Kirjoittaja Aihe: Linnunradan käsikirja liftareille: Kiva nähdä taas | S | Arthur/Ford | hurt/comfort | one shot  (Luettu 417 kertaa)

Avaruuspiraatti

  • ryöväriruhtinas
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 368
Arthur Dentillä ei mennyt hyvin, mutta milloin hänellä olisi mennytkään.



Nimi: Kiva nähdä taas
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti

Fandom: Linnunradan käsikirja liftareille
Paritus: Arthur Dent/Ford Prefect

Ikäraja: S
Tyylilaji: hurt/comfort, huumorinpoikanen

Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat Douglas Adamsille. En ansaitse tällä rahaa.


A/N: Olen lukenut tässä Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille -sarjaa ja tykästynyt siihen aivan hirmuisesti. Finistä en löytänyt kauheasti luettavaa tästä fandomista, joten piti sitten itse kirjoittaa jotain, että sain taltutettua pahimman fikkihimoni. Minä jäin kamalasti kaipaamaan Arthur/Ford halausta Elämä, maailmankaikkeus – ja kaikki -kirjan jälleennäkemiseen, joten kirjoitin sen sitten itse :P





Kiva nähdä taas


Arthur Dentillä ei mennyt hyvin, mutta milloin hänellä olisi mennytkään. Sen jälkeen, kun vogonit olivat räjäyttäneet hänen kotiplaneettansa aurinkokunnan läpi kulkevan hyperavaruusohikulkutien tieltä, kohtalo ei ollut ollut järin suopea hänelle. Neljä vuotta sitten hänen ystävänsä ja matkakumppaninsa Ford Prefect oli kadonnut teille tietämättömille ja jättänyt Arthurin kulkemaan yksin esihistoriallisen maapallon maita ja mantuja. Ja tänään, kun Arthur oli yllättävässä motivaationpuuskassa päättänyt viimein tulla hulluksi ja tällä tavalla tehdä surkeasta elämästään himpun verran siedettävämpää, oli Ford ilmestynyt kuin tyhjästä hänen luolansa eteen ja kertonut, että hulluksi tuleminen oli tosissaan varsin mainio ajatus. Se oli kuulemma tehnyt Fordille itselleenkin hyvää. Olivat he keskustelleet jostain muustakin, mutta kuten monesti Fordin kanssa puhuessa, Arthurin oli vaikea pysyä mukana ja seurata keskustelun punaista lankaa. Eikä asiaa auttanut sekään, ettei hän ollut käynyt kunnollista keskustelua kenenkään kanssa sitten sen jälkeen, kun heidän tiensä olivat vuosia sitten erkaneet. Puille hän oli puhunut, mutta ne harvemmin puhuivat hänelle takaisin.

Ford selitti taas jotain, mistä Arthur ei saanut oikein kiinni, vaikka kuinka pinnisteli. Hän huomasi, että Fordin punainen tukka ja parta olivat kasvaneet sinä aikana, kun tämä oli ollut poissa. Arthurin oli aluksi vaikea edes tunnistaa tätä vallattomien karvojen alta. Ja sittenkin, kun hän tunnisti, hänen oli hyvin vaikea uskoa silmiään – ja järkeään. Oliko se todella Ford Prefect? Se Ford Prefect? Ford puhui jotain Käsikirjasta, siitä, jonka Arthur oli heittänyt jokeen, ja Arthur oli varma, että kyllä, kyllä se vain oli Ford Prefect. Se Ford Prefect. Hänen Ford Prefectinsä. Yllättävä tunnekuohu valtasi Arthurin, kun hänen aivonsakin viimein käsittelivät, hyväksyivät ja tallettivat muistiarkistoon tuon tosiseikan. Hän oli vihainen, hämmentynyt, ihmeissään, onnellinen ja kaikkea ihanaa ja kamalaa samaan aikaan. Ford oli tullut takaisin. Ford oli tullut takaisin hänen luokseen.

”– – En ole onnistunut vielä kovin hyvin”, Ford selitti ja esitteli kyynärpäidensä ja polviensa ruhjeita. Arthur oli jo unohtanut, mistä he puhuivat. Oliko se liittynyt jotenkin lentämiseen? Ford astui lähemmäksi ja ojensi hänelle kätensä.

”Kiva nähdä taas.”

Arthur tuijotti hölmistyneenä Fordin kättä. Silloin vauhkoontunut tunnekuohu otti hänen kielestään vallan ja hän puhui. Ei hänen suustaan tullut ulos mitään järkevää, kuten ei silloin voinutkaan, kun tunteet ottivat kielenkannat hallintaansa ja saivat mielivaltaisesti suoltaa suusta, mitä ikinä halusivatkaan. Ja niin Arthur puhui jotain kokemastaan yksinäisyydestä ja siitä, että puiden kanssa on hyvin vaikea pitää keskustelutaitoja yllä, ja hän melkein aikoi itkeäkin, kun hänen huomionsa palasi takaisin Fordin eteen ojennettuun käteen.

”Miksi sinä noin teet?”

”Puristetaan kättä.”

Arthur epäröi. Hän pelkäsi, että Ford paljastuisi vain hänen mielensä luomaksi illuusioksi, jonka tarkoituksena oli rauhoittaa häntä alkavan hulluuden kynnyksellä. Toisaalta, kun Arthur mietti kaikkia seikkailuja, joita he olivat yhdessä kokeneet ja kärsineet, hän muisti, ettei Fordin läsnäolo ollut liioin rauhoittanut häntä koskaan. Oikeastaan tosiseikat olivat täysin päinvastaiset. Siksi Arthur päättelikin, että Ford ei millään voinut olla hänen mielensä luoma illuusio, sillä hulluuden kynnyksellä viimeisin asia, jonka hän halusi nähdä, oli itseasiassa Ford Prefect.

Hän tarttui Fordin käteen. Hän puristi sitä. Helpottuneena hän tarttui siihen toisellakin kädellään ja puristi lujempaa. Hän räpytteli kosteita silmiään.

”Arthur.”

Ford sanoi hänen nimensä niin lempeästi, että jos Arthur oli onnistunut pidättelemään itkuaan tähän asti, hän ei voinut sille enää mitään. Ennen kuin hän ehti pyytää anteeksi karsinasta karanneita tunteitaan, Ford oli jo vetänyt hänet tiukkaan halaukseen. Toisen miehen kehon lämpö ja tuoksu toivat Arthurille enemmän helpotusta kuin silloin, kun hän oli löytänyt lompakkonsa takintaskustaan, kun hän oli ensin pelännyt jättäneensä sen ruokakauppaan.

”Ford”, hän itki.

”Arthur.”

”Ford.”

”Arthur?”

”Ford.”

”Onko tämä jotain, mitä te maanmiehet yleensä teette, kun näette toisianne pitkän ajan jälkeen, ja kuinka kauan meidän pitää vielä jatkaa?”

Arthur punastui ja astui pikaisesti kauemmas. Hän naurahti vähän vaivaantuneena ja pyyhki kosteita poskiaan kylpytakkinsa hihaan. Hän odotti, että Ford sanoisi jotain piikittelevää, mutta tämä katsoikin häntä vain leppoisasti hymyillen takaisin. Arthurille tuli heti parempi mieli.

”Mennäänkö hetkeksi istumaan ja juttelemaan?” Ford kysyi. ”Tuolla korkeammalla voisimme kokeilla aliavaruusvastaanotintakin.”

Arthur nyökkäsi. Hän hapuili Fordin kättä, kun he lähtivät kipuamaan paljaalle kallionlohkareelle. Ford antoikin hänen pitää siitä vielä hetken aikaa kiinni.


« Viimeksi muokattu: 28.06.2019 12:34:45 kirjoittanut Avaruuspiraatti »

Nevilla

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 5 333
  • Phantom Thief of Hearts
Heeeei, olipa metkaa lukea tämä! En ole kyllä vuosiin lukenut Linnunratakirjoja, mutta nuorempana rakastin niitä, ja erityisesti Ford on aina ollut lähellä sydäntäni. (Ja Arthur. Ja Marvin. Ja Zaphod. Ja se valas ja pelargonia. :P ) Tykkäsin silloin myös tosi paljon tuosta seikkailusta ympäri esihistoriallista Maata, joten kivaa, että olit valinnut sen tähän pohjaksi.

Hahmot tuntuivat omilta itseiltään ja minusta tässä parituksessakaan ei ole lainkaan pakottamisen makua, koska kun nämä kaksi ovat kokeneet niin paljon yhdessä, niin se varmasti lähentää tavalla tai toisella. Ja Ford on satavarmasti bi, Arthur taas ehkä kaappihomo. (Tai bi. Mistäpä minä tiedän?)

Halaus oli ihana, samoin tuo toistelemiseen jumittuminen. :D Lentämisen treenaaminen taas oli hyvin Fordia. (Myhäilen ajatellessani, että Arthur sen lopulta oppii. :D ) Ylipäätään tässä oli kirjojen henkeä ja se ilahdutti kovasti, joten kiitos, olipahan mukavaa lukea!
I've got a thousand one stories
Every single one of them's a lie
I will read, you will listen
And this terrible night will pass

Avaruuspiraatti

  • ryöväriruhtinas
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 368
Nevilla, Minä oon niin samaa mieltä, mitä tulee Arthur/Fordiin! Yhteiset seikkailut, ylä- ja alamäet ovat varmasti tuoneet miehet lähemmäs toisiaan, joten miksipä ei tuo ystävyys voisi syventyä myös joksikin vähän enemmäksi. Kiitos paljon kommentistasi ♥ Olo ei ole enää niin orpo tämän fandomin kanssa ;D

tellie

  • ***
  • Viestejä: 1 295
Awws voi Arthuria.

En oikein näe tuota paritusta itse, mutta eipä se haitannut - tätä kuitenkin pystyi lukemaan vallan hyvin syvän ystävyyden kannalta.

Tykkäsin itse(kin?) erityisesti tuosta toisteluun jumittumisesta. Minulle Linnunrata on tutuin kuunnelmaversiona, ja saatoin suorastaan kuulla, miten Arthur alkaa parkumaan hermoraunioin kuuloisena ja Ford on ystävällinen ja pikkuisen hämmentynyt :) Porukka oli jotenkin ihanasti IC.

Kerrassaan mieltä lämmittävä pikku pätkä, jonka olen ajatellut jo pidemmän aikaa lukea ja kommentoida.

(Pee äs, häpeämätöntä itsemainostusta. Minulla on DW:tä ja Linnunrataa x-over -jatkiksena listauksessa, jos haluat vilkaista :))

Avaruuspiraatti

  • ryöväriruhtinas
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 368
tellie, kaikki paritukset ei tosiaan ole kaikille, mutta ihanaa, että tulin tämän siitä huolimatta lukemaan! ♥ Tämä meneekin musta aika hyvin parituksettomanakin fikkinä! Täytyy joskus itsekin tutustua tuohon kuunnelmaan sitten, kun oon kirjat saanut luettua loppuun. Siitä saisi varmasti hyvää viihdettä piirtelyn tai tiskaamisen ajaksi ;D Itsemainostus on hyvästä, käyn tsekkaamassa tuon sun crossoverin!! Kiitos kommentista ^–^ ♥