Kirjoittaja Aihe: Aamukolmen kasteessa | K-11, polyamoria, angstidraama, triplaraapale  (Luettu 1606 kertaa)

Tikkis

  • Mrs. Black
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 451
  • Ava Fractalta <3
Otsikko: Aamukolmen kasteessa
Paritus: Aurora/Ville, Ville/Niilo
Ikäraja: K-11
Genre: Angstinen draama, polyamoria, triplaraapale

A/N: Selailin juhannustaika-topaa etsien inspiraatiota. Nyt täytyy sanoa, että tämän tekstin alkuperäinen ajatus ei ollut aivan tällainen, mutta fiilis ja hetki vei mennessään. Toivottavasti tämä kelpaa Arte taiaksi sinulle, vaikka polyamorian femme vaihtuikin slashiin, ja luonnon kuvailu onkin aiottua vähäisempää. <3

Aamukolmen kasteessa

”Aurora se taas lähtee katselemaan auringonnousua aamukolmelta, vaikkei aurinko kai varsinaisesti missään vaiheessa ole laskenutkaan”, Niilo jälleen piikitteli niin kuin ikuinen piikki minun lihassani. Hänellä oli pelkkä lakana kiedottuna lanteilleen. Se oli samainen lakana, joka oli ennen peittänyt minun ja Villen lemmenpesää. Nykyään siinä lepäsi vieras tuoksu ja väärät hikipisarat, eivätkä omani olleet kirvonneet iholleni viikkoihin. Ainoa kosteus ihollani oli aamukolmen kaste jalkapohjissani, ja sekin kaste kylmäsi toisin kuin Villen kuuma vartalo hangatessaan lanteitani vasten.

Niin… Ennen se oli ollut minä ja Ville. Sitten se oli vaihtunut Villeen, minuun ja Niiloon. Nyt se oli Niilo ja Ville – ja minä. Ja siinä minä nyt sitten istuin: viljapellon laidalla muovitetun paalin päällä heinänkorsi huulieni välissä tuijotellen horisonttiin kellon lyödessä kolme.

Vaikka maailma ympärilläni hengitti ja eli, minä huokailin viimeisiä henkosiani kylmenneeseen yöhön. Hengitykseni huurusi ilmaan vieden sieluni mennessään. Heinikon suhina muistutti ääntä makuuhuoneesta, jonne oli lukitut ovet. Linnun sirkutus oli kuin lepertelyt, jotka supatettiin vääriin korviin. Vaatteisiin kietoutunut kaste oli kuin kostea peti, jossa oli kieriskellyt kaksi vartaloa, joista kumpikaan ei kuulunut minulle. Ja auringonnousu… se kaunein kaikista. Se kultasi viljan ja punasi taivaan niin kuin hehku hänen kasvoillaan kaiken sen jälkeen. Ennen minä sain sen hänessä aikaan. Nyt sen teki toinen.

En jaksanut enää edes itkeä. Ensimmäisinä öinä silmäni olivat punertaneet kuin taivas vähän kello kolmen jälkeen. Nyt ne olivat reunoilta valkeat kuin vaaniva talvi ja keskeltä ruskeat kuin lunta edeltävä rapainen maa.

Ja se oli maa, joka tömisi selkäni takana. Askeleiden sointi oli tasainen ja tarmokas, tuttu ja silti viime aikoina kuitenkin niin vieras. Suljin silmäni, koska en halunnut kohdata sanoja, joita olin jo pitkään pelännyt. Mutta hän tarttuikin jalkoihini lujaa, ja minä henkäisin, kun hän nykäisi minut suoraan syliinsä paalin päältä. Hän iski selkäni vasten märkää paalia ja upotti huulensa herkimmälle kohdalle kaulakuopassani.

Ja hän otti minut vielä kerran.
Aina ei sanoja tarvita.
Vain katse alaston.

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Olen lukenut tämän jo pariin otteeseen ja joka kerta pidän tästä vain enemmän! Tässä on läsnä sellaista ahdistusta, epävarmuutta ja kiukkua, mitä voisin kuvitella orastavan polyamorisen suhteen alkuun kuuluvankin. Se on varmasti Auroralle hankalaa, että Villen elämään on tupsahtanut joku toinen hänen lisäkseen. Minusta Auroran kokema harmistus asiasta on tosi samaistuttavaa, koska epävarmuus omasta roolistaan, oli se sitten millaisessa ihmissuhteessa tai elämässä ylipäänsä, on varmasti jotain mitä useimmat ihmiset kokevat jossain vaiheessa elämäänsä.

Pidin tässä raapaleessa myös siitä, miten näpsäkästi kaunis kuvailua kuljettaa tarinaa eteenpäin. Missään vaiheessa ei töksähdä, vaan jokainen sanavalinta niin ikään sitoutuu joko Auroran ajatuksiin tai siihen, mitä hän tekee. Miten esimerkiksi hikipisaroista päästään kastepisaroihin, jotka tuntuvat jalkapohjissa kun kuljetaan tuonne heinäpaalille. Tai miten maa on rapainen kuvakielessä ja sitten se tömiseekin, kun joku tulee lähemmäs.

Kiitoksia tästä, tämä oli kaunis ja oikein tyydyttävä angstissaan!

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 390
Voi että.

Olipa tämä kaunis. Ymmärtänet, että osaan tietyllä tapaa samaistua tähän.

Lainaus
Ensimmäisinä öinä silmäni olivat punertaneet kuin taivas vähän kello kolmen jälkeen. Nyt ne olivat reunoilta valkeat kuin vaaniva talvi ja keskeltä ruskeat kuin lunta edeltävä rapainen maa.
Tää oli kiva. Ylipäänsä tässä oli tosi ihanasti käännetty tällainen "kliseinen" kuvailuvertailutyyli erittäin toimivaksi ja raikkaaksi ja mahtavaksi kuvailuksi, joka nimenomaan rakensi sen tarinan. Tykkäsin toooooosi paljon. Erityisesti tässä lainauksessa "ruskeat kuin lunta edeltävä rapainen maa" oli paras.

Voi että. Tämä oli kyllä hieno kuvaus polyamorisesta suhteesta, koska niinpä, aivan mahdollista, että juuri näin käy. Ja en ees huomannut tuota slashia! Tai ylipäänsä siis kiinnittänyt sukupuoliin niin huomiota. Tää toimi just näillä hahmoilla ja näillä asetelmilla täydellisesti. Tykkään tästä tosi tosi tosi paljon, kiitos ihana Tikkis <3<3<3


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Tikkis

  • Mrs. Black
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 451
  • Ava Fractalta <3
Ohhoh, kun tulee huomattua taas, että kun siirsin tätä, että vastailenpa näihin paremmalla hetkellä, sitä aikaa onkin kulunut paljon.

Avaruuspiraatti: Ai vitsi, jotenkin mahtavaa kuulla, että joku on lukenut tämän useammin kuin kerran. Ja että joka kerran jälkeen tästä pitää enemmän. Oon ihan superotettu noin mieltä lämmittävistä sanoista. Epävarmuus on kyllä tunteista yks samaistuttavimmista, ja ehkä siksi siitä kirjoittaminenkin on toisinaan niin helppoa, vaikka aiheeseen itsessään ei olisikaan niin paljon samaistumispintaa. Kiitti vielä kivasta kommentista!

Arte: Voijoo, kunpa olisinkin tiennyt silloin, millaiseen saumaan tämä teksti osuu. Mutta pääasia, että tykkäät. Kiva kuulla, että tässä kuvailuvertailutyyli toimii (oon sen suuri harrastaja, ja joskus sitä tulee miettineeksi, että pitäisikö vähän hillitä). Ja jee, ettei slash femmen tilalla haitannut vaan tää dynamiikka toimi näin mielestäsi hyvin. Kiitti ihana Arte ihanasta kommentista. <3
Aina ei sanoja tarvita.
Vain katse alaston.