Kirjoittaja Aihe: Elonkuvailuja [ S, Molly/Arthur ]  (Luettu 92 kertaa)

rimpsessakerpeera

  • ***
  • Viestejä: 1 184
  • porngoddess since 2005
Elonkuvailuja [ S, Molly/Arthur ]
« : 13.02.2021 22:01:15 »
Otsikko: Elonkuvailuja
Kirjoittaja: rimps
Ikäraja: S
Paritus: Molly/Arthur Weasley
Genre: slice of life, fluffy, drama
Vastuuvapautus: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä vaan vähän leikin.
K/H: Ota koppi-haasteeseen kirjoitusblokin purkua.

Elonkuvailuja

”Emmekö voisi vielä perua tätä, Arthur?” Molly kysyi vaimean tukahtuneella äänellä kiskoessaan ties kuinka monetta mekkoa päänsä ylitse.
”Ei minulla ole mitään päällepantavaakaan!” hän jatkoi tuskastuneena heittäen vaatteen sängylle kasvaneeseen röykkiöön. Pöllähdys sai pölyhahtuvat tanssimaan talvisen iltapäiväauringon valokeilassa.
”Höpsis, Molly-kultaseni. Näytät hurmaavalta varmasti, mitä tahansa valitsetkaan", Arthur sanoi hajamielisesti kerratessaan vielä uudelleen Hermionen jättämiä ohjeita. Jästien elonkuvailutreffit saivat selvästi Arthurinkin hermostuneeksi, mutta myös innostuneeksi. Olihan hän odottanut vuosikausia tilaisuutta päästä näkemään ihka oikea leffa niin kuin jästit elonkuvailujaan kutsuivat. Hermione oli antanut heille kaksi lippua lahjaksi ja kehottanut menemään vaikka treffeille. Mikäpä olisikaan ollut parempi treffiajankohta kuin romanttinen ystävänpäivä? Kuitenkin nyt hetken ollessa käsillä Mollya oli alkanut kaduttaa suostuneensa. Vaikka Hermione oli yrittänyt selittää leffojen olevan vain näyteltyjä, liikkuvaa kuvaa hieman niin kuin velhojen valokuvatkin, Molly ei ollut silti oikein ymmärtänyt konseptia. Oli hermostuttavaa liikkua jästimaailmassa edes juna-asemalla käydessä, saati jästien sekaan soluttautuessa.
"Miten olisi se, mikä sinulla oli päällä ensimmäisenä?"
"Sehän oli esiliina!" Molly parahti.
"Ja näytit siinä kerrassaan ihastuttavalta", Arthur lepytteli väistäen tottuneesti suuntaansa heitetyn tyynyn.
"Miten olisi sitten tuo punainen? Sopisi juhlan teemaankin."
Molly siveli hartaasti vaalimansa mekon kangasta, hän ei ollut käyttänyt sitä vuosikymmeniin, ei kertaakaan sitten Billin odotusajan. Tokkopa hän siihen olisi enää edes mahtunutkaan, tai vaikka mahtuisikin, se ei varmasti imartelisi häntä lainkaan niin kuin nuoruusvuosina. Mutta ehkä kuitenkin, olihan nyt erityinen tilaisuuskin...

Molly nappasi mekon kaapista ja kiiruhti kylpyhuoneeseen omaan rauhaan. Hän ei halunnut Arthurin näkevän kiemurteluaan liian pienessä mekossa. Hänen yllätyksekseen mekko sujahtikin päälle yllättävän helposti, ei ehkä aivan niin sutjakasti kuin ennen, mutta mahtui yhtä kaikki. Vuosien ja lapsien tuomat muutokset kehossa saivat mekon näyttämään erilaiselta kuin aiemmin, mutta siinä peilin edessä pyöriessään Molly tunsi itsensä kauniiksi. Hän suki vaatteiden vaihdon pörröttämiä hiuksiaan ojennukseen, sipaisi hivenen punaa huuliinsa ja pyörähti vielä viimeisen kerran peilin edessä. Hän veti syvään henkeä ja asteli miehensä luokse.

Arthur odotteli pikkutakissaan ja siisteimmissä housuissaan, selvästi vaivaa nähneenä hänkin. Hyväksyvä vislaus sai Mollyn posket sointumaan mekkoonsa.
"Olet edelleen mitä kaunein ruusuni, Molly Weasley.”
”Arthur, lopeta”, Molly kielteli naurahtaen, nauttien kuitenkin saamastaan huomiosta.
”Oletko valmis?”
”En aivan vielä”, Arthur vastasi ja veti vaimonsa lähemmäs suudelmaan.
”Nyt voimme mennä.”

Saavuttuaan elonkuvailuteatterille jästien tapaan, Arthurin sinnikkäästä vaatimuksesta, Arthur varmisti vielä kerran Hermionen huolellisesti kirjaamista ohjeista menettelytavat lippujen lunastamisesta, popcornien ostamisesta ja elonkuvailusaliin menemistä. Vaikka Molly ei pitänytkään miehensä innosta salakuljettaa kotiin työpaikan kuin vaimonkaan tietämättä milloin mitäkin jästitavaroita, hänestä oli ihanaa nähdä, kuinka Arthurin silmät hehkuivat onnesta ja ääni kuohui intoa tämän supatellessa vaimolleen kaikista ihmeellisyyksistä, joita jästit olivat keksineet. Kertakäyttöisten juomamukien muoviset kannet, joissa oli reikä keskellä pilliä varten tekivät Arthuriin erityisen suuren vaikutuksen ja Molly oli varma siitä, että se tulisi pääsemään kunniapaikalle autotallin kokoelmassa.

Elonkuvailu oli jokin romanttiseksi komediaksi kutsuttu, jonka juoni oli heppoinen, mutta sai Mollyn huokailemaan haikeasti, miten ihanaa olisikaan elää illasta toiseen niin huoletonta elämää kuin ne ihmiset keiden elämää he nyt seurasivat. Tai ainakin huolettomampaa kuin nyt tiedät-kai-kenen noustua uudelleen. Mutta hän työnsi huolestuneet ajatuksensa pois, olivathan he sopineet sen illan olevan vain heitä varten. Ja hyvänen aika kuinka he tarvitsivatkaan edes yhden illan vapaata kaikesta siitä synkkyydestä. Mutta Tiedät-kai-kuka oli kukistettu ennenkin, hänet kukistettaisiin uudestaankin, tällä kertaa he olivat valmiimpia, heitä oli enemmän. Kuitenkin juuri sillä hetkellä, siinä hämyisessä elokuvateatterissa, Arthurin kainaloon painautuneena, miehen silitellessä sopimattomuuden rajamailla hänen punaisen mekkonsa verhoamaa reittään ja rakkauslaulun soidessa taustalla, Molly tunsi olevansa onnellinen.
Nämä ihmiset kanssasi kulkee
läpi vuosien taivaltaa
Ja sydämees jää hehkumaan

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 574
Vs: Elonkuvailuja [ S, Molly/Arthur ]
« Vastaus #1 : 13.02.2021 23:01:14 »
Ihanaa todellisuuspakoilua, soveltuu tähän meidänkin ajankuvaan oikein mainiosti, vaikka meillä ei ihan Voldemort uhkaakaan. Propsit kansista pillireikineen, varmasti komistavat Arthurin hyllyä hienosti 😊

Ja ihanaa se, että Molly löysi mukavan mekon, jossa olo tuntui hyvältä ❤

Kiitos tästä iltapalasta, nyt tulee varmaan pehmoisia unia 😊
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Sielulintu

  • Teen suurkuluttaja
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 729
Vs: Elonkuvailuja [ S, Molly/Arthur ]
« Vastaus #2 : 13.02.2021 23:24:17 »
Olipa ihana kuvaus Mollyn ja Arthurin illasta, jota kerrankin Voldemortin uhkakaan ei pääse häiritsemään. Ihanaa, kun heillä on edes hetki oikeasti aikaa olla yhdessä ja vain nauttia toistensa seurasta sekä Arthurin tapauksessa tietysti myös hienoista jästien keksinnöistä. :D

Tästä välittyy tosi vahvasti, miten vahvaa rakkaus heidän välillään on. Juuri tuollaiset pienetkin irtiotot arjesta ja vieläpä jästien keskelle etäännyttää taatusti tosi hyvin sodan ja Voldemortin aiheuttamasta stressistä ja pelosta. Onneksi heilläkin on tällaisia valopilkkuja elämässään vielä Voldemortin elossa ollessakin.
Kiitos paljon tästä. Hieno muuten tämän nimi ja sana elon kuvailu yleensäkin. :)
Tervetuloa tutustumaan kirjoituksiini
ja seikkailemaan
tarinalabyrintin sokkeloihin

rimpsessakerpeera

  • ***
  • Viestejä: 1 184
  • porngoddess since 2005
Vs: Elonkuvailuja [ S, Molly/Arthur ]
« Vastaus #3 : 14.02.2021 20:13:44 »
Beelsebutt
Todellisuuspakoilua tarvitaan kyllä aina välillä sopivissa määrin. Ihanaa, että nostit tuon pillireikäkannen esille, koska se oli suosikkiyksityiskohtani koko tekstissä! Kiitos kommentista!<3

Sielulintu
Molly ja Arthur on kyllä oma henkilökohtainen suosikkiparitukseni Pottereissa. Heille on kirjoitettu hieno ja realistinen suhde, josta välittyy se pitkän yhdessäolon yhteenkasvaminen ja vahva ystävyys ja rakkaus siellä taustalla, vaikkei heilläkään ole helpoin elämä ollut. Kiva kuulla, että otsikko miellytti, pidin siitä kerrankin itsekin. Kiitos kommentista!<3
Nämä ihmiset kanssasi kulkee
läpi vuosien taivaltaa
Ja sydämees jää hehkumaan