Kirjoittaja Aihe: Musta aukko on esimerkki tapahtumahorisontista | S | Kaarna/Eden  (Luettu 671 kertaa)

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 316
Kirjoittaja: Lyra
Ikäraja: S
Varoitukset: -
A/N: Tämä on 12+ virkettä -haasteeseen. Ja kyllä se työtä vaati! Mutta huh on valmista. Kaarnasta, Varvusta ja Edenistä on tiedossa lisää, tämä oli vain tällainen välijuttu. Sanalista on piilossa spoilerin takana tuolla lopussa.




Musta aukko on esimerkki tapahtumahorisontista

Mä näen unta Kaarnasta ja loputtomasta merestä, jonka laineilla kelluvat vanhat kalastuslaivat, jotka ruostuvat suolaisesta vedestä. Taivas on musta, kolkko ja tyhjä, sen meren yllä, kun me maataan laivan kannella ja katsellaan ylöspäin. Laiva on koristeltu värikkäillä valoilla ja muilla krumeluureilla, jotka heijastuvat veden tummasta pinnasta.

Mä nousen ylös puiselta kannelta, katselen oransseja valoja veden pinnasta ja hymähdän. Tämä uni alkaa utopiana, rauhallisena paikkana jossa ihmisiä rakastetaan, kunnes laivan pohja alkaa vuotaa. Se käy joka kerta samalla tavalla, laiva keinuu yhä korkeammaksi kohoavimmilla aalloilla, Kaarna lentää päin laitaa ja murtaa yhden - ei, kaksi kylkiluutaan.

Sellaisia unia mä näen, kun makaan taitettavalla sängylläni Varvun huoneessa ja herään aina katsomaan sitä samaa kirjaa, joka kertoo ameeboista. Varpu hengittää rauhallisesti vailla pelkoa, koska sen ei tarvitse pelätä. Kirjahyllyssä on toinenkin kirja, henkiolentoja ja muuta yliluonnollista. Mä katson sitä tuokion verran. Sänky narahtaa, kun mä nousen ylös ja tavoittelen kirjaa, sen kansi on naarmuinen. Varvun hengitys on edelleen tasainen, kun mä jätän kirjan hyllyyn ja pujahdan olohuoneeseen.

“Krematorio on laitos, jossa suoritetaan tuhkauksia”, ääni televisiosta sanoo ja mä hätkähdän, ennen kuin näen Kaarnan istumassa sohvalla. Mä tutkailen sitä varjoista, ennen kuin uskallan ottaa muutaman askeleen lähemmäs. Kaarna huomaa mut heti ja siivoaa banaaninkuoret pöydältä roskikseen.
“En tarkoittanut herättää”, Kaarna sanoo samaan aikaan kuin juontaja jatkaa, “tuhkaus toimitetaan nyky-yhteiskunnissa aina krematorioissa.”

Kaarna viittoo mut istumaan sohvalle samalla kun televisiossa näytetään ihmisen kulmahampaita, jotka on selviytyneet polttamisesta. Kaarnan ja mun välisssä on pieni rako, niin pieni, että voin melkein tuntea sen lämmön, mutta en kuitenkaan, ja juontaja televisiossa alkaa selittämään että tuhkaus tuhoaa ihmisen DNA:n täysin. Mä siirryn varovasti hiukan lähemmäs Kaarnaa, yrittäen tehdä sen huomaamattomasti, mutta me kumpikin voidaan varmasti olla samaa mieltä, että epäonnistun täydellisesti.

Kaarna vaihtaa kanavaa ja uusi juontaja jatkaa: “ - musta aukko on esimerkki tapahtumahorisontista.” Nyt on Kaarnan vuoro liikkua vähän lähemmäs mua ja me katsellaan siinä lähekkäin televisioista näkyvää iltahämärän taivasta. Sohvan päällyste kupruilee, kun mä siirrän kättäni pitkin sen pintaa.
“Nukkuuko Varpu vielä?” Kaarna kysyy samalla kun mainokset alkaa pyöriä ja nuori nainen kertoo uudenlaisista kaarituista. Mä nyökkään hitaasti vasta kun mainokset loppuu ja televisiossa esitellään seuraavaksi superkuuta.

“Hyvä”, Kaarna toteaa ja kietoo kätensä mun hartioiden ympärille, kun väsymys hiipii mun sisältä ja mä antaudun unen valtaan.


Spoiler: näytä
Sanalista:
1. meri
2. kolkko
3. krumeluuri
4. oranssi
5. vuotaa
6. kylkiluu
7. ameeba
8. vailla
9. henki
10. tuokio
11. naarmuinen
12. tasainen
13. krematorio
14. tutkailla
15. banaani
16. toimittaa
17. kulmahammas
18. DNA / koodi
19. kumpikin
20. tapahtumahorisontti / horisontti
21. iltahämärä
22. kupruilla
23. kaarituki
24. superkuu
25. antautua
« Viimeksi muokattu: 15.12.2018 12:11:31 kirjoittanut Lyra »

Kiltit lapset näkyvät, mutta eivät kuulu. 

Waulish

  • puuskupuhpuhpuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 526
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Oi miten hieno 12+ virkettä -haasteteksti! Tämä kierros oli tosi haastava kaikkine krematorioineen ja kaaritukineen, mutta olet selättänyt haasteen mielestäni tosi hyvin. Television katsomisen ja mainosten hyödyntäminen on mainio idea, koska telkkarissa nyt aina pyörii kaikenlaista outoa ja hassua! Tässä tapauksessa tuhkauksia ja mustia aukkoja käsittelevät ohjelmat sitä paitsi yhdistyvät jotenkin lumoavasti tarinan omaleimaiseen, synkähköön tunnelmaan. Toimii!

Erityisen vaikutuksen minuun tekee tuo alku, merellinen uni joka alkaa tyynenä mutta päättyykin hurjaan myrskyyn ja murtuviin kylkiluihin. Vaikka jo ensimmäisessä virkkeessä mainitaan, että kyseessä on uni, se tuntuu jotenkin hirmu todelliselta. Se tulee lähelle kuin hyökyaalto rantaan. Sama synkkä tunnelma kantaa mielestäni läpi koko tekstin, vaikka seuraavaksi herätäänkin istumaan toisen viereen ja katsomaan televisiota kaikessa arkisuudessaan. Jännää, jotenkin pahaenteistä ja mahtipontista! Kävi kovasti kutkuttamaan, mitä kaikkea näiden toistuvien unien takana onkaan. Myös hahmojen väliset suhteet herättivät kysymystulvan. Miksi kertoja nukkuu Varvun huoneessa taitettavalla sängyllä? Onko hän jossain muualla kuin kotonaan? Kuka on Kaarna, ja mistä juontuu kertojan ja Kaarnan välinen yhteys? Onko tapahtumahorisontilla jotain syvempääkin merkitystä? Voisiko se kuvastaa kertojan unia tai hänen ja Kaarnan välistä yhteyttä, johon kukaan ulkopuolinen ei pääse käsiksi? Oi miten mielenkiintoista!

Kiitos tästä kutkuttavasta lukukokemuksesta! :) -Walle

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 855
  • kiero ja sarkastinen
Kommenttivaihdokkaista, yötä! Olipa hauska saada 12+ virkettä -haasteen teksti, sillä näitä on aina mielenkiintoista lukea ja nähdä, miten eri tavoin sanoja voikaan käyttää. Tällä kierroksella oli varsin haastavia sanoja, ja telkkariohjelmien käyttäminen tekstissä tuntui toimivalta tavalta upottaa oudompiakin sinne sekaan, koska sieltä voi tosiaan tulla ihan mitä tahansa. Samalla nuo vaihtuvat ohjelmat loivat tekstiin myös jännää vähän kuin todellisuudesta irrallaan olevaa tunnelmaa, josta tykkäsin.

Erityisesti ihan alku viehätti mua kovasti laivaunineen, ja sen jälkeenkin tunnelma jatkui jotenkin niin unenomaisena, ettei oikeastaan häirinnyt, että tekstin tilanne ja hahmot jäivät aika auki. Ei selvinnyt keitä hahmot oikein ovat ja mikä heidän suhteensa toisiinsa on, tai miksi kertoja punkkaa Varvun huoneessa, mikä kuulostaa tilapäiseltä ratkaisulta. Tämä avonaisuus oikeastaan vain korosti tekstin salamyhkäistä tunnelmaa. Kertojan ja Kaarnan suhteessa tuntui olevan vähän luvaton sävy, ehkä ihan vain siksi, että Varvun heräämisestä huolehdittiin. Heidän välisensä kemia vaikutti selvästi vahvalta, ih. Kiitoksia. <3
« Viimeksi muokattu: 20.02.2019 04:51:59 kirjoittanut Kaatosade »
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)