Kirjoittaja Aihe: Kilpailuun kyllästynyt | Hannah Abbott | S  (Luettu 182 kertaa)

hiddenben

  • ***
  • Viestejä: 1 177
    • H.E.R. – Things In Focus
Kilpailuun kyllästynyt | Hannah Abbott | S
« : 30.07.2020 09:32:52 »
Nimi: Kilpailuun kyllästynyt
Kirjoittaja: hiddenben
Oikolukija: Vehka
Ikäraja: S
Genre: ystävyyden pohdintaa, poikia ja tyttöjen välistä kilpailua
Hahmot: Hannah Abbott (Hannah/Neville)
Yhteenveto: Hannah oli toivonut, että voisi saada sekä Susanin että Nevillen lähelleen, että heistä voisi tulla tiivis trio. Palatessaan takaisin kouluun oli kuitenkin käynyt selväksi, että Susanista ja Nevillestä oli tullut niin läheisiä, ettei Hannah enää mahtunut näiden kahden väliin. Oli sietämätöntä olla jatkuvasti kolmas pyörä.

A/N: Tämä one-shot on spin-off pidempään jatkotarinaan Sille, joka sitä eniten tarvitsee (K-18) ja sivuaa samalla Solmin solmuja vuoksesi -ficissä (S) tapahtuneita asioita. Tapahtumat sijoittuvat hetkiin juuri jatkotarinan 13. luvun jälkeen. Halusin kirjoittaa tämän näkökulman, sillä Hannah esiintyy ficeissäni usein melko negatiivisessa valossa, vaikka hän ei tarkalleen ottaen ole tehnyt mitään pahaa. Tämä ficci esitteleekin Hannahin ajatuksia kaikesta kuudennen vuoden aikana tapahtuneesta ja hänen suhtautumisesta Susaniin ja Nevilleen. Uskoisin, että tämän one-shotin voi lukea irrallisena jatkiksesta, vaikka olen kirjoittanut tämän juurikin nämä kaksi ficciä mielessä ja tästä saa eniten irti, jos olet tutustunut aikaisempiin Susan-teksteihini :) Joka tapauksessa: lukuiloa!



Kilpailuun kyllästynyt


Hannah yrittää pitää askeleensa maltillisena, yrittää olla paiskaamatta tyttöjen makuusalin ovea takanaan. Hän yrittää hillitä ajatuksensa, yrittää pitää turhautuneisuuden kyyneleet poissa silmistään, mutta askel askeleelta hän tuntee menettävänsä itsehillintänsä rippeet.

Sydän hakkaa rintakehää vasten juuri päättyneen sanaharkan jälkeen ja mielessä kaikuvat Susanin viimeiset vihan vallassa lausutut sanat.

Olet hirveä eikä sinua voi kutsua ystäväksi.

Ernie ja Justin kohottavat katseensa kirjoistaan pöydän äärestä Hannahin kävellessä ohi, mutta hän ei suo silmäystäkään poikiin näiden alkavista lauseista huolimatta vaan kiihdyttää askeliaan. Hän rientää portaat alas ja suuntaa suoraan ulos, läimäyttää puusta tehdyn pyöreän oven takanaan kiinni ja jää nojaamaan sitä vasten.

Olet hirveä, olet hirveä, olet hirveä.

Etkä kenenkään ystävä.


Hannah tajuaa halaavansa loitsukirjojaan ja niiden väliin ahdettuja pergamentteja kuin tukea etsien. Hänen kätensä vapisevat, rystyset ovat puristamisesta valkeat. Hän nojaa Puuskupuhin oleskeluhuoneen oveen, kunnes sydämen syke rauhoittuu ja hengästyneet puuskahdukset lakkaavat. Sitten hän kävelee käytävän päässä oleville rappusille ja istuutuu kylmälle kiviportaalle.

Susanin sanat satuttavat Hannahia enemmän kuin hän olisi arvannut.

Kyllä hän tietää, ettei ole ollut Susanille hyvä ystävä viime aikoina, mutta toisaalta se on ollut luonnollinen reaktio kaikkeen. Vielä syksyllä kaikki oli ollut hyvin - hän ja Susan olivat ystäviä ja Neville oli vihdoin alkanut kiinnostua hänestä - mutta sitten äiti oli kuollut… Se oli kamalaa, synkkää aikaa, ja Hannah oli toivonut ystäviltään tukea, mutta mitä hän oli saanut? Mitäänsanomattomia kirjeitä Susanilta ja Nevilleltä, joiden rivivälit olivat tihkuneet yhteisiä salaisuuksia. Hannah oli saanut Nevillen vierailulle jouluna, mutta vain vaivoin.

Hänet oli jätetty yksin hänen heikoimmalla hetkellään.

Tilannetta ei helpottanut se, että kun hän vihdoin päätti palata takaisin kouluun opintojen pariin ja ystäviensä luo, hän joutui keskelle tilannetta, josta hän ei vieläkään ole päässyt aivan perille. Ainoastaan se on selvää, että talven ja kevään aikana Nevillestä ja Susanista oli tullut parhaimpia ystäviä, Susanin sänkykatoksessa roikkui mikä lie kaamoskasvi ja Hannah jäi kaiken ulkopuolelle. Hän tunsi jäävänsä yksin.

Etkä kenenkään ystävä.

Susanin ääni kaikuu jälleen hänen mielessään, mutta Hannah pudistelee päätään. Se ei ole totta. Hän laskee sormillaan käytävää kulkevien soihtujen valossa:

Hänellä on Neville, ihana, suloinen rohkelikko, joka on hänen poikaystävänsä.

Hänellä on Megan, Justin ja Ernie.

Hänellä on ystäviä.

Mutta hänellä ei ole enää Susania.

Hannah oli toivonut, että voisi saada sekä Susanin että Nevillen lähelleen, että heistä voisi tulla tiivis trio. Palatessaan takaisin kouluun oli kuitenkin käynyt selväksi, että Susanista ja Nevillestä oli tullut niin läheisiä, ettei Hannah enää mahtunut näiden kahden väliin. Kaikki ne kirjastossa istutut iltapäivät ja illat, yhteiset ruokailut ja kävelyt, joita Hannah oli saanut seurata vierestä tai kauempaa…

Oli sietämätöntä olla jatkuvasti kolmas pyörä.

Hannah oli tajunnut, että hänen piti valita toinen kahdesta. Valitseminen oli ollut helppoa: tietenkin hän valitsi Nevillen, tuon lempeän pojan, johon hän ihastui jo neljäntenä vuotenaan pojan kömpelyydestä ja kunnianhimon puutteesta huolimatta. Oikeastaan hän oli valinnut Nevillen jo kauan sitten, hän oli puhunut Nevillestä ensin, Neville oli jo hänen.

Oli melkein luonnollista valita rohkelikkopoika Susanin sijaan, vaikka hän ja Susan ovat olleet ystäviä aina Tylypahkan ensimmäisestä illasta asti. Susan kuuluu hänen menneisyytensä, kun taas Neville on osa hänen tulevaisuuttaan.

Hannah oli päättänyt, että Susan saa nyt pärjätä itse, löytää itselleen uudet ystävät. Hannah oli menettänyt kaiken ja joutunut löytämään itsensä uudelleen. Nyt oli Susanin vuoro.

Hetken kaikki olikin ollut hyvin. Asiat olivat edenneet niin kuin Hannah oli ajatellutkin.

Miettiessään kuluneita viikkoja, hän kuitenkin tajuaa, ettei valinnastaan huolimatta ole aivan tyytyväinen. Hän pitää Nevillestä, todella pitää, mutta yhtäkkiä Susanillakin on joku ja Hannah huomaa vertailevansa itseään ja suhdettaan Susanin ja Deanin suhteeseen.

Jokin näiden kahden yhdessäolossa on ärsyttänyt häntä suunnattomasti. Näille kahdelle kaikki tuntuu olevan helppoa. Käsistä pitäminen, pussailu… Hannah sai houkutella Nevilleä suutelemaan monta viikkoa ennen kuin varasti pojalta suudelman huispauskatsomossa kauden viimeisen ottelun aikana. Hän on tehnyt paljon työtä suhteensa eteen, kun taas Susan tuntuu saavan kaiken hopeatarjottimelta tarjoiltuna. Se ei ole reilua. Miksei heidän suhteensa voi olla yhtä mutkaton kuin Susanin ja Deanin?

Toisaalta - tänä iltana oli tapahtunut jotain. Susan oli lähtenyt innoissaan treffeille Deanin yllätyskirjeen jälkeen, mutta palannut itkuisena vain tuntia myöhemmin. Hannah oli todella ollut kiinnostunut kuulemaan, mitä näiden kahden välillä oli tapahtunut, sillä jos kaksikko todella oli eronnut, se olisi ollut hänelle merkki jostain. Että ehkä hänen ja Nevillen suhde onkin aivan normaali, koska he etenevät hitaasti eivätkä kiirehdi kuten muut. Ehkä Hannah osasikin olla parisuhteessa, kun taas Susan ei.

Hän sentään osasi pitää kiinni ihmisistä ympärillään, toisin kuin Susan.

Tilanne kuitenkin kiihtyi arvaamattomalla tavalla ja he olivat vain päätyneet huutamaan kauheuksia toisilleen.

Pahinta kaikessa on se, että niin Susan kuin Hannah puhuvat totta. Heidän välillään on aina ollut pientä kilpailua, mutta nyt kuudentena vuotena kisailun luonne on muuttunut. Sen seurauksena he ovat olleet kaikkea muuta kuin ystäviä toisilleen.

Mutta toisaalta, Hannah miettii noustessaan seisomaan ja ottaessaan askelia käytävällä, eikö se ole aivan luonnollista kaiken jälkeen? He kilpailevat Nevillestä, kouluarvosanoista, parisuhteista, ystävyyssuhteista. Kaikesta.

Sellaisessa kilpailussa ystävyydellä ei ole merkitystä. Vain voitolla on.

Se on kuluttavaa ja Hannah olisi halunnut päättää kilpailun jo aikaa sitten, mutta ainoastaan lähtemällä tilanteesta voittajana. Susan on yllättänyt hänet olemalla paljon vahvempi kilpakumppani kuin mitä hän olisi osannut kuvitella.

Pahanolon aalto vyöryy jälleen hänen ylitseen. Hannah on niin täynnä turhautuneisuutta, ääneen sanomattomia totuuksia ja kaoottisia ajatuksia, ettei tiedä, mitä tekisi niillä. Hän tarkistaa ajan rannekellostaan. Käytävillä saisi liikkua vielä tunnin. Hän ehtisi käydä etsimässä Nevillen käsiinsä, kertoa tälle, kuinka Susan oli puhunut hänelle ja mitä Hannah entisestä ystävästään oikein ajattelee.

Ajatus pojan käsivarsista hänen ympärillään ja tämän rauhoittavista kuiskatuista sanoista korvaa vasten lohduttaa Hannahia jo hieman, mutta sitten hän vilkaisee sylissään olevia loitsukirjoja. Olisi ehkä kuitenkin parempi odottaa seuraavaan päivään ja käyttää tämä ilta kokeeseen kertaamiseen. Tilanne tuskin voisi enää muuttua pahemmaksi.

Mutta sen varmistaakseen Hannahin on etsittävä Neville käsiinsä heti aamulla ja kerrottava heidän riidastaan. Tärkeintä on tehdä se ennen kuin Susan ehtii puhua Nevillen kanssa, sillä Neville ansaitsee kuulla hänen näkökulmansa ensin.

Se mielessään Hannah palaa takaisin oleskeluhuoneen ovelle, koputtaa salasanan tynnyrinkanteen ja astuu sisään. Pöydän ääressä istuvat Ernie ja Justin toivottavat hänet tervetulleeksi kertauskerhoon, ja Hannah hymyilee pojille avatessaan kirjansa.

Hänellä on ystäviä. Ja hänellä on Neville. Muita hän ei tarvitse.
« Viimeksi muokattu: 31.07.2020 21:28:34 kirjoittanut hiddenben »

© Waulish

lemon trees don't make a sound
'til branches bend and fruit falls to the ground

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 943
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Vs: Kilpailuun kyllästynyt | Hannah Abbott | S
« Vastaus #1 : 31.07.2020 10:54:05 »
Tämä oli todella mielenkiintoinen pohdinta tilanteesta Hannahin näkökulmasta. Taisin sanoa jo tuolla toisaalla, että kolikolla on aina kaksi puolta joten mikään ei ole täysin yksinkertaista ja mustavalkoista.

Nyt kun asiaa miettii Hannahin kannalta, niin Susanin ja Nevillen suhde syksyn aikana kun Hannah oli poissa, oli kyllä sellainen etten ihmettele että tilanne on ajautunut tähän. Joku tässä kolmikosta ei vain toimi. Johtuuko se siitä että mukana on kaksi tyttöä ja yksi poika niin kilpailuasetelma on siksi valmis. Toisin kun Harryn, Ronin ja Hermionen suhteessa trio toimii, mutta onko syynä se että mukana on kaksi poikaa? Toki ei tuokaan kolmikko ole täysin ilman erimielisyyksiä pärjännyt.

Mutta joka tapauksessa oli hienoa päästä kuulemaan Hannahin mietteitä. Tuo ajatus että Susan on osa hänen menneisyyttään ja Neville tulevaisuutta on toisaalta totta, toisaalta surullista. Lisäksi tässä tuli mielestäni hyvin esille se, että jokainen ajattelee aina ensisijaisesti itseään. Hannahille on tapahtunut kurjia asioita, mutta ei Susanin elämäkään ole helppoa ollut. Joten kummallakaan ei riitä myötätuntoa ja empatiaa toiselle. Lisäksi tuo ikä ja sen tuomat poika-asiat vauhdittavat kilpailemista.

Nyt onkin mielenkiintoista nähdä kuinka Susanin ja Deanin suhde kehittyy tuossa toisessa tarinassa, sen verran jännään paikkaan se jäi. Mutta jos ero tulee, niin vaikea on nähdä Susania tukeutumassa Hannahiin.

Kiitos kun kirjoitit tämän :)
Vendela

©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Thelina

  • Unelias luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 970
Vs: Kilpailuun kyllästynyt | Hannah Abbott | S
« Vastaus #2 : 31.07.2020 21:18:21 »
Tämä avasi tosi hyvin Hannahin ajatuksia. Varsinkin tuo yksin jäämisen tai kolmanneksi pyöräksi jäämisen tunne Susanin ja Nevillen lähennyttyä on hyvinkin ymmärrettävää, eikä sitä tullut edes kunnolla ajatelleeksi noissa Susanin näkökulmaan keskittyvissä ficeissä. Tottakai Hannahista tuntui pahalta, kun ei saanut edes kunnollisia kirjeitä silloin, kun oli muutenkin vaikeaa. Tuo, että Hannah päättää valita toisen kahdesta, on tavallaan surullista mutta toisaalta hyvin ymmärrettävää.

Vendela pohdiskeli, mikä Nevillen, Susanin ja Hannahin triossa ei toimi. Minusta yksi syy on se, että mukana on liikaa romanttisia tunteita: näinhän ei ollut Kultaisen trion tapauksessa, sillä Ron ja Harry eivät koskaan molemmat olleet ihastuneita Hermioneen (tai Hermione ja Harry Roniin ;)), eivätkä Ron ja Hermionekaan alkaneet seurustella vielä kouluaikana. Toki pääkolmikolla oli erimielisyytensä ja välillä yksi oli porukasta pois, joten voihan olla, että Susan ja Hannahkin vielä pystyvät sopimaan riitansa. Vikaa löytyy tosiaan molemmista, kummallakin on ollut vaikeaa ja ystävän tuki olisi varmasti tarpeen. Silti tuntuu siltä, että kaksikon olisi helpompaa olla ystäviä, jos Neville ei olisi lainkaan kuvioissa tai esimerkiksi seurustelisi jonkun toisen kanssa.

Ymmärrän nyt myös hieman paremmin tuota Hannahin parisuhteiden vertailuasiaa: Deanin ja Susanin suhde tosiaan näyttää hänen silmiinsä luontevalta kaikkine hellyydenosoituksineen, mutta Neville ujompana ei ole niin helposti houkuteltavissa samaan. Ja onhan Dean toki seurustellut aiemminkin ja kaikki on hänelle tutumpaa, Nevillelle ja Hannahille kaikki on uutta, kuten toki Susanillekin. Väistämättä tulee mieleen myös se, onkohan Neville täysillä mukana hänen ja Hannahin suhteessa, jos pelkkä suudelmakin on ollut hänelle iso juttu ja Hannahin on täytynyt varastaa se häneltä huispausottelussa.

Kiitos, tämä oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä spin-off! Huikeaa, että rakennat näiden hahmojen tarinaa näin huolellisesti ja hyvin :)
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

Larjus

  • Sir Candy
  • ***
  • Viestejä: 1 677
  • Sytytä kämppäs palaan, se on voimaa.
    • twitter
Vs: Kilpailuun kyllästynyt | Hannah Abbott | S
« Vastaus #3 : 31.07.2020 21:42:34 »
En tota "emotarinaa" ole lukenut, mutta kyllä mä koen että hyvin tätä luki ilman sitäkin taustatietoa :D Oli mielenkiintoista huomata tuolta A/N:stäsi, että Hannahilla on vähän semmoinen "pahiksen" rooli teksteissäsi, ja pelkästään sillä tiedollakin tähän oli kiva asennoitua. Kiva lukea "se toinen puoli" vaikken sitä ns. alkuperäistä puolta olekaan lukenut :D

Hannahin kokemissa tuntemuksissa on paljon samaistuttavaa, mä voin oikein itsekin tuntea sen, miltä hänestä tuntuu. Surua ja ahdistusta, jonkinmoista katkeruuttakin, mutta myös pientä sellaista ylpeyttä ja vähän niin kuin toisen arvostelua/halveksuntaa ja jopa toiveita siitä, että toiselle käy kurjasti - mulle tuli siitä ekana mieleen, että se on enemmän tai vähemmän Hannahin defenssikeino tilanteen käsittelyyn. Että hän osaa pitää kiinni ystävistään, toisin kuin Susan, ja ei hän sellaista ystäväkseen tarvitse muutenkaan. Mutta ei Hannah selvästikään täysin antaudu itsesääliin vaan kykenee jossain määrin ajattelemaan asioita objektiivisemminkin. Tykkäsin myös tuosta, miten hän ruotii omaa suhdettaan Nevilleen ja vertaa sitä siihen, mitä Susanilla ja Deanilla on meneillään. Ja kyllä tuolta tietty kateuskin paistaa vähän läpi...

Lainaus
Pahinta kaikessa on se, että niin Susan kuin Hannah puhuvat totta.
Tää oli kiva ajatus ja kuulostaa just siltä, mitä riidat/välirikot yleensä onkin. Totuus piilee molemmilla puolilla samanaikaisesti, ja se usein tekeekin noista tilanteista vaikeita.

Kiva kuitenkin, että tämän tekstin lopussa Hannah on saanut itsensä tyynnyteltyä ja laatinut itselleen toimintasuunnitelman :D Eihän sitä voi jäädä huoliin ja itsesääliin loputtomiinkaan piehtaroimaan.
On the wild and misty hillside
Fear is nature's warning
Hunger here is never far away