Kirjoittaja Aihe: Mörköhääkakku ja muita Siriuksen tatuointeja (K-11)  (Luettu 179 kertaa)

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 730
Nimi: Mörköhääkakku ja muita Siriuksen tatuointeja
Kirjoittaja: Rowena
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: Draama
Henkilöt: Sirius, Tonks ja Remus
Tiivistelmä: Joko sinä olet ottanut sen tatuoinnin?
Kirjoittajan sana: Luin joskus jostain (varmaan Pottermoresta), että Remuksen vanhempien hääkakkuna oli mörkö, koska he tapasivat, kun Remuksen taikaministeriössä työskennellyt isä tuli karkottamaan mörköä Remuksen äidin luo. Mun on kauan pitänyt kirjoittaa mörköhääkakusta, mutta tästä tuli nyt todella erilainen tarina ku mitä alun perin suunnittelin :D.
Sataseen tämä menee sanalla ulkopuoli.




MÖRKÖHÄÄKAKKU JA MUITA SIRIUKSEN TATUOINTEJA


Pääsiäinen oli tuloillaan. Kalmanhanaukion keittiössä tuoksui paistettu lammas, ja Sirius hyräili tyytyväisenä Kohtalottarien Pääsiäinen on vain vähän perseestä –hittiä pyyhkiessään tiskipöytää. Tonks oli tarjoutunut auttamaan häntä siivoamisessa, mutta Sirius oli kieltäytynyt. Siriuksesta oli mukava puuhailla keittiössä, joskin Tonks arveli sen johtuvan pitkälti siitä, että hän ei voinut poistua kotoaan. Jotenkin Siriuksen oli saatava päivät kulumaan. Mutta mitä pidemmälle kevät oli ehtinyt, sitä iloisemmaksi Sirius oli tullut. Ja nyt hän vaikutti olevan aivan erityisen iloinen, koska illalla Kalmanhanaukiolla pidettäisiin pienet illanistujaiset. Vesi herahti Tonksin kielelle, kun hän muisti uunissa kypsyvän lampaan. Mutta ruoan toivossa hän ei ollut tullut etuajassa Kalmanhanaukiolle, hän ei vain ollut jaksanut mennä työpäivän jälkeen muutamaksi tunniksi kotiin. Ja hän oli ajatellut, että Sirius tuskin panisi seuraa pahakseen.

”Joko sinä olet ottanut sen tatuoinnin?” Sirius kysyi yllättäen tiskirättiä huuhdellessaan. Tonks oli muutamaa kuukautta aikaisemmin kertonut hänelle haaveilevansa Kohtalottaret-tatuoinnista.

”En vielä. En ole vieläkään päättänyt, millaisen haluan. Mutta yksi hyvä vaihtoehto on Tanssi lailla hevoskotkan –teksti polven yläpuolelle.”

”Se kuulostaa hyvältä. Rochella Davies tekee Viistokujalla hienoja tekstitatuointeja. Vaikka en ole kyllä varma, onko hänellä enää liikettä siellä”, Sirius naurahti ja asetteli tiskirätin kuivumaan. Keittiö kiilsi, ja hetken verran Tonks pohti, kehtaisiko pyytää serkkuaan siivoamaan myös hänen keittiönsä.

”Onko sinulla paljon tatuointeja?” Tonks sen sijaan kysyi. Sirius istuutui häntä vastapäätä ison tammipöydän ääreen.

”Kahdeksan. Rochella on tehnyt niistä suurimman osan. Hänen sauvansa ei sattunut lähellekään niin paljon kuin ministeriön työntekijän Azkabanissa.”

”Tatuoidaanko Azkabanissa?” Tonks kysyi ja tunsi itsensä typeräksi Siriuksen ihmettelevän ilmeen nähdessään. Tonks oli aurori, hänen olisi varmasti pitänyt tietää asiasta.

”Jokainen vanki saa ihoonsa vankinumeronsa. Se estää karkaamisen. Tatuointi, hmm, räjähtää, mikäli vanki poistuu linnan alueelta”, Sirius sanoi ja irvisti. Tonksia puistatti.

”Onneksi tatuointi ilmeisesti menettää voimansa animaagimuodossa.”

”Onneksi. Mutta en voinut olla siitä varma, joten pelko käsivarren menettämisestä oli olemassa siihen asti, kunnes sain uitua rantaan”, Sirius sanoi ja kääri vasemman hihansa ylös. Hänen ranteeseensa oli tatuoitu numerosarja ja joitakin riimuja.

”Onko nuo riimutkin tehty Azkabanissa?”

”On, ne kuuluvat osaksi karkaamisenestoloitsua. Tätä sen sijaan ei ole tehty Azkabanissa”, Sirius virnisti ja kääri hihaansa ylemmäs. Hänen kyynärvartensa päälle oli tatuoitu koristeellisin kirjaimin jokin latinankielinen sana.

”Mitä tuossa lukee?”

Ilkeys. Naura vain, mutta 15-vuotiaana tämä tuntui varsin hyvältä idealta. Myönnän, että nykyään tämä ei lukeudu suosikkeihini.”

”Mikä on suosikkisi?”

Sirius mietti hetken ja alkoi sitten napittaa paitaansa auki. Hänen vasemman rintalihaksensa päälle oli tatuoitu musta risti, jonka ympärille oli kirjoitettu riimuja.”

”Tämä. Otin tämän, kun olin melkein tapattanut Kalkaroksen.”

”Mitä?”

”Se on pitkä tarina, enkä jaksa kertoa sitä nyt. Toiste, lupaan. Otin tämän muistutukseksi siitä, että kepposillakin on rajansa. Osaatko lukea riimuja?”

”En valitettavasti. Nukahdin ensimmäisellä muinaisten riimujen tunneilla eikä professori laskenut minua sitten enää tunneilleen”, Tonks tunnusti nolona. Sirius naurahti.

”Tähän ristin ympärille on kirjoitettu viikinkivelhojen runo, joka vannottaa elämään niin, että voi kuolla sanoen: Minkä tein, sen tein rohkeudesta, rakkaudesta tai veljieni tähden.”

Tonks hymyili. Tatuointi oli mahtipontinen, mutta kuulosti Siriukselta.

”Onko sinulla jotakin sellaista tatuointia, jota häpeät? Äiti on sitä mieltä, että minun ei kannata ottaa tatuointia, kun kuitenkin tulen häpeämään sitä kymmenen vuoden päästä.”

”Tuota… on minulla yksi. Mutta sitä minä en aio sinulle näyttää”, Sirius virnisti.

”Miksi et? Sirius, näytä! Minä haluan nähdä.”

”Et halua, usko minua. Se on kammottavan ruma. Lisäksi se on perseessäni.”

”Perseessäsi?”

”Niin.”

”Miksi ihmeessä?”

”No kiitos Merlinin se ei ole näkyvämmällä paikalla! Otin sen kännissä. Me kaikki otimme, James, Remus ja minä.”

”Onko Remuksellakin tatuointi takapuolessaan?” Tonks kysyi ja tunsi kauhuissaan, miten hänen poskensa ja hiuksensa saivat hennon punan. Siriuksen virnistys syveni, mutta hän ei onneksi kommentoinut Tonksin punastumista.

”On kyllä. Mutta älä kerro, että kerroin, hän tappaisi minut.”

”Millainen tatuointi se on?” Tonksin oli saatava tietää.

”No… taustaksi sen verran, että kun olimme kuudentoista, olimme kesällä käymässä Peterin luona. Hän oli saanut jästiserkultaan lainaksi tatuointikoneen, ja pienessä kännissä ystävyystatuointien ottaminen tuntui hyvältä ajatukselta. Peter oli hyvä piirtämään, ja tatuoinneista olisi voinut tulla ihan kivojakin, jos olisimme malttaneet olla juomatta lisää niitä miettiessämme. Lopulta James keksi, että otetaan mörköhääkakku perseeseen.”

”Mitä?”

”Tuo olisi pitänyt olla meidän kaikkien reaktio asiaan, mutta ei, kiitos tuliviskin, valitettavasti ollut. Aikaisemmin päivällä oli jostain tullut puheeksi, että Remuksen vanhemmilla oli aikoinaan ollut häissään mörköhääkakku, ja jostain syystä sellaisen tatuoiminen tuntui meistä kaikista hyvin hauskalta ajatukselta.”

”Sinun on pakko näyttää se minulle!”

”Et sinä halua nähdä, se on oikeasti ruma. Tosin Remuksen tatuointi on vielä rumempi, Peter teki sen viimeiseksi, ja oli jo lähes sammumispisteessä.”

Tonks pystyi vielä kuvittelemaan mörön Siriuksen pakarassa, mutta kännisen ihmisen taiteilema mörkö Remuksen takapuolessa meni yli hänen mielikuvituksensa.

”Jäikö Peter ilman tatuointia?”

”Ei suinkaan. Hän ei antanut meidän piirtää, koska kukaan meistä ei osannut, mutta hän suostui siihen, että James kirjoitti hänen perseeseensä mörköhääkakku. Tai siis yritti kirjoittaa, James sammui kesken kaiken, ja lopputulokseksi jäi mököhääk.”

Tonks purskahti nauruun. Hänen verkkokalvoillaan oli liikaa kyseenalaisia kuvia, ja häntä nauratti ajatella Remusta opettamassa mörköjen karkottamista Tylypahkassa. Miten miehen pokka oli pitänyt?

”Tuliko teille morkkista?”

”Tulihan nyt toki, varsinkin Remukselle. Jos tatuointi olisi ollut hänen kädessään, hän olisi varmasti hakannut koko käsivarren irti. James otti asian huumorilla, paitsi ei enää sitten, kun hän alkoi seurustella Lilyn kanssa. Lily oli kuulemma kiljaissut nähtyään hänen perseensä ensimmäisen kerran. Sen jälkeen sinä iltana ei ollut tapahtunut enää mitään, ja James oli aivan varma, että hän oli menettänyt mahdollisuutensa ikuisiksi ajoiksi.”

Tonks nauroi taas, mutta hänen mieleensä hiipi myös pieni alakulo. Alakulo siitä, että Sirius oli menettänyt melkein kaikki ne ihmiset, joista hän puhui suurella rakkaudella. Alakulon hätistääkseen Tonks pyysi vielä kerran:

”Näytä se tatuointi minulle. En kerro Remukselle sinun kertoneen, jos näytät.”

”Mustien puolelta sinä olet perinyt ainakin neuvottelutaidot”, Sirius naurahti ja Tonksin yllätykseksi avasi vetoketjunsa. Sitten hän nousi seisomaan, käänsi selkänsä Tonksille ja laski housunsa.

Tatuointi oli kammottava. Siihen oli kuvattu kolmikerroksinen kermakakku, jonka päällä oleva mörkö oli naurettavuudessaan kuin suoraan lastenkirjan kuvituksesta. Sen irvistys oli ruma ja harvahampainen ja se oli piirretty kiusallisen vinoon.

”No?” Sirius kysyi.

”Hirveä”, Tonks hihkaisi hyväntuulisesti. Sirius naurahti, nosti housunsa ja kääntyi ympäri. Hän oli juuri vetämässä vetoketjua kiinni, kun ovi kävi. Tonks kääntyi katsomaan, kuka keittiöön oli tullut, ja jähmettyi nähdessään Remuksen.

”Keskeytinkö jotain?” Remus kysyi ääni kireänä ja kasvot vailla hymynhäivää.

”Et juurikaan. Näytin Tonksille tatuointejani”, Sirius sanoi hyväntuulisena. Tonks sen sijaan tunsi jälleen punastuvansa. Miltä tämä kaikki näytti Remuksen silmiin?

”Huomaan”, Remus totesi kuivasti ja tuijotti Siriuksen auki napitettua paitaa.

”Mitä kuuluu?” Tonks kysyi, kun ei muutakaan keksinyt.

”Hyvää”, Remus murahti. Sirius oli vetänyt hänelle tuolin, mutta mies seisoi itsepintaisesti yhä ovensuussa.

”Näytin Tonksille myös mörköhääkakun”, Sirius sanoi, selkeästi yrittäen keventää tunnelmaa. Mutta tieto sai Remuksen ilmeen synkkenemään entisestään.

”No sehän mukavaa. Minä taidan tästä lähteä.”

”Vastahan sinä tulit”, Tonks vinkaisi.

”En halua olla häiriöksi”, Remus murahti, kääntyi ja oli poissa. Tonks tunsi kyyneleiden pyrkivän silmiinsä. Kaikkein viimeiseksi maailmassa hän tahtoi pahoittaa Remuksen mielen.

”Merlin sentään, mikä marttyyri!” Sirius puuskahti. Sitten hän otti taikasauvansa ja alkoi leijuttaa astioita pöydälle. Remuksen ilmestyminen oli saanut hänet ilmeisesti muistamaan, että vieraat tulisivat pian.

”Mistä hän oikein pahoitti mielensä?” Tonks kysyi onnettomana. Mustan sukuvaakunalla koristettu posliinilautanen leijui hänen eteensä pöydälle.

”Eikö se ole päivänselvää? Hän haluaisi viettää sinun kanssasi aikaa, mutta ei saa sitä sanottua. Ja sitten häntä harmittaa, että minä teen niin.”

”Hän… haluaisi viettää minun kanssani aikaa?” Tonks toisti ymmällään.

”Niin. Luulen, että hän on vähän ihastunut sinuun.”

Jokin Tonksin vatsassa muljahti hassusti.

”Mutta hänhän ei koskaan halua ottaa minun kanssani edes killan parivartiointivuoroja.”

Sirius naksautti kieltään samalla, kun hopeahaarukat löysivät pöydältä paikkansa.

”Niinpä. Muistatko miten kerroin hänen suhtautuneen hääkakkuun humalan hälvettyä? Hän halusi sen pois. Remus haluaa aina kaiken pois. Hän ei mielestään ansaitse yhtään mitään. Jos minä olisin sinä, minä menisin puhumaan hänelle järkeä. Olen itsekin yrittänyt tehdä sen monta kertaa, mutta minua hän ei kuuntele. No, en minä kyllä itsekään kuuntelisi itseäni.”

Tonksin vatsassa muljui yhä hassusti. Oliko Sirius oikeassa? Oliko Remus ihastunut häneen? Vielä muutama kuukausi sitten hän oli tehnyt Remuksen kanssa usein paripartioita, ja heillä oli ollut mukavaa kahdestaan, mutta sitten yllättäen Remus ei enää ollut halunnut hänen parikseen. Oliko Sirius oikeassa, pelkäsikö Remus tunteitaan?

Sirius kurottautui ottamaan viinihyllyltä vanhalta näyttävän punaviinipullon. Hänen hihansa nousi ja paljasti tatuoinnin oikeassa ranteessa. Siinä luki paksuin kirjaimin VALOIS.

”Tuo on minusta sinun hienoin tatuointisi”, Tonks sanoi. Sirius käänsi katseensa viinipullosta ranteeseensa.

”Niin, tämä. Tämän minä otin, kun valmistuin Tylypahkasta. Silloin kaikki oli niin pimeää, me valmistuimme keskelle Voldemortin alati kasvavaa valtakuntaa, eikä tulevaisuus juuri tarjoillut mahdollisuuksia. Minä, joka olin ollut aina huoleton hetkessä eläjä, tajusin, että Tylypahkasta lähdön jälkeen olisin aivan yksin. Ystävät eivät olisi enää ympärillä koko aikaa, enkä pystyisi enää pakenemaan ahdistustani heidän kanssaan hölmöilemiseen. Muistan, miten toukokuun öinä harhailin pitkin Tylypahkaa, ja ahdistuin siitä, että kohta joutuisin luopumaan siitä kaikesta. Ja sitten yhtenä yönä Lily tuli minua vastaan. Juttelimme läpi yön, ja hän sai päähäni taottua, että tulevaisuus ei olisi pimeä, jos päättäisin nähdä valon. Hän taisi siteerata Dumbledorea: Onnen voi löytää synkimpinäkin aikoina, jos vain muistaa sytyttää valot. Viiniä?”

Siriuksen herkät muistelmat keskeyttänyt kysymys sai Tonksin hätkähtämään.

”Tuota… ei kiitos. Minä taidan lähteä Remuksen luo. Minä luulen, että meidän pitää ehkä vähän jutella.”

Hymy valaisi Siriuksen kasvot, jotka olivat synkentyneet hänen muistellessaan Lilyä.

”Tee se.”

Kun Tonks oli lähtenyt, Sirius katsoi jälleen kerran kädessään olevaa viinipulloa. Sitten hän laski sen pöydälle ja rojahti istumaan tuolille. Hän hautasi päänsä käsiinsä ja oli pitkään hiljaa ja liikkumatta. Lopulta hän huokasi ja käänsi vasemman ranteensa näkyviin.

390

Siriuksen vankinumero. Numero, joka oli vienyt häneltä kaiken.



marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 259
Vs: Mörköhääkakku ja muita Siriuksen tatuointeja (K-11)
« Vastaus #1 : 03.04.2021 09:05:04 »
Oi, olipa parasta tulla eilen pääsiäissaunasta ja huomata, että sulta on ilmestynyt uusi Potter-teksti! Tämä on tosi hauska, nauroin ääneen monessa kohdassa!  :)

Hyvin siriusmaisia nuo kaikki tatuoinnit. Etenkin Valois on hurjan kiva. Viikinkien veljeys-tatuoinnista mulle tuli tietysti Regulus mieleen, vaikka Sirius itse on varmaan ajatellut kelmejä tatuoinnin ottaessaan. (Vähän tekopyhä tatuointi siinä mielessä ehkä.) Ja ihan kuin olisin joskus aiemminkin jostain sun ficistä lukenut Siriuksen Ilkeys-tatuoinnista..? Kuulosti jotenkin tutulta. Mutta aika karua ajatella, että mörköhääkakku on Peterin piirtämä eli Sirius joutuu ikuisesti kantamaan petturin kädenjälkeä pakarassaan... Niin kuin tietysti Remuskin. Mutta kiva, ettei Peteriä silloin tatuointihetkellä ole jätetty ulkopuolelle, vaan hänelläkin lukee mököhääk :D :D Siriuksen pakaran mörkö on kai jonkinlainen mörrimöykkymäinen otus? (Lupin sanoo muistaakseni AV:ssa, ettei kukaan tiedä, miltä mörkö yksin ollessaan näyttää.. Mutta se olisikin metkaa, jos mörkötatuointikin muuttaisi muotoa sen mukaan, mikä ketäkin eniten pelottaa :D)

Siriuksen ja Tonksin dialogi soljuu kivasti ja leppoisasti ja tuo Remuksen kiusaantuminen on todella remusmainen myös. Kiva että Tonks lähti perään, vaikken uskokaan, että vielä mörköhääkakun esittelemiseen heidän välillään vielä päästiin. Tykkäsin myös lopusta kovasti, koska ficin puolimaissa jo aloin miettiä, mikä Siriuksen vankinumero mahtaa olla. Ja vaikka Sirius tässä hassutteleekin, on hän silti sisimmässään yksinäinen ja irrallinen. :'(

Lainaus
Sirius hyräili tyytyväisenä Kohtalottarien Pääsiäinen on vain vähän perseestä –hittiä pyyhkiessään tiskipöytää.


 :D Tajusin vasta nyt, miten hyvän intromusiikin olet tähän ficciin keksinyt! Sopii hyvin siihen, mistä myöhemmin puhutaan.

Kiitos ja mukavaa pääsiäistä! :)

Show me that I'm everywhere, and get me home for tea

Ava: Ingrid

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 1 479
Vs: Mörköhääkakku ja muita Siriuksen tatuointeja (K-11)
« Vastaus #2 : 03.04.2021 13:57:35 »
Tämä oli hauska! Heti alusta asti sai naurahdella, kun Siriuksen päässä soi (epäilemättä upea kappale) Pääsiäinen on vain vähän perseestä. Tykkään kovasti Kalmanhanaukiolle sijoittuvista ficeistä ja kaikki tarinat Siriuksen tatuointien takana olivat viihdyttäviä! Hauska huomio, että velhojen tatuoinnit tehdään tietenkin taikasauvalla ja tuo tarina takapuolitatuoinneista on kuin paraskin klassikotarina siitä, miten ystävysten "hyvä idea" päätyy iholle kammottavan rumana tatuointina :D Voi Remusta, kun luuli keskeyttäneensä jotakin ihan muuta, onneksi Tonks lähti perään! Siriuksen viimeiset mietteet vankinumeron äärellä toivat tekstin loppuun vähän synkkyyttä, mutta se oli mielestäni aika todenmukainen lopetus siinä mielessä, ettei Siriuksella todellakaan ollut helppoa olla oman talonsa vankina ja varmasti ainakin yksin ollessaan kaikenlaiset ajatukset valtaavat mielen. Onneksi Valois-tatuointi varmasti muistuttaa noista Dumbledoren sanoista edelleen <3 Kiitos tästä!

Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 224
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Mörköhääkakku ja muita Siriuksen tatuointeja (K-11)
« Vastaus #3 : 03.04.2021 14:28:45 »
Oo tää on mahtava! Sirius on ihana sirremäinen itsensä ja pidin myös siitä että hän pystyi puhumaan Tonksille avoimesti jopa Azkabanista. Näillä kahdella on ihana kaverisuhde :) Tää tarina on just semmonen mistä tykkään, että joku canonissa ohimennen mainittu kohtaus kirjoitetaan "auki" ja oikeesti tää ois voinut tapahtua :D Naurahdin kyllä pahasti tuolle mörköhääkakulle apua, en kyllä muistanut tuommoista yksityiskohtaa pottereista, mahtia! Onpas Sirius ollut nuorena hölmö kun tuommoisen määrän hassuja tatuointeja on ottanut mutta muuta en olisi odottanutkaan :D Naurahdin myös tuolle että Remus käveli huoneeseen noin epäilyttävällä hetkellä ja yleensä sanavalmis Tonks on punastelemassa :) Pidin tekstin kepeästä tunnelmasta, vaikka loppu olikin hieman tummempi. Se kuitenkin sopi tekstiin!

Olipas mukava lukukokemus!
-Crys

Never underestimate the power of fanfiction

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 1 658
Vs: Mörköhääkakku ja muita Siriuksen tatuointeja (K-11)
« Vastaus #4 : 09.04.2021 17:00:40 »
Aloitin tämän lukemisen kahdesti, mutta pääsin molemmilla kerroilla vain kohtaan ”Et halua, usko minua. Se on kammottavan ruma. Lisäksi se on perseessäni.”, kun lukeminen keskeytyi ja jouduin puuhastelemaan jotain muuta ;D Mikä cliffhanger! Nyt sentään pääsin loppuun asti ja tämähän lunasti kaikki odotukseni. Mikä mainio tatuointitarina, joita juuri Sirius ja Tonks ovat oikeat henkilöt puimaan!

Tykkäsin tämän alun pääsiäisen tunnelmasta ja myös siitä, miten hienosti sait solmittua tämän hetken canoniin. Tatuoinneilla oli jokaisella hieno tarinansa, ja pidin siitä, miten ne kertoivat Siriuksen elämän iloista ja suruista. Tatuointitarinat ovat ylipäätänsä usein todella mielenkiintoisia kuultavia, ja etenkin tuo valois-tatuointi ja sen tarina oli hieno :) Tosin mörköhääkakku (missä kuva, kysyn vaan!) oli kyllä upein kaikista :D Voihan Peter, kun oli saanut jästien tatuointikoneen lainaan! Tuossa tilanteessa olisin itse pudistanut päätäni ja kieltäytynyt kohteliaasti mörköhääkakku-tatuoinnista, mutta tietenkin tuliviski teki tehtävänsä ja sai pojat tekemään jotain peruuttamatonta... Jamesin kirjailut Peterin takapuoleen naurattivat kyllä erityisen paljon :D

Dialogi oli todella sujuvaa, vaikka välillä huomasinkin, että jäin kaipaamaan hieman tasapainottelua kerronnan ja keskustelun välillä, kuten kohdassa, jossa Sirius kertoo mörköhääkakkutatuoinnin synnystä. Toisaalla taas kerronta oli mahtavaa, kuten tässä:

Lainaus
”No?” Sirius kysyi.

”Hirveä”, Tonks hihkaisi hyväntuulisesti. Sirius naurahti, nosti housunsa ja kääntyi ympäri. Hän oli juuri vetämässä vetoketjua kiinni, kun ovi kävi. Tonks kääntyi katsomaan, kuka keittiöön oli tullut, ja jähmettyi nähdessään Remuksen.

”Keskeytinkö jotain?” Remus kysyi ääni kireänä ja kasvot vailla hymynhäivää.

Tuo hihkaisi hyväntuulisesti sai minutkin hymyilemään :D Myös tämä nauratti:

Lainaus
Siihen oli kuvattu kolmikerroksinen kermakakku, jonka päällä oleva mörkö oli naurettavuudessaan kuin suoraan lastenkirjan kuvituksesta.

Sillä tässä tuli väkisinkin mieleen, että oliko mörkö kuitenkin naurrettavuudessaan kuin suoraan lastenkirjasta, koska heh heh, #vainpotterjutut (okei, anteeksi, nyt nolottaa ;D).

Lopussa tunnelma kääntyy hieman, ja mielestäni se sopii tähän. Vankinumerotatuoinnin synkkyys tuo tähän hetkeen realismia ja ajatuksen siitä, että tatuoinnit ovat Siriukselle sekä ilo että suru. Niitä ei saa pyyhittyä pois niin kuin ei tekoja tai muistojakaan. Sen takia loppu onkin jotenkin erityisen hieno :) Tykkäsin tästä kovasti! Tämä oli moniulotteinen, mutta samalla todella hauska, kiitos tästä :)

between the sea
and the dream of the sea

Hopearausku

  • Vedenelävä
  • ***
  • Viestejä: 345
Vs: Mörköhääkakku ja muita Siriuksen tatuointeja (K-11)
« Vastaus #5 : 09.04.2021 18:41:10 »
Haha, tämäpäs oli hyvä! En sitten tiedä, oliko huonosti nukutulla yöllä ja unta paikanneella kofeiinilla osansa, mutta useammassa kohdassa tuli naurettua ääneen :D

Tässä oli todella hyvin toteutettu se, miten Jamesin ja Lilyn muisteleminen tuottaa selvästi kipua Siriukselle, mikä tietysti vaikuttaa osaltaan tekstinkin tunnelmaan. Päällimmäinen fiilis tämän lukemisesta oli silti hyväntuulinen ja ilmapiiri pysyi hilpeänä toinen toistaan mielenkiintoisempien tatuointitarinoiden selvitessä Tonksille ja lukijalle. Loppu oli kyllä koskettava, juuri sopivan suruangstinen päätös näin muuten hauskalle tekstille.

Hahmot olivat kyllä erittäin IC, Remuksen käytös paikalle ilmaannuttuaan oli niin remusmaista kuin vain voi olla. Raukkaparka ihan varmasti yliajattelee kaikkea näkemäänsä, toivottavasti keskustelu Tonksin kanssa rauhoittaa vähän tunnelmaa :) Siriuksen ja Remuksen veljellinen suhde tulee hyvin esille, Sirius pirtsakkana kertomassa tatuoinneistaan ja Remus, joka ilmeisesti haluaisi ennemmin vajota maan alle kuin ottaa vastaan yhtäkään vitsiä tai leikillä heitettyä huomautusta mörköhääkakusta. Ihan kuin toisiaan nolaavat sisarukset <3

Tatuointien tarinat olivat hirveän mielenkiintoisia, propsit luovuudesta! Viikinkivelhojen runo oli oma suosikkini, ihanaa, että tuosta melkein-kalkaroksentapatuskokemuksesta muistuttava tatuointi on Siriuksen itsensäkin mieleen - vaikka kokemus ehkä olikin jollain tasolla traumaattinen ja Sirius varmasti potee yhä syyllisyyttä, kertoo tatuointi toisaalta varmasti myös siitä, miten paljon on itse kasvanut ihmisenä keppostelevasta teinipojasta.

Lainaus
”Ei suinkaan. Hän ei antanut meidän piirtää, koska kukaan meistä ei osannut, mutta hän suostui siihen, että James kirjoitti hänen perseeseensä mörköhääkakku. Tai siis yritti kirjoittaa, James sammui kesken kaiken, ja lopputulokseksi jäi mököhääk.”
Ai kamala. Peterin myöhemmän elämän tuntien mököhääk on varmasti oikein kunnioitettava tatuointi pimeän piirron kaveriksi ;D

Kiitos lukukokemuksesta, tämä piristi päivää! :)

bannu © Ingrid
ava © Felia

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 473
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Vs: Mörköhääkakku ja muita Siriuksen tatuointeja (K-11)
« Vastaus #6 : 10.04.2021 09:05:15 »
Olipa mukava ficci, vaikka ei tämä toki kokonaan ollut pelkkää iloa ja naurua. Kivasti olit kuitenkin tasapainottanut myös tuon synkemmän puolen tuonne tekstiin niin että lopputulema jäi kevyeksi :)

Olen monesti miettinyt Siriuksen tatuointeja ja tarinoida niiden takaa. Joten tämä teksti paikkasi aukkoja hienosti ja nautiskelin kovasti tämän lukemisesta. Sirius oli tässä ihanan hyväntuulinen vaikka tämä sijoittuikin tuohon aikaa kun Sirius joutui olemaan Kalmanhanaukiolla. Mörkökakkutatuointi oli hauska ja tarina sen takana myös. Remuksen ja Tonksin suhteen eteneminen sai lämmön läikähtämään, mukavaa että olit huomioinut sen tähän tällä tavalla.

Ihana aamun piristys :D

Vendela

©Sokerisiipi

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!