Kirjoittaja Aihe: Voltron: Valonkajo (älä vaan katoa), k-11, Lance/Lotor, ficlet  (Luettu 726 kertaa)

Ayudara

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 1 514
  • "Alright, go home and make some cupcakes, honey."
Ficin nimi: Valonkajo (älä vaan katoa)
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Voltron
Ikäraja: k-11
Paritus: Lance/Lotor
Genre: Ööm... Synkkä draama ja salaperäinen (?) angst

Summary: Lance sulkee silmänsä heikolta valolta ja yrittää pohtia, miksi Lotor on hänen kanssaan.

A/N: Hilpeää synttäripäivää, Ronen (vaikka tämä onkin sävyltään vähemmän hilpeämpi...)! \O/ Osallistuu haasteisiin Teelusikan tunneskaala (epätoivo) ja Neliottelu.



***



Lance ei erota kuin hämärän, lähteettömän valon silmiään raottaessaan. Hän makaa jollain pehmeällä, ehkä vuoteella. Kangas on viileä käden alla, muttei hänen alastoman kehonsa.

Ohimoa raastava päänsärky ei ota laantuakseen.

Joku liikahtaa lähettyvillä, ja Lance tuntee pulssinsa kohoavan. Kiivaat sydämenlyönnit jättävät varmasti mustelmia hänen sisäpuolelleen. Kädet ilmaantuvat kuin tyhjästä, silittävät hänen kylkeään ja sen hennosti erottuvaa luiden häkkiä. Ne hyväilevät ilman lupaa ja häpeilemättä.

Lance haluaisi kääntää selkänsä, mutta uupumus ei salli sitä.

Etäisesti tuttu ääni lausuu viekkaita sanoja hänen korvaansa. Lance sulkee silmänsä ja yrittää pohtia, miksi Lotor on hänen kanssaan.

Miksi hän on siellä?

Hellä kosketus käy äkisti napakaksi ja puristuu hänen ranteidensa ympärille. Se pakottaa Lancen liikkumaan, kohottautumaan polvilleen ilman hetkeä kerätä voimia. Hänen päässään kieppuu ilkeästi ja kurkusta karkaa hiljainen, nöyrtynyt pyyntö jättää hänet rauhaan.

Pyyntö, jota ei kai ole tarpeen kuunnella.

Lancen tasapaino on pettää, kun Lotor vetää hänet itseään vasten. Hän etsii samein silmin jotain, johon kiinnittää katseensa. Hän janoaa aisteilleen harhautusta, parantavaa rohtoa, joka pelastaisi hänet Lotorilta.

Sellaista ei ole.

Lotor kuljettaa käsiään hänen reisillään ja painautuu hänen selkäänsä vasten. Joka ele huutaa röyhkeää omistamista. Lancea hytisyttää, vaikka hän ei palele.

"Rentoudu."

Päästä irti.

Ehkä hänen äänensä ei kanna tarpeeksi, sillä Lotor ei osoita kuulleensa minkäänlaista vastalausetta. Ehkei hän ole sanonutkaan mitään ääneen. Ainoana vaihtoehtonaan Lance alistuu kosketuksille, jotka saavat palan kurkkuun ja kyyneleitä silmänurkkiin.

Päästä irti.

Lotor hengittää ahnaasti hänen hiuksiinsa.

Lopeta!

Kieppuminen hänen päässään ei hellitä. Lotorin kynnet sivelevät hänen rintaansa ja löytävät tiensä hänen nänneilleen. Lancen pää retkahtaa kuin piiskaniskusta Lotoria vasten, ja hän puraisee huultaan niin lujasti, että äkillinen kipu saa hänet ynähtämään.

Lotor uskoo hänen nauttivan ja koskettaa hieman alempaa.

Anna mun mennä.

"Minne sinä menisit?" Lotor naurahtaa hänen korvaansa.

Aluksi Lance uskoo kuvitelleensa kysymyksen. Minnekö? Minne... Hänen mielensä vaeltaa edestakaisin osaamatta pysähtyä pohtimaan vastausta, joka vielä hetki sitten on tuntunut ilmiselvältä. Hän rääkkää turraksi käyneitä aistejaan.

Kun Lotor kuljettaa kieltään hänen yläselkänsä nikamilla, Lance muistaa viimein.

"Kotiin?" kylmä ääni toistaa.

Niin...

"Sinulla ei ole kotia."

Lance päästää eksyneen huokauksen, syyttää Lotoria valehtelijaksi ja tuntee kylmän käden kiertyvän kaulalleen. Lotor painaa hänet selälleen, aloilleen, ja peittää kehollaan valonkajon hänen näkökentästään, osoittaa hänelle, miten julman vaivatonta on tehdä niin.

"Sinä olet yksin minun."

Sanojen myrkky polttaa niiden kuulijaa, eikä Lance saa kunnolla henkeä. Happi on takertua kurkkuun, ja Lotor on painava hänen päällään. Ainoa valo, jonka hän nyt näkee, on lähtöisin Lotorin silmien sinestä. Ilkeille huulille nouseva hymy painautuu vasten hänen huuliaan.

Eikä Lance enää muista, mitä oli sitä ennen.
« Viimeksi muokattu: 22.12.2018 23:59:39 kirjoittanut Ayudara »
独り空想に遊ぶ
そこで思い描いたことまで
恥じるのかい

"Well, I like peanut butter, and I like peanut butter cookies, but I hate peanuts. They're so dry.
Also, I sweat a lot. I mean in general, unrelated to the peanuts."
- Katie "Pidge" Holt

Avaruuspiraatti

  • ryöväriruhtinas
  • ***
  • Viestejä: 767
EEEIIIII!

Ei, ei ja vielä kerran ei. Ei minun rakasta Lancea ;–; Miksi Ayu olet niin kamalan julma? Voi voi, minun sydän raukkaa. Vähän ehkä itkettääkin. Lotor saisi painua jonnekin syvään koloseen ja jäädä sinne mädäntymään u_u Kyllä nyt vain on niin, että pieneen sydämeeni sattuu ihan liikaa. Vähän kaduttaa, että luin. Voi voi voi. Ehkä minä selviän näistä kurjista tuntemuksistani, kun ajattelen, että joku ihana ihminen (Keith) tulee ja pelastaa Lancen pinteestä. Ei tällaista kamaluutta yksi pieni piraatti voi muuten sietää x__x Minä olen kova Lotor-stan, mutta tämän fikin Lotoria voisin hyvillä mielin motata keskelle violettia nassua, mur!
HOKSU: prologi

K-11 | fantasia, seikkailu, huumori, ystävyyshömppä

listaustaidetopic

Ayudara

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 1 514
  • "Alright, go home and make some cupcakes, honey."
Voi Piraatti pieni! ;_; <3 Pahoittelut surkumielestä! Tosin vaikka itse kaikesta angstipitoisesta pidänkin, inhoan epäonnisia loppuja siinä määrin, ettei ole ollenkaan epätodennäköistä, etteikö Keith tai joku muu saapuisi kreivin aikaan Lancea pelastamaan. <3 Lotorista ei kyllä tullut mikään mukava kaveri tähän tekstiin, voih...

- Ayu
独り空想に遊ぶ
そこで思い描いたことまで
恥じるのかい

"Well, I like peanut butter, and I like peanut butter cookies, but I hate peanuts. They're so dry.
Also, I sweat a lot. I mean in general, unrelated to the peanuts."
- Katie "Pidge" Holt

Ronen

  • prickly and in bloom
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 911
Jouluinen tervehdys, ja alkuun isoiso kiitos kivasta synttärilahjasta! Lancelot on yksi mun suosikkiparituksista Voltronissa (sillä oletuksella, että Shiro esimerkiksi kuuluu Keithille :p), ja mystery taas genrenä yksi muhun vahvasti vetoavista, joten tää toimi oikein mukavasti täällä päässä. Ja ylipäätään se, että mun kaltaiselle pallerolle jotain raapustit - paljon kiitoksia <3

Tämäpä oli kovin jännä. Lancen tavoin lukija jätetään valonkajon hataraan todellisuuteen, jossa tilanne tuntuu yhtäkkiä alkavan ja loppuvan ilman tietoa siitä, miten siihen on päädytty tai miten se jatkuu. Lotorissa on herkullista ilkeyttä, joka nousee tässä esiin hänen, mmh, käsitellessään Lancea - vahva tahto, kyky ohjata muita kuin sätkynukkeina ja kuljettaa heitä kivun ja nautinnon rajamailla; oikein viehättävää. Tässä oli K-11-ikärajaan nähden jotenkin hirveän eroottinen vivahde: voimakas alistaminen, iholla ja liian lähellä oleminen sekä erinäisten paikkojen (*sivulle virnistävä emoji*) hierominen ja nuoleminen vihjaavat siihen, että tästä saisi halutessaan paljon korkeammankin ikärajan tekstin. (Ei sillä, että pistäisin pahakseni...)

Viehdyin tässä myös siitä, miten Lotor leikkii Lancen aisteilla. Juuri tuo otsikkoonkin nostettu katoava valo luo kiinnostavan dynamiikan kaksikon välille. Lotor ei missään nimessä ole tässä valon puolella, mutta silti hän kykenee hallitsemaan sitä (kuten Lancea) miten vain haluaakin. Näköaistin lisäksi tuntoaisti on tässä niin herkullisen läsnä, kun puhutaan kietoutuvista käsistä ja esimerkiksi luiden häkistä (joka oli mulle ehkä eniten miellyttävin yksityiskohta ja ilmaus koko tekstissä!). Äh, en osaa edes sanoa nyt mitenkään järkevästi, miten paljon arvostan tämän tekstin tasapainoilua hienovaraisuuden ja suoraan sanomisen välissä!

Joka tapauksessa, oikein mainio teksti! Tykkäsin hurjan paljon, ja toivon toki jotakin kieroa jatkoa tämän kaksikon välille. ;p

Kiitos! <3
the memories fade
like looking through a fogged mirror

(ava by Waulish)

Ayudara

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 1 514
  • "Alright, go home and make some cupcakes, honey."
Oi, suuret kiitokset moniulotteisesta kommentista, Ronen! <3 Tajusin vasta pari päivää sitten, etten ollut muistanut lähettää tätä erikseen yksärillä synttärilahjatopicin ohjeiden mukaan. En tiedä, missä kohtaa huomasit tämän olemassaolon, mutta onneksi huomasit, heh! ;D

Lancelot on kyllä parituksena mitä mainioin, menee omaan top 3:een mennen tullen. Mysteeri jäi genrenä mieleen synttäritopicia lukaistessani, ja vaikka tämä ei suoranaisesti sellaista ole (tiedä häntä miten sellainen tarina ottaisi kirjoittuakseen), pientä mysteerisyyttä löytyy muun muassa siitä, ettei alkua tai loppua ole sen kummemmin eritelty. Lukija tietää sen verran mitä Lancekin, eikä se reppana juuri tiedä mitään. :P

Tuo ikärajan ja teemoituksen kombinaatio on kyllä aika jämerä. En oikeastaan pohtinut ikärajaa sen kummemmin, mutta loppuviimein totesin tämän vielä pysyvän k-11-rajojen sisällä, kun olin varmistanut asian lukaisemalla ohjeita ja sääntöjä. :D Olisikin yksi tai pari juttua pidemmälle vietynä ja teksti olisi siirtynyt toiselle osastolle. Hienovaraisuutta ja suoraan sanomista, hah. Lämmittävää, että nostit sen erikseen esiin, kiitokseja. <3

Kieltämättä minussa heräsi vakaata halua kirjoittaa tästä parituksesta vielä jotain astetta inhottavampaa ja rivompaa menoa. :D Ehkä ei tämän ficin suorana jatkona, mutta samoissa epäselvissä olosuhteissa. Hmm, katsoo mitä ottaa tapahtuakseen! Kiitokset vielä kommentista ja ihanaa, että tämä ilahdutti! ^^

- Ayu
独り空想に遊ぶ
そこで思い描いたことまで
恥じるのかい

"Well, I like peanut butter, and I like peanut butter cookies, but I hate peanuts. They're so dry.
Also, I sweat a lot. I mean in general, unrelated to the peanuts."
- Katie "Pidge" Holt