Finfanfun.fi

Harry Potter -ficit => Godrickin notko => Aiheen aloitti: Rowena - 02.04.2021 20:27:05

Otsikko: Mörköhääkakku ja muita Siriuksen tatuointeja (K-11)
Kirjoitti: Rowena - 02.04.2021 20:27:05
Nimi: Mörköhääkakku ja muita Siriuksen tatuointeja
Kirjoittaja: Rowena
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: Draama
Henkilöt: Sirius, Tonks ja Remus
Tiivistelmä: Joko sinä olet ottanut sen tatuoinnin?
Kirjoittajan sana: Luin joskus jostain (varmaan Pottermoresta), että Remuksen vanhempien hääkakkuna oli mörkö, koska he tapasivat, kun Remuksen taikaministeriössä työskennellyt isä tuli karkottamaan mörköä Remuksen äidin luo. Mun on kauan pitänyt kirjoittaa mörköhääkakusta, mutta tästä tuli nyt todella erilainen tarina ku mitä alun perin suunnittelin :D.
Sataseen tämä menee sanalla ulkopuoli.




MÖRKÖHÄÄKAKKU JA MUITA SIRIUKSEN TATUOINTEJA


Pääsiäinen oli tuloillaan. Kalmanhanaukion keittiössä tuoksui paistettu lammas, ja Sirius hyräili tyytyväisenä Kohtalottarien Pääsiäinen on vain vähän perseestä –hittiä pyyhkiessään tiskipöytää. Tonks oli tarjoutunut auttamaan häntä siivoamisessa, mutta Sirius oli kieltäytynyt. Siriuksesta oli mukava puuhailla keittiössä, joskin Tonks arveli sen johtuvan pitkälti siitä, että hän ei voinut poistua kotoaan. Jotenkin Siriuksen oli saatava päivät kulumaan. Mutta mitä pidemmälle kevät oli ehtinyt, sitä iloisemmaksi Sirius oli tullut. Ja nyt hän vaikutti olevan aivan erityisen iloinen, koska illalla Kalmanhanaukiolla pidettäisiin pienet illanistujaiset. Vesi herahti Tonksin kielelle, kun hän muisti uunissa kypsyvän lampaan. Mutta ruoan toivossa hän ei ollut tullut etuajassa Kalmanhanaukiolle, hän ei vain ollut jaksanut mennä työpäivän jälkeen muutamaksi tunniksi kotiin. Ja hän oli ajatellut, että Sirius tuskin panisi seuraa pahakseen.

”Joko sinä olet ottanut sen tatuoinnin?” Sirius kysyi yllättäen tiskirättiä huuhdellessaan. Tonks oli muutamaa kuukautta aikaisemmin kertonut hänelle haaveilevansa Kohtalottaret-tatuoinnista.

”En vielä. En ole vieläkään päättänyt, millaisen haluan. Mutta yksi hyvä vaihtoehto on Tanssi lailla hevoskotkan –teksti polven yläpuolelle.”

”Se kuulostaa hyvältä. Rochella Davies tekee Viistokujalla hienoja tekstitatuointeja. Vaikka en ole kyllä varma, onko hänellä enää liikettä siellä”, Sirius naurahti ja asetteli tiskirätin kuivumaan. Keittiö kiilsi, ja hetken verran Tonks pohti, kehtaisiko pyytää serkkuaan siivoamaan myös hänen keittiönsä.

”Onko sinulla paljon tatuointeja?” Tonks sen sijaan kysyi. Sirius istuutui häntä vastapäätä ison tammipöydän ääreen.

”Kahdeksan. Rochella on tehnyt niistä suurimman osan. Hänen sauvansa ei sattunut lähellekään niin paljon kuin ministeriön työntekijän Azkabanissa.”

”Tatuoidaanko Azkabanissa?” Tonks kysyi ja tunsi itsensä typeräksi Siriuksen ihmettelevän ilmeen nähdessään. Tonks oli aurori, hänen olisi varmasti pitänyt tietää asiasta.

”Jokainen vanki saa ihoonsa vankinumeronsa. Se estää karkaamisen. Tatuointi, hmm, räjähtää, mikäli vanki poistuu linnan alueelta”, Sirius sanoi ja irvisti. Tonksia puistatti.

”Onneksi tatuointi ilmeisesti menettää voimansa animaagimuodossa.”

”Onneksi. Mutta en voinut olla siitä varma, joten pelko käsivarren menettämisestä oli olemassa siihen asti, kunnes sain uitua rantaan”, Sirius sanoi ja kääri vasemman hihansa ylös. Hänen ranteeseensa oli tatuoitu numerosarja ja joitakin riimuja.

”Onko nuo riimutkin tehty Azkabanissa?”

”On, ne kuuluvat osaksi karkaamisenestoloitsua. Tätä sen sijaan ei ole tehty Azkabanissa”, Sirius virnisti ja kääri hihaansa ylemmäs. Hänen kyynärvartensa päälle oli tatuoitu koristeellisin kirjaimin jokin latinankielinen sana.

”Mitä tuossa lukee?”

Ilkeys. Naura vain, mutta 15-vuotiaana tämä tuntui varsin hyvältä idealta. Myönnän, että nykyään tämä ei lukeudu suosikkeihini.”

”Mikä on suosikkisi?”

Sirius mietti hetken ja alkoi sitten napittaa paitaansa auki. Hänen vasemman rintalihaksensa päälle oli tatuoitu musta risti, jonka ympärille oli kirjoitettu riimuja.

”Tämä. Otin tämän, kun olin melkein tapattanut Kalkaroksen.”

”Mitä?”

”Se on pitkä tarina, enkä jaksa kertoa sitä nyt. Toiste, lupaan. Otin tämän muistutukseksi siitä, että kepposillakin on rajansa. Osaatko lukea riimuja?”

”En valitettavasti. Nukahdin ensimmäisellä muinaisten riimujen tunnilla eikä professori laskenut minua sitten enää tunneilleen”, Tonks tunnusti nolona. Sirius naurahti.

”Tähän ristin ympärille on kirjoitettu viikinkivelhojen runo, joka vannottaa elämään niin, että voi kuolla sanoen: Minkä tein, sen tein rohkeudesta, rakkaudesta tai veljieni tähden.”

Tonks hymyili. Tatuointi oli mahtipontinen, mutta kuulosti Siriukselta.

”Onko sinulla jotakin sellaista tatuointia, jota häpeät? Äiti on sitä mieltä, että minun ei kannata ottaa tatuointia, kun kuitenkin tulen häpeämään sitä kymmenen vuoden päästä.”

”Tuota… on minulla yksi. Mutta sitä minä en aio sinulle näyttää”, Sirius virnisti.

”Miksi et? Sirius, näytä! Minä haluan nähdä.”

”Et halua, usko minua. Se on kammottavan ruma. Lisäksi se on perseessäni.”

”Perseessäsi?”

”Niin.”

”Miksi ihmeessä?”

”No kiitos Merlinin se ei ole näkyvämmällä paikalla! Otin sen kännissä. Me kaikki otimme, James, Remus ja minä.”

”Onko Remuksellakin tatuointi takapuolessaan?” Tonks kysyi ja tunsi kauhuissaan, miten hänen poskensa ja hiuksensa saivat hennon punan. Siriuksen virnistys syveni, mutta hän ei onneksi kommentoinut Tonksin punastumista.

”On kyllä. Mutta älä kerro, että kerroin, hän tappaisi minut.”

”Millainen tatuointi se on?” Tonksin oli saatava tietää.

”No… taustaksi sen verran, että kun olimme kuudentoista, olimme kesällä käymässä Peterin luona. Hän oli saanut jästiserkultaan lainaksi tatuointikoneen, ja pienessä kännissä ystävyystatuointien ottaminen tuntui hyvältä ajatukselta. Peter oli hyvä piirtämään, ja tatuoinneista olisi voinut tulla ihan kivojakin, jos olisimme malttaneet olla juomatta lisää niitä miettiessämme. Lopulta James keksi, että otetaan mörköhääkakku perseeseen.”

”Mitä?”

”Tuo olisi pitänyt olla meidän kaikkien reaktio asiaan, mutta ei, kiitos tuliviskin, valitettavasti ollut. Aikaisemmin päivällä oli jostain tullut puheeksi, että Remuksen vanhemmilla oli aikoinaan ollut häissään mörköhääkakku, ja jostain syystä sellaisen tatuoiminen tuntui meistä kaikista hyvin hauskalta ajatukselta.”

”Sinun on pakko näyttää se minulle!”

”Et sinä halua nähdä, se on oikeasti ruma. Tosin Remuksen tatuointi on vielä rumempi, Peter teki sen viimeiseksi, ja oli jo lähes sammumispisteessä.”

Tonks pystyi vielä kuvittelemaan mörön Siriuksen pakarassa, mutta kännisen ihmisen taiteilema mörkö Remuksen takapuolessa meni yli hänen mielikuvituksensa.

”Jäikö Peter ilman tatuointia?”

”Ei suinkaan. Hän ei antanut meidän piirtää, koska kukaan meistä ei osannut, mutta hän suostui siihen, että James kirjoitti hänen perseeseensä mörköhääkakku. Tai siis yritti kirjoittaa, James sammui kesken kaiken, ja lopputulokseksi jäi mököhääk.”

Tonks purskahti nauruun. Hänen verkkokalvoillaan oli liikaa kyseenalaisia kuvia, ja häntä nauratti ajatella Remusta opettamassa mörköjen karkottamista Tylypahkassa. Miten miehen pokka oli pitänyt?

”Tuliko teille morkkista?”

”Tulihan nyt toki, varsinkin Remukselle. Jos tatuointi olisi ollut hänen kädessään, hän olisi varmasti hakannut koko käsivarren irti. James otti asian huumorilla, paitsi ei enää sitten, kun hän alkoi seurustella Lilyn kanssa. Lily oli kuulemma kiljaissut nähtyään hänen perseensä ensimmäisen kerran. Sen jälkeen sinä iltana ei ollut tapahtunut enää mitään, ja James oli aivan varma, että hän oli menettänyt mahdollisuutensa ikuisiksi ajoiksi.”

Tonks nauroi taas, mutta hänen mieleensä hiipi myös pieni alakulo. Alakulo siitä, että Sirius oli menettänyt melkein kaikki ne ihmiset, joista hän puhui suurella rakkaudella. Alakulon hätistääkseen Tonks pyysi vielä kerran:

”Näytä se tatuointi minulle. En kerro Remukselle sinun kertoneen, jos näytät.”

”Mustien puolelta sinä olet perinyt ainakin neuvottelutaidot”, Sirius naurahti ja Tonksin yllätykseksi avasi vetoketjunsa. Sitten hän nousi seisomaan, käänsi selkänsä Tonksille ja laski housunsa.

Tatuointi oli kammottava. Siihen oli kuvattu kolmikerroksinen kermakakku, jonka päällä oleva mörkö oli naurettavuudessaan kuin suoraan lastenkirjan kuvituksesta. Sen irvistys oli ruma ja harvahampainen ja se oli piirretty kiusallisen vinoon.

”No?” Sirius kysyi.

”Hirveä”, Tonks hihkaisi hyväntuulisesti. Sirius naurahti, nosti housunsa ja kääntyi ympäri. Hän oli juuri vetämässä vetoketjua kiinni, kun ovi kävi. Tonks kääntyi katsomaan, kuka keittiöön oli tullut, ja jähmettyi nähdessään Remuksen.

”Keskeytinkö jotain?” Remus kysyi ääni kireänä ja kasvot vailla hymynhäivää.

”Et juurikaan. Näytin Tonksille tatuointejani”, Sirius sanoi hyväntuulisena. Tonks sen sijaan tunsi jälleen punastuvansa. Miltä tämä kaikki näytti Remuksen silmiin?

”Huomaan”, Remus totesi kuivasti ja tuijotti Siriuksen auki napitettua paitaa.

”Mitä kuuluu?” Tonks kysyi, kun ei muutakaan keksinyt.

”Hyvää”, Remus murahti. Sirius oli vetänyt hänelle tuolin, mutta mies seisoi itsepintaisesti yhä ovensuussa.

”Näytin Tonksille myös mörköhääkakun”, Sirius sanoi, selkeästi yrittäen keventää tunnelmaa. Mutta tieto sai Remuksen ilmeen synkkenemään entisestään.

”No sehän mukavaa. Minä taidan tästä lähteä.”

”Vastahan sinä tulit”, Tonks vinkaisi.

”En halua olla häiriöksi”, Remus murahti, kääntyi ja oli poissa. Tonks tunsi kyyneleiden pyrkivän silmiinsä. Kaikkein viimeiseksi maailmassa hän tahtoi pahoittaa Remuksen mielen.

”Merlin sentään, mikä marttyyri!” Sirius puuskahti. Sitten hän otti taikasauvansa ja alkoi leijuttaa astioita pöydälle. Remuksen ilmestyminen oli saanut hänet ilmeisesti muistamaan, että vieraat tulisivat pian.

”Mistä hän oikein pahoitti mielensä?” Tonks kysyi onnettomana. Mustan sukuvaakunalla koristettu posliinilautanen leijui hänen eteensä pöydälle.

”Eikö se ole päivänselvää? Hän haluaisi viettää sinun kanssasi aikaa, mutta ei saa sitä sanottua. Ja sitten häntä harmittaa, että minä teen niin.”

”Hän… haluaisi viettää minun kanssani aikaa?” Tonks toisti ymmällään.

”Niin. Luulen, että hän on vähän ihastunut sinuun.”

Jokin Tonksin vatsassa muljahti hassusti.

”Mutta hänhän ei koskaan halua ottaa minun kanssani edes killan parivartiointivuoroja.”

Sirius naksautti kieltään samalla, kun hopeahaarukat löysivät pöydältä paikkansa.

”Niinpä. Muistatko miten kerroin hänen suhtautuneen hääkakkuun humalan hälvettyä? Hän halusi sen pois. Remus haluaa aina kaiken pois. Hän ei mielestään ansaitse yhtään mitään. Jos minä olisin sinä, minä menisin puhumaan hänelle järkeä. Olen itsekin yrittänyt tehdä sen monta kertaa, mutta minua hän ei kuuntele. No, en minä kyllä itsekään kuuntelisi itseäni.”

Tonksin vatsassa muljui yhä hassusti. Oliko Sirius oikeassa? Oliko Remus ihastunut häneen? Vielä muutama kuukausi sitten hän oli tehnyt Remuksen kanssa usein paripartioita, ja heillä oli ollut mukavaa kahdestaan, mutta sitten yllättäen Remus ei enää ollut halunnut hänen parikseen. Oliko Sirius oikeassa, pelkäsikö Remus tunteitaan?

Sirius kurottautui ottamaan viinihyllyltä vanhalta näyttävän punaviinipullon. Hänen hihansa nousi ja paljasti tatuoinnin oikeassa ranteessa. Siinä luki paksuin kirjaimin VALOIS.

”Tuo on minusta sinun hienoin tatuointisi”, Tonks sanoi. Sirius käänsi katseensa viinipullosta ranteeseensa.

”Niin, tämä. Tämän minä otin, kun valmistuin Tylypahkasta. Silloin kaikki oli niin pimeää, me valmistuimme keskelle Voldemortin alati kasvavaa valtakuntaa, eikä tulevaisuus juuri tarjoillut mahdollisuuksia. Minä, joka olin ollut aina huoleton hetkessä eläjä, tajusin, että Tylypahkasta lähdön jälkeen olisin aivan yksin. Ystävät eivät olisi enää ympärillä koko aikaa, enkä pystyisi enää pakenemaan ahdistustani heidän kanssaan hölmöilemiseen. Muistan, miten toukokuun öinä harhailin pitkin Tylypahkaa, ja ahdistuin siitä, että kohta joutuisin luopumaan siitä kaikesta. Ja sitten yhtenä yönä Lily tuli minua vastaan. Juttelimme läpi yön, ja hän sai päähäni taottua, että tulevaisuus ei olisi pimeä, jos päättäisin nähdä valon. Hän taisi siteerata Dumbledorea: Onnen voi löytää synkimpinäkin aikoina, jos vain muistaa sytyttää valot. Viiniä?”

Siriuksen herkät muistelmat keskeyttänyt kysymys sai Tonksin hätkähtämään.

”Tuota… ei kiitos. Minä taidan lähteä Remuksen luo. Minä luulen, että meidän pitää ehkä vähän jutella.”

Hymy valaisi Siriuksen kasvot, jotka olivat synkentyneet hänen muistellessaan Lilyä.

”Tee se.”

Kun Tonks oli lähtenyt, Sirius katsoi jälleen kerran kädessään olevaa viinipulloa. Sitten hän laski sen pöydälle ja rojahti istumaan tuolille. Hän hautasi päänsä käsiinsä ja oli pitkään hiljaa ja liikkumatta. Lopulta hän huokasi ja käänsi vasemman ranteensa näkyviin.

390

Siriuksen vankinumero. Numero, joka oli vienyt häneltä kaiken.


Otsikko: Vs: Mörköhääkakku ja muita Siriuksen tatuointeja (K-11)
Kirjoitti: marieophelia - 03.04.2021 09:05:04
Oi, olipa parasta tulla eilen pääsiäissaunasta ja huomata, että sulta on ilmestynyt uusi Potter-teksti! Tämä on tosi hauska, nauroin ääneen monessa kohdassa!  :)

Hyvin siriusmaisia nuo kaikki tatuoinnit. Etenkin Valois on hurjan kiva. Viikinkien veljeys-tatuoinnista mulle tuli tietysti Regulus mieleen, vaikka Sirius itse on varmaan ajatellut kelmejä tatuoinnin ottaessaan. (Vähän tekopyhä tatuointi siinä mielessä ehkä.) Ja ihan kuin olisin joskus aiemminkin jostain sun ficistä lukenut Siriuksen Ilkeys-tatuoinnista..? Kuulosti jotenkin tutulta. Mutta aika karua ajatella, että mörköhääkakku on Peterin piirtämä eli Sirius joutuu ikuisesti kantamaan petturin kädenjälkeä pakarassaan... Niin kuin tietysti Remuskin. Mutta kiva, ettei Peteriä silloin tatuointihetkellä ole jätetty ulkopuolelle, vaan hänelläkin lukee mököhääk :D :D Siriuksen pakaran mörkö on kai jonkinlainen mörrimöykkymäinen otus? (Lupin sanoo muistaakseni AV:ssa, ettei kukaan tiedä, miltä mörkö yksin ollessaan näyttää.. Mutta se olisikin metkaa, jos mörkötatuointikin muuttaisi muotoa sen mukaan, mikä ketäkin eniten pelottaa :D)

Siriuksen ja Tonksin dialogi soljuu kivasti ja leppoisasti ja tuo Remuksen kiusaantuminen on todella remusmainen myös. Kiva että Tonks lähti perään, vaikken uskokaan, että vielä mörköhääkakun esittelemiseen heidän välillään vielä päästiin. Tykkäsin myös lopusta kovasti, koska ficin puolimaissa jo aloin miettiä, mikä Siriuksen vankinumero mahtaa olla. Ja vaikka Sirius tässä hassutteleekin, on hän silti sisimmässään yksinäinen ja irrallinen. :'(

Lainaus
Sirius hyräili tyytyväisenä Kohtalottarien Pääsiäinen on vain vähän perseestä –hittiä pyyhkiessään tiskipöytää.


 :D Tajusin vasta nyt, miten hyvän intromusiikin olet tähän ficciin keksinyt! Sopii hyvin siihen, mistä myöhemmin puhutaan.

Kiitos ja mukavaa pääsiäistä! :)

Otsikko: Vs: Mörköhääkakku ja muita Siriuksen tatuointeja (K-11)
Kirjoitti: Thelina - 03.04.2021 13:57:35
Tämä oli hauska! Heti alusta asti sai naurahdella, kun Siriuksen päässä soi (epäilemättä upea kappale) Pääsiäinen on vain vähän perseestä. Tykkään kovasti Kalmanhanaukiolle sijoittuvista ficeistä ja kaikki tarinat Siriuksen tatuointien takana olivat viihdyttäviä! Hauska huomio, että velhojen tatuoinnit tehdään tietenkin taikasauvalla ja tuo tarina takapuolitatuoinneista on kuin paraskin klassikotarina siitä, miten ystävysten "hyvä idea" päätyy iholle kammottavan rumana tatuointina :D Voi Remusta, kun luuli keskeyttäneensä jotakin ihan muuta, onneksi Tonks lähti perään! Siriuksen viimeiset mietteet vankinumeron äärellä toivat tekstin loppuun vähän synkkyyttä, mutta se oli mielestäni aika todenmukainen lopetus siinä mielessä, ettei Siriuksella todellakaan ollut helppoa olla oman talonsa vankina ja varmasti ainakin yksin ollessaan kaikenlaiset ajatukset valtaavat mielen. Onneksi Valois-tatuointi varmasti muistuttaa noista Dumbledoren sanoista edelleen <3 Kiitos tästä!

Otsikko: Vs: Mörköhääkakku ja muita Siriuksen tatuointeja (K-11)
Kirjoitti: Crys - 03.04.2021 14:28:45
Oo tää on mahtava! Sirius on ihana sirremäinen itsensä ja pidin myös siitä että hän pystyi puhumaan Tonksille avoimesti jopa Azkabanista. Näillä kahdella on ihana kaverisuhde :) Tää tarina on just semmonen mistä tykkään, että joku canonissa ohimennen mainittu kohtaus kirjoitetaan "auki" ja oikeesti tää ois voinut tapahtua :D Naurahdin kyllä pahasti tuolle mörköhääkakulle apua, en kyllä muistanut tuommoista yksityiskohtaa pottereista, mahtia! Onpas Sirius ollut nuorena hölmö kun tuommoisen määrän hassuja tatuointeja on ottanut mutta muuta en olisi odottanutkaan :D Naurahdin myös tuolle että Remus käveli huoneeseen noin epäilyttävällä hetkellä ja yleensä sanavalmis Tonks on punastelemassa :) Pidin tekstin kepeästä tunnelmasta, vaikka loppu olikin hieman tummempi. Se kuitenkin sopi tekstiin!

Olipas mukava lukukokemus!
-Crys
Otsikko: Vs: Mörköhääkakku ja muita Siriuksen tatuointeja (K-11)
Kirjoitti: hiddenben - 09.04.2021 17:00:40
Aloitin tämän lukemisen kahdesti, mutta pääsin molemmilla kerroilla vain kohtaan ”Et halua, usko minua. Se on kammottavan ruma. Lisäksi se on perseessäni.”, kun lukeminen keskeytyi ja jouduin puuhastelemaan jotain muuta ;D Mikä cliffhanger! Nyt sentään pääsin loppuun asti ja tämähän lunasti kaikki odotukseni. Mikä mainio tatuointitarina, joita juuri Sirius ja Tonks ovat oikeat henkilöt puimaan!

Tykkäsin tämän alun pääsiäisen tunnelmasta ja myös siitä, miten hienosti sait solmittua tämän hetken canoniin. Tatuoinneilla oli jokaisella hieno tarinansa, ja pidin siitä, miten ne kertoivat Siriuksen elämän iloista ja suruista. Tatuointitarinat ovat ylipäätänsä usein todella mielenkiintoisia kuultavia, ja etenkin tuo valois-tatuointi ja sen tarina oli hieno :) Tosin mörköhääkakku (missä kuva, kysyn vaan!) oli kyllä upein kaikista :D Voihan Peter, kun oli saanut jästien tatuointikoneen lainaan! Tuossa tilanteessa olisin itse pudistanut päätäni ja kieltäytynyt kohteliaasti mörköhääkakku-tatuoinnista, mutta tietenkin tuliviski teki tehtävänsä ja sai pojat tekemään jotain peruuttamatonta... Jamesin kirjailut Peterin takapuoleen naurattivat kyllä erityisen paljon :D

Dialogi oli todella sujuvaa, vaikka välillä huomasinkin, että jäin kaipaamaan hieman tasapainottelua kerronnan ja keskustelun välillä, kuten kohdassa, jossa Sirius kertoo mörköhääkakkutatuoinnin synnystä. Toisaalla taas kerronta oli mahtavaa, kuten tässä:

Lainaus
”No?” Sirius kysyi.

”Hirveä”, Tonks hihkaisi hyväntuulisesti. Sirius naurahti, nosti housunsa ja kääntyi ympäri. Hän oli juuri vetämässä vetoketjua kiinni, kun ovi kävi. Tonks kääntyi katsomaan, kuka keittiöön oli tullut, ja jähmettyi nähdessään Remuksen.

”Keskeytinkö jotain?” Remus kysyi ääni kireänä ja kasvot vailla hymynhäivää.

Tuo hihkaisi hyväntuulisesti sai minutkin hymyilemään :D Myös tämä nauratti:

Lainaus
Siihen oli kuvattu kolmikerroksinen kermakakku, jonka päällä oleva mörkö oli naurettavuudessaan kuin suoraan lastenkirjan kuvituksesta.

Sillä tässä tuli väkisinkin mieleen, että oliko mörkö kuitenkin naurrettavuudessaan kuin suoraan lastenkirjasta, koska heh heh, #vainpotterjutut (okei, anteeksi, nyt nolottaa ;D).

Lopussa tunnelma kääntyy hieman, ja mielestäni se sopii tähän. Vankinumerotatuoinnin synkkyys tuo tähän hetkeen realismia ja ajatuksen siitä, että tatuoinnit ovat Siriukselle sekä ilo että suru. Niitä ei saa pyyhittyä pois niin kuin ei tekoja tai muistojakaan. Sen takia loppu onkin jotenkin erityisen hieno :) Tykkäsin tästä kovasti! Tämä oli moniulotteinen, mutta samalla todella hauska, kiitos tästä :)
Otsikko: Vs: Mörköhääkakku ja muita Siriuksen tatuointeja (K-11)
Kirjoitti: Hopearausku - 09.04.2021 18:41:10
Haha, tämäpäs oli hyvä! En sitten tiedä, oliko huonosti nukutulla yöllä ja unta paikanneella kofeiinilla osansa, mutta useammassa kohdassa tuli naurettua ääneen :D

Tässä oli todella hyvin toteutettu se, miten Jamesin ja Lilyn muisteleminen tuottaa selvästi kipua Siriukselle, mikä tietysti vaikuttaa osaltaan tekstinkin tunnelmaan. Päällimmäinen fiilis tämän lukemisesta oli silti hyväntuulinen ja ilmapiiri pysyi hilpeänä toinen toistaan mielenkiintoisempien tatuointitarinoiden selvitessä Tonksille ja lukijalle. Loppu oli kyllä koskettava, juuri sopivan suruangstinen päätös näin muuten hauskalle tekstille.

Hahmot olivat kyllä erittäin IC, Remuksen käytös paikalle ilmaannuttuaan oli niin remusmaista kuin vain voi olla. Raukkaparka ihan varmasti yliajattelee kaikkea näkemäänsä, toivottavasti keskustelu Tonksin kanssa rauhoittaa vähän tunnelmaa :) Siriuksen ja Remuksen veljellinen suhde tulee hyvin esille, Sirius pirtsakkana kertomassa tatuoinneistaan ja Remus, joka ilmeisesti haluaisi ennemmin vajota maan alle kuin ottaa vastaan yhtäkään vitsiä tai leikillä heitettyä huomautusta mörköhääkakusta. Ihan kuin toisiaan nolaavat sisarukset <3

Tatuointien tarinat olivat hirveän mielenkiintoisia, propsit luovuudesta! Viikinkivelhojen runo oli oma suosikkini, ihanaa, että tuosta melkein-kalkaroksentapatuskokemuksesta muistuttava tatuointi on Siriuksen itsensäkin mieleen - vaikka kokemus ehkä olikin jollain tasolla traumaattinen ja Sirius varmasti potee yhä syyllisyyttä, kertoo tatuointi toisaalta varmasti myös siitä, miten paljon on itse kasvanut ihmisenä keppostelevasta teinipojasta.

Lainaus
”Ei suinkaan. Hän ei antanut meidän piirtää, koska kukaan meistä ei osannut, mutta hän suostui siihen, että James kirjoitti hänen perseeseensä mörköhääkakku. Tai siis yritti kirjoittaa, James sammui kesken kaiken, ja lopputulokseksi jäi mököhääk.”
Ai kamala. Peterin myöhemmän elämän tuntien mököhääk on varmasti oikein kunnioitettava tatuointi pimeän piirron kaveriksi ;D

Kiitos lukukokemuksesta, tämä piristi päivää! :)
Otsikko: Vs: Mörköhääkakku ja muita Siriuksen tatuointeja (K-11)
Kirjoitti: Vendela - 10.04.2021 09:05:15
Olipa mukava ficci, vaikka ei tämä toki kokonaan ollut pelkkää iloa ja naurua. Kivasti olit kuitenkin tasapainottanut myös tuon synkemmän puolen tuonne tekstiin niin että lopputulema jäi kevyeksi :)

Olen monesti miettinyt Siriuksen tatuointeja ja tarinoida niiden takaa. Joten tämä teksti paikkasi aukkoja hienosti ja nautiskelin kovasti tämän lukemisesta. Sirius oli tässä ihanan hyväntuulinen vaikka tämä sijoittuikin tuohon aikaa kun Sirius joutui olemaan Kalmanhanaukiolla. Mörkökakkutatuointi oli hauska ja tarina sen takana myös. Remuksen ja Tonksin suhteen eteneminen sai lämmön läikähtämään, mukavaa että olit huomioinut sen tähän tällä tavalla.

Ihana aamun piristys :D

Vendela
Otsikko: Vs: Mörköhääkakku ja muita Siriuksen tatuointeja (K-11)
Kirjoitti: Vuorna - 30.04.2021 15:52:55
Iltapäivää! Tämän otsikko oli jo niin kiehtova, että pakkohan tähän oli tutustua tarkemminkin. Enpä ole kyllä aiemmin lukenut ficcejä Siriuksen tatuoinneista, mutta sehän on oikeastaan todella toimiva idea tekstille. Ja erityisen paljon tykkäsin myös siitä, että tässä oli pääosin kyse nimenomaan Siriuksen ja Tonksin välisestä keskustelusta! En ainakaan itse ole hirveämmin törmännyt heidän sukulaisuuttaan ja ystävyyttään hyödyntäviin teksteihin, vaikka ainakin minusta heidän dynamiikkansa on tosi kiva.

Kaikki nuo tatuoinnit olivat kyllä tosi Siriusmaisia ja kertoivat kiehtovaa tarinaa hänen elämästäänkin. Toisaalta on omien mielenkiinnonkohteiden mukaisia kuvia, toisaalta nuoruuden pelleilyjen jälkiä mutta sitten myös Azkabanissa vietetyt vuodet ovat jättäneet jälkensä. Nimenomaan nuo Azkaban-maininnat toivat hienoa syvyyttä tähän tekstiin, vaikka muutoin yleisfiilis oli tässä ihastuttavan kepeä. Tonksin ja Siriuksen välistä keskustelua oli suorastaan ilo lukea, olit vallan mainiosti tavoittanut molempien hahmojen persoonat. Ikuisena Remus/Tonks-shipperinä olin luonnollisesti erittäin iloinen siitä, että heillekin oli annettu tilaa tässä tekstissä ja vielä varsin ihanalla tavalla. Remus, sinä höhlä mies. Onneksi Sirius kertoo miten asioiden oikea laita on.

Lainaus
Kun Tonks oli lähtenyt, Sirius katsoi jälleen kerran kädessään olevaa viinipulloa. Sitten hän laski sen pöydälle ja rojahti istumaan tuolille. Hän hautasi päänsä käsiinsä ja oli pitkään hiljaa ja liikkumatta. Lopulta hän huokasi ja käänsi vasemman ranteensa näkyviin.
Vaikka pidinkin paljon tämän tekstin keveydestä ja tässä oli paljon hauskoja kohtia, loppujen lopuksi tykkäsin paljon myös siitä, miten tunnelma kääntyi lopussa tähän. Azkabanin vaikutus Siriukseen on kuitenkin kiistaton, ja kun kerran siitä on tatuointi muistona, tokihan sitäkin täytyi tässä käsitellä. Vaikuttava lopetus!

Mörköhääkakku perseessä on kyllä tatuointina uskomattoman hieno, ihanaa että sitä oli kuvailtu sen verran tarkasti että pystyi helposti näkemään sielunsa silmin tuon upean taideteoksen. Hauska idea myös se, että Remuksen kankkua koristaa vielä karmeampi versio! Ai että, tämä oli kyllä täydellinen teksti luettavaksi näin vappuaattoisena iltapäivänä. Erityismaininta täytyy vielä antaa tuolle Pääsiäinen on vain vähän perseestä -kappaleelle, oispa hauska kuulla minkälainen biisi siinä on kyseessä. Kiitos tästä erittäin viihdyttävästä tekstistä, tätä oli ilo lukea!
Otsikko: Vs: Mörköhääkakku ja muita Siriuksen tatuointeja (K-11)
Kirjoitti: Rowena - 29.08.2021 13:08:16
Oon ihan häkeltynyt tästä kommenttitulvasta! Kiitos tuhannesti kaikille, oli ja on ilo lukea teidän ajatuksianne <3.

Marieophelia, haha, joo, Siriuksen ilkeys-tatuointi vilahtaa myös yhdessä mun vanhemmassa ficissä, "Yksi monista samanlaisista aamuista" -tarinassa. Hauskaa, että se on jäänyt mieleesi.
Mä arvoin kirjoittaessani, että tekisinkö möröstä velhotatuoinnin, niin että se tosiaan muuttaisi muotoaan sen perusteella, mitä sen kulloinenkin näkijä eniten pelkää :D. Mutta lopulta mua sytytti enemmän ajatus kännissä piirretystä, epämääräisestä söherryksestä x).

Thelina, Kalmanhanaukiolle sijouttuvat ficit on kyllä kivoja :). Ehkä ensi pääsiäisenä pitää kirjoittaa tarina myös tuosta Kohtalottarien biisistä, kun se on kerännyt näin paljon huomiota :D.

Crys, mäkin tykkään Siriuksen ja Tonksin kaverisuhteesta, varsinkin siitä ajatuksesta, että Sirius tosiaan voisi puhua Tonksille myös synkistä asioista. Hauskaa, että viihdyit tämän tekstin parissa :).

Hiddenben, melkoinen cliffhanger, tosiaan XD. Mulla oli tätä tarinaa kirjoittaessa vahvasti mielessä se oma luokkakokous, josta sulle kerroin... onneksi siellä ei kenelläkään ollut tatuointikonetta tai lopputulos olisi voinut olla hyvinkin samankaltainen kuin tässä x).
Hyvä huomio tuo, että kerronta on aika dialogipainotteista. Mulla on välillä taipumusta unohtaa kuvailla tarpeeksi, kun innostun niin paljon dialogista.

Hopearausku, hauska kuulla, että tämä nauratti :). Hahah, mököhääk ja pimeän piirto on kyllä kunnon yhdistelmä :D.
Kiva, että tykkäsit tuosta viikinkitatuoinnista. Sitä mietin pisimpään, muiden tatuointien tarinat syntyivät helpommin.

Vendela, kiva, että fiilis tästä jäi keveän puolelle, vaikka lopetus onkin vähän synkkä. Tykkään tosi paljon kirjoittaa tällaisia kepeitä, mutta pohjavireeltään synkkiä ficcejä. Siriuksen tatuoinnit tarjosivat kyllä oivan inspiraation :). Mörköhääkakun ohella.

Vuorna, Remus/Tonks on mun suosikkiparitus canonista (ellei Snilyä lasketa). Hassun vähän heistä oon kuitenkaan kirjoittanut. Heistä kyllä soisi löytyvän enemmän ficcejä! Joskus kymmenen vuotta sitten Finissä oli hetken aika pinnalla Remus/Tonks -ficit, joten arkistoja kaivelemalla onneksi jotain löytyy.
Haha, voin kuvitella, että tämä tarina sopi hyvin luettavaksi vappuna :D.




KIITOS KAIKILLE <3.
Otsikko: Vs: Mörköhääkakku ja muita Siriuksen tatuointeja (K-11)
Kirjoitti: Larjus - 12.04.2022 17:46:33
No niin, nyt on sitten mörköhääkakustakin luettu sen tuoreemman pääsiäisficin myötä. Pitää ottaa kaikki ilo irti siitä kun kerrankin lukee pääsiäisficejä oikeana aikana vuodesta! :D

Tää oli kivaa arkidraamaa, jossa oli mukana sekä naurua että surua. Arvet kertovat eletystä elämästä ja niin kertovat tatuoinnitkin. Sirius vaikuttaa vielä semmoiselta tyypiltä, jonka tatuoinneista kuulee jotain mielenkiintoistakin sanottavaa eikä vain "no satuin nyt ottamaan tän kun tää oli kiva". Hän sopiikin hyvin juuri siksi hahmoksi, joka esittelee tatuointejan ja kertoo niiden tarinat muille. Monenmoisia tarinoita niihin mahtuukin. Mörköhääkakkutarina varsinkin oli erityisen hilpeä, vaikka Siriusta ja kumppaneita jälkeen päin varmasti hävettikin (ja hävettää vuosien jälkeenkin).

Tunnelma sitten vähän kellahtikin laelleen Remuksen paikalle ilmestymisen myötä. Voin vain kuvitella, miltä se tilanne näytti Remuksen silmissä! Voi miten hankalaa kaikille. Toivottavasti asia saadaan selväksi ilman turhaa draamaa. Ilahduin kyllä mukana olleesta pienestä Remus/Tonks-jutusta, koska minusta he ovat herttainen pari ♥ Loppu oli varsinkin Siriuksen kannalta surullinen mutta toisaalta niin sopiva. Eihän tuo ajanjakso ollut Siriukselle muutenkaan mitään riemunaikaa, niin sopii hyvin, että hänellä on hetken hauskuutta ja hassuttelua ja sitten palataan taas kurjuuteen. Vaikka tatuoinneissa on mielenkiintoisia ja hauskoja tarinoita niin ne kertovat myös paljon ikäviä asioita :< Sitä elämä on, ja oli jotenkin vaikuttava lopetus tälle tekstille, jonka eka vähän niin kuin aatteli olevan vain hömppää Siriuksen tatskoista ja tilanteista, joissa ne on otettu. Mut tässä oli molempia, ihanan monipuolista.
Otsikko: Vs: Mörköhääkakku ja muita Siriuksen tatuointeja (K-11)
Kirjoitti: Rowena - 17.06.2022 19:10:24
Larjus, kiitos kommentista! Hauskaa, että löysit tiesi tämän pariin. Tulin tosi iloiseksi sun kivoista sanoista <3.

Lainaus
Ilahduin kyllä mukana olleesta pienestä Remus/Tonks-jutusta, koska minusta he ovat herttainen pari ♥.
Niin ovat! Harmi, että Finistä heistä ei juurikaan löydy ficcejä.



Ja sit vielä yleinen kommentti: jos mörköhääkakkuilta kiinnostaa enemmänkin, niin siihen viitataan myös tässä kesäficissä: Päivät eivät voi olla niin kuin yöt (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51443.), S.

Otsikko: Vs: Mörköhääkakku ja muita Siriuksen tatuointeja (K-11)
Kirjoitti: Altais - 18.06.2022 10:34:50
Olipa mahtavaa löytää tämä! Klikkasin auki tuolta uusimmista viesteistä ihan sattumalta, ja voi minkä aarteen löysinkään. Tässä oli ihan huikea luonnehdinta Azkabanin jälkeisestä Siriuksesta, upea yhdistelmä kepeyden ja huolettomuuden tavoittelua (niin kuin hänen valois-tatuointinsakin haluaa sanoa) ja toisaalta niin helposti tapahtuvaa synkkyyteen vajoamista varsinkin yksin jäädessään. Tonksista tykkäsin tässä myös tosi paljon, hänestä ei ole tullut luettua ollenkaan niin paljon kuin tykkäisin, sillä hän on yksi suosikeistani canonissa myös. Hänen ja Siriuksen välitön ystävyys lämmitti sydäntä tosi paljon. Voisi hyvin kuvitella, että Sirius tykkää Tonksin eloisuudesta ja se saa hänet itsensäkin unohtamaan menneet vähäksi aikaa, ja Tonks puolestaan varmaan ihailee serkkunsa kapinallisuutta. Tässä olisi melkein voinut kuvitella näiden kahden kiinnostuvan toisistaan, mutta toisaalta canonin mukainen Tonks/Remus oli hienosti toteutettu myös.

Tästä tykkäsin erityisesti, koska Siriuksen överiksi mennyt pila Kalkarokselle on ylivoimaisia lempiaiheitani ficeissä. Tässä oli hienoa se, että Sirius itsekin tajusi sen menneen hiukan yli. Siinä määrin, että oli halunnut siitä pysyvän muistutuksen iholleen. Upeasti tuli pieneksi hetkeksi synkempi sävy tähän ficciin tästä.

Sirius mietti hetken ja alkoi sitten napittaa paitaansa auki. Hänen vasemman rintalihaksensa päälle oli tatuoitu musta risti, jonka ympärille oli kirjoitettu riimuja.

”Tämä. Otin tämän, kun olin melkein tapattanut Kalkaroksen.”

”Mitä?”

”Se on pitkä tarina, enkä jaksa kertoa sitä nyt. Toiste, lupaan. Otin tämän muistutukseksi siitä, että kepposillakin on rajansa.”

Samaa mieltä Tonksin kanssa. Kuulostaa Siriukselta, ja toivoisin hirmuisesti hänen ajatelleen tuossa kohtaa edes vähäsen myös Regulusta.  :)

”Tähän ristin ympärille on kirjoitettu viikinkivelhojen runo, joka vannottaa elämään niin, että voi kuolla sanoen: Minkä tein, sen tein rohkeudesta, rakkaudesta tai veljieni tähden.”

Tonks hymyili. Tatuointi oli mahtipontinen, mutta kuulosti Siriukselta.

Sitten tipahdinkin ihan täysin. Syvällisemmistä fiiliksistä tultiin ihan rytinällä täydelliseen Kelmihuumorin huipentumaan.  ;D Voi mitä kaikkea tästä olitkaan saanut irti, kun kaikkien Kelmien persuksissa oli joku ihan hämärä tatuointi. Sääliksi käy, kun eivät meinaa kehdata varmaan housujaan riisua kenenkään romanttisen kiinnostuksen kohteen seurassa. Hyvin voi kuvitella seuraavan aamun tunnelmat, kun tällaista on tullut tehdyksi. ;D

”Et halua, usko minua. Se on kammottavan ruma. Lisäksi se on perseessäni.”

Tämä oli hyvin uskottavaa, ja niinhän canoninkin mukaan Remus taisi olla vähän kade Siriukselle tämän maineesta naissankarina. Ja eikös Harrykin jossain kohtaa kuvitellut Tonksin olleen rakastunut Siriukseen? Ihana Sirius, kun kertoi Tonksille Remuksen salatuista tunteista. Lopussa silti suretti, kun Sirius jäi taas yksikseen ja ajatukset vaelsivat saman tien vankinumeroon ja synkkiin aikoihin.

”Keskeytinkö jotain?” Remus kysyi ääni kireänä ja kasvot vailla hymynhäivää.

Kiitos ihan mahtavasta lukuelämyksestä! Kirjoitathan pian lisää Siriuksesta, sillä tätä oli niin ilahduttavaa lukea!  :)
Otsikko: Vs: Mörköhääkakku ja muita Siriuksen tatuointeja (K-11)
Kirjoitti: Rowena - 14.08.2022 17:38:10
Altais, kiitos kommentista ❤️!

Oon ollu nyt viikon tosi kipeenä ja näin ollen tiiviisti neljän seinän sisällä, ja ymmärrän taas kerran, miks Siriusta ahdisti olla Azkabanin jälkeen vankina Kalmanhanaukiolla. Mut ai että, just siitä Siriuksesta on ihan parasta ficata!

Itsensä mainostaminen on aina vähän kyseenalaista, mutta koska mainitsit tuon Siriuksen överiksi menneen pilan lukeutuvan lempiaiheisiisi ficeissä, niin pakko sanoa, että multa löytyy aiheesta Siriuksen typerääkin typerämpi pääsiäispila (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=49411.0), K-11. Siinä tosin tapauksesta kerrotaan Jamesin eikä Siriuksen näkökulmasta.

Joo, canonissakin Harry taisi pohtia, että oliko Tonks ollut rakastunut Siriukseen. Ja muistaakseni luin joskus Pottermoresta, että myös Remus oli ajatellut niin, ennen kuin hänelle oli onneksi selvinnyt asioiden oikea laita.

Kiitos vielä kivasta kommentista ❤️. Se sai mut miettimään, että ehkä tosiaan pitäisi kirjoittaa mörköhääkakkutatuoinnista myös jonkun kelmin seurustelukumppanin näkökulmasta 😁.