Kirjoittaja Aihe: Jästitiedon käytännön opetusta (S, Dean/Seamus, raapalesarja, 7/7)  (Luettu 2609 kertaa)

ruttotohtori

  • nightmare muse
  • ***
  • Viestejä: 1 248
Ikäraja: sallittu
Genre: arkidraama
Paritus: Dean Thomas/Seamus Finnigan
Tiivistelmä: ”Olenhan kertonut, että meillä oli kotona perinteinen kasvatus. Äiti ei halunnut esitellä jästien maailmaa. Ei halunnut, että –” ”Että sinusta kasvaa jästi”
A/N: Huomasin että spurttiraapalehaasteessa on käynnissä uus kierros, joten aattelin tälleen extempore hypätä messiin. Kysyin kihlatulta, olisko hänellä ideaa, ja hän sanoi, että olispa söpöä lukea Deanista opettamassa Seamusille jalkapallon sääntöjä. Päätin siis kirjoittaa seitsemän raapaletta siitä, kuinka Dean (yrittää) opettaa Seamusille yhtä jos toista jästien maailmasta. Tää osallistuu myös randomkymppiin, koska en oo ikinä tästä parista (tai ees näistä hahmoista) kirjoittanut, mutta ollaan nyt kumppanille mieliksi kun tää hänen suosikkiparinsa on, hehe (omistukset sulle myös höppänä).

*

Jästitiedon käytännön opetusta

I:
300 sanaa

Dean ja Seamus eivät kumpikaan ikinä oikein oppineet kunnolla kodinhoidollisia loitsuja, mikä johti siihen, että he olivat viimeiset puolitoista vuotta syöneet tahmaisilta lautasilta. Pinttyneisiin rasvatahroihin ei tuntunut kunnolla tepsivän mikään taikuus, eikä puurokattiloista kannattanut puhuakaan. Pahinta oli, jos heille tuli vieraita. Erityisesti Parvati, Seamusin äiti ja Seamusin täti alkoivat heti häärätä, jos talossa oli sotkuista. Seamus ei ehkä ollut moksiskaan, mutta Deania se nolotti kovasti. Siispä, kun pariskunta muutti ensimmäiseen itse ostamaansa asuntoon, Dean päätti, että tiskikone olisi hyvä askel kohti siistimpää elämää.

”Siis… mikä tämä on?” Seamus kysyi, kun Dean oli asentanut koneen heidän lavuaarinsa alle.
”Tiskikone”, Dean vastasi ja nauroi. ”Kuinka et tiedä, vaikka sinulla on sentään jästi-isä?”
”Äh, älä viitsi”, Seamus tuhahti. ”Olenhan kertonut, että meillä oli kotona perinteinen kasvatus. Äiti ei halunnut esitellä jästien maailmaa. Ei halunnut, että –”
”Että sinusta kasvaa jästi”, Dean täydensi. ”Juu, on kuultu. No, tämä pesee astiat meidän puolesta. Ei sen ihmeellisempää.”
”Miten se pystyy siihen?” Seamus uteli.
”Jästeillä on keinonsa”, Dean hymyili ja katsahti nopeasti keittiön seinäkelloon. Se näytti puolta kymmentä illalla. Dean riensi nopeasti eteiseen pukemaan kenkiä jalkaan. ”Sori, Shay, voisitko hoitaa ekat astiat? Kauppa menee puolen tunnin päästä kiinni.”
”Miksi minä?”
”Ehdin jo pukeutua.” Dean sulki takkinsa ylimmän napin. ”Laitat vaan astiat sinne telineeseen ja pesuainetabletin sisään. Kyllä sinä pärjäät.”
”Jos niin sanot...”

Seamus ei kuitenkaan ehtinyt ilmaista haluttomuuttaan sen enempää, sillä Dean oli jo sulkenut oven takanaan. Ei kai se niin vaikeaa voisi olla? Seamus kääri hihat ylös ja alkoi lastata lautasia koneen sisään rakennetun telineen väliköihin. Hyvin sujuu. Sitten lasit. Nekin löysivät paikoilleen moitteettomasti. Jes. Lopuksi pesuaine… montako tablettia piti laittaa? Seamus päätti pelata varman päälle ja laittaa niin monta kuin mahtui, muutaman ylimääräisenkin sujautti lautasten väleihin. Napin painallus, ja kone alkoi hyristä.

Kun Dean saapui parinkymmenen minuutin päästä, keittiö tulvi vaahtoa. ”Ei sanaakaan”, puuskahti Seamus.
« Viimeksi muokattu: 19.07.2018 01:37:53 kirjoittanut Orca »
leipää ja perunasoppaa

Verbal Jint

  • ultimate hecc
  • ***
  • Viestejä: 359
  • hecc this
Tämä on sitä hyvää, kiitos OTPstani kirjoittamisesta tui voin nyt hyvin 💗💗
오빠는 네가 너무 밉다
오빠는 네 말 듣기 싫다

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Parituksen perusteella klikkasin auki (ja muistelen, että luin sulta äskettäin jonkun hyvän tekstin) ja tämähän oli varsin kiva :)

Seamus on hahmona kyllä vallan ihana, ja voin hyvin nähdä hänet tässä tunkemassa niitä tabletteja sinne pesukoneeseen ;D Deanilla on kyllä melkoinen urakka edessä kun opettaa kumppanilleen jästien tapoja. Toivotankin hänelle jaksamista urakkaan ;)

Idea tässä on tosi hauska ja toimiva, jään seurailemaan mitä Dean mahtaa opettaa seuraavaksi.

Kiitos,
Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
Seamus on <3 ja tämän rapsusarjan otsikko iski heti eilen jo silmään, joten piti tulla tsekkaamaan kun ehdin :) Otsikko kyllä vastaa hyvin toteutusta, tykkään siitä että kumpikaan pojista ei oo mikään kodin hengetär, mutta ei ihme jos tahmaisilta lautasilta syöminen alkaa kyllästyttää :D Tiskikonehan on varsin mainio ratkaisu siihen ongelmaan.
Lainaus
Kun Dean saapui parinkymmenen minuutin päästä, keittiö tulvi vaahtoa. ”Ei sanaakaan”, puuskahti Seamus.
Voi apua :D No sentään astiat ei varmana jäänyt tahmaiskisi :D (paitsi ehkä pesuaineesta XD ) Seuraavalla kerralla sitten paremmin.

Jatkoa ootellen!
-Crys

Never underestimate the power of fanfiction

ruttotohtori

  • nightmare muse
  • ***
  • Viestejä: 1 248
Verbal Jint, pus <3

Vendela, kiitos kommentista! Saa nähdä miten nää jästien tavat uppoaa päähän, toivottavasti jatkossa paremmin kuin ekassa, hehe.

Crysted, astiat ei ehkä jääneet tahmaisiksi mutta koko keittiö sen sijaan... :'D Kiitos sullekin kommentista, ihana!

*

A/N: Tässäpä kaksi seuraavaa osaa! Näissä ihmetellään jalkapalloa ja avokadoja.


II:
200 sanaa

”Keskity, Shay, pystyt siihen kyllä!”

Seamus ei ollut varma, minne hänen kuului katsoa. Hän oli parin viikon maanittelun jälkeen suostunut vihdoin opettelemaan jalkapallon alkeet ja nyt hän yrittikin parhaansa mukaan saada nahkakuulaa potkittua maaliin, jonka virkaa toimittivat kaksi muutaman metrin päähän toisistaan sijoitettua kivenmurikkaa. Ei Seamusta oikeasti tarvinnut edes pahemmin taivutella tähän, hän oli aikoja sitten tehnyt sen päätöksen, että yrittäisi parhaansa mukaan oppia jästien maailmaa ja käytäntöjä Deanin vuoksi. Ihan huvikseen hän vain oli esittänyt vastahakoista, sillä Dean oli niin herttainen, kun yritti suostutella Seamusta johonkin. Tosin juuri tällä hetkellä Seamus oli sitä mieltä, että hänen olisi pitänyt lykätä tätä vielä pidemmälle. Jalkapallo oli yllättävän vaikeaa. Hän ei tiennyt ollenkaan, pitäisikö hänen katsoa palloa jaloissaan, ettei hän vain kompastuisi siihen, vai kannattiko katse sittenkin kohdistaa maaliin, jotta hän pystyisi tähtäämään pallon oikeaan suuntaan. Dean seisoi kivien välissä ja hymyili kannustavasti. Seamus unohtui katsomaan Deanin kasvoja kaiken muun sijaan, hymyili takaisin ja potkaisi palloa kaikella voimalla.

Sen sijaan, että pallo olisi lentänyt Deanin vierestä maaliin, tai edes päätynyt Deanin käsiin, se pomppasi takaisin Seamusta kohti. Kun Dean kyyristyi kaksin kerroin ja lopulta vajosi polvilleen, Seamus tajusi, mistä pallo oli kimmonnut.

”P-potku oli hyvä, mutta… jos ensi kerralla koittaisit välttää sukukalleuksiani…”

*

III:
200 sanaa

”Okei, mitä seuraavaksi?”
”Hmm… voita ja maitoa.”

Dean työnsi ostoskärryjä ja Seamus käveli hänen takanaan lukien ostoslistaa ja katsellen ympärilleen. Velhoille jästien ruokakaupat eivät olleet hänelle mitenkään uusi asia. Vaikka taikaväellä oli omat kirja- ja karkkikauppansa, ruuat ostettiin sentään ihan tavanomaisista jästien liikkeistä. Mutta tällä kertaa Dean ja Seamus kävivät isossa supermarketissa. Sen jälkeen, kun he muuttivat Lontooseen, siellä käyminen oli heille arkea, mutta Seamus oli vielä näin kolmen kuukauden jälkeenkin hämmentynyt marketin suuruudesta. Hän kun oli ikänsä asunut pienessä irlantilaiskylässä, missä ruuat ostettiin pääasiassa läheisiltä maatiloilta ja pikkuruisista kyläkaupoista.

”Dean, mikä tämä on?” Seamus kysyi osoittaen melko suurta, vihreää hedelmää. ”Olen nähnyt näitä joka paikassa viime aikoina.”
”Ne on avokadoja”, Dean vastasi hajamielisesti. ”Ne on joku uusi buumi. Terveysintoilijat syövät niitä koko ajan.”
”Ovatko ne hyviäkin?”
”En tiedä. En ole kokeillut.”
”Hei, voitaisiinko me ostaa yksi?”
”Toki. En kyllä osaa valmistaa noista mitään.”
”Ei kai hedelmiä tarvitse valmistaa?”
”No, ei välttämättä. Jotkut tekee niin.”

Seamus rupesi miettimään, miten tuollainen iso hedelmä keitettäisiin… vai pitäisikö se paistaa uunissa? Hän havahtui mietteistään, kun Dean huikkasi hänelle maitohyllyn luota, että tulisi perässä.

*

Kotona pojat kiirehtivät kilpaa roskasäiliölle sylkemään hedelmänpalat pois suustaan.

”Muistuta, etten ikinä enää kokeile mitään trendiruokia”, sanoi Dean päätään pudistellen.
leipää ja perunasoppaa

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Oi voi, nyt päästiin sitten sinne jalkapallon maailmaan ;D Voi Dean parkaa! Toivottavasti Seamus edes puhaltaa kunnolla kun tuolla tavalla meni satuttamaan toista ;) Kaikki sympatiat Deanille, ja toivottavasti Seamus otti opikseen että katsoo seuraavan kerran mihin sitä palloa potkii.
(Ihan OT, mutta minä olen aina ihmetellyt sitä, että miten ne jalkapalloilijat tietävät minne se pallo lentää kun sitä potkaisee. Kyseinen laji on itselleni täysi mysteeri, mutta tätä olen aina miettinyt.)

Tuo kolmas rapsu oli hauska. Itse rakastan avokadoa, mutta voin hyvin ymmärtää ettei hedelmän hienous ja maku avaudu ihan ensimmäisellä kerralla, etenkin jos sitä vetelee raakana! Tässä ei Deanin jästitietoudesta ollut paljon apua pojille, mutta ainakin molemmat oppivat jotain ;) Parempi onkin pysyä erossa kaikista trendi-höpötyksistä!

Kiitos näistä, olivat mukavia pätkiä :)

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

ruttotohtori

  • nightmare muse
  • ***
  • Viestejä: 1 248
Vendela, eiköhän Shay puhalla! Mä oon muuten miettinyt aina samaa, mä en vaan pysty keskittymään samalla jalkoihini ja palloon ja sit vielä muuhun ympäristöön, haha. Miä en avokadoa voi sietää, vaikka haluaisin, joten ehkä tos oli vähä oma lehmä ojas. Kiitos itselles kommentista, pus! <3

*

A/N: No johan tää julkasu venähti. Naurattaa että Spurttiraapaleen seuraavaan kierrokseen asti odotin, haha. Mutta neljä viimeistä nyt kumminkin tässä. Pride-viikkoa tunnelmoidaan vähän myöhässä mut toisaalta, joka viikko voi olla Pride-viikko jos niin tahtoo!


IV:
200 sanaa

Jättimäisen stadionin yleisö lemusi hieltä, huulikiillolta ja ties kuinka monelta eri kukkaisparfyymiltä. Ilmapiiri ei juuri eronnut niiltä Kohtalottarien keikoilta, joilla Seamus ja Dean olivat muutamia kertoja yhdessä käyneet. Täälläkin tytöt kirkuivat innoissaan, väki tungeksi ympärillä ja Seamus joutui pitämään Deania kädestä, jotteivät he olisi kadottaneet toisiaan. Vielä kymmenen minuuttia esityksen alkuun. Lämppäri oli lopetellut puolisen tuntia sitten. Seamus katsoi vieressään seisovan Deanin kasvoja, joilta paistava innostus oli miltei käsin kosketeltavissa. Samankaltaisia tunteita näyttivät kokevan muutkin paikalle kyenneet. Jos ei laskettu huispauksen maailmanmestaruuskisoja, Seamus ei ollut koskaan aiemmin nähnyt näin montaa ihmistä kokoontuneena yhteen odottamaan samaa asiaa. Tunnelma oli vallan hurmioitunut ja Seamusin täytyi myöntää, että jästit kyllä osasivat bilettää.

Kun esiintyvästä ryhmästä ensimmäinen asteli tomerasti lavalle ja vilkutti yleisölle, väkijoukko villiintyi. Kaikki huusivat suosiotaan ja Seamuskin huomasi innostuvansa muiden mukana. Yhteensä viisi nuorta naista tepasteli lavan poikki yllyttäen yleisöä vuoroin kiljumaan, vuoroin hyppimään tasajalkaa ja taputtamaan.

”Näetkö tuon tytön, Shay? Tuon jolla on afro?” Dean karjui väkijoukon mylvinnän yli. ”Se on suosikkini! Mel B!”
”Hieno juttu!” Seamus huusi takaisin, joskin hänen äänensä hukkui ensimmäisen kappaleen alkutahtien alle. Lavalle nousseet tytöt esittelivät itsensä nopeasti ja sitten alkoi ensimmäinen heistä laulaa.

”Sooo, tell me what you want, what you really really want…!”

*

V:
300 sanaa

Huulipuna, jota Dean häivytti etusormellaan, oli saman sävyistä malvaa kuin glitterit poskipäillä. Ne yhdessä tummanvihreän luomivärin ja violetin kajaalin kanssa loivat hillityllä tavalla räikeän väriskaalan tumman velhon kasvoille. Peruukkia Dean ei laittanut, mutta olkapäille ulottuviin letteihin hän kiinnitti muutaman pinkin puuhelmen.

”Alkaako olla valmista?” Seamus huikkasi ovensuusta. Hän oli jo ahtamassa jalkateriään lenkkareihin. Vaikka he olivat menossa yhdessä klubille juhlimaan jokavuotista Pride-viikkoa, hän ei itse ollut viitsinyt pahemmin laittautua. Oli hän vasempaan poskeensa maalannut sateenkaarilipun, mutta toisin kuin Dean, hän ei kokenut tarvetta näyttää erityisen feminiiniseltä.

”Joo, melkein”, Dean vastasi asetellessaan hametta paremmin ylleen. Ulkonäöllä huomion herättäminen ei ehkä ollut Seamuksen juttu, mutta oli irlantilaisnuorukaisen pakko myöntää, että Dean näytti todella hyvältä kostyymissään.

Yksi jästien maailman parhaita juttuja oli Seamusin mielestä Pride. Velhoilla ei ollut tapana tehdä seksuaalisesta suuntautumisesta minkäänlaista numeroa, homojen kokema syrjintäkin oli pääasiassa jästien keksintöä. Joskaan eivät velhotkaan suoranaisesti ilahtuneet, jos jälkikasvu pariutui samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Samanlaista huutelua ja syrjintää esimerkiksi työ- ja asuntomarkkinoilla ei esiintynyt, mutta jos velhoperheen vesa toi näytille puolison omasta sukupuolestaan, ei kumppania yleensä kutsuttu sukujuhliin ja asiasta muutenkin vaiettiin. Tietysti se riippui perheestä ja esimerkiksi Seamusin äiti oli vain iloinen, kun hänen poikansa löysi tosirakkautensa, mutta monien Seamusin tuttavien kohdalla asia ei mennyt niin. Kaipa velhoillakin homofobiaa esiintyi, ei vain samalla lailla julkisesti kuin jästeillä.

Ehkä homofobian julkisuuden ja ongelman suuruuden vuoksi jästit olivatkin perustaneet liikkeen, jossa seksuaalista vähemmistösuuntautumista juhlittiin näinkin räväkästi. Seamus rakasti niitä juhlia. Miehet meikeissä ja mekoissa, naiset tanssimassa avoimesti tyttöystäviään vasten, muunsukupuolisiakin Seamus oli tavannut, ja vaikkei aluksi ollut tajunnut mistä oli kyse, Dean oli kärsivällisesti selittänyt käsitteen auki ja päälle päätteeksi tunnustanut, että hänen omakin sukupuoli-identiteettinsä oli vaihteleva. Seamusin mielestä se oli yksinomaan siistiä eikä seikka saanut häntä rakastamaan aviopuolisoaan yhtään vähempää.

”Tule jo, ettei myöhästytä, kaunotar”, Seamus nauroi ja auttoi Deania pukemaan korkokengät jalkaan.

*

VI:
200 sanaa

Eräänä päivänä Seamusin ja Deanin kävellessä pitkin Viistokujaa, eräs etäisesti tutun näköinen miekkonen pysäytti heidät. Se tapahtui heidän suhteensa alkuaikoina, olivatkohan he olleet edes kuukautta yhdessä. Heidät pysäyttänyt mies sylkäisi Deanin jalkoihin ja huusi tälle päin naamaa: ”Saastainen kuraverinen!”

Deanin kasvoille levisi häivä synkkää varjoa, mutta hän ei sanonut mitään. Seamus sen sijaan raivostui, otti kiinni puolitutun kauluksista (huutaja oli eräs heitä muutaman vuoden vanhempi entinen rohkelikko) ja kohotti taikasauvansa. ”Sano vielä kerran se k-sana, niin loitsin raajoistasi palsternakkaa!”

Tönäistyään inhottavan miekkosen pois päin itsestään, Seamus kääntyi poikaystävänsä puoleen antaen huutelijan painua matkoihinsa. ”Kaikki okei, Dean?”

”Joo”, Dean vastasi hymyillen hivenen väkinäisesti. ”Tai siis, ei tämä ole mitenkään uutta. Velhojen keskuudessa tällaista tapahtuu paljon vähemmän.”
”Mitä tarkoitat?” Seamus kysyi.
”Voi kuule, veren puhtaus on jästeille ihan yhtä iso juttu. Ehkä isompikin kuin velhoille. Jästit ei ehkä välitä siitä taionko, eihän ne tiedä, mutta ihoni melatoniinipitoisuudesta saan kuulla vaikka millä mitalla.”
”Ai siis siitä että sinulla on tumma iho? Mitä väliä sillä on?”
Dean kohotti huvittuneena kulmiaan. ”Jästeille siinä on isokin ero oletko musta vai valkoinen. Etkö tiedä mitään jästien historiasta?”
Nolostuneena Seamus pudisti päätään.
”Ääh, kun mennään kotiin minä kerron. Kiitos muuten, kun puolustit minua.”
”Älä kiitä. Tein vain velvollisuuteni.”

*

VII:
250 sanaa

”Rouva Finnigan puhelimessa.”
”Hei, Dean täällä, Dean Thomas.”
”Ai, hei, kulta! Miten siellä sujuu? Kai Shay muisti käydä katsastamassa Lachlan-sedän voinnin?”
”Joo, voi oikein hyvin. Kuule, minulla olisi vähän kysyttävää.”
”No kerro.”
”Meillä on yksivuotishääpäivä ensi lauantaina, ja –”
”Joko nyt? Kylläpä aika rientää!”
”Niin tekee. Joka tapauksessa, olen miettinyt ja miettinyt Shaylle lahjaa, enkä keksi mitään.”
”Voi, hän tulee iloiseksi mistä vain kunhan se on sinulta!”
”Haluaisin silti antaa jotain erityistä. Sattuisiko sinulla olemaan ideoita?”
”Annas kun mietin…”

Kolmen vartin juttutuokion päätteeksi Dean kiitteli sydämensä pohjasta Seamusin äitiä ja sulki puhelimen lähteäkseen ulos. Hieman järjestelemistä lahja vaatisi, mutta Dean oli varma, että pystyisi haluamansa hommaamaan, vaikka joutuikin pyytämään seuraavien kolmen kuukauden palkan ennakkoon ja lainaamaan rahaa vielä vanhemmiltaankin. Mutta siitä huolimatta, kun Dean iltasella kattoi pöydän ja sytytti muutaman kynttilän juuri ennen kuin Seamusin oli määrä tulla töistä kotiin, hän suorastaan puhkui intoa.

”Hei, Dean… oho, mitäs tämä on?” Seamus kysyi hymyillen astuessaan olohuoneen takasta ulos.
”Ajattelin, että me voitaisiin syödä hääpäivän illallinen jo tänään”, Dean vastasi. ”Päivä itse tulee olemaan kiireinen.”
”Mitä oikein olet suunnitellut?”
”Ostin sinulle lahjan.” Dean ojensi vaaleanvihreän kirjekuoren aviomiehelleen. ”Avaa se.”

Kun kirjeen sisältö paljastui kahdeksi lentolipuksi Kalliovuorille Seamus ei osannut sanoa mitään. Hän vain aukoi suutaan kuin kala kuivalla maalla ennen kuin halasi puolisoaan tiukasti. Dean ei tarvinnut sanoja, hän kyllä ymmärsi.

"Mistä sinä tiesit?" Seamus henkäisi. "Minä olen aina... Aina... Lapsuudesta saakka... En ole ikinä kertonut kellekään, sillä minusta se oli noloa..."
"Sanotaan, että pikkulinnut lauloivat", Dean myhäili ja suuteli miestään poskelle.
leipää ja perunasoppaa

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Olipa kiva kun sait rapsut valmiiksi. Kommentointi vähän venähti, kun loma haittasi harrastuksia :D Mutta tässä sitä nyt ollaan.

Kivaa kun pojat pääsivät Spaissareiden keikalle! Siinä on bändi, jonka haluaisin (tai olisin halunnut) itsekin nähdä livenä. Mutta olenko ymmärtänyt oikein, että nämä naiset olisivat tekemässä comebackia?

Pride-pohdinta oli mielenkiintoista luettavaa. Tästä velhojen suhtautumisesta seksuaalivähemmistöihin on monta näkemystä ja tämä sinun oli varsin hyvä, ja toki myös toimiva tämän sarjan puitteissa. Pride kulkueet ja juhlat ovat ihanan värikkäitä, joten kiva että nämäkin pojat pääsevät nauttimaan niistä. Yllätit minun positiivisesti sillä, että Dean näki näin paljon vaivaa valmistautuessaan bileisiin, hienoa!

Tässä seuraavassa rapsussa olikin lisää mielenkiintoista pohdittavaa. Velhoille kuraverisyys on isompi juttu kun homous, ja sitten olit vetänyt tuonne vielä värillisyyden. Huh, tässä tuli taas lyhyessä ajassa mieleen kaikki se suvaitsemattomuus mikä meidän yhteiskunnassamme vallitsee :( Surullista, mutta onneksi asioiden eteen voi tehdä jotain. Mielipiteiden muuttuminen vie aikaa, mutta sen eteen kannattaa tehdä töitä.

Viimeinen rapsu oli suloinen <3 Ihana Dean, joka haluaa antaa puolisolleen jotain ikimuistoista. Ja sitten itse lahja oli mahtava! Jäin vain miettimään, että lentokoneellako nämä velhot matkustavat vai mahdollisesti porttiavaimella? No, ei sillä väliä, pääasia että Seamus oli onnellinen lahjastaan.

Kiitos näistä, oli mukava lukea pikkutarinoita näistä kahdesta!

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

ruttotohtori

  • nightmare muse
  • ***
  • Viestejä: 1 248
Vendela, mäkin olisin halunnut nähdä Spaissarit! Ja mitä mitä, onko? *googlaa* HERRANJUMALA MITÄ! Miks en oo kuullu! Mitä, ihanaa! Aaaaa kiitos tiedosta! *_* Joo, suvaitsemattomuus ja syrjintä ja semmone on itelle läheisii teemoi niin niitä on kiva välillä ficeissäkin käsitellä, mut oot aivan oikeassa että maailmaa voi muuttaa! Ja musta on kans mielenkiintoista kelaa asioita velhovinkkelistä, hehe. Lentokoneella joo, en tiedä onko porttiavaimia mahdollista noin kauas loihtiakaan? Hmm! Kiitos hirmusti kun oot kommentoinut, aina tullut yhtä hyvä mieli, tälläkin kertaa! <3
leipää ja perunasoppaa