Ikäraja: sallittu
Genre: arkidraama
Paritus: Dean Thomas/Seamus Finnigan
Tiivistelmä: ”Olenhan kertonut, että meillä oli kotona perinteinen kasvatus. Äiti ei halunnut esitellä jästien maailmaa. Ei halunnut, että –” ”Että sinusta kasvaa jästi”
A/N: Huomasin että spurttiraapalehaasteessa on käynnissä uus kierros, joten aattelin tälleen extempore hypätä messiin. Kysyin kihlatulta, olisko hänellä ideaa, ja hän sanoi, että olispa söpöä lukea Deanista opettamassa Seamusille jalkapallon sääntöjä. Päätin siis kirjoittaa seitsemän raapaletta siitä, kuinka Dean (yrittää) opettaa Seamusille yhtä jos toista jästien maailmasta. Tää osallistuu myös randomkymppiin, koska en oo ikinä tästä parista (tai ees näistä hahmoista) kirjoittanut, mutta ollaan nyt kumppanille mieliksi kun tää hänen suosikkiparinsa on, hehe (omistukset sulle myös höppänä).
*
Jästitiedon käytännön opetusta
I:
300 sanaa
Dean ja Seamus eivät kumpikaan ikinä oikein oppineet kunnolla kodinhoidollisia loitsuja, mikä johti siihen, että he olivat viimeiset puolitoista vuotta syöneet tahmaisilta lautasilta. Pinttyneisiin rasvatahroihin ei tuntunut kunnolla tepsivän mikään taikuus, eikä puurokattiloista kannattanut puhuakaan. Pahinta oli, jos heille tuli vieraita. Erityisesti Parvati, Seamusin äiti ja Seamusin täti alkoivat heti häärätä, jos talossa oli sotkuista. Seamus ei ehkä ollut moksiskaan, mutta Deania se nolotti kovasti. Siispä, kun pariskunta muutti ensimmäiseen itse ostamaansa asuntoon, Dean päätti, että tiskikone olisi hyvä askel kohti siistimpää elämää.
”Siis… mikä tämä on?” Seamus kysyi, kun Dean oli asentanut koneen heidän lavuaarinsa alle.
”Tiskikone”, Dean vastasi ja nauroi. ”Kuinka et tiedä, vaikka sinulla on sentään jästi-isä?”
”Äh, älä viitsi”, Seamus tuhahti. ”Olenhan kertonut, että meillä oli kotona perinteinen kasvatus. Äiti ei halunnut esitellä jästien maailmaa. Ei halunnut, että –”
”Että sinusta kasvaa jästi”, Dean täydensi. ”Juu, on kuultu. No, tämä pesee astiat meidän puolesta. Ei sen ihmeellisempää.”
”Miten se pystyy siihen?” Seamus uteli.
”Jästeillä on keinonsa”, Dean hymyili ja katsahti nopeasti keittiön seinäkelloon. Se näytti puolta kymmentä illalla. Dean riensi nopeasti eteiseen pukemaan kenkiä jalkaan. ”Sori, Shay, voisitko hoitaa ekat astiat? Kauppa menee puolen tunnin päästä kiinni.”
”Miksi minä?”
”Ehdin jo pukeutua.” Dean sulki takkinsa ylimmän napin. ”Laitat vaan astiat sinne telineeseen ja pesuainetabletin sisään. Kyllä sinä pärjäät.”
”Jos niin sanot...”
Seamus ei kuitenkaan ehtinyt ilmaista haluttomuuttaan sen enempää, sillä Dean oli jo sulkenut oven takanaan. Ei kai se niin vaikeaa voisi olla? Seamus kääri hihat ylös ja alkoi lastata lautasia koneen sisään rakennetun telineen väliköihin. Hyvin sujuu. Sitten lasit. Nekin löysivät paikoilleen moitteettomasti. Jes. Lopuksi pesuaine… montako tablettia piti laittaa? Seamus päätti pelata varman päälle ja laittaa niin monta kuin mahtui, muutaman ylimääräisenkin sujautti lautasten väleihin. Napin painallus, ja kone alkoi hyristä.
Kun Dean saapui parinkymmenen minuutin päästä, keittiö tulvi vaahtoa. ”Ei sanaakaan”, puuskahti Seamus.