Kirjoittaja Aihe: Tuoksuu aina kesältä | S | Hermione/Neville | fluff | triplaraapale  (Luettu 748 kertaa)

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 202
  • How's my singing?
    • En runotyttö, ehkä ihminen -kirjoitusblogi
Nimi: Tuoksuu aina kesältä
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti

Fandom: Harry potter
Paritus: Hermione/Neville

Ikäraja: S
Tyylilaji: fluff/romantiikka, talvinen jälleennäkeminen

Haasteet: Vuosi raapalehtien VII

Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat J.K. Rowlingille. En ansaitse tällä rahaa.


A/N: Hyvää joulua ja aikaista syntymäpäivää Nevilla! ♥ En millään jaksanut panttaa tätä enää yhtään kauemmin!! Kastoin varpaani uuteen paritukseen ja kirjoitin pienen Neville/Hermionen. Toivottavasti pidät tästä ^-^





TUOKSUU AINA KESÄLTÄ
300 sanaa


Nevillen puutarhassa tuoksuu aina kesä. Silloinkin, kun maa on jäässä ja puiden oksat ovat kuuran kuorruttamat, ilmassa viipyy kukkien makea tuoksu. Hermione kävelee koskemattoman hangen läpi kohti keltaista puutaloa. On hiljaista. Lumi narisee Hermionen kenkien alla ja tarttuu hänen kaapunsa helmaan. Hän pääsee ovelle ja koputtaa kolkuttimella neljästi. Neville avaa oven niin nopeasti, että tämän on täytynyt odottaa häntä sen takana.

”Hei”, Neville tervehtii ilahtuneena, eikä selkeästi tiedä, halatako häntä vai kutsuako vain sisään. Hermione kurottaa varpailleen ja kietoo kätensä Nevillen kaulan ympärille. Neville jännittyy, minkä takia Hermione rutistaa tätä lujempaa.

”On aivan ihana nähdä sinua taas”, Hermione kuiskaa Nevillen kauhtuneeseen villapaitaan. Se tuoksuu kuivatuilta yrteiltä ja siltä tervasaippualta, jota Neville on käyttänyt niin kauan kuin Hermione vain muistaa. Neville epäröi, mutta vastaa lopulta hänen halaukseensa.

”Niin sinuakin. Viime kerrasta on aikaa.” Kun he erkanevat, Neville astuu pois ovensuusta. ”Tule sisään. Laitan teepannun tulelle.”

Nevillen talo näyttää ja tuoksuu kodilta. Jokaisessa nurkassa, seinillä ja ikkunalaudoilla kasvaa erinäköisiä ja -kokoisia kasveja – toiset Hermionelle tuttuja, toiset sen näköisiä, ettei niiden pitäisi olla olemassa. Hän seuraa Nevilleä olohuoneen läpi keittiöön. Yrttien ja kostean mullan tuoksu on huumaava, ja keittiö näyttääkin enemmän yrttitarhalta kuin keittiöltä. Siltikin, ja ehkä siitä syystä, se on kodin sydän.

Hermione katselee Nevillen selkää, kun tämä pistää teeveden kiehumaan ja ottaa kaapista kaksi teekuppia. Hermione muistaa, miltä Neville näytti silloin, kun osti talon. Hän oli pelkkä poika, epävarma liikkeistään ja aina vähän kumarassa. Nyt Neville seisoo selkä suorana ja hartiat leveinä, eikä sulkeudu ujoon kuoreensa, kun hän kääntyy Hermionen puoleen.

”Pääsitkö tänne hyvin?” Neville kysyy. Jokin hänen suorassa katseessaan saa Hermionen punastumaan.

”Pääsin, kiitos.”

He katselevat toisiaan. Ilma tuntuu väreilevän, ei samalla tavalla kuin pingottunut kuminauha, vaan lempeästi, kuin järven pinta vesisateella. Hermione sipaisee hiuskiehkuran korvansa taakse ja painaa katseensa alas.

Tänä vuonna se on Neville, joka suutelee heistä ensimmäisenä.



"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Thelina

  • Unelias luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 1 090
Oon alkanu tykätä Nevillestä tosi paljon, joten olipa kiva huomata, että olit tarttunut tähän paritukseen (siis tottakai olen tykännyt hänestä aina, mutta nyt oon lukenu kaikkia ihania ficcejä, missä Neville on, joten tykkään hänestä vielä enemmän kuin ennen<3 ja hän sopii tosi hyvin yhteen Hermionen kanssa!).

Tervasaippua, yrtit ja keltainen puutalo kuulostaa ihan Nevillemäisiltä jutuilta! Rakastin myös tuota huomiota, että aikaisemmin Neville on ollut arka, kumara poikanen, joka nyt on saanut varmuutta kohdata maailma (ja Hermione) suoraselkäisesti ja rohkeudella. Lopussa oli tuollaista ihanaa kutkuttavaa jännitettä, ihastusta ja lämpöä, sekä sitä Nevillen rohkeutta suudelman muodossa. Jäin miettimään, miksi oli kulunut niin pitkä aika, kun he olivat viimeksi nähneet. Se jäi mysteeriksi, mutta pidin tästä jälleennäkemisestä kovasti. Nimi on myös hauska ja yllättävä, tuntuu kesäiseltä, mutta ficci onkin talvinen! Kiitos kun kirjoitit :)
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 147
Kaipasin jotakin hyvänmielenluettavaa, ja tämä oli juuri sellainen, aivan ihana teksti. <3 Tykkäsin erityisen paljon siitä, että vaikka tämä sijoittuu talveen, mukana on Nevillen puutarhan myötä myös kesän läsnäolo, tietty lempeä valoisuus, joka minusta sopii häneen hahmona hyvin. Keltainen puutalo toi mielikuvana myös samanlaisen vaikutelman, ja ylipäätään tässä oli tosi paljon ihastuttavia yksityiskohtia, joista Thelina jo mainitsikin: Nevillen kauhtunut villapaita ja yrttien tuoksu, erityisesti tervasaippua. Myös Nevillen ja Hermionen romanssi oli kuvattu tässä todella viehättävästi, tuo jännite oli minustakin kutkuttava; Nevillen nykyinen suora ryhti ja leveät hartiat, suora katse joka saa Hermionen punastumaan. Ja kuitenkin tunnelma on ennen kaikkea lempeä: Ilma tuntuu väreilevän, ei samalla tavalla kuin pingottunut kuminauha, vaan lempeästi, kuin järven pinta vesisateella. Tämä oli todella kauniisti ilmaistu, ja pidin myös lopetuslauseesta kovasti. Kiitos paljon lukukokemuksesta! :)

sentimentaalista löpinää.

avan kuva © heikala

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 202
  • How's my singing?
    • En runotyttö, ehkä ihminen -kirjoitusblogi
Kiitos Thelina ja Okakettu kommenteistanne <3 Ihana kuulla, että piditte tästä ^-^ Minusta tuntuu, että Nevillestä on vaikea kirjoittaa jotain, joka ei lopulta jättäisi hyvälle mielelle!

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"