Kirjoittaja Aihe: Neljä menee (syystä) tasan | S | fluffy | Eeli/Tino ja Heikki/Kalevi  (Luettu 271 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 205
Nimi: Neljä menee (syystä) tasan
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: S
Tyylilaji: fluffy
Paritukset: Eeli/Tino ja Heikki/Kalevi
Haaste: Spurttiraapale V 24. - 30.12 sanalla purppura

A/N: Ideoin tällaista viime yönä itselleni iltasaduksi ^^ Otsikko on tyhmä, mutta ei ihan totta tullut mieleen parempaakaan, ja minä haluan nukkumaan :'D



Neljä menee (syystä) tasan

Taivas oli purppuraa, kun me vedettiin soutuvene rantaan. Mun mielestä taivas oli aina kauneimmillaan silloin, kun aurinko oli jo laskenut, ja pilvet värjäytyivät eri vaaleanpunaisin ja violetin sävyin. Katselin maisemaa, järven kevyttä lainehdintaa ja pilvien hidasta liikettä. Oli hiljaista ja kaunista.

”Mitäs sitten?” Kalevi kysyi. Se oli hyvällä, riehakkaalla tuulella. Kevyellä humalalla oli varmasti osuutta asiaan. ”Erä korttia?”

Heikin ja mun katseet kohtasivat, ja näin, ettei sekään innostunut ideasta.

”Jos vain ollaan hetki?” Heikki ehdotti. Kalevi häkeltyi hetkeksi – sille oli aina ollut luontaista säätää kaikkea – mutta sitten jätkällä olikin jo käsi Heikin ympärillä, ja ne lähtivät takaisin mökille. Mä kävelin hetken. Ihastelin taivaalla syveneviä värejä ja kuuntelin musiikkia. Syyskuu oli vasta alkanut, mutta syksyn saapumisen tunsi jo nenässään. Luonto ei enää tuoksunut niin intensiivisesti elämältä kuin kesällä.

Kun menin sisälle, Heikki ja Kalevi pussailivat sohvalla. Yllätyin nähdessäni ne niin estottomina – se nimittäin oli eka kerta ikinä. Mietin paniikissa, oliko mun tarkoitus perääntyä ovesta takaisin ulos ennen kuin ne huomaisivat mut vai mitä helvettiä. Jäädyin siihen paikkaan. Kalevi vetäytyi Heikistä. Odotin kiusallista kohtausta, mutta Kalevi vain hymyili rennosti ja huoletta.

”Älä nyt jää sinne ovelle nyhjäämään”, Kalevi huikkasi, ”tosin tähän aktiviteettiin sä et valitettavasti voi päästä mukaan.”

Heikki tyrkkäsi Kalevia, joka vain virnuili häpeämättömästi.

”Sori, me ei kuultu sun tuloa”, Heikki sanoi.

”Eipä mitään”, sanoin ja uskaltauduin olohuoneen puolelle. Heikki yritti näyttää siltä kuin se ja Kalevi olisivat vain jutelleet, mutta miehen posket punoittivat ja paita repsotti. Mua hymyilytti. Ne kaksi olivat niin umpirakastuneita, etteivät ne näemmä malttaneet olla lääppimättä toisiaan heti tilaisuuden tullen. Salaa olin vähän kateellinen.

”Iltaa”, Tinon ääni kärisi vierasmakkarin ovensuusta. Tinolla oli viltti olkapäillään, kun se raahusti mun luo, ja mä halasin nuokkuvaa poikaystävääni. Hitto, kun se oli suloinen.

”Oliko hyvät päikkärit?” hymähdin.

”Mmm”, Tino äännähti. ”Oli, kunnes heräsin epämääräisiin seksiääniin.”

Heikki punastui nolostuneena, mutta mä ja Kalevi naurettiin. Me istuttiin vastakkaiselle sohvalle, ja Tino käpertyi mun kainaloon. Se ei juuri jaksanut jutella, raukka oli ihan naatti Tubekiertueensa päätteeksi, mutta mulla oli paljon parempi olo, kun Tino oli siinä. Totta puhuen olin tuntenut itseni vähän kolmanneksi pyöräksi Heikin ja Kalevin seurassa, mutta Tinon läsnäolo palautti kaivatun tasapainon.


sä saat mut tuntemaan et vaan meidän takii
taivas on purppuraa

Vendela

  • Teeholisti
  • ***
  • Viestejä: 681
  • Maistuisiko kupponen teetä?
On ollut ikävä näitä poikia :) Kiva kun kirjoitit heistä!

Tästä ei käynyt selville, että mihin aikaan tämän sijoittuu mutta se, että Tino on tubettaja kertoo, että ei nämä mitään ihan pentuja ole. Sillä en ainakaan muista, että Tino olisi tuollaista 'harrastanut' :) Tosin se sopii sille hyvin, joten hieno ammatinvalinta.

Pussailu oli suloista ja kiva, että Kalevi pystyy olemaan noin rento <3 Meni hetki ennen kuin hahmotin, että tämä oli Eelin PoV ja mukava olikin kuulla hänen ääntään.

Kiitos tästä, tykkäsin :)

Vendela

Ps. Mihin Jumissa puolivälissä on kadonnut?
I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 205
Vendela: Jee, kivaa, että on ollut ikävä! Näiden parissa kyllä aina viihtyy kuin kotonaan. Hyvä, että jaksaa vielä lukea! :D Tää sijoittuu vuoteen 2022 eli ei kovinkaan kauas. Mietin just vähän pitäisikö tää sijoittaa kauemmas (koska Kalevilla kestää oppia olemaan julkisesti Heikin kanssa), mutta kun noi on vaan neljästään mökillä ja juodaan vähän, niin johan Kalevikin rentoutuu. Ja ajattelin, että tässä myös Heikillä ja Kalevilla on myös meneillään sellainen superonnellinen vaihe, joka kans näkyy kilometrien päähän. Ehkä vähän tarpeetonta selittämistä, mutta intouduin höpöttämään :'D Tinon tubettamisista ei tosiaan oo aiemmin puhuttu, mutta se on tosiaan hänen pääasiallinen työnsä (Tino on myös kouluttautunut kondiittoriksi ja sen tubettaminen siis alkoi leipomiskanavana ja paisui sitten asiakanavaksi.) Minustakin tuo ammatti on täydellinen Tinolle, hän kun on niin sosiaalinen, aito ja välitön tyyppi! ^^

Ja Jumissa puolivälistä sitten! Poistin sen Finistä, koska se ei enää edennyt eikä muutenkaan toiminut (ironisesti tarina jäi jumiin puoliväliin ;D) ja siinä oli paljon juttuja pielessä. Ja siinä oli liikaa minun omien fiilisten purkua ja käsittelyä, mistä tarina sitten kärsi (Kalevin masennus- ja ahdistusjutut lähinnä) ja lähti sivuraiteille. Parasta on pyyhkiä JP kokonaan mielestä (jos vain pystyt), koska uusi versio alkaa ihan eri kohdasta (heti Ukkosen jälkeen) ja se on muutenkin ihan eri tarina. Se tulee Finiin sitten, kun oon saanut sen kunnolla tulille (tällä hetkellä vasta eka luku menossa.) Anteeksi, etten antanut mitään varoitusta ja jätin sinut (ja ehkä jonkun muunkin) ihmettelemään, mitä oikein tapahtui. Mieleen ei vain tullut mitään järkevää tapaa tiedottaa, koska aluksi halusin vain tarinan pois, kun se ahdisti niin paljon ja olin yrittänyt sen kanssa niin paljon ja olin ihan lannistunut ja maassa. Tuntui helpoimmalta vain poistaa tarina vähin äänin.

Kiva, että pidit tästä pikkuisesta syksypätkästä ja kiitos ihanasta kommentista! ♥︎


sä saat mut tuntemaan et vaan meidän takii
taivas on purppuraa