Kirjoittaja Aihe: Kannoillasi kulkien, kuihdun | Severus/Remus, S  (Luettu 166 kertaa)

Kiirsu

  • ***
  • Viestejä: 1 110
  • © Ingrid
Otsikko: Kannoillasi kulkien, kuihdun
Kirjoittaja: Kiirsu
Ikäraja: S
Tyylilaji: angst
Paritus: Severus/Remus
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat Rowlingille, minä vain lainaan niitä hetkeksi.
Yhteenveto: Sota on ohi, Remus pakenee velhomaailmaa, Teddy sairastaa ruttoa, Severus saa aina haluamansa.

A/N: Tähän nyt vahingossa syntyi aika monimutkainen AU-taustarina, enkä tiedä aukeaako tämä yhtään näin lyhyeksi ficiksi ja tuleeko ihan infoähky, mutta halusin nyt pitää tästä ideasta kiinni, kun tämä teksi loi ihan oman maailmansa mukanaan. Osallistuu 12+ virkettä -haasteeseen.



Kannoillasi kulkien, kuihdun

”Teddy, Setä Aurinkoinen on taas tuolla tuijottamassa”, huusi jästilapsi päiväkodin pihan poikki. Teddystä ei näkynyt kuin päälaki, mutta hiusten lehahtaessa punaisiksi tiesi Severus lapsen ilmeen muuttuneen tuimaksi. Kasvoilla olisi yhä ruton jättämiä arpia, korvan takana kalju läikkä, vasemman nimettömän kohdalla paistoi aurinko läpi. Taustalla oli tahto suojella rakkaintaan, mutta äärimmäisyyksiin vietynä kääntyvät asiat päälaelleen.

Severus ei jaksanut enää peitellä paikallaoloaan, seisoi vain ja katseli, kunnes Remus saapuisi, loisi väsyneen katseen hänen, ottaisi Teddyn matkaan ja lähtisi. Kulmat tiukkana viivana Severus antaisi vain silmänsä hieman nykiä, ei kääntäisi katsettaan, saapuisi seuraavana päivänä uudestaan.

Kolme viikkoa oli mennyt, että hän oli saanut kerättyä varpaankynnen. Neljännen oli tarvinnut töyhtö hiuksia. Viidennen vei yöt kirjaston nurkkia koluten – vaati hetken jos toisenkin selvittää luokitteliko taikajuomaoppi ruton mutaatioksi. Kuudennen hän oli taas saattanut haaveilla.

”Jästit tutkivat avaruutta paetakseen todellisuutta, velhot löytääkseen sen”, oli Dumbledore puhunut viimeisinä viikkoina. Severus ei tiennyt, miksi juuri nämä sanat nousivat hänen mieleensä uudestaan ja uudestaan hänen tuijottaessaan keltaisena poreilevaa lientä. Eikä hän tiennyt, oliko pullo lientä hänen löydöksensään vai pakonsa.

Lapset näyttivät kovin haurailta päiväkodin harmaalla pihamaalla. Yksi hento tuulenvire ja he olisivat elämänsä ääripäässä jälleen, liian pian. Kenties Dumbledore oli viitannut juuri tähän hetkeen, tähän lapseen, tähän todellisuuteen.

”Hyvä on, Severus, olet tervetullut teelle huomenna.” Hän vihasi Remuksensa tapaa saapua niin hiljaa, ettei kukaan voisi ehtiä havahtua ajatuksistaan ajoissa. Vihasi tämän innokkuutta, vihasi tuhannen silmänräpäyksen pituista katsetta hänen käsivartensa tatuoinnissa. Vihasi sitä, kuinka Remus ei antanut tilaa Severuksen ilkeydelle, katsoi lempeillä silmillään ja veti maton Severuksen pitkällisten suunnitelmien alta.

Remus silitti kaapunsa ryppyjä kykenemättä katsomaan Severusta silmiin. ”Sinä voit esittää, että on aivan tavallista väijyä ihmisiä tällä tavalla, mutta tiedän sinun haluavan jotakin, mitä et uskalla pyytää, joten annan sen pyytämättä.” Hän kostutti nenäliinaa kielellään ja pyyhki nyt kaapunsa tahraa (miksi hän nyt niin välitti olemuksestaan).

Remuksen silmistä katsoi sama eksynyt lapsi, jonka Severus tunsi sisällään, joka leikki päiväkodin pihamaalla, eikä Severus voinut uskoa saavansa haluamansa näin helposti. Suunnitelma muuntua monijuomaliemellä Teddyksi ja raivata tie Remuksen sydämeen alkoi tuntua idioottimaiselta, kun Remus tarjosi tietä itse – Severuksen tarvitsisi enää vain raivata lapsi pois tieltä.



Sanalista:
1. aurinkoinen
2. päälaki
3. rutto
4. tahto
5. kunnes
6. tiukka
7. varpaankynsi
8. töyhtö
9. mutaatio
10. haaveilla
11. avaruus
12. keltainen
13. pullo
14. päiväkoti
15. hento
16. viitata
17. tee
18. vihata
19. tatuointi
20. ilkeys
21. silittää
22. tavallinen
23. nenäliina
24. eksynyt
25. idioottimainen
And some people, dance.