Kirjoittaja Aihe: Lumen rajat (S • lumitunnelmointia hennolla fantasiahippusella, Kaisla & Kirma • raapale)  (Luettu 315 kertaa)

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 262
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50




S

Tämä teksti on kirjoitettu alun perin Kuuden lauseen lahjat -tempaukseen Kaarneen toiveesta (”jotain pehmeää helmikuutunnelmointia, missä ois oikeasti lunta”). Editoin tämän tasan satasanaiseksi raapaleeksi, jonka julkaisen nyt omillaan blokinpurkuna ja muistona Tarvehuoneen kätköihin siirtyneestä lahjatempauksesta. :) Alkuperäiselle idealle uskollisesti tekstissä on yhä kuusi virkettä. Tämä on tällaista kevyttä hömppää, ei kummempaa, mutta ehkäpä lumitunnelmointi kuitenkin ilahduttaa vielä jotakuta näin kylmän ja lumisen talven kääntyessä pikkuhiljaa kohti kevättä!



Kirma oli kotoisin lumettomasta maailmasta, ja hänellä oli vaikeuksia sisäistää, että lumi oli kylmää ja upottavaa ja joskus märkääkin. Kirma kahlasi helmikuun hangissa nivusiaan myöten, yritti tehdä lumipalloja pakkaslumesta ja lumienkeleitä suojalumesta. Kerta toisensa jälkeen Kaisla sulatti Kirman pakkasen puremat sormet vesihauteessa, vuorasi tämän kylmän kangistamat varpaat villasukkiin.

”Etkö sinä koskaan aio oppia lumen rajoja?” kysyi Kaisla kerran, kun Kirman kaivama lumitunneli oli romahtanut Kirman päälle ja vuorannut tämän valkoiseen.

”Onko lumella rajoja?” kysyi Kirma valkoisia kulmiaan kurtistaen.

Kysymyksessä oli jotain niin vilpitöntä ja välitöntä, että Kaisla alkoi ajatella: niin, onko sittenkään, jos ei niitä ole myöskään maailmoilla eikä meillä.
« Viimeksi muokattu: 02.03.2021 01:29:33 kirjoittanut Waulish »


  

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 1 744
Ooh, tämähän oli aivan ihana! Olen ihan haltioissani tästä, aivan ihana tuo fantasiahippunen, jonka tähän ujutit! Tässä on jälleen tämä raapaleiden mahti, kun sadalla sanalla saa avattua tällaisen maailman. Vau! :) Kaisla ja Kirma ovat hurjan söpöjä hahmoja ja voittivat sydämeni kyllä hetkessä, Kirma innokkuudellaan ja energiallaan ja Kaisla lempeydellään ja vastuuntunnollaan. On hurjan mielenkiintoista yrittää lähteä punomaan tarinaa tämän raapaleen takana ja miettiä, kuinka he tapasivat ja miten Kirma päätyi Kaislan maailmaan.

Kielellisesti tämä on myös hurjan kaunis ja pidin kovasti esimerkiksi tästä lauseesta:

Lainaus
Kerta toisensa jälkeen Kaisla sulatti Kirman pakkasen puremat sormet vesihauteessa, vuorasi tämän kylmän kangistamat varpaat villasukkiin.

Myös Kirman haluttomuus ymmärtää lumea ja sen eri muotojen rajoituksia oli jotenkin ihmeellisen ihanaa. Hänessä on sellaista kaunista lapsekkuutta, joka mahdollistaa kaiken, ja on niin kivaa, että Kaisla suostuu ajattelemaan hänen tavoin eikä vain tyydy torumaan :P Voihan lumitunneli! Olen pohdiskellut viime viikkoina sitä, kuinka hauska niitä oli kaivaa pienempänä. Harmi, etten ehtinyt tänä vuonna kaivaa! Kumppanin lapsuudenkodin pihalla olisi ollut mahtava vuori lunta, josta olisi voinut sellaisen rakentaa, mutta pääsin käymään siellä liian myöhään, kun kaikki alkoi jo sulaa :D

Oih, tämä oli ihana tunnelmapätkä! Kiitos kovasti, että kirjoitit ja julkaisit tämän ♥

between the sea
and the dream of the sea

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 262
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
hiddenben, voi että mikä kommentti, kirjoitat kyllä aina niin kauniisti ja piristävästi! ♥ Olen ihan ihmeissäni mutta tietysti myös innoissani siitä, että olet saanut tästä pienestä tarinasta irti noin paljon ja noin positiivista! Ihana kuulla, että sata sanaa riitti avaamaan tarinan maailmaa ja mahdollisti siihen sisään pääsemisen. Minusta sata sanaa on loppujen lopuksi hirvittävän vähän, ja yleensä raapaleenikin tahtovat venyä yli sen, mutta Kuuden lauseen lahjoissa tuli hauskasti harjoiteltua nimenomaan tällaisten ihan lyhyiden tarinoiden kirjoittamista, kun oli se kuuden virkkeen rajoitus.

Ihanaa, että hahmot ihastuttivat! Minustakin Kirmassa on sellaista viehättävää lapsenmielisyyttä, joka mahdollistaa monenlaiset seikkailut ilman vakavamielisen aikuisuuden asettamia rajoja. Hienoa, että myös Kaislan ajatusmaailman muutos välittyi! Ehkäpä Kirma lopulta opettaakin hänelle jotain, vaikka Kaisla on aluksi se, joka yrittää iskostaa maailmansa realiteetteja Kirman mieleen.

Lämmin kiitos lukemisesta ja ihanasta kommentista, kylläpä se ilahdutti. :-* Toivotaan, että ensi talvena onnistuu taas lapsuudesta tuttujen lumitunneleiden kaivaminen!
« Viimeksi muokattu: 02.03.2021 02:07:02 kirjoittanut Waulish »