Kirjoittaja Aihe: Eka rakkaus ei koskaan kuole ✧ Aarni x Olavi ✧ S ✧ hääfluff ✧ oneshot  (Luettu 3794 kertaa)

kaaos

  • huitulapää
  • ***
  • Viestejä: 1 090
a/n: Protupojista (K11) tutut hahmot, nyt aikuisina ja isoina, oho! Protupoikien teinitarinaa ei tarvitse välttämättä tuntea voidakseen ymmärtää tätä.
SOKO: First Love Never Die
S
"Hääjuhlafluff"



Eka rakkaus ei koskaan kuole



Kukka-asetelmat olivat niin runsaita, että niihin oli selvästi käytetty omaisuus. Katosta roikkui värittömiä ja kelmeän vaaleanpunaisia ilmapalloja. Olavi ihmetteli, että sellainenko todella oli Lotan tyylistä. No, ihmiset muuttuivat, kasvoivat. Morsiuspari oli vihitty maistraatissa läheisimpien kesken jo aiemmin, joten silkka hääjuhla järjestettiin cocktailtilaisuutena. Kutsuvieraina olivat ystävät ja sukulaiset. Olavi oli kiitollinen kutsusta, sillä kun hän oli kuullut Lotan kihlautumisesta, hän ei ollut varma olivatko he Lotan kanssa enää niin läheisiä, että hänet toivottaisi mukaan juhlimaan naimisiinmenoa. Mutta kutsu oli tullut.

Lotalla oli kuparinpunainen polkkatukka ja kermanvalkoinen häämekko, jossa oli pitsiset hihat ja kauniisti laskeutuva helma ja laahus. Lotan sulhanen, Michael, oli komea ja nauravainen. Lotta Laineesta oli tullut Lotta Shea. Lotta Shea oli pirskahteleva kuin Lotta Laine, mutta aikuisempi ja jos mahdollista, vieläkin kauniimpi. Juhlaparia kävi onnittelemassa halaten jokainen vieras ja jokaisen rouva Shea otti vastaan suukottamalla kumpaakin poskea. 

Pöydät oli plaseerattu valmiiksi. Olavin oli ollut tarkoitus selvittää paikkansa heti tultuaan, mutta se oli jäänyt. Hän oli jäänyt suustaan kiinni erään tuttavansa kanssa. He keskustelivat ainoasta yhteisestä puheenaiheestaan, Aalto yliopiston taiteidenlaitoksen muutosta Otaniemeen, yliopisto oli ainoa linkki, josta he ylipäänsä toisensa tiesivät. 

"Oota sekka. Mun on pakko käydä tuolla", Olavi sanoi ja hypisteli hermostuneena mustan, kauluksettoman kauluspaitansa kaula-aukkoa. Se kiristi vähän, ehkä, tai sitten kiristyksentunne johtui jostakin aivan muusta. Jostain, jostakusta, jonka Olavi ehkä oli huomannut, nähnyt kaukaa.



”Ei hitto, Olavi Peltonen", Aarni luki ääneen pienestä, kultaisesta kortista, etsiessään omaa istumapaikkaansa.

”Sama äijä", Olavi sanoi pienen matkan päästä, nieleskellen jännityksestä.

Aarni oli saman tien rentona ja osasi kummempia hämmästelemättä lähestyä ne pari metriä heidän välissään ja halata kunnolla. Vaikka he olivat molemmat miehistyneitä, oli Aarni selvästi kapeampi ja pienempi kuin Olavi. Aarni oli kuitenkin kerännyt vuosien aikana itselleen helkkaristi enemmän karismaa ja itsevarmuutta. Sen huomasi heti.

”Istutaanko, pian varmasti nostetaan Lotan ja Michaelin malja", Aarni sanoi avoimesti hymyillen.

”Ei hitto, en oo ehtinyt edes käydä vielä onnittelemassa niitä", Olavi hätäili ja sai Aarnin pudistelemaan päätään rauhoittelevasti. ”Kyllä sä ehdit. Näissä häissä on 150 vierasta, Lotta varmaan lähtiessään tervehtii vielä jotain jengiä vasta ekaa kertaa.”

Olavi katseli vastapäätään plaseerattua miestä, teinivuosiensa ensimmäistä poikaystäväänsä. Olavi kyllä tiesi ihan hyvin, miltä Aarni Rehn nykyisin näytti (kuumalta). Olavi oli seurannut Aarnia sosiaalisessa mediassa varmaan kuluneet viisi vuotta.

Siilitukkainen Myrsky pelmahti Aarnin viereen ja taputteli istahtaessaan toisen olkapäätä. Katseensa nostettuaan hän henkäisi ja tuijotti häikäilemättömän suoraan. 

”Moi Janne", Olavi tervehti hymyillen.
”Terve. No nyt voi sanoa, että pitkästä aikaa.”

Myrskyllä oli yllään vaatesuunnittelijaystävänsä luomus, joka oli käytännössä vain melko tavallinen musta puku. Hän mietti, jaksaisiko heti ensimmäisenä kertoa nimenmuutoksestaan ja totesi, ettei jaksanut. Nimikeskustelua seurasi nimittäin usein muutkin vähän rasittavat ja henkilökohtaiset puheenaiheet.

”Tulitteko yhdessä?” Olavi kysyi. 
”Joo! Me muutettiin kesällä yhteen, kummallakin päättyi pitkä parisuhde samoihin aikoihin", Aarni kertoi hymyillen. Voi kuinka Aarni Rehnin hymy olikaan jotakin, jota nuori ja hölmö Olavi oli rakastanut. Se oli nyt höystynyt aikuisuudella, miehuudella, ja hymyä ympäröi lähes musta, selvästi parturin parturoima parransänki ja viikset. Olavi ajatteli, että ilmankin heidän yhteistä historiaansa, ilmankin sitä, että Aarni oli ollut hänen nuoruutensa ensirakkaus, Olavi olisi varmaan ollut hengästyksissään pelkästä katsomisesta. 

”Lotta ja Michael Shea!” juhlaväki hurrasi ja kilautteli maljojaan.

Aarni hymyili estottomasti, naurahteli juhlapuheen oikeissa kohdissa ja huomioi Olavia tasaisin väliajoin katseillaan ja kohteliailla kysymyksillään. Hän myös piti jatkuvasti huolta, että Myrskyllä oli mukava olo. 
”Kauanko siitä on?” Myrsky kysyi.
”Mistä niin?” Aarni vastasi, kysymyksellä kysymykseen.
”Siitä, kun me neljä ollaan viimeksi oltu samassa tilassa.”
Aarni hymähti ensimmäistä kertaa illan aikana aavistuksen vaivaantuneena. Hän kohotteli kulmiaan muodostellessaan sanavalintoja mielessään. ”Taitaa siitä olla täsmälleen niin kauan, kuin mun ja Olavin erosta, eikö niin? Kahdeksan vuotta ja… Kolmisen kuukautta", Aarni sanoi, eikä äänensävystä tai ilmeestä paljastunut enempää tunteita.

Aarni ja Olavi olivat eronneet katkeransuloisessa yhteisymmärryksessä. Kumpikaan ei koskaan pettänyt toista, kumpikaan ei lakannut rakastamasta toista. Olavi halusi vaihtoon ulkomaille, eivätkä he halunneet erota toisistaan fyysisesti erossa, joten he päättivät suhteensa lentokentällä.

Pari vuotta he yrittivät pitää yhteyttä eron jälkeen, senkin jälkeen, kun Olavi palasi Hollannista Suomeen. Vähitellen heillä ei vain ollut toisilleen enää aikaa tai sanottavaa, mutta Olavi kiersi aika ajoin sisälmyksiään kuuntelemalla Aarnin suosikkikappaleita.  Kun heidän erostaan oli noin neljä vuotta, Olavi kuunteli usein erästä biisiä ja kärvensi itseään ihan tahallaan katsomalla Aarnista somessa kuvia.

I feel like walking
Do you feel like coming
I feel like talking coz
It’s been a long time

Now your hair is long
And you look so thin
You’re always so pale
But something has changed
You’re almost a man

Four years and I still cry sometimes
First love never die
Four years and I still cry sometimes
First love never die

 
Olavi nousi pöydästä mennäkseen viimein onnittelemaan Lottaa.
 
”Aika pakkaus", Myrsky tokaisi.
”Jep", Aarni päästi pidätellyn henkäisynpurkauksen ja joi yhdellä kulauksella loput skumppansa.

Aarni ei koskaan puhunut Lotan kanssa Olavista. Heillä oli sen verran paljon muuta juteltavaa ja muita yhteisiä tuttuja. Nyt Aarni ei voinut käsittää, miksei Lotta ollut kertonut aiemmin, että Aarnin eka poikkis oli kokenut helvetti jonkun metamorfoosin haltiapojasta kuumaksi shamaanihipsteriseksijumaluudeksi. Olavilla oli rastojen tilalle kasvaneet paksut ja kullankeltaiset kiharat ja mielenkiintoinen, mutta hyvin istuva asu. Olavin korvat olivat aina olleet vähän höröllään, mutta nyt, kun hänen kasvoistaan oli ravisteltu nuoruuden pehmeys ja hänen poskipäänsä olivat terävöityneet, ne suloiset korvat jotenkin pistivät esiin. 

Aarni ei tiennyt, kuinka hän selviäisi siitä illasta.


Long time no see
Long time wondering
What you were doing
Who you were seeing
I wish I could go back to it
 
I feel like walking
Do you feel like coming
I feel like crying coz
It's been a long time
 
Four years and I still cry sometimes
First love never die


 
Lotta ja Olavi kävelivät yhdessä heidän pöytäänsä ja Lotta istahti Aarnin syliin. “Viihdyttekö?” Lotta kysyi. Siinä he olivat sitten. Saman pöydän ääressä kaikki neljä. Teinivuosien tiivis jengi, joka perustustensa murenemisen jälkeen levisi omille teilleen. Myrsky muuttuneimpana, Lotta kauneimpana, Aarni menestyneimpänä ja Olavi valaistuneimpana. 

“Jos sulla on kiinnostusta ja aikaa Lotta jossain vaiheessa, voisin lukea sulle kortit päivän kunniaksi”, Olavi sanoi.
“Mahdollisesti onkin! Mutta nyt en ehdi, lue vaikka Aarnille ja Myrskylle!”

Ja niin Lotta liihotteli kermanvalkoinen laahus perässään seuraavien vieraidensa luokse ja Olavi epäili, ettei hän varmaankaan nostaisi Lotalle ainuttakaan korttia sinä iltana.
“Onks sulla häissä mukana tarotkortit?” Myrsky kysyi ja hymähti.
“Mulla on pakka aina mukana”, Olavi sanoi vakavana ja kaivoi pienestä olkalaukustaan käytöstä hieman kärsineen, mutta kuitenkin arvossa pidetyn tarotkorttipakkansa, “kumpi haluaa ensin?”
“Mä”, sanoi Aarni ja tuijotti syvälle Olavin silmiin. Nyökäten Olavi alkoi sekoittaa pakkaansa. Toiminta herätti muiden pöydässä istuvien huomion, mutta pian uteliaat kasvot kääntyivät takaisin keskusteluihinsa. Aarni nosti kolme korttia, menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta.

“Aloitetaan menneisyydestä”, Olavi sanoi ja hymyili hieman, “sä nostit taikurin, tai maagikon tai miksikä sitä haluaa sanoa suomeksi. Se edustaa menneisyydessä yleensä jotain sellaista, että oot saavuttanut jotakin tärkeää, sua määrittelevää. Ei haittaa, jos et ehkä ihan tiedä mikä se on se saavutus, mutta on tärkeää tiedostaa, että sä olet siitä kuitenkin hyötynyt jotenkin... Kuinka kauas menneisyyteen ajattelit, kun nostit tän kortin?”
“Uskotko sä Olavi näihin?” Aarni kysyi, sanat hieman viipyillen.
“En näe siinä mitään pahaakaan. Älä huoli, en tee kaikkia elämäni päätöksiä korttien perusteella.”
“Ajattelin varmaan yleisesti mennyttä aikaa... Ajattelin ehkä vahingossa meidän tutustumista siinä vaiheessa.”
“Ehkä meidän suhde oli sulle merkittävä saavutus”, Olavi tokaisi ja siirsi katseensa seuraavaan korttiin, “jaahas. Aika mielenkiintoista. Nykyisyydessä pikarien kuningatar ja tulevaisuudessa pikarien kuningas... Kuppien kuningatar nykyisyydessä saattaa vihjata, että jokin sun elämässä vaatii sua olemaan kärsivällisempi ja kypsempi kuin tavallisesti. Sun täytyy mahdollisesti pitää jostakin tällä hetkellä huolta. Kuitenkaan se ei välttämättä ole mitään vakavaa tai mitään. Yritä muistaa, mikä on sulle oikeasti tärkeää ja pidä huolta omista arvoistasi, kun tapaat työssäsi esimerkiksi niin paljon uusia ihmisiä.”

Aarni ja Myrsky kuuntelivat tarkasti Olavia. Olavi vaikutti katsovan korteista jotain muutakin, kuin sanoi ääneen. Sen sormi kävi symboleilla korttien kuvissa ja sen huulet vääntäytyivät välillä vähän mutruun.
“Tulevaisuudessa sulla vaikuttaa tällä hetkellä tosiaan pikarien, tai kuppien, kuningas... No mä tulkitsen sen niin, että jos sulla nyt on tärkeää auttaa jotain toista, niin tulevaisuudessa se kääntyy vähän päinvastaiseksi, että sun täytyisikin aktiivisesti löytää joku, joka puolestaan auttaa sua. Se saattaa olla joku työsuhteeseen liittyvä henkilö, tai ystävä... No pitkällä tähtäimellä pikarien kuningas, tai prinssi, myös tarkoittaa ihan vaan miellyttävää, tasapainoista elämää, täynnä akateemisia haasteita ja stimulaatiota”, Olavi sanoi ja päätti korttien luennan Aarnille.

Aarni oli hetken hiljaa ja pohti kuulemaansa. Olavi selitti, että se mitä Aarni oli päässään pyöritellyt sillä hetkellä, kun nosti kortteja, oli tavallaan kysymyksiä, joihin kortit sitten vastasivat. Aarni oli kieltämättä pohtinut lähinnä ihmissuhteitaan. Ehkä hän tosiaan oli ottanut viime aikoina, ja silläkin hetkellä, aika paljon vastuuta Myrskyn hyvinvoinnista. Ehkä hän tosiaan tulisi tarvitsemaan jossain vaiheessa itse enemmän tukea. 

“Luetaanko sulle, Myrsky”, Olavi sanoi ja piti huolta, ettei kutsunut Myrskyä uudelleen Janneksi.
“Okei.”

“Sun kaikki kolme korttia kuuluu pieneen arkanaan. Se tarkoittaa, että sulla on sun kohtalon ohjat omissa käsissäsi. Sama oli kyllä Aarnilla, vain se eka oli isosta arkanasta. Joskus, jos on suurin osa korteista isosta arkanasta, se voi vihjata ettei oikein ole kohtaloon vaikuttamista”, Olavi selitti tutkiessaan Myrskyn kortteja, ”juu. Tää the Page on suomeksi yleensä lähetti tai prinsessa. Sulla on kolikkojen prinsessa ja se menneisyyden tapahtumissa yleensä tarkoittaa aikaa, jolloin olit kunnianhimoinen tai keskittynyt johonkin asiaan... Se saattaa tarkoittaa jotakin tiettyä kokemusta, jolloin sä oot hahmottanut mitä haluat elämältäsi.”

“Ihan varmasti se tarkoittaa sitä, kun ymmärsin mun identiteettiin liittyvät ongelmat ja päätin alkaa työstää niitä”, Myrsky sanoi vakaalla äänellään.
“Sauvojen ritari merkitsee yleensä matkaa. Jos sulla on nyt ihan konkreettisesti vaikka harkinnassa joku seikkailu tai matka ulkomaille, suosittelen lähtemään”, Olavi sanoi rohkaisevasti hymyillen, “hahaa. Sun tulevaisuutta edustaa nyt kolikkojen yhdeksikkö, se on hyvä. Se on ihan sellainen... Satumainen tulevaisuuden kuva. Se on ehdottomasti hyvän toivon kortti. Kaikki menee hyvin lopulta.”

Pöytä kerrallaan oli buffetista saanut hakea ruokaa, viimein oli heidän pöytänsä vuoro. Cocktailhäiden menüssa oli erilaisia ruokaisia salaatteja ja piiraita. Jälkiruoaksi oli tiedossa kakkugalleria.


”Mitä ihmettä, ootko oppinut syömään?” Olavi naureskeli Aarnin kukkuraiselle annokselle.
”Mä kuule urheilen paljon. Niin kyllä, syön myös paljon.”
”Ja edelleen se on vegaani", Myrsky sanoi.
”Mitä sä urheilet?”
”Juoksen, joogaan ja käyn salilla. Itseasiassa me käydään Lotan kanssa joka keskiviikko lenkillä. Se on meidän semmonen, juttu.”

Aarni oli Lotalle heistä nykyisin läheisin, heillä oli työn puolesta paljon yhteistä. Lotta oli valokuvaaja ja bloggaaja ja Aarni oli vähän samantyyppinen, joku ihme julkisuushenkilö, joka työskenteli musameiningeissä ja buukkasi keikkoja. Joskus Aarni järjesti tilaisuuksia, joskus tubetti.

”Voisin lähtee lenkkiseuraksi myös joskus."
”Noinkohan pysyisit perässä", Aarni haastoi virnistäen.



Häätanssin jälkeen Olavi haki Aarnia ja siitä oli aikaa, kun Aarni viimeksi oli ketään miestä niin lähellä. Hän oli erotessaan päättänyt, ettei turvautuisi laastareihin.

Olavi oli varma askelissaan.
”Siinä missä mä oon oppinut tykkäämään syömisestä, niin sä oot oppinut tykkäämään tanssimisesta, vai?”
”En tykkää edelleenkään kauheesti. Yleensä. Mutta mulle iski kaipuu tanssia sun kanssa.”
Aarni ei osannut enää sanoa mitään. Mutta tanssiminen tuntui hyvältä, varmalta, siihen hetkeen maadoittavalta. He olivat askel askeleelta varkain tiukemmassa otteessa toisistaan, rinta rintaa vasten, kämmen kämmeneen puristuneena.

”Me tanssittiin tälleen", Olavi sanoi ja vaihtoi hieman asentoaan.
”Miten sä voit muistaa?”
”Miten sä oot voinut unohtaa?
”En mä olekaan.”

Aarnin käsi kulki Olavin hartialta niskaan. Hän pyöräytti peukaloaan ja tunnusteli hiuksia, jotka eivät olleet rastoilla. Aarni nojautui eteenpäin ja nuuhkaisi hiussuortuvaa sormissaan. Se tuoksui shampoolta, ehkä vähän suolaiselta.
”Mitä sä teet", Olavi kuiskasi suoraan Aarnin korvaan. 
”Ihmettelen.”
Olavi sulki muutaman sentin välimatkan ja pyyhkäisi huulillaan Aarnin korvalehteä. Tummempi värähti kosketuksesta, muttei saanut irrotettua otettaan, vaikka ehkä halusi. Kappale päättyi, Olavi vetäytyi kauemmas ja he kävelivät yhdessä takaisin pöytään.

”Tuli ihan vanhat ajat mieleen tota äskeistä katsoessa", Myrsky hymähti, ”joko te suutelittekin?”
”Alä nyt sekoile", Aarni sanoi ja puristeli merkitsevästi Myrskyn hartiaa. Virnistellen Myrsky kääntyi ja jatkoi keskustelua, jota oli ollut käymässä pöytäseuralaisensa kanssa sen aikaa, kun Aarni ja Olavi olivat tanssittaneet toisiaan.
”Ei mua olisi kyllä haitannut”, Olavi sanoi ja vinkkasi silmäänsä.
”Älä nyt säkin sekoile. Ilta on liian nuori tollasille kommenteille.”
”Se vanhenee.”



Puheita pidettiin suomeksi ja vahvasti irlantilaisaksenttisella englannilla. Bändi vaihtui, nyt soi ehkä enemmän iltaan sopivaa, tai ainakin reilusti menevämpää, musiikkia. Aarni nyökytteli ja pohti ja muisteli. Ei tavallaan ollut mikään yllätys, että Olavi oli kasvanut sellaiseksi aikuiseksi kuin se oli. Tietynlainen taiteellisuus oli ollut Olavissa jo nuorena. Tai lapsia he olivat tutustuessaan olleet, mitä hittoa sentään.

Lukion alussa he eivät enää olleet niin tiiviisti he neljä enää, sillä kaikki olivat aloittaneet eri lukioissa. Lotta päätyi Torkkeliin, Janne Kallioon, Olavi Alppilaan ja Aarni Sibikseen. Ekat pari vuotta lukiota olikin sitten mennyt pitkälti leikkimielisenä neljän kivoimman lukion välisenä vertailuna ja kilpailuna. Janne voitti aina. Lukiosta he olivat tietysti saaneet myös uudet omat jengiläiset. Aarni ja Olavi tapailivat, kunnes eivät enää. Abivuonna, kun he olivat kaikki taas Helsingissä, Olavin vaihdosta paluun jälkeen, he koittivat järjestää tapaamista, jota ei koskaan tapahtunut, ja vähitellen uudet kuviot erottivat heidät kokonaan.


Myrsky palasi röökiltä. Olavia kiinnosti ihan kauheasti tietää, miten Jannesta oli tullut Myrsky ja kuinka paljon Myrsky oli edelleen Janne, mutta hän ei kehdannut kysyä. Olavi muisti etäisesti, kuinka epäsuvaitsevainen Janne oli oikeastaan nuorena ollut esimerkiksi transihmisiä kohtaan. Mutta kai se oli aika tyypillistä reagoida sillä tavalla, jos ne asiat tuntuivat pelottavan tutuilta. 

”them or they, I think. But in Finnish its great, I can be just hän or se”, Myrsky sanoi vieressään olevalle mimmille, ”how about you?”
”same as you.”
Olavia nolotti, hän oli taas mielessään lokeroinut automaattisesti ihmisen mimmiksi. Se oli typerä tapa, josta ei jotenkin osannut päästää irti. Kuitenkin hän oli, hyvänen aika, itsekin queer ja pan ja mitä kaikkea. 
”Oon ylpeä Myrskystä”, Aarni sanoi.
”Mäkin taidan olla", Olavi hymähti, ”mulla on ollut teitä kaikkia ikävä.”
Aarni pyöräytti virnistellen silmiään ja jokin pyöräytti jotain myös Olavin vatsalihasten takana. Aarnin ilme oli liian tuttu, sen komeat piirteet muistuttivat välähdyksen ajan sellaisia nuoren ja siron pojan kasvoja, joiden kantajaan Olavi oli ensimmäisen kerran elämässään rakastunut.

 
Four years and I still cry sometimes
First love never die
 
Can you feel the same
I will never love again


 
”Miten sä voit olla noin kuuma? Mun on vaikea hyväksyä sitä", Myrsky sanoi ja tökki Olavia rintaan kakkukahvijonossa, ”sä olit niin… hippi aikaisemmin. Ja sellanen nörtti.”
”Ei Olli ollut koskaan nörtti, mitä sä selität", Aarni sanoi taaempaa jonosta ja Olavi vähän suli Ollille.
”Säkin näytät tosi hyvältä", Olavi sanoi Myrskylle. Aarnille hän ei tohtinut.
”Kiitos, mä tiedän.”

Olavia hymyilytti.



Olavi oli yli tuntia aikaisemmin kadottanut Myrskyn ja Aarnin johonkin ihmismassaan. Pian hän löysi heidät tanssilattialta yhdessä. Myrsky jorasi ihan hulluna ja Aarni hillitymmin, mutta irrottelevasti hänkin. Olavi lähestyi heitä, mutta Myrsky oli kiemurrellut Aarnin eteen ja nyt he tanssivat yhdessä. Myrskyn kädet tarttuivat Aarnia niskasta ja Aarni hymyili onnellisen näköisenä. Olavi hytkyi paikallaan vaivaantuneena ja yritti keksiä mihin suuntaan pakenisi.

Myrsky painoi suukon Aarnin huulille ja karkasi teilleen läpsäisten Aarnia pepulle. Olavi ei ollut onnistunut pakenemaan ja Aarni huomasi hänet. 
”Vai et tykkää tanssia, miten mä sitten jatkuvasti törmään suhun tanssilattialla?” Aarni kysyi.
”Mähän kysyin, että ootteko te yhdessä Myrskyn kanssa?” Olavin suusta pääsi.
”Ja mä vastasin, että me ollaan molemmat sinkkuja”, Aarni vastasi hämillään, kunnes ymmärsi, ”joo Myrskylle käy vähän tolleen, jos se saa elimistöönsä skumppaa.”
”Mitä sä sanoisit, jos mullekin kävis vähän tolleen?”
”Oikeesti, sä et läpsäise mua perseelle. Tää ei oo läppä,” Aarni sanoi virnistäen vinosti ja veti Olavia samalla käsistään lähemmäs, ”mulle käy kanssa kaikkee typerää, jos juon skumppaa ja poltan puolikkaan tupakan. Vastaan suudelmiin, flirttailen…”
”Sinä? Röökillä?”
”I’m a man of many mysteries.”
”No todellakin.”

Aarni sipaisi Olavin lonkkaluita mustan ja karhean kankaan läpi pitkillä, sorjilla sormillaan. Sormet tiesivät, ne toimivat lihasmuistilla. Aarnilla itsellään ei ollut asiaan mitään sanomista. Olavi tarttui Aarnin takaraivoon ja hymyili ajatukselle, että vetäisi pompulan hiuksista ja avaisi nutturan. Sitten heidän molempien pitkät hiukset voisivat sotkeutua toisiinsa... Pidemmälle hän ei ajatuksissaan ehtinyt, kun Aarni oli jo kuronut huulten välisen etäisyyden olemattomiin. Ahnas suudelma ei taatusti ollut. Se oli hapuileva, muisteleva ja kirpeä. Aarni tuntui Olavin syleilyssä ja huulilla oikealta, vanhalta, uudelta ja rakkaalta. First love never dies. Mutta se sattui. Jokin pisti ja poltteli ja kärvensi ja paransi ja kaikkea sitä samaan aikaan.

 
”Villeimmissäkään fantasioissa en sentään näin nopeaa toimintaa odottanut", Lotta sanoi Myrskylle.
“Minkä ne sille mahtaa? Oon aina tiennyt, että ne palaa yhteen ja hankkii omakotitalon ja sekarotuisia koiria”, Myrsky vastasi olkiaan kohautellen. 
« Viimeksi muokattu: 13.08.2020 10:23:01 kirjoittanut kaaos »
words make worlds

tuorein jatkis: Hämäränsäteet, K15, H/D

ava: sokerisiipi, bannu: Ingrid

Ripple

  • ***
  • Viestejä: 717
Väää, tämä se vasta oli ihana <3 Vitsit, oikeesti mua kutittelee vatsasta kun mietin näitä. Ihanaa, nyt voin luvallisesti kuolata kun nää on jo miehiä  :-* Ihan täydellinen tarina.

Ensin olin vähän järkyttynyt kun tajusin, ettei nää ollutkaan enää yhdessä. Mut hyvin pian rauhoitin itseni kun luotin siihen et sä handlaat tän tilanteen parhain päin. Ja siis täähän oli ihan täydellinen asettelu, ettei se varhainen teinisuhde kestänyt.

Tosi mielenkiintoisia olit luonut näistä vanhemmista hahmoista. Myrsky vähän hämmensi taas, se on vähän arvoitus koko tyyppi :D Siis onko se trans tai jotain? En ihan päässy kärryille, et mikä se on miehiään nykyään? Myrsky nimenä kai on miehen ja naisen? Miks se on vaihtanu nimee? Ei noihin välttis tartte vastata, kunhan pohdin :) Mut hienoo et ne on edelleen Aarnin kanssa parhaita ystäviä. Ja Lotan häät miljöönä oli täydellinen näille tapahtumille.

Ihanaa kun Aarni ja Olavi selkeesti kipinöi heti toisilleen. Kyllä ne vaan niin kuuluu yhteen. <3

Lainaus
"Me tanssittiin tälleen", Olavi sanoi ja vaihtoi hieman asentoaan.
”Miten sä voit muistaa?”
”Miten sä oot voinut unohtaa?
”En mä olekaan.”
Tää oli vitsit kyllä niin hieno kohta!

Ja tää loppu:
Lainaus
Aarni tuntui Olavin syleilyssä ja huulilla oikealta, vanhalta, uudelta ja rakkaalta. First love never dies. Mutta se sattui. Jokin pisti ja poltteli ja kärvensi ja paransi ja kaikkea sitä samaan aikaan.

"Villeimmissäkään fantasioissa en sentään näin nopeaa toimintaa odottanut", Lotta sanoi Myrskylle.
“Minkä ne sille mahtaa? Oon aina tiennyt, että ne palaa yhteen ja hankkii omakotitalon ja sekarotuisia koiria”, Myrsky vastasi olkiaan kohautellen.
Voi että <3 Hieno toi kuvailu, että se sattui. Se kertoo paljon.

Kiitos tästä, tää pätkä oli niin mun mieleeni. Rakastuin ihan :) Ja jäi kyllä nälkä lukea lisää! ;) ;) ;)




« Viimeksi muokattu: 04.09.2018 21:29:28 kirjoittanut Ripple »
"Forget the people from the past, there is a reason why they didn't make it to your future."

kaaos

  • huitulapää
  • ***
  • Viestejä: 1 090
Ripple, voi oon tyystin unohtanut kiittää sinua  <3 ihanaa jos pidit :---) ja jep haha mun oli pakko vanhentaa niitä, mulla oli liian outo olo, jos ne olisi ikuisesti jääneet 14-15 vuotiaiksi...

Siis ehdottomasti ajattelin pitkään, ettei Aarni ja Olavi koskaan eroaisi, mutta näin on ehkä realistisempaa. Mutta ne kuuluu toisilleen!

Vastaus Myrsky/Janne-kysymyksiin: Janne etsi nuorena itseään ja sitä millainen sen tarvitsee olla. Se ei halunnut asettua ns. peruspojan malliin. Janne esim. meikkasi ja oli aika ajoin tosi vahvasti "feminiininen" (paremman sanan puutteessa) poika. Kunnes kohtasi lukion jälkeen non-binary-yhteisön ja koki omakseen ja siksi valitsi itselleen sukupuolineutraalin nimen.

Kiitos vielä kommentistasi! Itsekin oon kyllä uudelleen ihastuksissa näistä, ehkä täytyy kirjoittaa vielä joskus heistä jotain ;---)
words make worlds

tuorein jatkis: Hämäränsäteet, K15, H/D

ava: sokerisiipi, bannu: Ingrid

kaaos

  • huitulapää
  • ***
  • Viestejä: 1 090
Moikkuli!

Kirjoitin tähän juuri jatko-osan, Ylikierroksilla, K-15.

Lisäksi: tässä Aarni(S) ja Olavi(S) suurinpiirtein sellaisina, kun ne kuvittelen. Kurkista jos kiinnostaa. Erityisesti Olavin kuvaan oon tyytyväinen. (Tyyppien hääjuhlapukeutumisesta en ole ihan varma mitä mieltä olen XD)

Kaaos
« Viimeksi muokattu: 25.09.2018 22:44:05 kirjoittanut kaaos »
words make worlds

tuorein jatkis: Hämäränsäteet, K15, H/D

ava: sokerisiipi, bannu: Ingrid

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Oi tämä oli namupala. Jäin kyllä pohtimaan tuota Jannen muutosta Myrskyksi, mitä on tapahtunut? Ja sain selvyyden kuka on Myrsky, kun luin nämä sun viimeiset nurinpäin, mutta nyt mulla on hyvä syy lukea "ylikierroksilla" uudelleen ja jättää kommentti, eikös?
Tällaisia on kyllä kiva lukea, missä on aikaa kulunut ja sitten vanha nelikko tapaa jälleen.
Jätit paljon kysymyksiä, joihin joskus olisi kiva saada vastauksia jossain jatko-osassa. Mistä aiheesta Aarni pääasiassa tubettaa? Ja mitä kaikkea Olavi koko vaihtovuosinaan?

Mutta kaikenkaikkiaan ihanaa että nämä tapasivat näin monen vuoden jälkeen.
Jos Olavi yrittikin ennustella tulevia, niin onpa tainnut käydä niin, että Myrskyllä on ollut "sisäinen silmä" oikealla taajuudella jo kauan sitten.

kaaos

  • huitulapää
  • ***
  • Viestejä: 1 090
fairy tale, kiitos kommentista! Ylempänä kirjoitin muutaman lauseen Myrskyn tarinasta, mutta se vain tajusi vähitellen aikuistuessaan, ettei miehen tai naisen sukupuoli kumpikaan tuntunut hänelle omalta. Siksi Jannen nimikään ei enää istunut hänen identiteettiinsä :--) eli ei sille mitään "tapahtunut".

Hmm Olavi siis luki Aarnille ja Myrskylle kummallekin kolme korttia (menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus). Ah ainiin, taidatkin viitata Myrskyn viimeiseen replaan. No jep!
Fun fact: mä nostin oikeasti tätä kirjoittaessani kortit Aarnille ja Myrskylle, en siis valinnut ;--)

Kiitos myös ideoista, joista olisi kiva kuulla lisää :--)

« Viimeksi muokattu: 06.11.2018 22:29:53 kirjoittanut kaaos »
words make worlds

tuorein jatkis: Hämäränsäteet, K15, H/D

ava: sokerisiipi, bannu: Ingrid

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 999
Vaihdokkaista tervehdys!

Hääfluffia tosiaan! Ekalla lukukerralla harmittelin vähän sitä, että tämä tuntui ikään kuin vaativan alleen aiemman tekstin, mutta toisella lukukerralla tämä fiilis hälveni. Olit selittänyt ja pohjustanut tarpeeksi, että ummikkokin saattoi nauttia tekstistä sellaisenaan, vaikkei ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä hahmoista. Varmasti tunnetasolla tekstistä olisi saanut enemmänkin irti, mutta ainakaan ei jäänyt sellainen ontto olo.

Samaistun kummankin tyypin eksäfiiliksiin, minuakin välillä vähän kuumottelee kun ajattelee vanhoja parisuhteita ja silloin räiskyneitä tunteita eli joo, tuttu tunne. Ja asiaa buustaa tietenkin se, että toinen on vain parantunut vuosien varrella, niin ulkoisestikin kuin sisäisestikin.

Ensin luin Aarnin ja Myrskyn pariskunnaksi ja kauhistelin, että miten sitä nyt noin käyttäydytään kumppanin silmien alla, mutta lopussa tuli selvyys siihenkin. Odotettavaa, että kaiken sen kaipuun ja menneen ihannoin päätteeksi Olavi ja Aarni päätyvät toistensa huulille. Hieman yllätyin äkisti tulevaa lopetusta, tuntui vähän siltä kuin tilanne olisi jäänyt kesken ja mietin, että missasinko jotakin, kun täällä jo ollaan.

Korteista lukeminen oli tosi mielenkiintoista, etenkin, kun luin vastauksesi, että sä itse nostit kortit etkä vain päättänyt niitä hahmoille. En tiedä tarotjutuista mitään, mutta Olavin selitykset ja tulkinnat kuulostivat tosi kivoilta. Olisi kiva itsekin kuulla, että mitä ne sanoisivat. Kiva lisä tekstiin, en odottanut tällaista puolta Olavista, vaikka muut viittasivatkin hänen hippiyteensä enemmän kuin kerran.

Kiitos tästä kirpeän kutkuttavasta jälleennäkemisestä! :)

kaaos

  • huitulapää
  • ***
  • Viestejä: 1 090
Kiitos Sokerisiipi! Hyvä kuulla, että sopi taustatarinaa tuntemattakin :---)

Oli tavallaan tarkoituskin, että luit jotain Myrskyn ja Aarnin välille, Olavihan ymmärsi ensin heidän olevan pari.

Oon iloinen, jos eksäkuvailu tuntui luontevalta. Mulla ei itselläni ole henkilökohtaista kokemusta eksistä ¯\_(ツ)_/¯

Tarotkortit päätyivät tekstiin vähän vahingossa hahah korttipakka lojui pöydällä ja kuvittelin, että Olavi voisi olla vaikka yhtä hörhö kuin minä.

Kiitos kovasti kommentista!!
words make worlds

tuorein jatkis: Hämäränsäteet, K15, H/D

ava: sokerisiipi, bannu: Ingrid

Kineza7

  • ***
  • Viestejä: 303
Luin Protupojat viimeyönä ja voin sanoa, että sain nukuttua tavallista vähemmän yön aikana. Ei kyllä yhtään haitannut. Tykkäsin lukea hahmojen kehityksestä ja varsinkin Myrsky oli yllättävä juuri sen kapeakatseisuudenkin kanssa, mutta yllättipähän hänkin (tai sitten ei, jos miettii tarkemmin).
Toivotan kaikkea hyvää Olaville ja Aarnille, en nyt tiedä kumpi heistä valloitti mut enemmän.
Luen mielelläni lisää heistä kaikista!! Kiva hahmokaarti ja saisit varmasti pelailtua heille kaikenlaista mukavaa. Suhdedraamailuakin onnistuisit lisäämään.
Tykkäsin muuten siitä sivuhahmosta, joka poistui sieltä leiriltä yllättäen. Vaikka leiri oli suurimmalle osalle hyvä kokemus, kaikille se ei sitä ollut. Jotenkin luonnollista. Ihmiset ovat erilaisia.
Oliko mulla jotain muuta? Hmm. Niin. Päätin, että haluan protulle. Ehkäpä mä sit meen! Sait ylipuhuttua vanhalla tarinallasi. Huomioi kuinka epämääräisen kommentin sait. Upsista.

Kaapo

  • Vieras
Minulla on tänä vuonna projekti, että kommentoin kaikkea, mitä luen ja kun nyt päädyin tämän pariin taas, niin pitihän se itselle annettu lupaus pitää.

Protupojat on niitä tekstejä, joihin voisin palata vaan uudestaan ja uudestaan ja siitä tulee niin lämmin ja kiva olo. Muistelen että silloin ammoisina aikoina oli joku aarniolavi-teksti, jossa aarni haki ollin jostain protuhommasta ja ne oli söpöjä?? no, anyway.

Mie niin tykkään tästä. koska siis tästä tulee itelleki vähän sellanen olo, että kun oon ollut sellanen 14vee tiitiäinen sillon eka rundilla protupoikia ja nyt vähän vanhempi tiitiäinen, niin tollaseen "asiat on niin muuttunut ja samalla sitten taas oikeastaan ei" -hommaan on aika helppo samaistua. Aarni ja Olavi tuntui just vaan sellasilta vanhemmilta versioilta itestään, eikä mitenkään vieraalta! hymyilytti niiden flirttailu, kun se oli jotenkin tosi samanlaista kuin protupojissa! Ja siis. Myrsky. Sanoin sulle jo aikaisemmin siitä mutta et ees tiiä, kuinka i h a n a a minusta on se, kuinka tällasessa itelle rakkaassa nostalgiauniversumissa onkin aikuistumisen myötä käynyt just samalla tavalla kuin itelle. Vähän melkein itkettää se, kun siitä tulee niin onnellinen olo, haha. hankala ees selittää sitä fiilistä, mutta no, oon vaan sydämiä. Ja en tiiä mikä muu nimi ees Myrskylle sopisikaan kuin Myrsky. Voi hitsi. Ja vähän samaan asiaan liittyen, ihana se Olavin huomio itestään että tulee liian helposti lokeroitua ihmisiä.

Jotenkin nääkin on tällanen pariskunta, Aarni ja Olavi siis, että jos tää oisi ollut sama, mutta ilman aarniolavia, niin silti oisi jäänyt sellainen olo, että tietty niillä nyt vielä on jotain. ne on kuitenkin aika endgame (ainakin minun päässä, mutta hei, kymmenen vuotta). en mie osaa oikeen silleen nyt jäsennellä näitä minun ajatuksia, mutta varmaan päällimmäisenä on just se sellanen nostalgia, että jes ihanaa ja hitto ne on kivoja ja oot siekin ja ihana myrsky. siinä varmaan ne päällimmäiset tunnelmat :')

- Auro

kaaos

  • huitulapää
  • ***
  • Viestejä: 1 090
Wääää, Auro, ihana kommentti tullut sinulta <3!

Hihhihi, voihan tyypit. Eikö olekin ihmeellistä, miten fiktiiviset hahmot voivat muovautua niin tärkeiksi??? Se on tosi outoa. Ääh oon ihan sanaton, en oikein osaa mitään järkevää vastata! Jes, se on tärkeintä, että jos nää tuntuivat omilta itseiltään (kuin hitossa toi sana väännetään), vaikka ovat 10 vuotta vanhempia! Ei sitä niin kamalasti muutu kai sitten kai.

Heha, en mä osais olla saattamatta näitä yhteen vaikka miljoona kertaa uudestaan.

Hei psst. En tiedä tarkoitatko sitä, mutta Protupoikien epilogissahan Aarni hakee Olavin ohjaajakoulutuksesta.... Mutta muistaakseni oli vielä joku muukin joskus kieltämättä, mutta sellaista mulla ei nyt siivottuna ole olemassa ====)))

lovea!
words make worlds

tuorein jatkis: Hämäränsäteet, K15, H/D

ava: sokerisiipi, bannu: Ingrid

Elfmaiden

  • ***
  • Viestejä: 1 223
  • haaveilija
Oi, tämä oli ihana! Melko hämärästi enää muistan protupojat  mutta sen kyllä, miten sympaattinen pari he olivat, joten tähän oli kiinnostavaa tarttua. Ystävistä ei kyllä ollut enää mielikuvia, mutta he loivat hyvän kehyksen tarinalle, miljöön. Hienoa, että Olavikin oli kutsuttu näihin häihin, ja tapaaminen oli mahdollinen. Myrskyn ja Aarnin välit olivat aika hämäävät,  Olavin näkökulmasta ainakin, mutta onneksi toisella kerralla tanssilattialla tilanteeseen tuli selkeyttä. Tästä jäi toiveikas olo, että Myrsky olisi oikeassa ennusteensa kanssa :)
USKO, TOIVO JA (POIKA)RAKKAUS

kaaos

  • huitulapää
  • ***
  • Viestejä: 1 090
Moiu, Elfmaiden, kiitos kommentistasi <3 Kiva, että pidit ja kyllä, mä veikkaan, että Myrsky on oikeassa ainakin osittain ;---)

pus, kaaos.
words make worlds

tuorein jatkis: Hämäränsäteet, K15, H/D

ava: sokerisiipi, bannu: Ingrid

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • ***
  • Viestejä: 4 776
  • Not killing people is really hard.
Vaihdokkaista hei! Ilahduin huomatessani saaneeni sinun tekstin kommentoitavakseni, koska tykkään kovasti kirjoitustyylistäsi ja teksteistäsi. Tätä en ollutkaan aiemmin lukenut! En ole lukenut myöskään Protupoikia, joten hahmotkin tässä ovat siis minulle ihan uusia :D

Pidin siitä, miten tässä esittelit hahmoja vähän heidän menneisyytensä kautta. Kun en hahmoja tuntenut etukäteen edes nimeltä, niin jonkinlainen tausta antoi saamaan hahmoista paremman otteen. Luulen, että Protupoikia lukeneillekin lukijoille tämä oli hyvä tapa vähän muistutella mieleen millainen hahmo kukakin on ja mitä kenelläkin on taustallaan. Oli myös jotenkin todella ilahduttavaa, että kaikesta tapahtuneesta huolimatta nämä neljä pystyvät olemaan kavereita vielä niin pitkän ajan jälkeenkin! Pidin jotenkin hahmojen kuvailussa tästä kohdasta (ja ihan erityisesti tuosta kursivoidusta):
Lainaus
Siinä he olivat sitten. Saman pöydän ääressä kaikki neljä. Teinivuosien tiivis jengi, joka perustustensa murenemisen jälkeen levisi omille teilleen. Myrsky muuttuneimpana, Lotta kauneimpana, Aarni menestyneimpänä ja Olavi valaistuneimpana.

Minusta tässä oli kuvailtu kivasti Olavin suhtautumista Janneen/Myrskyyn! Vaikka Olavi selvästi heti hyväksyy Jannen uuden olemuksen Myrskynä, sitä on silti vaikea heti sisäistää ja muistaa, varsinkin kun se on tullut noin yhtäkkiä. Pidän myös siitä miten Olavi miettii, kuinka paljon Myrsky on yhä Janne, ja sitten lopulta muistaa, että eihän ihminen hänen takanaan ole kuitenkaan muuttunut. Minusta tuo on jotenkin niin uskottava ajatusketju, varsinkin kun mitä ilmeisimmin Janne on aiemmin ollut vähän kaikkea tuollaista vastaan.

Ah, tämä oli ihana pätkä vanhan nelikon tapaamisesta, kaipauksesta ja rakastamisesta <3 Minä jo vähän sulin hahmoina Aarnille ja Olaville ja jäin kaipaamaan lisää, joten ilahduin suuresti kun kommentteja selatessani näinkin että olit kirjoittanut tälle jatkoa! Eli kiitän ihan hurjan paljon tästä tekstistä ja nyt lähden lukemaan Ylikierroksia ->
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

kaaos

  • huitulapää
  • ***
  • Viestejä: 1 090
Hei Lauchuo, ja miten suloinen kommentti! Hauska kuulla, että tämä oli hyvä lukukokemus taustojakin tuntematta. Niin oli tarkoituskin (sillä en voi olettaa että kaikkia kiinnostaisi lukea lukutolkulla teiniromanssia :Dd)

Toivottavasti viihdyt tekstien parissa jatkossakin!

T: Kaaos :3
words make worlds

tuorein jatkis: Hämäränsäteet, K15, H/D

ava: sokerisiipi, bannu: Ingrid