Kirjoittaja Aihe: Myrskyyräjahti | S, ihmeotuksinen seikkailu Sveitsissä (Luna/Rolf)  (Luettu 3138 kertaa)

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 027
Nimi: Myrskyyräjahti
Kirjoittaja: Ronen
Esilukija: Avaruuspiraatti, pus
Ikäraja: S
Genre: hötöhkö taikaolentoseikkailu
Hahmot: Luna Lovekiva/Rolf Scamander
Vastuuvapaus: En omista, en tienaa.
Haasteet: Tonttuiluhaaste (pelastuskierros), Luonnonilmiöistä (lumi), Otsikoinnin iloja -lisäkurssi (eläinotsikko)

A/N: Heissulivei vaan Piccidutalle Tonttuiluhaasteen puitteista! Mulle tuli hommaksi pelastajana kirjoittaa sulle jotakin, ja lukutoiveisiisi kuului jotain jouluista Potter-höttöä. Tämän inspiskuvan myötä sain vision Lunasta ja Sveitsistä, ja tällainen pieni seikkailuficci pullahti ulos aivoistani sormien ja näppäimistön avustuksella. :D Toivottavasti tykkäät!




Luna pudisteli lunta sateenkaaren väreissä loistavasta pipostaan ja kietoi paksua kaulahuiviaan tiukemmin kaulan ympärille. Joulukuun viimat Sveitsin vuoristossa olivat yllättävän kylmiä ja joku muu saattaisi olla mukavasti majatalossa – pehmoisessa nojatuolissa lukemassa hyvää kirjaa, juomassa höyryävän kuumaa glögiä ja mutustamassa pipareita… mutta ei Luna! Hän oli tullut Schneebergin viehättävään kylään jahtaamaan salaperäistä myrskyyrää – maanjäristyksiä ja massaliikuntoja aiheuttavaa ihmeotusta, joka pystyy aiheuttamaan massiivisia tuulia ja sateita lähialueellaan maaperän sisässä. Ongelma vain olikin se, että tarinoiden perusteella myrskyyrät poistuivat maaperästä hyvin harvoin, kerran vuodessa, haukkaamaan happea ja keräämään lumesta energiaa seuraavia myrskyjä varten.

Mutta nyt Lunalla oli käynyt uskomaton tuuri. Saivartelijan lähteiden kautta hän oli saanut tiedon siitä, että Alpeilla, Schneebergin lähistöllä, oli tehty havaintoja myrskyyrien jäljistä. Tästä Luna oli päätellyt kaksi asiaa – alueella oli pakko olla myrskyyriä ja koska jälkiä oli niin paljon, myrskyyriäkin oli oltava paljon. Eivätkä ne kaikki tietenkään nousisi maanpintaan kerralla vaan tipoittain, jolloin Luna oli varannut heti liput ensimmäiseen lentokoneeseen kohti Zürichiä. (Lentokoneen hän oli valinnut sen takia, että myrskyyrien löytäminen oli luonnollisesti erittäin harvinaista. Jollakin muulla, taiallisella matkustuskeinolla hän olisi saattanut herättää liikaa huomiota muiden velhojen keskuudessa, jolloin joku muu saattaisi myös tulla pelottelemaan hänen arvokkaat löytönsä pois.)

Luna tiesi olevansa niin kovin lähellä tämän iltapäivän tutkintojen jälkeen. Hän oli pitkien etsintöjen jälkeen löytänyt hyvin tuoreita myrskyyrän jälkiä läheltä kylän keskusta (vaikka lähellä seisoskellut moottorikelkkavuokraaja olikin kiven kovaa väittänyt, että jäljet olivat tulleet retkelle lähteneistä lumikenkäilijöistä, mutta Luna tunsi jäljissä jotain maagista). Ne olivat johdattaneet hänet muutaman kilometrin päähän metsikköön, jossa tuuli puhalsi tykkylumisista kuusista ja muista havupuista lunta hänen päälleen. Tuiverruksessa oli vaikea saada selvää siitä, missä jäljet kulkivat, mutta Luna jatkoi eteenpäin. Hän oli niin lähellä nyt; hän tiesi löytävänsä myrskyyrän pian, kunhan vain jaksaisi jatkaa jälkien perässä myräkästä välittämättä. Luna pujotteli kuusien välistä, varoi huitaisemasta itseään oksalla kasvoihin – ja törmäsi yhtäkkiä johonkuhun, joka kyökki myös puiden välissä.

Luna horjahti taaksepäin ja yritti korjata tasapainonsa. Hän ei aivan onnistunut siinä ja pölläyttikin lunta komeassa kaaressa ympärilleen pyllähtäessään hankeen. Edessä oleva mies käännähti ympäri katsomaan Lunaa, kuuli sen jälkeen rapinaa takaansa ja käännähti puoliksi takaisin. Hänen oli selkeästi vaikea valita, olisiko kääntänyt auttamaan Lunan ylös lumihangesta vai seurannut rapinan lähdettä. Lopulta hän kuitenkin ojensi nahkahansikkaisen kätensä Lunalle, joka otti siitä tiukasti kiinni ja pomppasi pystyyn. Luna ehti kurkata miehen ohi syvemmälle metsikköön ja näki vain tummanpuhuvan palleron sukeltavan lumihankeen. Sen oli pakko olla –

”Oliko tuo myrskyyrä?” Luna kysyi mieheltä, jonka lempeänruskeille kasvoille nousi leveä virnistys.
”Olipa hyvinkin! Tai, noh, niin, se todella oli myrskyyrä, varmaan nyt jo ehti karkuun…” mies vastasi. Luna tajusi miehen sanoista heti, että taisi olla hänen syytään, että myrskyyrä oli paennut.
”Voi ei, olen pahoillani…”
”Äh, ei se mitään. Luulen, että saatamme vielä päästä uuden jäljille, jos olemme sinnikkäitä! Ai, niin, hmm, olenpa minä tänään kovin epäkohtelias. Nimeni on Scamander, Rolf Scamander, ja olen magizoologisti. Ja sinä olet…?”
”Luna Lovekiva. Oikein mukava tavata, herra Scamander.”
”Äh, sano Rolf vaan. Mutta hei, toiset löytämäni jäljet ovat toisella puolella kylää, joten suuntaisimmeko yhdessä sinne? Niin, jos et todella pistä pahaksesi sitä, että teemme tässä yhteistyötä! En nimittäin ole aiemmin tavannut ketään muuta, joka edes tietäisi myrskyyrien olemassaolosta… tai edes uskoisi niihin…” Rolf naurahti ja raapi karvalakin peittämää ohimoaan.
”Toki se kelpaa minulle, Rolf! Ehkä meillä käy tuuri!”

Niinpä kaksikko sitten lähti kulkemaan kohti kylää. Keskusaukion reunalla Luna tajusi, että häntä paleli aika paljon – lumihankeen tupsahtaminen olikin kylmettänyt häntä enemmän kuin hän oli ensin tajunnutkaan. Pahoitteluna törmäyksestä Rolf vielä vaati, että saisi tarjota Lunalle kuumaa juotavaa aukiolla olevasta glögimajasta, eikä Luna nyt erityisen hanakasti halunnut kieltäytyäkään tarjouksesta. Rolf osti kaksi mukillista glögiä (ja sähläsi samalla jästirahojen kanssa, jolloin Lunan oli pakko tulla pelastamaan hänet Hermionelta opittujen toimintamallien avulla) ja yhdessä he istahtivat ikkunapöytään. Luna puhalteli keltaisesta mukista nousevaa höyryä ja tuoksutteli syvän mausteisia tuoksuja. Vuoristopuromaisesti soljuvan keskustelun lomassa Luna huomasi, kuinka Rolfin intohimoiset puheet obskuureista haiskuihin ja kaikkeen siltä väliltä heijastuivat hänen kasvoilleen. Valloittavat hymykuopat, naururypyt silmäkulmissa, leukaperät teräviksi kiristävät leveät virneet…

Lopulta Luna ja Rolf jättivät tyhjät glögimukit jälkeensä ja suuntasivat kohti toista paikkaa, josta Rolf oli onnistunut löytämään myrskyyrän jälkiä.
”Mitä aiot tehdä myrskyyrälle? Ottaa sen kiinni ja tutkia?” Luna päätti kysyä, koska hänelle oli vielä vähän epäselvää, oliko Rolfin aikomuksena toimia isoisänsä kaltaisesti (glögin äärellä Luna oli tajunnut, että tietysti Rolfin isoisä oli ihmeotuksista kirjankin kirjoittanut Lisko Scamander) ja napata olento kiinni.
”Ei, herran jestas, ei suinkaan! Odotahan…”

Rolf kiskoi repun selästään ja kaivoi sieltä muistikirjan, jonka sivut olivat täynnä kovin eläväisiä piirustuksia erilaisista olennoista. Osa niistä oli täysin vieraita Lunalle, joka kuitenkin oli kuvitellut oman tietämyksensä magizoologiasta melko kattavaksi. Rolf huomasi nuoren naisen silmissä uteliaan kiillon, kun tämä lehteili muistikirjaa.
”Eivätkö olekin hienoja? Monet löytämistäni olennoista ovat niin harvinaisia, että olisi suoranainen loukkaus taikaolentoekosysteemien monimuotoisuutta kohtaan vangita näitä upeita otuksia.”
”Osut kyllä nappiin tuossa. Isänikin raportoi joskus lehteensä, kuinka Thaimaassa paikallisten velhojen ahneus aiheutti monsuunikiitäjien sukupuuton, kun he yrittivät niiden avulla ohjata monsuunisateiden suuntaa ja voimakkuutta…”
”Hirveää! Juuri tuollaisen takia haluan olla varovaisempi omissa tutkimuksissani. Ah, taidamme muuten nyt olla lähellä – näetkö nuo jäljet lumessa?”

Ja kyllähän Luna näki. Lumihangessa muutaman askeleen päässä oli samanlaisia kapeita, syveneviä uumia kuin edellisessä myrskyyrähavaintopaikassa. Rolf kyykistyi hetkeksi mittaamaan jälkiä ja vahvisti sitten Lunalle, että kyseessä todella oli myrskyyrä. Luna koki Rolfin ilmoituksen myötä sydämensä pompsahtavan rinnassaan – he olivat niin lähellä, nyt piti vain välttää turhat lumihankeen kaatumiset ja vastaavat. Kaksikko lähti etenemään havupuiden sekaan, väisteli kuusenoksia ja työntyi katajien välistä. Hetkeä myöhemmin Rolf pysähtyi ja kääntyi Lunaan päin nostaen etusormensa pystyyn huuliensa eteen. Luna ymmärsi välittömästi kuultuaan Rolfin takaa epämääräistä rapinaa. Ääneti he etenivät viimeisten pensaiden takaa pienelle metsäaukiolle, jossa karvainen olento pyöri lumessa ympyrää ja puhkui tasaisesti ilmaa sisään ja ulos.

Rolf pysähtyi paikoilleen, kaivoi mahdollisimman vaivihkaisin elein sauvansa taskustaan ja keskittyi sitten tähtäämään kohti myrskyyrää. Otuksen liukkaat liikkeet tekivät tehtävän vaikeaksi, ja Luna tunsi hengityksensäkin salpaantuvan – heillä ei olisi oikeastaan kuin tämä yksi mahdollisuus. Rolf seurasi varovasti myrskyyrän liikkeitä sauvankärjellään, ja kun olento viimein pysähtyi pariksi sekunniksi, Rolf täräytti menemään jähmetysloitsun, joka osui kuin osuikin kohteeseensa. Myrskyyrä pysähtyi paikoilleen ja ainoastaan sen silmät liikkuivat – niiden hämmennys ja pelokkuus sai Lunan säälimään olentoa. Hän kuitenkin tiesi, että Rolf ei satuttaisi sitä karvankaan vertaa.

Siispä Rolf kaivoi esiin pikaisesti taikasulkakynänsä ja muistikirjan. Luna hämmästeli, kuinka sulkakynä alkoi piirtää valokuvamaista piirrosta lumihangessa seisovasta myrskyyrästä. Hetkeä myöhemmin teos oli valmis ja Rolf päästi myrskyyrän menemään. Kuten aiempikin lajitoverinsa, se katosi kaksikon näkökentästä nopeammin kuin ehtisi ’jästiä’ sanoa. Rolf silmäili vielä myrskyyräpiirrosta hymyillen ja pakkasi sen jälkeen tarvikkeensa takaisin reppuun. Sitten hän käänsi katseensa Lunaan, jonka höyryävä hengitys osui Rolfin nenänpäähän. Tuon muutaman tunnin aikana Rolf oli havainnut vaaleahiuksisessa naisessa jotain aavistamatonta ja kiehtovaa.

Ja nyt, Lunan kuulaan harmaiden silmien katsoessa häntä silmiin sellaiselta lähietäisyydeltä, Rolf tiesi, että myrskyyrä ei suinkaan ollut ollut tämän Sveitsin-retken arvokkain löytö.

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 098
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Uuu, oikein mahtava teksti ja hyvin Lunamainen myös! Upeeta, että kirjotit Lunan matkasta Sveitsissä. Myrskyyrä on oiva ja kuvaava nimi tolle olennolle :D ja itekin oon miettinyt että miten Luna ja Rolf on mahtanut tavata ja en keksi muutakaan hyvää ratkaisua kuin yhteisen reissun jonkin eläimen perässä! Onko magizoologia oikea nimitys vai ootko kehittänyt sen? Kirjoissa kun ei ikinä mainittu nimeltä, että mitä se Lunan ja tämän isän harrastama eri eläinten etsiskely oikein oli.
Kiitos silti tästä tekstistä, oli oikein mukava! :)
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Picciduta

  • slytherin
  • ***
  • Viestejä: 106
  • se on omasta asenteest kii mite asiat elämäs ottaa
Voi, aluksi haluan sanoa pahoittelut, jos tässä kommentissa on kirjoitusvirheitä, sillä tabletilla tätä kirjoittelen. Ja toiseksi todella suuri kiitos ihanasta ficistä, olet ihana! <3

Kuten edellinen jo sanoikin niin todella mukainen lunamainen teksti, ja ihan mahtavaa, että kirjoitit juuri Lunasta. Hän on yksi lempihahmoistani, jotenkin pystyn vain samaistumaan häneen niin paljon. Oon muutenkin luonteeltani aika Lunan kaltainen, semmonen vähän hupsu haaveilija. Pitäisi kyllä itsekin kirjoittaa Lunasta enemmän. Tässä seuraavassa lainauksessa tiivistyykin niin hyvin se, mitä tarkoitan, kun sanon että onpas lunamainen teksti:

Lainaus
Joulukuun viimat Sveitsin vuoristossa olivat yllättävän kylmiä ja joku muu saattaisi olla mukavasti majatalossa – pehmoisessa nojatuolissa lukemassa hyvää kirjaa, juomassa höyryävän kuumaa glögiä ja mutustamassa pipareita… mutta ei Luna!

Muutenkin tosi mielenkiintoista lukea siitä, kuinka Lunan ja Rolfin tarina sai alkunsa, kun siitäkään aiheesta en ole hirveästi kuullut. Niistä harvoista teorioista tää oli kyllä paras ja loogisin! Ja lisäksi ihanaa, kun olit tonne noita pieniä jouluisia juttuja lisännyt, vaikka joulusta onkin jo kuukausi. Siksi hyvä, että niitä olikin juuri vähän, kun olisi saattanut tuntua oudolle lukea jouluficcejä tammikuun lopulla. Toteutin kuitenkin toiveeni hyvin! Ja sitten tottakai pakko mainita tämä kohta:

Lainaus
Ja nyt, Lunan kuulaan harmaiden silmien katsoessa häntä silmiin sellaiselta lähietäisyydeltä, Rolf tiesi, että myrskyyrä ei suinkaan ollut ollut tämän Sveitsin-retken arvokkain löytö.

Ah, mä sulin! Ei mikään liian kliseinen tai siirappinen, vaan juuri sopiva. Todella onnistunut ficci, eikä tarvii kysyä että tykkäsinkö: tykkäsin ja paljon! ≤3

mut ei se haittaa, kaikki on hienosti nyt.
oon mä varmaan, oon joo varmaan
ennenkin selviytynyt.

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 517
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Terveisiä Kommenttikampanjasta! (:

No awww sentään. :D Joskus tulin ehkä hieman pohtineeksi, miksi Rowling keksi Lunalle jonkun aivan muun puolisoksi, mutta tämän jälkeen en todellakaan ihmettele sitä enää. :D Rolf ja Luna kun selkeästi ovat aivan kuin paita ja peppu heti alusta lähtien, koska he vain ovat niin samanlaisia! (Etenkin tämän sun version mukaan. :D) Rolfista myös paistaa aika pitkälti tietty liskomaisuus, mikä on kovin suloista, että tämä on tullut isoisäänsä näin paljon. Pakko kyllä sanoa, että tykkäsin tosi paljon siitä, että tässä oli tätä seikkailua kuvattu enemmän kuin tuota höttö-osiota tuolla lopussa. Höttö on, joo, kivaa, mutta joskus on kivempaa lukea vähän enemmän "toimintaa" ja tässä sitä kyllä oli enemmän kuin tarpeeksi! (: Tykkäsin myös siitä, että tuo seikkailullinen elementti pysyi hyvin lunamaisena alusta loppuun saakka, eikä tässä lähdetty hirveästi kikkailemaan asioilla, perushyvää tekstiä on myös kivaa lukea, ei sitä aina tarvitse saada lukijoita sanattomiksi upeilla taituroinneilla. (: Tässä oli myös tosi kivasti kuvailtu talvista maisemaa!

Kiitoksia tästä, tykkäsin kyllä paljon! ((:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

mimamu

  • ***
  • Viestejä: 905
    • ficcilistaus
Ihmeotukset mainittu, joten tulin kurkkaamaan :) Mahtava otus tuo myrskyyrä - kuulosti ihan Rowlingin kynästä lähteneeltä, vaikka ensin ajattelinkin sitä pelkäksi Saivartelijaan sopivaksi huuhaa-otukseksi. Söpö seikkailu, josta jäi hymy huulille. Kiitos!

ficcilistaus: Fini | AO3 ~ fanitaide: DeviantArt

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 4 880
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Valitsin tämän ficin kommenttikampanjasta, koska minua on aina kiinnostanut miten Luna ylipäätään törmäsi johonkin ventovieraaseen Rolfiin, se uutinen kun aikanaan tuli niin yllättäen ja ihan puun takaa, voisi melkein verrata myrskyyrän ilmestymiseen ja katoamiseen. :)

Tykkään seikkailutarinoista, ja tässä Luna oli ihastuttavan herkkävaistoinen ja harkitsevainen jo alussa, miten hän tunsi jäljissä jotain maagista... Se huvitti ihanasti, että Luna oli kovin huolissaan siitä, että joku muu tuppaisi paikalle säikyttelemään hänen löytönsä pois, ja sitten hän tekikin itse niin Rolfille! ;)

Lainaus
Edessä oleva mies käännähti ympäri katsomaan Lunaa, kuuli sen jälkeen rapinaa takaansa ja käännähti puoliksi takaisin. Hänen oli selkeästi vaikea valita, olisiko kääntänyt auttamaan Lunan ylös lumihangesta vai seurannut rapinan lähdettä.
Tämä jo antoi ymmärtää, että siinä oli samanhenkinen persoona kohdalla! :D Ja samoissa puuhissa myrskyyrän jäljillä toki!

Oli hurmaavaa, että Luna, jota oli pidetty aina niin poikkeavana ajatuksiltaan ja kiinnostuksen kohteiltaan, löysi toisen kaltaisensa ja yhteinen sävel löytyi heti!

Rolfin piirrokset ja taikasulkakynä olivat minusta ihana yksityiskohta. Jähmetysloitsu olikin kätevä toimenpide harvinaisen olennon tarkkailuun sitä vahingoittamatta. :)

Ja mikä suloisinta, näyttää tosiaan siltä, että tarinan lopussa myrskyyrät jäivät toiselle sijalle kumpaisenkin mielessä! <3 Tämän ficin jälkeen on helppo hyväksyä se, miten Luna päätyi Rolfinsa kanssa yhteen. :) Kiitos tästä suloisesta tunnelmapalasta!

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Vuorna

  • tahdonalainen
  • ***
  • Viestejä: 471
Päivää! Ihmeotuksinen seikkailu tällä parituksella ehdottomasti herätti mun mielenkiinnon, joten totta kai tämä piti lukea läpi! Luna/Rolf on kieltämättä sivummalle jäänyt paritus, ja senkin takia oli kiva päästä vaihteeksi lukemaan heistäkin. Hauska myös lukea talvista tekstiä näin kevään kynnyksellä, tulee semmoinen parhaalla tavalla nostalginen fiilis.

Tämä oli siis kaikin tavoin aivan todella ihana teksti! Lunan innokkuus myrskyyröistä oli ihastuttavaa ja olit vallan mainiosti tavoittanut hänen olemuksensa ja luonteensa. Tuo jälkien maagisuuden aistiminen, sateenkaarenvärinen pipo ja semmoiset Lunalle ominaiset maneerit olivat huikeita. Tykkäsin myös kovasti koko myrskyyräjahdin konseptista ja erityisesti sen ajankohdasta. En hirveän usein lue seikkailuficcejä, joten tämä oli virkistävää vaihtelua. Mulla ei varsinaisesti ole mitään kunnon käsitystä Rolfista, mutta tässä tekstissä hän oli tosi hurmaava! Oli erityisen kiva lukea hänen ja Lunan sananvaihtoa, siitä jäi ihan semmoinen kuva, että he sopivat toisilleen erinomaisesti.

Myrskyyräjahti ilahdutti ja viihdytti, oli ihana lukea Lunan ja Rolfin saumattomasta yhteistyöstä alun kommelluksen jälkeen. Tosi sympaattista, miten tästä jahdista jäi molemmille käteen jotain muutakin kuin pelkästään se myrskyyrä – erittäin onnistunut reissu siis. Pidin tosi paljon sun tavasta kuvailla, tässä oli valtavasti sellaisia pieniä yksityiskohtia, jotka ihastuttivat toden teolla. Tämä oli tosi kiva lukukokemus, kiitos paljon tämän kirjoittamisesta!
de tes bras, je m'arracherai tout doucement
et c'est la réalité qui m'attend