Kirjoittaja Aihe: Viikko aikaa rakastua | S | Hermione/Draco | Pakkoavioliitto | 6. osa 25.6  (Luettu 547 kertaa)

Crysted

  • Queen of dead plants
  • ***
  • Viestejä: 2 776
  • inFINIty
    • Listaukseni
Nimi: Viikko aikaa rakastua
Kirjoittaja: Crysted
Ikäraja: S
Paritus: Hermione/Draco, (Hermione/OC)
Genre: Romantiikka, draama
Status: 6/21
Yhteenveto: Pakkoavioliittolaki menee läpi, miten Hermione pärjää kumppaniehdokkaidensa kanssa?
A/N: Osallistuu haasteisiin Naimalaki eli pakkoavioliittohaaste ja Juhannustaikoja. Tää on juhannuslahja Tikkikselle, joka toivoi Hermione/Dracoa :> Mun piti kirjottaa pakkoavioliittohaasteeseen ihan toinen teksti, mutta se on niin pitkä projekti että innostuin alottaa tälläsen lyhkähkön(?) ficletjatkiksen.

1. osa

Hermione kaatoi paistamansa munakokkelin lautaselle. Siitä oli pitänyt tulla munakasta, mutta hän ei ollut ikinä ennenkään osannut tehdä munakasta ilman, että se jäisi kiinni pannuun, eikä tämä kerta eronnut edellisistä millään tavalla. Hän vei lautasen ja kahvikupin pöytään juuri ennen kuin kuuli koputuksen ikkunassa. Hermione otti muutaman sulmun pöydällä olevasta kupista ja ikkunan avattuaan laittoi ne Päivän profeettaa kantavan pöllön pussiin.

Sanomalehti tippui Hermionen käsistä lattialle ennen kuin hän ehti aamiaispöytään.

Pakkoavioliittolaki. Se oli todella mennyt läpi virallisesti.

Siitä oltiin puitu monta kuukautta sen jälkeen, kun se huhtikuun alussa ensimmäistä kertaa esiteltiin, mutta lakimuutos oli aiheuttanut niin paljon vastustusta, että oikeus oli ottanut sen uudelleen käsiteltäväksi. Velhopopulaatio oli toki laskenut huomattavasti sodan jälkeen ja siinä missä laissa oli järkeä tilastollisesti ajatellen, ei se tehnyt siitä kovinkaan inhimillistä.

Hermione nosti sanomalehden nopeasti lattialta ja alkoi käymään artikkelia läpi seisten yhä avonaisen ikkunan luona, jonka karmilta postipöllö oli lehähtänyt tiehensä.

Alun perin oli ollut vilkasta keskustelua siitä miten moraalitonta oli, että Ministeriö määräisi sattumanvaraisesti puolison, eikä valinnasta voinut valittaa. Vastustuksen takia Ministeriö oli muuttanut lakipykälää asteen inhimillisemmäksi: Määrättiin viikon koeaika, jonka aikana puolisoiden tuli asua toistensa kanssa ja jonka jälkeen he voisivat perustella mikä suhteessa mätti, mikäli he eivät haluaisi naimisiin toistensa kanssa. Lopullinen päätösvalta olisi kuitenkin pakkoavioliittolain – järkiavioliittolaiksi Ministeriö sitä virallisesti kutsui – toimeenpanijoilla, joten keinolla tai toisella kaikki täysi-ikäiset, lisääntymiskykyiset velhot ja noidat joutuisivat naimisiin. Jos ei ensimmäisen ehdokkaan kanssa niin viimeistään kolmannen, sillä valitusoikeutta oli vain kaksi kertaa.

Hermione luki artikkelia silmät vilisten. Ensimmäisten kirjeiden kuuluisi saapua ihan niinä päivinä, sillä laki oli ollut teknisesti voimassa jo kaksi kuukautta, jonka aikana halukkaat olivat voineet mennä naimisiin itsevalitseman kumppanin kanssa. Vielä ehtisi seuraavan viikon aikana käydä täyttämässä paperit maistraatilla, jos haluaisi.

Mutta miten Hermione tähän hätään löytäisi jonkun? Ron varmaan suostuisi, vaikka heidän keskenäinen intohimonsa oli kuollut kasaan aikoja sitten. He olivat silti yhä ystäviä, eikä avioliitto tutun kanssa välttämättä olisi yhtä paha kuin tuntemattoman.

Hermione säpsähti, kun kuuli takaansa siiveniskuja. Hänen vatsansa muljahti, kun hän näki ikkunalle laskeutuneen pöllön, joka kantoi Ministeriön kirjettä.

Hermione heitti sanomalehden sohvalle ja otti vapisevin käsin kirjeen pöllöltä. Ei siinä totisesti kauaa ollut kulunut.

Hyvä Hermione Jean Granger, olette kenties tietoinen uusimmasta lakipykälästä… niin niin niin. Hermione selasi nopeasti kirjeen muodollisuudet ohi.

Ministeriön teille valitsema kumppani on Gilbert Thomas Denburgh. 

Nimi ei sanonut Hermionelle mitään, mutta hän ei kuitenkaan saanut itseään liikkeelle. Hän tuijotti sanoja niin kauan, että pöydälle koottu aamiainen ehti jäähtyä.
« Viimeksi muokattu: 25.06.2019 12:00:20 kirjoittanut Crysted »

Never underestimate the power of fanfiction

Crysted

  • Queen of dead plants
  • ***
  • Viestejä: 2 776
  • inFINIty
    • Listaukseni
2. osa

Hermione tapasi ensimmäisen sulhasehdokkaansa Ministeriön järkiavioliittotoimistolla, eikä ehdokas saanut häntä kiljumaan riemusta. Gilbert oli vanha mies, papereiden mukaan kolmekymmentäkaksi, mutta mies näytti kaksikymmentä vuotta vanhemmalta. Hänen kaljamahansa pömpötti halvan ja liian pienen puvun paidan läpi, joka näytti siltä niin kuin se olisi ostettu monia vuosia sitten, kun Gilbert oli ollut hieman sujakammassa kunnossa. Miehen päälaki oli kalju ja ruskeat hiukset sen alla olivat aivan liian pitkät, jotta hän olisi voinut kantaa kaljua arvokkaasti. Gilbertistä lemusi pinttynyt tupakka ja Hermione aavisti, että samalta haisisi myös miehen talo, sillä Hermionen odotettiin muuttavan vuokra-asunnostaan miehen omistamaan asuntoon.

Gilbert hymyili hänelle näyttäen keltaiset hampaansa ja Hermione joutui tekemään kaikkensa ollakseen irvistämättä.

“Gilbert Denburgh”, mies esittäytyi ja ojensi kättään. Hermione tarttui nihkeään käteen ja kätteli miestä pikaisesti. “Ilo tavata, nätimpää vaimoa en olisi voinut toivoa.”

Hermione ei sanonut mitään, vilkaisi vain hädissään virkailijaa, joka oli esittäytynyt Mariaksi ja joka hymyili hänelle rohkaisevasti hymykuopat näkyen. Maria viittoi heitä istuutumaan ahtaan kuution kylki kylkeen tuupatuille tuoleille ja alkoi nopeasti puhumaan koeajan säännöistä: heihin asetettaisiin taika, joka teki mahdottomaksi olla sataa metriä kauempana toisesta kauemmin kuin kahdeksan tuntia vuorokaudessa viikon ajan, jotta työskentelylle oli mahdollisuus. Heille varattiin viikon päähän yhteenvetoaika, jolloin he tulisivat kertomaan viikon kulumisesta.

Hermionen vatsaa kiersi. Virkailijan puhe muuttui surinaksi korvissa. Jossain vaiheessa paperi työnnettiin Hermionen eteen, joka hänen oli allekirjoitettava. Aivan liian nopeasti Maria ja Gilbert nousivat ylös sen merkiksi, että tapaaminen on päättynyt.

***

“Jästisyntyinen, joo”, Gilbert sanoi Hermionen kysyttyä tämän verisäätyä, kun hän huomasi heidän kimppailmiintyneen jästilähiöön, jonka pienet omakotitalot oli laitettu niin kylki kylkeen, että ne näyttivät rivitaloilta.

Ensimmäinen huone, jonka Gilbert näytti Hermionelle talosta oli siivouskaappi. Toinen keittiö ja kolmas kellari, jossa oli pyykkihuone. Hermionelle tuli nopeasti selville mitä mies ajatteli naisen paikasta talossa.

“En ole kodinhoitajasi”, Hermione närkästyi heidän kävellessä kellarista yläkertaan.

“Tietenkään et”, Gilbert sanoi leveästi hymyillen, eikä Hermione ollut varma oliko vastaus ironinen, vai yrittikö mies oudolla tavalla yrittää olla ystävällinen.

***

Kuten Hermione oli arvannut, talossa oli inhottava pinttyneen tupakan haju, eikä talo ollut ulkonäöltäänkään kaunis. Laattojen väleissä ja huonekalujen alla oli paljon pinttynyttä likaa. Joka puolella taloa lattiassa oli outoja likavanoja erikoisissa kohtaa, niin kuin lattialla olisi ollut jotain pitemmän aikaa, joka oli estänyt siivouksen.

Makuuhuoneita oli vain yksi. Huoneita talossa oli kyllä keittiön, olohuoneen, kellarin, ja kylpyhuoneen lisäksi kaksi makuuhuoneeksi tarkoitettua huonetta, mutta toista Gilbert käytti varastona, sillä se oli kirjaimellisesti lattiasta kattoon täytetty sekalaisilla pahvilaatikoilla, muovipusseilla ja kaikenlaisella roinalla.

“Tää oli ennen työhuone, jota en kyllä käyttänyt juurikaan. Siivosin paljon ennen, kun tulit ja toin tavarat tänne”, Gilbert kertoi ylpeästi niin kuin odottaisi Hermionen kehuvan häntä. Siitä olivat siis tulleet ne likavanat lattioissa. Gilbert oli todellinen himohamstraaja.

***

He söivät illalliseksi mikrossa lämmitettyä valmisruokaa, joka oli enimmäkseen lihaa ja lisukkeena pari perunaa. Miehen jääkaapin sisältö ei juurikaan koostunut muusta kuin lihasta kaikissa mahdollisissa muodoissa. Hermionen kohteliaasti yrittäessä vihjata kasviksien ottamista osaksi jokapäiväistä ruokavaliota Gilbert vain nauroi ja sanoi eläinten syövän kasvikset hänen puolestaan.

“Kato sitten mä syön eläimen ja samalla syön kasviksia”, Gilbert sanoi niin kuin todella uskoisi keksineensä jonkin mahtavan elämän salaisuuden ja jatkoi sitten Hermionen kauhuksi selitystä siitä, että hänen luottoreseptinsä oli mikrossa kypsennetty lihafile.

***

Hermione oli tuonut mukanaan yhden matkalaukullisen tavaraa, joka yhä odotti eteisessä, sillä hän ei ollut varma missä hän nukkuisi. Sohva oli tahrainen ja muhkurainen, eikä sänky ollut suuri.

“Senkus nukut mun kanssa pedissä, en mä koske”, Gilbert sanoi ja iski silmää, joten ele ei saanut Hermionea luottamaan mieheen yhtään sen enemmän kuin ennestään.

Pitkitettyään nukkumaanmenoa yli puolen yön Hermione joutui viimein antamaan väsymykselleen periksi ja kävi kylpyhuoneessa vaihtamassa vaatteensa. Hän oli valinnut pyjamakseen pitkät housut ja hihallisen paidan, jonka hihaan hän sujautti taikasauvansa kaiken varalta. Kävellessään makuuhuoneeseen hän oli kiusallisen tietoinen Gilbertin katseesta, joka ei lakannut edes, kun Hermione asettautui varovasti makuulle. Hän sujautti taikasauvan tyynyn alle ja päätti visusti, että nukkuisi sillä kyljellä, jottei vahingossakaan joutuisi katsomaan Gilbertiä, vaikka vanha sänky joustikin sen verran, että Hermione joutui nukkumaan ihan reunalla, jottei valuisi koskettamaan miestä.

“Siitä on aikaa, kun olen nukkunut noin nätin naisen vieressä”, Gilbert kertoi. Hermione yritti esittää nukkuvaa, vaikka hän oli vasta käynyt maaten. Hän vaistosi, että Gilbert yhä tuijotti hänen selkäänsä. “En mä koskaan saa naista jäämään pitemmäksi aikaa. Aina ne loukkaantuu jostain ja valittaa sitä ja tätä. Olis kiva, jos antaisit mulle mahdollisuuden. Kyllä mä pitäisin susta hyvää huolta. En mä ehkä kovin rikas ole, mutta on mulla säästöjä. Voitaisiin vaikka tehdä vähän jotain remonttia täällä, kyllä mä huomasin, ettet sä tästä talosta kauheasti tykkää”, Gilbert jatkoi.

“Haluaisin nukkua”, Hermione sanoi vaimeasti.

“Joo”, Gilbert huokaisi ja vaihtoi asentoa sängyllään. “Mä oon ihan hyvä mies, vaikka pari pahetta onkin. Älä anna ensivaikutelman pilata meidän juttua. Ja ihan taitava tyydyttämään naisiakin, vaikka itse sanonkin”, hän röhähti.

Onneksi Hermione pystyi valittamaan koeajan päätyttyä. Hän sääli sitä poloista, joka saisi Gilbertin kolmanneksi vaihtoehdokseen.

Never underestimate the power of fanfiction

Karma91

  • Sassmonster
  • ***
  • Viestejä: 400
Oi, Dramionea. Ja rakastan (ehkä liikaakin) pakkoavioliitto ficcejä, eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Aiheesta on luettu vaikka kuinka ja paljon, mutta en ole kovin useasti törmännyt ficceihin, joissa ollaan näin anteliaita pakkonaitettuja kohtaan, kun on useampi mahdollisuus valittaa. Oon kyllä samaa mieltä Hermionen kanssa, eli voi sitä raukkaa joka päätyy Gilbertin pariksi :D

Hermionen tulee selkeästikin sanomaan tälle koko touhulle ei, enkä ihmettele lainkaan, sillä Gilbert on aika kuvottava hahmo, mutta toki hyvin kirjoitettu sellainen. Oletan, että tässä tulee vielä yksi muu suhdekokeilu, ennen kuin Draco osuu Hermionen kohdalle, koska minun on vaikea uskoa heidän suostuvan pariutumaan, jos muitakin vaihtoehtoja vielä on.

Tykkään sun kirjoitustyylistä, ja jään ehdottomasti seurailemaan kuinka tarin tästä etenee.

Crysted

  • Queen of dead plants
  • ***
  • Viestejä: 2 776
  • inFINIty
    • Listaukseni
Karma91: Jee, muitakin pakkoavioliittoficcien ja Dramionen ystäviä :) Joo, verrattuna muihin lukemiini pakkoavioliittoficceihin, tässä tosiaan ollaan aika kilttejä kun saa valittaa. Mukavaa että pidät Gilbertiä kuvottavana mutta hyvinkirjoitettuna hahmona, se tarkoittaa että olen onnistunut tavoitteessani :D Saapi nähdä mitä Hermione päättää tämän ja seuraavan/seuraavien viikkojen päätyttyä ;) Kiitos paljon kommentistasi :)

3. osa

Aamulla Hermione heräsi siihen, että Gilbertin käsi oli parhaillaan hänen vyötäröllään liikkumassa pahaenteisesti ylemmäs. Hermione tuuppasi Gilbertin käden nopeasti pois ja pomppasi ylös sängystä.

“Tuo on selvää seksuaalista häirintää, jota en suvaitse, eikä muuten Ministeriökään”, Hermione kivahti miehelle, joka esitti nukkuvaa. “Kaiken fyysisen kontaktin on oltava suostumuksellista.”

“Hä? Mitä tarkoitat?” Gilbert sanoi avattuaan silmänsä ja haukoitteli liioitetusti.

“Nukun vastedes sohvalla!” Hermione kivahti ja marssi kylpyhuoneeseen pukeutumaan.

Viisitoista ensivaikutelmaa eivät olisi riittäneet saamaan Hermionen pitämään Gilbertistä. Seuraavat päivät vain vahvistivat hänen arveluitaan siitä, että Gilbert oli sovinistinen, vanhanaikainen ja piittaamaton. Siivouksen ja ruuanlaiton hän sanoistaan huolimatta tuuppasi Hermionen harteille eikä jättänyt käyttämättä yhtäkään mahdollisuutta “vahingossa” koskea Hermionea ohittaessaan hänet tai ollessaan hänen lähellään.

“En minä mitään tarkoittanut”, Gilbert puolusteli, kun Hermione taas kerran läpsäisi hänen kätensä pois, kun Gilbert laski kätensä Hermionen alaselälle ohittaessaan tämän keittiössä ruuan jälkeen. “Ihan ystävällisillä mielillä minä olen tässä liikkeellä, voisit höllätä vähän pipoasi.”

“Minä olen monesti sanonut, etten halua, että kosket minuun”, Hermione kivahti.

“Kuule se tulee ihan itsestään, en edes ajattele sitä”, Gilbert närkästyi.

“Se on vielä pahempi, jos edes uskoisin sinua. Tekisitkö muka samoin, jos olisin mies?” Hermione tivasi.

Gilbert ei vastannut, vaan mutisi: “naiset”, ja lähti olohuoneeseen katsomaan televisiota.

***

Hermione piti tarkasti kirjaa jokaisesta minuutista, jonka hän vietti poissa Gilbertin luota, jotta hän ei joutuisi lähtemään miehen luo yhtään sen aikaisemmin kuin hänen oli tarpeen. Hän oleili töiden jälkeen omalla asunnollaan tai kävi Ginnyn ja Harryn luona purkamassa turhautumistaan.

“En kestä”, Hermione valitti ystävilleen teekupposen ääressä. “Olen hädin tuskin nukkunut viiteen päivään, sillä se pahuksen sohva on niin epämukava. Mutta en minä hänen vieressäänkään halua nukkua.”

“Etkö voi pyytää häntä omaan taloosi?” Harry ehdotti. “Pakota hänet nukkumaan sohvalla.”

“En”, Hermione huokaisi, sillä hän oli jo lupautunut papereissa menemään Gilbertin luo, eikä sopimusta voinut vaihtaa. “Mutta en minä häntä omaankaan asuntooni haluaisi, en saisi sitä lemua ikinä pois.”

“Minä kyllä huomasin… että sinä vähän haiset tupakalta”, Ginny huomautti pahoitellen ja nosti teemukin nenänsä eteen.

Hermione painoi päänsä ruokapöytää vasten ja naurahti huokaisten.

“Kuule, Ronkaan ei vaikuta täysin onnelliselta omaan kumppaniehdokkaaseensa, hän sai Daphne Greengrassin”, Ginny jatkoi. Hermione kohotti päänsä ruokapöydästä ja vilkaisi ystävänsä pisamallisia kasvoja, jotka katsoivat häntä odottavasti.

“Ehkä te voitte koeaikojenne jälkeen sopia järkiliitosta”, Harry sanoi ilmassa leijuvan ehdotuksen ääneen.

Teoriassa se oli mahdollista, jos sen vain hoitaisi ennen seuraavan kirjeen saapumista. “Niin. Ehkä”, Hermione huokaisi ja sipaisi hiuskiehkuraansa. Ron oli sata kertaa parempi vaihtoehto nykyiseen verrattuna. “En taida haluta ottaa riskiä, että seuraavatkin ehdokkaat osoittautuvat yhtä kammottaviksi kuin Gilbert.”

***

Hermione ei ollut ikinä ollut yhtä iloinen sunnuntai-illan koittaessa, kun hän sai viimein lähteä kotiin. Tapaaminen ministeriössä olisi maanantai-illalla, joten Hermione saisi hengähtää hetken aikaa, ennen kuin joutuisi tapaamaan Gilbertin uudestaan. Hän tarttui ajoissa pakattuun matkalaukkuunsa ja ilmiintyi pois vaivautumatta edes hyvästelemään tai fyysisesti kävelemään ulos asunnosta.

Kotiin päästyään Hermione otti pitkän suihkun, pesi kaikki mukana olleet vaatteensa ja kuurasi jopa matkalaukun loitsulla, että pinttynyt tupakanhaju lähti pois. Oma sänky ei ollut ikinä tuntunut yhtä ihanalta ja pehmoiselta. Hermione ahdistui pelkästä ajatuksesta siitä, että hänen seuraava viikkonsa uuden ehdokkaan kanssa saattaisi olla yhtä kamala.

Ei, hän ei ottaisi sitä riskiä. Elämä Ronin kanssa voisi olla oikeastaan ihan mukavaa. He tunsivat toisensa hyvin ja kuka tietää, ehkä heidän kipinänsä vielä palaisi. Ehkä he rakastuivat ja aloittaisivat perheen yhdessä. Tai vaikka he eivät rakastuisi, ehkä he voisivat kuitenkin aloittaa perheen jonain päivänä, kasvattaa lapsi tai lapset yhdessä ystävinä. Olihan Ronissa vikansa, mutta Hermione oli kestänyt niitä jo kymmenen vuotta, hän voisi kestää niitä kyllä jatkossakin. Huonompiakin kohtaloja oli olemassa.

***

Kun Hermione heräsi, kello näytti jo kolmea iltapäivällä. Hän joutui ottamaan herätyskellon käsiinsä ja varmistamaan että se oikeasti toimi, sillä hän ei ollut ikinä nukkunut niin myöhään. Hän pomppasi pystyyn ja kiiruhti katsomaan olohuoneen kelloa, joka näytti samaa aikaa. Kuluneen viikon univelat oli näköjään otettu takaisin. Onneksi koeaikaviikon jälkeisen ensimmäisen maanantain sai laillisesti vapaaksi, jotta oli aikaa miettiä mahdollista tulevaisuutta kumppniehdokkaan kanssa. Hermionen ei tarvinnut miettiä tulevaisuutta sekuntia enempää.

Hermione puki kiireesti päällensä ja söi yhden kuivan appelssiinin, sillä hän oli tyhjentänyt jääkappinsa aika lailla tyhjäksi ennen lähtöään Gilbertin luokse. Sitten hän kiiruhti pikaisesti Ministeriöön, sillä hän ei antaisi Gilbertille sitä mielihyvää, että jättäisi moitteensa sanomatta.

Never underestimate the power of fanfiction

Tikkis

  • Mrs. Black
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 829
  • Ava Fractalta <3
Aaaeew, ensimmäisenä haluan kiittää Crsyted ihanasta juhannustaiasta! Vaikka täytyypä sanoa, ettei tämä alku nyt olekaan ollut varsinaisesti miellyttävä kokemus, koska Gilbert. :D Mun kävi sääliksi Hermionea, kun joutui ensimmäisenä mokoman hahmon vaimoksi. Onneksi tosiaan avioliittolaki on näinkin höveli, että paria saa pari kertaa vaihtaa. Sitä kyllä mietin, että aika karu tapa parittaa toiset, kun sitä ihan vaan tuolla tavalla arvalla vedetään pari, eikä yhtään katsota mätsääkö tyypit keskenään. Toisaalta, olisihan siinä melkoinen homma, jos pitäisi kunnon parinvalintaa harrastaa, joten ymmärtäähän sen.

Toivotaan, että toinen vaihtoehto on parempi! Ja olisihan se toisaalta ihan jännä, mikäli Hermione päättäisikin ottaa Ronin. Voikohan sitä liittoa sitten enää purkaa, mikäli se parempi (eli Draco!) sattuukin tulemaan vastaan? Hmm, mielenkiinnolla jään odottelemaan näitä juonikuvioita. :)


Kuiskaan nimesi tuulen aalloille.
Annan sen lipua kohti korkeuksia pitkin yötaivasta kiitäen korviisi.
Toivottavasti huomaat hymyn, jonka laitoin sen mukana.

Crysted

  • Queen of dead plants
  • ***
  • Viestejä: 2 776
  • inFINIty
    • Listaukseni
Tikkis: Heh Gilbert on tosiaan varsinainen tapaus :D Korvautukoon se hövelyys tosiaan sillä, että parit arvotaan noin sumamutakassa, halusin vähän epätavallisemman lähtökohdan tähän pakkoavioliittotropeeseen niin keksin tuon :D Katsotaan katsotaan, mitäs tässä tuleekaan käymään ;) Kiitos kommentistasi!

4. osa

“No niin, mitenkäs teidän viikkonne sujui?” Maria kysyi kohteliaasti hymyillen. Virkailija ehti hädin tuskin saada lauseensa loppuun, kun Hermione jo ryhtyi puheeseen.

“Surkeasti. Mieluummin kuolen kuin nain Gilbertin, edellinen viikko oli kauhein viikko koko elämästäni! Gilbert on avuton, sovinistinen ja piittaamaton sika, enkä mitenkään voi nähdä meitä elävän sovussa loppuelämäämme. Hänen talonsa on romuläjä ja haisee niin pahasti pinttyneeltä tupakalta, että minua vaivasi jatkuva päänsärky, hän ahdisteli minua seksuaalisesti jokaisen mahdollisuuden tullen, joten jouduin nukkumaan saastaisella sohvalla, hän jätti minulle kaiken ruuanlaiton ja siistimisen minulle-”

“Tuo on aika epäreilusti sanottu”, Gilbert keskeytti Hermionen närkästyneenä, “kyllä minä kokkaan.”

“Mikroruoka ei ole kokkaamista”, Hermione kivahti ja jatkoi ennen kuin Gilbert ehti keskeyttää hänet uudestaan, “eikä lihaa voi kypsentää mikrossa, on ihme ettet ole jo kuollut salmonellaan!”

“Sinä sitten olet ihan liian herkkä”, Gilbert huokaisi.

“Keskeytän teidät säästääkseni meidän kaikkien aikaa”, Maria puuttui puheeseen, “huomaan, että teitä ei ole selvästikään tarkoitettu toisillenne. Teillä molemmilla on vielä kaksi ehdokasta jäljellä, laitan teidän paperinne uudestaan kumppaninhakuun. Kirjeiden pitäisi saapua seuraavan parin päivän aikana.”

“Anteeksi, mutta onko yhä mahdollista mennä naimisiin itsevalitsemansa kumppanin kanssa?” Hermione kysyi.

“On, mutta se olisi suoritettava mahdollisimman pian. Onko sinulla joku mielessä?”

“Ei vuorenvarmasti, mutta kenties”, Hermione sanoi piirrellen hermostuneena ympyröitä muovituolin käsinojaan.

Virkailija mietti hetken ja katseli papereitaan. “No, tehdään niin, että odotan kaksi päivää, ennen kuin laitan paperisi jatkokäsittelyyn. Toimita minulle aviotodistus kahden päivän kuluessa niin poistan sinut listalta.”

Hermione päästi pidättelemänsä hengityksen vapaaksi. “Kiitos.”

***

Hermione oli kieltämättä helpottunut siitä, että virkailija oli huomannut hänen ahdinkonsa eikä ollut mielivaltaisesti pakottanut heitä naimisiin, sillä hän oli jo kehitellyt kauhutarinoita mielessään. Silti se, että hän joutuisi taas viettämään seuraavan viikon jonkun toisen ehdokkaan kanssa… ei kiitos.

Hermionella oli kauhea nälkä, joten hän pysähtyi Ministeriön lounasravintolassa syömässä ennen kuin ilmiintyi Ronin luokse. Häntä hermostutti kauheasti koputtaessaan oveen. Entä jos Ron ei suostuisi? He eivät olleet puhuneet pitkään aikaan, viimeksi varmaan kuukausi sitten. Silloin he olivat kyllä keskustelleet mahdollisesta pakkoavioliittolaista, mutta kumpikaan ei ollut ollut tarpeeksi rohkea tehdäkseen ehdotusta, varsinkaan, kun heidän erostaan oli kulunut silloin vain muutama kuukausi.

Ovi avautui. Ron näytti hivenen hämmentyneeltä nähdessään Hermionen. “Hei, mitä sinä täällä?”

“Hei. Saanko tulla sisään?” Hermione kysyi ja hipaisi hiuksiaan.

Ron teki tilaa ja päästi Hermionen sisälle. Ronin asunnossa oli varsinainen hullunmylly, siellä täällä lattialla oli kasoja ja laatikoita.

“Kuule… En oikein tiedä miten tämän…” Hermione aloitti epävarmana, mutta päätti sitten vain purskauttaa sanat ulos: “menetkö naimisiin kanssani?”

Ron räpytteli silmiään pari kertaa ja punastui sitten häkeltyneenä. “Hermione… minä olen jo naimisissa.”

***

Hermione tuijotti Ronin varovaisesti rypistyineitä kulmakarvoja ja pahoittelevia silmiä osaamatta sanoa mitään.

“Allekirjoitimme paperit muutama tunti sitten koeaikamme yhteenvetokatsauksessa”, Ron sanoi varovasti. “Ei se mitään rakkautta ole, mutta vaikka aluksi olimme molemmat aika vastentahtoisia, me päätimme yrittää tutustua toisiimme... ja no…” Ronin lause loppui olankohautukseen.

Hermione katsahti asuntoa uudestaan. Tietysti. Muuttolaatikoita. “Sinäkö muutat?” Hermione sanoi hiljaa. Hänen oma äänensä kuulosti jotenkin vieraalta, heiveröiseltä. Siihen meni se oljenkorsi.

“Joo. Daphne asuu siskonsa kanssa kaksiossa ja minä tässä yksiössä, joten päätimme ottaa vastaan ministeriön suositteleman alkuasunnon”, Ron rupatteli tapaillen kevyttä äänensävyä. “Tiedäthän ne asunnot, joiden makuuhuoneen saa erotettua sermillä ja parisängyn saa vedettyä kahdeksi erilliseksi sängyksi aina halutessaan. Niiden sanotaan auttavan järjestettyjen avioliittojen puolisoita tottumaan toisiinsa… ne antavat kuitenkin sillä tavalla tilaa...” Ronin ääni hiipui pikkuhiljaa kuulumattomiin.

He seisoivat eteisessä katsomatta toisiaan, tietämättä mitä sanoa enää.

“Miten… miten sinulla? Ei hyvin vai?” Ron yritti pitää yllä keskustelua.

“Ei hyvin”, Hermione toisti lyhyesti, sillä hän ei halunnut juurikaan käydä läpi kokemuksiaan Gilbertin kanssa.

“No seuraavalla kerralla paremmin”, Ron yritti, mutta ei saanut ääntään kuulostamaan yhtään piristävältä.

“Niin”, Hermione tokaisi hiljaa vältellen yhä toisen katsetta. Kiusaantunut hiljaisuus lankesi taas heidän välilleen. Ronin sormet liikkuivat hupparin taskuissa.

“Otatko teetä?” Ron tarjosi viimein.

“Ei kiitos, pitäisi mennä”, Hermione sanoi ja kääntyi nopeasti avaamaan oven.

“Hermione”, Ron sanoi ja tarttui kiinni oveen ennen kuin Hermione ehti vetää sen kiinni. Hermione vilkaisi miestä, jonka kasvoilla oli surullisen pehmeä ilme. “Minä olisin valinnut sinut. Jos olisin tiennyt.”

Ron kai tarkoitti sen ystävälliseksi huomioksi, mutta se satutti Hermionea kuin syytös. Hän hymyili pinnallisesti ja kääntyi kävelemään portaikkoon.

Hermione juoksi kotiin.

Never underestimate the power of fanfiction

Fredu

  • Luihuisnörtti
  • ***
  • Viestejä: 945
    • Mieleni on maalaus
Olipa raikasta ja mukavaa vaihtelua, että Dracoa ja Hermionea ei lyöty heti pakkoavioliittoon keskenään. Tosin toi Gilbert oli semmoinenkin rasvassa lillutettu löllykkä, jonka ajattelu jo yksistään oksettaa. :D Ihan mukavaa myös, että Ron ei roiku Hermionessa ja yritä koko ajan vaatia Hermionea kanssaan naimisiin, koska sekin trope on aikalailla nähty. Odotan siis innolla miten tämä jatkuu!
Avatar: Beauty Enchants
hiphei, hurraa, nyt ei surra! pienet on konstit nää: jos joskus täytyy huolia olla, tuntuu pahalta, itkettää, itke kyyneleet sovinnolla,
ei ne silloin sisälle jää
~*~
Hävisin pelin

Crysted

  • Queen of dead plants
  • ***
  • Viestejä: 2 776
  • inFINIty
    • Listaukseni
Fredu: Mukavaa että pidit tästä hieman epäperinteisemmästä pakkoavioliittolähtökohdasta  :D Gilbert kyllä on melkoisen oksettava :D Kiva että tykkäät myös Ronin roikkumattomuudesta Hermioneen :) Kiitos kommentistasi, tässäpä jatkoa :)

5. osa

Hermione listasi mielessään kaikki tuntemansa kelvolliset sinkkumiehet, mutta valitettavasti melkein kaikki olivat jo menneet naimisiin lain takia. Hän alkoi tuntea olonsa niin epätoivoiseksi, että kirjoitti kirjeitä kaikille miespuolisille ystävilleen, jopa Bulgariassa asuvalle Victor Krumille, jolla ei olisi mitään syytä auttaa Hermionea sillä laki oli voimassa vain Britanniassa, mutta tämä vastasi kohteliaasti seurustelevansa vakituisesti, joten sekin kirje oli ollut hukkaan heitetty. Kahden päivän määräaika kului umpeen, eikä Hermione voinut tehdä muuta kuin odottaa seuraavaa kirjettään kauhulla.

Kaikesta huolimatta hän yritti ajatella positiivisesti. Tämän seuraavan ehdokkaan kanssa hänellä olisi vielä mahdollisuus, jos koeajan aikana kemiat eivät kohtaisi. Kolmannen ehdokkaan kanssa ei olisi ollenkaan koeaikaa, sillä valitusoikeutta ei enää ollut, joten avioliittotodistukset allekirjoitettaisiin tapaamishetkenä. Ehkä kävisi niin onnellisesti, että seuraava ehdokas olisi kelvollinen.

***

Kirje saapui torstaina. Hermione ei uskaltanut avata sitä, vaan postipöllöltä sen otettuaan hän heitti sen heti keittiötasolle ja lähti huoneesta. Hän istui kylpyhuoneen lattialle oveen nojaten, niin kuin se etäisyys hänen ja kirjeen välillä muuttaisi sen sanoja ollenkaan. Ehkä hän odottaisi sunnuntaihin ja lukisi kirjeen vasta sitten, jotta hän ei pilaisi loppuviikkoaan murehtimalla kohtaloaan. Mutta entä jos ehdokas olikin joku, jonka hän tunsi ja josta piti? Jos hän ei tiennyt, hän kuitenkin huolehti. Mutta hän saattoi huolehtia kahta enemmän, jos nimi kirjeessä kuuluisi jollekulle, jota hän vihaisi.

Ehkä hän ei lukisi kirjettä ollenkaan. Ehkä hän veisi kirjeen Ginnyn luokse ja pyytäisi tätä kertomaan hänelle päivän ja ajan, jolloin hänen oli mentävä virastoon hoitamaan muodollisuudet. Mutta hän saattaisi voida tulkita jotain Ginnyn ilmeestä.

Sama se, Hermione ei kerta kaikkiaan kestäisi elää loppuviikkoa tämän kauhean epätietoisuuden kanssa. Hän nousi ylös ja suuntasi keittiöön.

***

Hyvä Hermione Jean Granger, olette kenties tietoinen uusimmasta lakipykälästä… samaa moskaa niin kuin aikaisemmin, Ministeriö ei ollut edes viitsitty muuttaa jäsentelyä. Tässä vaiheessa oli mahdotonta olla tietämättä kyseisestä kirotusta lakipykälästä.

Ministeriön teille valitsema kumppani on Draco Lucius Malfoy.

Hermione naurahti uskomatta silmiään. Tämän täytyi olla vitsi. Todellisuus iski häntä vatsaan vasta paria sekuntia myöhemmin, jolloin hänen kasvonsa valahtivat valkeiksi.

“Ei käy, en suostu tähän, mikä julma pila tämäkin on olevinaan!” Hermione kiljaisi ääneen ja viskasi kirjeen nurkkaan. Hän valui istumaan lattialle nojaten keittiötasoon ja hautasi päänsä polviinsa.

Tämänkö takia hän oli selvinnyt sodasta hengissä?

Never underestimate the power of fanfiction

tellie

  • ***
  • Viestejä: 1 108
Haha, klikkasin tekstiä varmaan vahingossa jo kerran aikaisemminkin, mutta jäin sitten kuitenkin lukemaan. En siis normaalisti lue HP:ta ollenkaan, mistä tuo vahinkoklikki. Sitten piti ihan palata myöhemmin asiaan uudemman kerran, kun oli tullut uusia lukuja enkä sohi mobiililla menemään.

Tässä tekstissä iski kerronta epätavallisen lujaa, kun teksti ei jäänyt jumittamaan infodumppiin, vaan meni suoraan asiaan mukavan raikkaalla kerronnalla, kun Hermione on otettu suoraan mukaan kokijaksi. Silti lain konsepti tulee riittävällä tasolla selville ja toisiaan tuo Gilbert oli poikkeuksellisen mielenkiintoinen twisti. Olen lukenut pakkoavioliittotekstejä muissa fandomeissa ja kovin usein arvan parittamat Vihamiehet yht'äkkiä yllättäen molempien hämmästykseksi rakastuvat tuosta vaan.

Nyt Gilbert (ja Dracon ei-toivottu puolisoehdokas) luovat asetelman, jossa Hermionela ja Dracolla on kova intressi lähteä etsimään yhteistä säveltä ja tehdä Työtä suhteen eteen sen sijaan, että kiukuttelisivat menemään kuin kakarat. Koska jos hommaa ei lämmetä, niin se on sitten hyvin mahdollisesti Gilbert 2 - erityisesti, koska kaikki muutkin ovat samassa tilanteessa ja kolmannella kierroksella todennäköisyys aivan sietämättömän yökötyksen kanssa naimisiin joutumiseksi on kasvanut aika isoksi. Tai sitten täytyy karata merille :D

Minulla on myös tiettyjä veikkauksia siitä, onko arvan satunnaisuus sittenkään ihan täysin satunnaista...

Jään todellakin seurailemaan tilanteen kehitystä!

Crysted

  • Queen of dead plants
  • ***
  • Viestejä: 2 776
  • inFINIty
    • Listaukseni
tellie: Mukavaa että jäit lukemaan vaikka et lue Pottereita kauheasti :) Hermionella ja Dracolla on tosiaan enemmän motivaatiota yrittää saada homma toimimaan koska ovat jo käyneet läpi yhden ehdokkaan. Tässäpä jatkoa, kiitos kommentistasi :)

6. osa

Draco pahuksen Malfoy. Tässä Hermione taas istui ministeriön pakkoavioliittoviraston penkillä. Mutta tällä kertaa hän oli istunut jo kaksikymmentä minuuttia, koska Draco pahuksen Malfoy ei suvainnut saapua paikalle.

“Mitä jos hän ei tule?” Hermione kysyi hänen edessään istuvalta hämmentyneen näköiseltä Marialta, joka kurotteli kaulaansa oven suuntaan. “Saanko uuden ehdokkaan?”

“Se ei aivan toimi niin”, virkailija kertoi epävarmasti ja alkoi selaamaan papereitaan. “Suonet anteeksi, tämä on kovin uusi asia minullekin. Näin ei ole ennen käynyt.”

Hermione naurahti tylysti ja risti kätensä rinnalleen. Niin kuin olisi yllätys, että ihmiset eivät pitäneet siitä, että heidän elämistään määrättiin pakonomaisesti. “Pidätättekö hänet? Sitähän voi käydä, jos kieltäytyy pakkoavioliitosta.”

“Järkiavioliitosta”, Maria korjasi selaten yhä papereitaan kiireisesti. Niin, Ministeriön mielestä pakkoavioliitto -nimi oli moraaliton, niin kuin muka koko laki ei olisi. “Niin me kai sitten pidätämme”, nainen vastasi viimein, kuljettaen sormeaan paperin yllä. “Meidän on odotettava puoli tuntia. Jos hän ei siihen mennessä saavu, teen hänestä ilmoituksen”, hän kertoi näyttäen tyytyväiseltä itseensä, kun oli löytänyt oikean säännön.

“Mutta jos hän siltikin kieltäytyy”, Hermione uteli herätellen toivoa. “Jos hän menee vankilaan. Mitä sitten käy?”

“Sitten sinulle määrätään uusi ehdokas”, virkailija sanoi hieman itsevarmemmin, vaikka silmäilikin yhä papereitaan.

“Mutta kai minulla on yhä käytettävissä viimeinen valitusoikeuteni?”

Maria nyökkäsi. “Uskoisin niin, eihän se ole reilua, jos menettäisit oikeutesi sinusta riippumattomista syistä.”

“Ei tosiaan”, Hermione tokaisi kärkkäästi. Virkailija tajusi mitä Hermione vihjasi ja näytti pahoittelevalta. Hermione alkoi tuntea olonsa hieman typeräksi siitä, että oli käyttäytynyt niin tylysti virkailijaa kohtaan, kun tämä vain teki työnsä. Ei saanut unohtaa, että osaston virkailijatkin olivat ihmisiä.

“Koskeeko laki sinuakin?” Hermione kysyi hieman kohteliaammin ja huomasi sn jälkeen ensimmäisen kerran yksinkertaisen kultasormuksen naisen nimettömässä.

“Tietysti. Valitsin itse puolisoni, olimme seurustelleet jo hetken aikaa, joten valinta tuntui luonnolliselta”, hän kertoi. “Tosin ilman lakia emme olisi missään nimessä menneet näin aikaisin naimisiin, jos ollenkaan. Emme ole koskaan pitäneet avioliittoa mitenkään erityisen merkittävänä osana suhdetta.”

“Siksikö sinä tähän työhön pääsit? Koska avioliitto ei merkitse sinulle mitään?” Hermione kysyi hivenen kärkkäämmin.

Maria huokaisi. “Kenties se oli osasyynä, mainitsin näkemykseni haastattelussa”, hän myönsi ja vilkaisi sitten kuutionsa seinien yli lähellä istuvia henkilöitä, varmistaakseen kuuntelivatko he. Muutaman kuution päässä joku kiljui äänekkäästi lain epäreiluutta. “Mutta ihan näin meidän kesken”, hän jatkoi madaltaen ääntään ja kumartuen hieman pöytänsä yli, “en ole erityisen tyytyväinen tähän lakiin. On sääli, miten se alentaa avioliiton merkityksen niiltä, joille sillä on väliä.”

Hermione hymyili pahoittelevasti. Taas hän oli mennyt tuomitsemaan naisen liian aikaisin. “Niin. No toivottavasti laki ei ole voimassa ikuisesti. Ehkä se joskus kumotaan.”

“Ehkä”, virkailija vastasi.

***

“On kulunut puoli tuntia”, Hermione vastasi heti, kun sekuntiviisari ylitti kahdentoista. “Saanko nyt uuden ehdokkaan?”

Virkailija vilkaisi kelloa myös ja alkoi taas lukemaan ohjekirjaa. “Niin…” hän vastasi hajamielisesti lukiessaan. “No, minä sitten kai-”

“Anteeksi, että olen myöhässä.”

Et ole tosissasi. Et ole tosissasi!

Hermione nosti murhaavan katseensa hänen viereensä istuutuvaan vaaleatukkaiseen mieheen. Tämä ei ollut muuttunut paljon ulkonäöltään: yhä huolellisesti asetellut hiukset, siisti tumma puku ja jäänharmaat silmät, jotka katsahtivat Hermionea yllättyneenä tämän murhaavasta katseesta.

“Eikö sinun nyt kuulu pidättää hänet, hän oli yli puoli tuntia myöhässä” Hermione yritti.

“No, tuota…” virkailija vastasi vilkaisten vuoron perään heitä ja ohjekirjaansa. “Itseasiassa ei… kai… minulla ei ole valtuuksia pidättää ketään. Puolen tunnin jälkeen pitäisi tehdä ilmoitus, jotta aurorit etsivät herra Malfoyn, mutta kun hän on jo kerran täällä… voimme kai vain aloittaa koeaikanne käsittelyn”, hän sanoi ja pamautti ohjekirjan kiinni ja siirsi sen sivuun. “No niin…”

Hermione istui koko toimituksen ajan kädet puuskassa paikoillaan pöytää vihaisesti tuijottaen ja vastasi mahdollisimman lyhyesti ja vihaisesti jokaiseen kysymykseen. Hetken ajan hän oli herätellyt toivoa siitä, että hän saisi uuden mahdollisuuden, että hänen ei tarvitsisi sietää tätäkin sulhasvaihtoehtoa, mutta näköjään elämältä ei kannattanut toivoa enää mitään!

“Minä en muuta hänen luoksensa!” Hermione ärähti Marina päästyä asumisvaihtoehtoihin. “Edellinen koeaika oli tarpeeksi, kiitos.”

“No tuota, lain mukaan herra Malfoyllä on viimeisin sanavalta, sillä hän omistaa kiinteistön toisin kuin te neiti Granger, joka asuu vuokra-asunnossa”, virkailija pahoitteli.
Malfoy käänsi katseensa Hermioneen. “Kuinka suuri asuntosi on?” hän kysyi yllättävän kohteliaasti.

Hermione piti katseensa tiukasti edessäpäin ja huulensa puristettuina yhteen.

“Tiedoissamme lukee, että se on yksiö, pitääkö tieto paikkansa?” virkailija kysyi.

Hermione ei vieläkään halunnut vastata, mutta nyökkäsi viimein.

“En aio viettää viikkoa ahtaassa yksiössäsi”, Malfoy tokaisi. “Minun talossani on useita huoneita, joten voimme vältellä toisiamme paremmin.”

Kieltämättä siinä oli järkeä. Ja jos Hermione tiesi mitään Malfoystä, hän epäili, ettei tämä pitänyt asuntoaan yhtä karmivassa kunnossa kuin Gilbert.

“Olkoon”, Hermione myöntyi tuijottaen yhä pöytää vihaisesti.

“Hienoa”, virkailija vastasi vaisusti ja siirtyi seuraavaan kohtaan.

Never underestimate the power of fanfiction