Kirjoittaja Aihe: Se saamarin samovaari, S | Sirius/Remus  (Luettu 827 kertaa)

Sanderra

  • ***
  • Viestejä: 193
  • I like dogs.
Se saamarin samovaari, S | Sirius/Remus
« : 13.04.2020 21:36:15 »
Nimi: Se saamarin samovaari
Kirjoittaja: Sanderra
Ikäraja: S
Paritus: Sirius Musta/Remus Lupin
Genre: arkinen söpöily, teenvalmistuksen ihmettely
Vastuunvapaus: Enhän minä heitä valitettavasti omista vaan Rowling.
Yhteenveto: "Tällaisia ei löydy enää monesta paikasta."

A/N: Älyttömien otsikoiden joukosta löytynyt nimi-ihanuus poiki tällaisen tekstin. Saatoin myös vahingossa sivistää itseäni teekulttuurin suhteen kirjoittaessani. FF100: sana 071. Rikki.



”Mikä tuo hökötys on?” Sirius kysyi epäluuloisena, kun Remus palasi visiitiltään Viistokujan vanhasta antiikkipuodista jonkinlainen metallinen pytty kainalossaan.

”Samovaari”, Remus totesi yrittäessään saada kenkiä jaloistaan kantamuksineen.

Sirius kumartui avaamaan tämän kengännauhat.

”Mikä?”

”Se on sellainen vanhanaikainen teenkeitin. Myyjä vannoi, että se on täysin kunnossa muutamista pintanaarmuista huolimatta.”

Olohuoneessa Remus astui tohveleihinsa ja nosti sitten metalliastian paremmin näkyviin: ”Vaikka nyt päivänvalossa katsottuna siinä näyttää olevan pari pientä kolhuakin…”

”Vai pientä kolhua?” Sirius pärskähti tutkaillessaan vääntynyttä esineenkuvatusta.

Sen pohjasta puuttui jalka, samoin kuin kyljestä toinen kahva, ja metalli oli monesta kohtaa lommolla.

”Tuota et kyllä laita minun keittiööni.”

”En niin, vaan meidän keittiöömme. Saamme pian aamuteemme perinteisin menetelmin”, Remus vastasi ihaillen kärsinyttä samovaaria.

”Siinä tapauksessa meidän keittiössämme oleva minun teepannuni pysyy tismalleen samalla paikalla kuin ennenkin”, Sirius puolustautui, ”tuo rumilus ei vakiopannuani korvaa.”

”Älähän nyt. Vielä sinunkin mielesi muuttuu, kun pääsemme maistamaan tämän taideteoksen lämmittämää teetä”, Remus sanoi ja suukotti miestä poskelle ennen kuin suuntasi keittiöön.

Sirius huokaisi ja seurasi hetken kuluttua perässä.


Myöhemmin Sirius istui pöydän ääressä omalla pannullaan keitetty mukillinen teetä kädessään. Hän lisäsi juomaansa hunajaa ja katseli Remuksen puuhia toivottomana.

”Miksi ihmeessä hankit tuon rotiskon, jos halusit uuden keittimen?” hän sokelsi lusikka suussaan.

Toinen velho käänteli keitintä lieden vieressä ja koetti saada sitä tasapainoon pannunalusen ja rikkinäisen vispilän avulla.

”Se on vintage-harvinaisuus. Tällaisia ei löydy enää monesta paikasta”, Remus vakuutti.

Sirius toivoi, että pönttöä ei löytyisi hänen kodistaan, mutta piti suunsa kiinni. Hän puhalsi kuumaan juomaansa ja otti kulauksen. Lopulta Remus sai aseteltua kolhuisen astian seisomaan kohtalaisen vakaasti vääntyneillä jaloillaan. Sirius katsoi metallihäkkyrää paheksuen, mutta jätti piikikkäät kommenttinsa taas lausumatta nähdessään, miten Remus suorastaan säteili pyttyä tuijottaessaan.

Selvä sitten. Heidän keittiössään oli samovaari.



Seuraavana aamuna Sirius hätkähti hereille, kun Remus laskeutui makuulle hänen viereensä. Sirius venytteli ja veti miehen kainaloonsa.

”Missä kävit?” hän haukotteli.

”Laitoin teeveden lämpenemään”, Remus kuiskasi.

Sirius kurkotti yöpoydältä vesilasinsa. ”Anna kun arvaan, en saa tänään luottopannullani keitettyä aamuteetä.”

Remus kääntyi hänen sylissään ja katsoi häntä lempeästi.

”Älä ole noin ennakkoluuloinen. Myönnyithän lopulta sen ikivanhan leivänpaahtimenkin ostamiseen, etkä nykyään muuta käyttäisikään aamiaisesi valmistamiseen.”

”Se oli vain ystävällismielinen kompromissi”, Sirius hymyili, mutta jatkoi, ”perille meni.”

He vääntäytyivät mukavampaan asentoon peittojen ja tyynyjen seassa, ja Sirius painoi suudelman Remuksen otsalle. Aamu tuntui pitkältä ja seesteiseltä, kuten useimmat aamut tätä nykyä, ja harmaankeltainen aurinko paistoi heikosti verhojen raosta.
Hetken hiljaisen rauhan rikkoi jostain kantautuva poksahdus. Miehet katsoivat toisiinsa unisen kummastuksen vallassa. Sitten kuului toinen poksahdus. Remus koetti tähyillä ikkunasta äänen aiheuttajaa, mutta ulkopuolella ei näkynyt ensimmäistäkään lintua tai muuta koputtelijaa. Kuului kolmas poksahdus, ja sen jälkeen nopeassa tahdissa kaksi lisää. Pamahduksia alkoi säestää kaiken aikaa voimistuva kuplinnan ääni. Miehet vilkaisivat jälleen toisiaan.

”Se keitin”, Sirius tajusi ja heilautti peiton sivuun.

He kiirehtivät keittiöön juuri parahiksi nähdäkseen Remuksen takuulla toimivan samovaarin sylkevän kipinöitä, hiilenkappaleita ja värikkäitä kuplia ympärilleen. Keittimen päällä lämmennyt pieni teepannu tärisi pahaenteisesti, ja Sirius kumartui pois erityisen ärhäkän hiilenpalan lentoradalta.

”Pyttysi on kirottu”, hän sanoi hapuillessaan pöydältä lautasta kilvekseen.

Remus näytti järkyttyneeltä tuijottaessaan poksahtelevaa ja nyt jonkinlaista vaahtoa valuttavaa samovaariaan. Sirius lähestyi astiaa patakinnas kädessään ja pelasti teepannun tasaiselle alustalle. Sillä välin Remus haki taikasauvansa.

Lopeti loitsuimes”, hän kokeili.

Kolhiintunut keitin päästi sisuksistaan vielä ohuen vaahtovanan ja luhistui pöydälle kasaksi romumetallia. Sirius huokaisi helpotuksesta, mutta toinen velho katseli kallisarvoista ostostaan ja mutisi surkeana:

”Se taisi olla vain loitsittu kasaan.”

Vielä hetken tuijotettuaan Remus kadotutti astian jäänteet ja istuutui pöytään alakuloisen näköisenä. Sirius katsoi häneen myötätuntoisesti ja asetti kaksi täyttä mukia miehen eteen. Hän avasi verhot ja päästi auringon valaisemaan keittiötä.

”Tee on ainakin lämmintä”, hän lohdutti ja istui Remuksen viereen maitopullo ja hunajapurkki käsissään.

Saatuaan vastaukseksi vain hiljaisen kulauksen ja lusikan kilahduksen Sirius tönäisi Remusta olkapäällään ja sanoi:

”Sitä paitsi, olihan se vähän perinteistä poikkeava vekotin.”

Remus hymähti, mutta ei vastannut vieläkään.

”Älä nyt”, Sirius jatkoi tarttuen tämän käteen - ja vaikka seuraavat sanat sotivat hänen sisimpäänsä vastaan, ei hän taaskaan voinut kieltää tuolta mieheltä mitään -, ”voimme käydä katsomassa käyttämätöntä ja oikeasti toimivaa keitintä myöhemmin.”

Remus nosti katseensa Siriukseen ja hymy nyki hänen suupieliään ylöspäin:

”Meillä taisi käydä tuuri sen paahtimen kanssa.”
I don't got this.

Thelina

  • Unelias luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 973
Vs: Se saamarin samovaari, S | Sirius/Remus
« Vastaus #1 : 13.04.2020 22:13:51 »
Sinulla on kyllä erinomainen maku paritusten suhteen ;D Sirius ja Remus kuuluvat lemppareihini, varsinkin yhdessä, ja tässä fikissä he olivat kyllä tavattoman söpöjä. Jotenkin ihan Siriuksen tapaista suhtautua epäilevästi kaiken maailman laitteisiin, mitä Remus kuljettaa heidän kotiinsa. Ja Remuksen nieman nukkavieruun olemukseen taas sopii hyvin tuo, että hän raahaa mukanaan jonkin puolikuntoisen samovaarin, joka varmasti on vielä ”ihan hyvä”. Sitä jäin miettimään, miksi Remus ei yrittänyt korjata vekotinta taialla, tai ehkäpä hän yrittikin ja turvautui vasta toisena vaihtoehtona vispilän ynnä muiden välineiden apuun :D Tällainen arkisöpöily sai hyvälle tuulelle, kiitos tästä iltapalasta <3
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

Sanderra

  • ***
  • Viestejä: 193
  • I like dogs.
Vs: Se saamarin samovaari, S | Sirius/Remus
« Vastaus #2 : 14.04.2020 21:28:52 »
Thelina, nämä herrat kuuluvat myös omiin suosikkeihini, ja oli kiva kirjoittaa pitkästä aikaa heistä - vaikka sitten vain tällainen älytön samovaarisekamelska. Aloin pohtia, miksi Remus ei yrittänyt korjata keitintä ja tulin siihen tulokseen, että eihän moiseen antiikkiharvinaisuuteen sovi tehdä muutoksia, vaan sen arvo ja arvokkuus ovat siinä alkuperäisen kunnon säilymisessä  ;D

Kiitos jälleen kommentistasi <3
« Viimeksi muokattu: 18.04.2020 01:53:02 kirjoittanut Sanderra »
I don't got this.

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 553
Vs: Se saamarin samovaari, S | Sirius/Remus
« Vastaus #3 : 17.05.2020 08:40:49 »
Luin tämän viime yönä mutta en jaksanut alkaa kännyllä naputteleen kommenttia.

Ai että tykkään tuosta otsikosta, tiukka Se-sa-sa ja vielä sananakin 'samovaari' on niin kaunis! Totta kai Remus bongaa moisen häkkyrän kirpparilta ja totta kai Remus rahtaa ko. häkkyrän kotiinsa innoissaan ;D tykkään myös pienestä taustaheitosta leivänpaahtimen suhteen, ihan varmasti Sirius epäröi uusien jästikoneiden kanssa, mutta sitten loppujen lopuksi ei niistä enää luopuisikaan!

Täs on kivoja sanoja kuten tuo jo aiemmin ja otsikossakin mainittu samovaari <3 mutta sitten löytyy myös ärhäkkä hiilenpala! Ja aivan totaalisen hurmaavana yksityiskohtana Sirius kumartuu avaamaan Remuksen kengännauhat vaikka voisi toki ottaa kantamuksetkin ja näin auttaa, en tiedä oliko tarkoituksellinen valinta mutta haistelen ihan selkeesti Siriuksen epäluuloa tästä eleestä ja sellaista "ainakin nää kengännauhat on tutut eikä hyppää silmille, tuosta peltipömpelistä ei koskaan tiedä" -mentaliteettia tässä ;D

Mukavan hassu tunnelmapalanen, tykkäsin kovasti kursiivinkäytöstäsi ja siitä, että Sirius lähestyi samovaaria patakinnas kädessään (joo siis kuumahan se varmasti oli ja höyryävä mutta jokin tuossa naurattaa niin kovasti ;D ).

Kiitos <3
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Sisilja

  • ***
  • Viestejä: 1 021
Vs: Se saamarin samovaari, S | Sirius/Remus
« Vastaus #4 : 24.05.2020 11:40:59 »
Haluan räjähtelevän samovaarin! Jos saisin vaikka skeptisen Siriuksen kaupan päälle. ;D

Tämäpäs oli omaperäinen ja hauska! Mun mielestä on ihanaa, että Remus voi kiintyä johonkin noinkin hassuun esineeseen tuolla tavoin että rahtaa moisen häkkyrän heidän kotiinsa, vaikka, niin kuin Sirius tietää, hyvää teetä saa vakiopannullakin! Ihme härpätyksiä! Noh, ehkä sen sai halvalla, eihän Remuksella tosiaan ole liikaa rahaa. Kun alan miettiä tätä vähän enemmän, alkaa kummasti surettaa.

Tässä on sellaista mukavaa arkiromantiikkaa ja ihanaa ihanaa sanailua! Ja aivan parasta on, kuinka epäileväinen Sirius kuitenkin myötäelää Remuksen pettymystä ja lupaa että he voivat mennä myöhemmin katsomaan uutta keitintä. Oih, sydämeni. Ja se paahdin, jonka kanssa kävi vain tuuri! Hehee.

Teenvalmistuksen ihmettely onkin mitä parhain genre tälle! Kyllä siinä ihmeteltävää riittääkin, voi pojat. Toivottavasti seuraava keitin on parempi. Mun mielestä on muuten jännä, että Sirius vetoaa "perinteistä poikkeavaan vekottimeen", ihan niin kuin hän itse ei olisi koskaan, koskaan poikennut perinteistä! Poikaystävävalintakin on hyvin perinteinen ja puhdasveriselle velholle sopiva, mokoma kelmi. 8)

Kiitos tästä teeilottelusta!
Kirjoittamisen riemusta

Avatarista kiitos aijulle!

Sanderra

  • ***
  • Viestejä: 193
  • I like dogs.
Vs: Se saamarin samovaari, S | Sirius/Remus
« Vastaus #5 : 03.06.2020 15:05:11 »
Beelsebutt: tähän otsikkoon oli ihan pakko tarttua! Oli kengännauhojen avaamisessa taka-ajatuksia tai ei niin Sirius on taatusti epäluuloinen Remuksen kotiin raahaamien häkkyröiden suhteen. Kiva, että pidit tästä höpsöttelystä, kiitos kommentistasi <3

Ihanaa, että tämä arkisöpöstely maistui, Sisilja! Ei Sirius kieltämättä itsekään aivan istu velhomaailman perinteisiin, mutta periaatteesta täytyy alkuun vähän epäillä kaikkea uutta ;D Kiitos sinullekin <3
I don't got this.