Ruoki raivoa, rakasta hylkäämääsi (Sirius/Peter, S)

[Siiseli]

Title: Ruoki raivoa, rakasta hylkäämääsi
Author: Siiseli
Paring: Sirius/Peter, Sirius/Remus
Genre: drama, tuplaraapale
Rating: S
Disclaimer: hahmot kuuluvat Rowlingille – minä vain leikin niillä.
Summary: ”Miksi pilaat aina kaiken Peter?”
Warning: voimasanat

Ruoki raivoa, rakasta hylkäämääsi

”Voi jumalauta sun kanssas!” huusin pää punoittaen. En tajunnut miksi olit mennyt paljastamaan suhteemme Remukselle. Hänellä olisi kaikki paremmin, jos et olisi kertonut.
”Miksi pilaat aina kaiken Peter? Mikset ikinä pidä sitä pientä suutasi kiinni, niin kaikki olisi paremmin”, mutisin matalasti itseäni lyhyemmälle pojalle, joka painui entistä kumarampaan.
”Minä – minä halusin että hän saa tietää”, vikinä tavoitti korvani ja jos olisin ollut koirahahmossani,  niskakarvani olisivat nousseet pystyyn.
”Sinä et tajua mitään. Sinä vain satutat Remusta. Tuhosit hänen unelmansa”, huudahdin vihaisena ja poika värähti. Silmitön raivo nousi mieleeni, lietsoi tekoihin, joita en olisi halunnut tehdä. Mutta en voinut estää sauvakättäni nousemasta. En pystynyt estää kirousta, joka lähti huuliltani kohti ystävääni, rakastajaani.

Siriuksen käsi nousi, hänen silmänsä hehkuivat vihaa. Minä pelkäsin. En ollut nähnyt poikaa ennen noin silmittömän raivon vallassa. Olin tuhonnut jotain. Kirous, jonka hän laski sauvastaan meni vain piirun verran ohi. Oli aika paeta paikalta. Peloissani muuntauduin rotanhahmoon. Livistin piilooni.
”Peter, sinä tuhosit suhteeni!” Sirius karjui vihaisena. Hänen suhteensa? Kehen, minuun vai Remukseen? Hänen olisi lopetettava toisten tunteilla leikkiminen, ennen kuin saisi toisen meistä. Olin pahoillani, että pilasin kaiken, en voinut kertoa sitä Siriukselle.
”Anteeksi.” Ajatus lähti hiljaisena ja tuskin koskaan tavoitti vihaista mieltä.



// Sca muokkasi ikärajan uusien ikärajasääntöjen mukaiseksi

[Vilna]

Metsästelin nollakommentoituja tekstejä ja päädyin avaamaan tän, koska paritus vaikutti tosi kiinnostavalta.

Peter on yksi mun lempihahmoista oikein kirjoitettuna, koska siitä voi löytää niin paljon erilaisia puolia ja tunteita, kun canonissa keskitytään pelkästään siihen petturuuteen. Ehkä mua vähän harmitti, miten tässä oli tartuttu Peterin hahmoon, mutta, no, kaikilla eihän tietenkään oo samat mielipiteet -- eikä olisi hyvä, jos olisi. Sirius/Peter on tosi jännä paritus, ite oon tainnut yhden rustata sillä, mutta en ole koskaan muuten siihen törmännyt ja täytyy myöntää, että onnistuin tosi lahjakkaasti skippaamaan ton Sirius/Remus-merkinnän niin, että tuli jotenkin ihan puskista koko tekstin idea.

Tässä oli aika hyvin toteuttettu Peter kaikesta huolimatta. Tässäkin oli kyseessä eräänlainen petturuus -- mutta myös oikeudenmukainen sellainen. Sirius oli täyskusipää ja pisti melkein vihaksi tommonen. Sirius teki itse väärin ja käänsi sitten kaiken oikein toimineen Peterin harteille. Tosi tyypillistä Siriusta jotenkin onnistua kuitenkin vierittämään omat erheet toisen niskoille, tietysti vielä Peterin niskoille, kun se on niin helppo kohde ollut aina, canonissakin. Tyhmä Sirius, tosi kamala suorastaan. Muutenkin puheet siitä, että Peter tuhosi Remuksen unelmat. Voi jessus, ei tullut sitten mieleenkään, että itselläänkin olis voinut olla osaa jotenkin ko. asiaan.

Kerronta oli tosi jännää! Ficeissä vierastan minä-kertojaa, kun koen, että sillä tavalla on vaikeampaa saada hahmojen ytimestä kiinni, mutta musta tää oli aika kiva ratkaisu; varsinkin, kun kertoja vaihtui Siriuksesta Peteriin puolivälissä. Oli kiva saada fiiliksiä kummaltakin hahmolta, mutta vähän hämäännyin, kun alkupätkässä käytettiin minä-sinä -puhuttelua, mutta loppupätkässä sitten minä ja hän. No joo, teksti onkin tosi vanha, että turha tällasista marmattaa. <: Tykkään muuten otsikosta tosi paljon!

Joo, no, ei kai tässä muuta. Tunteita herättäviä pätkä totta tosiaan. Kiitos tekstistä! <3

[Larjus]

Bongasin tämän "stalkkinappulan" kautta ja paritus alkoi kiinnostaa. En muista et olisin koskaan lukenut ficiä, jossa olisi mikään Peter-paritus. Muutenkin Peteristä kirjoitetaan tosi vähän, niin oli kiva löytää tämä lyhytkin teksti. Aihehan tässä ei ollut iloinen, mutta se sopii Peterille, niin karua kuin se onkin. Vaikka kyllä mua alkoi myös surettaa hänen puolestaan Siriushan tässä on lähtökohtaisesti toiminut väärin, ja nyt sitten syyttää siitä Peteriä. Karua.

Musta minä-kertojalla lukeminen oli hauskaa vaihtelua, koska sellaisia ficejä tulee varsinkin nykyään harvemmin vastaan (joskus reilu 10 vuotta sitten mä ainakin törmäsin niihin enemmän, nykyisin en juurikaan). Kun näkökulma vaihtui, mulla kesti pieni hetki tajuta se, mutta kyllä sen onneksi nopeesti hahmotti. Oli kiva saada tähän mukaan molempien näkökulmaa/ajatuksia, yleensä kun pysytään vain yhdessä hahmossa huomattavasti pidemmissäkin teksteissä. Mut mä rakastan sitä kun pääsee kurkkimaan useamman hahmon mielenliikkeitä 😊