Kirjoittaja Aihe: Horjuvan valtakunnan palasia S/R, S  (Luettu 2155 kertaa)

Sanderra

  • ***
  • Viestejä: 192
  • I like dogs.
Horjuvan valtakunnan palasia S/R, S
« : 24.08.2015 22:43:14 »
Title: Horjuvan valtakunnan palasia
Author: Sanderra
Rating: S, luulisin
Pairing: Sirius/Remus
Genre: angstahtavaa fluffia (mitä)
A/N: Ensimmäinen parituksellinen teksti, joka päätyy julkaistuksi, eli suht kevyt aloitus  ::) AU koska molemmat ovat hengissä sodan jälkeen. Spurttiraapaleen kymppikierrokseen tällä lyhykäisellä sarjalla.




***
1. Ainoa, 100 sanaa


Jokaisena lämpenevänä aamuna Sirius herää ennen maailmaa, avaa ikkunan ja katselee pihan kuihtuneen puutarhan yli taivaalle. Joskus sataa vettä ja pisarat särkyvät väsyneeseen parransänkeen, ja joka ainoa aamu hän tekee samoin.

Katselee. On vain, hetken.

Myöhemmin Sirius kulkee alakertaan ja käskee kirkuvan äitinsä olla hiljaa, tämä kumma kyllä tottelee. Alhaalla keittiössä istuu Remus. Remus, joka keittää vahvaa kahvia jokaisena aamuna ja tarjoaa Siriukselle vaikka on oppinut, että tämä kieltäytyy aina. Ja jokaisena aamuna kun Sirius hauduttaa teetä liian pitkään unohtuessaan taas katsomaan ulos, Remus kysyy miten hän voi.

Sirius melkein hymyilee, kuivaa kasvonsa paidan hihaan ja istuutuu penkille Remuksen viereen.
« Viimeksi muokattu: 10.05.2020 17:44:25 kirjoittanut Sanderra »
I don't got this.

Siunsäe

  • ***
  • Viestejä: 309
  • Never Settle
Vs: Horjuvan valtakunnan palasia S/R, S
« Vastaus #1 : 25.08.2015 11:21:02 »
Tää jätti kyllä haluamaan lisää. Ois myös kiva tietää, mitä on tapahtunut menneisyydessä...
Kieli kaunista, viipyilevää, tuntui paljon raapaletta pidemmältä, koska olet jotenkin saanut niin kovin paljon sisältöä lyhyeen pätkään.
Pidin ajatuksesta, että Sirius herää ennen maailmaa, mutta Remus herääkin vielä aiemmin. :)

Sanderra

  • ***
  • Viestejä: 192
  • I like dogs.
Vs: Horjuvan valtakunnan palasia S/R, S
« Vastaus #2 : 25.08.2015 17:09:05 »
Siunsäe, iso kiitos  :) Oon ihan hämmentynyt kun oikeasti joku on lukenut tämän ja halunnut vielä kommentoidakin  :D





***

2. Vihreä, 100 sanaa


Sirius juo teetään, johon ei muistanut lisätä sokeria ja katsoo vierestä kun Remus lukee kahta sanomalehteä yhtä aikaa, mukin pohjasta jää tumma tahra sivun kulmaan.

Vaaleanvihreiden verhojen takana ei sada enää, kun Remus taittelee lehdet pinoon ja nousee ylös. Hän naputtaa mukin reunaa kynnellään, puhuttelee teepannua kertoessaan, että haluaisi käydä hautausmaalla.
Remus pyytää Siriusta mukaan sen näköisenä, että saattaa tarkoittaa sanomaansa. Hän silittää Siriuksen niskaa aamun lämmittämillä sormillaan, ja Sirius on aika varma, ettei ystävyys tee kosketuksesta sellaista.

Remus pyytää uudelleen, katsoo niillä silmillään jotka joskus näyttivät planeetoilta, tutkimattomilta, ja istuutuu taas.

Silloin Sirius kääntyy, kiittää kutsusta ja katoaa olohuoneeseen.
« Viimeksi muokattu: 25.08.2015 17:11:08 kirjoittanut Seriously »
I don't got this.

Sanderra

  • ***
  • Viestejä: 192
  • I like dogs.
Vs: Horjuvan valtakunnan palasia S/R, S
« Vastaus #3 : 26.08.2015 18:01:47 »
A/N: Tämä oli vähän hankala mutta menköön nyt sitten.



***

3. Metsä, 150 sanaa


Remus ei enää usein korota ääntään, ainakaan Siriuksen takia; väsyttävät vuodet ovat vieneet huudolta terän eikä Sirius koskaan kuuntele muutenkaan.  Nykyään valittaminen vain valittamisen takia tuntuu yhdentekevältä, toivoisi olevansa kiitollinen tästäkin vähästä mitä on jäänyt, itsestä, toisesta.
Paitsi niinä muutamina myöhäisinä öinä, kun Sirius hiipii sukat jalassa Remuksen sängyn luo ja etsii piilotettuja planeettasilmiä. Hetken kuluttua Sirius aina puhaltaa hänen korvaansa tai suljettuihin silmäluomiin, hengitysilma haisee alkoholilta, ja Remus herää säpsähtäen.

Silti tänään, kun Sirius istuu nojatuolissa polvet koukussa nivelet valittaen, on tuntikausia syömättä eikä sano sanaakaan, tänään Remus huutaa. Siksi, että Sirius leikkii olevansa ei kukaan, tunteeton, siksi että hän esittää kivimuuria. Vahingoittumatonta.

Ikkunasta näkyy synkkä metsä, ja Sirius tuijottaa sinne itsepäisesti, yrittää peitota puiden varjot omalla pimeydellään ja haluaa uskoa olevansa täydellisen vahva.

Remus ei huuda kauaa, hän vetää henkeä kasvot värittöminä ja ilmoittaa lähtevänsä haudoille.

On pitkään hiljaista, sitten tuoli narahtaa, ja Sirius hakee molempien takit eteisestä.
« Viimeksi muokattu: 10.05.2020 17:50:18 kirjoittanut Sanderra »
I don't got this.

Sanderra

  • ***
  • Viestejä: 192
  • I like dogs.
Vs: Horjuvan valtakunnan palasia S/R, S
« Vastaus #4 : 27.08.2015 19:16:42 »
4. Kauan, 150 sanaa


Ulkona on lämmintä ja virkistävä ilmavirta, Remus pitää villapaitansa kiinni napitettuna. Sirius murjottaa yhä, vaikka nappisiveellisyys nykii suupieltä ylöspäin. Hänen paitansa helmat heiluvat vapaina tuulessa eikä se varmaan ole hautausmaalle soveliasta, mutta Sirius ei jaksa välittää.

Matka ilmiintymisen jälkeen vie kauan, tai ehkä he vain kävelevät hitaasti. Sirius jättää käsivarrella roikkuneen päällystakin porttia vartioivan patsaan harteille, Remus hymyilee patsaalle kulkiessaan eteenpäin ja päästää sitten omituisen henkäyksen, hymy katoaa.
Kulmalla hautakiven juurelta kasvaa kukkia, jotka ovat ensin keltaisia, sitten punaisia, liloja. Sirius tuijottaa kukkia, tuntee huonoa omaatuntoa siitä ettei osaa surra niin kuin pitäisi, ja antaa Remuksen muistaa rauhassa.
Mullan alla makaa Tonks, värikäs kuollut kuori, kasvien seassa hyppii säälittävän pieni lintu, jonka Sirius haluaa hätistää lentoon. Remus pyytää jättämään sen siihen, turvaksi. Hän katsoo lintua, siniharmaita siipiä, ja näyttää siltä kuin kantaisi kaikkien surua.

Ehkä kantaakin.

Sirius tarttuu Remuksen käteen ja järjestää luisevat sormet lomittain, koska se tuntuu silloin oikealta.
« Viimeksi muokattu: 28.08.2015 15:05:35 kirjoittanut Seriously »
I don't got this.

Sanderra

  • ***
  • Viestejä: 192
  • I like dogs.
Vs: Horjuvan valtakunnan palasia S/R, S
« Vastaus #5 : 28.08.2015 15:14:46 »
5. Halla, 100 sanaa


He pysähtyvät vielä kahden hautakiven vierelle; toisen kullatut kirjaimet ovat ajan himmentämiä, ja viimeiselle kasattu multa yhä kosteaa.
Remus löytää jostain kannun ja kastelee nurmelle laskettua ruukkukasvia, joka ei tarvitsisi lisää vettä.
Kukkaruukussa on tulva, eikä Sirius irrota otetta Remuksen kädestä hetkeksikään.

Väsymys pidentää matkaa takaisin, ja Remus tietää että Siriuksen polviin sattuu taas. Hän muistuttaa koirana kulkemisen kivuttomuudesta, mutta Sirius hymähtää ja kiertää rystysten rajoja peukalollaan.

Päättyvän päivän viileyden voi melkein haistaa, mutta vielä on lämmintä ja takki jää peittämään patsaan kivistä selkää.

Sirius katsoo Remusta, hallanvaaleita hiuksia ja arpea leuan syrjässä, ja haluaa äkkiä tehdä jotain hyvin kiellettyä.
« Viimeksi muokattu: 28.08.2015 15:17:06 kirjoittanut Seriously »
I don't got this.

Siunsäe

  • ***
  • Viestejä: 309
  • Never Settle
Vs: Horjuvan valtakunnan palasia S/R, S
« Vastaus #6 : 28.08.2015 22:31:46 »
Nää on kaikki edelleen tosi ihania. :) kovin koskettavaa.
Haluaisin tietää, kenen kahden haudalle he viimeiseksi pysähtyivät. Jotain järkky arvauksia on, mutta en yhtään ole varma, ketkä on kuolleet...
Tosi hyvin saat kaiken kuvattua, välittyy aidosti lukijalle. Jatka samaan malliin. Huolestuttaa vähän, mihin suuntaan tämä kehittyy, mutta selvästikin horjuvan valtakunnan palasia koetetaan kaikin voimin pitää koossa.

Sanderra

  • ***
  • Viestejä: 192
  • I like dogs.
Vs: Horjuvan valtakunnan palasia S/R, S
« Vastaus #7 : 29.08.2015 20:21:51 »
Kiitos taas, Siunsäe :> Tuo hautausmaakohtaus luultavasti jää melko avoimeksi, olisin halunnut jatkaa sitä vähän mutta en osannut mahduttaa tapahtumia raapalemittaan.


A/N: En osaa päättää onko tämä kaikessa kliseisyydessään huvittavaa vai kamalaa.



***

6. Kosketus, 200 sanaa



Myöhään illalla Sirius sanoo, että haluaa muistaa, muistaa niin kauan että taas unohtaa, ja kumartuu nostamaan korkeakaulaisen pullon kaapista. Kaksi käsiparia hakee korkkiruuvia otteeseensa, Remus jättää lasit keittiön pöydälle ja kallistaa ensimmäisen ryypyn suunnatessaan olohuoneen sohvalle.

Ja sitten toisen.

Ja lopulta useimmat.

Sirius juo liian nopeasti, kullanpunainen portviini tuntuu turhan kalliilta ja hienolta humalan tavoitteluun, mutta hän ottaa lisää aina Remuksen tarjotessa eikä se siltikään ole tarpeeksi.
He juovat vanhoille hyville ajoille, näennäiselle onnekkuudelleen, sotien ja ajan viemille, niille jotka kuihtuen makaavat maan sisässä, ja sille, että kaikki on hyvin eikä mikään kuitenkaan ole. He juovat kuin suloisena kupliva päihtymys voisi pelastaa kaiken.

Sirius puhuu paljon, pitkästä aikaa, kertoo Jamesista ja Peteristä ja siitä yhdestä joulusta, nauraa alkoholin soinnuttamaa iloaan.

Vasta sitten kun Remus horjahtaa sivuun aikomattaan ja potkaisee varpaansa pöydän jalkaan, Sirius uskaltaa istuttaa hänet rintaansa vasten. Jossain mielen perukoilla supattaa varoitus; ei näin, ei tällaista, mutta silloin Remus kääntyy häntä kohti. Räpyttää auringon kalventavia silmiään, kysyy, pitääkö Sirius häntä syliprinsessana, ja nauraa ääneen.

Sirius vastaa myöntävästi, hymyilee puolittain ja koskettaa Remuksen poskea sormenpäillään, on kuuma ja kihelmöivän paleltava yhtä aikaa.

Se on heidän humalainen kuninkaanlinnansa, Remus on se, joka äkkiä vakavoituu ja suutelee viinin makeuttamasta valheellisesta onnesta, ikävästään.
« Viimeksi muokattu: 10.05.2020 17:59:19 kirjoittanut Sanderra »
I don't got this.

Sanderra

  • ***
  • Viestejä: 192
  • I like dogs.
Vs: Horjuvan valtakunnan palasia S/R, S
« Vastaus #8 : 30.08.2015 16:33:12 »
A/N: Ja viimeinen osa, s'il vous plaît.


***

7. Minä, sinä(, he), 200 sanaa


Sirius herää niskakipuun.

Sitten tulee päänsärky.

Ja vatsakipu.

Silmät vastustelevat ja eläminen häikäisee kivuliaan kirkkaana verhon raosta. Hän kääntyy hitaasti selälleen, nikamat naksahtavat haluttomuudestaan liikkua, ja Remus nukkuu sohvan toisessa päässä jalat hänen kylkeään painaen.
Sirius hakee eilisiltaa hiljaisena tykyttävän unohduksen seasta, löytää useimmat palaset ja kokoaa muistikuvansa ehjäksi. Sieltä täältä puuttuu muutama hetki, mutta niistä voisi kysyä Remukselta, Remus muistaisi aina.

Luultavasti.

Sirius itse muistaa syliprinsessan, kuinka tämä oli hallinnut, suudellut uudestaan ja nykäissyt paidan kauluksesta. Hän on aika varma, että lattia oli tuntunut kylmältä selkää vasten, ja että yksi pullo oli särkynyt pöydältä pudotessaan.

Janottaa ja vatsassa heittää, on pakko päästä ylös. Sirius napittaa housunsa kiinni, tökkää Remusta leuan alle ja käy laittamassa veden kiehumaan. Pannu vinkaisee kimeästi, ja aamu on niin aikainen ettei kelloon voi vilkaistakaan.

Remus katselee varovasti ympärilleen ja kävelee kumarassa keittiöön, yökkää pesualtaan yllä pari kertaa ja istuu Siriuksen viereen. Kapea puinen penkki on valtaistuin, ja Sirius melkein vitsailee sanoessaan, että antaisi prinsessalle kaiken, -hitot puolesta valtakunnasta- jos vain omistaisi niin paljon. Hymyilyttää, vaikka jaettu pahoinvointi velloo kaikkialla kehossa.

Hymyilyttää, koska vaikka kaikki on hajalla, he ovat kuitenkin jotain, ja jotain täytyy aina olla.

Ilmassa tuoksuu kahvi, ja Sirius kaataa sitä sinä aamuna molemmille.
« Viimeksi muokattu: 18.10.2019 22:25:37 kirjoittanut Sanderra »
I don't got this.

Sielulintu

  • Teen suurkuluttaja
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 625
Vs: Horjuvan valtakunnan palasia S/R, S
« Vastaus #9 : 24.05.2020 14:04:37 »
Kommenttiarpajaisista hei :)

Nämä oli aivan uskomattoman upeita raapaleita. Siriuksen ja Remuksen kuolemat oli niin väärin, että ihanaa, kun saa välillä lukea jotain, missä kumpikin on elossa ja jos ei nyt ihan ehjiä ja iloisia, niin ainakin yhdessä. Tykkäsin tosi paljon siitä, miten näissä ristesi ja yhdistyi surullinen ja kuitenkin toiveikas ja lähentyvä tunnelma.

Musta toimi hyvin, että alun epävarmuudesta ja synkeydestä liikutaan pikkuhiljaa kohti läheisempiä välejä. Haluan uskoa, että tuon viinintäyteisen illan ja suudelmien jälkeen läheisyys ei jää pelkkiin puoliksi muistettuihin iltoihin, vaan nämä kaksi oikeasti tajuaa, että heillä on tunteita toisiaan kohtaan ja yhdessä sodan jälkeinen hankala ja menetysten täyttämä aika voi olla vähän parempaa molemmille, kun ei tarvitse olla yksin.

Lainaus
Vaaleanvihreiden verhojen takana ei sada enää, kun Remus taittelee lehdet pinoon ja nousee ylös. Hän naputtaa mukin reunaa kynnellään, puhuttelee teepannua kertoessaan, että haluaisi käydä hautausmaalla.
Remus pyytää Siriusta mukaan sen näköisenä, että saattaa tarkoittaa sanomaansa. Hän silittää Siriuksen niskaa aamun lämmittämillä sormillaan, ja Sirius on aika varma, ettei ystävyys tee kosketuksesta sellaista.

Tää oli upea kohta, jonka halusin tähänkin lainata. Kertoo paljon, kuinka sanat osoitetaan teepannulle toisen katsomisen sijaan, ja miten on vain hämärä ajatus, että ehkä tietyt kosketukset ei kuulu ystävyyteen. Kaikki on vielä tässä vaiheessa todella epävarman tuntuista, mutta hitaasti onneksi liikutaan tästäkin eteenpäin seuraavissa osissa.

Kiitos ihan tosi paljon näistä. Kirjoitat musta mielettömän kauniisti ja vähän runollisestikin, mikä sopi tosi hyvin näihin. :)
Tervetuloa tutustumaan kirjoituksiini
ja seikkailemaan
tarinalabyrintin sokkeloihin

Thelina

  • Unelias luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 925
Vs: Horjuvan valtakunnan palasia S/R, S
« Vastaus #10 : 24.05.2020 15:47:35 »
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta! Tämän tarinan hieno nimi ja tietenkin Sirius ja Remus houkuttelivat lukemaan, ja voi miten ihania raapaleita täältä löytyi! Tykkään todella paljon siitä, millainen tunnelma näissä on: sodan paino tuntuu vielä synkkänä hartioilla, mutta onneksi on joku, jonka kanssa jakaa arkea, kurkottaa toista kohti ja lähentyä ♥

Käytät kauniita ja omaperäisiä kielikuvia, esimerkiksi pisarat särkyvät väsyneeseen parransänkeen, nappisiveellisyys nykii suupieltä ylöspäin ja heidän humalainen kuninkaanlinnansa olivat mielestäni hienoja ja kiinnittivät huomioni. Lisäksi tässä oli parasta nuo pienet jaetut hetket, haparointi kohti sitä jotakin, mitä he voivat yhdessä olla, vaikka mikään ei olekaan enää ennallaan. Suosikkikohtiani olivat nämä:

Lainaus
Hän silittää Siriuksen niskaa aamun lämmittämillä sormillaan, ja Sirius on aika varma, ettei ystävyys tee kosketuksesta sellaista.

Lainaus
Sirius katsoo Remusta, hallanvaaleita hiuksia ja arpea leuan syrjässä, ja haluaa äkkiä tehdä jotain hyvin kiellettyä.

ja lisäksi tuo, miten kahvinkeittoon palattiin lopussa - se sulki ympyrän hienosti. Kiitos kovasti näistä raapaleista, olen samaa mieltä kuin Sielulintu, että tällainen runollinen kieli sopi näihin todella hyvin :)
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

Sanderra

  • ***
  • Viestejä: 192
  • I like dogs.
Vs: Horjuvan valtakunnan palasia S/R, S
« Vastaus #11 : 03.06.2020 15:29:22 »
Kiitos kommentistasi, Sielulintu <3 Jännittävää palata tähänkin tekstiin muutaman vuoden jälkeen, olihan se tosiaan vähän runollista, mutta kiva, että se sopi kokonaisuuteen ja pidit kaksikon epävarman varovaisesta lähentymisestä. Heistä on kyllä aina ihana päästä lukemaan ja kirjoittamaan :)

Thelina: Kiva, että sinäkin pidit runollisista kielikuvista ja näistä pienistä hetkistä! Siriuksen ja Remuksen keskinäiseen dynamiikkaan liittyy kyllä usein sellainen arkinen melankolia ja pienenpienet toivonpilkahdukset, joka on sitten niin vetoavaa. Kiitos sinullekin <3
I don't got this.