Iltarusko | K-11, raapale

[Seila]

Nimi: Iltarusko
Kirjoittaja Seila
Ikäraja: K-11
Henkilöt Hermanni
Tyylilaji: draama, raapale
Haasteet: Originaalikiipeily (sanalla 48. Murha)

A/N: Julkaistu alunperin raapalejuoksussa.

Iltarusko

Aurinko oli sytyttänyt taivaan palamaan paetessaan synkkänä seisovien puiden taa. Taivaanranta oli vuotavaa verta, leimuavaa tulta. Kaikki oli hiljentynyt Hermannin ympärillä. Ei kuulunut tuulen ujellusta, ei rastaan laulua, ei enää avunhuutoja. Hermanni vilkaisi mättäälle vieressään. Avunpyynnöt olivat kuivuneet rohtuneille huulille kuin veri hänen käsiinsä.

Hermanni nosti ruumiin autonsa takakonttiin laskeutuvan hämärän yltyessä. Hän sipaisi hiussuortuvan kalpeilta kasvoilta ja tuijotti lasittuneisiin silmiin. Hän odotti katumuksen tai pelon kaappaavan hänet, mutta tunsikin itsensä voimakkaaksi. Tunne oli juovuttava, sormenpäitä poltteleva. Siinä oli jotain tyydyttävää, miten oli tehnyt toisesta niin avuttoman.

Hermanni sulki takakontin, luoden katseensa taivaaseen. Teko oli nielaissut hänet kuin yö iltaruskon.

[flawless]

Jännää miten näin makaaberista aiheesta on saanut näinkin nätin tekstin

Tämä nimittäin oli musta tosi nätti! Tämä oli kirjoitettu kauniilla tavalla, kuvailu kielikuvineen oli todella kaunista ja tunnelmallista. Tässä oli jännä tunnelma, samaan aikaan kaunis mutta sitten kuitenkin pahaenteinen. Tykkäsin siitä miten miljöötäkin kuvaillessa olit käyttänyt sellaisia sanoja, jotka viestivät kauhua ja ahdistavuutta: palamaan sytyttäminen, pakeneminen, synkät puut, vuotava veri, leimuava tuli... Tavallaan ennen kuin edes päästiin mihinkään kammottavaan tekoon, oli tässä jo pahaenteistä tunnelmaa. Musta se oli tosi nokkelaa, että kaikkea oli kuvailtu tuolla lailla pahaenteisellä tavalla. Kuvaukset olivat siis paitsi huisin kauniita ja kekseliäitä ja taitavia, niin myös loivat kivasti tunnelmaa.

Avunpyynnöt olivat kuivuneet rohtuneille huulille kuin veri hänen käsiinsä.

Tämä oli hieno kohta, pidin tuosta vertauksesta. Muutenkin eka kappale oli todella hienosti kirjoitettu, sulla on kyllä sana hallussa.

Tykkäsin siitä, kuinka tässä kuvailtiin iltaa samalla kun teemana oli murha, musta se loi niiden välille sellaista vertausta tavallaan. Että iltaan loppuu päivä, ja murhaan loppui jonkun elämä. Kaiken kaikkiaan siis hieno, nokkela ja kauniisti kirjoitettu pätkä, pidin kovin. Kiitos!

[Vuorna]

Päivää! Jo raapalejuoksusta tämän lukiessani muistan olleeni hyvin vaikuttunut tästä tekstistä. Samaan aikaan tämä on ihan hurjan kaunis teksti, kuvailu on vaikuttavaa ja tunnelmallista, mutta samaan aikaan aihe on hyvinkin rankka. Tän luettuani ekan kerran tämä jäi kieltämättä päähän pyörimään, onneksi julkaisit tämän erikseenkin niin pääsin kommentoimaankin!

Tämähän on todella lyhyt teksti, mutta erittäin taitavasti oot vähilläkin sanoilla onnistunut luomaan tähän tunnelmaa. Kauniin kielikuvilla rikastetun kuvailun kontrasti tekstin todelliseen teemaan oli tosi pysäyttävä. Se oli minusta hurjan mielenkiintoista ja jäi pohdituttamaan toden teolla. Muutenkin tässä tuntui olevan tuollaisia isompia kontrasteja, esimerkiksi tuossa alussa ensin taivas palaa ja taivaanranta on vuotavaa verta, mutta sitten seuraavaksi kuvaillaankin sitä, miten on niin hiljaista. Hienoa!

Minustakin tästä sai helposti irti tuon murhan ja illan välisen vertauksen, ja se oli minusta varsin toimiva. Erityisesti mä pidin tuosta Hermannin kuvauksesta, siitä miten hänen kiistämättä karmea tekonsa saakin hänessä aikaan vain tyydytystä. Sekin osaltaan oli luomassa semmoista karmivuutta tähän, mutta se oli erinomainen ratkaisu ja sopi hyvin tähän tekstiin.

Tässä oli kompaktissa paketissa erittäin mielenkiintoinen teksti! Todella taitavasti olit osannut luoda tähän tunnelmaa ja syvyyttä niin kielellisillä valinnoilla kuin muutenkin! Kiitos paljon tästä tekstistä, se jäi minulle mieleen ja tosiaankin positiivisella tavalla!