Kirjoittaja Aihe: Yuri!!! on Ice: Oikeanlainen lääkitys (S, Otabek/Yuri, oneshot)  (Luettu 1761 kertaa)

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 986
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Title: Oikeanlainen lääkitys
Author: Larjus
Chapters: Oneshot
Fandom: Yuri!!! on ICE
Pairing: Otabek Altin/Yuri Plisetsky
Genre: Hurt/comfortilla maustettu arjen fluffy-romance-söpöily-höttö (aka OTP-avautuminen)
Rating: S
Disclaimer: Alkuperäisestä kiitos, kunnia ja kaikki oikeudet Kubo Mitsuroulle ja Yamamoto Sayolle sekä muulle YOI-staffille. Fici on kirjoitettu (itseni) viihdyttämiseksi, eikä kukaan ole hyötynyt siitä rahallisesti.
Summary: ”Yura… sinä – sinä olet siinä”, hän supisi hiljaa kuin ei olisi uskonut sitä todeksi.

A/N: Mukana haasteessa Fluffy10 #4.

Tästä mulla ei ole mitään ihmeellistä kerrottavaa. Taas vaihteeks Otayuria multa, koska tää paritus on nyt osoittautunut mulle oikeaksi kirjoittamisen kultakaivokseksi (eikä niin ole ikinä ennen tapahtunut tällaisessa mittakaavassa minkään suhteen). Ja koska OTP ♥



Oikeanlainen lääkitys


Elämän pieniä iloja oli herätä rakkaansa vierestä kiireettömään aamuun. Vaikka Yuri ja Otabek olivatkin yön aikana vetäytynyt erilleen toisistaan (he olivat nukahtaneet puoliksi toisiaan halaten), ja Yuri näki herätessään vain katonrajan ja ikkunan eteen vedetyt verhot, läheisyyden tunne ei ollut kaikonnut minnekään. Kun Yuri ojensi toista jalkaansa hieman sivulle, hänen varpaansa kohtasivat Otabekin nilkan, ja kun hän käänsi päätään hivenen tämän puoleen, hän erotti sivusilmällä kyljellään nukkuvan Otabekin ja tämän mustat, vähän joka suuntaan sojottavat hiukset.

Yurilta kesti oma aikansa heräillä, joten hetkeen hän ei muuta tehnytkään kuin tuijotti kattoon. Lopulta hän jaksoi kurottautua poimimaan käsiinsä kännykän viereiseltä yöpöydältä ja katsomaan, paljonko kello oikein oli. Reilun viiden minuutin päästä kello olisi kahdeksan. Sängyssä ehtisi siis makoilla vielä hyvän tovin, sillä jäähallilla pitäisi olla vasta yhden aikaan.

”Mmmh… Ei… ei…”

Kuullessaan hiljaista muminaa viereltään Yuri käänsi päänsä kunnolla Otabekin suuntaan. Tämä nukkui peittonsa alla sen verran kippuralla, että Yuri ei erottanut hänestä juuri muuta kuin ne sekaiset hiukset.

”Mitä ei?”

Kun vastausta ei kuulunut, Yuri totesi itsekseen, että Otabek taisi puhua unissaan. Tämä teki sitä joskus, vaihdellen venäjäksi ja kazakiksi, ja olipa tämä kerran haukkunut jotakuta unissaan englanniksi. Tällä kertaa Otabek oli puhunut venäjää, joskin ”ei” oli niitä vähäisiä sanoja, jotka Yuri kazakiksikin ymmärsi.

”Älä – ei… miksi…?”

Otabekin ääni kuulosti surulliselta, murretulta, ja vaikka kyseessä hyvin todennäköisesti olikin vain uni, Yuri huolestui sen verran, että nousi istumaan ja kurotteli nähdäkseen Otabekin ja ennen kaikkea tämän kasvot paremmin. Otabek hengittikin hyvin epänormaalisti ja kuulosti siltä kuin hän alkaisi itkeä. Painajainen?

”Beka?”

Yuri töni Otabekia varovasti hereille. Se ei vaikuttanut tehoavan, joten hän lopulta otti kovemmat otteet käyttöön ja ravisteli tätä rajummin. Siitäkin huolimatta kesti tovin ennen kuin Yuri sai unissaan valittavan ja nyyhkivän Otabekin heräämään.

”Mmh… Yura…?”

Kun Otabek viimein avasi kosteudesta kimmeltävät silmänsä, hän tuijotti tyhjänä eteensä kuin ei olisi tajunnut lainkaan, missä oli ja mitä näki. Lopulta tuo hetkellinen hämmennys hänen kasvoillaan väistyi ja tilalle värittyi surun päälle kevyt helpotus. Sitten hän nousi itsekin istuma-asentoon ja suorastaan kaappasi Yurin halaukseen.

”Yura… sinä – sinä olet siinä”, hän supisi hiljaa kuin ei olisi uskonut sitä todeksi.

”Tietysti olen”, Yuri vastasi. ”Mitä sinä oikein höpötät?”

Otabek ei vastannut kysymykseen, halasi vain Yuria tiukasti. Hetken hämmennyksen jälkeen Yuri vastasi halaukseen ja antoi Otabekin painaa hänen päänsä vasten olkaansa.

”Minä näin unta”, Otabek aloitti hiljaa pakottaen itsensä hengittämään syvään ja rauhallisesti. ”Painajaista…”

”Millaista painajaista?” Yuri kysyi painaen poskeaan lujasti Otabekin olkaan. Hänestä tuntui, että tämä odotti hänen reagoivan sanoihinsa jollakin tavalla eikä vain odottavan jatkoa hiljaa.

”Sinä – ”, Otabek katkaisi lauseensa äkisti ja nielaisi. ”Sinä jätit minut”, hän sanoi sitten. ”Jätit ja lähdit jonkun toisen matkaan. Se oli niin todentuntuista...”

”Voi Beka”, Yuri tuhahti hellästi ja inahti tuntiessaan, kuinka hänen kylkiluunsa melkein musertuivat, kun Otabek yhä vain tiukensi otettaan hänestä. ”Se oli vain unta. En minä sinua oikeasti jätä.”

Hän käänsi päätään niin, että ylettyi suukottamaan Otabekin kaulaa. Tämä henkäisi äänettömästi, ja Yuri tunsi, miten tämän lihakset rentoutuivat hieman.

”En jätä sinua”, Yuri sanoi uudestaan. Kun Otabekin tiukka ote hänestä viimein hellitti, hän nosti päätään ja tuijotti tätä hellästi mutta tiukasti suoraan silmiin. ”En ikinä. Sinä olet minun ainoani.”

Aamuhengityksistä huolimatta Yuri painoi kevyen suukon Otabekin huulille ja painoi sitten poskensa tämän poskea vasten.

”Rakastan sinua, Beka”, hän lisäsi hetken hiljaisuuden jälkeen. ”Älä unohda sitä edes unissasi.”

”Kyllä minä aina välillä tarvitsen pienen muistutuksen”, Otabek vastasi hieraisten poskeaan Yuria vasten. Tämä tunsi  hennon sängentyngän raapivan kevyesti ihoaan.

”Torvi”, Yuri hymähti ja siveli verkkaisesti Otabekin selkää. Hän yritti varovasti vetäytyä halauksesta, mutta Otabek ei päästänyt irti vaan päinvastoin veti häntä tiukemmin itseään vasten. ”Voisin kyllä käydä aamupesulla”, hän sanoi sitten antaen itsensä rentoutua Otabekin lujassa syleilyssä.

”Et vielä”, Otabek vastasi. ”Pysyt siinä nyt.”

”Voisit itsekin tulla harjaamaan hampaasi”, Yuri yritti houkutella, ”niin voitaisiin suudellakin.”

”Kohta”, kuului vastaus, ja sitten Otabek lysähti taas makuuasentoon vetäen Yurin mukanaan. ”Ollaan tässä vielä hetki.”

Yuri ei enää välittänyt inttää vastaan, varsinkin kun huomasi hetkessä olevansa käytännössä kokovartalolukittuna Otabekin syleilyyn. Kädet kietoutuneena hänen vartalonsa ympärillä, ja nyt heidän jalkansakin olivat kutakuinkin solmussa. Yuri painoi päänsä tyynyyn Otabekin vierellä ja kuuli ja tunsi tämän syvät hengitykset hiuksissaan. Hymyillen hän painoi silmänsä kiinni. Hyvähän siinä oli olla, Otabekin rakkauden ja kaipuun kohteena, ei kai hammaspesulla niin kova kiire ollut.

Vaikka Yurin ehdotukset suudelmista hampaiden harjauksen jälkeen olivatkin kuulostaneet Otabekista varsin houkuttelevilta, ei hän vielä halunnut nousta ja päästää Yurista irti. Äskettäinen painajainen kummitteli yhä hänen mielessään, vaikka hän hereillä ollessaan tiesikin sen olevan pelkkää unta eikä lainkaan vastaavan totuutta. Sen jättämä ahdistava tunnekin onneksi lievitti, kun hän muisteli mielessään Yurin rakastavia sanoja, tunsi tämän lämmön ihollaan ja haistoi oliivishampoon tämän hiuksissa. Hän siirsi hieman päätään ja painoi nenänsä Yurin kaulalle haistaakseen paremmin myös tämän omankin tuoksun, joka sai Otabekin aina rentoutumaan ja tuntemaan olonsa turvalliseksi.

Kyllähän Otabek luotti Yurin uskollisuuteen ja rakkauteen, siihen, että tämä pysyisi hänen luonaan. Mutta menettämisen pelko oli ikävä rakkauden sivuoire, ja se tietenkin iski varsinkin silloin, kun oli puolustuskyvytön ja haavoittuvaisimmillaan. Onneksi hänen ei tarvinnut jäädä valheellisen tunteen kanssa yksin, vaan Yuri osasi lääkitä häntä juuri oikein läheisyydellään ja rakastavilla sanoillaan.

Otabek tiukensi hieman otettaan Yurista ja lepuutti huuliaan tämän kaulalla. Hänen olonsa oli jo tyyni ja rento, mutta Yuria hän ei vielä hetkeen päästäisi syleilystään.

Oli hyvä tankata läheisyyttä vähän varastoonkin.
« Viimeksi muokattu: 06.10.2020 20:09:39 kirjoittanut Larjus »
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 262
  • Kurlun murlun
No mutta ääw, höttöistä OTP-avautumista! ;D Naureskelin aluksi otsikolle ja mietin, onko luvassa jotain huumoripitoista höntteilyä, mutta johan se merkitys aukeni tekstin lopussa. Parasta lääkettä on seura ja läheisyys. <3

Tosin höttöisyydessä oli mukana jotain negatiivistakin maustamassa hattaracocktailia, mistä pidin paljon. Painajaiset ovat ikäviä, vieläpä jos ne liittyvät hylätyksi tulemiseen. :< Beka reppana.

Lainaus
Kyllähän Otabek luotti Yurin uskollisuuteen ja rakkauteen, siihen, että tämä pysyisi hänen luonaan.
❤️❤️❤️

Osaat kyllä kuvata niin hyvin tällaisia kiireettömiä pötköttelytekstejä, joissa ei ole kiire minnekään. Kunhan vain Yuri ja Otabek nautiskelevst toistensa seurasta ja suunnittelevat hampaiden pesemistä. :D Pidän tuosta, että kuvataan sitä mitä toinen ajattelee toisesta kun tämä nukkuu, ja ohimenevänä toteamuksena olen vakaasti myös adoptoinut tuon headcanonin Otabekin joka suuntaan sojottavista hiuksista. :D Se vaan sopii kokonaisuuteen niin hyvin ja näyttää söpöltä kaiken päätteeksi.

Miten minulle muuten tuli heti mieleen JJ, kun Otabekin kerrottiin joskus haukkuneen jotakuta unissaan. ;D Jopa unissa välit tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän nihkeät...

Lainaus
Oli hyvä tankata läheisyyttä vähän varastoonkin.
Vooooi. :3 Pakkohan se on, kun kerran asutaan eri maissa ja nähdäänkin niin harvakseltaan!

Kiitusta tästä! <3

- Mai
"I read you loud and clear, Lizard."

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 986
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Maissinaksu, joo kyllähän mun täytyy näitä OTP-avautumisia tuottaa, enhän mä muuten järjissäni pysy ;D Otsikko tosiaan on sellainen, että se sopisi hyvinkin humoristiseen höntteilyyn, mutta käypä se tällee höttöselle h/c-mausteiselle arkisöpöilyllekin :3 Mikäs sen parempaa lääkettä kuin oman rakkaan läheisyys, kyllä sillä jos millä tulee kuntoon.

Lainaus
Osaat kyllä kuvata niin hyvin tällaisia kiireettömiä pötköttelytekstejä, joissa ei ole kiire minnekään.
Äwäwää, kiitos ♥ Mä niin nautin tämmösestä yksinkertaisesta arkisesta söpöilystä, sekä kirjoittamisesta ja lukemisesta, joten kiva että se heijastuu sitten tuolla tavalla muillekin ^^

Ja siis joo, kyllä Bekan tukan pitää aikas sekainen olla aina aamuisin. Mulla oli itselläni joskus aikas lyhyt tukka (varmaan samaa luokkaa kuin ei-sheivattu osa Otabekin hiuksista), ja se osas kyl olla aamuisin aikas mielenkiintoisessa kunnossa. Todellakin sojotti vähän miten sattuu ;D Nyt kun on taas pitkä tukka niin ei sitäkään riemua tarvitse kokea (vähän sama kuin Yurilla). Ja siis joo, näyttää söpöltä, ehdottomasti. Mulla on niin vahvasti mielessäni, miltä Otabek näyttää aamuisin juuri herättyään ja oi että se on soma näky ♥ Yurikin tykkää ;D

Lainaus
Miten minulle muuten tuli heti mieleen JJ, kun Otabekin kerrottiin joskus haukkuneen jotakuta unissaan. ;D Jopa unissa välit tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän nihkeät...
Sinä sanoit tuon, en minä XD Mut siis joo, pakko myöntää, että vähän mietin lisäänkö siihen perään lauseen, jossa Yuri ajattelee, että Beka toivottavasti haukkui unissaan juuri JJ:tä XD Jätin kyl sit lopulta kirjoittamatta, mut kyllähän se siellä rivien välisä on :D Mutta sitä ei tarina kyllä kerro, mitä Beka silloin sanoikaan ja kenelle.
Ja joo, eihän mun ficeissä Bekalla ja JJ:llä kovin kehuttavat välit ole, mut niin sen mun mielestä kuuluu ollakin :D He ovat joskus luistelleet samassa kaukalossa ja JJ opetti Bekalle nelois-salchoweja, and that's it. Toisaalta tässä(kin) ficissä Beka on vanhempi kuin niissä tietyissä ficeissä, jolloin hänen sietokykynsä JJ:tä kohtaan on kasvanut :D (Mut en mä heistä kavereita saa tehtyä edes pakottamalla.)

Mä itse vähän mielessäni asettelin tämänkin ficin sille jatkumolle, että jo asutaan yhdessä, mutta eri maissa asuessa läheisyyden tankkaaminen on kyllä ehdottoman tärkeää! Ja on se muutenkin, varsinkin tollaisen unen jälkeen. Onneksi Yuri oli siinä vieressä ja heti valmis pyyhkimään moiset pelot pois ♥

Kiituksia kommentistasi, jälleen ♥ Ne merkkaa mulle aina niin paljon ♥
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 070
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Tervehdys Kommenttikampanjasta! :) Valitsin tämän tekstin hauskan ja kiinnostavan nimen perusteella. Fandom on itselleni vieras, mutta jotain fanifiktiota olen siitä aiemminkin tullut lukeneeksi ja joitain lähtötietoja siis sentään tiesin, kuten sen, että fandomissa pyöritään taitoluistelun ympärillä ja mukana on myös venäläisiä hahmoja.

Samaistuin tähän tarinaan oitis! Hitaat aamut ovat ihania, sellaiset kun ei ole kiire pompata pystyyn heti herätyskellon piristessä tai ei tarvitse herätä kelloon ollenkaan, vaan voi rötvätä sängyssä niin pitkään kuin huvittaa. Parasta se tietenkin on silloin, kun vieressä on nukkumakaveri, jota voi katsella ja halia. Tässä tarinassa Yurin levolliset heräämistunnelmat välittyvät elävästi. On ihanaa katsoa kelloa ja todeta, ettei tarvitse olla missään vielä moneen tuntiin!

Painajaisen näkeminen ja sitä seuraava lohdutushetki on ehkä klisee, mutta niin toimiva sellainen. :-* Se on jotain, mihin varmaan melkein kuka tahansa pystyy samaistumaan. Onneksi Otabekilla on Yuri, joka lempeästi herättää hänet ja keskeyttää inhottavan unen. Ihan joka iikka ei välttämättä tykkäisi siitä, jos toinen todistaisi tuollaista ikään kuin haurasta hetkeä, jolloin on haavoittuvaisimmillaan unimaailman otteessa, mutta onneksi Otabek ja Yuri vaikuttavat olevan hyvin samalla sivulla. Tulee sellainen tunne, että heidän suhteensa on vakaalla pohjalla ja hyvin läheinen ja lämmin. He vaikuttavat tuntevan toisensa tosi hyvin ja jakavan mielellään yhteistä arkea keskenään, myös niitä ei-niin-romanttisia hetkiä kuten painajaisia ja aamuhengityspusuja. Propsit muuten tuon aamuhengityksen mainitsemisesta, koska kovin usein tuntuu siltä, että tällaisia aamuhetkiä romantisoidaan hirveästi tyyliin että kaikki vain heräävät suoraan aamupesunraikkaina ja luonnonkauniina! :D Tässä tarinassa on aistittavissa sellaista elävää elämää ja arkea, ja siitä nautin lukijana aina kovin.

”Rakastan sinua, Beka”, hän lisäsi hetken hiljaisuuden jälkeen. ”Älä unohda sitä edes unissasi.”
Tämä on niin ovelasti sanottu! Useinhan kuulee kaikenlaisia uneen liittyviä sanontoja, kuten "älä unta nää" tai "in your dreams", mutta tässä tuolla unissaan unohtamisella on ihan konkreettinen merkitys, kun toinen hahmoista on juuri nähnyt painajaista toisen menettämisestä. Otabekin ahdinko on samaistuttavaa, koska unimaailmassa pelko voi todellakin tuntua hyvinkin realistiselta ja sen ote voi ulottua myös valvetilaan, vaikka järki sanoisikin, ettei tässä ole mitään hätää. Onneksi Yurin läsnäolo ja sanat saavat ahdistuksen kuitenkin hälvenemään ja irrottavat painajaisen otteen kokonaan. ♥ Kyseessä on selvästi oikeanlainen lääkitys niin kuin tekstin nimikin antaa osuvasti ymmärtää! Kuten tuolla aiemmin mietinkin, kaikki eivät välttämättä reagoisi samalla tavalla, mutta Otabek ja Yuri ymmärtävät toisiaan ja tarpeitaan, mikä on ihanaa.

Tuo Beka-lempinimi on muuten niin ihana, voi että.

Kiitoksia tästä sydäntä lämmittävästä luettavasta, tykkäsin! :-* -Walle
I’ve transformed every verse within me
and given in to the courage
that still burns



still burns

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 816
No olipas taas sinulta ihanan fluffyinen OTP-avautuminen.  :)
Minusta ainakin on kiva tietää että nimenomaan tämä pari inspiroi sinua kirjoittamaan ja että tekstiä syntyy toisensa perään. Ja tosiaan saahan sitä kivan fiiliksen ihan omasta tekstistä. Ja kun vielä pukkaat niitä tänne luettavaksi, niin ilohan on kaksinkertainen. Jäin tässä miettimään tuota että kun kyttää useita kieliä ja kiertelee paljon maailmalla, niin varmasti unissaan käyttää muitakin kieliä. Haukkuminen englanniksi kuulostaa varsin amerikkalaiselta.

Tämä painajainen onneksi päättyi Otabekin heräämiseen siihen todellisuuteen, että häntä ei ole jätetty. Eikä jätetä, johon hän saa heti useita vahvistuksia. Ai että pidin näistä lempinimistä paljon. Beka. Yura. Ja totta että hammaspesu voi toisinaan odottaakin, ei mitään kiirettä.
Lainaus
Oli hyvä tankata läheisyyttä vähän varastoonkin.
Miten pehmoinen lopetus.  :)

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 986
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Oi että Waulish ku oot taas kirjoittanut niin pitkän ja runsaan kommentin ;__; ♥ Eihän tässä tiedä, miten päin olla. Aihe on sinällään aika klisee, mut toisaalta kliseethän on just todettu toimiviksi :D Ei niistä turhaan kirjoiteta paljon. Ja mielestäni niistäkin voi kirjoittaa miellyttävällä ja toimivalla tavalla. Ja kun on OTP kyseessä niin sehän on melkein pakko jossain vaiheessa kirjoittaa niistä jotain lässynlää-kliseekeittoa :D Koska mikäs sen ihanampaa kuin OTP-avautuminen?

Lainaus
Tulee sellainen tunne, että heidän suhteensa on vakaalla pohjalla ja hyvin läheinen ja lämmin. He vaikuttavat tuntevan toisensa tosi hyvin ja jakavan mielellään yhteistä arkea keskenään, myös niitä ei-niin-romanttisia hetkiä kuten painajaisia ja aamuhengityspusuja.
Just tällaisena haluankin Otabekin ja Yurin suhteen kuvata! Oikeestaan vähän sama juttu kaikkien suosikkishippieni kanssa: siellä ytimessä on läheisyys ja luottamus toiseen, se, että myös sen heikomman puolensa voi näyttää toiselle ja jaetaan myös just ne ei-niin-romanttiset jutut :)
Aamuhengitys oli pakko ottaa mukaan kun suukoista tuli kyse, koska haluan pitää realismia senkin verran yllä, että ei sitä aamulla noin vain aleta muhinoimaan :D Sen yhden kevyen "pintapusun" verran Yuri oli valmis uhrautumaan, mutta yhtään isompi suutelusessio vaatii kyllä sen hammaspesun :D Romantiikkaa saa puolestani olla, mutta muakin ärsyttää välillä toi, että kaikki on muka aina heti herättyään jo niin hehkeenä... Ei mun tarinoissani XD

Lainaus
Tämä on niin ovelasti sanottu! Useinhan kuulee kaikenlaisia uneen liittyviä sanontoja, kuten "älä unta nää" tai "in your dreams", mutta tässä tuolla unissaan unohtamisella on ihan konkreettinen merkitys, kun toinen hahmoista on juuri nähnyt painajaista toisen menettämisestä.
Itselleni ei tuossa kohdassa edes tullut mieleen kaikki nuo "in your dreams" -jutut, sillä ajattelin sen just vain niin, että Yuri haluaa muistuttaa Otabekia, ettei tämä oikeasti saa ikinä unohtaa, että hän kyllä rakastaa. Nukkuessakin sen unohtaminen on kielletty ;D

Lainaus
Tuo Beka-lempinimi on muuten niin ihana, voi että.
Niin se on minustakin ;D Se on ihan puhdas fanon-juttu (ollut about aina), sillä sarjassa itsessään hahmot kutsuvat toisiaan ihan vain Otabekiksi ja Yuriksi. Mutta kun otetaan huomioon, että hahmot puhuvat keskenään venäjää, joku lyhennös nimestä on melkeinpä must, kun tuttavallisissa väleissä ollaan. (Se on otettu mielestäni animessa harmillisen vähän huomioon, Yakov kutsuu Viktoria Vityaksi mutta siinäpä se oikeestaan onkin. Ja toki Yurin isoisä kutsuu häntä Yurochkaksi, niin kuin venäläiseen tapaan kuuluu.) Yura onkin yksi virallinen käytetty lyhyt muoto Yuri-nimistä, se kaikkein yleisin ja "basic". Kazakin kielessä moista lyhentelyä ei samalla tavalla ole, mutta -bek-päätteisistä nimistä yleisiä lempinimiä ovat juurikin Beka ja sitten esim. Bek ja Beks, ja tuo Beka sopii erinomaisesti hyvin venäläiseen "nimikulttuuriin". Ja sen takia Yuri kutsuukin Otabekia Bekaksi ja tämä Yuria Yuraksi ficeissäni :D (ja aika monien muidenkin ficeissä...)

Kiitos ihanasta kommentista, pahoitteluni, että vastaaminen hieman kesti. Olen kyllä ehtinyt lukea tämän kommentin jo useasti, ja lämmittää mieltä edelleen😊


Fairy tale: On se kiva kuulla, että mun OTP-avautumiset viihdyttää ja ilahduttaa muitakin ^^

Oon aina jotenkin pitänyt siitä ajatuksesta, että Otabek puhuu joskus unissaan ja vähän kaikkia puhumiaan kieliä, kun unienkin "käyttämä" kieli vaihtelee. Ehkä Otabek on juuri Amerikoissa asuessaan "oppinut" haukkumaan muita englanniksi ;D

Kiva että pidät noista lempinimistä! Niin pidän minäkin, ja se onkin osasyy sille, miksi niitä ficeissäni käytän. Tuohon ylös kirjoitinkin vähän pidemmin lisää siitä, miksi niitä käytän. Kun Yuri ja Otabek puhuvat keskenään venäjää, tuntuisi tosi oudolta, että he eivät käyttäisi toistensa nimistä epämuodollisia ja tuttavallisia versioita. Se tapa on juurtunut niin syvälle kirjoituksiini, headcanoneihin ja oikeastaan kaikkeen, ettei muu luonnistu :D

Hammaspesut saa odottaa sen aikaa, kun tankataan se oma läheisyyssäiliö ensin täyteen :3 Sen jälkeen voikin mennä yhdessä harjaamaan hampaat ja vaikka heittäytyä takaisin vällyjen väliin suukottelemaan ja söpöilemään ♥

Kiitokset jälleen kommentista, ihana saada jakaa OTP-rakkauttaan muiden kanssa ♥ (Sinullekin pahoittelut, että vastaamisessa kesti, kauemmin kuin alunperin oli tarkoitukseni 😅)
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti