Valitsin sinut ja ficcisi Ihailijakaarti-haasteesta.
Olen lukenut tekstejäsi ennenkin ja on ihan paikallaan, että ne saavat lisää hyvin ansaittua huomiota.
Tässä tekstissä oli ihanalla tavalla aistikokemus läsnä. Lukija voi tuntea sateen tuoksun ja äänimaailman mielessään samalla, kun myötäelää tyttösten tunnelmia. On suloista, miten Kaarina on välittömästi tuomassa pikkusiskolle turvaa ja lohtua, kun pienempää pelottaa. Ukkonen voi olla pelottava kokemus, ja vaikka Kaarina itse melkein nauttii jylhästä luonnon näytelmästä, hän ymmärtää kuitenkin että toisen mielestä se onkin ihan kauheaa.
On myös ihana huomata, miten vanhemmatkaan eivät säti tyttöjä, vaikka karkaavat pöydän alle kesken aterian ja ruoka jäähtyy lautasille. Pöytäliina luo turvallisen majan, jonne on hyvä paeta pelottavaa ukkoskuuroa. Siskot malttavat istua hiljaa, tehdä siitä vähemmän pelottavan olemalla lähekkäin, hassuttelemalla ja lauleskellenkin.
Kun "vaara" on ohi, ei Juliaakaan enää taida pelottaa.
Tällaisista hetken tunnelmakuvauksista pidän kovasti. Vaikka teksti on lyhyt, siihen pääsi ihanasti eläytymään ja ikään kuin hetkeksi mukaan kotoisalle kesäterassille perheen ruokailuhetkeen.
Oikein viehättävä ja lämminhenkinen tarina.
