Kirjoittaja Aihe: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 3/?  (Luettu 2056 kertaa)

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 727
  • Ravenfluff
Nimi: Liika läheisyys ahdistaa
Kirjoittaja: Saappaaton
Ikäraja: K-11
Genre: Drama, slice-of-life, slowburn romance
Paritus: Useita

A/N: Jeps, elikkäs. Tämä on uudelleenkirjoitettu versio samannimisestä raapalesarjasta, jonka tuossa jokin aika sitten poistin. Pohdin pidemmän aikaa, jos vain kirjoittaisin tämän tavan jatkotarinaksi, kun alkoi tuntua siltä, ettei raapalemitta palvele tätä tarinaa, joten tässä sitä ollaan. Tällä kierroksella hahmot ovat etukäteen jo itselleni tutumpia, joka ehkä näkyy tekstissä, ehkä ei. Alkuperäisestä raapalesarjasta kimmokkeensa saaneita spin-offeja löytyy listauksestani, toivottavasti joku saa nyt tästäkin jotakin irti. :)
Ja otsikon alkuperähän on cassialman taannoisessa lausahduksessa, kiitos pus. <3


Liika läheisyys ahdistaa

Prologi

”Miksi haluaisit opiskelemaan luokanopettajaksi?”

”Opettaja kohtaa kentällä paljon isoja haasteita, kuten digitalisaatio ja miten se tuodaan opetukseen, sekä tällaisia klassisempia kuten koulukiusaaminen. Nyt on noussut esiin myös lukutaidon heikentyminen, joka on erityisen huolestuttavaa, ja haluaisinkin olla ratkaisemassa näitä jo olevia sekä tulevia haasteita.”


~*~

Puhelin tärisi vaativasti sohvapöydällä. Säde, jaksamatta nousta, kurotti sohvalta hankalassa asennossa, kunnes sai soivan kapistuksen käteensä. Vilkaistuaan näytöllä vilkkuvaa nimeä puolittainen hymy nousi väistämättä hänen huulilleen ja haluamatta tulistuttaa siskoaan enää enempää hän vastasi.

”Hei, en katsonut vielä.”

”Miksi et?” Pilvin turhautuminen kantautui varsin selvänä kysymyksen sävyssä. Säde valui silmiään pyöräyttäen istumaan lattialle, sohvapöydällä olevan kannettavan eteen.

”Koska mä en halua lukea, etten päässyt sisälle”, hän nurisi siskolleen avaten kuitenkin selaimen.

”Kyllä sä pääsit, ihan varmasti.”

”Et voi sanoa varmaksi mitään ennen kuin kuulet virallisen tuloksen. Ja siihen asti tätä voidaan pitää Schrödingerin kissana.”

”En tiedä mistä kissasta puhut tai miten se liittyy mihinkään.”

”Edwin Shrödinger kehitti ajatuskokeen, jossa suljetussa laatikossa on kissa ja myrkkykapseli, jonka todennäköisyys laueta tunnissa on 50 %. Näin ollen kun tunnin kuluttua avaat laatikon, kissa on joko elävä tai kuollut, mutta et tiedä sitä ennen kuin avaat laatikon.”

”Ellei se laatikko ole läpinäkyvä.”

Säde hieraisi silmiään.

”Mutta kuitenkin”, Pilvi jatkoi, kun hänen siskonsa ei sanonut mitään, ”sinun todennäköisyytesi tuskin on 50 %.”

”Totta, minun todennäköisyyteni on 83,3 %.”

”Noniin!”

”83,3 % todennäköisyydellä jään ilman opiskelupaikkaa.”

”Oi älä viitsi. Vaikka alan ehkä hiukan toivoa, että jäisitkin. En usko, että opettajaopinnot tekisivät kauhean hyvää tuolle suunnattomalle tarpeellesi jakaa mitä ihmeellisempää nippelitietoa.”

Pilvin kiusoitteleva äänensävy sai Säteen nauramaan hiljaa.

”Todennäköisyys on sen puolella.”

”Eikä ole. Sinä olet tilastollisesti parempi hakija kuin moni muu. Todellinen onnistumisprosenttisi on varmasti yli 16,7.”

”Mm, korkeintaan 20 %.”

”Pessimisti.”

”Itse asiassa realisti, jos en jopa optimisti.”

”Selvä! Ole hiljaa!” Pilvi huudahti hätäisesti kuullessaan Säteen vetävän henkeä, kuin aikoisi jatkaa loputtomiin.

”Jos tehdään niin, että minä tuon viiniä ja katsotaan ne tulokset yhdessä. Ja kun pääset opiskelemaan, juhlitaan.”

Jos pääsen. Ja jos en pääse?”

”Juodaan viiniä.”

”Kuulostaa hyvältä”, Säde hymisi ja sulki kannettavansa kannen.

~*~

”Mustekala- ja pöllöviiniä!” Pilvi tervehti virnistäen, kun Säde avasi asuntonsa oven. Huvittuneena Säde paimensi pikkusiskonsa peremmälle.

”Kumpaa haluat? Mustekala on valkoisena ja pöllö punaisena.”

”Pöllö on parempaa valkoisena”, Säde nurisi seuratessaan Pilviä keittiöön. Hän nosti heille tiskikaapin ylähyllyltä viinilasit samalla, kun Pilvi haki tottuneesti laatikosta korkkiruuvin.

”Eli mustekalaviiniä?”

”Kyllä kiitos.”

Pilvi nappasi valkoviinipullon käteensä ja nyrpisti nenäänsä.

”Ei edes korkkikorkkia, tämä ei voi olla hyvää.”

Kommentistaan huolimatta hän kuitenkin avasi pullon kierrekorkin ja kaatoi kummallekin lasillisen.

”Se on ihan hyvää, en kai muuten olisi pyytänyt, että tuot sitä.”

”Korkkikorkiton viini, joka oli lähestulkoon vielä kyykkyviiniä. ’Ihan hyvä’ lienee paras arvio, jonka se voi saada.”

Säde pyöräytti silmiään ja nappasi toisen laseista käteensä.

”Ihan hyvä on tarpeeksi hyvä, kun juo näin vähän viiniä ylipäätään.”

”Aina ei uskoisi, että meillä on sama kasvatus”, Pilvi huokaisi teatraalisesti ja puisteli päätään.

”Jatka tuota, niin et näe opiskelijavalinnan tuloksia”, Säde tokaisi suunnatessaan olohuoneeseen.

”Eikä mitä, se sovittiin jo!”

Säde ehti istahtaa lattialle sohvapöytänsä ääreen ja avata tietokoneensa ennen kuin Pilvi tuli hänen perässään olohuoneeseen. Laskettuaan lasinsa sievästi lasinaluselle siskoksista nuorempi rojahti sohvalle. Säde tunsi katseen itsessään kirjoittaessaan selaimen osoiteriville oikeaa osoitetta.

”En tiedä uskallanko katsoa vieläkään”, Säde sanoi saatuaan syötettyä kirjautumistietonsa niille tarkoitettuihin kenttiin.

”Jos suljet silmäsi hetkeksi ja minä katson ensin?”

Haikailematta kahta sekuntia Säde peitti kasvonsa käsiinsä ja kuunteli, miten Pilvi kurottautui painamaan enteriä. Hiljaisuus tuntui jatkuvan pienen ikuisuuden.

”No?” Säde kysyi lopulta, kun Pilvi ei sanonut mitään.

”Mm, maistoin tätä viiniä. Se on oikeasti ihan hyvää!”

”Pilvi!”

”Okei, okei!”

Säde kuuli kuinka Pilvi laski lasin takaisin pöydälle ja hetkeksi tuli jälleen hiljaista.

”Opiskelupaikka myönnetty.”

Viimein Säde uskalsi kurkistaa näyttöä sormiensa lomasta. Hän tunsi Pilven kiertävän kätensä hartioidensa ympärille ja rutistavan tiukasti.

”Onneksi olkoon, sisko. Susta tulee opettaja.”
« Viimeksi muokattu: 20.02.2019 16:00:02 kirjoittanut Saappaaton »


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 358
  • "Snadaff unmuh! Radamsa!"
Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi
« Vastaus #1 : 15.09.2018 18:38:33 »
SAAPPAATOOOOOOOOONNNNNN!!!!!!!
(kuulitko nyt huutoni)

En tiedä miten reagoida. En tiedä! Silmäni ovat kyyneleissä enkä tiedä miksi. Ehkä surusta siksi, että niiiiin monta osaa meni sinne bittiavaruuteen ja toisaalta ehkä ilosta, koska oi että!! Nämä vähän-pidemmät kuin raapalemuotoiset luvut nimittäin näyttävät palvelevan ainakin Sädettä enemmän. Ehkä. Raapaleissa hänestä tuli ehkä ujompi vaikutelma ja tässä taas tuollainen sarkastisen piilopartainen (älä kysy, en nyt saa oikein järkevää selontekoa aikaan, kun tekisi mieli kirjoittaa kaikki ISOILLA KIRJAIMILLA mutta hillitsen itseni) ja oi voi. Mutta Pilvi on ihana. Kestoihana.

Tiedätkö muuten, mistä tykkäsin tästä prologista kaikkein eniten? Viineistä. Ja nimenomaan siitä kohdasta, että tiesin, mistä viinistä puhuttiin ja minä en itse henkilökohtaisesti kyllä tykännyt tästä mustekalaviinistä. Tai no, kyllä se juotavaa oli mutta on sitä parempiakin. Kuitenkin, itse asiaan!

En tiedä huomasitko, mutta oikeastaan minulla ei ole (vielä) tämän enempää asiaa, niin jään sitten odottamaan ensimmäistä varsinaista lukua. Ja Säde on ihana noilla faktaiskuilla ja oi. <3 Piti se vielä mainita, ennen kuin lopetan tämän. Olen niin innostunut, että hypin tuolillani ja itken samalla syystä mitä en tiedä itsekään, mutta oli nyt pakko tulla reagoimaan, että olen huomannut. Syksy is on board ja täällä olen ja odotan. Voi että. AAA ja nyt menen hengittelemään tuonne sivummalle hetkeksi. Kiitoskiitoskiitos. <3 (ja toivottavasti tämä jatkuu myös pian)

- Syksy

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 361
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi
« Vastaus #2 : 15.09.2018 19:06:12 »
Minä piiloseurailin raapaleita, joten ajattelin nyt sitten ihan avoimesti seurailla tätä jatkista. (:

Hihih, Säde ja Pilvi kuulostavat aika täydellisesti minulta ja mun pikkusiskolta, tosin mun sisko ei toisi mulle kyllä ikinä viiniä, koska se tietää, etten kovinkaan usein pidä niistä... Muutoin kyllä nämä Säteen ja Pilvin väliset vuoropuhelut ovat aika täydellisen samanlaisia kuin mitä voisi joskus meidän kahden välilläkin kuulla. :D Tunnistan myös hieman ehkä erästä toista tuttua kaksikkoa näissä hahmoissa, mutta se voi olla kyllä vain minunkin korvien välissä. :D

Mä en tiedä, mikä muhun on nyt oikein tullut, jokin kommenttivamma, mutta en nyt osaa sanoa tähän oikeastaan muuta... Jään seurailemaan kyllä ja säännöllisen epäsäännöllisesti käyn varmaan sanomassakin aina jotain, joskus enemmän ja joskus vähemmän. :D Mutta kivaa, että sait tätä jatkista ulos jo näin nopeasti sen edellisen poiston jälkeen!! ((:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ansa

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 561
Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi
« Vastaus #3 : 29.09.2018 21:43:13 »
Aaahaihihihiihi, rakastan Pilviä. Pilvi on paras! Ei vaan, on Sädekin ihan hyvä. Vähän kuin viini, paranee todennäköisesti vanhetessaan. ;D Tykkäsin kissasta, pöllö- ja mustekalaviinistä, koska kuka niitä nimiä muka kyttää. Pullot valitaan aina etiketin mukaan. Ja no, tykkäsin kaikesta.

Lainaus
”No?” Säde kysyi lopulta, kun Pilvi ei sanonut mitään.

”Mm, maistoin tätä viiniä. Se on oikeasti ihan hyvää!”

”Pilvi!”

”Okei, okei!”

Tälle nauroin ääneen. ;D

Ja eritoten ja eniten tykkäsin siitä, että uskalsit aloittaa tämän alusta jatkiksena, koska sulla oli sellainen olo ja menit sen mukaan!

Jään pyörimään linjoille! :-*

- Frac

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 727
  • Ravenfluff
Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi
« Vastaus #4 : 30.09.2018 19:07:46 »
Syksy, kuulin huutosi! Ja kuten jo kertaalleen lohdutin, eivät vanhat osat toki häivnneet bittiavaruuteen tyystin, vaan ovat minulla hyvässä tallessa. :) On kovin kivaa, että olet selkeästi saanut Säteestä paremman otteen jo prologin pohjalta. Rapsusarjassa ei tainnut ihan sellaista tilannetta tullakaan, että Säteen ja Pilvin välinen kanssakäyminen olisi ollut näin suuressa osassa, joten se ehkä selittää miksi Säde jäi siellä vähän vaisummaksi/ujommaksi. Se on kivaa, että viinit iskivät, koska ne ovat minulle sellainen Pilvin juttu ja nyt niitä pääsi tuomaan vielä vähän eri tavala tähän tekstiin! Yritän jatkossakin tuoda vähän viinejä! Mutta ennen kaikkea kiitos pus, että kommentoit ja seuraat, ja pidät tästä edelleen. <3

Lilla, senkin piilolukija! Kiva, kun tulit päivänvaloon. :D On aina hauska jotenkin kuulla, että omista hahmoista tulee oikeat ihmiset mieleen, sittenhän ne ainakin ovat realistisia. Ja siis kiva, että puumerkkasit, ei aina tarvi osata sanoa paljoa. :p <3

Frac, olet ihana. :D Tykkään sun kommentista, vaikken osaa vastata siihen mitään järkevää. Kiva, että oot tykännyt ja näit vaivaakin sen verran, että kommentoit! Pus. <3

Tämän luvun kanssa haluan kiittää vielä Lillaa, joka esiluki, kun mulle iski paniikki. <3



1. luku

Orientaatioviikko alkoi luentosalista, johon kaikki opettajankoulutuslaitoksen ensimmäisen vuoden opiskelijat olivat kokoontuneet kuuntelemaan laitoksen johtajan tervehdyksen. Ylevän ja hieman liian pitkään kestäneen puheen jälkeen limenvihreisiin haalareihin sonnustautuneet opiskelijatutorit ottivat tilanteen haltuunsa ja kankaalle heijastettiin uuden vuosikurssin ryhmäjako. Annettuaan fuksien etsiä nimeään tovin, jokaisen pienryhmän tutorit kokosivat vuorollaan ryhmänsä ja luotsasivat nämä johonkin, missä olisi enemmän tilaa ja vähemmän hälinää.

Reetta oli pitkä ja rauhallisen oloinen nuori nainen, kun taas tämän tutorkaverina toimiva Irina oli keskimittaista lyhempi ja huomattavasti puheliaampi tapaus. He veivät fuksiryhmänsä pihalla olevalle kokoontumispaikalle ja aloittivat ensimmäisenä tutustumisleikillä. Kunkin piti etsiytyä rajatulla alueella suunnilleen sinne, mistä päin oli kotoisin. Lopputuloksena oli vajavainen ja epäsuhtainen piirin kaltainen, jonka juuri ja juuri sisäpuolella Säde seisoi. Hän olisi halunnut peruuttaa askeleen verran, mutta koska ei voinut tehdä sitä peruuttamatta takanaan seisovan nuorukaisen syliin, hän pysyi kiltisti paikallaan, vaikka tilanne kömpelöltä tuntuikin.

”Noniin, nyt jokainen esittelee itsensä, eli kertoo nimen ja hiukan jotain siitä mistä tulee tai miten on tänne päätynyt”, Irina totesi reippaasti.

”Mä olen tosiaan Irina, toisen vuosikurssin luokanopeopiskelija. Täytin justiinsa 23, ehdin tekemään vähän opintoja avoimen puolella ennen kuin pääsin VaKaVasta läpi, mutta olen kyllä tykännyt näistä opinnoista.”

Irina nyökkäsi itsekseen ja vilkaisi vierellään seisovaa Reettaa, joka jatkoi sujuvasti:

”Joo ja mun nimi oli Reetta. Mä opiskelen myös toista vuotta ja päädyin tänne, vaikka pitkään ajattelin, että lähtisin opiskelemaan tanssia. Mulla on siis pitkä tanssitausta, olen tanssinut viisivuotiaasta lähtien, eli viime vuonna tuli jo 20. juhlavuosi.” Reetta irvisti kevyesti, mutta ilme vaihtui lähes saman tien virneeseen. Hermostuneet fuksit hymähtelivät, mutta kukaan ei uskaltanut naurahtaa.

Säde kuunteli kuinka Nelli, Sanna ja Kristiina esittelivät itsensä vuorollaan. Kaikki olivat häntä jokusen vuoden nuorempia ja tuntuivat siitä huolimatta olevan kovin varmoja itsestään ja tulevaisuudestaan. Säde ei voinut sanoa olevansa lainkaan yhtä varma siitä, että hän oli vieläkään oikeassa paikassa. Hänen katseensa vaelteli asfalttia peittävissä, punaisenkirjavissa vaahteranlehdissä. Hänen kuluneen turkoosit tennarinsa näyttivät väärältä lämpimänväristä lehtipeittoa vasten.

Puheenvuoro siirtyi kiharahiuksiselle Ollille, jonka esittäytymisessä oli jotakin todella rutiininomaista. Suoraan lukiosta yliopistoon tullut nuorukainen ei ollut suoranaisesti ujon oloinen, mutta Säde oli jokseenkin varma, että Ollin mielenkiinnon kohteet asettaisivat hänet eri viivalle kuin suurimman osan muista miesopiskelijoista. Jonkin sortin nörttileima, Säde mietti itsekseen, hymyili puolittain ja vilkaisi nuorukaista ennen kuin keskittyi taas tarkastelemaan ryhmäläistensä kenkiä. Oman esittelyvuoron lähestyminen hermostutti häntä, ja kuin automaationa Säde alkoi hypistellä sormiaan. Seuraava puhuja kuitenkin pyyhkäisi jännityksen Säteen mielestä jo ensimmäisten tavujen myötä.

”Mä olen Joona ja päädyin tänne vähän silleen puolittain vahingossa. Mulla on jonkin verran musiikkitaustaa, soitan bassoa ja vähän kitaraa, muutamassa kokoonpanossa olen ihan esiintynytkin.”

Jokin Joonan äänessä sai Säteen keskittymään enemmän siihen kuin nuorukaisen sanoihin. Se oli karhea ja kulunut, mutta silti voimakas ja kantava. Äänessä kävi ajoittain särö, joka toi siihen persoonallisen syvyyden. Kuin se olisi ollut koko ajan särkymisen partaalla.

Säde tarkasteli itseään selkeästi pidemmän nuorukaisen olemusta. Hiljentyessään Joona katsoi vuorollaan jokaista hymyillen silmillään. Nopeasti Säde käänsi katseensa alas ja tunsi jännityksen palaavan yhdellä rysäyksellä. Häntä ennen vuorossa olivat enää Noora ja Eemeli, joiden esittelyistä Säde ei ymmärtänyt sanaakaan. Kun hänen vuoronsa viimein tuli, Säde ei edes tajunnut vääntelevänsä sormiaan.

”Moi, mä olen Säde. Taidan olla yksi vanhimmista ja olen kyllä ehtinyt tehdä jos jotain ennen kuin päädyin tänne. Viimeisimpänä kävin kokeilemassa sosiaalipolitiikkaa, ja tulin kahdessa vuodessa siihen tulokseen, että se on perseestä.” Säde virnisti kevyesti, hivenen nolona. Kun kukaan ei reagoinut hänen sanoihinsa mitenkään Säde vain soi Irinalle nopean, pinnallisen hymyn sen merkiksi, ettei hänellä ollut aiheeseen enää mitään lisättävää.

Keskittyen jälleen enemmän omiin kenkiinsä kuin mihinkään muuhun Säde koetti kuunnella mitä hänen jälkeensä esittäytyvällä Matiaksella oli sanottavanaan. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään häpeän polttaessa hänen niskassaan. Hänen olisi pitänyt osata valita sanansa paremmin.

~*~

Kun kampus oli pääpiirteittäin kierretty, tutorit veivät ryhmänsä opiskelijoiden oleskelutiloihin. Pojat valloittivat suuret säkkituolit, kun tytöt ryhmittäytyivät kulmasohvalle. Säde otti lähimmän pöydän äärestä tuolin ja siirsi sen sohvan jatkeeksi, kaivaten samanaikaisesti omaa tilaa ja kuitenkin mahdollisuutta kuulua ryhmään. Hänen tartuntapintansa muiden ryhmäläisten kanssa tuntui olemattomalta. Kuunnellessaan rentoa puheensorinaa Säde pohti miten erilaisesta tilanteesta he tulivat ja miten silti tuntui, että kaikki muut löysivät yhteisen sävelen. Ehkä hänen luonteensa ei sopinutkaan opettajalle. ”Opettajaopiskelija on laumaeläin”, oli laitoksen johtajakin sanonut.

”Ketä sua haastatteli?” Sohvan reunassa hymyilevä nuori nainen hymyili Säteelle ystävällisesti, eikä hän voinut olla hymyilemättä takaisin. Toisen nimi taisi olla Hannaleena, Helena tai jotain sen suuntaista.

”Pääsykokeissa? En muista nimiä, mutta sellainen lyhyt, todella leveästi hymyilevä mies ja vähän vanhempi nainen.”

”Meillä taisi olla samat haastattelijat, oltaisiinko oltu peräti peräkkäin. Ajattelinkin, että näytit tutulta.”

”Voi hyvin olla, mä en muista juuri mitään koko haastattelusta, saati ketä siellä aulassa on mahdollisesti tullut vastaan”, Säde naurahti pahoitellen ja sai vastauksekseen vähättelevän eleen.

”Joo, silloin jännitti kyllä hirveästi. Mutta kiva, että sä pääsit sisälle. Meidän ryhmässä ei taida olla muita, jotka selviytyi samoista haastattelijoista.”

”Ehkä kukaan muu ei selvinnyt. Sori, olen nimissä muutenkin vähän huono, olitko sä -?”

”Hannaleena.”

”Oi, olis pitänyt kehdata arvata vaan, olis mennyt oikein.” Säde virnisti ja sai Hannaleenan naurahtamaan.

”Ja jos minä muistan oikein, niin sinä olet Säde.”

”Hyvin muistettu.”

He vaihtoivat hymyn ja hiljenivät, ja Säde keskittyi taas vähän paremmin kuuntelemaan muiden tyttöjen höpinää VaKaVasta ja sitä seuranneista haastatteluista. Pieni sananvaihto Hannaleenan kanssa oli tehnyt ilmasta helpompaa hengittää.

~*~

Säde ei meinannut tajuta puhelimensa tärisevän kävellessään kohti kotia. Vaikka päivä ei ollut ajallisesti ollut pitkä ja suurin osa yliopiston käytännöistäkin oli hänelle ennestään tuttuja, oli aina yhtä raskasta viettää aikaa vieraiden ihmisten kanssa. Niinpä tajutessaan puhelimensa soivan Säde mietti kahteen kertaan jaksoiko hän vastata siihen, vai soittaisiko hän myöhemmin takaisin. Näytöllä vilkkuva Pilvin nimi sai hänet kuitenkin vastaamaan.

”Heei, mitä tulevalle opettajalle kuuluu?” Pilvi aloitti heti linjan auettua.

”Sosiaalista väsymystä pääasiassa.”

”Mahdatko sinä kestää opettajan työssä…”

”Kiitos, lisää epäluuloja kaipasinkin”, Säde hymisi hiljaa.

”Oikeasti? Ensimmäinen päivä orientointiviikolla, ja epäilet jo nyt?”

Säde nurisi epämääräisesti. Hän punnitsi kannattaisiko Pilvi suututtaa ja lopettaa puhelu lyhyeen.

”Kerro. Kaikki. Ei kai se nyt niin huonosti voinut mennä?”

”No ei se varsinaisesti mennytkään. Mutta kun kaikki on niin paljon nuorempia ja sosiaalisempia, ja jäin vähän ulkopuolelle.”

”Muru, sinä jäät vähän aina ulkopuolelle. Lämpiät hitaasti.”

”Ei se silti ole mukavaa.”

”Tiedän, tiedän. Mutta pointtini oli, että se kuitenkin varmasti helpottaa ajan kanssa. Sitä paitsi se, että muut ovat sosiaalisia voi tarkoittaa sitä, että päädyt porukkaan vähän vahingossakin!”

Säde ei voinut huulilleen pyrkivälle hymylle mitään kuunnellessaan pikkusiskoaan.

”Ehkä, eihän sitä tiedä”, hän myönsi.

”Niin! Mutta siis palataanpa siihen mitä sanoit. Kaikki ovat nuorempia?”

”Kyllä.”

Sinä olet vanhin?”

”Älä kuulosta noin järkyttyneeltä!”

”Mutta sinä et ikinä ole vanhin!” Pilvin lähes tuohtunut sävy sai Säteen nauramaan epätoivoisesti.

”Voisitko olla hiljaa?”

”Selvä, jos haluat elää kiellossa…”

”Sinä tässä taidat elää enemmän kiellossa kuin minä.”

”Pikkuvikoja! Onko sinun yhtään parempi olla?”

”Vähän. En tiedä onko minusta opettajaksi, mutta ehkä se tässä vielä selviää.” Säde oli päässyt kotiovelleen ja kaivoi avaimia taskustaan. ”Miten sinun päiväsi?”

”Olen kuunnellut Miroa koko päivän. Se on tutorina nyt, eivätkä meidän fuksit ilmeisesti ole niitä välkyimpiä tapauksia.”

”No mutta te opiskelette vain lakia, ei teidän tarvitse välkkyjä ollakaan.”

”Ha ha. Minusta tuntuu, että Miro on tässä se ei niin kovin välkky. Toki fuksit nyt on aina fukseja.”

”Ha ha”, Säde totesi vuorostaan. Hän sai viimein oven auki ja pääsi sisälle.

”Mutta hei, mä kotiuduin. Kiitos matkaseurasta.”

”Oliko tää nyt joku hienovarainen vihje, että sait täyden Pilvi-annoksen?”

”Taisi olla liian hienovarainen, kun ei mennyt perille asti”, Säde tokaisi, näytti kieltään eteisen peilille ja potki kenkänsä pois. Pilvi nauroi.

”No nyt meni! Tsemppiä orientaatioviikkoon, treffaillaan loppuviikosta?”

”Juu. Sano Mirolle terveisiä.”

”Kerron sille, että kutsuit sitä vähän vähemmän välkyksi.”

”Miro tietää, että sinä sen sanoit. On se sen verran välkky.”

”En laskisi sen varaan. Mutta nähdään ja kuullaan!”

”Hei hei!” Säde laski puhelimensa eteisen pöydälle ja kuoriutui ulkovaatteistaan. Luultavasti Pilvi oli oikeassa, asiat helpottuisivat ajan kanssa ja ehkä hän pääsisi porukkaankin jonkun vahingon kautta.


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

Avaruuspiraatti

  • ryöväriruhtinas
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 924
Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 1/?
« Vastaus #5 : 01.10.2018 11:06:37 »
Minä en ole tätä aikaisemmin tätä lukenutkaan, joten hyppään mukaan ihan ummikkona! Tai no okei, en ihan ummikkona, koska kävin vilkuilemassa noita linkkaamiasi spin-offeja ja totesin, että olenhan minä Hannaleenasta aikaisemmin lukenut. Mutta Säde on minulle täysin uusi tuttavuus ja voi reppanaa! Kauheasti haluaisin hänelle vain halin antaa (tai ehkä ennemminkin sellaisen henkisen halin, hän kun ei taitaisi ihan tuntemattomien kunnon haleista niin kovin välittää!). Muistan vielä hyvin, kuinka kamalasti itseänikin jännitti, kun aloitin korkeakouluopinnot. En ihan täysin samaistu Säteeseen, koska olen aika omimmillani tuollaisissa ryhmäytymistempauksissa, mutta toisaalta olen itsekin ensimmäisinä päivinä (ja nyt vielä kolmantenakin vuonna) ihmettellyt, miten kaikki minun ympäriltä tuntui löytäneen omat porukkansa saman tien, kun minulle taas jäi vähän ulkopuolinen fiilis. Toiset vain osaa tutustua kauhean tehokkaasti ;D

Säteen ja Pilvin kanssakäymistä oli ilo lukea <3 Minulle tulee aina hirmuisen lämmin olo, kun saan lukea siskoksista, kun se muistuttaa aina tosi paljon minun ja pikkusiskoni hömpötyksistä (vaikka me nyt emme ole kumpikaan viini-ihmisiä ;D). Minulle tuli oikeastaan pikkusiskoni tosi vahvasti Säteestä mieleen. Siskokin epäili jo ensimmäisinä koulupäivinään, että onkohan hän nyt sittenkään oikealla alalla ja meinasi jo lopettaakin.

Ei minulla varmaan tähän hätään ole sen enempää sanottavaa. Tarina on polkaissut kivasti käyntiin ja jään odottelemaan, kehkeytyykö eritoten Joonasta jotain nättiä ääntä enempää ;) Kiitoksia!

Ronen

  • prickly and in bloom
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 143
Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 1/?
« Vastaus #6 : 27.12.2018 22:02:32 »
Tiiätkö, mä oon niin onnellinen, että sä aloit kirjoittaa tätä uudestaan pidemmillä luvuilla. Jo nyt alusta lähtien tuntuu siltä, että kaikista Ahdistuksen hahmoista saa nyt jo paljon enemmän irti. Säde antaa lukijalle muitakin luonteenpiirteitä kuin epävarmuuden; esimerkiksi analyyttisyys aina yhteishakutuloksista Joonan äänen havainnointiin nousee kivasti esiin. Pilvin ja Säteen vuorovaikutus antaa mukavan vertailukohdan yliopistomaailmalle, jossa suurin osa hahmoista jää vielä - kuten orientaatioviikon ekana päivänä vähän kuuluukin - aika etäisiksi ja sumuisiksi. Toisaalta tietyt tärkeämpään rooliin nousevat tyypit, kuten Hannaleena ja Joona, erottuvat jo nyt, mikä on hienoa. Hahmokavalkadin dynamiikka tuntuu kuitenkin niin... kokonaiselta, ja miljöön vetäminen oman elämän tutuista elementeistä toimii niin hurjan tyylikkäästi.

Toivottavasti siis jatkoa tulee pian! Kiitokset tästä <3


the memories fade
like looking through a fogged mirror

telephone wires above are
sizzlin' like a snare

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 358
  • "Snadaff unmuh! Radamsa!"
Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 1/?
« Vastaus #7 : 02.01.2019 21:44:27 »
Here I am again! Minulla oli jo ikävä palata tämän pariin. <3 Syvimmät pahoittelut, että en ole saanut aikaiseksi kommentoida, mutta tässä on taas vuosi aikaa kommentoida. Löysin myös paljon muuta kivaa, mitä kommentoida - en tiennytkään, että olet perehtynyt fluffyyn tässä välissä! Mutta itse tähän LLA:an pariin (tämä lyhenne ei toimi, enkä halua puhua pelkästä ahdistuksesta... no, pidän myssyä päässä jollekin sopivammalle lyhenteelle suuhuni)

Ensimmäinen luku ei kyllä jättänyt kylmäksi! Vitsit. Olen ihan että UUJEE wautsika bängbäng, kun nyt saa niin paljon enemmän yhden luvun turhin. Minua ehkä saattoi vähän aiemmin turhauttaa raapaleet ja niiden lyhyys, mutta tässä ei kyllä sitten enää! Nyt saa niin paljon enemmän hahmoista irti ja nauttia. Säteen tuollaisesta älykkäästä sarkasmista tai vinoilusta, Pilven pilvimäisyydestä (johon samaistun niiiiiin paljon, ja jota sanoin kai jo jossain aiemmassakin pätkässä joskus) ja sydän. Tulee jotenkin tunteetkin paremmin esille. Esimerkiksi Säteen nolostus omasta vitsistään sosiaalipolitiikasta (tai siis toteamuksesta), mikä ei kuitenkaan naurattanut. Koen edelleen oudoksi ajatuksen perseestä-sanan käytöstä Säteen suusta, jotenkin se edelleen hämmentää mutta ehkä hyvät hahmot kuuluvatkin hämmentää. :D Se vain tulee niin puskista. Toki Säteellä on varmasti monia eri puolia, en malta odottaa sitä drinkki-iltaa!

Lopun dialogista tykkäsin myös niin paljon. <3 Ihailen kauheasti ihmisiä, jotka osaavat kirjoittaa sujuvaa dialogia niin, että mm. puhuja erottuu sekä erilaiset äänenpainot sekä tunnelma ja tarkoitus sanojen takana. Ja samaistun tuohon puhelinseuraan matkojen aikana! Itse soitan aina äidille, jos olen menossa tai tulossa töistä, koska minulla on tylsää. Tai vaikka olisin tulosta vain kaupastakin. :D Välillä puhelut ovat vain muutaman minuutin mittaisia, mutta samalla pysyy yhteydet kunnossa! Toki äiti monesti vastaa, että "en ole puhelinpalvelu, sellaisiakin on olemassa kuitenkin, tiesitkö" mutta puhuu silti, koska vastalauseeni on "no mitä varten äidit ovat sitten olemassa". Tämä nyt oli aika offaus tässä kommentissa, mutta pointti oli, että tykkäsin kamalasti siskosten välisestä keskustelusta ja haluan ehdottomasti lisää vähän kaikkea tässä tarinassa. <3

Kiitos ja puspus :-*

- Syksy (and here I go again (lue nämä Whitesnaken Here I go again -tahtiin))

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 727
  • Ravenfluff
Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 1/?
« Vastaus #8 : 12.01.2019 22:30:43 »
Pirre, nuu. <3 Olen tosi iloinen, että eksyit tätä lukemaan ja kommentoitkin vielä! On aina kiva kuulla, että omista hahmoista tulee tosielämän henkilöitä mieleen, kun siitä tulee tosi onnistunut olo! Jos en muuta osaa niin luoda ainakin realistisia henkilöitä. :D Toivottavasti realismi pysyy jatkossakin ja tästä saa jotain edelleen irti. n_n

Ronen, kehut kauhean vuolaasti, ja vaikka se on mukava tietää onnistuneensa jossain, niin tuleehan siitä tällaisen pidemmän projektin myötä paineitakin. :D Mä taidan aina sanoa sulle, kun nostat sellaisia asioita esiin, jotka oon sinne asettamalla asettanut, ja se on kiva, kun osaat poimia niitä. <3 On myös kiva, että hahmoista saa enemmän irti. Just tänään puhuinkin, että saan minäkin näistä enemmän irti, eli raapaleista luopuminen tais olla juuri oikea päätös. n_n

Syksy, kiitos sinullekin hassusta ja vähän offaavasta kommentista (ei muuten haittaa, hauskaa lukea millaisia asioita tulee mieleen). :P Olen tämän versen kanssa saanut kauheasti kehuja sujuvasta dialogista, joka on mun mielestä hämmentävää, mutta oikein kiva kuulla! Koen dialogin edelleen omaksi heikoksi kohdakseni, mutta ehkä olen tämän asian kanssa väärässä! :D Joka tapauksessa nuu, toivottavasti tykkäät jatkostakin. <3



2. luku

Ajalla oli taipumusta kulkea ärsyttävän hitaasti tai turhan nopeasti, ja se oli useimmiten suoraan verrannollinen ajanjakson toiminnantäytteisyyteen. Ensimmäisten viikkojen päivät olivat kaiken kaikkiaan tapahtumaköyhiä ja hitaita, ja tuntuivat kestävän pienen ikuisuuden, mutta yhtäkkiä Säde huomasi, että varsinaisia opintoja oli jo lähes kuukausi takana, ja opinnot alkoivat käydä vakavasti otettaviksi. Yksi siitä kielivistä merkeistä oli kurssi nimeltä Opetuksen ja ohjauksen perusteet, sekä siihen liittyvä ryhmätentti.

Konseptina ryhmätentti oli Säteelle täysin vieras, mutta jo ajatus sai kylmän hien kohoamaan hänen niskaansa. Luennon jälkeen hän oli jo aivan varma, että pienryhmän muut tytöt ryhmäytyisivät keskenään ja hänen pitäisi etsiä itselleen jokin ventovieras tenttiryhmä, kun Hannaleena ilmaantui hänen vierelleen.

”Hei, joko sulla on tenttiryhmä? Kaikki kuhisee siitä nyt, hyi olkoon jotain ryhmätenttiä”, Hannaleena höpötti silmiään huvittuneena pyöräytellen. Toisen hyväntuulisuus tarttui varovaisesti Säteeseenkin.

”Ei mulla vielä. Oletko sä muiden likkojen kanssa?”

”Meinasin kysyä, että oltaisiinko me samassa ryhmässä.” Hannaleenan hymy oli lämmin ja hän kallisti aavistuksen päätään hymyillessään.

”Kyllä se mulle sopii”, Säde vastasi hymyillen itsekin. Pieni kivi tuntui vierähtäneen jostain hänen sydämensä tienoilta.

”Mutta meitä on silti vasta kaksi.”

”Eiköhän me joku löydetä! Ja jos ei, niin sitten räpytellään tentaattorille, kuinka kukaan ei vaan halua olla meidän kanssa samassa ryhmässä.”

Säde nielaisi hihityksensä ja nyökkäsi.

”Kuulostaa suunnitelmalta.”

~*~

Päivän päätyttyä Säde ja Hannaleena suuntasivat kirjastoon tenttikirjoja etsimään. Saman ajatuksen oli ilmeisesti saanut joku muukin, sillä kun he viimein pääsivät oikeaan hyllyväliin, he totesivat toisen tenttikirjan viimeisen kappaleen nököttävän hyllyllä.

”Voidaan jakaa alueita ja mä voin skannailla oman osuuteni, niin sä saat fyysisen kirjan”, Säde ehdotti ja oli juuri kurottamassa ylähyllylle, kun joku nappasi kirjan hänen nenänsä edestä. Säde ei ollut edes tajunnut, että hänen takanaan oli joku, ja hänen nopeaa käännähdystään sävytti säikähdys.

Hänen katseeseensa vastasi reilu päätä pidempi nuorimies, joka juuri paransi silmälasiensa asentoa päässään.

”Opetuksen ja ohjauksen perusteet?” nuorukainen kysyi äänellä, joka oli matalampi kuin Säde olisi ulkonäön perusteella osannut odottaa. Säde ja Hannaleena nyökkäsivät lähes yhtäaikaisesti.

”Ei teidän ryhmässä sattuisi olemaan tilaa?”

”On, me ollaan kahdestaan”, Hannaleena vastasi – tämä oli selkeästi saanut itseään niskasta kiinni Sädettä nopeammin.

”Joo, meidän ryhmään mahtuu.”

”No jos sopii, niin… Voitaisiin sitten skannailla tätä.” Nuorukainen nosti hajamielisellä eleellä kädessään olevaa kirjaa.

”Sopii. Mä olen Hannaleena ja tässä on Säde.”

”Tuomas.”

Hannaleena kaivoi puhelimensa esiin, avasi siitä näyttölukituksen ja ojensi sen sitten Tuomakselle.

”Tallenna numerosi, niin teen meille ryhmän. Saadaan sitten asioita sovittua tarkemmin.”

Kiltisti Tuomas teki työtä käskettyä ja ojensi pian puhelimen takaisin Hannaleenalle.

”Lainaanko mä tän? Mulla on tässä jo tää toinenkin, niin tulee samalla.” Tuomas nappasi kainalostaan toisen kirjan.

”Joo, sopii! Kiva juttu”, Hannaleena sanoi iloisesti Säteen vain hymyillessä vieressä.

”Mulla on skanneri, niin voidaan vaikka nähdä tässä joku päivä mun luona ja sopia vähän kuka lukee mitäkin ja sen sellaista. Saa skannailtua samalla.” Säde sipaisi hermostuneena hiuksiaan puhuessaan.

”Jes, sovitaan siitä vaikka vielä illemmalla, kun oon paremmin kalenterin ääressä”, Hannaleena hymisi hyväntuulisesti.

Tuomas vain nyökkäsi, heilautti kevyesti kättään ja suuntasi kirjojen kanssa lainauspisteelle. Kun Säde ja Hannaleena jäivät hyllyväliin kahden, he vilkaisivat toisiaan ja Hannaleena tirskahti.

”Meillä näyttäis olevan ryhmä.”

~*~

Illemmalla Hannaleena laittoi kuin laittoikin viestiä heidän tenttiryhmänsä ryhmäkeskusteluun, ja ehdotti tapaamista keskiviikolle tai torstaille. Tuomakselle torstai sopi paremmin, joten se lyötiin lukkoon, sillä Säteellä ei suuremmin ollut väliä. Myöhempi aika toki antoi hänelle enemmän aikaa siistiä paikkoja ja valmistautua henkisesti siihen, että hänen luokseen oli tulossa vieraita.

Torstaina kontaktiopetuksen jälkeen Säde teki vielä viimeisiä siivoiluja, kun hänen puhelimensa ilmoitti uudesta viestistä. Se tuli heidän pienryhmänsä ryhmäkeskusteluun.
                                                                                                   
Joona
Sopisko yks vähän myöhäinen mato jonkun tenttiryhmään?

Säde hypisteli puhelintaan hetken pohtien pitäisikö hänen kysyä Tuomakselta ja Hannaleenalta, josko he ottaisivat Joonan ryhmäänsä. Säde laittoi kuitenkin puhelimensa pois. Luultavati joku muu tarjoaisi Joonalle ryhmää ihan tuota pikaa.

Pyyhkäisten asian mielestään Säde kävi hakemassa skannerinsa makuuhuoneen kirjahyllyn päältä, jossa säilytti sitä silloin, kun ei sitä tarvinnut. Hän ei ollut hetkeen käyttänyt skanneria, sillä sen pinnalle oli ehtinyt kertyä hento pölykerros, johon nyt jäivät hänen syyllistävät sormenjälkensä. Hajamielisesti Säde haki rätin ja pyyhkäisi nihkeällä liinalla pölykerroksen pois.

Tuskin Säde oli ehtinyt pestä käsiään rätin huuhtelun jälkeen, kun hänen puhelimensa ilmoitti uudesta viestistä. Ja lähes saman tien toisestakin. Ehkä joku tarjosi Joonalle tenttiryhmää, Säde ajatteli hymyillen kevyesti itsekseen eikä pitänyt kiirettä kuivatessaan käsiään. Eikä hän kovin väärässä ollut.

Hannaleena oli laittanut heidän tenttiryhmäkeskusteluunsa kaksi viestiä.
                                                                                                   
Hannaleena
Hei, otetaanko me Joona meidän ryhmään?
Tai siis kun sitten olisi vähän vähemmän luettavaa jokaisella. :P

Tuomas oli juuri kirjoittamassa vastausta, joten Säde odotti rauhassa tämän mielipidettä ennen kuin kommentoisi asiaa. Eihän hänellä ollut mitään sitä vastaan, mutta jos ajatus häiritsi Tuomasta…
                                                                                                   
Tuomas
Joona? Onko kyse uhasta vai mahdollisuudesta?
Hannaleena
Mahdollisuudesta!
Vai mitä Säde??

Säde haroi kevyesti hiuksiaan ja punnitsi vastaustaan.
                                                                                                   
Luultavasti juu enemmän mahdollisuus kuin uhka. :) Eli mulla
ei ainakaan ole mitään sitä vastaan, että otetaan vielä Joonakin
meidän ryhmään.
Tuomas
Okei.
Käy.
Hannaleena
Jees! Minäpä lisäilen sen sitten!
Ja kerron, että tulee Säteelle tänään!

~*~

Tuomas oli ensimmäinen, joka saapui heidän lukupiiritapaamiseensa. Säde päästi nuorukaisen peremmälle ja koetti kovasti keksiä jotain sanottavaa toisen jättäessä ulkovaatteensa eteiseen.

”Mä vähän silmäilin meidän tenttikirjoja”, Tuomas aloitti saatuaan kengät pois jalastaan. Hän heitti olkalaukkunsa takaisin olalleen ja Säde viittoi tämän peremmälle.

”Se menee oikeastaan paremmin tasan neljälle kuin kolmelle. Ei tarvitse katkoa lukuja kesken ja saadaan suunnilleen yhtä pitkät alueet kaikille.”

”Kuulostaa hyvältä”, Säde vastasi pieni hymy huulillaan ja istahti sohvannurkkaan. Tuomas kaivoi kirjat laukustaan ja asetti ne pöydälle sekä laukkunsa lattialle pöydän viereen ennen kuin istui. Kun heidän välilleen uhkasi laskeutua kiusallinen hiljaisuus, Säde avasi suunsa sen enempiä ajattelematta.

”Onko sulle oikeasti okei, että napattiin Joona meidän ryhmään? Tai ethän sä sitä varmaan tunne, kun tuntuu, ettei vielä oikein tunne niitäkään joiden kanssa on enemmän tekemisissä, mutta niin.” Kevyt puna kohosi Säteen poskille, kuten hyvin usein, kun hän tajusi höpöttävänsä. Kevyt hymyntapainen leikitteli Tuomaksen suupielessä.

”On, ei mua oikeasti haittaa. Täähän voi olla vaikka hyödyllistä verkostoitumista.” Tuomas kohautti kevyesti olkiaan.

”En mä verkostoitumisesta tiedä, mutta ihmisiin on ihan kiva tutustua vähän pienemmässä porukassa. En ole omimmillani suuremmissa ryhmissä”, Säde totesi hymyillen lähinnä itsekseen. Hän joutui nousemaan lähes saman tien ovikellon soidessa.

Oven takana häntä odotti ylienergisen oloinen Hannaleena.

”Hei! Enhän oo myöhässä?” Hannaleena kysäisi riisuessaan takkiaan.

”Et. Tuomas tuli ihan hetki sitten ja Joona ei oo vielä paikalla.”

Hannaleena pyöräytti kevyen huvittuneesti silmiään.

”Jotenkin en yllättyisi yhtään, vaikka Joona tulisi myöhässä. Se on vähän sen oloinen.”

Säde vain naurahti. Joona tuntui ottavan kaiken irti akateemisesta vartista ja saapui useammin viisi minuuttia myöhässä kuin ajoissa.

”Me voidaan varmaan aloitella ilman sitä. Tuskin sillä on hirveästi väliä minkä osan se lukee, kun suunnilleen samat sivumäärät tulee jokaiselle.”

”Joko te katsoitte niitä sivumääriä? Oottepa nopeita.”

”Tuomas on ehtinyt vilkaista niitä etukäteen”, Säde kertoi ohjatessaan Hannaleenan peremmälle.

”Moi!” Hannaleena tervehti Tuomasta hymyillen päästessään olohuoneen puolelle ja istahti tämän viereen sohvalle. Tuomas nyökkäsi vastaukseksi kevyesti hymyillen ja näytti Säteen silmiin siltä, että arvostaisi, jos Hannaleena antaisi hänelle hieman enemmän omaa tilaa.

”Keitänkö kahvia?”

”Kiitos!”

”Mä voisin ottaa teetä, jos sulla on”, Tuomas vastasi. Samalla Säde tajusi tämän äänensävyn muuttuneen. Se oli sama, jolla Tuomas oli puhunut kirjastossa, varautuneempi kuin hetki sitten, kun he olivat olleet kahden.

”On. Mun sisko juo teetä, niin se on tehnyt itselleen oikein kunnon kätkön. Voit tulla itse katsomaan mistä tykkäisit.” Säde tajusi omankin sävynsä muuttuneen. Se oli käynyt pehmeämmäksi, kun hän oli tajunnut Tuomaksen epämukavuuden.

Kiitollisena Tuomas tarttui tarjoukseen ja nousi, seuraten kiltisti Sädettä keittiöön. Säde nosti Pilvin tuoman ja täyttämän teerasian nuorukaisen tutkittavaksi ja keskittyi lataamaan kahvinkeitintä. Ottaisikohan Joona kahvia?

”Sun siskollasi on mielenkiintoinen maku”, Tuomas totesi käytyään tovin teepusseja läpi.

”Se on muutenkin vähän mielenkiintoinen tapaus”, Säde hymisi. ”Mutta se joisi mieluiten irtoteetä, Pilvi on meidän perheen pieni elitisti.”

Tuomas naurahti hiljaa ja valitsi itselleen teepussin. Tunnollisesti hän sulki rasian ja laittoi sen kaappiin, josta oli nähnyt Säteen ottavan sen.

”Vedenkeitin?”

Säde vain osoitti oikeaa kaappia ja jatkoi kahvinpurujen annostelua. Pian hän napsautti kahvinkeittimen päälle ja alkoi nostella muumimukeja kaapista samalla, kun Tuomas laittoi vedenkeittimen seinään.

”Nyt kun olet siinä, niin minkä mukin haluat?”

Tuomas katseli ensin Säteen pöydälle nostamaa kahta mukia, sitten tiskikaapin ylähyllyä, joka oli lähes puolillaan muumimukeja. Hän nappasi itselleen sinisen mukin, jossa muumipeikko seisoi lumisateessa hymyillen. Säde nyökkäsi itsekseen.

”Hannaleenalle varmaan käy Mymmeli.”

~*~

Kun Joona viimein pääsi perille, kello oli jo lähes vartin yli sovitun tapaamisajan. Säde ja Hannaleena olivat melkein juoneet kahvinsa ja Tuomas oli hakenut toisen kupin teetä. He olivat myös katsoneet yhdessä tenttialueen jaon ja aloittaneet ensimmäisen kirjan skannaamisen.

Joona virnisti nolona päästessään olohuoneeseen asti.

”Sori, olen myöhässä. Tulen suoraan treeneistä.”

”Ei mitään”, Hannaleena vastasi hymyillen ja heilautti vähätellen kättään.

”Otatko kahvia?”

”Kyllä, kiitos”, Joona hymyili ja seurasi Sädettä keittiön puolelle. Saadessaan hänkin muumimukin eteensä Joona kiitti ja kaatoi itselleen kahvia.

”Onko Tuomas pahana? Tuomashan se oli?”

Säde kohotti kevyesti kulmiaan.

”Sun myöhästymisestä?”

”Niin. Kun se ei sanonut mitään. Ajattelin, että se ehkä tykkäisi vähän täsmällisemmästä ryhmäkaverista”, Joona höpötti kaataessaan kahviinsa maitoa.

”Mä luulen, että Tuomas on vaan vähän samanlainen kuin mäkin”, Säde totesi ja sipaisi hiuksiaan. ”Tykkään ihmisistä pieninä annoksina.”

Joona nauroi sydämellisesti. Nuoren miehen naurussa oli karhea sointi ja se sai Säteen vatsaan perhosia.

”Mutta sun kannattaa varmaan kuitenkin koettaa tehdä kaikkesi, että pääset Tuomaksen paremmalle puolelle. Se on aika fiksu ja sen kanssa voi olla hyvä olla hyvissä väleissä."

”Kiitos vinkistä”, Joona virnisti kevyesti.

Säde vain hymisi, laittoi maidon takaisin kylmään ja paimensi Joonan muiden seuraksi olohuoneeseen, jossa Tuomas ja Hannaleena skannailivat sujuvassa yhteistyössä.
« Viimeksi muokattu: 13.01.2019 15:49:56 kirjoittanut Saappaaton »


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 561
Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 2/?
« Vastaus #9 : 18.01.2019 15:32:28 »
Nömnömnömmmmm. Moi! o/
Onpa kivaa lukea tätä tarinaa tälleen kunnon annoksissa. Tykkään hahmoista, Hannaleenan ekstroverttius tasapainottaa Säteen introa. Tuomas vaikuttaa kivan tasaiselta, mut silti jotenkin tosi mielenkiintoiselta. Siellä on varmasti jotain kivaa ja haluisin nähdä Tuomaksen ja Pilvin tapaavan. Melkein jo shippasin heitä teerasian myötä. ;D sit tietenkin Joona, myöhästelevä, basisti, lämminhenkinen ja vähän uuno. Just sellainen, jonka seurassa Säteen on helpompi olla rennompi. Joo. Mua jäi myös kiinnostamaan nörttileiman saanut Olli, jännä nähdä tavataanko häntä vielä myöhemmin. :)

Jeejeejee, sun kivat hahmot ja niiden persoonat alkavat tehdä tietään esille ja se on parasta. Lisää kiitos <3

- Frac

nominal

  • ***
  • Viestejä: 2 952
Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 2/?
« Vastaus #10 : 20.01.2019 19:06:51 »
Kukkuu minäpäs tulin tänne! :P

Oot puhunut tästä niin paljon, että pakkohan se oli tulla katsomaan, mistä on kyse. Mukavasti pääsin mukaan tähän, kun kovin paljon ei ollut lukuja ilmestynyt. Tällainen tarina tuskin tosiaan toimii raapalemitassa - no, suoraan sanoen mun mielestä tosi harva tarina toimii ;D Joten kiva että olet vaihtanut kunnon lukuihin!

Kaikki vaikuttaa tosi aidolta ja realistiselta. Huomaan Säteen ajatuksenkulussa toisinaan samoja piirteitä kuin omassani, mikä on hauskaa :D Pilvi on hauskan rempseä hahmo, ja keskustelut Säteen ja Pilvin (vai Pilven? en muista kummin kirjoitat) välillä ovat ilahduttavaa luettavaa. Minäkin tahdon tuollaisen siskon, joka soittelee rempseästi ja tuo viiniä ;D

Pakko lainata tämä, koska tää on kaikilta osin niin totta:
Pilvi on paras! Ei vaan, on Sädekin ihan hyvä. Vähän kuin viini, paranee todennäköisesti vanhetessaan. ;D Tykkäsin kissasta, pöllö- ja mustekalaviinistä, koska kuka niitä nimiä muka kyttää. Pullot valitaan aina etiketin mukaan.

Juuri näin! ;D Säteessä minusta on hauskaa, että hän on niin selkeän introvertti, joka lämpeää hitaasti ihmissuhteissa, ja sitten hän ainakin minun näkökulmastani vaikuttaa siltä, että alan pitää hänestä enemmän vasta myöhemmin. Pilvi taas vaikuttaa tässä vaiheessa ainakin siltä, että nautin lukea hänestä, mutta todennäköisesti todellisuudessa menettäisin häneen hermoni ;D
Never regret something that once made you smile.

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 727
  • Ravenfluff
Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 2/?
« Vastaus #11 : 20.02.2019 15:59:45 »
Frac, nuu. <3 Tätä on muuten tosi paljon kivampi kirjoittaa tälleen pidemmälti kerrallaan. Pääsee hahmotkin rönsyilemään vähän enemmän! (Eikun siis kaikki keskustelut on silkkaa asiaa ja vie juonta eteenpäin.) Kiitos kommentista, pus. <3

nomppu, alan olla vakaasti sitä mieltä, että olen puhunut tästä liikaa, pitää hillitä. :D Ihanaa kuitenkin, että päätit katsastaa ja hypätä tämän ikuisuusprojektin kelkkaan (ainakin toistaiseksi)! <3 Ja joo Pilvi on silleen rempseällä tavalla raskas (ja kyllä, taivutit oikein: Pilvin), joka piristää pieninä annoksina, mutta luojan kiitos ei ole oikeassa elämässä ihan tällaista tapausta. ::) Kiitos sinulekin kommentista, toivottavasti tykkäät jatkossakin. :3



3. luku

”Ei kellään ois lainata kynää?” Joona kysäisi kaiveltuaan laukkuaan jonkin aikaa. Säde oli jo nousemassa hakeakseen työpöydältään kynän, kun Tuomas jo ojensi omaansa sohvapöydän yli.

”Ta”, Joona sanoi ottaessaan kynän.

”Ta?” Hannaleena kysäisi ja vilkaisi Joonaa uteliaana.

”Kiitos. Käytetään Briteissä ja Australiassa”, Tuomas ehti kommentoida väliin nostamatta katsettaan tietokoneen näytöstä. Joona hymisi hiljaa, antoi vapaan kätensä vaeltaa hiustensa läpi ja nyökkäsi.

”Kuten Tuomas sanoi. Se jäi mulle käyttöön, kun käytiin toissakesänä Briteissä kavereiden kanssa”, Joona selitti ja kaivoi laukustaan vihkon.

”Oi, Briteissä! Missä päin?” Hannaleena kyseli uteliaana.

Säde, joka oli korvannut Hannaleenan sivunvaihtajana skannausprosessissa, käänsi kirjasta seuraavan aukeaman ja asetti sen skanneriin ennen kuin vilkaisi Tuomasta. Tuomas oli jäänyt katselemaan höpöttävää kaksikkoa tutkimattomasti.

”Manchesterissa”, Joona vastasi virnistäen.

”Uu. Futisfani?”

”En henkilökohtaisesti”, Joona naurahti, ”mutta kaverit kyllä on.”

Säde tökkäsi Tuomaksen olkapäätä kevyesti havahduttaen tämän ajatuksistaan. Sanomatta mitään nuorukainen keskittyi jälleen skannaamiseen, ja kuunnellen puolella korvalla Hannaleenan utelua Manchesterista Säde käänteli sivuja kuuliaisesti.

”Ootko sä koskaan käynyt missään? Ulkomailla siis”, Säde kysäisi muutamaa aukeamaa myöhemmin hiljaa ja hymyili Tuomakselle hennosti.

”En juurikaan. Virossa ja Ruotsissa”, Tuomas vastasi kohauttaen olkiaan välinpitämättömästi.

”Mm, en mäkään. Mutta ois kiva päästä käymään Uudessa-Seelannissa tai just Briteissä. Ois siistiä nähdä vaikka Taru sormusten herrasta -leffojen kuvauspaikkoja, vaikkei niitä lavasteita siellä enää taida ollakaan. Miten siistiä, jos olisi.”

Tuomas katsahti Sädettä avoimen huvittuneena, silminnähden rennompana.

”Sä et vaikuta noin… Nörtiltä ulospäin.”

”Siis salaisuus on siinä, että kun jäljittelee normaalia käytöstä, niin ennen pitkää ollaan tilanteessa, jossa muut ei enää tajua, että on jotenkin epänormaali. Kokemuksen syvä rintaääni.” Säde virnisti Tuomakselle kevyesti ja sai vastaukseksi hiljaisen naurahduksen. Samassa Säde tajusi Hannaleenan ja Joonan keskustelun vaienneen.

”Oi ei, oot samanlainen piilonörtti kuin Markus!”

~*~

He olivat skannauksessa edenneet toisen kirjan loppupuolelle, kun asunnon ovelta alkoi kuulua rapinaa. Koko porukka tuntui pysähtyvän lukuun ottamatta Sädettä, joka ponkaisi ylös ja pinkaisi eteiseen. Hän oli –

”Hei!” Pilvi tervehti hymyillen vetäessään ulko-oven kiinni.

”Sori, mä unohdin”, Säde vastasi nopeasti ja puri huultaan. Pilvi kallisti kysyvästi päätään ja vilkaisi sitten ympärilleen rekisteröiden vieraat ulkovaatteet.

”Ah”, Pilvi totesi ymmärryksen tavoittaessa hänen äänensä.

”Meillä on lukupiirijuttu – kokoontuminen – ryhmätenttiä varten. Ei meillä mene varmaan enää kauaa, mutta sori, unohdin pistää sulle viestiä.” Säteestä tuntui pahalta, vaikka Pilvi ei näyttänyt olevan tilanteesta hirveän pahoillaan. Hän oli unohtanut heidän torstaiperinteensä.

Harmi ei ehtinyt velloa Säteen sisällä pitkään, sillä Pilvin katseeseen syttyi tuttu tuike.

”Ai sulla on täällä opiskelukavereita.” Sen tokaistuaan Pilvi potki kenkänsä jaloistaan ja käveli peremmälle vähät välittämättä Säteen epätoivoisesta yrityksestä käännyttää siskonsa ovella.

”Heei, sori pieni keskeytys!” Pilvi heläytti hymyillen päästessään olohuoneeseen asti.

”Mä olen Pilvi, Säteen sisko.”

”Hei, Pilvi!” Hannaleena ja Joona heläyttivät kuin yhdestä suusta ja virnistivät toisilleen.

Pilvi vilkaisi perässään hivenen arasti tullutta siskoaan selkeän huvittuneena ja tokaisi: ”Mä tykkään näistä.” Sitten hän kääntyi takaisin muita kohti.

”Onko teillä pahasti kesken? Meillä on tapana Säteen kanssa hakea epäterveellistä ruokaa ja juoruilla näin torstaisin, niin voisin hakea kaikille jotain syömistä ja käyttää sen juoruamisosuuden tutustumiseen!”

”Mä olen mukana!” Hannaleena hihkaisi heti ja nosti innokkaasti kätensä pystyyn.

”Juu”, Joona sanoi hymyillen ja viittasi Hannaleenaa hillitymmin. Pilvi käänsi kysyvänä katseensa skannailua jatkaneeseen Tuomakseen.

”Entäs sinä?”

Tuomas nosti katseensa Pilviin ja kohautti kevyesti olkiaan.

”Eipä kai mulla mitään muuta ole.”

”Koko porukka intoa puhkuen mukana, hyvä!” Pilvi tokaisi ja soi Tuomakselle kujeilevan virneen. ”Mitä te haluatte syödä?”

~*~

Kun yhteistuumin oli päätetty Pilvin hakevan heille pitsaa ja jokainen oli saanut päättää omat täytteensä, Pilvi lähti. Ulko-oven sulkeuduttua olohuoneessa oli hetken täysin hiljaista.

”Pilvi vaikuttaa kivalta”, Hannaleena tokaisi pian ja hymyili Säteelle. ”Olette kyllä kovin erilaiset.”

”Juu, niinhän me ollaan”, Säde hymisi ja palasi auttamaan Tuomasta viimeisen osion skannaamisessa. Hetken hän mietti pitäisikö hänen varmuuden vuoksi pyytää anteeksi siskonsa puolesta, vaikka olihan jokainen ihan itse saanut tehdä päätöksensä iltaa koskien…

”Maa kutsuu Sädettä”, Tuomas tokaisi hetken kuluttua, kun Säde oli unohtunut ajatuksiinsa.

”Joo, sori.” Säde pudisti kevyesti ylimääräiset ajatukset päästään ja käänsi seuraavan sivun. Hän yliajatteli. Taas.

~*~

Vajaa tuntia myöhemmin Pilvi palasi mukanaan höyryävät pitsat ja pari isoa limsapulloa. Säde otti kantamukset siskoltaan ja vei ne keittiöön Pilvin jäädessä riisumaan ulkovaatteitaan. Tuomas tuli auttamaan pitsojen jakamisessa ja Hannaleena vei kaikille olohuoneen puolelle aterimet ja lasit.

”Onko se ihan okei, että me ollaan täällä?” Tuomas kysäisi hiljaa, kun he olivat kahden kesken.

”On, tietty. Miksei olisi?”

”Mietin vain”, Tuomas kohautti olkiaan, ”vaikutit vähän hajamieliseltä, kun Pilvi lähti, niin aattelin. Että jos sua häiritsee.”

Säde ei voinut huulilleen pyrkivälle hymylle mitään.

”Jos ihan rehellisiä ollaan, niin mä mietin olenko teille anteeksipyynnön velkaa.”

”Miksi?”

”Koska Pilvi tuli ja sovitti itsensä kaikkien kalenteriin. Mä tiedän kuinka vaikea sille on välillä sanoa ’ei’.” Säde hymyili ja sai ilmeen tarttumaan Tuomakseen.

”No hyvä, jos se ei ollut muuta. Ja siis illanistujaiset voi olla ihan hauskat, joten turha siitä on pyytää anteeksi. Ainakaan etukäteen.” Tuomaksen silmissä kävi kujeileva pilke ennen kuin hän nappasi pari pitsaa ja suuntasi olohuoneen puolelle.

Säde kuunteli miten Tuomas varmisti olohuoneen puolella Hannaleenan tilauksen. Juuri nyt orientaatioviikon yksinäisyydentunne tuntui kaukaiselta ja se ajatus, että hänellä oli näin monta opiskelutoveria luonaan vain viettämässä iltaa – se oli absurdia.

”Mennäänkö me syömään muiden kanssa vai haluatko haaveilla siinä, kunnes pitsa on kylmää?” Kiusoittelusta huolimatta Pilvin äänessä oli pehmeyttä ja hän kiersi kätensä siskonsa ympärille.

”Näytinkö siltä, että tarvitsin halauksen?”

”Jep.”

Säde naurahti ja painoi hetkeksi päänsä Pilvin olkapäälle.

”Muistatko, kun sanoit, että saatan päätyä porukkaan vahingossa?”

Pilvi nyökkäsi pontevasti.

”Mä luulen, että se vahinko on tainnut tapahtua.”

”Niin mäkin.” Pilvi rutisti siskoaan ja irrottautui halauksesta. ”Mut nyt mä tarvitsen turhia hiilareita ja rasvaa, ja mielellään nyt kun toi pitsa on vielä lämmin.”

Pilvi nappasi loput pitsat ja liittyi olohuoneen puolella olevan kolmikon seuraan. Säde seurasi siskoaan ja istahti lattialle sohvapöydän ääreen. Pian ruokailun lomassa kulki rento keskustelu lähtien siitä mistä kukin oli kotoisin aina siihen asti, mitä kukakin oli viimeksi katsonut Netflixistä ja saattoiko sitä suositella.

”Okei, mikä on teidän guilty pleasure?” Hannaleena kysäisi, kun Joona sai selitettyä miten oli maratoonannut brittisarja Bodyguardin ensimmäisen kauden kahteen iltaan.

”Yleisesti vai Netflixissä?” Pilvi kysyi ja sai Hannaleenan levittämään käsiään.

”Yleisesti?”

”No siis mä katson netistä kynsienlaittovideoita. Siis voin katsoa niitä tuntitolkulla putkeen”, Pilvi selitti ja virnisti kevyesti.

”Minä oisin sanonut sun paheeksi viinin”, Säde tokaisi.

”Viinin? Viini ei ole pahe, päinvastoin. On suoranainen hyve tunnistaa hyvä viini ja osata nauttia siitä asianmukaisesti.”

”Sulla on mun kämpällä viinijemma.”

”Pitää olla! Ei voi tietää etukäteen, missä surraan särkynyttä sydäntä, niin pitää olla sydänsuruviini varoiksi!”

Hannaleena hihitti hiljaa kuunnellessaan kaksikon sananvaihtoa. Joona piti pokkansa Hannaleenaa paremmin ja vain virnuili, ja jopa Tuomas oli avoimen huvittunut seuratessaan siskosten keskinäistä kommunikaatiota.

”Ja mitä paheisiin tulee”, Pilvi jatkoi, ”sulla vasta hauskat guilty pleasuret onkin. Neiti tilastoin kaikenlaista turhaa, koska tykkään mun Excellistä.”

Säde karahti kiusoittelusta punaiseksi.

”Anteeksi vain, Säde, mutta kuka täysijärkinen tykkää Excelistä?” Hannaleena kysyi huvittuneena.

”Pilvi liioittelee”, Säde aloitti, mutta tuli keskeytetyksi.

”Sä seuraat sun konekirjoitusnopeutta. Ja luettuja sivumääriä. Ja-”

”Okei, joo, selvä! Tykkään mun Excelistä, ole hiljaa!”

Pilvi virnisti iloisesti ja väisti, kun Säde hapuili sohvapöydälle jääneen pyyhekumin ja heitti sillä siskoaan posket edelleen punaista helottaen.

”Ootko nopeakin kirjoittaja?” Tuomas kysäisi.

”Hiukan reipasta viittäkymmentä sanaa minuuttiin.”

Tuomas näytti yllättyneeltä, ehkä hieman vaikuttuneeltakin, ja Säteen nolostuminen vaihtui toisenlaiseen.

”Mikä on sellainen keskivertonopeus?” Joona kysyi uteliaana. Säde avasi suunsa, mutta Tuomas ehti ensin:

”Sellaiset nelisenkymmentä sanaa minuuttiin, ehkä hiukan alle.”

Joona ja Hannaleena jäivät molemmat katsomaan Sädettä ihmeissään, mutta Pilvin huomio kiinnittyi Tuomakseen.

”Ai säkin oot tolleen vähän rikki”, Pilvi sanoi virnistäen ja sai Tuomakselta hymähdyksen.

”Muun muassa.”


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 561
Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 3/?
« Vastaus #12 : 20.02.2019 20:58:08 »
Aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa ja jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee ja eeeeeeheheheheheeeh. Ei mulla muuta.

Ei kun olihan mulla muutakin! EN KESTÄ! (tuntuu, että viime päivinä en oo kestänyt mitään mitä oon lukenut, mutta no jaa, kai mäkin oon vähän rikki). Rrrrakastan Pilviä. Rakastan Sädettä. Ja ERITOTEN rakastan Tuomasta. Mmhmm. Nää dialogit on kutkuttavan hauskoja ja musta on hurjan hauskaa, että Säde tykkää Excelistä. Tosin, mä oon vähän eri mieltä, mä luulen, että se rakastaa sen Exceliä. u_u

Nuu. Nämä tyypit on vain niin kivoja ja kaikki selkeästi erilaisia persoonia ja hmmmmhmmhmmm. Tykkään heistä kaikista oikeesti. Kaikissa on jotain mikä kiinnostaa, ja se on tosi jees, koska olishan se tylsää, jos vaikka Säteellä olis sata kiinnostavaa puolta ja sit loput hahmot olis tylsiä.

Ei musta irtoa mitään tän ihmeempää, mut oon superiloinen, että kolmas luku on täällä ja oon superiloinen, että sain lukea sen tässä iltateen ja lettujen äärellä. Pus.

- Frac

nominal

  • ***
  • Viestejä: 2 952
Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 3/?
« Vastaus #13 : 21.02.2019 10:33:07 »
Frac sanoikin sen hyvin: kaikissa hahmoissa on jotain tosi kiinnostavaa! Tätä on kiva seurailla, luontevaa tutustumista ja kiinnostumista (ja kiitos tämän aitouden, tästä voi napsia tästä tosielämään vinkkejä miten tutustua eiku). Pilvi on ihanan avoin kyllä! Noin vain saapuu paikalle eikä yhtään hätkähdä suunnitelmanmuutosta vaan pistää illanistujaiset pystyyn - ai että olen kateellinen tuollaisesta kyvystä ihmisille ;D

Säde on musta aika itsevarma ottaen huomioon, miten hän tuntuu ajattelevan ihan muuta :D Heittelee hauskasti takaisin ja on avoimesti piilonörtti, tai jotain sinne päin ;D

Mutta voi, ottaisivatkohan nämä tyypit mut mukaansa seuraaviin pitsakesteihin. Oli nälkä jo valmiiksi, ja tätä lukiessa alkoi hirveästi tehdä mieli pitsaa ;D
Never regret something that once made you smile.

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 3 503
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 3/?
« Vastaus #14 : 03.03.2019 22:36:42 »
Kommenttikampanjasta heippa! Ensiksi, pahoittelut myöhäisestä kommentoinnistani! Luin kyllä tekstin jo tuoreeltaan, ja siksi sen valitsinkin, mutta koska oli jo kovin myöhä, menin nukkumaan ja ajattelin kommentoida hetimiten seuraavina päivinä. Tulikin yllättäen vakavamman sortin irl-ongelmia vastaan, ja kaikki vapaa-aika meni niitä ratkoessa. Mutta se siitä, ja nyt olen tässä. <3

Minulla on mielikuva, kuin olisin lukenut tätä jo raapalemuotoisena, mutta en muista enää olinko kommentoinut vai en. Joka tapauksessa minusta tämä toimii tosi paljon paremmin yhtenäisenä kuin raapalemitassa. :) Ja heti kun tätä alkoi lukea, nousi kiinnostus lukea pidemmälle. Se on erittäin hyvä ominaisuus tekstissä kuin tekstissä! :)

Eka osa on ihanasti elävän tuntuista siskosten sanailua. Yhden jännitys ja toisen kannustava rohkaisu tuntuu hyvin tutulta. On ihanaa, kun sisko on siinä tukena, kun on noin isoista asioista kyse, valmiina iloitsemaan yhdessä kuin lohduttamaankin.

Prologin jälkeen päästään tutustumaan opiskelujen alkuvaiheisiin. Säde vaikuttaa herkältä ja jännitys tuntuu hyvin uskottavalta. Tykkäsin sellaisista yksityiskohdista, kuin tennarien tuntumisesta väärän värisiltä ja miten Säteen tunteet olivat pinnassa, kun hän istui kaivaten samanaikaisesti omaa tilaa ja kuitenkin mahdollisuutta kuulua ryhmään. Tämä on varmaan tosi monelle tuttu tunne sekin. Olipa ihana, että Säde löysi jotain juttukumppania heti siinä, vaikka tunsikin olevansa jotenkin eri vaiheessa muiden kanssa. ”Muru, sinä jäät vähän aina ulkopuolelle. Lämpiät hitaasti.”, lohduttaa sisko.

Tenttiryhmän dynamiikka tuntui myös kiinnostavalta, kaverit olivat vähän eriluonteisia ja silti tulevat varmaan hyvin toimeen. Minä tykkään Hannaleenasta. :D Kaikki aina sanovat, että ei kukaan oikeasti sano "oi" paitsi minä.  ;D Oli piristävää tavata tällainen samanhenkinen toveri.

Lainaus
Juuri nyt orientaatioviikon yksinäisyydentunne tuntui kaukaiselta ja se ajatus, että hänellä oli näin monta opiskelutoveria luonaan vain viettämässä iltaa – se oli absurdia.
Tuli hyvä mieli Säteen puolesta! :) Siitä se lähtee. Ja kuten toisetkin tuossa edellä jo sanoivat, niin komppaan, että minäkin pidän toistaiseksi kaikista hahmoista. Tällaista tekstiä on tosi kiva lukea, ja seurata tarinan etenemistä.

Tykkäsin myös kautta linjan tarinan dialogista. Minusta se oli sujuvaa ja luontevan tuntuista, ja erityisesti tykkäsin Pilvin ja Säteen höpöttelystä. Siskojen kanssa itsekin höpöttelevänä se tuntui hyvin kotoisalta. :) Odotan kiinnostuksella tähän jatkoa!
I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~