MCU | Liian hyvää, liian kaunista | S | Thor/Loki | 7/7

[Sielulintu]

Nimi: Liian hyvää, liian kaunista
Kirjoittaja: Sielulintu
Ikäraja: S
Fandom: MCU
Paritus: Thor/Loki
Haasteet: Spurttiraapale V
Varoitukset: Tulkinnasta riippuen insesti. Vaikka Thor ja Loki eivät verisukulaisia olekaan, laitetaan nyt tähän ihan jo varmuuden vuoksikin.
Vastuuvapaus: Maailma hahmoineen kuuluu luojilleen, enkä saa tästä minkäänlaista taloudellista hyötyä.


1.   Teoista ja niiden seurauksista
Sanamäärä: 300


”Isä olisi ollut ylpeä siitä, miten hyvin kaikki ovat selviytyneet”, Thor huokaisee tyytyväisenä katsellessaan ympärilleen.
Loki nyökkää ääneti. On totta, että vaikkei Asgardia enää ole, sen asukkaat ovat saaneet uudesta alusta kiinni. Midgard ei tietenkään ole sama, mutta kaikki ovat elossa ja toiveikkaitakin. Sitten Loki taas muistaa, etteivät kaikki tosiaankaan elä enää.

”Isä sanoi aina, ettei Asgard ole itse valtakunta vaan sen asukkaat”, Thor jatkaa ja Loki puree hampaansa yhteen.
Eikö Thor voi jo jättää Odinin muistelua? Tapa, jolla Thor sujauttaa Odinin keskusteluun ja tätä vieläpä isäksi kutsuen saa jonkin kylmän pesiytymään Lokin sisälle sinne, missä Odin joskus oli. Silloin aikanaan hänkin puhui isästä sen kummempia ajattelematta, mutta siitä on kauan.

”Ei ole sinun vikasi, että kävi niin kuin kävi”, Thor huomauttaa vaistoten kerrankin oikein syyn Lokin vaiteliaisuuteen.
Loki kieltäytyy vastaamasta ja kohauttaa vain jännittyneitä olkapäitään. Mitä Thor muka tietää syyllisyydestä?
”Et voinut tietää, että hän kuolisi. Et sinä aiheuttanut sitä.”
Sanat ovat niin tyhjiä, että niiden sisällä kaikuu. Loki ei usko  niistä ensimmäistäkään, vaikka Thor näyttää itse seisovan varauksetta mielipiteensä takana.

”Minäkin olen tehnyt virheitä”, hän jatkaa, ja Loki miettii tehokkainta keinoa hänen vaientamisekseen.
”Sinun virheesi seuraukset eivät yleensä ole yhtä kolossaalisia ja katastrofaalisia”, Loki tuhahtaa viimein.

”Miten kukaan muka voi hallita tekojensa seurauksia, jos niitä ei ole osannut aavistaakaan?”
”Filosofia ei sovi sinulle”, Loki ilmoittaa ja toivoo, että Thor osaa antaa asian olla.
Kerrankin hänen toiveisiinsa vastataan, ja hiljaisuus laskeutuu.
”Muista, etten minä milloinkaan pidä sinua syyllisenä mihinkään, mitä Odinille tapahtui. Et halunnut hänen kuolemaansa, vaikka hallita halusitkin”, Thor jatkaa vain hetkistä myöhemmin.
Tällä kertaa Loki pitää ajatuksensa omana tietonaan, vaikka kielellä pyörii pisteliäs huomautus. Thor ei aina ole ollut tuota mieltä, ja hän muistaa sen, vaikka Thor olisikin jo ehtinyt unohtaa. Hänellä ei kuitenkaan ole oikeutta huomauttaa siitä, sillä Thor on jo muutenkin antanut anteeksi aivan liikaa.

[Angelina]

Jee, Thorkia! Mun guilty pleasureni, jota en oo pitkään aikaan lukenut :3

Tykkäsin kovasti tästä ensimmäisestä raapaleesta - mulle tästä paistoi läpi molempien epävarmuus tilannetta ja tulevaisuutta kohtaan, vaikka Thor yrittääkin Lokia lohduttaa. Lokin ajatukset taas ovat hyvin uskottavia ja hahmolle sopivia, kuten tässä:

Sanat ovat niin tyhjiä, että niiden sisällä kaikuu. Loki ei usko niistä ensimmäistäkään, vaikka Thor näyttää itse seisovan varauksetta mielipiteensä takana.

Lisäksi nuo ristiriitaiset tunteet Odinia kohtaan, voi Loki-parka! Onneksi hänellä kuitenkin on Thor - en malta odottaa miten tästä jatketaan! Jään mielenkiinnolla seurailemaan

[Auri]

Voi kun tämä on nätti! Kirjoitat Thorista ja Lokista tosi hienosti, he tuntuvat olevan kovin omia itsejään. Rakastan erityisesti tätä:

”Minäkin olen tehnyt virheitä”, hän jatkaa, ja Loki miettii tehokkainta keinoa hänen vaientamisekseen.

Jotenkin niiiiin Thor ja niiiiiiiiiiin Loki :-----DD Ihanat ♥

En malta odottaa tälle jatkoa! Aivan ihanaa ♥ Kerro kiltti, ettei tässä ole Thanosta vaan kaikki on hyvin ;;; Haluan, että minun pojot olisi vain onnellisia. Yhdessä ja onnellisia.

/Ai perkele Angie olikin kerennyt käydä täällä ensin :------D Thorki mikään guilty pleasure ole, ihan vaan pure pleasure <;

[Sielulintu]

Angelina: Oi, kiitos paljon kommentista! Ihanaa, että tykkäsit ja että näiden mietteet vaikuttivat uskottavilta. Thorki on kyllä mahtavaa, ja oli pakko alkaa kokeilla senkin kirjoittelua nyt, kun MCU-tunnelmiin on päästy.

Aurinkolapsi: Kiitos valtavan paljon kommentista, ja mahtavaa, että tykkäsit. Tässä nyt seuraa jatko ja ilman Thanosta.

2.   Puoleensa vetävät hankaluudet
Sanamäärä: 350

Kaikki tuntuu tosiaan palanneen miltei entisiin uomiinsa. Ainakin tunnelma on sama, kun väki kerääntyy yhteen viettämään kevään juhlaa. Päivän ja yön ollessa yhtä pitkät on totuttujen tapojen mukaista juhlistaa kevään tuloa yhteisin juhlamenoin. Thor ei keksi oikeastaan mitään sen piristävämpää, kuin yhteinen juhlinta.

Jotakin kuitenkin puuttuu, mutta Thorilta vie jonkin aikaa oivaltaa, mikä ei ole kohdallaan. Sitten hän tuntee häpeän pyyhkäisevän ylitseen. Lokia ei näy missään, eikä hän ole huomannut mitään, ennen kuin vasta nyt. Toisaalta Loki viihtyy aina joukkojen reunamilla, puoliksi varjoissa ja näkymättömissä, joten ehkei hänen poissaolonsa havaitseminen ole ollut tehtävistä helpoin.

Hetken Thor pyörii paikallaan ja yrittää kuvitella, mitä Lokin päässä on voinut liikkua. Se on hankalaa siitäkin huolimatta, että hän kokee nyt ymmärtävänsä toista paremmin kuin vielä koskaan ennen. Lopulta hän tulee siihen tulokseen, että Lokin on täytynyt yksinkertaisesti vetäytyä jonnekin pois muiden luota, ja Thorin mielen reunamilla häälyy pahaenteinen aavistus siitä, mistä moinen käytös johtuu. Epäröiden Thor suuntaa kohti rantaa, sillä Loki tuntuu hakeutuvan usein jonnekin, missä tuuli puhaltaa vapaana eikä mikään asetu hetkeksikään täysin aloilleen.

Ranta näyttää ensisilmäyksellä autiolta, mutta Thorilla on tunne, ettei hän ole tullut turhaan. Hetken hän mittailee maisemaa ympärillään ja valitsee sitten ylös rantakallioille johtavan louhikkoisen reitin, jota voi hyvällä mielikuvituksella erehtyä pitämään polkuna. Helpompiakin mahdollisuuksia olisi, mutta Pitkä kokemus on opettanut, että Lokin tapa on tehdä kaikki vaikeimman kautta.

”Mitä asiaa?” Loki kysyy välittömästi, kun Thor pääsee kuuloetäisyyden päähän.
”Mitä sinä teet täällä itseksesi?”
”Viihdyn täällä”, Loki sanoo viitaten epämääräisesti alapuolella kivikkoon ryskyviä aaltoja kohden.

Thor miettii hetken, miten sanansa asettelisi, mutta luovuttaa viimein. Hänestä ei tule Lokin kaltaista puhujaa ikuisuuden pohdinnallakaan.
”Liity seuraan. Yhdessä oleminen tekisi sinullekin hyvää.”
”Anna heidän pitää hauskaa”, Loki tokaisee, eikä Thor ymmärrä hänen tarkoitustaan.
”Älä pakota heitä kestämään joukossaan henkilöitä, joiden läsnäoloa kukaan ei halua”, Loki selventää huokaisten.
Paha aavistus saa vahvistuksen, eikä Thor osaa kuin tarttua Lokin olkapäähän ja vakuuttaa hänelle jälleen kerran, että niin älykäs kuin hän onkin, tässä asiassa hän on väärässä. Sanat tuntuvat kimpoavan vaikutusta tekemättä, mutta Thor on valmis ottamaan haasteen vastaan. Tämä on hankalaa ja tulee sitä varmasti olemaan tulevaisuudessakin, mutta hankaluudet ovat aina vetäneet häntä puoleensa.

[Sielulintu]

3.   Liian hyvä minulle
Sanamäärä: 350

Thor havahtuu hereille kuin itsestään, eikä syytä tarvitse etsiä kaukaa. Loki seisoo sängyn vieressä epäselvänä hahmona hämärässä. Thor ei liikahdakaan. Hän haluaa odottaa ja katsoa, mitä Loki aikoo.

Kuten Thor on olettanutkin, Loki suuntaa kohti ovea. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Loki hiipii yöaikaan pois. Luultavasti vain ulos kulkemaan, mutta Thor ei voi olla aivan varma. Tähän saakka hän on kuitenkin kyennyt hillitsemään uteliaisuutensa, sillä mitä suurimmalla todennäköisyydellä häntä ei kaivata mukaan. Ajatus kirvelee, mutta tosiasiat on hyväksyttävä.

”Minne sinä menet?” Thor puuskahtaa äkkiä voimatta itselleen mitään.
”Lakkasithan sinä teeskentelemästä nukkuvaa”, Loki tuhahtaa ja Thor tuntee punastuvansa. ”Tuletko sinäkin?”
Thor ei edes ehdi huomata, ettei hänen kysymykseensä ole varsinaisesti vastattu, kun hän on jo jaloillaan.

He menevät ulos, kuten Thor on aavistellutkin. Tällä kertaa Loki ei kuitenkaan suuntaa kohti rantaa. Loki pysähtyy vasta korkean mäen harjalla, ja Thor vilkuilee kiinnostuneena ympärilleen. Mitään erityistä ei kuitenkaan ole näkyvissä. Maisema vaikuttaa täysin autiolta.

Äkkiä Loki laskeutuu selälleen yöpakkasen jäädyttämälle, kiviselle maalle, eikä Thor voi kuin tuijottaa.
”Tule tänne”, Loki kehottaa ja viittaa paikkaan vieressään.
Thor asettuu hänkin samaan asentoon kylmien kivien keskelle, Lokia kysyvästi vilkuillen.
”Katso taivaalle, älä minuun”, Loki neuvoo ja silloin Thor ensimmäisen kerran todella huomaa, kuinka pilvetön taivas tänä yönä on.

Tähdet ovat loputon meri aivan heidän yläpuolellaan, ja katsoessa niitä tuntuu tulevan koko ajan lisää. Tähtitaivas näyttää Midgardissa samalta kuin Asgardissakin. Vain tähtikuviot ovat muuttuneet ja vaihtaneet paikkaa.

”Todella kaunista”, Thor lähes kuiskaa, jotta tunnelma ei särkyisi.
”Olen halunnut näyttää tämän sinulle jo jonkin aikaa”, Loki myöntää.
”Miksi odotit?” Thor tiedustelee ilman syytöstä.
Hän on vain utelias kuulemaan vastauksen.
”Et koskaan näyttänyt siltä, että haluaisit lähteä, vaikka tiesinkin sinun olevan valveilla.”
Thor hätkähtää, mutta pitää yhä katseensa erityisen kirkkaassa tähdessä, joka tuntuu katsovan alas heihin.

”En uskonut, että olisin tervetullut”, Thor myöntää hiljaa.
Hänen vieressään Loki liikahtaa.
”Mikset olisi? Sitä paitsi, en minä sinun liikkeitäsi voi ohjata. Olisit voinut tulla, halusin minä sitä tai en.”
Nyt Thorkin kääntää kasvonsa pois yötaivaalta ja tarttuu Lokin käteen.
”En halunnut häiritä. Yritin vain toimia, kuten ajattelin sinun toivovan.”
”Sinä olet aivan liian hyvä minulle”, Loki vastaa hädin tuskin kuuluvalla äänellä.

[Angelina]

Ai että kun tässä on kamalan haikea tunnelma! Tuollainen moody!Loki on kyllä IC, mutta jotenkin kaipaan sitä sen tricksterpuolta myös :c Voi raasu, ehkä Thor saa sieltä positiivisempaa puolta esiin? Ehkä? Helpommin sanottu kuin tehty :'D Mun mielestä on kuitenkin hirmu söpöä, miten Thor huolehtii ja haluaa tietää, mitä Loki tekee ja missä menee.

”Sinä olet aivan liian hyvä minulle”, Loki vastaa hädin tuskin kuuluvalla äänellä.

♥♥♥ En kestä :')))

[Sielulintu]

Angelina: Kiitos taas älyttömästi ihanasta kommentista! Thor on kyllä ihana, kun haluaa pitää huolta. <3 Tässä vähän positiivisuutta, jota aloin vähän itsekin jo kaipailla.

4.   Ilon ääni
Sanamäärä: 350

Aamuöisistä kävelyistä tulee miltei tapa. Eivät he joka yö lähde vaeltamaan tähtitaivaan alle, mutta useammin kuin kerran viikossa he etsivät uusia tähtikuvioita ja keksivät niille nimiä. Loki on tietysti ehtinyt jo ottaa selvää, mitä tähtitaivaalta Midgardissa kannattaa etsiä. Kun Loki herättää Thorin jälleen kerran aikaan, jota voi hyvällä tahdolla kutsua aamunkoitoksi, Thor ei ole erityisen yllättynyt.

Hämmentävää sen sijaan on, että ulkona ryöppyää vettä. Sinänsä kevätsateissa ei ole mitään kummallista, mutta yleensä he pysyttelevät sisällä sellaisella säällä. Loki ei vastaa, kun Thor kysyy, miksi he lähtevät kaatosateeseen. Hän kuitenkin väläyttää Thorille miltei ilkikurisen hymyn, ja se saa Thorin unohtamaan turhien kyselemisen. Hän on halunnut nähdä jotakin sellaista Lokin kasvoilla jo niin kauan, että kastuminen on pieni hinta.

Pitkästä aikaa Loki kulkee kohti merta. Pilvet kätkevät tähtien ja kuun valon kokonaan, ja vain Thorin pitelemä lyhty valaisee heidän kulkuaan. Hän on monta kertaa saanut kuulla yhdeltä jos toiseltakin taskulamppujen kätevyydestä, mutta tässä asiassa hän haluaa pitäytyä entisessä. Lyhdyssä on tunnelmaa, jota taskulampuilla ei voi saavuttaa.

Rannassa Loki pysähtyy jonkin matkan päähän vesirajasta ja silmäilee arvioiden levottomia aaltoja. Sitten hän nyökkää tyytyväisen näköisenä kuin päättäen jotakin ja alkaa muitta mutkitta riisua vaatteitaan.

”Ethän sinä aio tehdä sitä, mitä luulen?” Thor voihkaisee.
”Riippuu siitä, mitä kuvittelet”, Loki vastaa ja heittää huolettomasti vaatemytyn märkään maahan.
”Tiedän, että pidät vedestä, mutta se on jääkylmää. Siellä ei voi vielä...”

Thorin puhe keskeytyy, kun Loki heilauttaa vähätellen kättään ja marssii suoraan rantaveteen. Hetken Thor tuijottaa epäuskoisena Lokin hitaasti loittonevaa selkää, kunnes vesi peittää hänet näkyvistä päätä lukuun ottamatta. Hiljaa itsekseen manaten Thor potkii kengät ja sukat jaloistaan, käärii housunlahkeitaan ylöspäin ja kahlaa hänkin rantaveteen. Parempi olla lähellä, jos jotain tapahtuu. Thor ei ole lainkaan vakuuttunut jäisessä meressä uimisen turvallisuudesta.

Rannalle jäänyt lyhty sammuu pian, kun kukaan ei enää suojaa liekkiä tuulelta ja sateelta. Thor yrittää löytää pimeässä vedenalaiset kivet, joiden päällä tasapainotellen hän yrittää välttyä kastumasta. Virheensä hän tajuaa vasta, kun kalteva lohkare hänen allaan kallistuu entisestään ja suorastaan heittää hänet aaltoihin.

”Tiedän, että olet tämän takana”, Thor huutaa saadessaan päänsä jälleen pinnan yläpuolelle. Pimeydestä kuuluu vain aidon ilon nauru, ja Thor unohtaa orastaneen kiukkunsa saman tien.

[Sielulintu]

5.   Ajattelevaisuudesta
Sanamäärä: 350

Heidän arkensa löytää rytmin ja muodon, joiden hakeminen tuntui ensi alkuun niin uskomattoman vaikealta. Enää Lokista ei tunnu, että he kiertelevät toisiaan ja kiellettyjä puheenaiheita. Hätkähtäen Loki oivaltaa, että hän voi rehellisesti sanoa kokevansa läheisyyttä, vieläpä jopa Thorin kanssa. Joskus, ei edes niin kovin kauan sitten, pelkkä ajatuskin olisi tuntunut kummalliselta.

He ovat ottaneet aamu-uinnitkin osaksi päiviään, eikä Thorkaan enää vastustele, kun kesä hiipii lähemmäs. Usein Lokista tuntuu, että yö on heidän aikaansa. Kun kaikki muut nukkuvat eikä kukaan ole katsomassa, hän voi rentoutua. Thor vakuuttaa, että pian Loki voi olla huoleti ja oma itsensä oli ympärillä kuinka monta Asgardilaista tahansa, mutta aivan vielä sen aika ei ole.

Menneiden kuukausien aikana Loki on kuitenkin jälleen oppinut luottamaan. Hän on ollut itse heistä kahdesta se, joka kertoo valheita, ei koskaan Thor. Niinpä Loki on päättänyt uskoa, että tämäkin Thorin väite tulee vielä olemaan totta.

Eräs asia Lokia kuitenkin häiritsee. Hän on yleensä aina se, joka tekee aloitteet niin keskusteluiden kuin kaiken muunkin osalta. Aivan kirjaimellisesti se ei pidä paikkaansa, sillä useimmiten Thor ottaa vastuun varsinaisesta aloittamisesta, mutta aina hän tuntuu odottavan Lokilta jonkinlaista merkkiä, että niin voi tehdä. Loki huomaa usein, kuinka Thor lähestyy aihetta varovaisesti, kunnes Loki viestittää rivien välistä, että jatkaminen sopii hänelle. Thor yrittää vain olla hienotunteinen, Loki tietää sen, mutta silti tilanne vaivaa ja ärsyttää häntä. Thorin pitäisi uskaltaa enemmän, luottaa siihen, ettei Loki mene rikki väärästä sanasta tai teosta.

”Mitä olet suunnitellut tänään?” Loki kysyy eräänä alkukesän aamuna, kun Thor näyttää tapansa mukaan siltä kuin yrittäisi lukea hänen ajatuksiaan.
”Ajattelin hiukan yhteistä ratsastusretkeä, mutta jos et halua...”
Siinä se taas on, asia, joka saa Lokin ärsyyntymään Thorille ja itselleenkin, sillä mikä velvollisuus Thorilla muka on olla noin sietämättömän ajattelevainen.
”Kysyin sinun mielipidettäsi”, Loki huomauttaa särmä äänessään.

Loki ei päästä Thorin katsetta pakenemaan. Hän haluaa tehdä tarkoituksensa kerralla selväksi.
”Haluaisin lähteä...”
Loki kohottaa kulmiaan.
”Aion lähteä päivän vaellukselle hevosten ja muutaman ystävän kanssa”, Thor korjaa. ”Entä sinä? Tuletko mukaan?”
Loki on jo pudistamaisillaan päätään, mutta muuttaa pikaisesti mieltään. Hän ei halua tehdä tästä Thorille vaikeaa.
”Voisin tullakin”, hän vastaa, ja Thor hymyilee niin ilahtuneena, että mieliala tarttuu väkisinkin.

[Sielulintu]

6.   Paikoillaan olemisen taito
Sanamäärä: 350

Thorin lupaus joukossa oleskelun helpottumisesta on toteutunut pikemmin kuin Loki on uskonut mahdolliseksi. Ensimmäisen yhteisen ratsastusretken jälkeen Loki on suostunut ottamaan osaa muihinkin. Aluksi hän aisti selvästi, kuinka varpaillaan kaikki hänen ympärillään tuntuivat olevan. Vähitellen varautuneisuus on kuitenkin sulanut vähemmäksi, vaikkei se tietenkään vielä ole kokonaan kadonnut.

He ovat ottaneet tavaksi tehdä pitkiäkin retkiä ympäröivään maastoon, sillä Thor haluaa kuulemma tuntea alueet, jotka ympäröivät heidän nykyistä asuinpaikkaansa. Kesä on siihen vuodenajoista otollisin, joten monena aamuna he ovat lähteneet milloin milläkin kokoonpanolla kulkemaan lähialueita tutkien. Tänään he ovat tehneet matkaa viiden hengen seurueena, mutta vain Thor oli innoissaan omasta ajatuksestaan viettää yö erämaamökissä. Hänen mielestään ankea ja huonokuntoinen mökintapainen on täydellinen välietappi, jolla yöpyen olisi mahdollista tunkeutua vielä syvemmälle metsän sisään. Muu seurue kääntyi takaisin, mutta Loki suostui tietämättä oikein itsekään syytä. Nyt kun aurinko on jo laskenut ja sadepilvet ovat vallanneet taivaan, hän ei ole enää lainkaan varma ajatuksen järkevyydestä.

Yö sujuu kohtuullisen siedettävästi, vaikka katto vuotaa ja ukkonen pitää heidät hereillä suurimman osan yöstä. Kuitenkin sateen jatkuessa vielä aamullakin, Loki alkaa saada tarpeekseen. He päättävät kaikesta huolimatta jäädä odottamaan sään paranemista, ja päätös onkin hyvä, sillä pian veden lisäksi mökin peltikattoa moukaroivat myös rakeet.

Thorkin vaikuttaa hermostuneelta ja kyllästyneeltä pitkittyneeseen viivytykseen, sillä hän käy lakkaamattomana kehänä läpi varusteitaan, puhdistaa puukkoaan ja tarkastelee karttaa. Toiminnassa ei ole mitään järkeä, sillä sama on toistunut jo niin monta kertaa, ettei Loki ole pysynyt laskuissaan mukana. Toisaalta hän ei voi sanoa oikein mitään, sillä hän on itse selannut mukaan ottamansa kirjan läpi jo vähintään kolmeen kertaan.

”Lopeta”, Loki voihkaisee viimein, kun Thor miettii ääneen heidän tulevaa reittiään. ”Osaisit piirtää jo tuon typerän kartan ulkoa nukkuessasikin, joten anna olla.”
Thor katsahtaa häneen yllättyneenä, ehkä hiukan loukkaantuneenakin, ja jatkaa mielenosoituksellisesti karttansa tutkailua.

Loki sulkee kirjansa ja kävelee Thorin luo. Määrätietoisin ottein hän ottaa paperinpalan Thorin käsistä ja taittelee sen muiden varusteiden joukkoon. Hän on juuri ymmärtänyt jotakin. He välttelevät rauhoittumista ja paikalleen pysähtymistä niin paljon, että se alkaa olla jo naurettavaa. Heidän on lakattava juoksemasta karkuun itseään ja omia ajatuksiaan. Sitähän he näillä päämäärättömillä tutkimusmatkoillaan tiedostamattakin ovat tehneet, ja vasta nyt Loki on sisäistänyt sen.

[Sielulintu]

7.   Valoisampaan suuntaan
Sanamäärä: 350

Mättäät ovat punaisia puolukoita tulvillaan. Tällainen marjojen paljous on varmasti poikkeuksellista. Ainakin Lokin on vaikea uskoa, että Midgardissakaan tällainen olisi jokavuotista. Entisessä elämässään Loki olisi pitänyt marjojen keräämistä täysin naurettavana ja hyödyttömänä ajanhukkana, mutta tilanne on muuttunut. Nyt rauhallinen työ tarjoaa hänelle mahdollisuuden pysähtyä ja viettää aikaa kahden Thorin kanssa. Vuosia kestäneen kaaoksen jälkeen yksinkertaiset asiat tuntuvat erityisen tervetulleilta.

Totuuden nimessä Lokin on myönnettävä, ettei Thorin pitäminen metsässä mättäiden keskellä ole erityisen helppo tehtävä. Thorin luontainen energisyys tuntuu vaativan toiminnallisempaa ajanvietettä. Ämpäriä täyttäessä on kuitenkin erityisen hyvä hetki keskustella syvällisiä, joten on hyvä, että Thor kykenee silloin tällöin paneutumaan niinkin rauhalliseen toimintaan. Mättäiden välillä kasvavat puut tuntuvat tarjoavan suojaa toisen katseelta silloinkin, kun puheenaiheet repivät auki tuskin arpeutuneita haavoja. Asiat on kuitenkin hyvä saada käsiteltyä, ja se on helpompaa, kun käsillä on tekemistä eivätkä seinät tunnu kaatuvan päälle. Ulkona asiat tuntuvat pienemmiltä ja hallittavammilta.

”Jane sanoi minulle kerran, että unohtaminen ja eteenpäin siirtyminen ovat taidoista vaikeimpia mutta samaan aikaan selviytymisen kannalta tärkeimpiä”, Thor sanoo yhden heidän keskustelunsa aikana.
Thor on jälleen kerran kuluttanut aivan liikaa aikaansa vakuuttaakseen Lokille, etteivät menneisyyden tapahtumat olleet ainoa häntä määrittelevä asia. Loki uskoo jo enemmän kuin kuin ensimmäisillä kerroilla, mutta epäilykset nakertelevat edelleen hänen mieltään.

”Miten voit luottaa lainkaan minuun kaikkien niiden kertojen jälkeen, jolloin olen sinut pettänyt?” Loki esittää kysymyksen, joka häntä on askarruttanut jo kauan.
”Silloin piilottelit naamion takana. Nyt olet päästänyt minut niin lähelle, ettet luultavasti enää pystyisi samaan vaikka haluaisitkin”, Thor toteaa.
Hetken ajatus huolella rakennettujen suojamuurien menettämisestä saa Lokin jännittymään, mutta pian hän rauhoittuu. Thor on ansainnut nähdä hänet sellaisena kuin hän on.

”Välillä mietin, että tämä kaikki on liian kaunista ollakseen totta”, Loki vastaa.
”Sitä minäkin ajattelen joka kerta, kun katson sinua”, Thor naurahtaa, ja Loki heittää häntä puolukalla.

”Silmissäsi on vikaa”, hän tuhahtaa, mutta joutuu samaan aikaan ponnistelemaan, ettei sanoisi itsekin jotain yhtä siirappista. Jokin raja hänelläkin sentään täytyy olla, vaikka Thorin kanssa hän tuntuukin työntävän niitä koko ajan pehmeämpään suuntaan. Toisaalta siinä suunnassa aurinko paistaa kirkkaammin eikä onnellisuuskaan tunnu saavuttamattomalta unelmalta. Ehkä ei olekaan niin kamalaa taittaa matkaa kohti sellaista tulevaisuutta etenkään, kun Thor on hänen rinnallaan.

[Kelsier]

Jätän vain lyhyen kommentin, mutta minusta tämä oli ihana ja herkkä teksti. Seurailin osia koko viikon ajan. Oli myös keveämpiä kohtia, jossa ainakin lukijaa hymyilytti esim. Loki ja Thor poimimassa marjoja

Kiitos kaunis tästä!

[Violetu]

Thorkii <3
Tämä oli nätti pieni tarina kaksikon matkasta lähemmäs toisiaan. Täynnä ihania miljööhön liittyviä tekemisiä, kuten vaikka nuo yö/aamu-uinnit, öinen tähtitaivas, puolukoiden kerääminen ja metsämökissä yöpyminen...
Tuo "pysähtymisen pelkääminen" on myös melkein kivuliaan tunnistettava tunne, joka tuntuu omassa elämässä vallinneen tiettyjen ihmisten kanssa jo jonkin aikaa, joten siksi hyvin samaistuttava. Tavallaan olisin toivonut, että Thor ja Loki olisivat oikeasti ottaneet sitä sarvista kiinni, mutta toisaalta raapaleiden sanamäärä on rajallinen, eikä Loki varsinaisesti ole sitä tyyppiä, joka nostaisi kissan pöydälle ja jäisi vielä puimaan seurauksia🤔 ja jos Thor ei vaan tajua.

Tämä oli söpö, ja tästä tuli hyvä, rauhallisen seesteinen mieli ^^
~ Violet

[Angelina]

No niin, vihdoin sain luettua viimeisetkin!

Pidin kovasti siitä, että tässä säilyi yhtenäinen tunnelma ja fiilis raapaleesta toiseen. Pidin molemmista hahmoista, mutta erityisesti Thorista joka jaksaa yrittää ja kaiken jälkeen luottaa Lokiin ja nähdä tämän hyvän puolen <3

Sen verran olen romantiikan perään, että olisin toivonut vielä enemmän sitä parituspuolta, mutta ehkä voit kirjoittaa näistä enemmänkin? Oikeesti tämä toimi tällaisenaan hyvin, kiitos!

[Sielulintu]

Kelsier: Kiitos paljon kommentista. Upeaa, että pidit tästä, ja että kevyempiäkin kohtia löytyi.

Violetu: Iso kiitos kommentista. Tässä joo moni asia jäi vielä ehkä näiden osalta vähän kesken, mutta ehkä kumpikaan näistä ei ole liian keskusteluun taipuvaista tyyppiä. Ihana kuulla, että pidit tästä miljöökuvauksineen.

Angelina: Kiitos taas paljon kommentoinnista. Näistä pitäisi ihan ehdottomasti kirjoittaa enemmän ja isommilla sanamäärillä niin, että enemmänkin romantiikkaa mahtuisi mukaan. Mahtavaa, että pidit näistä.