Kirjoittaja Aihe: Taivaanrannan kultaa (S • Petteri/Pietari • slash, romantiikka)  (Luettu 1479 kertaa)

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Nimi: Taivaanrannan kultaa
Kirjoittaja: Felia
Paritus: Petteri/Pietari
Ikäraja: S
Genre: Draama, slash, romantiikka, slice of life
Yhteenveto: Hämärtyneestä kesäyöstä on niin hyvä nauttia toisen vierellä.

A/N: Tää teksti syntyi siitä, kun Lunalotta mainitsi yksärissään, että voisin kirjoittaa erotekstin Petteristä ja Pietarista. Noh, tästä ei erotekstiä tullut, mutta Petteristä ja Pietarista oli ihan pakko kirjoittaa. ;D Tää on tämmönen romanttinen auringonlasku + mökkiloma -teksti, johon inspiroi myös Waulishin teksti Ilonani (S). Tää teksti on siis kiitoksena omistettu Lunalotalle ja Waulishille. ♥





Taivaanrannan kultaa




Pietari istuu laiturinnokassa, jalat upotettuina kesäisen lämpimään järviveteen ja katse suunnattuna taivaanrannassa laskevaan aurinkoon. Lomaa on takana jo viikko ja Pietari tuntee olonsa erittäin rentoutuneeksi. Aikaisempina vuosina hän on hieman karttanut mökillä oloa eikä ole juurikaan viihtynyt mökillä kovin pitkään, korkeintaan vain muutaman päivän ja palannut sitten takaisin kotikaupunkinsa tuttuun hälinään. Tällä kertaa hän on kuitenkin aikeissa viettää pisimmän mökkiloman sitten lapsuutensa – ajatus kolmesta viikosta pienessä mökissä, metsän ja järven ympäröimänä olemisesta ei tunnukaan enää niin huonolta.

Viikossa hän on hyvin ehtinyt unohtaa töiden tuoman paineen ja kiireen, pystynyt keskittymään vain rentoutumiseen ja siihen, että nyt vaan voi olla, nauttia lämpimistä kesäpäivistä ja -illoista hyvässä seurassa. Petteri on ollut oikeassa siinä, että mökillä olossa on erilaista tunnelmaa – kaikki tuntuu jotenkin niin levolliselta ja samalla eräänlaiselta seikkailulta. Järvessä uiminen yömyöhään, veneily, kalastus ja saaressa piknikillä käynti eivät suinkaan kuuluneet kaupunkiarkeen, mutta tarjoavat näin mökkiarjessa niin seikkailun viehätystä kuin rentouttavaa ajanvietettäkin.

Pietari sulkee silmänsä, hengittää syvään raikasta kesäilmaa – järviveden ihanan makea tuoksu hivelee hajuhermoja ja sen lämpö hellii jalkoja. Luonnon äänet soljuvat hänen korviinsa kuin rauhoittava musiikki.

”Täällähän sä olet.” Matala ääni saa Pietarin säpsähtämään, ja hän avaa silmänsä nähdäkseen Petterin istuutuvan hänen viereensä ja upottavan jalkansa veteen.
”Sä näytät viihtyvän täällä hyvin”, Petteri toteaa ja Pietari voi kuulla tyytyväisyyden tämän äänessä.
”On tässä oma viehätyksensä”, Pietari sanoo hymyillen, ”eikä seurastakaan voi valittaa.”
Petteri naurahtaa ja tönäisee Pietaria leikkisästi. ”Valituksia ei edes otettaisi vastaan.”
Pietari pudistaa päätään edelleen hymyillen ja hipaisee Petterin kättä. Petteri vastaa kosketukseen, ensin varovasti ja vie sitten lopulta kätensä Pietarin käden päälle. Lämpöaalto hulmahtaa läpi Pietarin kehon ja muutama pieni perhonen tuntuu kutittavan vatsanpohjaa.

Hiljaisuus laskeutuu heidän välilleen ja Pietarin katse vaeltaa horisontissa. Laskeva aurinko on maalannut taivaanrannan kullan ja pastellivärien sävyin – näky muistuttaa niitä lukuisia kuvia, joita Pietari on nähnyt matkamuistomyymälöissä myytävissä postikorteissa. Ilta on tosiaan kaunis, rauha huokuu luonnosta eikä huolista ja murheista ole tietoakaan. Hengittäessään syvään sisään ja päästäessään ilman hitaasti ulos Pietari huomaa ajattelevansa, että vastaavanlaisen loman vietto tulevina vuosina ei enää tunnukaan yhtään hullummalta.

”Kiitos, kun suostuit mun seuraksi tänne”, Petteri rikkoo lopulta hiljaisuuden ja puristaa hellästi Pietarin kättä. Pietari hymyilee, nojautuu vasten Petterin kylkeä ja laskee sitten päänsä tämän olalle. Jossain Pietarin mielen perukoilla häilyy ajatus siitä, miten romanttiselta heidän asetelmansa ulkopuolisen silmiin mahtaa näyttää, ja lämmin tunne valtaa hänen kehonsa. Petteri heiluttelee hitaasti jalkojaan veden alla ja saa tyynen pinnan väreilemään – läheinen kaislikko alkaa hieman huojua väreilyn tahdissa ja hetken päästä kaislikon seasta uiskentelee esiin sorsaperhe. Pietari seuraa sorsaperheen menoa, kunnes ne lopulta katoavat näköpiiristä.

Ajantaju katoaa ja he istuvat samassa asennossa vielä senkin jälkeen, kun aurinko on laskenut horisontin taa. Pietari sulkee silmänsä ja huokaisee syvään tyytyväisenä.

Hämärtyneestä kesäyöstä on niin hyvä nauttia toisen vierellä.
« Viimeksi muokattu: 15.07.2018 16:45:39 kirjoittanut Felia »
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Ihihi, ihana että omistit tän osaks mulle <3 ja kuinka sulosia nää pojat(miehet) onkaan ;__; Nyt mäkin haluan useaksi viikoksi mökille tyttiksen kanssa. Ääh, oispa mulla oma mökki. Tai pystyispä vuokraamaan, mutta näin kesällä kaikki vuokramökit on täynnä :c No, ens kesänä sitten! Mut auringonlasku on ehkä kauneinta mitä tiedän, talvisen hämärän tähtitaivaan lisäksi. x3 Kiitos tästä tekstistä, ja siitä ettet erota näitä etkä Solaa ja Aleksaa. :3
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Lunalotta: Mullekin tuli jotenkin hirveen kova kaipuu rauhalliseen mökkiympäristöön, joten sitä oli pakko lievittää kirjoittamalla tämä. :D Mulle on tosin tiedossa parin yön mökkiloma tuossa vähän reilun viikon päästä, niin ehkäpä sitä pääsee sitten kunnolla rentoutumaan (kaiken tapahtuneen jälkeen sitä todellakin tarvitsee rentoutusta). Auringonlaskut on tosiaan aina niin kauniin näköisiä - voisin tuijotella niitä vaikka miten kauan. ♥ En halunnut kirjoittaa erotekstiä tällekään kaksikolle, vaikka erosta kirjoittamiseen inspiraatiota olisikin. Mutta nää kaksi ja Sola ja Aleksa pysyvät kyllä yhdessä, joten ei huolta. :D Tuhannet kiitokset kommentista! ♥
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
Kommenttikampanjasta tervehdys! Kun sun linkkaamista teksteistä kommasin jo Waulishin Ilonani-tekstiä, aattelin että tämänkin voisi nyt kommata, kun kerran tämä on inspiraationsa Wallen tekstistä ottanut. :3

Tykkään tässä tosi paljon siitä, että tämä on aistien kannalta täysvaltainen teksti! Esille nousee asioita, joita hahmot näkee (taivaanrantaan laskeva aurinko), kuulee (matala ääni, luonnon äänet soljuvana musiikkina), haistaa (järviveden makea tuoksu) ja tuntee (hellät kädenpuristukset). Ihanaa - konkreettisten havaintojen myötä lukijan on helppo sujahtaa tekstissä esitettyihin hahmoihin ja todella samastua tapahtumiin. Hahmojen vuorovaikutus rikkoo kivasti esitettyä idylliä, joka on erittäin suomalainen ja tuo kyllä mieleen täydellisen rantamaiseman.

En tiiä, pitäiskö nää kaks hahmoa tuntea jostain entuudestaan (author's noten perusteella ehkä?), mutta tämä lienee ihan toimiva esittely heille. Toisaalta Petterin ja Pietarin välille ei tässä synny mitään kovin suuria eroja, koska tekstissä ei varsinaisesti mitään merkitseviä hahmoa rakentavia yksityiskohtia mun mielestä tuu juurikaan esiin, ja samankaltaisten nimien vuoksi he menevät ehkä vielä enemmän keskenään sekaisin. Mutta jos aikomuksenasi on kirjoittaa heistä lisää, niin kaksikosta saa enemmän sitten irti!

Kiitokset tästä, tykkäsin! <3

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Ronen: Ihanaa, että päädyit tätäkin tekstiä kommentoimaan. :D Mie tykkään hirmusesti kuvailla kaikkea, joten mahtavaa kuulla, että olet tykännyt siitä, miten suuressa roolissa aistihavainnot tässä ovat. Ja tottahan toki sitä suomalaisena pitää korostaa niin ihanaa mökkimaisemaa. :D Näitä hahmoja ei tarvitse tuntea entuudestaan, sillä nämä tosiaan eivät ole mullekaan vielä kovin tuttuja. Tämä oli siis ensimmäinen teksti tällä kaksikolla. Lisää tekstiä näistä kahdesta saattaa olla toki tulossa, ja sitten voisin pureutua tarkemmin kaksikon eroavaisuuksiin. Nimet tosiaan on aika samankaltaisia, joten en yhtään ihmettele, jos meinaa mennä sekaisin - jouduin kirjoittaessa aina välillä tarkistamaan, että tulikohan nyt varmasti oikean henkilön nimi oikeaan kohtaan. ;D Suuren suuret kiitokset kommentistasi! ♥
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää