Kirjoittaja Aihe: Ace Attorney: Lapaluiden välistä | K-11 | soulmate- ja siivet!AU | Wright/Edgeworth | raapalesarja, 18/x - keskeytetty  (Luettu 1729 kertaa)

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
KESKEYTETTY - Aloin piirtää tästä fikistä fanisarjista, minkä takia en kirjoita tätä versiota valmiiksi. Jos haluat seurata tarinan loppuun sarjismuodossa, sitä voit käydä lukemassa esimerkiksi Tumbrlista: Wings Comic, K-11



Se, jossa ihmiselle kasvaa siivet sen jälkeen, kun hän tapaa sielunkumppaninsa.



Nimi: Lapaluiden välistä
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Fandom: Ace Attorney
Paritus: Wright/Edgeworth
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: soulmate-/siivet!AU, hurt/comfort
Haasteet: FanFic100 (98. Oma valinta: siivet), FinFanFun1000 (642. Lapaluu), Lähtökohtaisesti sinun, Vuosi raapalehtien VII
Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat Ace Attorneyn luojille. En ansaitse tällä rahaa.

A/N: Siipiä? Siipiä.





L A P A L U I D E N   V Ä L I S T Ä




1.

Se alkaa yllättäen ja täysin varoittamatta. Ensin se on pelkkä merkityksetön kutina hänen lapaluidensa välissä – jotain, mitä hän ei pistä ensialkuun edes merkille. Phoenix istuu toimistossaan ja hieroo selkäänsä työtuolin selkänojaan samalla, kun käy mielessään läpi aamupäivän oikeudenkäyntiä ja syyttäjä Miles Edgeworthin vasta-argumentteja.

Miles Edgeworth…

Hän ei ole nähnyt Edgeworthiä viiteentoista vuoteen ja nyt, ihan yhtäkkiä, tämä tupsahti hänen eteensä, seisoi salin toisella puolella syyttäjänaitiossa naurettavan komeana ja katsoi häntä silmiin kuin kukkotappeluun haastaen. Kai Phoenix on aina toivonut, että tapaisi Edgeworthin vielä uudestaan, mutta nyt hänen olonsa on vain hermostunut. Lehdet eivät valehdelleet: Edgeworth on kiero ja häikäilemätön syyttäjä. On selvää, että hän tekee mitä tahansa osoittaakseen syytetyn syylliseksi.

Mutta Phoenix tietää, ettei Maya Fey ole syyllinen siskonsa murhaan, ei mitenkään. Edgeworth ei ole ehkä koskaan hävinnyt yhtäkään oikeudenkäyntiä, mutta nyt sille tulee loppu. Phoenix aikoo voittaa. Hän aikoo pestä oikeussalin lattian Edgeworthin omahyväisellä hymyllä.

Kutina pahenee iltaa kohden.



2.

Kutina käy niin sietämättömäksi, ettei Phoenix pysty enää keskittymään. Hän lähtee Mayan luota pidätyskeskuksesta ennen vierailuajan päättymistä, vaikka suunnitteli viipyvänsä pidempään, ja ottaa taksin kotiin, koska pelkää kaatuvansa pyörällään. Hän painaa hampaitaan purren selkäänsä takapenkkiä vasten, jotta kuopat tiessä helpottaisivat kutinaa, mutta mikään ei auta.

Hänen selkänsä on tulessa, kun hän pääsee kotiin. Tuntuu siltä, kuin jokin yrittäisi raapia hänen ihoaan rikki sisältäpäin. Phoenix kiroilee ja repii puvuntakkinsa ja kauluspaitansa pois päältään niin kovalla voimalla, että yksi paidan napeista lentää nurkkaan. Phoenix ei välitä. Hän riisuisi ihonsakin, jos voisi.

Hän vetää terävästi henkeä, kun huomaa, että kauluspaidan selkämys on veressä.



3.

”Helvetti.”

Phoenix kiirehtii vessaan. Pää tuntuu pelottavan pehmeältä, kun hän kääntyy peilin edessä hitaasti ympäri. Iho on rikki lapaluiden kohdalta. Selkä on liukas verestä ja tulehtuneista ihoriekaleista pilkistää pieniä sulkia.

”Ei helvetti”, Phoenix toistaa nyt jo pakokauhu kurkussa kuristaen. Hän puristaa altaan reunaa ja silmänsä kiinni, ja hengittää syvään nenänsä kautta. Yhtäkkiä koko kylpyhuone on täynnä veren rautaista hajua. Phoenix horjahtaa.

Silloin hänen puhelimensa soi.

Phoenix tuskin kuulee sitä sydämensä jyskytyksen alta. Hän laskeutuu polvilleen ja konttaa takaisin eteiseen. Selän iho tuntuu repeävän jokaisesta liikkeestä. Kipu nostaa kyyneleet hänen silmiinsä.

”Haloo?”

”Wright?” Edgeworthin ääni on tuskainen.

Silloin Phoenix kaatuu pimeään.


« Viimeksi muokattu: 28.10.2023 23:06:50 kirjoittanut Avaruuspiraatti »

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
A/N: Tässä vähän Edgeworthin näkökulmasta!




4.

Miles tietää heti, mistä se johtuu, kun kutina alkaa. Hän ei ole typerä. Sielunkumppaneista puhutaan paljon, ja vaikka Miles ei sellaiselle turhanpäiväiselle sentimentaalisuudelle ole suonut ajatustakaan, hän ei ole silti sulkenut siltä silmiään. Hän on tavannut sielunkumppaninsa. 72 tunnin kuluttua hänellä on siivet.

Hän myös tietää, kenen vika se on.

Miles nielee kaksi kipulääketablettia kerralla ja peruu iltapäivän asiakastapaamisensa. Neiti Feyn oikeudenkäynnin seuraava istunto on ylihuomenna. Jos siivet eivät ole kasvaneet siihen mennessä täyteen mittaansa, hänen täytyy pyytää istunnon lykkäämistä. Se tulee tuskin tuottamaan ongelmia ottaen huomioon, kuka toinen saapuu seuraavan kerran paikalle uuden siipiparin kera.

Hän hymähtää huvittuneena ja istuu autoonsa. Siinä on oikeastaan jotain varsin tragikoomista. Lehdistö on jo lempinimennyt hänet Paholaissyyttäjäksi. Hän näkee tulevat lööppiotsikot kirkkaina mielessään:

Enkelit ja Demonit – puolustusasianajaja ja syyttäjä sielunkumppaneita!

Hän ajaa suorinta tietä apteekkiin ja ostaa lisää kipulääkkeitä sekä tykötarpeita haavanpuhdistukseen. Hän harkitsee soittavansa Wrightille, mutta päättää toisin. Wright saa pärjätä omillaan.



5.

Hän näki Wrightin viimeksi kymmenvuotiaana. Sitten isä kuoli ja hän muutti von Karmojen kanssa Saksaan. Hän tuli murrosikään, valmistui syyttäjäksi, muutti takaisin Yhdysvaltoihin – ja nyt tämä.

Kukaan ei tiedä, mistä se johtuu. Siinä ei ole mitään logiikkaa: kun ihminen murrosikään tultuaan tapaa ”sen oikean”, selkään kasvaa siivet. Miles ei ole vaivannut sillä liikaa päätään. Jos se tapahtuu, se tapahtuu. Hän ei aio pilata uraansa haikailuun, kun elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin rakkaus.

Miles tarkastelee peilikuvaansa. Selän iho punoittaa ja sen alla näkyy luonnottomia kohoumia, jotka eivät ole vielä rikkoneet ihoa. Siihen ei kuitenkaan mene varmasti paria tuntia kauempaa. Miles pukee paidan takaisin päälleen ja suoristaa kravattinsa.

Kaikista ihmisistä Phoenix Wright. Kaikista maapallon seitsemästä miljardista ihmisestä sen pitää olla Phoenix Wright. Miles ei varsinaisesti inhoa Wrightia – olivathan he ystäviä lapsina –, mutta tämän päättömät argumentit ja viuhtominen oikeudessa olivat sietämättömiä. Miles ei tiedä, haluaako hän edes yrittää rakentaa parisuhdetta sellaisen miehen kanssa.



6.

Miles on syönyt kipulääkkeitä päivän enimmäisannoksen, mutta ne tuskin vievät kivulta sen kärkeä pois. Hän istuu alasti suihkun alla ja vapisee, ei kylmästä mutta polttavasta kivusta. Hän on oksentanut jo kerran. Sulat repivät itsepintaisesti ihon läpi lapaluiden kohdalta, ja haavoja kirvelee ja polttaa. Kylmä vesi on turruttanut koko muun kehon, mutta selkää aristaa niin pahoin että Miles pystyy tuskin hengittämään. Hän heijaa itseään edestakaisin, edestakaisin.

Sielunkumppanin kosketus lievittää kipua.

Miles luki sen von Karmojen luona saksalaisesta tiedelehdestä ollessaan kuusitoistavuotias.

Sielunkumppanin kosketus…

Hän ei pysty ajattelemaan muuta.

Sielunkumppanin…

Hän hoipertelee vettä valuvana olohuoneeseen. Hän haluaa vain kivusta eroon, ei mitään muuta.



"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 337
  • Lunnikuningatar
EKA!

Rip Miles. :( Ja rip Wright. :( Onpa kurjaa, että pitää käydä tuollainen surullinen ja kivulias prosessi. Toisaalta, siivet on varmasti aivan övericool.

Tiesikö Wright tästä sielunkumppanijutusta, vai onko hän niin hönö, että on osannut elää täysin piilossa siltä? :P En kyllä yllättyis, koska Wright on välillä ihan pihalla. xD

Tässä on kyllä erinomainen tunnelma ja tykkäsin tosi paljon siitä, että näkökulmahahmot vaihtelevat. Raapalemuotokaan ei taaskaan tunnu mitenkään päälleliimatulta, vaan tiivis ilmaisu ja siirtymät toimivat hyvin. Nyt vaan toivon, että nämä kaksi kohta saavat lohtua toisistaan, eikä tarvitse mielettömän kauaa kärsiä. :(

Jatkoa odotellessa!


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Nevilla, Phoenix on kyllä sellainen, etten ihmettelisi, että hän olisi ihan pihalla sielunkumppaneista ja siivistä ;D Ehkäpä hänen tiedonmurunsa valottuvat tulevissa osissa! Siivet on thö cuulest, ja voin luvata, että lohtua wrightworth tuleepi saamaan! Tässä omallakin mittapuullani yllättävän nopeasti jatkoa!




7.

Phoenix herää raivoisaan jyskytykseen ovellaan. Kaikki hänen ympärillään on ensin epäselvää ja kareilevaa ja pelottavaa. Hän räpyttelee silmiään, eikä tiedä, missä on, vaikka tunteekin sen jossain syvällä sisällään.

Koti.

Hän on kotona. Katto on harmaa ja siitä lohkeilee maalia.

Edgeworth.

Hänen päätään särkee. Kipu jyskyttää kalloa vasten samanlaisella raivolla kuin jonkun nyrkki hänen ulko-oveaan. Miles Edgeworth soitti hänelle. Mitä helvettiä sekin hänestä vielä haluaa? Phoenix yrittää nousta, mutta maailma horjahtaa kyljelleen ja häntä oksettaa. Hän yrittää uudestaan ja pääsee polvilleen. Joku potkii ovea.

”Avaa tai soitan poliisit!”

Phoenix taistelee kipua ja näkökentän rajoilta hiipivää pimeää vastaan. Edgeworth kiroilee oven takana.



8.

Phoenix avaa oven ja kaatuu rappukäytävään, vaikka hänen jalkansa eivät edes osu kynnykseen. Turvalliset ja lämpimät kädet ottavat hänet vastaan, ennen kuin hän osuu lattiaan.

”Helvetti, Wright”, Edgeworth kiroilee, mutta kuulostaa silti epäilyttävän lempeältä. Phoenix ei ymmärrä, miksi.

”Mitä sinä haluat?” hän ärähtää ja tuskin huomaa, kuinka kipu valuu hiljakseen pelkäksi tukahtuneeksi jomotukseksi. Edgeworth katsoo häntä kyllästyneenä, kuin hänen pitäisi se jo tietää.

”Mene pois”, hän sanoo.

Edgeworth katsoo hänen ohitseen verilammikkoa, joka on imeytynyt eteisen mattoon. Phoenix yrittää työntää tämän irti itsestään, mutta Edgeworthin ote on tiukka eikä hellitä – tai ehkä hänen omat voimansa ovat huvenneet.

”Sinä et pärjää yksin”, Edgeworth sanoo. Hänen äänensä vapisee; ei viillä tai lyö kasvoille, kuten oikeussalissa aikaisemmin. Phoenix katsoo ensimmäistä kertaa Edgeworthin kasvoja ja huomaa, että tämä on tuhkanharmaa.

”Miles? Onko kaikki hyvin?”

”Mitä luulet?”

Phoenix yrittää peruuttaa takaisin sisälle, mutta Edgeworth ei päästä hänestä irti.

”Kaadut”, Edgeworth sanoo. ”Anna minä autan sinua.”



9.

Edgeworth riisuu hänet. Phoenix punastelee ja koettaa peittää alastonta vartaloaan, mutta Edgeworth ei tunnu huomaavan tilanteessa mitään hävettävää. Edgeworth kääntää suihkun liian kylmälle ja antaa hänelle kaksi valkoista tablettia.

”Myrkkyä?” Phoenix koettaa naurahtaa, mutta kuulostaa vain uupuneelta. Ja uupunut hän onkin. Selkää ei polta enää samalla tavalla ja tilalle on tullut väsymys. Ehkä se johtuu helpotuksesta: siitä, että joku on nyt häntä auttamassa.

”Älä ole typerä”, Edgeworth vain sanoo. Hänkin kuulostaa uupuneelta. Nyt, kun Phoenixillä on tilaisuus tarkastella tätä paremmin, hän huomaa Edgeworthin näyttävänkin hirveältä. Hänen kauluksensa ovat vinossa, paidanliepeet housujen ulkopuolella, harmaa tukka on sekaisin, eikä hänellä ole edes kravattia kaulassaan.

Edgeworth jää istumaan hänen viereensä suihkun ulkopuolelle ja pitelee häntä kädestä. Mittaa ehkä pulssia, Phoenix selittää itselleen.

”Näytät kamalalta”, hän sanoo.

”Etkö sinä todella ymmärrä, mitä meille tapahtuu, vai esitätkö vain tyhmää?”

Phoenix pudistaa päätään. Totta puhuen hän ei halua ajatella sitä: se on liian hämmentävää ja monimutkaista.



"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 337
  • Lunnikuningatar
EKA!

AH! Go Edgeworth, tiesin, että sinulla on sydän! Wright sen sijaan on edelleen ihan pihalla. :D Ihanaa!

Minusta tuo ajatus siitä, että sielunkumppanin kosketus lievittää kipua, on edelleen aivan huikea. Se on jotenkin tosi raikas! Ja tietysti siipitrooppiin yhdistettynä erityisen nannaa. :)

Nyt en kyllä taaskaan saa sanottua mitään järkevää, koska edelleen on täällä luento kesken, mutta jokin kommentti nyt kuitenkin.


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Kiitos Nevilla kommentista <3 Ei sitä aina tartte mitään järkevää sanottavaa ollakaan!




10.

Edgeworth auttaa hänet puhtaisiin housuihin ja istuttaa jakkaralle paikattavaksi.

”Ei sinun tarvitse…” Phoenix mutisee, kun Edgeworth sivelee salvaa hänen selkäänsä.

”Ole jo hiljaa”, Edgeworth hymähtää. ”En tee tätä hyvää hyvyyttäni.”

Phoenix jää arvuuttelemaan, mitä Edgeworth mahtaa haluta häneltä vastapalvelukseksi, kun tämä tuuppii hänet jo pois jakkaralta.

”On parempi, etten sido selkääsi. Emmehän halua, että siipesi kasvavat väärään asentoon.”

Phoenixiä oksettaa. Miten Edgeworth pystyy puhumaan asiasta niin huolettomasti?

”Minun vuoroni”, Edgeworth sanoo ja kääntyy. Vasta nyt Phoenix huomaa, että miehen kauluspaita on verinen.

”M-Miles?”

”Älä näytä noin järkyttyneeltä”, Edgeworth hymähtää ja napittaa paitansa auki. ”Teet tästä vaikeampaa kuin sen tarvitsee olla.”



11.

Phoenix ihmettelee, miten saa lopulta hoidettua Edgeworthin haavat vapisevilla sormillaan. Onneksi Edgeworth pysyy koko toimituksen hiljaa, muuten siitä ei ehkä olisi tullut mitään. Lopulta he lysähtävät voipuneina hänen sohvalleen. Edgeworth pitelee häntä taas kädestä ja nojaa päätään sohvan selkänojaan. Tämä ei näytä välittävän siitä, harmaa kangas imee salvaan sekoittuneen veren itseensä.

Phoenix katselee heidän lomitettuja sormiaan. Nyt, kun salva on tyrehdyttänyt verenvuodon ja kipu helpottanut, hänellä on tilaa ajatella. Edgeworth on hänen sielunkumppaninsa. Miles Edgeworth, sieluton syyttäjä ja hänen lapsuudenystävänsä, on hänen sielunkumppaninsa. Jokin siinä tuntuu väärältä. Phoenix on vasta 24. Ei hän ole vielä valmis tällaiseen sitoutumiseen. Hän hengittää syvään nenänsä kautta ja yrittää olla panikoimatta. Mitä muutkin ajattelevat, kun saavat tietää?

”Wright. Herätys.”

Phoenix havahtuu ajatuksistaan. Kutsuiko Edgeworth häntä? Hänen päänsä tuntuu sumuisilta ja kieli pehmeältä, kun hän vastaa:

”Niin?”

”Sinun täytyy syödä ja juoda jotain. Näytät todella huonovointiselta.”

”Niin kai…” Phoenix hymisee.

Edgeworth lämmittää hänelle ruuantähteet jääkaapista.



12.

Kello on vasta kuusi, kun Phoenix käy jo yöpuulle. Väsymys painaa raskaana hänen koko kehoaan. Hän saa juuri ja juuri kömmittyä sänkyynsä Edgeworthin avustamana, kun aurinko alkaa vasta laskea. Edgeworth jää epäröimään hänen sänkynsä viereen. Phoenixin posket kuumenevat, mutta onneksi huoneessa on niin hämärää, että Edgeworth ei varmasti huomaa sitä.

”Sielunkumppanin kosketus lievittää kipua”, Edgeworth sanelee kuin ulkoa opeteltuna. Phoenix yskähtää. Ei vaadi kovinkaan teräviä hoksottimia ymmärtämään, mitä Edgeworth sillä tarkoittaa.

”Jään yöksi”, Edgeworth ilmoittaa ääneenkin ja alkaa saman tien riisuutumaan. Ilmeisesti asiaan ei vaadita Phoenixin myönnytystä. Phoenix yrittää olla ajattelematta liikaa sitä, ettei ole pitkään aikaan nukkunut kenenkään vieressä.



"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
13.

Miles ei saa unta. Vaikka hän makaa vatsallaan ja yrittää olla liikkumatta, kipeä selkä pitää hänet valveilla. Tai ehkä se johtuukin Wrightista, joka nukkuu ilman paitaa ja makaa Milesin ihossa kiinni. Milesin olo on epämukava ja lopulta hänen on pakko nousta istumaan. Wright ei herää. Miles kuljettaa sormiaan tämän selällä ja lapaluiden kohdasta kasvavilla siivillä. Ruskeat sulat ovat likaiset ja hilseilevät kuivaa verta. Pienten siipien taipeet pistävät jo ulkona, mutta pidemmät lentosulat ovat vielä ihon alla jumissa. Milesin tekee mieli repiä siivet vapaiksi, mutta tietää, että se varmasti tekisi kipeää ja herättäisi Wrightin. Hän lähtee hakemaan lämmintä vettä ja rättejä.



14.

Miles hieroo lempein ottein kuivuneen veren Wrightin siivistä ja selästä irti. Wright säpsähtää, kun kostea rätti osuu arkaan kohtaan, muttei herää. Miles on kiitollinen Wrightin unenlahjoista: hän ei tiedä, pystyisikö jäämään tämän viereen, jos tämä olisi hereillä.

Miles käy hakemassa purkin puuduttavaa salvaa. Hän on hieronut Wrightin tulehtuneen ihon liukkaaksi, kun Wright äkkiä herää.

”Miles?”

Miles painaa kätensä Wrightin alaselälle. Hän ei pidä siitä, miten Wright käyttää hänen etunimeään, mutta kaiketi hänen täytyy siihen jossain vaiheessa tottua.

”Olen tässä.”

”Sinulta jäi kohta rasvaamatta”, Wright mumisee tyynyä vasten ja osoittaa kömpelösti alaselkäänsä. Miles hymähtää. Siitä ei edes kasva sulkia. Hän kiertää salvapurkin kannen kiinni ja silittää Wrightin lämmintä ihoa puhtaalla kädellään. Wright hymisee tyytyväisenä. Miles kurottaa loput salvat sormistaan omaan selkäänsä ja upottaa sitten molemmat peukalonsa Wrightin selkälihaksiin. Wright puristaa lakanoita, mutta rentoutuu pian hänen kosketukseensa. Miles yrittää olla ajattelematta liikaa sitä, kuinka hyvältä hänestä tuntuu nähdä Wrightin nauttivan hänen hyväilystään.



15.

Wright nukahtaa pian uudelleen, ja Miles jää yksin pohtimaan, mitä tämä kaikki tulee tarkoittamaan hänelle (heille) tulevaisuudessa. Phoenix Wright on hänen sielunkumppaninsa. Miles ei tiedä, miten paljon se muuttaa asioita heidän välillään. He hädin tuskin enää tuntevat toisiaan ja nyt Miles tuntee äkkiä paineita oppia tuntemaan Wright läpikotaisin: tämän lempiruuat ja tulevaisuudenhaaveet ja kiihottavimmat seksifantasiat.

Miles yskähtää.

He ovat ehkä sielunkumppaneita, mutta ei se tarkoita, että heidän suhteensa tarvitsisi olla intiimi. Hän ei tiedä, miksi seksi edes kävi hänen mielessään. Monet sielunkumppanit ovat puhtaasti platonisessa suhteessa: sitä hekin voivat olla.

Jostain syystä ajatus tuo vain pettymyksen karvaan maun Milesin suuhun.



"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
16.

Miles avaa vaivalloisesti väsymyksestä raskaat silmänsä. Aamuaurinko paistaa verhojen läpi ja valaisee Wrightin pienen makuuhuoneen. Hän säpsähtää, kun tuntee Wrightin sormet selässään.

”A-Anteeksi”, Wright takeltelee ja vetää kätensä pois. ”Sattuiko se?”

”Ei”, Miles sanoo. ”En osannut odottaa sitä.”

Wright laskee kätensä takaisin hänen sulilleen. Miles yrittää rentoutua, muttei pysty. Sydän hakkaa.

”Voisin putsaa selkäsi.”

”Älä vaivaudu”, Miles sanoo. Hän kävisi kuitenkin noustessaan suihkussa. Hän sulkee silmänsä, kun Wright kurottaa hänen ylitseen salvapurkille ja sivelee sitä hänen selkäänsä. Hän kuuntelee Wrightin levollisia hengenvetoja. Wright kuulostaa tyytyväiseltä, onnelliselta jopa. Miles ei ymmärrä sitä: hän itse ei ole koskaan tuntenut oloaan yhtä epävarmaksi.



17.

”Meidän täytyy ilmoittaa tuomarille, ettemme aio tulla paikalle ylihuomenna”, Wright sanoo aamupalapöydässä.

Miles hämmentää hunajaa teekuppiinsa. ”Kyllä.”

Wright huokaisee teatraallisesti, ehkä huomionhakuisesti. Hän on ollut kummallinen sen jälkeen, kun he nousivat sängystä.

”Vaivaako sinua jokin?” Miles kysyy.

”Eikö sinua sitten?” Wright naurahtaa hermostuneena. ”Tämä koko juttu…”

”Onhan tämä meille molemmille uutta”, Miles myöntää.

Wright hieroo ähisten kasvojaan.

”Mutta ei mitään, mistä emme selviäisi”, Miles jatkaa. Hän yrittää hymyillä Wrightille rohkaisevasti, mutta Wrightin ilmeestä päätellen hän onnistuu siinä surkeasti.

”Meidän pitäisi ehkä puhua…” Wright mumisee tuskin kuiskausta kuuluvammin. Miles nyökkää.

”Minä…” Wright hakee punastuen sanojaan. ”Minä ainakin itse toivoisin, että voisimme… Tai olen aina kuvitellut, että sielunkumppanini olisi joku, jonka kanssa voisin… Tiedäthän… Romanttisesti…”

Miles nyökkää taas ja kurottaa koskettamaan Wrightin kättä pöydän yli. Hän tarkoittaa eleensä rauhoittelevaksi, mutta Wright näyttää vain säikähtäneeltä.

”Phoenix”, Miles hakee lempeyttä ääneensä, ”voimme tietenkin puhua siitä. Pääsemme kyllä yhteisymmärrykseen.”

Phoenixin hymy saa Milesin varpaat kipristelemään.



18.

Kipu hiipuu päivän mittaa enää lämpimäksi jomotukseksi, kun siivet puskevat ihon alta kokonaan esiin. Ne ovat vielä pienet, aivan kitukasvuiset, mutta huomenna ne olisivat ehkä jo täydessä mitassaan. Miles katselee mustia siipiään peilistä ja liikuttelee niitä. Se tuntuu vaivalloiselta ja hänen täytyy keskittyä ankarasti, jotta ne tottelisivat häntä. Ne kuitenkin liikkuvat, ja näky on lumoava.

”Näytät upealta.”

Miles hätkähtää. Phoenix on tullut ääneti ovensuuhun ja katselee nyt häntä ihaillen. Miles punastuu. Phoenix kävelee kylpyhuoneeseen ja silittää Milesin mustaa sulkapukua varovasti sormenpäillään. Pienet sulat aivan siipien juuressa ovat kosketusherkimmät ja nostavat Milesin ihon kananlihalle.

”Miltä tämä tuntuu?” Phoenix kysyy ja tarkkailee hänen kasvoneleitään peilin heijastuksesta.

”Hyvältä”, Miles ei voi muuta kuin myöntää. Phoenix sukii hänen siipiään ja auttaa häntä ojentamaan niitä pidemmälle. Hetki tuntuu intiimiltä, mutta sen sijaan, että Miles tuntisi olonsa epämukavaksi, hän huomaa toivovansa, ettei Phoenix lopettaisi ollenkaan. Phoenixin kosketus tuntuu turvalliselta hänen siivissään ja selän yhä aristavalla iholla.


« Viimeksi muokattu: 29.01.2020 09:51:05 kirjoittanut Avaruuspiraatti »

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Kommenttikampanjasta heissan :)

Olen tykästynyt yllättävän paljon tähän Ace Attorneyyn vaikka en edelleenkään ole yhtään pelivideota tms tästä nähnyt. Mutta se ei myöskään haittaa menoa, sillä tykkään tavastasi kirjoittaa heistä ja hamojen välillä on mukavaa jännitettä. Tätä kommenttia kirjoittelen sitä mukaa kun luen tarinaa, joten pahoittelen mahdollista sekavuutta!

Tykkäsin siitä miten tämä alkoi. Mentiin suoraan itse asiaan eli noihin siipiin, ja muu selittely jätettiin vähemmälle. Kukkotappeluun viittaaminen sai hymyn huulille, sillä se on juuri se mielikuva jonka olen itsekin näistä hahmoista ja etenkin Milesista luonut ;D Vaikka tuo siipien puhkeaminen on varsin kivuliasta niin olit osannut kirjoittaa sen mielenkiintoisesti ja vetävästi, niin että omaakin selkää kihelmöi.

Näkökulman vaihdos toi kivan vivahteen tähän! Tykkään aina siitä, kun molemmat osapuolet pääsevät ääneen ja kertomaan omaa tarinaansa :) Miles vaikuttaa olevan se järkevämpi näistä kahdesta tämän(kin) sielunkumppaniasian suhteen, ja hänellä on myös enemmän tietoa asiasta. Vai voiko olla, että siipien kasvaminen tapahtuu eritavoin eri tyypeille, esim näiden luoneeseen tms peilaten? No, en tiedä onko tämä kovin tärkeä asia tarinan kannalta, mutta tuli vain mieleen :D Sielunkumppanin kosketus…, tätä jään odottamaan sillä h/c on yksi lemppareitani ♥

Uih, ja sitten tulikin jo Miles oven taakse kiroilemaan ja kipu helpottaa.

Lainaus
”Etkö sinä todella ymmärrä, mitä meille tapahtuu, vai esitätkö vain tyhmää?”
Naurahdin ääneen, sillä tämä jotenkin sinetöi tuon aikaisemman ajatukseni näistä kahdesta. Phoenix on kyllä suloinen ja hellyttävä, mutta pikkuisen hidas ;D Ehkä hän siksi tarvitsee Milesin kaltaisen rinnalleen. Ja riisuminen ja auttaminen oli muutenkin varsin ihanaa ja suloista, tykkään ihan hurjana!

Yhdessä nukkuminen on muuten kanssa yksi lempitropeistani ;) Joten kylläpä minua hemmotellaan tämän ficin puitteissa! Ja kun siihen lisätään vielä tuo toisen helliminen ja hyvänä pitäminen niin olen yhtä hymyä täällä.

Lainaus
He ovat ehkä sielunkumppaneita, mutta ei se tarkoita, että heidän suhteensa tarvitsisi olla intiimi. Hän ei tiedä, miksi seksi edes kävi hänen mielessään. Monet sielunkumppanit ovat puhtaasti platonisessa suhteessa: sitä hekin voivat olla.

Jostain syystä ajatus tuo vain pettymyksen karvaan maun Milesin suuhun.
Jes, jes, jes! Juuri näin!! Ihana ajatustenkulku ;D Mitenhän se seksi nyt oikein lipsahtikaan sinne mieleen ja onpa yllättävää kun ajatus platonisesta suhteesta saa suun vääntymään vinoon. Täytyy sanoa, että pikkuisen harmittaa, että tämän ikäraja on tuo K-11 ;) Mutta eipä sen tarvitse kovin kuvattua toimintaa ollakaan… Ja toivon todella, että tässä päästään vielä sinne asti!

Lainaus
”Minä…” Wright hakee punastuen sanojaan. ”Minä ainakin itse toivoisin, että voisimme… Tai olen aina kuvitellut, että sielunkumppanini olisi joku, jonka kanssa voisin… Tiedäthän… Romanttisesti…”
Aaaaah, ihanaa :D Niiiin kiusallista mutta samaan aikaan hellyttävää! Minunkin varpaani kipristyivät ihan pikkuisen tätä lukiessa.

Aaaaawwwww tuo viimeinen rapsu ♥ Aivan ihana ja nyt toivoisin, että tätä olisi paljon enemmän luettavana, sillä tuossa oli niin lupaava fiilis, että toivoisin saavani kuulla pian lisää. Siipien koskettelu on todella intiimiä ja tuntuu varmasti yhtä hyvältä kuin seksikin, mutta kuitenkin aivan erilaiselta. Uuuh, miten olit kirjoittanut tuon, tykkäsin ja paljon!

Nyt jään tänne ruudun toiselle puolelle suremaan, että tarina on kesken ja voin vain toivoa, että lisää on tulossa pian. Joten toivotan oikein paljon tsemmpiä tämän kirjoittamiseen, toki muidenkin tekstien, mutta tämän juuri lukeneena toivoisin kuulevani pian lisää näistä miehistä :)

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 337
  • Lunnikuningatar
Uuu, äksöniä!

Fiilistelen täällä tämän ihmissuhteen kehitystä ja sitä, miten hyvin Milesille varmasti sopivat mustat siivet. ♥ Nämä kaksi ovat hirveän söpöjä ja on ihanaa, että kivuliain osa prosessia alkaa olla takana. Odotan myös innolla muiden reaktioita, kun kaksi entistä vihamiestä/kilpakumppania ilmestyvät oikeussaliin siivekkäinä toisiaan vastapäätä.

Pidän myös siitä, miten rauhallisesti Miles kaikkeen suhtautuu noin niin kuin ulkoisesti, vaikka hänen sisällään myllertää. Ja miten Wright on kaikesta arkuudestaan huolimatta niin rohkea, että ottaa romanttisen puolen puheeksi! Go Phoenix, hoida homma!

Tässä on edelleen tosi hieno idea ja sisälläni ailahtaa aina lämpimästi, kun tämä teksti saa jatkoa. Sitä odotellessa, siispä! ;)


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Angelina

  • Stark-Rogers
  • ***
  • Viestejä: 6 480
No voi jumankekka menin sitten valkkaamaan tämän Kommiksesta ennen kuin huomasin, että täähän on vielä kesken >: DDD lol no ei voi mitään, jatkoa jään siis odottelemaan!!

En oo tosiaan koskaan lukenut yhtäkään siipitekstiä, vaikka niitä välillä on tullut ao3:n puolella vastaan. Tää on itseasiassa aika mielenkiintoinen ja mun mielestä selitit hyvin tuota ideaa ja taustaa siitä, että siivet ilmestyy 72h kuluessa siitä, kun kohtaa oman sielunkumppaninsa. Musta oli myös mielenkiintoista, että Miles tiesi heti mistä ja kenestä on kyse, kun taas Phoenix oli ihan kujalla :: D (en muuten tiedä, pitäisikö näitä kutsua etu- vai sukunimillä)

Lainaus
Enkelit ja Demonit – puolustusasianajaja ja syyttäjä sielunkumppaneita!

Tää oli musta hieno!

Kuvailet kyllä hienosti tuota kipua ja tuskaa tuosta siipien ilmestymisestä, hyi olkoon :: D Ei käy kateeksi (vaikka oikeesti vähän, koska soulmate JA siivet). Musta oli hauska, miten Miles vaan tulee paikalle, ottaa ohjat käsiin ja kertoo mitä nyt tehdään ;D Esimerkiksi tää oli huippu:

Lainaus
”Jään yöksi”, Edgeworth ilmoittaa ääneenkin ja alkaa saman tien riisuutumaan.

:33 Joten yes, I like this! Jatkoa vaan, pakko tää on lukea loppuun!


ava & bannu © Inkku