osittain toivoi, osittain pelkäsi, että Ewan vastaisi puhelinvastaajaan jättämäänsä viestiin saapumalla "samaan aikaan, samaan paikkaan".

Jackin ei tarvinnutkaan kauaa odottaa, kun kauniin vihreät silmät jo osuivat jäisen harmaisiin. Silmiä seurasivat mustat kutrit, tällä kertaa ne eivät olleet sekaiset, hymykuopat ja seksikäs vartalo, jota peittivät mustat farkut ja valkoinen paita. Ewan käveli suoraan seuralaisensa luo, kiitti iloisesti tätä kutsusta ja tilasi kummallekin oluet. Hän aloitti heti kevyen jutustelun, kehuttuaan ensin Jackin vaatteita. Jack yritti näyttää luontevalta, mutta hän setvi edelleenkin mielessään tunkeilevan yksityisiä kuvia, ja että oliko ollut viisasta pyytää Ewan baariin.

Toinen mies huomasi Jackin poissaolevaisuuden ja kysyi: "Johtuuko se vain alkoholista, vai minkä takia katseesi harhailee?" Jack katseli hetken vielä ympärilleen, miettien, pohtien, päättäen.
"Sinä olet seurannut minua." Ewan näytti hämmästyneeltä ja Jack jatkoi, "Niin! Varmasti olet, koska näin kuviani asunnollasi! Olet kytännyt minua ja ottanut kuvia!" Jackin onnistui vielä pitää äänensä tasaisena, mutta oli varma, että se pian alkaisi täristä eäpuskosta ja syttyvästä raivosta. Varmastikin Ewan oli jonkinlainen sairas perverssi, joka huohotti ihmisten perään objektiensa lävitse - tavoittamatta oikeaa elämää.

Tai sitten, että tällä kertaa hän oli halunnut tavoittaa ja siksi päättänyt suunnitella kaiken tarkasti, ja järjestelmällisesti yritti päästä Jackin elämään ja lopulta omia sen kameran linssin ikuistaessa ja vangitessa hetken, jotka eivät enää koskaan palaisi, vaikka kuvia selailisikin, tekisi niistä kirjan, tarinan typeryksestä nimeltä Jack, joka ei nähnyt metsää puilta.
"Oletko seurannnut minua?" Jack sanoi, päästäen inhoamansa ja odottamansa heikkoutta kielivän tärinän ääneensä.

"Anna kun selitän!" Ewan pyysi. Jack piti suunsa supussa, odotti, kun mies tyhjensi tequilapaikun, kuin rohkeutta tai turvaa hakien, ja avasi suunsa. Jack oli varma, että seuraisi tunnustus. Kammottava, iljettävä, sairas fetisistinen tunnustus.
"Näin sinut ensi kertaa muutama viikko sitten täällä, ollessani työkeikalla ottamassa kuvia jostakin tähdenlennosta. Istuit yksin, timmeissä, niin timmeissä housuissa ja seksikkäässä paidassa." Ewan näytti palauttavan hetken mieleensä, nauttiva ilme kasvoillaan.
"Olit liian tyylikäs ja herkullinen ollaksesi täysin hetero, mutta tahdoin varmistuksen, joten kyllä, periaatteessa aloin seurata sinua, ja ottaa joitakin kuvia, mutta täysin vailla mitään likaisia ajatuksia!" Ewanin kasvot loistivat vilpittömyyttä.
"Koko seuraavaksi viikoksi jätin työni ja yritin nähdä sinut edes vilaukselta, mikä toisinaan onnistuikin, sattumalta, kai. Mutta sinä perjantaina... sen on täytynyt olla muutakin kuin pelkkää onnea, sillä näin sinut taas täällä ja sinä itse iskit minut! Se, jos mikä on uskomaton yhteensattuma, pienten todennäköisyyksien törmäys, suorastaan sattuman kauppaa!" Jack kuunteli, eikä Ewan enää vaikuttanutkaan miltään perverssiltä, mutta vaikka suloinen huojennus levisikin hänen vartaloonsa humalan mukana, häntä askarrutti vielä yksi asia.

"Miksi jatkoit senkin jälkeen vielä kuvaamistani?" Ewan virnisti ilkikurisesti ja vastasi tuttu pilke silmäkulmassaan.
"En uskonut, että sattuma toisi meidät uudestaan yhteen, joten päätin vähän avittaa sitä." Miehet vaihtoivat kiimaisia katseita, ja Jack kiitti mielessään Ewanin kameraa, ennen kuin upottautui jälleen yhteen suloisen siirappiseen suudelmaan Ewanin kanssa.

A/N2: Jos luit tämän kokonaan, olisi kiva saada kommenttia, risuja tai ruusuja! (:
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 16:12:55 kirjoittanut Scarlett »
'Fools who wear their hearts proudly on their sleeves,
who cannot control their emotions,
who wallow in sad memories and
allow themselves to be provoked so easily -
weak people, in other words -'
- Snape, OotP, s. 591

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 3 178
  • Peace & Love
Vs: Sattumaa vai suunnitelmaa?
« Vastaus #1 : 05.06.2008 00:02:28 »
Mitäs sitä tähän sanois? Ewan <3 Jack <3 Tykästyin nimiin, vaikka kohtuullisen normaaleja ovatkin. Itse en omissa originaalijutuissani tasan ikinä käytä muita kuin suomalaisia nimiä, mutta tämän tekstin tunnella on ensinnäkin jotain niin epäsuomalaista, että on ihan oikein sijoittaa tapahtumat jonnekin muualla kuin tänne pimeään Pohjolaan.

Sitä niin kovasti yritän olla fiksu... ymmärrän kyllä ehkä miksei äidinkielen opettaja ihan hirveästi tykännyt novellistasi, tosin hyllyttäminen johtu varmaan siitä ettei tyhmässä lukiossa kannusteta luovaan kirjoittamiseen vaan kuivien japa japa-juttujen kirjoitamiseen, joissa analysoidaan niin vitusti että aivopuoliskoihin sattuu ihan tasapuolisesti.

Niin, missäkö se rakentava palaute viipyy? Tarvitsen hieman tyhjäkäyntiä päästäkseni asiaan. Siis keräilyynhän tämäkin mitä mainiimmin toimi, potsut ovat varmasti oikeita herkkupakaroita, aivan niinkin suurissa mitoissa, eten viitsi liika ihkuttaaa ettei valu kuolaa näppäimistölle. Kaikenlisäksi täältä löytyyi , ah! aina niin ihanaa kuvailua... vihreät satiinilakanat pehmeinä vasten ihona ja niin edelleen.

Ja niin pidin tästä, lyhyt novelli, joka tasapainotteli aika kivasti tilannenovellin ja juonellisen novellin välimaastossa, pitkälle tämmöinen hyvin hyväntuulinen pätkä. Sopii kesäiltaan, hyvä että luin tänää enkä huomenna, sillä kuuma säämiehen lupaama kuuma hele ei olisi olut lukunautinnole yhtään niin hyvä uin hiukan viileämpi ilmanala.

Kamera <3 valokuvaus <3 ja minulle tuli ficci-ideä... tuska.... niitä on jo valmiksi liikaa....

Ei muuten kerääntynyt sitä rakentavaa kovinkaan paljon ;D

Kiittäen, ja ihmessä vaan laittelet muitakin novellejas yms kamaa tänne, tuo toinekin on kerrasaan mahtava, kommentoin sitä heti kun "kiireiltäni" ehdin, : jjb
Here comes the sun and I say
It's all right