Finfanfun.fi

Originaalit => Pergamentinpala => Aiheen aloitti: Saappaaton - 15.09.2018 18:12:23

Otsikko: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 7/?
Kirjoitti: Saappaaton - 15.09.2018 18:12:23
Nimi: Liika läheisyys ahdistaa
Kirjoittaja: Saappaaton
Ikäraja: K-11
Genre: Drama, slice-of-life, slowburn romance
Paritus: Useita

A/N: Jeps, elikkäs. Tämä on uudelleenkirjoitettu versio samannimisestä raapalesarjasta, jonka tuossa jokin aika sitten poistin. Pohdin pidemmän aikaa, jos vain kirjoittaisin tämän tavan jatkotarinaksi, kun alkoi tuntua siltä, ettei raapalemitta palvele tätä tarinaa, joten tässä sitä ollaan. Tällä kierroksella hahmot ovat etukäteen jo itselleni tutumpia, joka ehkä näkyy tekstissä, ehkä ei. Alkuperäisestä raapalesarjasta kimmokkeensa saaneita spin-offeja löytyy listauksestani (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=44375.msg836958#post_ahdistus), toivottavasti joku saa nyt tästäkin jotakin irti. :)
Ja otsikon alkuperähän on cassialman taannoisessa lausahduksessa, kiitos pus. <3


Liika läheisyys ahdistaa

Prologi

”Miksi haluaisit opiskelemaan luokanopettajaksi?”

”Opettaja kohtaa kentällä paljon isoja haasteita, kuten digitalisaatio ja miten se tuodaan opetukseen, sekä tällaisia klassisempia kuten koulukiusaaminen. Nyt on noussut esiin myös lukutaidon heikentyminen, joka on erityisen huolestuttavaa, ja haluaisinkin olla ratkaisemassa näitä jo olevia sekä tulevia haasteita.”

~*~

Puhelin tärisi vaativasti sohvapöydällä. Säde, jaksamatta nousta, kurotti sohvalta hankalassa asennossa, kunnes sai soivan kapistuksen käteensä. Vilkaistuaan näytöllä vilkkuvaa nimeä puolittainen hymy nousi väistämättä hänen huulilleen ja haluamatta tulistuttaa siskoaan enää enempää hän vastasi.

”Hei, en katsonut vielä.”

”Miksi et?” Pilvin turhautuminen kantautui varsin selvänä kysymyksen sävyssä. Säde valui silmiään pyöräyttäen istumaan lattialle, sohvapöydällä olevan kannettavan eteen.

”Koska mä en halua lukea, etten päässyt sisälle”, hän nurisi siskolleen avaten kuitenkin selaimen.

”Kyllä sä pääsit, ihan varmasti.”

”Et voi sanoa varmaksi mitään ennen kuin kuulet virallisen tuloksen. Ja siihen asti tätä voidaan pitää Schrödingerin kissana.”

”En tiedä mistä kissasta puhut tai miten se liittyy mihinkään.”

”Edwin Shrödinger kehitti ajatuskokeen, jossa suljetussa laatikossa on kissa ja myrkkykapseli, jonka todennäköisyys laueta tunnissa on 50 %. Näin ollen kun tunnin kuluttua avaat laatikon, kissa on joko elävä tai kuollut, mutta et tiedä sitä ennen kuin avaat laatikon.”

”Ellei se laatikko ole läpinäkyvä.”

Säde hieraisi silmiään.

”Mutta kuitenkin”, Pilvi jatkoi, kun hänen siskonsa ei sanonut mitään, ”sinun todennäköisyytesi tuskin on 50 %.”

”Totta, minun todennäköisyyteni on 83,3 %.”

”Noniin!”

”83,3 % todennäköisyydellä jään ilman opiskelupaikkaa.”

”Oi älä viitsi. Vaikka alan ehkä hiukan toivoa, että jäisitkin. En usko, että opettajaopinnot tekisivät kauhean hyvää tuolle suunnattomalle tarpeellesi jakaa mitä ihmeellisempää nippelitietoa.”

Pilvin kiusoitteleva äänensävy sai Säteen nauramaan hiljaa.

”Todennäköisyys on sen puolella.”

”Eikä ole. Sinä olet tilastollisesti parempi hakija kuin moni muu. Todellinen onnistumisprosenttisi on varmasti yli 16,7.”

”Mm, korkeintaan 20 %.”

”Pessimisti.”

”Itse asiassa realisti, jos en jopa optimisti.”

”Selvä! Ole hiljaa!” Pilvi huudahti hätäisesti kuullessaan Säteen vetävän henkeä, kuin aikoisi jatkaa loputtomiin.

”Jos tehdään niin, että minä tuon viiniä ja katsotaan ne tulokset yhdessä. Ja kun pääset opiskelemaan, juhlitaan.”

”Jos pääsen. Ja jos en pääse?”

”Juodaan viiniä.”

”Kuulostaa hyvältä”, Säde hymisi ja sulki kannettavansa kannen.

~*~

”Mustekala- ja pöllöviiniä!” Pilvi tervehti virnistäen, kun Säde avasi asuntonsa oven. Huvittuneena Säde paimensi pikkusiskonsa peremmälle.

”Kumpaa haluat? Mustekala on valkoisena ja pöllö punaisena.”

”Pöllö on parempaa valkoisena”, Säde nurisi seuratessaan Pilviä keittiöön. Hän nosti heille tiskikaapin ylähyllyltä viinilasit samalla, kun Pilvi haki tottuneesti laatikosta korkkiruuvin.

”Eli mustekalaviiniä?”

”Kyllä kiitos.”

Pilvi nappasi valkoviinipullon käteensä ja nyrpisti nenäänsä.

”Ei edes korkkikorkkia, tämä ei voi olla hyvää.”

Kommentistaan huolimatta hän kuitenkin avasi pullon kierrekorkin ja kaatoi kummallekin lasillisen.

”Se on ihan hyvää, en kai muuten olisi pyytänyt, että tuot sitä.”

”Korkkikorkiton viini, joka oli lähestulkoon vielä kyykkyviiniä. ’Ihan hyvä’ lienee paras arvio, jonka se voi saada.”

Säde pyöräytti silmiään ja nappasi toisen laseista käteensä.

”Ihan hyvä on tarpeeksi hyvä, kun juo näin vähän viiniä ylipäätään.”

”Aina ei uskoisi, että meillä on sama kasvatus”, Pilvi huokaisi teatraalisesti ja puisteli päätään.

”Jatka tuota, niin et näe opiskelijavalinnan tuloksia”, Säde tokaisi suunnatessaan olohuoneeseen.

”Eikä mitä, se sovittiin jo!”

Säde ehti istahtaa lattialle sohvapöytänsä ääreen ja avata tietokoneensa ennen kuin Pilvi tuli hänen perässään olohuoneeseen. Laskettuaan lasinsa sievästi lasinaluselle siskoksista nuorempi rojahti sohvalle. Säde tunsi katseen itsessään kirjoittaessaan selaimen osoiteriville oikeaa osoitetta.

”En tiedä uskallanko katsoa vieläkään”, Säde sanoi saatuaan syötettyä kirjautumistietonsa niille tarkoitettuihin kenttiin.

”Jos suljet silmäsi hetkeksi ja minä katson ensin?”

Haikailematta kahta sekuntia Säde peitti kasvonsa käsiinsä ja kuunteli, miten Pilvi kurottautui painamaan enteriä. Hiljaisuus tuntui jatkuvan pienen ikuisuuden.

”No?” Säde kysyi lopulta, kun Pilvi ei sanonut mitään.

”Mm, maistoin tätä viiniä. Se on oikeasti ihan hyvää!”

”Pilvi!”

”Okei, okei!”

Säde kuuli kuinka Pilvi laski lasin takaisin pöydälle ja hetkeksi tuli jälleen hiljaista.

”Opiskelupaikka myönnetty.”

Viimein Säde uskalsi kurkistaa näyttöä sormiensa lomasta. Hän tunsi Pilven kiertävän kätensä hartioidensa ympärille ja rutistavan tiukasti.

”Onneksi olkoon, sisko. Susta tulee opettaja.”
Otsikko: Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi
Kirjoitti: Neiti Syksy - 15.09.2018 18:38:33
SAAPPAATOOOOOOOOONNNNNN!!!!!!!
(kuulitko nyt huutoni)

En tiedä miten reagoida. En tiedä! Silmäni ovat kyyneleissä enkä tiedä miksi. Ehkä surusta siksi, että niiiiin monta osaa meni sinne bittiavaruuteen ja toisaalta ehkä ilosta, koska oi että!! Nämä vähän-pidemmät kuin raapalemuotoiset luvut nimittäin näyttävät palvelevan ainakin Sädettä enemmän. Ehkä. Raapaleissa hänestä tuli ehkä ujompi vaikutelma ja tässä taas tuollainen sarkastisen piilopartainen (älä kysy, en nyt saa oikein järkevää selontekoa aikaan, kun tekisi mieli kirjoittaa kaikki ISOILLA KIRJAIMILLA mutta hillitsen itseni) ja oi voi. Mutta Pilvi on ihana. Kestoihana.

Tiedätkö muuten, mistä tykkäsin tästä prologista kaikkein eniten? Viineistä. Ja nimenomaan siitä kohdasta, että tiesin, mistä viinistä puhuttiin ja minä en itse henkilökohtaisesti kyllä tykännyt tästä mustekalaviinistä. Tai no, kyllä se juotavaa oli mutta on sitä parempiakin. Kuitenkin, itse asiaan!

En tiedä huomasitko, mutta oikeastaan minulla ei ole (vielä) tämän enempää asiaa, niin jään sitten odottamaan ensimmäistä varsinaista lukua. Ja Säde on ihana noilla faktaiskuilla ja oi. <3 Piti se vielä mainita, ennen kuin lopetan tämän. Olen niin innostunut, että hypin tuolillani ja itken samalla syystä mitä en tiedä itsekään, mutta oli nyt pakko tulla reagoimaan, että olen huomannut. Syksy is on board ja täällä olen ja odotan. Voi että. AAA ja nyt menen hengittelemään tuonne sivummalle hetkeksi. Kiitoskiitoskiitos. <3 (ja toivottavasti tämä jatkuu myös pian)

- Syksy
Otsikko: Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi
Kirjoitti: LillaMyy - 15.09.2018 19:06:12
Minä piiloseurailin raapaleita, joten ajattelin nyt sitten ihan avoimesti seurailla tätä jatkista. (:

Hihih, Säde ja Pilvi kuulostavat aika täydellisesti minulta ja mun pikkusiskolta, tosin mun sisko ei toisi mulle kyllä ikinä viiniä, koska se tietää, etten kovinkaan usein pidä niistä... Muutoin kyllä nämä Säteen ja Pilvin väliset vuoropuhelut ovat aika täydellisen samanlaisia kuin mitä voisi joskus meidän kahden välilläkin kuulla. :D Tunnistan myös hieman ehkä erästä toista tuttua kaksikkoa näissä hahmoissa, mutta se voi olla kyllä vain minunkin korvien välissä. :D

Mä en tiedä, mikä muhun on nyt oikein tullut, jokin kommenttivamma, mutta en nyt osaa sanoa tähän oikeastaan muuta... Jään seurailemaan kyllä ja säännöllisen epäsäännöllisesti käyn varmaan sanomassakin aina jotain, joskus enemmän ja joskus vähemmän. :D Mutta kivaa, että sait tätä jatkista ulos jo näin nopeasti sen edellisen poiston jälkeen!! ((:
Otsikko: Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi
Kirjoitti: FractaAnima - 29.09.2018 21:43:13
Aaahaihihihiihi, rakastan Pilviä. Pilvi on paras! Ei vaan, on Sädekin ihan hyvä. Vähän kuin viini, paranee todennäköisesti vanhetessaan. ;D Tykkäsin kissasta, pöllö- ja mustekalaviinistä, koska kuka niitä nimiä muka kyttää. Pullot valitaan aina etiketin mukaan. Ja no, tykkäsin kaikesta.

Lainaus
”No?” Säde kysyi lopulta, kun Pilvi ei sanonut mitään.

”Mm, maistoin tätä viiniä. Se on oikeasti ihan hyvää!”

”Pilvi!”

”Okei, okei!”

Tälle nauroin ääneen. ;D

Ja eritoten ja eniten tykkäsin siitä, että uskalsit aloittaa tämän alusta jatkiksena, koska sulla oli sellainen olo ja menit sen mukaan!

Jään pyörimään linjoille! :-*

- Frac
Otsikko: Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi
Kirjoitti: Saappaaton - 30.09.2018 19:07:46
Syksy, kuulin huutosi! Ja kuten jo kertaalleen lohdutin, eivät vanhat osat toki häivnneet bittiavaruuteen tyystin, vaan ovat minulla hyvässä tallessa. :) On kovin kivaa, että olet selkeästi saanut Säteestä paremman otteen jo prologin pohjalta. Rapsusarjassa ei tainnut ihan sellaista tilannetta tullakaan, että Säteen ja Pilvin välinen kanssakäyminen olisi ollut näin suuressa osassa, joten se ehkä selittää miksi Säde jäi siellä vähän vaisummaksi/ujommaksi. Se on kivaa, että viinit iskivät, koska ne ovat minulle sellainen Pilvin juttu ja nyt niitä pääsi tuomaan vielä vähän eri tavala tähän tekstiin! Yritän jatkossakin tuoda vähän viinejä! Mutta ennen kaikkea kiitos pus, että kommentoit ja seuraat, ja pidät tästä edelleen. <3

Lilla, senkin piilolukija! Kiva, kun tulit päivänvaloon. :D On aina hauska jotenkin kuulla, että omista hahmoista tulee oikeat ihmiset mieleen, sittenhän ne ainakin ovat realistisia. Ja siis kiva, että puumerkkasit, ei aina tarvi osata sanoa paljoa. :p <3

Frac, olet ihana. :D Tykkään sun kommentista, vaikken osaa vastata siihen mitään järkevää. Kiva, että oot tykännyt ja näit vaivaakin sen verran, että kommentoit! Pus. <3

Tämän luvun kanssa haluan kiittää vielä Lillaa, joka esiluki, kun mulle iski paniikki. <3


1. luku

Orientaatioviikko alkoi luentosalista, johon kaikki opettajankoulutuslaitoksen ensimmäisen vuoden opiskelijat olivat kokoontuneet kuuntelemaan laitoksen johtajan tervehdyksen. Ylevän ja hieman liian pitkään kestäneen puheen jälkeen limenvihreisiin haalareihin sonnustautuneet opiskelijatutorit ottivat tilanteen haltuunsa ja kankaalle heijastettiin uuden vuosikurssin ryhmäjako. Annettuaan fuksien etsiä nimeään tovin, jokaisen pienryhmän tutorit kokosivat vuorollaan ryhmänsä ja luotsasivat nämä johonkin, missä olisi enemmän tilaa ja vähemmän hälinää.

Reetta oli pitkä ja rauhallisen oloinen nuori nainen, kun taas tämän tutorkaverina toimiva Irina oli keskimittaista lyhempi ja huomattavasti puheliaampi tapaus. He veivät fuksiryhmänsä pihalla olevalle kokoontumispaikalle ja aloittivat ensimmäisenä tutustumisleikillä. Kunkin piti etsiytyä rajatulla alueella suunnilleen sinne, mistä päin oli kotoisin. Lopputuloksena oli vajavainen ja epäsuhtainen piirin kaltainen, jonka juuri ja juuri sisäpuolella Säde seisoi. Hän olisi halunnut peruuttaa askeleen verran, mutta koska ei voinut tehdä sitä peruuttamatta takanaan seisovan nuorukaisen syliin, hän pysyi kiltisti paikallaan, vaikka tilanne kömpelöltä tuntuikin.

”Noniin, nyt jokainen esittelee itsensä, eli kertoo nimen ja hiukan jotain siitä mistä tulee tai miten on tänne päätynyt”, Irina totesi reippaasti.

”Mä olen tosiaan Irina, toisen vuosikurssin luokanopeopiskelija. Täytin justiinsa 23, ehdin tekemään vähän opintoja avoimen puolella ennen kuin pääsin VaKaVasta läpi, mutta olen kyllä tykännyt näistä opinnoista.”

Irina nyökkäsi itsekseen ja vilkaisi vierellään seisovaa Reettaa, joka jatkoi sujuvasti:

”Joo ja mun nimi oli Reetta. Mä opiskelen myös toista vuotta ja päädyin tänne, vaikka pitkään ajattelin, että lähtisin opiskelemaan tanssia. Mulla on siis pitkä tanssitausta, olen tanssinut viisivuotiaasta lähtien, eli viime vuonna tuli jo 20. juhlavuosi.” Reetta irvisti kevyesti, mutta ilme vaihtui lähes saman tien virneeseen. Hermostuneet fuksit hymähtelivät, mutta kukaan ei uskaltanut naurahtaa.

Säde kuunteli kuinka Nelli, Sanna ja Kristiina esittelivät itsensä vuorollaan. Kaikki olivat häntä jokusen vuoden nuorempia ja tuntuivat siitä huolimatta olevan kovin varmoja itsestään ja tulevaisuudestaan. Säde ei voinut sanoa olevansa lainkaan yhtä varma siitä, että hän oli vieläkään oikeassa paikassa. Hänen katseensa vaelteli asfalttia peittävissä, punaisenkirjavissa vaahteranlehdissä. Hänen kuluneen turkoosit tennarinsa näyttivät väärältä lämpimänväristä lehtipeittoa vasten.

Puheenvuoro siirtyi kiharahiuksiselle Ollille, jonka esittäytymisessä oli jotakin todella rutiininomaista. Suoraan lukiosta yliopistoon tullut nuorukainen ei ollut suoranaisesti ujon oloinen, mutta Säde oli jokseenkin varma, että Ollin mielenkiinnon kohteet asettaisivat hänet eri viivalle kuin suurimman osan muista miesopiskelijoista. Jonkin sortin nörttileima, Säde mietti itsekseen, hymyili puolittain ja vilkaisi nuorukaista ennen kuin keskittyi taas tarkastelemaan ryhmäläistensä kenkiä. Oman esittelyvuoron lähestyminen hermostutti häntä, ja kuin automaationa Säde alkoi hypistellä sormiaan. Seuraava puhuja kuitenkin pyyhkäisi jännityksen Säteen mielestä jo ensimmäisten tavujen myötä.

”Mä olen Joona ja päädyin tänne vähän silleen puolittain vahingossa. Mulla on jonkin verran musiikkitaustaa, soitan bassoa ja vähän kitaraa, muutamassa kokoonpanossa olen ihan esiintynytkin.”

Jokin Joonan äänessä sai Säteen keskittymään enemmän siihen kuin nuorukaisen sanoihin. Se oli karhea ja kulunut, mutta silti voimakas ja kantava. Äänessä kävi ajoittain särö, joka toi siihen persoonallisen syvyyden. Kuin se olisi ollut koko ajan särkymisen partaalla.

Säde tarkasteli itseään selkeästi pidemmän nuorukaisen olemusta. Hiljentyessään Joona katsoi vuorollaan jokaista hymyillen silmillään. Nopeasti Säde käänsi katseensa alas ja tunsi jännityksen palaavan yhdellä rysäyksellä. Häntä ennen vuorossa olivat enää Noora ja Eemeli, joiden esittelyistä Säde ei ymmärtänyt sanaakaan. Kun hänen vuoronsa viimein tuli, Säde ei edes tajunnut vääntelevänsä sormiaan.

”Moi, mä olen Säde. Taidan olla yksi vanhimmista ja olen kyllä ehtinyt tehdä jos jotain ennen kuin päädyin tänne. Viimeisimpänä kävin kokeilemassa sosiaalipolitiikkaa, ja tulin kahdessa vuodessa siihen tulokseen, että se on perseestä.” Säde virnisti kevyesti, hivenen nolona. Kun kukaan ei reagoinut hänen sanoihinsa mitenkään Säde vain soi Irinalle nopean, pinnallisen hymyn sen merkiksi, ettei hänellä ollut aiheeseen enää mitään lisättävää.

Keskittyen jälleen enemmän omiin kenkiinsä kuin mihinkään muuhun Säde koetti kuunnella mitä hänen jälkeensä esittäytyvällä Matiaksella oli sanottavanaan. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään häpeän polttaessa hänen niskassaan. Hänen olisi pitänyt osata valita sanansa paremmin.

~*~

Kun kampus oli pääpiirteittäin kierretty, tutorit veivät ryhmänsä opiskelijoiden oleskelutiloihin. Pojat valloittivat suuret säkkituolit, kun tytöt ryhmittäytyivät kulmasohvalle. Säde otti lähimmän pöydän äärestä tuolin ja siirsi sen sohvan jatkeeksi, kaivaten samanaikaisesti omaa tilaa ja kuitenkin mahdollisuutta kuulua ryhmään. Hänen tartuntapintansa muiden ryhmäläisten kanssa tuntui olemattomalta. Kuunnellessaan rentoa puheensorinaa Säde pohti miten erilaisesta tilanteesta he tulivat ja miten silti tuntui, että kaikki muut löysivät yhteisen sävelen. Ehkä hänen luonteensa ei sopinutkaan opettajalle. ”Opettajaopiskelija on laumaeläin”, oli laitoksen johtajakin sanonut.

”Ketä sua haastatteli?” Sohvan reunassa hymyilevä nuori nainen hymyili Säteelle ystävällisesti, eikä hän voinut olla hymyilemättä takaisin. Toisen nimi taisi olla Hannaleena, Helena tai jotain sen suuntaista.

”Pääsykokeissa? En muista nimiä, mutta sellainen lyhyt, todella leveästi hymyilevä mies ja vähän vanhempi nainen.”

”Meillä taisi olla samat haastattelijat, oltaisiinko oltu peräti peräkkäin. Ajattelinkin, että näytit tutulta.”

”Voi hyvin olla, mä en muista juuri mitään koko haastattelusta, saati ketä siellä aulassa on mahdollisesti tullut vastaan”, Säde naurahti pahoitellen ja sai vastauksekseen vähättelevän eleen.

”Joo, silloin jännitti kyllä hirveästi. Mutta kiva, että sä pääsit sisälle. Meidän ryhmässä ei taida olla muita, jotka selviytyi samoista haastattelijoista.”

”Ehkä kukaan muu ei selvinnyt. Sori, olen nimissä muutenkin vähän huono, olitko sä -?”

”Hannaleena.”

”Oi, olis pitänyt kehdata arvata vaan, olis mennyt oikein.” Säde virnisti ja sai Hannaleenan naurahtamaan.

”Ja jos minä muistan oikein, niin sinä olet Säde.”

”Hyvin muistettu.”

He vaihtoivat hymyn ja hiljenivät, ja Säde keskittyi taas vähän paremmin kuuntelemaan muiden tyttöjen höpinää VaKaVasta ja sitä seuranneista haastatteluista. Pieni sananvaihto Hannaleenan kanssa oli tehnyt ilmasta helpompaa hengittää.

~*~

Säde ei meinannut tajuta puhelimensa tärisevän kävellessään kohti kotia. Vaikka päivä ei ollut ajallisesti ollut pitkä ja suurin osa yliopiston käytännöistäkin oli hänelle ennestään tuttuja, oli aina yhtä raskasta viettää aikaa vieraiden ihmisten kanssa. Niinpä tajutessaan puhelimensa soivan Säde mietti kahteen kertaan jaksoiko hän vastata siihen, vai soittaisiko hän myöhemmin takaisin. Näytöllä vilkkuva Pilvin nimi sai hänet kuitenkin vastaamaan.

”Heei, mitä tulevalle opettajalle kuuluu?” Pilvi aloitti heti linjan auettua.

”Sosiaalista väsymystä pääasiassa.”

”Mahdatko sinä kestää opettajan työssä…”

”Kiitos, lisää epäluuloja kaipasinkin”, Säde hymisi hiljaa.

”Oikeasti? Ensimmäinen päivä orientointiviikolla, ja epäilet jo nyt?”

Säde nurisi epämääräisesti. Hän punnitsi kannattaisiko Pilvi suututtaa ja lopettaa puhelu lyhyeen.

”Kerro. Kaikki. Ei kai se nyt niin huonosti voinut mennä?”

”No ei se varsinaisesti mennytkään. Mutta kun kaikki on niin paljon nuorempia ja sosiaalisempia, ja jäin vähän ulkopuolelle.”

”Muru, sinä jäät vähän aina ulkopuolelle. Lämpiät hitaasti.”

”Ei se silti ole mukavaa.”

”Tiedän, tiedän. Mutta pointtini oli, että se kuitenkin varmasti helpottaa ajan kanssa. Sitä paitsi se, että muut ovat sosiaalisia voi tarkoittaa sitä, että päädyt porukkaan vähän vahingossakin!”

Säde ei voinut huulilleen pyrkivälle hymylle mitään kuunnellessaan pikkusiskoaan.

”Ehkä, eihän sitä tiedä”, hän myönsi.

”Niin! Mutta siis palataanpa siihen mitä sanoit. Kaikki ovat nuorempia?”

”Kyllä.”

”Sinä olet vanhin?”

”Älä kuulosta noin järkyttyneeltä!”

”Mutta sinä et ikinä ole vanhin!” Pilvin lähes tuohtunut sävy sai Säteen nauramaan epätoivoisesti.

”Voisitko olla hiljaa?”

”Selvä, jos haluat elää kiellossa…”

”Sinä tässä taidat elää enemmän kiellossa kuin minä.”

”Pikkuvikoja! Onko sinun yhtään parempi olla?”

”Vähän. En tiedä onko minusta opettajaksi, mutta ehkä se tässä vielä selviää.” Säde oli päässyt kotiovelleen ja kaivoi avaimia taskustaan. ”Miten sinun päiväsi?”

”Olen kuunnellut Miroa koko päivän. Se on tutorina nyt, eivätkä meidän fuksit ilmeisesti ole niitä välkyimpiä tapauksia.”

”No mutta te opiskelette vain lakia, ei teidän tarvitse välkkyjä ollakaan.”

”Ha ha. Minusta tuntuu, että Miro on tässä se ei niin kovin välkky. Toki fuksit nyt on aina fukseja.”

”Ha ha”, Säde totesi vuorostaan. Hän sai viimein oven auki ja pääsi sisälle.

”Mutta hei, mä kotiuduin. Kiitos matkaseurasta.”

”Oliko tää nyt joku hienovarainen vihje, että sait täyden Pilvi-annoksen?”

”Taisi olla liian hienovarainen, kun ei mennyt perille asti”, Säde tokaisi, näytti kieltään eteisen peilille ja potki kenkänsä pois. Pilvi nauroi.

”No nyt meni! Tsemppiä orientaatioviikkoon, treffaillaan loppuviikosta?”

”Juu. Sano Mirolle terveisiä.”

”Kerron sille, että kutsuit sitä vähän vähemmän välkyksi.”

”Miro tietää, että sinä sen sanoit. On se sen verran välkky.”

”En laskisi sen varaan. Mutta nähdään ja kuullaan!”

”Hei hei!” Säde laski puhelimensa eteisen pöydälle ja kuoriutui ulkovaatteistaan. Luultavasti Pilvi oli oikeassa, asiat helpottuisivat ajan kanssa ja ehkä hän pääsisi porukkaankin jonkun vahingon kautta.
Otsikko: Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 1/?
Kirjoitti: Avaruuspiraatti - 01.10.2018 11:06:37
Minä en ole tätä aikaisemmin tätä lukenutkaan, joten hyppään mukaan ihan ummikkona! Tai no okei, en ihan ummikkona, koska kävin vilkuilemassa noita linkkaamiasi spin-offeja ja totesin, että olenhan minä Hannaleenasta aikaisemmin lukenut. Mutta Säde on minulle täysin uusi tuttavuus ja voi reppanaa! Kauheasti haluaisin hänelle vain halin antaa (tai ehkä ennemminkin sellaisen henkisen halin, hän kun ei taitaisi ihan tuntemattomien kunnon haleista niin kovin välittää!). Muistan vielä hyvin, kuinka kamalasti itseänikin jännitti, kun aloitin korkeakouluopinnot. En ihan täysin samaistu Säteeseen, koska olen aika omimmillani tuollaisissa ryhmäytymistempauksissa, mutta toisaalta olen itsekin ensimmäisinä päivinä (ja nyt vielä kolmantenakin vuonna) ihmettellyt, miten kaikki minun ympäriltä tuntui löytäneen omat porukkansa saman tien, kun minulle taas jäi vähän ulkopuolinen fiilis. Toiset vain osaa tutustua kauhean tehokkaasti ;D

Säteen ja Pilvin kanssakäymistä oli ilo lukea <3 Minulle tulee aina hirmuisen lämmin olo, kun saan lukea siskoksista, kun se muistuttaa aina tosi paljon minun ja pikkusiskoni hömpötyksistä (vaikka me nyt emme ole kumpikaan viini-ihmisiä ;D). Minulle tuli oikeastaan pikkusiskoni tosi vahvasti Säteestä mieleen. Siskokin epäili jo ensimmäisinä koulupäivinään, että onkohan hän nyt sittenkään oikealla alalla ja meinasi jo lopettaakin.

Ei minulla varmaan tähän hätään ole sen enempää sanottavaa. Tarina on polkaissut kivasti käyntiin ja jään odottelemaan, kehkeytyykö eritoten Joonasta jotain nättiä ääntä enempää ;) Kiitoksia!
Otsikko: Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 1/?
Kirjoitti: Parris - 27.12.2018 22:02:32
Tiiätkö, mä oon niin onnellinen, että sä aloit kirjoittaa tätä uudestaan pidemmillä luvuilla. Jo nyt alusta lähtien tuntuu siltä, että kaikista Ahdistuksen hahmoista saa nyt jo paljon enemmän irti. Säde antaa lukijalle muitakin luonteenpiirteitä kuin epävarmuuden; esimerkiksi analyyttisyys aina yhteishakutuloksista Joonan äänen havainnointiin nousee kivasti esiin. Pilvin ja Säteen vuorovaikutus antaa mukavan vertailukohdan yliopistomaailmalle, jossa suurin osa hahmoista jää vielä - kuten orientaatioviikon ekana päivänä vähän kuuluukin - aika etäisiksi ja sumuisiksi. Toisaalta tietyt tärkeämpään rooliin nousevat tyypit, kuten Hannaleena ja Joona, erottuvat jo nyt, mikä on hienoa. Hahmokavalkadin dynamiikka tuntuu kuitenkin niin... kokonaiselta, ja miljöön vetäminen oman elämän tutuista elementeistä toimii niin hurjan tyylikkäästi.

Toivottavasti siis jatkoa tulee pian! Kiitokset tästä <3
Otsikko: Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 1/?
Kirjoitti: Neiti Syksy - 02.01.2019 21:44:27
Here I am again! Minulla oli jo ikävä palata tämän pariin. <3 Syvimmät pahoittelut, että en ole saanut aikaiseksi kommentoida, mutta tässä on taas vuosi aikaa kommentoida. Löysin myös paljon muuta kivaa, mitä kommentoida - en tiennytkään, että olet perehtynyt fluffyyn tässä välissä! Mutta itse tähän LLA:an pariin (tämä lyhenne ei toimi, enkä halua puhua pelkästä ahdistuksesta... no, pidän myssyä päässä jollekin sopivammalle lyhenteelle suuhuni)

Ensimmäinen luku ei kyllä jättänyt kylmäksi! Vitsit. Olen ihan että UUJEE wautsika bängbäng, kun nyt saa niin paljon enemmän yhden luvun turhin. Minua ehkä saattoi vähän aiemmin turhauttaa raapaleet ja niiden lyhyys, mutta tässä ei kyllä sitten enää! Nyt saa niin paljon enemmän hahmoista irti ja nauttia. Säteen tuollaisesta älykkäästä sarkasmista tai vinoilusta, Pilven pilvimäisyydestä (johon samaistun niiiiiin paljon, ja jota sanoin kai jo jossain aiemmassakin pätkässä joskus) ja sydän. Tulee jotenkin tunteetkin paremmin esille. Esimerkiksi Säteen nolostus omasta vitsistään sosiaalipolitiikasta (tai siis toteamuksesta), mikä ei kuitenkaan naurattanut. Koen edelleen oudoksi ajatuksen perseestä-sanan käytöstä Säteen suusta, jotenkin se edelleen hämmentää mutta ehkä hyvät hahmot kuuluvatkin hämmentää. :D Se vain tulee niin puskista. Toki Säteellä on varmasti monia eri puolia, en malta odottaa sitä drinkki-iltaa!

Lopun dialogista tykkäsin myös niin paljon. <3 Ihailen kauheasti ihmisiä, jotka osaavat kirjoittaa sujuvaa dialogia niin, että mm. puhuja erottuu sekä erilaiset äänenpainot sekä tunnelma ja tarkoitus sanojen takana. Ja samaistun tuohon puhelinseuraan matkojen aikana! Itse soitan aina äidille, jos olen menossa tai tulossa töistä, koska minulla on tylsää. Tai vaikka olisin tulosta vain kaupastakin. :D Välillä puhelut ovat vain muutaman minuutin mittaisia, mutta samalla pysyy yhteydet kunnossa! Toki äiti monesti vastaa, että "en ole puhelinpalvelu, sellaisiakin on olemassa kuitenkin, tiesitkö" mutta puhuu silti, koska vastalauseeni on "no mitä varten äidit ovat sitten olemassa". Tämä nyt oli aika offaus tässä kommentissa, mutta pointti oli, että tykkäsin kamalasti siskosten välisestä keskustelusta ja haluan ehdottomasti lisää vähän kaikkea tässä tarinassa. <3

Kiitos ja puspus :-*

- Syksy (and here I go again (lue nämä Whitesnaken Here I go again -tahtiin))
Otsikko: Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 1/?
Kirjoitti: Saappaaton - 12.01.2019 22:30:43
Pirre, nuu. <3 Olen tosi iloinen, että eksyit tätä lukemaan ja kommentoitkin vielä! On aina kiva kuulla, että omista hahmoista tulee tosielämän henkilöitä mieleen, kun siitä tulee tosi onnistunut olo! Jos en muuta osaa niin luoda ainakin realistisia henkilöitä. :D Toivottavasti realismi pysyy jatkossakin ja tästä saa jotain edelleen irti. n_n

Ronen, kehut kauhean vuolaasti, ja vaikka se on mukava tietää onnistuneensa jossain, niin tuleehan siitä tällaisen pidemmän projektin myötä paineitakin. :D Mä taidan aina sanoa sulle, kun nostat sellaisia asioita esiin, jotka oon sinne asettamalla asettanut, ja se on kiva, kun osaat poimia niitä. <3 On myös kiva, että hahmoista saa enemmän irti. Just tänään puhuinkin, että saan minäkin näistä enemmän irti, eli raapaleista luopuminen tais olla juuri oikea päätös. n_n

Syksy, kiitos sinullekin hassusta ja vähän offaavasta kommentista (ei muuten haittaa, hauskaa lukea millaisia asioita tulee mieleen). :P Olen tämän versen kanssa saanut kauheasti kehuja sujuvasta dialogista, joka on mun mielestä hämmentävää, mutta oikein kiva kuulla! Koen dialogin edelleen omaksi heikoksi kohdakseni, mutta ehkä olen tämän asian kanssa väärässä! :D Joka tapauksessa nuu, toivottavasti tykkäät jatkostakin. <3


2. luku

Ajalla oli taipumusta kulkea ärsyttävän hitaasti tai turhan nopeasti, ja se oli useimmiten suoraan verrannollinen ajanjakson toiminnantäytteisyyteen. Ensimmäisten viikkojen päivät olivat kaiken kaikkiaan tapahtumaköyhiä ja hitaita, ja tuntuivat kestävän pienen ikuisuuden, mutta yhtäkkiä Säde huomasi, että varsinaisia opintoja oli jo lähes kuukausi takana, ja opinnot alkoivat käydä vakavasti otettaviksi. Yksi siitä kielivistä merkeistä oli kurssi nimeltä Opetuksen ja ohjauksen perusteet, sekä siihen liittyvä ryhmätentti.

Konseptina ryhmätentti oli Säteelle täysin vieras, mutta jo ajatus sai kylmän hien kohoamaan hänen niskaansa. Luennon jälkeen hän oli jo aivan varma, että pienryhmän muut tytöt ryhmäytyisivät keskenään ja hänen pitäisi etsiä itselleen jokin ventovieras tenttiryhmä, kun Hannaleena ilmaantui hänen vierelleen.

”Hei, joko sulla on tenttiryhmä? Kaikki kuhisee siitä nyt, hyi olkoon jotain ryhmätenttiä”, Hannaleena höpötti silmiään huvittuneena pyöräytellen. Toisen hyväntuulisuus tarttui varovaisesti Säteeseenkin.

”Ei mulla vielä. Oletko sä muiden likkojen kanssa?”

”Meinasin kysyä, että oltaisiinko me samassa ryhmässä.” Hannaleenan hymy oli lämmin ja hän kallisti aavistuksen päätään hymyillessään.

”Kyllä se mulle sopii”, Säde vastasi hymyillen itsekin. Pieni kivi tuntui vierähtäneen jostain hänen sydämensä tienoilta.

”Mutta meitä on silti vasta kaksi.”

”Eiköhän me joku löydetä! Ja jos ei, niin sitten räpytellään tentaattorille, kuinka kukaan ei vaan halua olla meidän kanssa samassa ryhmässä.”

Säde nielaisi hihityksensä ja nyökkäsi.

”Kuulostaa suunnitelmalta.”

~*~

Päivän päätyttyä Säde ja Hannaleena suuntasivat kirjastoon tenttikirjoja etsimään. Saman ajatuksen oli ilmeisesti saanut joku muukin, sillä kun he viimein pääsivät oikeaan hyllyväliin, he totesivat toisen tenttikirjan viimeisen kappaleen nököttävän hyllyllä.

”Voidaan jakaa alueita ja mä voin skannailla oman osuuteni, niin sä saat fyysisen kirjan”, Säde ehdotti ja oli juuri kurottamassa ylähyllylle, kun joku nappasi kirjan hänen nenänsä edestä. Säde ei ollut edes tajunnut, että hänen takanaan oli joku, ja hänen nopeaa käännähdystään sävytti säikähdys.

Hänen katseeseensa vastasi reilu päätä pidempi nuorimies, joka juuri paransi silmälasiensa asentoa päässään.

”Opetuksen ja ohjauksen perusteet?” nuorukainen kysyi äänellä, joka oli matalampi kuin Säde olisi ulkonäön perusteella osannut odottaa. Säde ja Hannaleena nyökkäsivät lähes yhtäaikaisesti.

”Ei teidän ryhmässä sattuisi olemaan tilaa?”

”On, me ollaan kahdestaan”, Hannaleena vastasi – tämä oli selkeästi saanut itseään niskasta kiinni Sädettä nopeammin.

”Joo, meidän ryhmään mahtuu.”

”No jos sopii, niin… Voitaisiin sitten skannailla tätä.” Nuorukainen nosti hajamielisellä eleellä kädessään olevaa kirjaa.

”Sopii. Mä olen Hannaleena ja tässä on Säde.”

”Tuomas.”

Hannaleena kaivoi puhelimensa esiin, avasi siitä näyttölukituksen ja ojensi sen sitten Tuomakselle.

”Tallenna numerosi, niin teen meille ryhmän. Saadaan sitten asioita sovittua tarkemmin.”

Kiltisti Tuomas teki työtä käskettyä ja ojensi pian puhelimen takaisin Hannaleenalle.

”Lainaanko mä tän? Mulla on tässä jo tää toinenkin, niin tulee samalla.” Tuomas nappasi kainalostaan toisen kirjan.

”Joo, sopii! Kiva juttu”, Hannaleena sanoi iloisesti Säteen vain hymyillessä vieressä.

”Mulla on skanneri, niin voidaan vaikka nähdä tässä joku päivä mun luona ja sopia vähän kuka lukee mitäkin ja sen sellaista. Saa skannailtua samalla.” Säde sipaisi hermostuneena hiuksiaan puhuessaan.

”Jes, sovitaan siitä vaikka vielä illemmalla, kun oon paremmin kalenterin ääressä”, Hannaleena hymisi hyväntuulisesti.

Tuomas vain nyökkäsi, heilautti kevyesti kättään ja suuntasi kirjojen kanssa lainauspisteelle. Kun Säde ja Hannaleena jäivät hyllyväliin kahden, he vilkaisivat toisiaan ja Hannaleena tirskahti.

”Meillä näyttäis olevan ryhmä.”

~*~

Illemmalla Hannaleena laittoi kuin laittoikin viestiä heidän tenttiryhmänsä ryhmäkeskusteluun, ja ehdotti tapaamista keskiviikolle tai torstaille. Tuomakselle torstai sopi paremmin, joten se lyötiin lukkoon, sillä Säteellä ei suuremmin ollut väliä. Myöhempi aika toki antoi hänelle enemmän aikaa siistiä paikkoja ja valmistautua henkisesti siihen, että hänen luokseen oli tulossa vieraita.

Torstaina kontaktiopetuksen jälkeen Säde teki vielä viimeisiä siivoiluja, kun hänen puhelimensa ilmoitti uudesta viestistä. Se tuli heidän pienryhmänsä ryhmäkeskusteluun.
                                                                                                   
Joona
Sopisko yks vähän myöhäinen mato jonkun tenttiryhmään?

Säde hypisteli puhelintaan hetken pohtien pitäisikö hänen kysyä Tuomakselta ja Hannaleenalta, josko he ottaisivat Joonan ryhmäänsä. Säde laittoi kuitenkin puhelimensa pois. Luultavati joku muu tarjoaisi Joonalle ryhmää ihan tuota pikaa.

Pyyhkäisten asian mielestään Säde kävi hakemassa skannerinsa makuuhuoneen kirjahyllyn päältä, jossa säilytti sitä silloin, kun ei sitä tarvinnut. Hän ei ollut hetkeen käyttänyt skanneria, sillä sen pinnalle oli ehtinyt kertyä hento pölykerros, johon nyt jäivät hänen syyllistävät sormenjälkensä. Hajamielisesti Säde haki rätin ja pyyhkäisi nihkeällä liinalla pölykerroksen pois.

Tuskin Säde oli ehtinyt pestä käsiään rätin huuhtelun jälkeen, kun hänen puhelimensa ilmoitti uudesta viestistä. Ja lähes saman tien toisestakin. Ehkä joku tarjosi Joonalle tenttiryhmää, Säde ajatteli hymyillen kevyesti itsekseen eikä pitänyt kiirettä kuivatessaan käsiään. Eikä hän kovin väärässä ollut.

Hannaleena oli laittanut heidän tenttiryhmäkeskusteluunsa kaksi viestiä.
                                                                                                   
Hannaleena
Hei, otetaanko me Joona meidän ryhmään?
Tai siis kun sitten olisi vähän vähemmän luettavaa jokaisella. :P

Tuomas oli juuri kirjoittamassa vastausta, joten Säde odotti rauhassa tämän mielipidettä ennen kuin kommentoisi asiaa. Eihän hänellä ollut mitään sitä vastaan, mutta jos ajatus häiritsi Tuomasta…
                                                                                                   
Tuomas
Joona? Onko kyse uhasta vai mahdollisuudesta?
Hannaleena
Mahdollisuudesta!
Vai mitä Säde??

Säde haroi kevyesti hiuksiaan ja punnitsi vastaustaan.
                                                                                                   
Luultavasti juu enemmän mahdollisuus kuin uhka. :) Eli mulla
ei ainakaan ole mitään sitä vastaan, että otetaan vielä Joonakin
meidän ryhmään.
Tuomas
Okei.
Käy.
Hannaleena
Jees! Minäpä lisäilen sen sitten!
Ja kerron, että tulee Säteelle tänään!

~*~

Tuomas oli ensimmäinen, joka saapui heidän lukupiiritapaamiseensa. Säde päästi nuorukaisen peremmälle ja koetti kovasti keksiä jotain sanottavaa toisen jättäessä ulkovaatteensa eteiseen.

”Mä vähän silmäilin meidän tenttikirjoja”, Tuomas aloitti saatuaan kengät pois jalastaan. Hän heitti olkalaukkunsa takaisin olalleen ja Säde viittoi tämän peremmälle.

”Se menee oikeastaan paremmin tasan neljälle kuin kolmelle. Ei tarvitse katkoa lukuja kesken ja saadaan suunnilleen yhtä pitkät alueet kaikille.”

”Kuulostaa hyvältä”, Säde vastasi pieni hymy huulillaan ja istahti sohvannurkkaan. Tuomas kaivoi kirjat laukustaan ja asetti ne pöydälle sekä laukkunsa lattialle pöydän viereen ennen kuin istui. Kun heidän välilleen uhkasi laskeutua kiusallinen hiljaisuus, Säde avasi suunsa sen enempiä ajattelematta.

”Onko sulle oikeasti okei, että napattiin Joona meidän ryhmään? Tai ethän sä sitä varmaan tunne, kun tuntuu, ettei vielä oikein tunne niitäkään joiden kanssa on enemmän tekemisissä, mutta niin.” Kevyt puna kohosi Säteen poskille, kuten hyvin usein, kun hän tajusi höpöttävänsä. Kevyt hymyntapainen leikitteli Tuomaksen suupielessä.

”On, ei mua oikeasti haittaa. Täähän voi olla vaikka hyödyllistä verkostoitumista.” Tuomas kohautti kevyesti olkiaan.

”En mä verkostoitumisesta tiedä, mutta ihmisiin on ihan kiva tutustua vähän pienemmässä porukassa. En ole omimmillani suuremmissa ryhmissä”, Säde totesi hymyillen lähinnä itsekseen. Hän joutui nousemaan lähes saman tien ovikellon soidessa.

Oven takana häntä odotti ylienergisen oloinen Hannaleena.

”Hei! Enhän oo myöhässä?” Hannaleena kysäisi riisuessaan takkiaan.

”Et. Tuomas tuli ihan hetki sitten ja Joona ei oo vielä paikalla.”

Hannaleena pyöräytti kevyen huvittuneesti silmiään.

”Jotenkin en yllättyisi yhtään, vaikka Joona tulisi myöhässä. Se on vähän sen oloinen.”

Säde vain naurahti. Joona tuntui ottavan kaiken irti akateemisesta vartista ja saapui useammin viisi minuuttia myöhässä kuin ajoissa.

”Me voidaan varmaan aloitella ilman sitä. Tuskin sillä on hirveästi väliä minkä osan se lukee, kun suunnilleen samat sivumäärät tulee jokaiselle.”

”Joko te katsoitte niitä sivumääriä? Oottepa nopeita.”

”Tuomas on ehtinyt vilkaista niitä etukäteen”, Säde kertoi ohjatessaan Hannaleenan peremmälle.

”Moi!” Hannaleena tervehti Tuomasta hymyillen päästessään olohuoneen puolelle ja istahti tämän viereen sohvalle. Tuomas nyökkäsi vastaukseksi kevyesti hymyillen ja näytti Säteen silmiin siltä, että arvostaisi, jos Hannaleena antaisi hänelle hieman enemmän omaa tilaa.

”Keitänkö kahvia?”

”Kiitos!”

”Mä voisin ottaa teetä, jos sulla on”, Tuomas vastasi. Samalla Säde tajusi tämän äänensävyn muuttuneen. Se oli sama, jolla Tuomas oli puhunut kirjastossa, varautuneempi kuin hetki sitten, kun he olivat olleet kahden.

”On. Mun sisko juo teetä, niin se on tehnyt itselleen oikein kunnon kätkön. Voit tulla itse katsomaan mistä tykkäisit.” Säde tajusi omankin sävynsä muuttuneen. Se oli käynyt pehmeämmäksi, kun hän oli tajunnut Tuomaksen epämukavuuden.

Kiitollisena Tuomas tarttui tarjoukseen ja nousi, seuraten kiltisti Sädettä keittiöön. Säde nosti Pilvin tuoman ja täyttämän teerasian nuorukaisen tutkittavaksi ja keskittyi lataamaan kahvinkeitintä. Ottaisikohan Joona kahvia?

”Sun siskollasi on mielenkiintoinen maku”, Tuomas totesi käytyään tovin teepusseja läpi.

”Se on muutenkin vähän mielenkiintoinen tapaus”, Säde hymisi. ”Mutta se joisi mieluiten irtoteetä, Pilvi on meidän perheen pieni elitisti.”

Tuomas naurahti hiljaa ja valitsi itselleen teepussin. Tunnollisesti hän sulki rasian ja laittoi sen kaappiin, josta oli nähnyt Säteen ottavan sen.

”Vedenkeitin?”

Säde vain osoitti oikeaa kaappia ja jatkoi kahvinpurujen annostelua. Pian hän napsautti kahvinkeittimen päälle ja alkoi nostella muumimukeja kaapista samalla, kun Tuomas laittoi vedenkeittimen seinään.

”Nyt kun olet siinä, niin minkä mukin haluat?”

Tuomas katseli ensin Säteen pöydälle nostamaa kahta mukia, sitten tiskikaapin ylähyllyä, joka oli lähes puolillaan muumimukeja. Hän nappasi itselleen sinisen mukin, jossa muumipeikko seisoi lumisateessa hymyillen. Säde nyökkäsi itsekseen.

”Hannaleenalle varmaan käy Mymmeli.”

~*~

Kun Joona viimein pääsi perille, kello oli jo lähes vartin yli sovitun tapaamisajan. Säde ja Hannaleena olivat melkein juoneet kahvinsa ja Tuomas oli hakenut toisen kupin teetä. He olivat myös katsoneet yhdessä tenttialueen jaon ja aloittaneet ensimmäisen kirjan skannaamisen.

Joona virnisti nolona päästessään olohuoneeseen asti.

”Sori, olen myöhässä. Tulen suoraan treeneistä.”

”Ei mitään”, Hannaleena vastasi hymyillen ja heilautti vähätellen kättään.

”Otatko kahvia?”

”Kyllä, kiitos”, Joona hymyili ja seurasi Sädettä keittiön puolelle. Saadessaan hänkin muumimukin eteensä Joona kiitti ja kaatoi itselleen kahvia.

”Onko Tuomas pahana? Tuomashan se oli?”

Säde kohotti kevyesti kulmiaan.

”Sun myöhästymisestä?”

”Niin. Kun se ei sanonut mitään. Ajattelin, että se ehkä tykkäisi vähän täsmällisemmästä ryhmäkaverista”, Joona höpötti kaataessaan kahviinsa maitoa.

”Mä luulen, että Tuomas on vaan vähän samanlainen kuin mäkin”, Säde totesi ja sipaisi hiuksiaan. ”Tykkään ihmisistä pieninä annoksina.”

Joona nauroi sydämellisesti. Nuoren miehen naurussa oli karhea sointi ja se sai Säteen vatsaan perhosia.

”Mutta sun kannattaa varmaan kuitenkin koettaa tehdä kaikkesi, että pääset Tuomaksen paremmalle puolelle. Se on aika fiksu ja sen kanssa voi olla hyvä olla hyvissä väleissä."

”Kiitos vinkistä”, Joona virnisti kevyesti.

Säde vain hymisi, laittoi maidon takaisin kylmään ja paimensi Joonan muiden seuraksi olohuoneeseen, jossa Tuomas ja Hannaleena skannailivat sujuvassa yhteistyössä.
Otsikko: Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 2/?
Kirjoitti: FractaAnima - 18.01.2019 15:32:28
Nömnömnömmmmm. Moi! o/
Onpa kivaa lukea tätä tarinaa tälleen kunnon annoksissa. Tykkään hahmoista, Hannaleenan ekstroverttius tasapainottaa Säteen introa. Tuomas vaikuttaa kivan tasaiselta, mut silti jotenkin tosi mielenkiintoiselta. Siellä on varmasti jotain kivaa ja haluisin nähdä Tuomaksen ja Pilvin tapaavan. Melkein jo shippasin heitä teerasian myötä. ;D sit tietenkin Joona, myöhästelevä, basisti, lämminhenkinen ja vähän uuno. Just sellainen, jonka seurassa Säteen on helpompi olla rennompi. Joo. Mua jäi myös kiinnostamaan nörttileiman saanut Olli, jännä nähdä tavataanko häntä vielä myöhemmin. :)

Jeejeejee, sun kivat hahmot ja niiden persoonat alkavat tehdä tietään esille ja se on parasta. Lisää kiitos <3

- Frac
Otsikko: Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 2/?
Kirjoitti: Nyyhti - 20.01.2019 19:06:51
Kukkuu minäpäs tulin tänne! :P

Oot puhunut tästä niin paljon, että pakkohan se oli tulla katsomaan, mistä on kyse. Mukavasti pääsin mukaan tähän, kun kovin paljon ei ollut lukuja ilmestynyt. Tällainen tarina tuskin tosiaan toimii raapalemitassa - no, suoraan sanoen mun mielestä tosi harva tarina toimii ;D Joten kiva että olet vaihtanut kunnon lukuihin!

Kaikki vaikuttaa tosi aidolta ja realistiselta. Huomaan Säteen ajatuksenkulussa toisinaan samoja piirteitä kuin omassani, mikä on hauskaa :D Pilvi on hauskan rempseä hahmo, ja keskustelut Säteen ja Pilvin (vai Pilven? en muista kummin kirjoitat) välillä ovat ilahduttavaa luettavaa. Minäkin tahdon tuollaisen siskon, joka soittelee rempseästi ja tuo viiniä ;D

Pakko lainata tämä, koska tää on kaikilta osin niin totta:
Lainaus käyttäjältä: FractaAnima - 29.09.2018 21:43:13
Pilvi on paras! Ei vaan, on Sädekin ihan hyvä. Vähän kuin viini, paranee todennäköisesti vanhetessaan. ;D Tykkäsin kissasta, pöllö- ja mustekalaviinistä, koska kuka niitä nimiä muka kyttää. Pullot valitaan aina etiketin mukaan.

Juuri näin! ;D Säteessä minusta on hauskaa, että hän on niin selkeän introvertti, joka lämpeää hitaasti ihmissuhteissa, ja sitten hän ainakin minun näkökulmastani vaikuttaa siltä, että alan pitää hänestä enemmän vasta myöhemmin. Pilvi taas vaikuttaa tässä vaiheessa ainakin siltä, että nautin lukea hänestä, mutta todennäköisesti todellisuudessa menettäisin häneen hermoni ;D
Otsikko: Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 2/?
Kirjoitti: Saappaaton - 20.02.2019 15:59:45
Frac, nuu. <3 Tätä on muuten tosi paljon kivampi kirjoittaa tälleen pidemmälti kerrallaan. Pääsee hahmotkin rönsyilemään vähän enemmän! (Eikun siis kaikki keskustelut on silkkaa asiaa ja vie juonta eteenpäin.) Kiitos kommentista, pus. <3

nomppu, alan olla vakaasti sitä mieltä, että olen puhunut tästä liikaa, pitää hillitä. :D Ihanaa kuitenkin, että päätit katsastaa ja hypätä tämän ikuisuusprojektin kelkkaan (ainakin toistaiseksi)! <3 Ja joo Pilvi on silleen rempseällä tavalla raskas (ja kyllä, taivutit oikein: Pilvin), joka piristää pieninä annoksina, mutta luojan kiitos ei ole oikeassa elämässä ihan tällaista tapausta. ::) Kiitos sinulekin kommentista, toivottavasti tykkäät jatkossakin. :3


3. luku

”Ei kellään ois lainata kynää?” Joona kysäisi kaiveltuaan laukkuaan jonkin aikaa. Säde oli jo nousemassa hakeakseen työpöydältään kynän, kun Tuomas jo ojensi omaansa sohvapöydän yli.

”Ta”, Joona sanoi ottaessaan kynän.

”Ta?” Hannaleena kysäisi ja vilkaisi Joonaa uteliaana.

”Kiitos. Käytetään Briteissä ja Australiassa”, Tuomas ehti kommentoida väliin nostamatta katsettaan tietokoneen näytöstä. Joona hymisi hiljaa, antoi vapaan kätensä vaeltaa hiustensa läpi ja nyökkäsi.

”Kuten Tuomas sanoi. Se jäi mulle käyttöön, kun käytiin toissakesänä Briteissä kavereiden kanssa”, Joona selitti ja kaivoi laukustaan vihkon.

”Oi, Briteissä! Missä päin?” Hannaleena kyseli uteliaana.

Säde, joka oli korvannut Hannaleenan sivunvaihtajana skannausprosessissa, käänsi kirjasta seuraavan aukeaman ja asetti sen skanneriin ennen kuin vilkaisi Tuomasta. Tuomas oli jäänyt katselemaan höpöttävää kaksikkoa tutkimattomasti.

”Manchesterissa”, Joona vastasi virnistäen.

”Uu. Futisfani?”

”En henkilökohtaisesti”, Joona naurahti, ”mutta kaverit kyllä on.”

Säde tökkäsi Tuomaksen olkapäätä kevyesti havahduttaen tämän ajatuksistaan. Sanomatta mitään nuorukainen keskittyi jälleen skannaamiseen, ja kuunnellen puolella korvalla Hannaleenan utelua Manchesterista Säde käänteli sivuja kuuliaisesti.

”Ootko sä koskaan käynyt missään? Ulkomailla siis”, Säde kysäisi muutamaa aukeamaa myöhemmin hiljaa ja hymyili Tuomakselle hennosti.

”En juurikaan. Virossa ja Ruotsissa”, Tuomas vastasi kohauttaen olkiaan välinpitämättömästi.

”Mm, en mäkään. Mutta ois kiva päästä käymään Uudessa-Seelannissa tai just Briteissä. Ois siistiä nähdä vaikka Taru sormusten herrasta -leffojen kuvauspaikkoja, vaikkei niitä lavasteita siellä enää taida ollakaan. Miten siistiä, jos olisi.”

Tuomas katsahti Sädettä avoimen huvittuneena, silminnähden rennompana.

”Sä et vaikuta noin… Nörtiltä ulospäin.”

”Siis salaisuus on siinä, että kun jäljittelee normaalia käytöstä, niin ennen pitkää ollaan tilanteessa, jossa muut ei enää tajua, että on jotenkin epänormaali. Kokemuksen syvä rintaääni.” Säde virnisti Tuomakselle kevyesti ja sai vastaukseksi hiljaisen naurahduksen. Samassa Säde tajusi Hannaleenan ja Joonan keskustelun vaienneen.

”Oi ei, oot samanlainen piilonörtti kuin Markus!”

~*~

He olivat skannauksessa edenneet toisen kirjan loppupuolelle, kun asunnon ovelta alkoi kuulua rapinaa. Koko porukka tuntui pysähtyvän lukuun ottamatta Sädettä, joka ponkaisi ylös ja pinkaisi eteiseen. Hän oli –

”Hei!” Pilvi tervehti hymyillen vetäessään ulko-oven kiinni.

”Sori, mä unohdin”, Säde vastasi nopeasti ja puri huultaan. Pilvi kallisti kysyvästi päätään ja vilkaisi sitten ympärilleen rekisteröiden vieraat ulkovaatteet.

”Ah”, Pilvi totesi ymmärryksen tavoittaessa hänen äänensä.

”Meillä on lukupiirijuttu – kokoontuminen – ryhmätenttiä varten. Ei meillä mene varmaan enää kauaa, mutta sori, unohdin pistää sulle viestiä.” Säteestä tuntui pahalta, vaikka Pilvi ei näyttänyt olevan tilanteesta hirveän pahoillaan. Hän oli unohtanut heidän torstaiperinteensä.

Harmi ei ehtinyt velloa Säteen sisällä pitkään, sillä Pilvin katseeseen syttyi tuttu tuike.

”Ai sulla on täällä opiskelukavereita.” Sen tokaistuaan Pilvi potki kenkänsä jaloistaan ja käveli peremmälle vähät välittämättä Säteen epätoivoisesta yrityksestä käännyttää siskonsa ovella.

”Heei, sori pieni keskeytys!” Pilvi heläytti hymyillen päästessään olohuoneeseen asti.

”Mä olen Pilvi, Säteen sisko.”

”Hei, Pilvi!” Hannaleena ja Joona heläyttivät kuin yhdestä suusta ja virnistivät toisilleen.

Pilvi vilkaisi perässään hivenen arasti tullutta siskoaan selkeän huvittuneena ja tokaisi: ”Mä tykkään näistä.” Sitten hän kääntyi takaisin muita kohti.

”Onko teillä pahasti kesken? Meillä on tapana Säteen kanssa hakea epäterveellistä ruokaa ja juoruilla näin torstaisin, niin voisin hakea kaikille jotain syömistä ja käyttää sen juoruamisosuuden tutustumiseen!”

”Mä olen mukana!” Hannaleena hihkaisi heti ja nosti innokkaasti kätensä pystyyn.

”Juu”, Joona sanoi hymyillen ja viittasi Hannaleenaa hillitymmin. Pilvi käänsi kysyvänä katseensa skannailua jatkaneeseen Tuomakseen.

”Entäs sinä?”

Tuomas nosti katseensa Pilviin ja kohautti kevyesti olkiaan.

”Eipä kai mulla mitään muuta ole.”

”Koko porukka intoa puhkuen mukana, hyvä!” Pilvi tokaisi ja soi Tuomakselle kujeilevan virneen. ”Mitä te haluatte syödä?”

~*~

Kun yhteistuumin oli päätetty Pilvin hakevan heille pitsaa ja jokainen oli saanut päättää omat täytteensä, Pilvi lähti. Ulko-oven sulkeuduttua olohuoneessa oli hetken täysin hiljaista.

”Pilvi vaikuttaa kivalta”, Hannaleena tokaisi pian ja hymyili Säteelle. ”Olette kyllä kovin erilaiset.”

”Juu, niinhän me ollaan”, Säde hymisi ja palasi auttamaan Tuomasta viimeisen osion skannaamisessa. Hetken hän mietti pitäisikö hänen varmuuden vuoksi pyytää anteeksi siskonsa puolesta, vaikka olihan jokainen ihan itse saanut tehdä päätöksensä iltaa koskien…

”Maa kutsuu Sädettä”, Tuomas tokaisi hetken kuluttua, kun Säde oli unohtunut ajatuksiinsa.

”Joo, sori.” Säde pudisti kevyesti ylimääräiset ajatukset päästään ja käänsi seuraavan sivun. Hän yliajatteli. Taas.

~*~

Vajaa tuntia myöhemmin Pilvi palasi mukanaan höyryävät pitsat ja pari isoa limsapulloa. Säde otti kantamukset siskoltaan ja vei ne keittiöön Pilvin jäädessä riisumaan ulkovaatteitaan. Tuomas tuli auttamaan pitsojen jakamisessa ja Hannaleena vei kaikille olohuoneen puolelle aterimet ja lasit.

”Onko se ihan okei, että me ollaan täällä?” Tuomas kysäisi hiljaa, kun he olivat kahden kesken.

”On, tietty. Miksei olisi?”

”Mietin vain”, Tuomas kohautti olkiaan, ”vaikutit vähän hajamieliseltä, kun Pilvi lähti, niin aattelin. Että jos sua häiritsee.”

Säde ei voinut huulilleen pyrkivälle hymylle mitään.

”Jos ihan rehellisiä ollaan, niin mä mietin olenko teille anteeksipyynnön velkaa.”

”Miksi?”

”Koska Pilvi tuli ja sovitti itsensä kaikkien kalenteriin. Mä tiedän kuinka vaikea sille on välillä sanoa ’ei’.” Säde hymyili ja sai ilmeen tarttumaan Tuomakseen.

”No hyvä, jos se ei ollut muuta. Ja siis illanistujaiset voi olla ihan hauskat, joten turha siitä on pyytää anteeksi. Ainakaan etukäteen.” Tuomaksen silmissä kävi kujeileva pilke ennen kuin hän nappasi pari pitsaa ja suuntasi olohuoneen puolelle.

Säde kuunteli miten Tuomas varmisti olohuoneen puolella Hannaleenan tilauksen. Juuri nyt orientaatioviikon yksinäisyydentunne tuntui kaukaiselta ja se ajatus, että hänellä oli näin monta opiskelutoveria luonaan vain viettämässä iltaa – se oli absurdia.

”Mennäänkö me syömään muiden kanssa vai haluatko haaveilla siinä, kunnes pitsa on kylmää?” Kiusoittelusta huolimatta Pilvin äänessä oli pehmeyttä ja hän kiersi kätensä siskonsa ympärille.

”Näytinkö siltä, että tarvitsin halauksen?”

”Jep.”

Säde naurahti ja painoi hetkeksi päänsä Pilvin olkapäälle.

”Muistatko, kun sanoit, että saatan päätyä porukkaan vahingossa?”

Pilvi nyökkäsi pontevasti.

”Mä luulen, että se vahinko on tainnut tapahtua.”

”Niin mäkin.” Pilvi rutisti siskoaan ja irrottautui halauksesta. ”Mut nyt mä tarvitsen turhia hiilareita ja rasvaa, ja mielellään nyt kun toi pitsa on vielä lämmin.”

Pilvi nappasi loput pitsat ja liittyi olohuoneen puolella olevan kolmikon seuraan. Säde seurasi siskoaan ja istahti lattialle sohvapöydän ääreen. Pian ruokailun lomassa kulki rento keskustelu lähtien siitä mistä kukin oli kotoisin aina siihen asti, mitä kukakin oli viimeksi katsonut Netflixistä ja saattoiko sitä suositella.

”Okei, mikä on teidän guilty pleasure?” Hannaleena kysäisi, kun Joona sai selitettyä miten oli maratoonannut brittisarja Bodyguardin ensimmäisen kauden kahteen iltaan.

”Yleisesti vai Netflixissä?” Pilvi kysyi ja sai Hannaleenan levittämään käsiään.

”Yleisesti?”

”No siis mä katson netistä kynsienlaittovideoita. Siis voin katsoa niitä tuntitolkulla putkeen”, Pilvi selitti ja virnisti kevyesti.

”Minä oisin sanonut sun paheeksi viinin”, Säde tokaisi.

”Viinin? Viini ei ole pahe, päinvastoin. On suoranainen hyve tunnistaa hyvä viini ja osata nauttia siitä asianmukaisesti.”

”Sulla on mun kämpällä viinijemma.”

”Pitää olla! Ei voi tietää etukäteen, missä surraan särkynyttä sydäntä, niin pitää olla sydänsuruviini varoiksi!”

Hannaleena hihitti hiljaa kuunnellessaan kaksikon sananvaihtoa. Joona piti pokkansa Hannaleenaa paremmin ja vain virnuili, ja jopa Tuomas oli avoimen huvittunut seuratessaan siskosten keskinäistä kommunikaatiota.

”Ja mitä paheisiin tulee”, Pilvi jatkoi, ”sulla vasta hauskat guilty pleasuret onkin. Neiti tilastoin kaikenlaista turhaa, koska tykkään mun Excellistä.”

Säde karahti kiusoittelusta punaiseksi.

”Anteeksi vain, Säde, mutta kuka täysijärkinen tykkää Excelistä?” Hannaleena kysyi huvittuneena.

”Pilvi liioittelee”, Säde aloitti, mutta tuli keskeytetyksi.

”Sä seuraat sun konekirjoitusnopeutta. Ja luettuja sivumääriä. Ja-”

”Okei, joo, selvä! Tykkään mun Excelistä, ole hiljaa!”

Pilvi virnisti iloisesti ja väisti, kun Säde hapuili sohvapöydälle jääneen pyyhekumin ja heitti sillä siskoaan posket edelleen punaista helottaen.

”Ootko nopeakin kirjoittaja?” Tuomas kysäisi.

”Hiukan reipasta viittäkymmentä sanaa minuuttiin.”

Tuomas näytti yllättyneeltä, ehkä hieman vaikuttuneeltakin, ja Säteen nolostuminen vaihtui toisenlaiseen.

”Mikä on sellainen keskivertonopeus?” Joona kysyi uteliaana. Säde avasi suunsa, mutta Tuomas ehti ensin:

”Sellaiset nelisenkymmentä sanaa minuuttiin, ehkä hiukan alle.”

Joona ja Hannaleena jäivät molemmat katsomaan Sädettä ihmeissään, mutta Pilvin huomio kiinnittyi Tuomakseen.

”Ai säkin oot tolleen vähän rikki”, Pilvi sanoi virnistäen ja sai Tuomakselta hymähdyksen.

”Muun muassa.”
Otsikko: Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 3/?
Kirjoitti: FractaAnima - 20.02.2019 20:58:08
Aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa ja jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee ja eeeeeeheheheheheeeh. Ei mulla muuta.

Ei kun olihan mulla muutakin! EN KESTÄ! (tuntuu, että viime päivinä en oo kestänyt mitään mitä oon lukenut, mutta no jaa, kai mäkin oon vähän rikki). Rrrrakastan Pilviä. Rakastan Sädettä. Ja ERITOTEN rakastan Tuomasta. Mmhmm. Nää dialogit on kutkuttavan hauskoja ja musta on hurjan hauskaa, että Säde tykkää Excelistä. Tosin, mä oon vähän eri mieltä, mä luulen, että se rakastaa sen Exceliä. u_u

Nuu. Nämä tyypit on vain niin kivoja ja kaikki selkeästi erilaisia persoonia ja hmmmmhmmhmmm. Tykkään heistä kaikista oikeesti. Kaikissa on jotain mikä kiinnostaa, ja se on tosi jees, koska olishan se tylsää, jos vaikka Säteellä olis sata kiinnostavaa puolta ja sit loput hahmot olis tylsiä.

Ei musta irtoa mitään tän ihmeempää, mut oon superiloinen, että kolmas luku on täällä ja oon superiloinen, että sain lukea sen tässä iltateen ja lettujen äärellä. Pus.

- Frac
Otsikko: Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 3/?
Kirjoitti: Nyyhti - 21.02.2019 10:33:07
Frac sanoikin sen hyvin: kaikissa hahmoissa on jotain tosi kiinnostavaa! Tätä on kiva seurailla, luontevaa tutustumista ja kiinnostumista (ja kiitos tämän aitouden, tästä voi napsia tästä tosielämään vinkkejä miten tutustua eiku). Pilvi on ihanan avoin kyllä! Noin vain saapuu paikalle eikä yhtään hätkähdä suunnitelmanmuutosta vaan pistää illanistujaiset pystyyn - ai että olen kateellinen tuollaisesta kyvystä ihmisille ;D

Säde on musta aika itsevarma ottaen huomioon, miten hän tuntuu ajattelevan ihan muuta :D Heittelee hauskasti takaisin ja on avoimesti piilonörtti, tai jotain sinne päin ;D

Mutta voi, ottaisivatkohan nämä tyypit mut mukaansa seuraaviin pitsakesteihin. Oli nälkä jo valmiiksi, ja tätä lukiessa alkoi hirveästi tehdä mieli pitsaa ;D
Otsikko: Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 3/?
Kirjoitti: Fiorella - 03.03.2019 22:36:42
Kommenttikampanjasta heippa! Ensiksi, pahoittelut myöhäisestä kommentoinnistani! Luin kyllä tekstin jo tuoreeltaan, ja siksi sen valitsinkin, mutta koska oli jo kovin myöhä, menin nukkumaan ja ajattelin kommentoida hetimiten seuraavina päivinä. Tulikin yllättäen vakavamman sortin irl-ongelmia vastaan, ja kaikki vapaa-aika meni niitä ratkoessa. Mutta se siitä, ja nyt olen tässä. <3

Minulla on mielikuva, kuin olisin lukenut tätä jo raapalemuotoisena, mutta en muista enää olinko kommentoinut vai en. Joka tapauksessa minusta tämä toimii tosi paljon paremmin yhtenäisenä kuin raapalemitassa. :) Ja heti kun tätä alkoi lukea, nousi kiinnostus lukea pidemmälle. Se on erittäin hyvä ominaisuus tekstissä kuin tekstissä! :)

Eka osa on ihanasti elävän tuntuista siskosten sanailua. Yhden jännitys ja toisen kannustava rohkaisu tuntuu hyvin tutulta. On ihanaa, kun sisko on siinä tukena, kun on noin isoista asioista kyse, valmiina iloitsemaan yhdessä kuin lohduttamaankin.

Prologin jälkeen päästään tutustumaan opiskelujen alkuvaiheisiin. Säde vaikuttaa herkältä ja jännitys tuntuu hyvin uskottavalta. Tykkäsin sellaisista yksityiskohdista, kuin tennarien tuntumisesta väärän värisiltä ja miten Säteen tunteet olivat pinnassa, kun hän istui kaivaten samanaikaisesti omaa tilaa ja kuitenkin mahdollisuutta kuulua ryhmään. Tämä on varmaan tosi monelle tuttu tunne sekin. Olipa ihana, että Säde löysi jotain juttukumppania heti siinä, vaikka tunsikin olevansa jotenkin eri vaiheessa muiden kanssa. ”Muru, sinä jäät vähän aina ulkopuolelle. Lämpiät hitaasti.”, lohduttaa sisko.

Tenttiryhmän dynamiikka tuntui myös kiinnostavalta, kaverit olivat vähän eriluonteisia ja silti tulevat varmaan hyvin toimeen. Minä tykkään Hannaleenasta. :D Kaikki aina sanovat, että ei kukaan oikeasti sano "oi" paitsi minä.  ;D Oli piristävää tavata tällainen samanhenkinen toveri.

Lainaus
Juuri nyt orientaatioviikon yksinäisyydentunne tuntui kaukaiselta ja se ajatus, että hänellä oli näin monta opiskelutoveria luonaan vain viettämässä iltaa – se oli absurdia.
Tuli hyvä mieli Säteen puolesta! :) Siitä se lähtee. Ja kuten toisetkin tuossa edellä jo sanoivat, niin komppaan, että minäkin pidän toistaiseksi kaikista hahmoista. Tällaista tekstiä on tosi kiva lukea, ja seurata tarinan etenemistä.

Tykkäsin myös kautta linjan tarinan dialogista. Minusta se oli sujuvaa ja luontevan tuntuista, ja erityisesti tykkäsin Pilvin ja Säteen höpöttelystä. Siskojen kanssa itsekin höpöttelevänä se tuntui hyvin kotoisalta. :) Odotan kiinnostuksella tähän jatkoa!
Otsikko: Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 3/?
Kirjoitti: Saappaaton - 03.07.2019 20:23:05
Frac, ei mennä siihen Säteen ja Excelin väliseen suhteeseen sen tarkemmin, se on arkaluontoista. u_u Mut ihana kuulla, et nää tyypit oikeasti erottuu, kun välillä itsestä tuntuu, että kaikki tyypit on aina vain samaa massaa ja... :D Pus. <3

nomppu, ahihi. <3 Kiitos kommentista ja tosi kiva, että on luontevaa ja realistista. :D Ja mitä Säteeseen tulee, niin onhan se muutenkin niin, että oma minäkuva saattaa erota aika paljon siitä, mitä muut sinusta ajattelevat. ::) Mutta hauskaa, että nostit tän esiin, koska mä itse katselen tätä tekstiä ja verseä lähinnä Säteen näkökulmasta, niin enpäs ole itsekään tajunnut ajatella sitä asiaa noin!

Fio, mitäs pienistä viivästyksistä. <3 Mäkään en uista oisitko mahdollisesti jopa kommentoinut raapaleita jossain kohtaa, mutta tosi kiva kuulla, että sinustakin tämä toimii tässä muodossa. :) Ja erityiskiitos vielä tuosta dialogin mainitsemisesta, itse koen sen (edelleen, olen varmaan jo vuosia valitellut tätä) heikkoudekseni, mutta tämän versen teksteissä se tuntuu nousevan toistuvati kommenteissa luontevana ja realistisena. Ehkä mun pitää lopettaa se valitteleminen. ;D

Tässä kesti taas, mutta hei, jatkoa!


4. luku

”Okeei, kuka on Avengers-universumin kuumin hottis?” Pilvi kysäisi, kun koko seurue oli levittäytynyt olohuoneen sohvalle ja lattialle maha aivan liian täynnä pitsaa. Joona makoili lattialla selällään ja ähisi. Tuomas istui lattialla ja nojasi yläkroppaansa sohvapöytään vastapäätä Sädettä, joka oli tukenut selkänsä sohvan etureunaan. Pilvi ja Hannaleena olivat yhteistuumin vallanneet sohvan ja makoilivat siellä, Pilvi pienessä kippurassa.

”Black Widow”, Joona vastasi ja murahti hiljaa vaihtaessaan asentoa. Hän vilkaisi Tuomasta kuin tukea hakeakseen ja sai vastaukseksi kevyen virneen.

”Sorry, bro. Team Thor.”

Kaikki tuntuivat yllättyvän, sillä asuntoon laskeutui hetkeksi hiljaisuus. Säde rikkoi sen kuitenkin pian:

”Oisin luullut sua enemmän Loki-faniksi. Tai siis, c’mon, Hiddleston.”

”Sä ja sun Lokis, kyllä Thor on niistä kahdesta parempi”, Pilvi kommentoi. ”Mut sekin kyllä häviää Iron-Manille.”

”Oonko mä ainoa, joka ei oo kattonut Avengers-leffoja?” Hannaleena kysäisi ja sai aikaan pidemmän hiljaisuuden kuin Tuomas.

”Meidän täytyy pitää leffailta”, Pilvi sanoi lopulta. ”Avengers-maraton.”

”Tajuatko, että niitä leffoja on ihan liikaa maratoonattavaksi?”

”Eikä ole, kun ottaa sellaisen viikonloppumaratonin.”

”Silti ihan liikaa”, Säde intti. Tuomas pöydän toisella puolella nyökytteli.

”Mun täytyy olla samaa mieltä sun siskosi kanssa. Niitä leffoja on yhteensä karkeasti kolmenkymmenenneljän tunnin edestä, se tekis kolmen päivän maratonissa sellaiset reilut ykstoista tuntia yhtäjaksoista katsomista. Ei kukaan jaksa keskittyä sellaiseen”, Tuomas totesi äänensävyllä, jonka uskottavuutta ei juurikaan horjuttanut se, että nuorukaisen ohimo lepäsi sohvapöydän kantta vasten.

”Mä en usko, että sä oikeasti tiedät jotain tollasta ulkomuistista”, Pilvi nurisi.

”Googlaa, jos et usko.”

Olohuoneeseen laskeutui hiljaisuus, joka muistutti Sädettä myrskyä edeltävästä tyvenestä. Pian Pilvi jo kaivoikin puhelintaan ja alkoi näpyttää sitä lähes aggressiivisesti. Tovia myöhemmin Hannaleena kaivoi oman puhelimensa ja alkoi toimia Pilvin laskimena tämän luetellessa julkaistujen Avengers-elokuvien kestoja. Säde hymisi itsekseen ja nojasi takaraivonsa sohvaan. Hän sulki silmänsä kuunnellessaan siskonsa itsepäistä yritystä todistaa Tuomasta vääräksi, vaikka olikin aivan varma Pilvin häviävän tämän väittelyn. Tuomas ei vaikuttanut siltä, että tempaisi tilastotietoa tyhjästä, mutta toisaalta… Toinen olisi varmasti vakuuttava vaikka keksisikin tilastoja päästään.

”Ei hitto”, Hannaleena henkäisi hiljaa saatuaan kokonaisminuuttimäärän jaettua tunneiksi. Pilvi nappasi Hannaleenan puhelimen ja katsoi tulosta yllättyneenä.

”33,9167”, Pilvi luki ääneen näytöltä. Joona vislasi hiljaa ja kohottautui kyynärvarsiensa varaan nähdäkseen muut paremmin. Sädekin nosti päänsä ja katsoi hieman vaikuttuneena Tuomasta, joka virnisti itsekseen jaksamatta muuttaa asentoaan mitenkään.

”Mähän sanoin, karkeasti kolmekymmentäneljä tuntia.”

”Miten voi tietää jonkun tollasen?” Pilvi penäsi käsitellessään tilannetta.

”Mäkin tilastoin kaikkenlaista turhaa.”

~*~

Kun Säteen opiskelukaverit viimein tekivät lähtöä, Säde nojaili eteisen seinään ja katseli miten Pilvi höpötteli ja kiitteli mukavasta illasta. Muiden poistuessa asunnosta Pilvi nappasi Tuomaksen hihasta, vilkutti kahdelle muulle ja veti ulko-oven kiinni.

”Pitääkö mun nyt pelätä henkeni puolesta?” Tuomas kysäisi jäätyään siskosten kanssa keskenään.

”Ei, mä halusin vaan varmistaa pari juttua. Tarkoittaako se team Thor, että sua ei kiinnosta tytöt lainkaan?” Pilvi kysyi suoraan ja Säde nielaisi vaivoin älähdyksensä. Välillä hän ei voinut käsittää, miksi sisko koki voivansa udella henkilökohtaisia asioita tuolla tavoin.

”Jep”, Tuomas vastasi hätkähtämättä.

”Hitto. Olisitte Säteen kanssa aika dream team”, Pilvi puhahti ja sai Säteen punastumaan.

”Ei sun tarvi kaupata mua heti, kun tutustun johonkin samanhenkiseen jätkään”, Säde mutisi murjottaen – että Pilvi viitsikin. Tuomas naurahti hiljaa ja hymyili Säteelle.

”Mä luulen, et me ollaan muutenkin monelta osin liian samanlaisia, että meidän juttu toimis, vaikken oiskaan homo.”

”Mahdollisesti”, Säde sanoi vastaten Tuomaksen hymyyn. ”Onneks liian samanlaiset parisuhteeseen toimii yleensä aika hyvin kavereina.”

Tuomas vain virnisti kevyesti ja käänsi sitten huomionsa takaisin Pilviin.

”Ja sitä paitsi en mä haluais kilpailla Joonan kanssa.”

Tuomaksen katseessa kävi jotain ilkikurista ja se sytytti Pilvin katseeseen kipinän, joka pelottaisi Sädettä, jos hän ei olisi keskittynyt reagoimaan nuorukaisen sanoihin.

”Mitä sä tarkoitat ’kilpailla Joonan kanssa’?” Säde kysyi.

”No siis teillä on joku -”

”- yhteys tai juttu tai sellainen.”

”Sellaista vaivatonta.”

”Niin, helppoa ja luontaista.”

”Niin.”

”Ei mulla ja Joonalla ole mitään juttua”, Säde protestoi. ”Se on vain sellainen vaivaton ihminen, jonka on helppoa olla kenen tahansa kanssa.”

”Mutta sun ei ole helppoa olla kenen tahansa kanssa. Sun on helppoa olla Joonan kanssa”, Pilvi sanoi äänessään sellaista lopullisuutta, että Säde tiesi vastaan väittämisen turhaksi. Pilvi oli päättänyt, että hänellä olisi joku juttu Joonan kanssa, oli se totta tai ei.

”Sä olet dorka”, Säde kuittasi haluamatta täysin luovuttaa oman kantansa ajamisesta, oli se sitten miten turhaa tahansa.

”Mäkin sua.”

”Ja mun pitää nyt oikeasti mennä. Nähdään huomenna, Säde.” Tuomas hymyili lähtiessään ja heilautti kevyesti kättään ennen kuin sulki oven perässään.

”Miksi sun piti vetää Tuomas tähän sun Joona-asiaan mukaan?” Säde nurisi.

”Jos muistat, niin Tuomas sen kyllä aloitti.”

”Mutta sulla oli jo selkeästi kanta tähän.”

Pilvi vain hymisi ja suuntasi keveän tanssahtelevin askelin takaisin olohuoneeseen.

”No mä vähän oletin, että mä näen mitä haluan nähdä. Mutta se, että Tuomaskin näki sen, tarkoittaa et siinä on ollut jotain nähtävää oikeasti.”

”Eikä tarkoita. Mä en ole sen tyyppinen tyttö, josta Joonan tyyppiset pojat tykkää, joten siinä ei ole mitään.” Säde oli seurannut siskoaan olohuoneeseen ja istahti nyt sohvalle koettaen parhaansa mukaan pitää äänensä neutraalina.

”Eli sä et ole edes vähän ihastunut siihen?” Pilvi kysäisi ja istahti siskonsa viereen.

”En. Onhan se hyvännäköinen, etenkin hymyillessään, ja sillä on tosi persoonallinen ääni, mut ei siinä mitään ihastusta ole.”

”Ja se on musikaalinen.”

”Silti. Se on vain opiskelukaveri, case closed.”

Kuullessaan ärsyyntymisen esiasteen siskonsa äänessä Pilvi päätti antaa asian olla.

”Sääli kyllä, että sun ja Tuomaksen jutusta ei tullut mitään. Oisitte ihan match made in heaven.”

Säde pyöräytti silmiään ja koetti leikillään töniä Pilvin alas sohvalta.

~*~

Seuraavana päivänä Säde törmäsi Tuomakseen heti aamulla. He kävelivät toisen kerroksen luentosaliin yhdessä toverillisessa hiljaisuudessa, kun Säde tajusi jonkin muuttuneen. Hän vilkaisi Tuomasta vaivihkaa koettaen päätellä oliko tämä kenties tehnyt hiuksilleen jotain.

”Tää alkaa käydä jo vähän omituiseksi”, Tuomas tokaisi, kun Säde oli neljännen kerran koettanut salakavalasti vilkuilla vieressään kulkevaa nuorukaista. ”Onko mussa jotain vikaa?”

”Ei!” Säde kiirehti sanomaan. ”Ei ollenkaan, mä vaan… Sussa on jotain erilaista ja mä koetan miettiä mitä.”

Tuomas näytti yllättyneeltä.

”Mä kokeilin eri tuoksua kuin eilen.”

”Ai.” Sädekin näytti yllättyneeltä ja koetti hienovaraisesti hengittää tarpeeksi syvään tuoksuttaakseen Tuomaksen tuoksua kunnolla.

”Haluatko sä tuoksuttaa?” Tuomas kysyi kevyt huvittuneisuus äänessään. Nuorukainen seisahtui luentosalin ovien eteen ja kallisti kysyvästi päätään. Säde epäröi hetken.

”Joo, tää vaivaa mua muuten koko päivän”, Säde tunnusti lopulta. Tuomaksen toinen suupieli kohosi ilkikurisesti, kun tämä kumartui lähemmäs. Haistaessaan Tuomaksen uuden tuoksun Säde tajusi nuorukaisen todella tuoksuvan erilaiselta.

”Onpas erilainen. Mutta hyvällä tavalla, tosi kiva tuoksu.” Säde hymyili Tuomakselle tämän suoristautuessa jälleen täyteen pituuteensa. Kauempaa käytävältä kuului pitkä vislaus. Tuomas ja Säde kääntyivät molemmat vain huomatakseen Joonan kävelevän toisen nuoren miehen kanssa kohti. Joona heilautti kättään ja virnisti kevyesti päästessään kaksikon luo.

”Ollaanpa sitä intiimejä heti aamutuimaan ja vielä julkisella paikalla”, Joona totesi kiusoitellen. Hänen seurassaan ollut nuorukainen vilkaisi Tuomasta ja tarkasteli sitten Sädettä sanomatta sanaakaan. Säde oli melko varma, että nuorukainen oli heidän pienryhmässään, mutta nimeä hän ei tahtonut saada päähän kirveelläkään. Kuin lukien hänen ajatuksensa, Joona jatkoi:

”Tuomas, Jere.”

Tuomas ja Jere vain nyökkäsivät toisilleen. Jere, Säde toisti hiljaa mielessään. Olihan hän sen nimen kuullut aiemminkin, Jeren oli pakko olla heidän ryhmässään. Hän koetti muistaa jotain, mitä toinen olisi sanonut esittelykierroksella, muttei saanut päähänsä edes sitä, miltä Jeren ääni kuulosti.

”Kiva nähdä, että sä osaat olla ajoissakin”, Tuomas hymähti ja sai Joonalta vastaukseksi puolittaisen virneen.

”Vahinkoja sattuu.”

Jere tönäisi Joonaa kevyesti kyynärvarteen.

”Eemeli tuli.”

Jeren ääni laukaisi jonkin muistontapaisen Säteen mielessä, vaikka hän ei edelleenkään saanut yhtäkään Jeren sanomaa asiaa päähänsä. Joona vilkaisi olkansa yli Jeren nyökkäämään suuntaan ja kääntyi sitten takaisin Tuomaksen ja Säteen puoleen.

”Pitää mennä. Nauttikaa luennosta.” Hän heilautti kättään – ele jonka Jere sujuvasti kopioi – ja suuntasi sitten Jere kannoillaan kohti rappusia kiipeävää Eemeliä.

”Olipas se outoa”, Tuomas totesi ja kohautti kevyesti olkiaan. ”Haluatko sä istua mun kanssa?”

Säde hymyili ja nyökkäsi. Hän vilkaisi vielä poikakolmikkoa suunnatessaan Tuomaksen perässä, ja Säteen yllätykseksi hänen katseensa ehti kohdata Jeren katseen ennen kuin luentosalin ovi tuli heidän väliinsä.
Otsikko: Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 4/?
Kirjoitti: Lunalotta - 03.07.2019 23:40:33
Säde ehkä hieman kiinnostunut Joonasta. Säde tuoksutti Tuomasta ja Joona ymmärsi sen mitä ilmeisimmin vähän eritavalla kuin oli tarkoitus (tai sitten hän vain vitsaili, mene ja tiedä). Sitten vielä Säteen ja Jeren katseet kohtaavat. Paljon miehiä! ;D

Ei mulla muuta, eikun. Olihan mulla. Oon lukenut tätä joskus aikaisemmin raapalesarjana, siitä on kyllä pitkä aika. Ja uskallan olla silti samaa mieltä muiden kanssa - tää toimii paremmin näin pitkillä luvuilla! Toivottavasti seuraavan luvun kanssa ei mene niin kauaa kuin edellisten, en jaksaisi odottaa uutta lukua <3
Otsikko: Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 4/?
Kirjoitti: Nyyhti - 04.07.2019 14:32:36
Kiva sanailu jatkui tässäkin! Luvun alussa luin tätä sellaisella ööö-fiiliksellä, ja juuri täsmälleen oikeaan aikaan tuli se nimenomainen kommentti, jota itsekin ajattelin:

Lainaus
”Oonko mä ainoa, joka ei oo kattonut Avengers-leffoja?” Hannaleena kysäisi ja sai aikaan pidemmän hiljaisuuden kuin Tuomas.
Kiitos, Hannaleena, et ole ainoa! ;D

Heh, olen aistivinani jotain hienovaraisia paritusyrityksiä tässä! Säde raukka, kun häntä nyt noin matchataan ;D Tuomas vaikuttaa ihanan vaivattomalta tyypiltä myös, ja pidin siitä, että Säde ei suorasta kysymyksestä huolimatta heti kehdannut nuuskia toista. Sopi jotenkin niin hyvin hänen persoonaansa. Jatkoa odottelen jälleen!
Otsikko: Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 4/?
Kirjoitti: FractaAnima - 04.07.2019 18:19:54
Tuomas on mun lemppari enkä pääse yli siitä, että en nyt saakaan Tuomas/Pilviä, kun Tuomas onkin homo. :< Noh, aina ei voi voittaa. Säteen ja Tuomaksen tuoksu kohtaus oli hupaisa ja voi että, muutenkin! Dialogi on jatkuvasti niin elävää ja viihdyttävää, että tätä lukisi vaikka kuinka pitkissä pätkissä! Ihan rakkautta ovat nämä hahmot. En tiedä miten selviän ilman Tulvia, mut ehkä tämä tästä. Luotan, että saan jotain muuta kivaa tilalle. ::)

Kiva, että saatiin jatkoa. Tämä on huippukampsua! <3

- Frac
Otsikko: Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 4/?
Kirjoitti: Saappaaton - 05.01.2020 20:18:28
Lunalotta, muistan, että luit rapsuversiota, ja kiva kun löysit tämän uudelleenkirjoituksenkin pariin. <3 Ja tietysti kiitos kommentista. :3

Ihana nominal. :D Kyllä aina joukossa kuuluu olla joku, joka ei oo ihan niin selvillä kaikesta (ja tässä versessä se on usein Hannaleena, koska kaikki muut hahmot taipuu enemmän tai vähemmän nörtiyteen, hups). ;D Kiitos taas kommentista. <3

Frac, toivon kovasti että selviä ilman Tulvia (vaikka sulla olikin jo shippinimi takataskussa). :D Jotain muuta kivaa on tulossa toki, jos ei ihan vielä tässä luvussa niin ehkä seuraavassa (tai sitä seuraavassa). ;) Kiitos pus. <3

Tässä kävi nyt niin, että mulla olikin tätä campin jäljiltä kolme lukua jemmassa, mutta  asioita on tapahtunut, niin vahingossa tuli pantattua, mutta että jospa tuon seuraavan valmiin nyt ainakin saisin julki ilman 5-7 kuukauden taukoa.  ::) Toivottavasti teillä on tämän parissa taas kivaa, mulla ainakin oli, kun pitkästä aikaa lueskelin läpi. <3


5. luku

Kävellessään kotiin Säde soitti Pilville. Puhelu hälytti niin monta kertaa, että Säde ehti jo melkein katkaista puhelun ennen kuin Pilvi vastasi.

”Hei, soitinko pahaan aikaan?”

”Et lainkaan! Mulla oli vain puhelin jäänyt värinälle, niin en heti tajunnut, että se soi.”

Pilvin hyväntuulinen höpinä sai Säteen hymyilemään itsekseen.

”Mitä sulla on mielenpäällä?”

”Ei mitään ihmeellistä, aattelin vain höpistä. Kävelen taas kotiin.”

Pilvi äännähti ymmärtävästi ja alkoi selittää mitä kaikkea Miro oli kertonut heidän fuksiensa tehneen. Osa tarinoista oli sellaisia, joiden Säde saattoi helposti kuvitella tapahtuvan hänen ryhmäläisilleen. Osa taas sai hänet nauramaan epätoivoisesti tietämättä yhtään mitä olisi itse vastaavassa tilanteessa tutoropiskelijan asemassa tehnyt.

”Mutta mitäs sinne teidän laitokselle?” Pilvi kysyi lopulta Säteen lopetettua nauramisen.

”Eipä mitään kummempia.” Säde puntaroi hetken ennen kuin jatkoi.

”Nellillä on ensi perjantaina synttärit, kaksikymppiset. Se kutsui meidän koko ryhmän, mutta en tiedä. En ole oikein ollut sen kanssa missään tekemisissä.”

”Höpöhöpö, tietenkin menet. Eikö Hannaleena kuitenkin ole tulossa?”

”On. Ja se komensi myös.”

”Mutta sä mietit oletko ihan ikäloppu ja tylsää seuraa, kun Nelli täyttää kuitenkin vasta kaksikymmentä”, Pilvi hymisi tietäväisesti, eikä Säde kokenut tarpeelliseksi myöntää. Vaikka tottahan se olikin.

”Jos sä oikeasti haluat tutustua sun ryhmäkavereihin, ni pieni humala sopii siihen kuin nenä päähän. Mä en sano, että sun pitää mennä, mut se vois olla sellainen sulle sopiva rento ympäristö, jossa fokus ei ole sussa.”

Säde vain äännähti kommentoimatta sen enempää. Pilvi ei ollut väärässä, mikä osasi joskus olla rasittavaa.

”En mä tiedä onko mulla mitään päälle laitettavaakaan jos menen”, Säde nurisi viimein. Hän saattoi kuvitella pienen virneen kohoavan siskonsa huulille.

”Onhan tässä viikko aikaa miettiä pukeutumista! Ja jos tahdot, niin mä voin loihtia sulle jonkin bilemeikinkin.” Pilvin äänen vihjailevuus ei mennyt Säteeltä ohi ja hän oli varma siskonsa nielleen kommentin jonkun onnettoman pojanklopin iskemisestä. Kuin varmuuden vuoksi Säde pyöräytti silmiään.

”Ja sitten taas rauhoitutaan”, Säde vastasi opettaja-äänellään, joka tuntui yleensä tehoavan Pilviin silloin, kun tämä alkoi käydä ylikierroksilla.

”Olen ihan rauhassa! Siis rauhallinen. Olen, olen.”

Säde pyöräytti uudelleen silmiään.

”Mä melkein uskon.”

~*~

Säde ja Tuomas olivat tenttiryhmässä sopineet lukutreffit kirjastolle tiistaina. Hannaleena oli ilmoittanut, ettei pääsisi ja Joona taas ei ollut vastannut mitään, joten oli turvallista olettaa, että he olisivat kahden. Se ei Sädettä haitannut. Hän oli tykästynyt Tuomakseen nopeasti ja ensimmäisen lukupiiritapaamisen jälkeen nuorukainen olikin lähes joka luennolla liittynyt Säteen ja Hannaleenan seuraan.

Säde oli kirjastolle päästyään mennyt ryhmätyötilaan valloittamaan heille tilaa, kun hänen yllätyksekseen Joona ilmestyi paikalle. Nuorukainen istahti saman pöydän ääreen, soi Säteelle hymyn ja alkoi kaivaa läppäriään esille, ja Säteen oli pakko tarkistaa kellonsa. Vielä muutama minuutti sovittuun tapaamisaikaan.

”Mä luulin, että sä et ole tulossa, kun et vastannut mitään”, Säde sai lopulta puettua hämmennyksensä sanoiksi.

”Mä taisin unohtaa vastata”, Joona tokaisi hyväntuulisesti ja virnisti kevyesti. ”Toivottavasti se ei haittaa, ettette olekaan kahden.”

”Ei, ei tietenkään.”

Hän oli vain yllättynyt, eikä hän tietenkään ollut henkisesti osannut varautua siihen, että heitä olisikin kolme. Eikä hän eritoten ollut osannut varautua siihen, että kolmas olisi Joona… Kuin tilauksesta Tuomas saapui paikalle ja loi ensimmäiseksi yllättyneen katseen Joonaan.

”En tajunnutkaan, että sä oot liian vanha osatakses käyttää pikaviestimiä.”

”Ikä ei tule yksin.”

”Hei, vou, loppu tällainen ikärasismi, senkin kakarat”, Säde tokaisi ajattelematta. Saman tien suunsa sulkeuduttua hän kuitenkin katui sanojaan. Miten tyhmä hän oikein oli? Hänen yliajattelunsa kuitenkin katkesi lyhyeen, kun nuorukaiset alkoivat kilpaa selitellä.

”Älä nyt, leidit kestää ikä paremmin muutenkin.”

”Et sä nyt niin vanha vielä ole, se on ihan eri asia-”

”Niin joko sä muka olit kaksikymmentä täyttänyt?”

Suurimman hämmennyksen väistyttyä Säde purskahti nauramaan.

”Joo nyt oikeesti pojat olkaa ihan hys vain. Mä arvostan vinoilua, mutta tilanne vain on se, että mä olen porukan vanhin, ni en tosiaan ole antamassa ikälopun titteliä Joonan kaltaiselle keskenkasvuiselle.” Säde virnisti kevyesti.

”Nyt me voidaan varmaan keskittyä olennaiseen, non?”

Myönnellen Joona käynnisteli läppärinsä ja Tuomas kaivoi laukustaan läppärin lisäksi myös muistiinpanovälineet. Pian heidän välilleen laskeutui hiljaisuus, jonka rikkoivat vain Säteen näppäimistön ajoittainen naputus ja kevyt kahina, kun Tuomaksen kynä kulki paperilla.

~*~

”Mä en tiedä tykkäänkö mä tästä”, Säde tokaisi astuessaan aavistuksen liian lyhyt mekko päällään olohuoneeseen. Oli torstai ja Pilvi oli tapojensa mukaan tehnyt pesän hänen sohvalleen.

”Ei se näytä niin lyhyeltä kuin luulet”, Pilvi kommentoi vähätellen ja sai siskoltaan terävän katseen.

”Ensinnäkin, kyllä se näyttää. Toiseksi, en tarkoittanut tätä mekkoa. Tarkoitin tätä.” Säde osoitti vuorotellen siskoaan ja tämän mukanaan tuomaa Tuomasta, joka istui Pilvin kanssa sohvalla varsin kotoisasti.

”Musta se on vähän hermostuttavaa, että te olette näin nopeasti näin hyvää pataa keskenänne.”

”Miksi?” Pilvi kysyi viattomasti.

”Koska sä olet välillä itse pääpiru ja se, että Tuomas tykkää susta antaa huolestuttavia signaaleja.”

”Koska paha vetää pahaa puoleensa”, Tuomas kommentoi.

”Niin! Kiitos!”

Pilvi pyöräytti silmiään teatraalisesti.

”Sä yliajattelet. Eikö se ole kivaa, että sun lempi-ihmiset tulee toimeen keskenään?”

”Tulla toimeen ja pesiytyä yhdessä mun sohvalle viikon tuntemisen jälkeen on kovin eri asioita”, Säde nurisi ja nyki mekon helmaa epätoivoisesti alaspäin.

”Okei, en mä oikein tykkää tästäkään.”

”No sit katot jotain muuta. Mut luultavasti lähdette johonkin jatkoille huomenna, niin yritä edes, äläkä laita vaan farkkuja ja printtipaitaa.”

”Mukavat vaatteet vähentää sosiaalisen tilanteen stressiä!”

”Ja stressaat joka tapauksessa, ni voit ihan hyvin pukeutua nätistikin!”

Säde pyöräytti dramaattisesti silmiään ja suuntasi takaisin makuuhuoneeseen. Pilvi oli tuonut mukanaan muutaman mekon sekä niihin käyvät kenkäparit, koska ei ollut uskonut siskonsa vaatekaapin sisältävän tarpeeksi seksikkäitä vaatteita. Säde oli kokeillut mekoista jo kahta ja tullut siihen tulokseen, ettei arvostanut vaatteissa samaa kuin Pilvi. Miten ne näyttivätkään hänen siskonsa yllä niin hyviltä ja hänen yllään taas…

Säde pudisti ajatuksen mielestään ja kaivoi viimein vaatekaapistaan sen ainoan vaatekappaleen, jonka Pilvi saattaisi hyväksyä. Hänen yksinkertainen pikkumustansa. Vaihdettuaan Pilvin mekon omaansa Säde tunsi olonsa paljon luontevammaksi.

”Vau”, Pilvi kommentoi yllättyneenä, kun Säde käveli olohuoneeseen. Tuomas hymyili ja nyökkäsi hyväksyvästi.

”Miksi mä en tiennyt, että sulla on tuollainenkin mekko?”

”Koska mä en ole oikeastaan juuri pitänyt tätä.” Säde pyyhkäisi olemattoman roskan hameen helmalta ja nyki sitä näennäisesti parempaan asentoon.

”Se näyttää tosi hyvältä”, Pilvi sanoi pehmeästi hymyillen. Säde vastasi hymyyn ja heidän välillään oli niin selkeä siskoshetki, että Tuomas tunsi olonsa tilanteeseen kuulumattomaksi, vaikka Pilvi tai Säde ei sitä sillä hetkellä tajunnutkaan.

”Saanko nyt tehdä sulle koemeikin?” Pilvi kysyi lopulta koettaen peitellä suurinta innostustaan.

”Kunhan se ei ole mitään liian dramaattista!”
Otsikko: Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 5/?
Kirjoitti: Nyyhti - 11.01.2020 19:52:24
Aww söpöä valmistautumista! Tätä on jotenkin äärimmäisen vaikea kommentoida, mutta haluan kuitenkin kertoa lukeneeni. Pidin kovasti tämänkin luvun lukemisesta, vaikka tosiaan kommentointi ei nyt niin kuin yhtään suju ::) Ehkä seuraavaan lukuun osaan sanoa jotain vähän järkevämpää - toivottavasti se tulee tosiaan vähän pikemmin ;)
Otsikko: Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 5/?
Kirjoitti: Saappaaton - 28.01.2020 21:54:46
nomps, kiva, että jätit ees puumerkin. <3 Ei aina tarvi osata sanoa mitään järkevää (ja jos teksti itsessään ei ole kauhean järkevää, niin mitä järkevää siitä edes sanoisi? :P). Pidin myös lupaukseni ja olen täällä taas - jo toisen kerran saman kuukauden sisään! :D


6. luku

Nellin yksiö tuntui ahtaalta, kun sinne oli pakkautunut lähemmäs kaksikymmentä ihmistä. Säde oli istahtanut Hannaleenan kanssa Nellin sängylle, vähän syrjemmälle muusta juhlaseurueesta, ja pian heidän seuraansa oli liittynyt kaikille aina tasapuolisen ystävällinen Iina.

Tähän mennessä Säde oli jo oppinut, että Iina vietti eniten aikaa itseään sähäkämmän Kristiinan kanssa. Päivänsankari Nelli taas liikkui enimmäkseen omituisella tavalla taiteilijamaisen Nooran kanssa, ja aina ylienerginen Sanna meni missä porukassa milloinkin sattui – kunhan poikien kanssa ei tarvinnut tehdä mitään. Hannaleena sukkuloi sujuvasti Säteen ja muiden tyttöjen välillä, ja Säde itse taas, no. Hän pärjäsi kyllä kenen tahansa kanssa, vaikka Hannaleena olikin ainoa ystävänkaltainen, joka hänellä tässä seurueessa oli.

”Joko te olette aloittaneet siihen ryhmätenttiin lukemisen? Tehän olette samassa tenttiryhmässä, ettekö olekin?”

”Ollaan juu, ja meillä on lähtenyt ihan hyvin käyntiin. Joonakin oli ilmestynyt lukupiiriin kuulemma”, Hannaleena vastasi virnistellen.

”Ainiin teillä on Joona! No mutta hyvä, että sekin on sitten ihan tosissaan liikkeellä, eikä vain siipeile.”

”Miksei se olisi tosissaan?” Säde kysyi aikomaansa kärkkäämmin. ”Siis joo onhan se vähän sellainen renttu ja tulee myöhässä suunnilleen aina, mutta kyllä se jollain meriiteillä on tänne päässyt ja oletusarvoisesti eiköhän kaikki täällä ota opintonsa tosissaan.”

Iina ja Hannaleena jäivät molemmat sanattomiksi Säteen äänensävyn hyökkäävyydestä. Säde ei oikeastaan itsekään tiennyt mistä sävy hänen sanoihinsa oli tullut ja koettikin päättää pitäisikö hänen takertua tunteeseen kynsin hampain, vai perääntyä ja pahoitella. Säteen onneksi Hannaleena palautui yllätyksestään taas nopeimmin ja otti tilanteen haltuun.

”Joo se on se rentun leima, mikä antaa varmaan jos jonkinlaista ennakkokäsitystä, jos ei oo Joonan kanssa ollut hirveästi tekemisissä. Yllätyin mäkin siitä, miten tunnollisesti se on ollut mukana, sillä on kuitenkin kauheasti kaikkea muutakin. Se on tosi kiva, että osaa priorisoida, jos ei osaa pysähtyä.”

Hannaleenan kepeä sävy ja sanoja säestänyt kevyt virne neutralisoivat tilanteen jännityksen. Säde tajusi rentoutuvansa ja Iinakin hymyili, joskin hieman varovaisesti, mutta kuitenkin.

”Juu, mähän en ole Joonan kanssa tehnyt mitään kouluhommia”, Iina selitti. ”Mut se on kyllä ihan totta, että jos on itsensä jaksanut tänne opiskella, luulisi että jaksaa itsensä opiskella täältä poiskin.”

”Juu, niinpä. Vaikka tentissähän sen vasta näkee, että miten tosissaan kukin on opiskellut”, Säde vastasi hymyillen hänkin varovaisesti.
Keskustelu jatkui vielä hetken ennen kuin Iina palasi pääseurueeseen. Jäädessään kahden Hannaleenan kanssa Säde huokaisi hiljaa.

”No en minä näköjään osaa antaa itsestäni edes hyvää kuvaa.”

”Höps”, Hannaleena hymisi ja heilautti kättään. ”Kyllä mäkin olen puolusteleva sellaisten ihmisten kanssa, joista mä tykkään. Eikä Iina kyllä tiennyt mistä se puhui.”

~*~

Joona tuli tapansa mukaan myöhässä, ja pian hänen saapumisensa jälkeen Nelli ehdotti pienessä nosteessa, että pelattaisiin pullonpyöritystä. Säde muisti pullonpyörityksen lähinnä yläluokkien leirikouluista, jolloin hän ei ollut sopinut peliin mukaan, koska ei ollut halunnut suudella ketään. Ei hän edelleenkään halunnut, mutta koska kaikki muut Hannaleena mukaan lukien olivat innoissaan ajatuksesta, Säde ei kehdannut olla ainoa, joka jätti pelin välistä. Hän huomasi pian, että yksinkertainen peli saattoi olla luonteeltaan hyvin erilainen, kun kaikki pelaajat olivat täysi-ikäisiä ja useampi vakiintuneessa parisuhteessa. Sen sijaan, että he olisivat hihitellen laittaneet milloin kenetkin suutelemaan keskenään, pelin paino oli totuuksissa – ja ajoittain syvissä sellaisissa.

Mitä pidemmälle ilta ja alkava humala ehtivät, sitä polveilevampia keskusteluja syntyi niin pettämisestä kuin sisarussuhteistakin. Säde kuunteli enemmän kuin puhui. Hän kuunteli, miten Nelli myönsi joskus pettäneensä, kuinka Eemeli jakoi ällöttävimmän suuseksikokemuksensa ja miten Matias ei ikinä antaisi yhdenkään kaverinsa seurustella pikkusiskonsa kanssa. Säde kertoi entisestä suhteestaan asioita, joita ei ollut ikinä ajatellut jakavansa kuin Pilville.

Jossain kohtaa Nelli laittoi musiikkia kovemmalle ja yllytti Joonaa suutelemaan Nooraa, joka absolutistina oli tietenkin selvin päin, eikä suostunut ehdotukseen, vaikka Joona ehkä olisikin. Säde ei kokenut tilannetta lainkaan niin hauskaksi kuin kaikki muut tuntuivat sen kokevan, ja tuntuikin helpottavalta, kun joku ehdotti, että siirrettäisiin juhlat lähimpään juottolaan. Sieltä saattaisi ainakin karata ilman, että vaikutti töykeältä tai ahdistuneelta.

~*~

Lähin baari ei ollut kaikkein kamalin räkälä, vaan itseään yökerhoksi tituleeraava karaokebaari, jossa musiikki soi liian kovaa ja halpaa vaikutelmaa lisäsi huonosti suunniteltu värivalaistus. He eivät millään meinanneet mahtua saman pöydän ääreen, vaikka siirtymä Nellin luota baariin olikin karsinut osan seurueesta. Nelli vaati tarjota kaikille heti alkuun kierroksen ja palasikin tovi myöhemmin mukanaan tarjottimellinen tequila-shotteja ja pieni kulhollinen sitruunaviipaleita. Suolasirotin kiersi ringissä ja vastahakoisen Säteenkin käteen työnnettiin shottilasi, eikä hän ollut enää tarpeeksi selvänä kieltäytyäkseen.

Säde ei ollut ikinä ymmärtänyt miksi toiset joivat tequilaa. Hän irvisteli sitruunanviipale hampaidensa välissä shotin maulle ja koetti parhaansa mukaan peittää sen hedelmän happamalla mehulla. Shottien jälkeen lähes koko seurue suuntasi ruuhkauttamaan baaritiskin. Säde keskittyi jonotellessaan juttelemaan Hannaleenan kanssa sen minkä pystyi, eikä huomannut siis ennen omaa vuoroaan, että tiskin toiselta puolelta häntä tervehtivät tutut kasvot.

”Ai säkin olet lähtenyt juhlimaan”, Jere tervehti hymyillen.

”Juu, pikkusisko vähän väänsi kättä, että lähden”, Säde selitti. Hän tilasi sekä itselleen että Hannaleenalle juomat ja tarkasteli odotellessaan juomia laskevaa Jereä, joka oli yleensä yliopistolla lähes kivikasvoinen. Ehkä nuorukainen oli täällä omassa elementissään, tai sitten tämän huulilla riekkuva hymy oli vain osa asiakaspalvelijan luonnetta.

Saatuaan juomansa Hannaleena ja Säde saivat todeta Nellin synttäriseurueen hajaantuneen. Baariin asti selvinneet tytöt tanssivat epämääräisessä piirinkaltaisessa muodostelmassa muutaman vuoden takaisen kesähitin tahtiin ja lauloivat mukana humalalleen sopivasti osin väärässä tahdissa, osin nuotin vierestä. Tunnelma oli kuitenkin korkealla, eikä juomien pieni läikkyminenkään tuntunut haittaavan. Matias ja Olli olivat ainoat pöytään jääneet ja he näyttivätkin syventyneen luultavasti maailmaa parantavaan keskusteluun, kun taas Joona ja Eemeli olivat löytäneet parempaa seuraa. Katseltuaan hetken Joonan nopeasti fyysiseksi käyvää flirttiä jonkun heitukan kanssa Säde kumosi kerralla puolet lonkerostaan.

Hannaleena katsoi Sädettä pitkään ja kun heidän katseensa kohtasivat, Säde rypisti kulmiaan.

”Mikä tuo ilme on?”

”Ei mikään. Kaikki okei?”

”Tietty”, Säde hymähti, sipaisi hiuksiaan ja käänsi selkänsä Joonalle. Ei se kuulunut hänelle, mitä toinen elämällään teki. Säde tunsi pienen ärtymyksen puskevan pintaan. Hemmetin Pilvi oli sekoittanut hänen ajatuksensa vihjaillessaan ihastuksista ja yhteyksistä, kun sellaisia ei ollut.

”Tuutko sä mun kanssa tanssimaan?” Hannaleena kysäisi hymyillen ja Säde pudisti pahoittelevana päätään.

”Sori, mä en tanssi. Mut tuolla on ainakin Nelli ja Iina, voit mennä niiden kanssa.”

”Ootko ihan varma? Jos mä jätän sut hetkeksi yksin, ni karkaatko sä heti?”

Säde nauroi.

”En karkaa. Mene vaan, kyllä mä pärjään.”

Hymyillen Hannaleena suuntasi lattialla tanssivien tyttöjen sekaan ja sai iloisia kiljahduksia tervehdykseksi. Säde hymyili itsekseen koettaen pitää negatiiviset tunteensa kurissa. Hän katsahti puoliksi tyhjää lasiaan ja eksyi vilkaisemaan Joonaa, jonka tuttavuus vaalean nuoren naisen kanssa oli käynyt syvemmäksi. Säde unohti hymyillä istahtaessaan tiskin edessä olevalle baarijakkaralle.

”Kaikki hyvin?”

Säde hätkähti kysymystä ja kääntyi katsomaan tiskin takana seisovaa Jereä, joka kohotti hänelle toista kulmaansa.

”Ei. Tai on. En mä tiedä. Vihaan humalaa, kun kaikki saa ihan väärät mittasuhteet.”

”Haluatko sä puhua?” Jeren huulilla leikki pieni hymynkaltainen, joka erosi siitä hymystä, jonka Säde oli päässään jo luokitellut asiakaspalveluhymyksi.

”Eikö sulla oo töitä?”

”No, teknisesti sä olet asiakas, eikä tässä nyt ole mitään tungosta muutenkaan.” Jere kallisti päätään ja eleessä oli jotain hellyttävää.

”No jos haluat tietää, mulla taitaa olla ihastus, jota en halua, sen perusteella, et tuntuu paskalta katsoa kun se lääppii toista muijaa.”

Jere nyökkäsi hitaasti ja nappasi cocktail-lasin.

”Toi on kyllä kamala tapa saada selville, että on ihastunut johonkuhun”, Jere totesi ja valitsi pöydälle kolme pulloa, joista yksi näytti viskiltä, toinen likööriltä ja kolmannesta Säde ei osannut sanoa.

”Mä en yleensäkään tykkää ihastumisista. Sotkee ihan kaiken ajattelusta arkirutiineihin”, nuorukainen jatkoi, virnisti kevyesti ja mittaili kustakin pullosta cocktailravistimeen. ”Appelsiini vai veriappelsiini?”

Säde katsoi Jereä kysyvästi ja kohautti olkiaan.

”En mä tiedä, en oo koskaan maistanut veriappelsiinia.”

”Mennään sillä sitten”, Jere naurahti ja kaivoi mehupurkin ja mittasi mehunkin ravistimeen ennen kuin kiersi korkin kiinni ja alkoi ravistaa. Säde katseli nuorukaisen toimia uteliaana ja sai pian eteensä täyden drinkkilasin.

”En mä mielestäni tilannut mitään”, Säde sanoi hitaasti voimatta kuitenkaan pienelle hymylle mitään.

”Et tainnut tilata. Hitsi. Sit mä en voi varmaan veloittaa sulta mitään”, Jere vastasi ja iski kevyesti silmäänsä ennen kuin alkoi korjata pulloja takaisin paikalleen.

”Mikä drinkki tää nyt sitten on?”

”Blood and Sand. Aattelin, että sun mielialasi tarvitsee jotain vähän makeampaa.”

”Veri ja hiekka ei kuulosta kauhean makealta.”

”Maista sitä nyt vain”, Jere naurahti huvittuneena. Säde teki työtä käskettyä ja nyökkäili hitaasti pyöritellessään juomaa suussaan.

”Ei mikään liian makea.”

”Mä oletin, että sun palettisi on sen verran kypsä, ettet tarvitse mitään sokerilitkuja sentään.”

”Eli sä pidät mua vanhana?”

Jere naurahti rauhallisesti, ilman sitä sovittelevaa paniikinpoikasta, jonka Säde oli saanut aikaan Tuomaksessa ja Joonassa.

”Mä pidän sua aikuisena. Siinä on ero.” Jeren huulilla leikki hymy, eikä Säde edes tajunnut miten typerästi oli hymyillyt jo jonkin aikaa.

”Mutta”, Jere aloitti vilkaistuaan kelloa, ”mun vuoroni loppuu hetken päästä. Miltä kuulostais, jos mä tarjoaisin sulle yhdet sen jälkeen ja sä saat vaikka avautua siitä sun typerästä ihastuksesta, joka on täysin näkövammainen, jos se ei tajua kuinka upea sä olet.”

Säde nauroi pehmeästi.

”Sä olet hyvä. Onneksi meillä ei ole tippaamisen kulttuuria, sillä jos olisi, sun kannattais ehdottomasti olla sellaisessa paikassa töissä, jossa tippejä ei jaeta tasan.”

Oli Jeren vuoro nauraa.

”Toi oli… Varsin mielenkiintoinen ja mihinkään liittymätön – kohteliaisuus? Mutta se ei kyllä vastannut mun kysymykseen.”

Säde siemaili juomaansa ja hymyili.

”Ehkä sun pitää tehdä sun vuorosi loppuun ja katsoa miten käy.”
Otsikko: Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 6/?
Kirjoitti: LillaMyy - 30.01.2020 07:54:32
Ohoh, olen vissiin unohtanut, että seurailin tätäkin... :'D Kyllä minä nyt jonkun osankin olen muistaakseni lukenut, mutta jos nyt vaikka muistin virkistykseksi aloittaisi alusta, että muistaisikin, mitä tässä on tapahtunut. :D

Oi vitsit, orientaatioviikon ensimmäinen päivä kuulostaa aivan liian tutulta, vaikken itse edes muista kunnolla meidän orientaatioviikkoa silloin joskus vuonna kivi ja keppi. Minäkin taisin olla siellä se 'odd one out', vaikken ollutkaan vanhimmasta päästä, mutta muutoin kyllä hyvin sädemäiset fiilikset taisi olla ilmassa siihen aikaan.

Säde on oikeasti niin ihanan samaistuttava hahmo, että oksat pois! Also, mä saatan ehkä vähän hymyillä ja hymähdellä täällä typeränoloisesti, kun lueskelen tätä, kun tulee sellaisia "hahaa, toi tyyppi" -kohtia tai muita vastaavia, mistä tulee edes vähän jonkinlainen tutuhko tunne syystä tai toisesta. :D Mutta siis, kyllä Säde ja Tuomas ovat tällä hetkellä parhaimmistoa, koska samaistun liikaa!

Lainaus käyttäjältä: Saaps
Ois siistiä nähdä vaikka Taru sormusten herrasta -leffojen kuvauspaikkoja, vaikkei niitä lavasteita siellä enää taida ollakaan.
Säde = me, ihan selkeästi! xD

Lainaus käyttäjältä: Saaps
”Siis salaisuus on siinä, että kun jäljittelee normaalia käytöstä, niin ennen pitkää ollaan tilanteessa, jossa muut ei enää tajua, että on jotenkin epänormaali. Kokemuksen syvä rintaääni.”
I stand by what I just said. xD

Oisko Säde ♥ Tuomas, mitään, hei? Ei vaan, otan tekstin sellaisena, kuin se tulee, mutta pienenä sivuhuomiona, että tämä voisi olla kans aika jees vaihtoehto. :D

Lainaus käyttäjältä: Saaps
”Mäkin tilastoin kaikkenlaista turhaa.”
No, siis, c'mon, you're making my point for me! xD

Lainaus käyttäjältä: Saaps
”Hitto. Olisitte Säteen kanssa aika dream team”, Pilvi puhahti ja sai Säteen punastumaan.
Ah, shit. Minä ja Pilvi ollaan pettyneitä. ):

Lainaus käyttäjältä: Saaps
”Mukavat vaatteet vähentää sosiaalisen tilanteen stressiä!”
”Ja stressaat joka tapauksessa, ni voit ihan hyvin pukeutua nätistikin!”
You both make some excellent points...

En ymmärrä, miksen ole palannut tämän pariin aikaisemmin, koska tämä on todella viihdyttävää luettavaa! :D Ja Säde on kyllä oikeasti ihan supersymppis, joka muistuttaa lähes täydelliseltä kopiolta minusta, mikä on ehkä hieman pelottavaakin tietyllä tavalla, mutta toisaalta taas ihan hauskaa. :D Olen kyllä kovin pettynyt, etten nyt sitten voikaan saada mitään pientä virettä Säde/Tuomasta, mutta ehkä mä selviän siitäkin, kun tämä on oikeasti aivan päivänselvää viihdettä noin muutenkin! :D En oikeasti edes tiedä, että mitähän muuta sitä pitäisi sanoa tästä, muuta kuin että haluan lisää tätä herkkua! :D

Eli, kiitoksia näistä luvuista ja anteeksi, että unohdin tämän liian pitkäksi aikaa! :'D
Otsikko: Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 6/?
Kirjoitti: Nyyhti - 30.01.2020 16:44:45
No voi että, olipas tutun oloinen bile- ja baaritunnelma! Tässä oli ihanan elävästi kuvailtu tuollaista sumuista iltaa, oikein nousi muistot mieleen.

Jere vaikutti ihanalta tuttavuudelta, ja hyvin vihjailevalta sellaiselta. Liekö Säde vähän humalan vietävänä vai eikö vain halua huomata mitään ;D Jotenkin tosi herttainen suhtautuminen hänellä tähän ihastukseensa Joonaa kohtaan. Plus tahtoisin maistaa tuollaista drinkkiä :P
Otsikko: Vs: Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 1/?
Kirjoitti: Saappaaton - 29.09.2020 20:43:59
Lilla, ei hätää, välillä kirjoittajakin unohtaa tämän tekstin olemassaolon, niin miksei lukijatkin. ::) Mutta kiva, että eksyit takaisin ja tykkäsitkin vielä. Kommenttisi oli kiva piristys. <3

Nyythi, mun vakilukija, kiva kun jaksat joka välissä kommentoida. <3 Siitä, mitä tapahtui tai ei tapahtunut tulee lisää tässä luvussa. ::) Ja drinkki on tosiaan ihan todellinen, eli etsit vain tuolla nimellä ja pistät kokeiluun. ;)

En siis suinkaan taas unohtanut, että tämä on olemassa tai että mulla on tähän vielä tämä luku jemmassa. Better late than never? ::)


7. luku

Kun Säde heräsi, oli vielä pimeää. Hän olisi halunnut vain sulkea silmänsä ja jatkaa uniaan, mutta voimakas pahoinvoinnin aalto kävi hänen ylitseen. Säde hengitti syvään, koetti keskittyä kaksisuuntaiseen ilmavirtaan keuhkoissaan – monta kertaa hän oli saanut pidettyä pahoinvointinsa kurissa rauhallisella hengityksellä. Tällä kertaa sillä ei kuitenkaan ollut toivottua vaikutusta. Seuraava pahoinvoinnin aalto ei jättänyt Säteelle muuta mahdollisuutta kuin nousta sängystä.

Vasta päästyään kylpyhuoneeseen Säde tajusi, ettei ollut kotona. Suurin vihje oli se, ettei hän löytänyt kylpyhuonetta sieltä, mistä se olisi kotoa löytynyt. Hän lysähti lattialle pöntön eteen ja keskittyi pitämään kehonsa mahdollisimman rentona sillä välin, kun eilisillan huonot päätökset pyrkivät ulos. Syljeskeltyään viimeisetkin vatsahapot suustaan Säde veti vessan voimattomana ja nojasi selkänsä kaakeloituun seinään. Hänen kehonsa tärisi ja viileät kaakelit tuntuivat lähes jäätävän kylmiltä ihoa vasten. Säde keskittyi siihen, kaakeleiden kylmyyteen, ja mietti olivatko kaakelit johteita vai eristeitä. Mikä tahansa ajatus kelpasi työntämään pidemmälle sitä hetkeä, jolloin hänen pitäisi myöntää itselleen olevansa alasti vieraan kylpyhuoneen lattialla.

Luultavasti puolijohteita.

Säde ei tiennyt miten pitkään hän oli vain istunut siellä, kun tuttu pääkipu hiipi hänen takaraivoonsa. Väkisin hän kampesi itsensä ylös, vaikka hänen olonsa oli edelleen vähintäänkin hutera. Peilikaapista Säde löysi tutun särkylääkepurkin ja tarkistettuaan sen päiväyksen hän otti purkista yhden tabletin ja joi suoraan hanasta monta suullista kylmää vettä päälle.

Hänen pitäisi lähteä. Varovaisesti Säde hipsi kylpyhuoneesta ja kuunteli hiljaista asuntoa. Jos vain hän olisi yksin hereillä, hän saattaisi keräillä vaatteensa ja lähteä ilman keskustelua ja suurempaa häpeää. Vai olisiko hänen pitänyt jäädä? Hetkeksi Säde jäi arpomaan lähtisikö kotiin vai palaisiko sänkyyn. Häpeä vei voiton ja kuullessaan sängyltä tasaista unista hengitystä Säde alkoi etsiä omaisuuttaan lattialta.

Ei kestänyt kauaa, kun Säde sulki asunnon oven perässään. Hän ei ollut löytänyt alusvaatteitaan, mutta sentään hänen mekkonsa oli kohtuullisen siisti ja laukusta löytyivät edelleen puhelin sekä avaimet. Korkokenkiä Säde ei ollut edes yrittänyt vetää jalkaansa, vaan hän asteli paljain jaloin alas portaita ja kohti raikasta ulkoilmaa. Aurinko oli jo nousemassa ja vaaleansininen hämärä pyrki ikkunoista käytävään. Rappukäytävän alaovi oli lukossa ja vasta sen sulkeuduttua Säteen perässä hän tajusi seisovansa paljain jaloin reilusti alle kymmenasteisessa ulkoilmassa.

Taiteiltuaan ripeästi kengät jalkoihinsa Säde kaivoi puhelimensa. Hän tarkisti ensin miten pitkä matka kotiin oli ennen kuin teki päätöksen soittaa taksin. Vaikka Säteen ei oikeastaan tarvinnut odottaa taksia todellisuudessa hirveän pitkään, hän hytisi hypätessään auton kyytiin. Istuessaan siinä mustan sedanmallisen Mercedez-Benzin etupenkillä Säde tunsi olonsa halvaksi ja likaiseksi.

~*~

”Joten”, Pilvi aloitti, kun sekä hän että Säde olivat linnoittautuneet Säteen sohvapöydän ääreen pitsojen kanssa. Säde oli kotiin päästyään käynyt liian pitkässä suihkussa ja jättänyt siskolleen viestillä lyhyen koosteen eilisestä, joka oli johtanut siihen, että Pilvi oli kutsunut itse itsensä hänen luokseen ja tuonut krapulapitsaa tullessaan.

”Sulla oli siis eilen hauskaa sen baarimikon kanssa?”

Säde nyökkäsi.

”Joka jäi työvuoronsa jälkeen sun kanssa vielä istumaan?”

Hän nyökkäsi uudelleen.

”Ja sit sä menit sen luo?”

Jälleen uusi nyökkäys.

”Ja kun sä olit aamulla kadonnut, niin se laittoi sulle herättyään viestiä, johon et vastannut?”

Säde nyökkäsi aiempaa varovaisemmin jännittäen Pilvin reaktiota. Oli totta, että Jere oli pistänyt hänelle aamulla viestin, jossa oli varmistanut oliko Säteellä kaikki hyvin. Hän ei ollut vastannut siihen, sillä hän ei tiennyt mitä siihen pitäisi vastata saati mitä se edes tarkoitti, että Jere oli laittanut viestin. Hän ei tuntenut tällaisten tilanteiden protokollaa.

”Millainen tyyppi se oikein on?”

”No siis se on yks meidän opiskelijoista, ollaan itse asiassa samassa pienryhmässä…”

”Se on opettajaopiskelija?! Ei kai se oo Joona?”

”Ei”, Säde pyöräytti silmiään. ”Sen nimi on Jere ja se on yliopistolla aina jotenkin hirveän hiljainen ja varautunut, mut eilen kaikki oli kauhean vaivatonta.”

Säde kohautti olkiaan ja keskittyi leikkaamaan pitsaa siivuiksi. Pilvi oli hetken hiljaa.

”Onko se sellainen ihan ok tyyppi vai sellainen, että aamulla mietit miten edes päädyit sen luo?”

”Jeressä ei oo mitään vikaa. Sitä mä vähän mietin… Tai siis kun me juteltiin, niin vähän avauduin tyhmistä asioista, mutta kuitenkin, olin varmaan aika… Helppo.”

”Ah, mut ei helpoille tytöille pistetä aamulla viestiä.”

Kuten Säde oli olettanutkin, Pilvi tiesi miten tätä peliä pelattiin, ja hän luultavasti saisi pian lyhyen selonteon tärkeimmistä säännöistä.

”Jos sulla on yhtään sellainen olo, että tää kaveri ois sellanen, jonka kanssa haluaisit tutkia mahdollisuuksia pidemmällekin, niin sanoisin että vastaat sille. Silleen ihan rehellisesti, ilman että koitat miettiä mitä tähän kuuluis vastata.”

Säde katsoi siskoaan hiukan yllättyneenä ja sai vastauksekseen silmien pyöräytyksen.

”No jos sun on oikeasti ollut niin vaivatonta olla sen kanssa, niin ehkä sitä kannattaa katsoa mihin se vois mennä. Se, että mä olen puhunut Joonasta, on ollut vain kiusaamista. Jos tästä Jere-kaverista tulee jotain, niin sit mun pitää tietty tarkistaa, että se on ihan ok”, Pilvi selitti ja kohautti olkiaan. Säde vain hymyili kiitokseksi.

~*~

Vasta pitkään Pilvin lähtemisen jälkeen Säde nappasi puhelimensa vastatakseen Jerelle. Hän tuijotti yksinkertaista kysymystä pitkään koettaen muotoilla järkevää vastausta mielessään. Lopulta kyllästyessään omaan jahkailuunsa Säde vain kirjoitti vastauksen ja lähetti sen ennen kuin ehtisi miettiä asiaa enää yhtään pidemmälle. Hän oli jo laittamassa puhelintaan pois huomatessaan Jeren kirjoittavan vastausta hänelle.
                                                                                                   
Oletko sä kunnossa?
Olen. Sori, että karkasin silleen, mä vähän panikoiduin.
Huomasin, sä unohdit alusvaatteesi.
Mutta pääasia, että sulla on kaikki hyvin. En haluais,
että asioista tulee outoja.
Voi muru, varmasti tulee. Mä en harrasta säätöjä tai
yhden yön juttuja tai miksi tätä nyt haluaakaan sanoa,
joten en varmasti tiedä miten mun pitäis olla, kun
nähdään kuitenkin yliopistolla päivittäin.
Voitaisiinko me tehdä jotain, ettei asioiden tarttis olla outoja?
En mä tiedä. Oliko sulla jotain mielessä?
Treffit?

Säteestä tuntui kuin hänen sydämensä olisi jättänyt lyönnin välistä. Hänen poskiaan kuumotti ja jostain syystä ehdotukseen vastaaminen tuntui kovin haastavalta. Jere ilmeisesti tulkitsi hänen hiljaisuutensa epäröinniksi, sillä pian tämä jatkoi:
                                                                                                   
Ollakseni siis ihan rehellinen, en mäkään harrasta säätämistä.
Mulla ei ole tapana napata ketään mukaan baarista,
varsinkaan työvuoron jälkeen, mutta meillä oli eilen
jotenkin niin vaivatonta.

Siinä se taas oli. Vaivatonta. Hänen keskustelunsa Joonan kanssa hänen keittiössään hyppäsi väkisinkin Säteen mieleen. Sekä Tuomas että Pilvi tuntuivat pitävän hänen ja Joonan välejä vaivattomina, mutta siellä oli ollut alusta asti pieni jännite – ihailu, ellei suoranainen ihastus, Säde muistutti itseään. Hänen mielensä vaelsi eiliseen, humalanhuuruiseen iltaan, siihen miten paljon jopa kivikasvoinen Jere oli nauranut istuessaan hänen vieressään baaritiskillä.

”Mun on pakko kysyä”, Säde kysyi sammallusta puheessaan, ”miksi sä olet yliopistolla aina niin ilmeetön?”

Jere katseli hetken jonnekin baaritiskin taakse, kohautti olkiaan ja käänsi katseensa Säteeseen hymyillen kevyesti.

”En mä tiedä. En vaan ole perusluonteeltani hymyilevää tyyppiä, tarviin jonkun syyn hymyillä.”

”Eikö sinkkumiehelle näteissä tytöissä oo tarpeeksi syytä hymyyn?”

”Ei riitä, että on nätti, pitää olla kiinnostavakin.”

”Ja sit oot hymyillyt mun kanssa koko illan. Sussa on jotain vikaa.”

”Ja sä et osaa ottaa kohteliaisuuksia”, Jere nauroi.

Säde hymyili itsekseen ja unohti pohtia paljonko eilisestä vaivattomuudesta oli tullut alkoholista vastatessaan Jeren ehdotukseen.
                                                                                                   
Treffit kuulostaa hyvältä.
Tai vähintään ihan kokeilemisen arvoiselta.
Sopiiko sulle perjantai?
Sopii. Mihin mennään?
Mä haen sut seitsemältä ja näet sitten.

Säde ei tajunnut miten typeräksi hänen hymynsä oli muuttunut, kun hän merkitsi treffit kalenteriinsa. Hän jahkaili hetken ja tallensi sitten hänen ja Jeren välisen keskustelun kuvankaappauksiksi ja lähetti ne Pilville. Ei mennyt kauaa, kun Pilvi jo vastasi:
                                                                                                   
Haluatko shoppailemaan torstaina?
Kyllä kiitos.