Kirjoittaja Aihe: Yhden yön rutto | S | dystopia  (Luettu 450 kertaa)

Lyra

  • RepeSorsa
  • ***
  • Viestejä: 1 783
Yhden yön rutto | S | dystopia
« : 16.01.2020 18:28:38 »
Ficin nimi: Yhden yön rutto
Ikäraja: S
Varoitukset: -
Kirjoittaja: Lyra

Summary: Viikon painajaisesta on viisi vuotta, kahdeksan kuukautta ja kolme päivää. Jos jollain olisi kalenteri, josta tarkistaa asia.

A/N: Aikajärjestyksessä:
Yhden yön rutto
Kasvikaupunki, S
Asfalttipolku, S
Kukkahauta, S





YHDEN YÖN RUTTO




1.
Viikon painajaisesta on viisi vuotta, kahdeksan kuukautta ja kolme päivää. Jos jollain olisi kalenteri, josta tarkistaa asia. Siitä on niin pitkä aika, että sitkeimmätkin ovat menettäneet käsityksen ajan kulusta. Ei ole enää sähköisiä kalentereita, joista tarkistaa, jos se jollekin tulisi kaikesta huolimatta mieleen.

Viisi vuotta, kahdeksan kuukautta ja kolme päivää on tarpeeksi pitkä aika, ettei kukaan enää odota uutta katastrofia. Ihmiset ovat järjestäytyneet uudelleen, aloittaneet uuden elämän ja melkein unohtaneet Viikon painajaisen, vaikka suurin osa elossa olevista oli elossa silloinkin.

Kun Yhden yön rutto iskee, Aloe on kahdeksan. Lapsi. Se on ainoa asia, joka pelastaa hänet kaikkien aikojen tappavimmalta taudilta.

2.
Se pyyhkii yli kaupunkien, leirien, kylien. Se tappaa melkein jokaisen aikuisen, jättäen vain muutaman henkiin. Aloe menettää molemmat vanhempansa, samoin kuin Helinä ja Karra. Terä on sylivauva, muutaman viikon ikäinen.

Vaikka Yhden yön rutto tappaa suurimman osan väestä muutamassa tunnissa, sen vaikutukset näkyvät vielä viikkojenkin jälkeen. Yksin jääneet lapset kuolevat nälkään. Ruumiita on siellä täällä, sillä kukaan ei jaksa kantaa niitä pois.

Leirissä on yksi nainen, joka on raskaana. Aloe auttaa Naakkaa huolehtimaan naisesta. Sen ansiosta hän selviää seuraavista viikoista ja kuukausista. Tekeminen pitää hänet käynnissä ja auttaa muodostamaan uuden rutiinin entisen tilalle. Eikä se anna hänelle aikaa surra vanhempiaan.

3.
Aloe on nimetty kasvin mukaan. Hän muistaa äitinsä kertoneen siitä pehmeällä äänellä. Vuosien kuluessa hän unohtaa äitinsä kasvot ja äänen, mutta hän muistaa tuon yhden yksityiskohdan. Hänet on nimetty kasvin mukaan.

Yhden yön ruton jälkeen alkaa Kasvien aikakausi. Ne tunkeutuvat ennen vahvan asfaltin läpi. Ne kaatavat taloja ja peittävät kaupungit alleen.
Ne kasvavat paljon nopeammin kuin kasvien pitäisi kasvaa, Vanhat sanovat.

Aloekin kasvaa paljon nopeammin kuin lapsien pitäisi kasvaa. Kun Punainen sade iskee, Yhden yön rutosta on kuusi vuotta, yksitoista kuukautta ja kolmetoista päivää. Jos jollain olisi kalenteri, josta tarkistaa asia, ja halua tehdä se. Eikä kukaan odota uutta katastrofia.
« Viimeksi muokattu: 29.01.2020 17:38:54 kirjoittanut Lyra »

Rosmariini

  • Tulesta syntynyt
  • ***
  • Viestejä: 343
  • Created by fear
    • vlaurelia.blogspot.com
Vs: Yhden yön rutto | S | dystopia
« Vastaus #1 : 29.01.2020 14:29:51 »
Moi ja kommenttikampanjaterveiset!

Olen silmäillyt jo jonkin aikaa näitä maailmanloppu-aiheisia raapaleitasi ja kun lopulta laitoit tämän Kommikseen, päätin tarttua tähän!

Näissä on tosi mielenkiintoinen idea. Tykkään dystopioista tosi paljon, ja yksi lempikirjoistani teininä oli sarja nimeltään Partials, jossa 99% väestöstä kuolee salaperäiseen tautiin, jonka jälkeen ihmiskunta tekee hidasta kuolemaa, koska eloonjäänyt väestö on steriiliä. Tämä jotenkin herätti samantyyppisiä viboja. Sitten luin vielä Kukkahaudan ja Kasvikaupungin, ja mieleeni tuli voimakkaasti elokuva nimeltään Annihilation, jossa on paljon omituisia kasveja ja pahaenteinen tunnelma. :D

Koska nämä ovat raapaleita, iso osa tarinasta ja tapahtumista jää rivien väliin ja antaa lukijalle tilaa tulkita. Tässä kiehtovaa oli se, kuinka tietyt asiat toistuivat useaan otteeseen siten, että se herätti pahaenteistä tunnelmaa: esimerkiksi tuo maininta kalentereista ja uuden katastrofin mahdollisuudesta. Muutenkin tässä oli hienoa symboliikkaa, kuten Aloen kasviin pohjautuva nimi ja sen linkki Kasvien aikakauteen. Hahmojen nimet ovat myös näissä kaikissa tosi kivoja ja omaperäisiä. Ihmisillä on tapana erityisesti kriisiaikoina antaa erilaisia asioihin viittaavia nimiä (esim. sodan aikaan oli paljon Usko ja Toivo-nimisiä), ja siten tällaiset asianimet (esim. Terä) sopivat tosi hyvin tähän kontekstiin, vaikka ne tavallisesti olisivatkin outoja.

Hienoin (ja hyytävin) kohta tässä oli kuitenkin mielestäni tämä:

Lainaus
Ne kasvavat paljon nopeammin kuin kasvien pitäisi kasvaa, Vanhat sanovat.

Näiden pohjalta olen kehitellyt tästä päässäni jonkinlaisen kuvan siitä, miten tuo Yhden yön rutto ja katastrofit liittyvät jotenkin näihin outoihin kasveihin, tai jopa ehkä olivat näiden kasvien aiheuttamia!! jotta saataisiin ihmiset pois tieltä. :D Jotenkin Yhden yön rutto ei kuitenkaan vaikuttanut lapsiin, ja nyt on kulunut riittävästi aikaa siitä, että tämä vitsaus on kehittynyt sellaiseksi, että se vaikuttaa kaikkiin, ja nyt sataa sitten punaista vettä. Pelottavaa! Saatan toki ylitulkita, sillä kehittelen aina kaikkia villejä teorioita heti, jos jossakin edes vähänkin vihjataan johonkin suuntaan. Sillä tapaa tällainen väljempi kirjoitustyyli kyllä uppoaa minuun.

Mutta tosiaan, tykkäsin tästä, ja siitä, miten paljon saat asiaa mahtuvaan pieneen tilaan! Tunnelma on näissä kaikissa raapalesarjoissasi toiveikas ja ajoittain hellyyttäväkin, kun henkilöt ovat enimmäkseen lapsia, mutta taustalla on kaiken aikaa vähän pelottava sävy. Odottelen mielenkiinnolla, mihin suuntaan tämä sarja etenee, ja mitä salaperäisistä kasveista selviää.  8)


the dark is generous and it is patient and it always wins
but in the heart of its strength lies its weakness -
one lone candle is enough to hold it back.

Aurinkolapsi

  • RepeSorsa
  • ***
  • Viestejä: 907
Vs: Yhden yön rutto | S | dystopia
« Vastaus #2 : 29.01.2020 17:38:08 »
Olen täällä viimein! Päivän yli lisäajastakin, mutta no. Elämä jne.

moodrosen tavoin tykkään tosi paljon hahmojen nimistä! Erityisesti Aloe on aivan hurmaava nimi, rakastan yleensäkin kaikkia a-alkuisia nimiä ja Aloe sopii tähän aivan täydellisesti ♥  Tykkään tosi paljon tämän tahdituksesta ja siitä, miten olet rakentanut tämän. Tavallaan, että ensimmäinen kertoo tuosta ensimmäisestä katastrofista, toinen seuraavasta ja kolmas nyt tästä uudesta. Tykkään myös todella paljon, miten olet nimennyt nämä katastrofit. Viikon painajainen, Yhden yön rutto ja Punainen sade on kaikki todella voimakkaita ja merkittäviä, samalla sopivat tähän maailmankuvaan jotenkin ihan täydellisesti. Dystopiat sekä maailmanlopusta kertovat tarinat on ihan minun lemppareita ja toteutat sen tässä todella kutkuttavan loistavasti. Olen nyt vain silmäillyt näitä tämän versen tekstejä, joten kommentoin tätä nyt yksinään ja siirryn sitten seuraavaan, mutta tämä on aivan upea alku ja todella mukaansatempaava.

Lainaus
Kun Yhden yön rutto iskee, Aloe on kahdeksan. Lapsi. Se on ainoa asia, joka pelastaa hänet kaikkien aikojen tappavimmalta taudilta.
Vaikka Aloesta ei kerrota kovin paljoa, niin rakastun hänen hahmoonsa jo heti tässä ♥ Jotenkin tämä lainaamani osa on lempparini; se, että Aloe on ihan tavanomainen kukatahansa, eikä selviydy jonkin tietyn asian takia. Hän on vain lapsi.

Rakastan myös tämän viimeistä lausetta! Selkäpiitä hyytävää.
Everybody wants a happy ending. Right? But it doesn't always roll that way.