Tällä tekstillä on niin suloinen nimi, että se suorastaan kutsui lukemaan, ja onneksi kutsui, koska koko teksti osoittautui todella söpöksi ja ihanaksi!
Heti alussa kesäsateen ja lähestyvän ukkosen kuvailu tempaisee minut mukaansa täysin, koska rakastan kaikenlaisia luonnonilmiöitä, erityisesti sadetta ja myrskyjä. Siinä on jotain vaikuttavaa ja vavahduttavaa, kun luonto osoittaa voimansa. Samaistun Kaarinan ajatuksiin kovasti, sillä minustakin sade raikastaa ja puhdistaa ja saa kaiken tuoksumaan paljon voimakkaammin. Sana
väkevä toistuu tässä tekstissä pari kertaa luonnon sateenjälkeistä tuoksua kuvaamassa, ja minusta se on kovin osuva ja elävä luonnehdinta. Muutenkin tässä tekstissä on hienoa, elävää kuvailua, jonka ansiosta tuntuu aivan siltä kuin olisi itsekin terassilla syömässä ja kattoon ropisevaa sadetta kuuntelemassa. Nautin!
Vaikka itse pidän ukkosesta, ymmärrän hyvin, että se voi myös pelottaa, etenkin pientä lasta. Julian reaktio on siis varsin ymmärrettävä. Minusta on ihanaa, ettei Kaarina isosiskona vähättele toisen pelkoa tai naureskele sille, vaan kömpii itsekin pöydän alle ja on tukena ja turvana. Minusta sisarussuhteista on mukavaa lukea, ja tällainen läheisyys ja lohdullisuus on kyllä sisarusrakkautta kauneimmillaan! Ehkä Juliankin mieleen painuu pelottavan ukkosen ohella miellyttävä muisto pöytäliinapiilosta ja jaetusta hetkestä isosiskon kanssa.
Lämpimät kiitokset tästä ihanasta tekstistä!
-Walle
