Kirjoittaja Aihe: Lyhyet eivät sovi lumihankeen sekä muita jouluisia raapaleita (S) (Alecto Carrow)  (Luettu 1469 kertaa)

carrowfan

  • vitsi syntyessään
  • ***
  • Viestejä: 1 102
  • On olemassa kinkkuja ja on olemassa lisää kinkkuja
Fandom: Harry Potter
Summary: Lyhyet eivät sovi lumihankeen
Ikäraja: S
Pituus: 200 sanaa eli tuplaraapale
Kirjoittaja: Carrowfan (taas)
Hahmot: Alecto ja sen veli
Genre: semmone söpö slice of life
Paritus: Halutessasi voi tulkita Alecto/Amycus
Varoitukset: Jos mielesi tulkitsee tämän insestiksi niin go on
Vastuuvapaus: En omista, en tienaa, kunhan leikin

Teelusikan tunneskaala II sanalla avuttomuus


Lyhyet eivät sovi lumihankeen (200 sanaa)

Alekto oli oikeastaan aina pitänyt talvesta. Puhtaanvalkeassa lumessa oli noidan omien käsitysten mukaan jotain nättiä lumihiutaleiden leijaillessa hiljalleen maahan. Lunta oli mukavaa katsella yläpuolelta, hangen päältä. Lumen sisällä oleskelusta taas, siitä noita ei pitänyt tippaakaan. Tämä juontui taatusti noidan lapsuuteen tai varhaisiin vuosiin Tylypahkassa, mikään muu ei voinut selittää Alekton ikäviä kokemuksia hankeen hautautumisesta.

Ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun oppituntien välissä olleen tauon jälkeen noita oli myöhästynyt seuraavalta tunnilta jouduttuaan haudatuksi valtavankokoiseen lumikinokseen, sauvattomana tietenkin. Itse asiassa noidasta alkoi tuntua hiljalleen siltä, että muut oppilaat tekivät tämän hänelle täysin tahallaan.

Pahinta lumikasaan haudatuksi joutumisessa ei ollut kuitenkaan lumi, ei missään tapauksessa. Pahinta oli muiden välinpitämättömyys, se että hänet jätettiin yksin toivottomaan tilanteeseen odottamaan pahinta, kenties hän jäätyisi elävältä, kenties tukehtuisi hapen loppuessa kasan sisältä. Kieltämättä Alekto koki itsensä jonkinlaisen saaliseläimen asemaan, hän joutuisi vain odottamaan hiljaa petoa, joka tekisi hänestä selvää, noidalla kun ei ollut muita vaihtoehtoja.

Kului minuutteja, vartteja, ei hän hahmottanut ajan kulua yrittäessään kaivaa tietään vapauteen. Luopuessaan hiljalleen toivosta, porkkanapää havaitsi valoa, ainakin kuvitteli havaitsevansa. Eipä mennyt aikaakaan kun noita tajusi saaneensa apua, vihdoinkin.

Kulkiessaan kohti sairaalasiipeä,Alekto hymähti. Kenen  tahansa muun olisi pelastanut jästisatujen ”unelmien prinssi”, hänet vain veli. Toisaalta prinssit eivät olleet todellisia, veljet taas olivat.

« Viimeksi muokattu: 30.12.2019 14:01:03 kirjoittanut carrowfan »
"Papereissa 22, henkisesti 17"
"Ehkä mie aikuistun ku täytän 30...siis 40"
"En mie kaipaa olkapäätä, kuha nostat mut eka ylös täältä"

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 220
    • En runotyttö, ehkä ihminen -kirjoitusblogi
Minä en muista näitä hahmoja edes nimeltä, mutta mun oli silti ihan pakko tulla tämä lukemaan, koska fiilaan niin paljon tuota otsikkoa. Olen itse oikea tatti, joten ajattelin, että ehkäpä löydän tästä raapaleesta jotain surkuhupaisaa tarttumapintaa :D Onneksi minua ei ole kukaan tahallansa haudannut lumikinokseen. Tuo on jo aika extremeä kiusaamista. Niin kuin Alectokin päättelee, hänhän voisi tuonne lumen alle kuolla. Onneksi on veli, joka auttaa!

Lainaus
Kenen  tahansa muun olisi pelastanut jästisatujen ”unelmien prinssi”, hänet vain veli. Toisaalta prinssit eivät olleet todellisia, veljet taas olivat.
Tämä kohta oli minusta kamalan hellyttävä. Media tuntuu oikein alleviivan Sen Oikean löytämistä ja merkitystä koko elämälle. Useimmissa elokuvissa se on aina päähenkilön rakastettu, joka pitää pelastaa / tulee pelastamaan itse päähenkilön. Ymmärrän hyvin Alecton harmistuksen. Sitä ehkä nuorena lapsena oikein toivoisi, että nyt sieltä hangesta se unelmien prinssi pistäisi kätensä ja vetäisi turvaan. Että sitten harmittaa, että siellä hangen päällä olikin "vain veli". Mutta minusta tämä näyttää kauhean kivasti, millainen suhde Alectolla ja Amycusilla on. Veli on siellä auttamassa, kun toinen tarvitsee apua. Tuo lainaukseni viimeinen lause ehkä kertoo siitäkin, että Alecto on lopulta hyvillään siitä, että veli tuli apuun. Että onneksi veli on todellinen ja siellä tarvittaessa.

Kiitos tästä, hauska tutustua uusiin hahmoihin!


"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

carrowfan

  • vitsi syntyessään
  • ***
  • Viestejä: 1 102
  • On olemassa kinkkuja ja on olemassa lisää kinkkuja
Minä en muista näitä hahmoja edes nimeltä, mutta mun oli silti ihan pakko tulla tämä lukemaan, koska fiilaan niin paljon tuota otsikkoa. Olen itse oikea tatti, joten ajattelin, että ehkäpä löydän tästä raapaleesta jotain surkuhupaisaa tarttumapintaa :D Onneksi minua ei ole kukaan tahallansa haudannut lumikinokseen. Tuo on jo aika extremeä kiusaamista. Niin kuin Alectokin päättelee, hänhän voisi tuonne lumen alle kuolla. Onneksi on veli, joka auttaa!

Lainaus
Kenen  tahansa muun olisi pelastanut jästisatujen ”unelmien prinssi”, hänet vain veli. Toisaalta prinssit eivät olleet todellisia, veljet taas olivat.
Tämä kohta oli minusta kamalan hellyttävä. Media tuntuu oikein alleviivan Sen Oikean löytämistä ja merkitystä koko elämälle. Useimmissa elokuvissa se on aina päähenkilön rakastettu, joka pitää pelastaa / tulee pelastamaan itse päähenkilön. Ymmärrän hyvin Alecton harmistuksen. Sitä ehkä nuorena lapsena oikein toivoisi, että nyt sieltä hangesta se unelmien prinssi pistäisi kätensä ja vetäisi turvaan. Että sitten harmittaa, että siellä hangen päällä olikin "vain veli". Mutta minusta tämä näyttää kauhean kivasti, millainen suhde Alectolla ja Amycusilla on. Veli on siellä auttamassa, kun toinen tarvitsee apua. Tuo lainaukseni viimeinen lause ehkä kertoo siitäkin, että Alecto on lopulta hyvillään siitä, että veli tuli apuun. Että onneksi veli on todellinen ja siellä tarvittaessa.

Kiitos tästä, hauska tutustua uusiin hahmoihin!

Kirjoissakin heidät kuvaillaan melko läheisiks. Tai no siis kidutuskirouksen käyttäminen koko Korpinkynnen tupaan sen selvittämiseks et kuka murhas (tainutti, mut Amikus ei tiennyt) sen siskon kertoo jotain kaksikon väleistä.
"Papereissa 22, henkisesti 17"
"Ehkä mie aikuistun ku täytän 30...siis 40"
"En mie kaipaa olkapäätä, kuha nostat mut eka ylös täältä"

carrowfan

  • vitsi syntyessään
  • ***
  • Viestejä: 1 102
  • On olemassa kinkkuja ja on olemassa lisää kinkkuja
Nimi: Harhataikoja
Ikäraja: S
Fandom: Harry Potter
Hahmot: Alecto ja sen veli
Kirjoittaja: Carrowfan (kuinka moni yllättyi)
Summary: Toiset saavat flunssan ja toiset joutuvat kirotuiksi
A/N: Koska edellinen raapale oli niin hyvä, niin minä menin innostumaan.
Vastuuvapaus: Kuten eilenkin, minä vähän leikin. En siis omista hahmoja.

Harhataikoja

Toiset rakastivat joulua, toiset taas vihasivat sitä. Alekto kuului jälkimmäisiin, kenties huonon vastustuskykynsä takia, noita kun sattui saamaan syysflunssansa joulukuussa, usein vieläpä muutama päivä ennen jouluaattoa.

Toisaalta olihan siinä oma viehätyksensä makoilla lämpimien taljojen alla, aivastella sekä esittää hyödytöntä jota muut saivat (kuolonsyöjän tapauksessa joutuivat) palvelemaan kuin mitkäkin kotitontut. Hyödyttömän esittäminen ei vain tuntunut sopivan Alektolle, kenties porkkanapää ei halunnut vaivata veljeään yhtään enempää sairaaksi heittäytymällä, ei missään tapauksessa.

Yrittäessään tehdä veljelleen sekä puhdasverisille palvelusta lähtemällä metsästämään jästisyntyisiä, Alekto havahtui todellisuuteen. Hän pääsi kyllä istumaan sänkynsä päälle, mutta sen lähettyviltä poistuminen oltiin tehty mahdottomaksi noidan kuullessa metallin osuvan sängyn jalkoihin. Kuka jästipää oli kehdannut sitoa opettajansa kahleilla kiinni sänkyynsä, tai no sairaalasiiven potilasvuoteeseen? Sehän oli täysin hyväksymätöntä ja moisen päähänpiston saanut laitettaisiin kyllä vastuuseen, siitä noita pitäisi huolen.

Ilmeisesti kuolonsyöjän protestointi oli herättänyt huomiota Alekton kuullessa askeleita. Ilmeisesti hänen veljensä oli sattunut vahtivuorollaan eksymään sisarensa luo. Kieltämättä kohtaaminen ei ollut tilanteena noidan mielestä se miellyttävin, hänethän oltiin juuri vangittu epärehellisin keinoin ja riisuttu vielä aseistakin, kuinka alentavaa kohtelua parempiaan kohtaan.

Näköjään veljeä ei kauheasti kiinnostanut siskonsa turhautuminen kahleisiinsa, riippumatta siitä mitä lyhyempi Carrow yritti, hän ei päässyt irti, ei sitten millään. Loppujen lopuksi Alekto joutui jopa anomaan veljeltään vapautumistaan, noita ei suorastaan kestänyt rajoittunutta elämänmuotoaan enää. Valitettavasti sekään ei auttanut, kuulemma irtipäästessään punapää olisi vaarallinen muille sekä erityisesti itselleen, joten hän joutui tyytymään nyt tilanteeseensa.
Tuntiessaan toisen istahtavan noidan viereen, Alekto teki siirtonsa. Noita pyrki ahtautumaan mahdollisimman lähelle veljeään tuntiessaan toisen sormien piirtelevän arpien päälle, jotka noita oli saanut pitämällään oppitunnilla, kirotut riiviöt.

Kenties kyseinen oppitunti selittäisi sen, miksi tähän tilanteeseen oltiin edes päädytty, haittapuolena oli tosin vain se ettei noidalla ollut minkäänlaista muistikuvaa kyseisestä tilanteesta. Viitsisikö hän kysyä asiasta joltain?
Ennen kuin kuolonsyöjä ehti muodostamaan mitään järkevää kysymyksiä, hän sai kuulla vastauksia. Ilmeisesti hänen kimppuunsa käynyt opiskelija oli turvautunut jonkin sellaisen kirouksen käyttöön, jonka purkamiseen ei ollut vastaloitsua. Ilmeisesti kyseinen kirous sai uhrinsa hyökkäämään jokaisen vastaantulijan kimppuun raivotautisen ihmissuden tavoin joten kirouksen uhrin sitominen johonkin oli enemmän kuin toivottavaa, varsinkin kuin ikävänä sivuvaikutuksena kyseinen pimeyden voimien tuotos nosti uhrilleen vaarallisen korkean kuumeen. Korkea kuume tarkoitti taas hallusinaatioita, voi luoja.
« Viimeksi muokattu: 19.12.2019 20:55:30 kirjoittanut carrowfan »
"Papereissa 22, henkisesti 17"
"Ehkä mie aikuistun ku täytän 30...siis 40"
"En mie kaipaa olkapäätä, kuha nostat mut eka ylös täältä"

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 4 866
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Kerrankin sinulta tekstiä, joka kolahti minuunkin (en katso tätä paritustekstiksi, kun toimii hyvin sisarusficcinäkin :) ) sillä myös minulle tuo otsikko osui ja upposi (kuin lumihankeen kuunaan). ;)

Aika julmaa meininkiä haudata oppilastoveri kokonaan lumihankeen. Onneksi pelastaja löytyi nopeasti. Hetken jo mietin, siinäkö syy tytön jästivihaan, jos tämä olisi tapahtunut ennen Tylypahkaa, mutta viitteistä kyllä huomaa, että kyseessä ovat noitatoverit. Toivottavasti kiusankappaleet joutuivat vastuuseen moisesta teosta.

Mukavaa lukea tekstiä, jossa sisarusten välinen luottamus ja huolenpito nousee esiin. :)

Toisesta raapaleesta jäi hieman hämmentyneempi tunnelma. Kyseessä ei siis ollutkaan syysflunssa joulukuussa vaan vaarallsen harhaloitsun sivuvaikutus. Jäin miettimään, mihin vaiheeseen seiskakirjan canonia tämä sijoittuisi. Oppilaille (varsinkin jästisyntyisille) oli varmasti ilo, että yksi tiukemmista kuolonsyöjä-opettajista pysyi toistaiseksi kahlittuna sänkyynsä, mutta eihän se tietysti Alektolle itselleen kiva tilanne ollut. ;) Onneksi tässäkin velipoika kävi lohduttamassa ja tuomassa ruokaa.


I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

carrowfan

  • vitsi syntyessään
  • ***
  • Viestejä: 1 102
  • On olemassa kinkkuja ja on olemassa lisää kinkkuja
Kerrankin sinulta tekstiä, joka kolahti minuunkin (en katso tätä paritustekstiksi, kun toimii hyvin sisarusficcinäkin :) ) sillä myös minulle tuo otsikko osui ja upposi (kuin lumihankeen kuunaan). ;)

Aika julmaa meininkiä haudata oppilastoveri kokonaan lumihankeen. Onneksi pelastaja löytyi nopeasti. Hetken jo mietin, siinäkö syy tytön jästivihaan, jos tämä olisi tapahtunut ennen Tylypahkaa, mutta viitteistä kyllä huomaa, että kyseessä ovat noitatoverit. Toivottavasti kiusankappaleet joutuivat vastuuseen moisesta teosta.

Mukavaa lukea tekstiä, jossa sisarusten välinen luottamus ja huolenpito nousee esiin. :)

Toisesta raapaleesta jäi hieman hämmentyneempi tunnelma. Kyseessä ei siis ollutkaan syysflunssa joulukuussa vaan vaarallsen harhaloitsun sivuvaikutus. Jäin miettimään, mihin vaiheeseen seiskakirjan canonia tämä sijoittuisi. Oppilaille (varsinkin jästisyntyisille) oli varmasti ilo, että yksi tiukemmista kuolonsyöjä-opettajista pysyi toistaiseksi kahlittuna sänkyynsä, mutta eihän se tietysti Alektolle itselleen kiva tilanne ollut. ;) Onneksi tässäkin velipoika kävi lohduttamassa ja tuomassa ruokaa.

Yllätyin että joku kommentoi, se on iso juttu minulle koska yleensä kommentteja ei kauheasti jaella. En löytänyt mainintaa ruuasta mutta sinä nyt taioit sen sinne joten olen fine asian kanssa.

« Viimeksi muokattu: 19.12.2019 20:57:50 kirjoittanut carrowfan »
"Papereissa 22, henkisesti 17"
"Ehkä mie aikuistun ku täytän 30...siis 40"
"En mie kaipaa olkapäätä, kuha nostat mut eka ylös täältä"

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 4 866
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Lol, ehkä se oli vain automaattinen oletus siitä, että veli huolehtiessaan kahlitusta siskostaan tuo tullessaan jotain syötävää?  ;D Ajattelin sen vaistomaisesti niin, että palvelu tarkoittaa ruokkimistakin. :)

Lainaus
Toisaalta olihan siinä oma viehätyksensä makoilla lämpimien taljojen alla, aivastella sekä esittää hyödytöntä jota muut saivat (kuolonsyöjän tapauksessa joutuivat) palvelemaan kuin mitkäkin kotitontut. Hyödyttömän esittäminen ei vain tuntunut sopivan Alektolle, kenties porkkanapää ei halunnut vaivata veljeään yhtään enempää sairaaksi heittäytymällä, ei missään tapauksessa.
Kotitontuthan liittyvät vahvasti Tylypahkan ruokahuoltoon, ehkä se mielikuva syntyi tästä? :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

carrowfan

  • vitsi syntyessään
  • ***
  • Viestejä: 1 102
  • On olemassa kinkkuja ja on olemassa lisää kinkkuja
Lol, ehkä se oli vain automaattinen oletus siitä, että veli huolehtiessaan kahlitusta siskostaan tuo tullessaan jotain syötävää?  ;D Ajattelin sen vaistomaisesti niin, että palvelu tarkoittaa ruokkimistakin. :)

Lainaus
Toisaalta olihan siinä oma viehätyksensä makoilla lämpimien taljojen alla, aivastella sekä esittää hyödytöntä jota muut saivat (kuolonsyöjän tapauksessa joutuivat) palvelemaan kuin mitkäkin kotitontut. Hyödyttömän esittäminen ei vain tuntunut sopivan Alektolle, kenties porkkanapää ei halunnut vaivata veljeään yhtään enempää sairaaksi heittäytymällä, ei missään tapauksessa.
Kotitontuthan liittyvät vahvasti Tylypahkan ruokahuoltoon, ehkä se mielikuva syntyi tästä? :)

Totta, toisaalt ehkä Alecto tavallaa olettaaki et tottakai hän saa 5 tähden palvelua koska on sairas. Jos ei muuten ni pakottaa sit muut tekee mitä se haluu, kyl mä uskoisin et ainakin vanhemmite olis sen verra mukavuudenhaluinen, eikös puhdasveriset käyttäydy hyvin aristokraattisesti (paitsi Alecto sillo ku sil palaa käämi).
"Papereissa 22, henkisesti 17"
"Ehkä mie aikuistun ku täytän 30...siis 40"
"En mie kaipaa olkapäätä, kuha nostat mut eka ylös täältä"

Larjus

  • Отабекқызы
  • ***
  • Viestejä: 3 045
  • En kaipaa teksteihini parannusehdotuksia tms.
    • twitter
Hauska lukea jotain kuolonsyöjistä niin, etteivät nämä oli suoraan mitään antagonisteja ja tarinan pahiksia. Toki oli kiva, että tietty canon-ystävällisyys pysyy eikä mennä liian ooc-hempeilyksi :D Tossa ekassa omat olotilat seilasi vähän joka suuntaan: ensin jee lunta ja talvifiilistelyä, sitten hui kamala, haudataan lumeen mietitään kuoleman mahdollisuuksia, ja lopuksi tulee velikulta, joka pelastaa. Onneksi veljet on olemassa. Minäkin tulkitsen tuon lopun niin, että Alecto on todella kiitollinen veljestään, vaikka toisaalta, jos on haudattuna lumeen, siinä kelvannee kuka vain pelastajaksi :D

Toinen fici jäi vähän kummastuttamaan minua, mutta ihan hyvässä hengessä. Alecto ei siis ollutkaan sairas vaan kirottu? Olisin mielelläni lukenut lisää selitystä tilanteelle. Toisaalta jäin pohtimaan, että jos korkea kuume tuo mukanaan harhoja, mitä jos Amycuskin oli vain harhaa... :D Joo teoriointi on kivaa. Pohdin myös sitä, että hyvin toimii kahleet, kun Alecto ei edes yritä hyökätä veljensä päälle. Ehkä niissä on taikaa? Tai sitten veli on poikkeus, mikä on sinällään ihan herttainen ajatus. Sopii kyllä hyvin tuohon sisarusteemaan joka näissä teksteissä on esillä.

Жүрегім сені таңдады.

carrowfan

  • vitsi syntyessään
  • ***
  • Viestejä: 1 102
  • On olemassa kinkkuja ja on olemassa lisää kinkkuja
Hauska lukea jotain kuolonsyöjistä niin, etteivät nämä oli suoraan mitään antagonisteja ja tarinan pahiksia. Toki oli kiva, että tietty canon-ystävällisyys pysyy eikä mennä liian ooc-hempeilyksi :D Tossa ekassa omat olotilat seilasi vähän joka suuntaan: ensin jee lunta ja talvifiilistelyä, sitten hui kamala, haudataan lumeen mietitään kuoleman mahdollisuuksia, ja lopuksi tulee velikulta, joka pelastaa. Onneksi veljet on olemassa. Minäkin tulkitsen tuon lopun niin, että Alecto on todella kiitollinen veljestään, vaikka toisaalta, jos on haudattuna lumeen, siinä kelvannee kuka vain pelastajaksi :D

Toinen fici jäi vähän kummastuttamaan minua, mutta ihan hyvässä hengessä. Alecto ei siis ollutkaan sairas vaan kirottu? Olisin mielelläni lukenut lisää selitystä tilanteelle. Toisaalta jäin pohtimaan, että jos korkea kuume tuo mukanaan harhoja, mitä jos Amycuskin oli vain harhaa... :D Joo teoriointi on kivaa. Pohdin myös sitä, että hyvin toimii kahleet, kun Alecto ei edes yritä hyökätä veljensä päälle. Ehkä niissä on taikaa? Tai sitten veli on poikkeus, mikä on sinällään ihan herttainen ajatus. Sopii kyllä hyvin tuohon sisarusteemaan joka näissä teksteissä on esillä.

Lähden kyl nyt mukaan tohon ajatusleikkiin että entä jos...sait sen kuulostaa niin hyvält..haluun sit näköjää kirjoittaa kunnon trippi/harha/psykoosificin joten sitä sit odotellessa.
« Viimeksi muokattu: 04.02.2020 12:40:37 kirjoittanut carrowfan »
"Papereissa 22, henkisesti 17"
"Ehkä mie aikuistun ku täytän 30...siis 40"
"En mie kaipaa olkapäätä, kuha nostat mut eka ylös täältä"

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 472
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Kommenttikampanjasta hei :)

Kommentoin nämä kaksi tekstiä toisistaan erillään, toivottavasti se on ok.

Lyhyet eivät sovi lumihankeen
Tällä on ihan älyttlmän kiva nimi mihin ihastuin! Muistan nähneeni tämän jo viime vuoden puolella, mutten silloin tullut tarttuneeksi tähän. Nyt kommiksen myötä tuli kiva tilaisuus.

Lumihankeen hautaaminen on todella ikävää ja kurjaa enkä voinut olla miettimättä muiden motiiveja tehdä näin. Mikä Alectossa on sellaista, että hänelle on pitänyt tehdä noin? Se on surullinen ajatus. Mutta se puolestaan, kuinka kirjoitat lumesta on todella kaunista. Myös ajantajun katominen on jotenkin todellisen tuntuista ja samalla hieman pelottavaa. Kuinka kauan lumen alla voi tosiaan olla ilman taikasauvaa ennen kuin happi loppuu.

Tarinan viimeinen lause oli kaunis.
Lainaus
Toisaalta prinssit eivät olleet todellisia, veljet taas olivat.
Tässä saattoi lukea halutessaan tuon sisarusten välisen mahdollisen (tulevan?) suhteen. Mutta toisaalta tämän saattoi lukea myös niin, että sisarukset pitivät aina yhtä, tuli mitä tuli.

Harhataikoja
Tämä olikin aivan erilainen kun tuo ensimmäinen tarina. Aluksi ajattelin, että ehkä tästä muodostuu sellainen "hyvänmielen" sairastamistarina, mutta Fiorellan tavoin minulle jäi hämmentynyt fiilis tästä. Toisaalta tämä taas mahdollisti pohdinnan ja spekulaation siitä, mitä tarinassa oikeastaan todella tapahtuikaan. Aivan kuten Larjus tuossa omassa kommentissaan totesi, että olikohan Amycuskin taian tuomaa harhaa?

Aluksi kesti hetken hahmottaa, että aikahyppy edelliseen tarinaan oli noin iso. Toisaalta missään ei toki sanottu, että nämä edes liittyisivät toisiinsa, joten tulkitsin tätä nyt ihan itse :D Toisaalta se oli ihan hyvä lukijan hämäytyskeino, sillä liian helpolla ei saa päästää!

Mutta kaiken kaikkiaan nämä olivat mukavat tarinat. Keskenään erilaiset, mutta samat hahmot yhdistivät sopivasti :)

Vendela

©Sokerisiipi

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 1 479
Minäkin olin katsonut tuota ensimmäistä Lyhyet eivät sovi lumihankeen -rapsua jo monta kertaa, mutta nyt vasta pääsin kommentoimaan! Onnittelut hienosta otsikosta, se on minunkin mielestäni todella hyvä, omaperäinen ja mieleenpainuva :)

Minusta on kiehtovaa miettiä, millaisia vaikutuksia tuolla lapsena kiusatuksi tulemisella ehkä oli Alecton aikuisuuteen? On hyvin canoniin sopivaa, että hänelle on ehkä jäänyt sieltä jotakin kaunoja, ja siksi hänestä myöhemmin tulee ankara ja ilkeäkin opettaja Tylypahkan lapsille. Mielestäni teksti oli ensimmäisessä osassa sujuvaa ja tykkäsin siitä tosi paljon! Oli todella hyvä oivallus tuo sisaruuden esiin tuominen ja se, miten sisko ja veli aina pitävät yhtä, vaikka unelmien prinssiä voisikin haaveilla pelastajaksi :)

Toinen teksti oli myös hienosti nimetty, mutta edes nimi ei heti saanut tajuamaan, millaisista harhoista lopulta oli kyse. Mutta kun lopussa tilanne paljastui, piti ihan lukea uudestaan alusta. Minusta tekstissä oli vähän unenomainen tunnelma ja lukijakin on vähän hämmentynyt, mitä oikeastaan tapahtuu ja miksi Alecto on kahlittuna. Tuo lopun "voi luoja" oli aika hauska ja antoi lukijallekin sellaisen olon, että voi luoja, no ilmankos olin vähän hämmentynyt. Tämä vaatisi ehkä jonkin jatko-osan, että mitä tarkalleen siellä tunnilla oikein tapahtui ja miten Alecto tuosta toipuu ja saako oppilas ehkä jonkun rangaistuksen teoistaan :D

Kiitos näistä, olipa virkistävää lukea tällaisista harvinaisista hahmoista, kivaa että olet heistä kirjoitellut!
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

carrowfan

  • vitsi syntyessään
  • ***
  • Viestejä: 1 102
  • On olemassa kinkkuja ja on olemassa lisää kinkkuja
Minäkin olin katsonut tuota ensimmäistä Lyhyet eivät sovi lumihankeen -rapsua jo monta kertaa, mutta nyt vasta pääsin kommentoimaan! Onnittelut hienosta otsikosta, se on minunkin mielestäni todella hyvä, omaperäinen ja mieleenpainuva :)

Minusta on kiehtovaa miettiä, millaisia vaikutuksia tuolla lapsena kiusatuksi tulemisella ehkä oli Alecton aikuisuuteen? On hyvin canoniin sopivaa, että hänelle on ehkä jäänyt sieltä jotakin kaunoja, ja siksi hänestä myöhemmin tulee ankara ja ilkeäkin opettaja Tylypahkan lapsille. Mielestäni teksti oli ensimmäisessä osassa sujuvaa ja tykkäsin siitä tosi paljon! Oli todella hyvä oivallus tuo sisaruuden esiin tuominen ja se, miten sisko ja veli aina pitävät yhtä, vaikka unelmien prinssiä voisikin haaveilla pelastajaksi :)

Toinen teksti oli myös hienosti nimetty, mutta edes nimi ei heti saanut tajuamaan, millaisista harhoista lopulta oli kyse. Mutta kun lopussa tilanne paljastui, piti ihan lukea uudestaan alusta. Minusta tekstissä oli vähän unenomainen tunnelma ja lukijakin on vähän hämmentynyt, mitä oikeastaan tapahtuu ja miksi Alecto on kahlittuna. Tuo lopun "voi luoja" oli aika hauska ja antoi lukijallekin sellaisen olon, että voi luoja, no ilmankos olin vähän hämmentynyt. Tämä vaatisi ehkä jonkin jatko-osan, että mitä tarkalleen siellä tunnilla oikein tapahtui ja miten Alecto tuosta toipuu ja saako oppilas ehkä jonkun rangaistuksen teoistaan :D

Kiitos näistä, olipa virkistävää lukea tällaisista harvinaisista hahmoista, kivaa että olet heistä kirjoitellut!

Olen saattanut ehkä vähän tykästyä kyseiseen hahmoon,vaikka ei oo oma ni siit on kiva kirjoittaa.
"Papereissa 22, henkisesti 17"
"Ehkä mie aikuistun ku täytän 30...siis 40"
"En mie kaipaa olkapäätä, kuha nostat mut eka ylös täältä"

Angelina

  • Stark-Rogers
  • ***
  • Viestejä: 4 465
Kommenttikampanjasta iltaa! Nappasin tän sun listauksesta myös tuon hauskan nimen takia, se pisti heti silmään.

Tuo ensimmäinen raapale alkaa haikeasti, mutta muuttuukin aika äkkiä ikäväksi - aika pitkälle vietyä koulukiusaamista tuollainen hankeen hautaaminen. Onneksi Alektolla on kuitenkin veli apunaan, tykkäsin tuosta lopun ajatuksesta siitä, että veljet ovat todellisia ja mitkään satuprinssit taas eivät :)

Tuo toinen osa olisi mielestäni toiminut paremmin erillisenä, koska nyt se ei varsinaisesti tuntunut tuon ensimmäisen jatkolta. Aikahyppy oli tosiaan aika suuri ja tuo Alekton ja Amikusin välien muuttuminen jätti kysymyksiä - miten tälläiseen tilanteeseen päädyttiin? Tämän olisi siis mielestäni voinut postata ihan erillisenäkin tarinana, mutta toki en tiedä miten tämä tästä mahdollisesti vielä jatkuu :)

Tekstissä oli paljon kuvailua, mikä on hyvä asia ja mielenkiintoistakin, mutta lauserakenteisiin kannattaa kiinnittää huomiota. Samoin esimerkiksi tuo

Lainaus
Näköjään veljeä ei kauheasti kiinnostanut siskonsa turhautuminen kahleisiinsa, riippumatta siitä mitä lyhyempi Carrow yritti, hän ei päässyt irti, ei sitten millään.

lause olisi saattanut olla selkeämpi, jos oltaisiin käytetty vaikkapa Amikusin nimeä?

Amikusia ei näköjään kauheasti kiinnostanut siskonsa turhautuminen kahleisiin ja riippumatta siitä, mitä lyhyempi Carrow (tai ihan vain Alekto) yritti, hän ei päässyt millään irti.

Yks juttu mikä mua vähän häirits oli se, että otsikossa ja alkutiedoissa on Alecto Carrow, mutta sitten itse tekstissä se on kuitenkin Alekto. Olisin itse käyttänyt molemmissa ennemmin samaa versiota, mutta se nyt ei oo mikään iso juttu. Edelleen mun mielestä on hienoa, että kirjoitat tuntemattomammista hahmoista!


ava © dicapriho
bannu © Inkku ♥

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 034
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Tervehdys Kommenttikampanjasta! :) Valitsin tämän tekstin listauksestasi hauskan, hyvin samaistuttavan nimen houkuttelemana (olen itse varsin lyhyt aikuiseksi) ja myös siksi, että minua kiinnosti lukea hahmoista, jotka ovat jääneet itselleni hyvin etäisiksi ja vieraiksi. Tietysti raapaleitakin on aina kivaa lukea!

Ensimmäinen raapale herättää minussa aika surullisiakin tunnelmia. Tulkitsin, että taustalla olisi jonkinlaista koulukiusaamista, kun Alekto joutuu muiden oppilaiden lumihankeen hautaamaksi. Aika hirveä tapa kiusata ja joutua kiusatuksi, enkä ihmettele yhtään, ettei lumen sisällä olemisesta ole jäänyt Alektolle kovin lämpimiä muistoja. On varmasti ahdistavaa yrittää pyristellä vapauteen ja taistella hapenpuutetta ja paleltumista vastaan, kun muut ovat täydellisen välinpitämättömiä. Huh, aika pysäyttävää. Minusta on joka tapauksessa hienoa, että koulukiusaamista ja muita vakavia aiheita käsitellään fiktion keinoin, joten propsit sinulle siitä!

Toisaalta prinssit eivät olleet todellisia, veljet taas olivat.
Tämä on jotenkin ihana ja lohdullinen toteamus, ja tämä jätti hyvän mielen raapaleen raskaista aiheista huolimatta! Onpa onni, että veli löytää Alekton ja saa autettua tätä ajoissa. Vaikka on ehkä arkipäiväinen ja tylsä ajatus tulla oman veljensä pelastamaksi, siitä välittyy kuitenkin hienosti kultaakin (ja kaiken maailman prinssejä) kalliimpi sisarusrakkaus. :)

Toinen raapale pääsi toden teolla yllättämään minut! Ensin ajattelin, että kyseessä on tavallinen syysflunssa, ja sitten ajattelin, että Alektolle on tehty jonkinlainen kurja pila, kun hänet on kahlittu sänkyyn kiinni. Lopussa paljastuva kirous on kiintoisa käänne, joka saa tarkastelemaan koko tilannetta uudenlaisessa valossa. Kirotuksi joutuminen omalla oppitunnillaan ei tietenkään ole mukava juttu, mutta on kuitenkin hyvin ymmärrettävää, että Alekto on jouduttu kahlitsemaan vähintäänkin parannuskeinon etsimisen ajaksi, jottei hän vahingoittaisi itseään eikä muita. Kuumehoureissa sitä on ehkä vaikea itse ymmärtää, mutta onneksi veli kuitenkin pitää Alekton ajan tasalla siitä, missä mennään. Toivottavasti tilanne jotenkin tästä vielä raukeaa ja Alekto normalisoituu.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoiset raapaleet, jotka herättelivät ajatuksia! Thelinan tavoin minäkin aloin pohtia, missä määrin esimerkiksi lapsuuden kiusatuksi joutumisella on vaikutusta Alekton myöhempiin vaiheisiin, kuolonsyöjäidentiteettiin ja tiukkaan kurinpitoon opettajana. Kiitokset näistä, hauskaa että kirjoitat tällaisista vähän harvinaisemmista hahmoista! :) -Walle
« Viimeksi muokattu: 02.03.2021 22:34:04 kirjoittanut Waulish »

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 7 985
  • Kellopelihurmaaja
Lainaus
Toisaalta prinssit eivät olleet todellisia, veljet taas olivat.

Kaarneiden lauseraati julistaa täten tämän erinomaisen lauseen voittajaksi, ai että! Lueskelin näitä raapaleita (tai no, nämä kaksi raapaletta) jo joulukuussa, mutta en silloin ehtinyt muka kommentoimaan. (No, oikeasti kyse oli enemmän jaksamisesta, koska töissä oli hirveä härdelli.) Muistan kuitenkin, että ihailin jo silloin kovasti tuota otsikkoa, jonka monet muutkin kommentoijat ovat nostaneet esiin. :D Ja ihailen edelleen! Siinä on hauskaa leikkisyyttä ja se herättää mielenkiinnon, kun lukijana jää pohtimaan, että kuka nyt sitten on niin lyhyt, ettei lumihankeen sovi. :D

Carrowin sisarukset eivät ole minulle juuri lainkaan tuttuja, kun en ole viimeistä paria Potteria kuunaan lukenut, mutta olen toki toisinaan törmännyt heihin ficeissä ja myös sinun juttujasi esimerkiksi Discordin puolella lukiessa. Oli hauskaa päästä tutustumaan heihin näissä raapaleissa sen jälkeen, kun oli seurannut toisaalla innostustasi juuri näistä hahmoista kirjoittamiseen. :)

Raapaleet olivat mukaansatempaavia, hauskasti erilaisia ja joulukuussa oikein mukavaa luettavaa, ja vähän harmittaa, ettei niitä tullut tämän enempää. No, ehkä ensi jouluna sitten viimeistään? ;)

Kiitos! :)
sinä tarjosit salmiakkia
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän