Kirjoittaja Aihe: Ilonani (S • iltahetki mökillä, Reetta/Ilona • shotti)  (Luettu 2255 kertaa)

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 120
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50


S

Synttäritarinatopan innoittamana hyvää syntymäpäivää (pikkuisen myöhässä, kääk), LaraLura! :-* Koska originaalitkin käyvät, päätin kirjoittaa tällaisesta kesäisestä mökkihetkestä. En tiedä yhtään, millaisista teksteistä pidät, ja tämä pieni tarina lähti elämään ihan omaa elämäänsä, mutta toivottavasti tästä löytyy kuitenkin ees jotakin mieleistä. :)

Teksti osallistuu Fluffy10 #3 -haasteeseen sanalla lähellä.




Ilona oli koonnut vaaleat hiuksensa rennolle ranskanletille, josta karkailleet hiushaituvat loistivat ilta-auringon kultaisessa kajossa. Ilona oli käärinyt vanhojen farkkujensa lahkeet puolisääreen, ja varvassandaalit lojuivat yhtä porrasaskelmaa alempana. Hänen kätensä kävivät, kun hän putsasi kantarelleja ja herkkutatteja vanhalla linkkuveitsellä ja vielä sitäkin vanhemmalla pullasudilla.

Reetta istui Ilonan vieressä mökin portailla ja seurasi tämän työskentelyä leukaa polveensa nojaten. Häntä hymyilytti. Oli vaikea uskoa, ettei Ilona ollut mökki-ihminen – hän nimittäin näytti kesäisenrentoine vaatetuksineen ja olemuksineen juuri sellaiselta. Metsäretken varrelta löytynyt sienisaaliskin sai osakseen varman ja vakaan käsittelyn. Ilonan sormet eivät multaa kaihtaneet.

Reetta oikaisi jalkansa, venytteli käsivarsiaan ja rentoutui sitten katselemaan rantakoivujen kehystämää järveä, joka sekin oli varsin miellyttävä näky. Loppukesän ilta hehkui kauniina ja lämpimänä. Maisema oli täyteläinen, syvänvihreä ja vehmas. Keitele väreili tyynenä; sen pinnalla tanssahteli auringonkultaa. Jossain lähempänä vastarantaa erottui yksinäisen soutelijan siluetti.

Siitä kesäkeitaasta he olivat saaneet nauttia jo melkein viikon ajan, siitä lähtien kun Reetan kesäloma oli vihdoin alkanut. Hänen vanhempansa olivat jo liian iäkkäitä ja huonokuntoisia aktiiviseen mökkeilyyn, mutta hän oli kuin olikin saanut houkuteltua Ilonan seurakseen, vaikka tämä oli väittänyt tulevansa hulluksi ilman televisiota ja juoksevaa vettä ja muita nykyajan mukavuuksia. Reetasta tuntui, että Ilona oli tapansa mukaan liioitellut, sillä tämä vaikutti sopeutuneen mökkielämään mitä mainioimmin. Heti ensitöikseen Ilona oli tarttunut viikatteeseen ja alkanut niittää ylikasvanutta heinää, jotta nurmikon oli saattanut ajaa koneella. Sen jälkeen hän oli virittänyt ulko-oviin uudet hyttysverkot, kääntänyt veneen ja auttanut Reettaa maalaamaan kuistin porraskaiteen. Ilonan askareita säesti joskus tympääntynyt jupina, mutta hänen antaumuksellisesta touhukkuudestaan ja keskittyneisyydestään näki, että hän nautti saadessaan puuhata jotain käytännönläheistä.

Ilona laski veitsen ja sudin ja kurotti puistelemaan enimmät mullat käsistään maahan porraskaiteen raosta. Sitten hän kääntyi Reetan puoleen ja hymyili sitä vinoa hymyään, joka sanoi mitä nää tuijotat.

Reetan katse oli kuin olikin palannut Ilonaan. Häntä lämmitteli ilta-auringon lisäksi kiintymys, jollaista hän ei muistanut aikoihin kokeneensa. Ilona oli kaikessa kyynisyydessään, sarkastisuudessaan ja vastahakoisuudessaankin kai lopulta parasta, mitä Reetalle oli tapahtunut vuosiin. Ilona otti hetken ja asian kerrallaan, eli omaa elämäänsä eikä vilkaissutkaan muiden tuomitsevia katseita. Joskus Ilona nousi keskellä kesäyötä ja meni parvekkeelle maalaamaan, koska piti pimeyden sävyjä kauniina. Reetta oli aluksi pitänyt sitä järjettömänä niin kuin sitäkin, että he ylipäätään viettivät öitä toistensa luona – kaksi keski-ikäistä naista ja niin erilaista –, mutta vaivihkaa järjettömästä olikin tullut järkevää. Elämässä oli lopulta muutakin kuin työ, tyhjä koti ja lauantai-iltojen lottokupongit vailla aavistustakaan siitä, mihin miljoonansa syytäisi.

Ilona keinutteli polviaan yhä hymyillen. ”Mitä nää tuijotat?” hän lausui ääneen ne samat sanat, jotka Reetta oli jo lukenut hänen silmistään.

Reetta palautti hymyn, mutta lisäsi siihen ilkikurisen säväyksen. ”No mietin tuossa vaan, miten mukavaa on, kun sää oot täällä mun ilonani.”

Ilona naurahti, puisti päätään ja tuuppasi Reetan polvea omallaan. ”Elä jaksa. Vanaha vitsi. Niin ku oot sinäki.”

Hetken kumpikin katseli hymyssä suin järvelle. Reetta tiesi kyllä, ettei ollut mikään vitsi, mutta vanhaksi hän kieltämättä välillä tunsi itsensä. Vesiämpäreiden kanniskelu pumppukaivolta saunalle alkoi käydä kunnon päälle, vaikkei siitä ollut kuin viisi vuotta, kun hän viimeksi oli juossut maratonin.

”Ihan siedettäväähän täällä on”, Ilona jatkoi. Hän oli jo vakavoitunut, mutta ilta-aurinko lämmitti hänen silmiensä ruskaa. ”Tästähän alakaa melekeen tykätä. Voisin tulla vaikka toisteki, jos kauniisti pyyät…” Katse putosi polviin, suupieli nytkähti.

Kiintymys Reetan rinnassa oli vakaata ja tasaista niin kuin jo pitkään palanut nuotiotuli, mutta se oli hyvää ja terveellistä, hän tiesi sen. Vaitonaisina he nojautuivat toisiinsa ja katselivat, kuinka aurinko hiljakseen painui mailleen. Sienten paistaminen jäi aamuksi.
« Viimeksi muokattu: 17.06.2019 15:51:26 kirjoittanut Waulish »


ota kädestä, minut pysäytä, sano ettei tarvii

LaraLura

  • ***
  • Viestejä: 162
Ääää. ❤️ Tää kuule osui ja upposi.
Koomisinta tässä on se, et miun kolmas nimeni on Ilona.  ;)
Kiitos tästä nyt on hyvä vanheta  ;D
Tofu the Tössötassu ♥

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 120
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
LaraLura, oi että, mukavaa jos upposi hienoisesta hakuammunnasta huolimatta! :D Vaiheilin tämän tekstin kanssa pitkään, kun tämä lähti ihan omille teilleen, heh. Hauska sattuma tuo nimijuttu! Koko teksti itse asiassa sai alkunsa tuosta Ilona/ilona-kaksoismerkityksestä, ja kerrankin mulla oli otsikko valmiina mielessä ennen kuin itse teksti oli ees syntynyt. Kiitoksia kommentista! :-*


ota kädestä, minut pysäytä, sano ettei tarvii

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 211
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Herttinen sentään, miten ihanan raikas kesäinen mökkiteksti tämä olikaan. :D Tuli itsellekin sellainen mökkeilyfiilis, että olisipa nyt kiva viettää aikaa läheisten kanssa jossain mökillä. Mutta maaseudulla vietän aikaa tällä hetkellä, joten se ja tämä ihana teksti korvaa hyvin mökkeilyfiiliksen. ;D

Tykkäsin hirmusen paljon ympäristön kuvailusta ja siitä rauhallisuudesta, joka tekstistä huokui. Ja eritoten se oli hauska yksityiskohta, että vaikka Ilona ei ollutkaan niin mökki-ihminen, niin silti se viihtyi hyvin mökin askareiden parissa. Tosin ehkäpä seurallakin on jonkinlaista osuutta viihtymiseen ollut. ;)

Voi että, oon ihan sanaton, kun tää oli niin ihana. ♥ Tämmösessä arkisissa teksteissä on jotain sellaista taikaa, jota on ihana lukea. Ei sitä aina tarvitsekaan tapahtua mitään ihmeellistä, joskus voi vaan ottaa rennosti, olla ja nauttia pienistä arjen iloista. :D

Suuren suuret kiitokset tästä ihanuudesta. ♥

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 120
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Felia, sinä se jaksat lukea ja kommentoida näitä väkerryksiäni, kiitos ihana! ♥ Olen iloinen siitä, että rauhallinen kesätunnelma on välittynyt. Iloitsen myös siitä, että tällaisista tapahtumaköyhistä tunnelmointipätkistäkin saa jotain irti, koska tuntuu välillä, etten osaa muuta kirjoittaakaan. Vain tällaisia merkityksettömiä hetkiä vailla sen suurempaa sanomaa, heh. Ihanaa että näillekin on lukijansa!

Oih, mökkeily tai maaseutuilu kelpaisi kyllä minullekin! Siinä luonnonläheisyydessä ja rauhassa on jotain vastustamatonta.

Kiitoksia sinulle! :-*


ota kädestä, minut pysäytä, sano ettei tarvii

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 032
Heissan komppiskamppiksen ääreltä! Kuten ehkä tiiätkin, sun tekstit on mulle ehottomasti Finissä suosikkien piirissä, joten ehkä olisin tänne ilmankin eksynyt. Mutta tämäkin käy oikein hyvin, joten erityisisot kiitokset Felialle tämän linkkaamisesta. :3

Vaikka kuvailetkin tätä tuossa ylläolevassa kommenttivastauksessa "tapahtumaköyhäksi tunnelmointipätkäksi", liekö tuolla väliä? Sun tekstit tuppaavat olemaan pitkälti tällaisia, mutta mun mielestä se on vaan tosi kiva asia - meet aina teksteihin hahmot edellä, mikä mun mielestä tekee kokonaisuudesta luonnollisemman. Tässäkin onnistut rakentamaan lyhyessä tekstissä Ilonasta ja Reetasta kivan täydet henkilökuvat yksityiskohtien kautta. Toisaalta päädyin vähän yllättymään noista Ilonaan yhdistyvistä piirteistä (se että hän ei ole mökki-ihminen, kyynisyys ja vastahakoisuus), koska ne eivät kyllä kauheasti tässä tekstissä näy. :D Mutta eipä siinä mitään - kai pääsin vain yllättymään iloisesti, niin kuin Reettakin!

Ja ehkä sen takia, että nämä Ilonan negatiivisemmat luonteenpiirteet eivät näkyneet, tämä teksti tuntui paikoitellen jopa liiankin idylliseltä minun makuuni. :D Se ei ole huono juttu, koska sen myötä saan toivoa tällaisen suomalaisen mökkikansanmaiseman olemassaoloon kaikkien "nykyajan mukavuuksien" (kuten asian asettelit) keskelle. :>

Pidin myös siitä, että tietyt pienet yksityiskohdat poistamalla (iäkkäät vanhemmat, muutama vuosi sitten juostu maraton) hahmojen ikä ei välttämättä näkyisi enää kovin paljoa. Universaalius on kiinnostava piirre tekstissä, ja ehkäpä juuri tämän tunnelmointipätkäluonteisuuden (huh mikä sana :p) vuoksi tuo puoli nouseekin esiin. Jännää!

Kaikkiaan siis hurjan isot kiitokset tästä tekstistä, antoi mukavan palan suvi-Suomea tälle Briteistä-paluureissulle! <3

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 120
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Ronen, vai että Kommiksesta, voi että! Kiitokset minunkin puolestani Felialle tämän linkkaamisesta, ja kiitokset tietysti sinulle ihanasta kommentista! ♥ Olen vähän hämilläni täällä, koska Fini-suosikkien piiriin kuuluminen on suorastaan häkellyttävä ajatus (hyvällä tavalla!), mutta olen tietenkin tosi iloinen, jos näistä minun kyhäelmistäni saa jotakin irti. Mun tekstit tosiaankin tuppaavat olemaan tällaisia tapahtumaköyhiä tunnelmointeja, ja välillä läimin itteäni henkisesti otsaan, että taasko sitä piti syytää ihmisten ilmoille yksi tyhjänpäiväinen tarina jossa ei oikeastaan ees ole mitään tarinaa... :D Sanasi merkitsevät minulle siis tosi, tosi paljon.

Minäkin vähän yllätyin siitä, miten säyseä ja seesteinen Ilonasta muotoutui, vaikka hänessä on mukamas taustalla se kyyninen ja vastahakoinen puoli! Yritin kenties alleviivata sitä muutosta, jonka arjesta erkaantuminen ja mökillä nököttäminen on saanut Ilonassa aikaan. Tämän tekstin esittelemä Ilona taitaa olla varsinainen ilopilleri verrattuna normi-Ilonaan. Toivottavasti idyllisyys ei kuitenkaan saanut irvistelemään!

Kiitos paljon ihanista sanoistasi, ja mukavaa Briteistä-paluureissua! :-*


ota kädestä, minut pysäytä, sano ettei tarvii

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 138
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Voi pyhä jysäys taas. Tästä tuli niin hyvä mieli, että melkein tuli itkukin, ei ollut kaukana. Tässä maalataan niin kaunista mökkimaisemaa, että alkaa itsekin haluta mökille ja touhuamaan jotakin mökkihommia luonnon ääreen. Tämä teksti on lämmin, rento ja täynnä sellaista ihanaa läheisyyttä, mikä ei kaipaa suuria kosketuksia tai sanoja, kaikki on siinä ihan nähtävissä ilman mitään sen kummempaa. Voi että. <3

Edelleen tykkään siitä, että kirjoitat aikuisista ihmisistä. Se on niin virkistävää ja niin parasta. Tykkään tykkään tykkään. <3

Ihanan lisän tekstiin toi tuo murre, joka jämähti päähän niin, että meinaa alkaa vääntämään heti itsekin sanojaan. :D Murteellisia tekstejä lukisi kyllä mielellään enemmänkin. :)

Äh, en osaa edes kommentoida mitään järkevää. Tämä oli vaan tosi tosi hyvä. Jäi ihana lämmin fiilis. <3

Kiitos!

- Frac

Ps. Niin muuten hei, vaihdokkaista tervehdys. Hihi. ::)


Kun elämä antaa sitruunoita, ryhdy limonadivelhoksi u_u
-Saaps

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 120
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Frac, voi kääk, ihanaa että tykkäsit! :-* Valitsin tämän tekstin Vaihdokkaisiin oikeastaan lähinnä siksi, että tässä sattuu olemaan kesäinen miljöö näin vuodenaikaan sopivasti. Tämä ei millään muotoa kuulu lemppareihini omista teksteistäni, ja minulla on ollut tästä vähän ristiriitaisiakin fiiliksiä. Nyt olen kuitenkin hyvilläni siitä, että linkkasin tämän Vaihdokkaisiin, ja että tämä sattui sitä kautta juuri sellaiselle lukijalle, jolle tämä toimi tällaisenaan!

Minussakin tämä tarina aiheuttaa sellaisen mökkikaipuun. Aikoihin ei ole tullut mökkeiltyä, kun ei perhepiirissä oikein mökkejä ole, mutta välillä sitä vain ikävöi luonnonläheisiä maisemia ja rauhallista oleilua ja käytännönläheisiä mökkipuuhia. No, onneksi mökkeilystä voi aina kirjoitella!

Voi että, ihanaa että aikuiset hahmot ilahduttivat. Ja murre! Pidän kovasti murteista ja puheenparsista, ja etenkin tällaisissa yksiosaisissa teksteissä niillä on kivaa leikitellä. :)

Kiitos kovasti ihanasta ja piristävästä kommentista! :-*


ota kädestä, minut pysäytä, sano ettei tarvii

Sokerisiipi

  • Teekeisarinna
  • ***
  • Viestejä: 5 493
  • yks pieni höpötiainen
Vaihdokkaista heips!

Olipas tää ihana kaikessa kesäisessä lempeydessään! Kahden keski-ikäisen naisen kypsässä kumppanuudessa on jotakin todella kaunista ja rauhoittavaa. Ihan itsekin tekee mieli mökille, kun tätä tekstiä lukee.

Tuli jotenkin mieleen Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä näistä kahdesta, kun on tuo mökki, kesä ja paljon käytännönläheistä puuhailtavaa. Myös naisten välinen syvä, konstailematon kiintymys vahvisti tätä mielleyhtymää.

Kivaa, kun Ilona on tuollainen jupiseva, sarkastinen, kyyninen ja vastahakoinen tyyppi, josta täytyy vähän niin kuin kuoria se sisällä kupliva elämänilo ja teot sanovat kuitenkin sanoja enemmän :3

Oi, oi, tästä tuli hyvä mieli, kiitän!

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 4 911
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Tykkäsin tämän tekstin tunnelmasta ja valitsin sen siksi luettavakseni. Tässä oli sellaista elämän tuomaa hyväksyvää lempeyttä, ja syykin selvisi, kun ilmeni ettei tässä ihan nuorista tyttösistä enää puhuttukaan. :)

Tykkäsin kuvailustasi, joka maalaili mielikuvat elävästi silmien eteen. Ilona kuulostaa toimeliaalta käytännön ihmiseltä. Toisaalta hänessä oli selvästi herkempikin puolensa, mistä myös tuo maalaamisen tarve kertoi. Minusta oli aivan ihanasti sanottu tuo, kuinka hän piti pimeyden sävyjä kauniina. Saatoin ymmärtää sen tunteen, kun ajattelen kesäyötä, jossa ei ikinä tule täysin pimeää, vaan maisemat saavat vain uusia sävyjä ja kevyitä varjoja. Tekstistä myös aisti naisten välisen lämpimän kiintymyksen. Olin sen mielikuvan vallassa, että he olivat olleet tuttu pari jo pitkään, mutta toisaalta tuo loppu kertoi siitä, että ehkä heistä olikin tullut pari vasta paljon myöhempään kuin olin alkuun ajatellut.

Myös murrepuhe miellytti tätä lukijaa. Se lisäsi tekstiin kotoisuutta ja aitoutta.

Lainaus
Reetta oli aluksi pitänyt sitä järjettömänä niin kuin sitäkin, että he ylipäätään viettivät öitä toistensa luona – kaksi keski-ikäistä naista ja niin erilaista –, mutta vaivihkaa järjettömästä olikin tullut järkevää.
Joskus onkin ehkä järkevintä, jos ei mieti liikaa sitä, missä on järkeä ja missä ei. ;)

Tämä oli lämmin ja lempeä tarina kahdesta ihmisestä, ei liian erilaisista ja selvästikin toisilleen hyvin tärkeistä. <3

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~