Kirjoittaja Aihe: Hetki ennen maailmanloppua (S • hämyistä draamaromantiikkaa, Sirius/Remus • 5/5 Shuffle-pätkää)  (Luettu 800 kertaa)

Waulish

  • puuskupuhpuhpuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 129
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50


S
Harry Potter ei ole minun omaisuuttani. Tämä teksti on fanifiktiota, jota kirjoittelen vain omaksi (ja mahdollisesti muiden) iloksi.

Osallistuin Shuffle VI - tarinoita satunnaistoistolla -haasteeseen, jossa ideana on panna musiikki satunnaistoistolle ja kirjoittaa yksi "raapale" yhden kappaleen aikana. Se on varmaan ahdistavimpia haasteita, joita tiedän, koska olen tavallisesti keskittymiskyvytön, jahkaileva ja hidas kirjoittaja enkä pärjää aikarajojen kanssa. Toisaalta se on taas mitä mainioin haaste minulle, koska se pakottaa ottamaan vähän iisimmin ja vain kirjoittamaan. Sain jopa tekstin aikaiseksi, huhhuh! Pari tuumaustaukoa tuli kyllä pidettyä välissä, mutta sallin sen itelleni, koska muuten tästä ei olisi varmaan tullut yhtikäs mitään. ;D Hiomaton ja hölmö tämä silti on, haha, mutta otan kirjoitusharjoituksen kannalta!




Marina and the Diamonds – Numb
lower I get, the higher I’ll climb

Remus on nuori mutta vanha. Huoliryppy on piirtynyt hänen kulmiensa väliin niin monta kertaa, että se on uurtunut pysyväksi; se siliää vain Remuksen nauraessa, ja silloinkin vain hetkeksi. Sirius yrittää silittää sitä pois, kun he kietoutuvat salaisiin lakanoihin yön pimeimpinä hetkinä, mutta se on ja pysyy. On aivan kuin Remus tietäisi maailmanlopun tulevan ja aivan kuin se tieto häälyisi läsnä koko ajan, läpikuultavana mutta havaittavissa, harmaana tietoisuuden takamailla.

Bat for Lashes – Glass
went over the sea, what did I find

Remus pysähtelee matkan varrella, ei ottamaan valokuvia innokkaan turistin tavoin vaan ajattelemaan, silloinkin kun Siriuksen mielestä ei ole mitään valokuvattavaa tai ajateltavaa. Remuksen sormet seisahtuvat kesken sivelyn, katse harhautuu ylös, taivaan loputon sini kiiltelee silmissä. Siriuksen vatsassa painaa jokin epämiellyttävä, levoton. Hän ei saa kiinni Remuksen maailmanlopusta eikä siihen johtavista matkoista.

New Order – Restless
a taste of love, so sweet, so real you can’t let go

Joskus paino Siriuksen vatsassa valtaa jäsenetkin ja pakottaa hänet liikkumaan, nopeammin, rajummin. Se saa hänet syytämään sanoja, joita hän ei osaa harkita. Hän yrittää epätoivoisesti tarttua siihen, mitä hän ei koskaan saa kiinni, ja se saa sen vain vajoamaan kauemmas, kohti pohjaa, aivan kuin ihmisen juoksuhiekassa – ole aloillasi tai kuole. Remus vetäytyy, ja ylös harhautuvat katseet ovat entistä pidempiä ja saavuttamattomampia.


Taivas on avoinna, kun tähdet pirskahtelevat ja pakkanen korventaa keuhkoja. Siriuskin avautuu: ”Mitä sinä haluat elämältä?”

Remuksen hymy ei riitä silottamaan huolta kasvoilta, mutta se on kuitenkin hymy, ja sitä seuraa jopa naurahdus ja epätavallisen lyhyt hiljaisuus. ”Hetkiä”, Remus vastaa. ”Niin kai.”

Sitten Remus taikoo sinistä tulta lasipurkkiin.

Nina Nesbitt – The People
’cause as I watch you go, I’m taken back to the start

Niin kai.

Ne yksinkertaiset, keveät mutta painavat sanat palaavat Siriuksen mieleen yhtenään, ja hänkin alkaa ajatella. Tarvitsevatko he vakaata varmuutta? Eikö helpompaa – ja elämän tyrskyissä tarkoituksenmukaisempaa – olisi vain olla?

Lopulta kaikki kulminoituu sinisiin hetkiin lasipurkeissa.

Remuksen katse harhailee yhä, mutta Sirius lakkaa yrittämästä seurata sitä, ja silloin hän saakin Remuksen käden käteensä. Sormien varma puristus kertoo hetkistä, tässä juuri yksi, ja Sirius alkaa ymmärtää, ettei maailmanloppua kannata ennustaa.

Ronen

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 707
Mulla tuli hassu fiilis, että halusin lukea sulta jotain, ja muistin palailla tän tekstin pariin. Shuffle-haaste on kiva, ja Sirremus on kiva, joten tämä on kai kaikki mitä voi toivoa? Sun tyyli kirjoittaa on juuri tällainen hetkiin tiivistyvä, ja Shuffle hajottaa mahdollisuutta ehjemmästä kokonaisuudesta, joten tämän välähdysmäisyys on kiinnostavaa - toisaalta, eikö hetki ennen maailmanloppua olisikin sellainen, että koko elämä välähtelee kuvina silmien edessä? Sellaisena hetkenä varmasti kaikki olisivat hukassa, ja tekstissä välittyykin aika voimakkaana hukassa olemisen fiilis; siksi lopetus ja sen varmuus olivat miellyttäviä.

Kielellisesti tässä on niin paljon tosi tosi ihania kohtia <3 en nyt näistä osaa/jaksa sanoa sen enempää muuta kuin että tykkäsin hurjasti: salaisiin lakanoihin kietoutuminen, läpikuultavana havaittava tieto, taivaan loputon sini, pirskahtelevat tähdet ja korventava pakkanen, siniset hetket lasipurkeissa! Ai että, sulla jostain syystä näihin maailmanlopputeemaisiin teksteihin kertyy ihan järjettömän hienoja lausumia (muistan nimittäin sen sun yhden originaali-ficlet-sarjan erilaisista tragedioista, jonka kommenttiin olen ihan samankaltaisen kokoelman tekstisilmää miellyttäneitä kohtia kerännyt).

Hämyisä. Oot valinnut hyvän sanan otsikkoon genren määrittäjäksi. Kokonaisuudessaan hienosti sumussa liikkuva ja toisaalta sieltä poistuva teksti. Kiitokset! <3


haluun muuttaa maailmaa vaik joku hulluks mua luulee

(ava by Waulish)

Waulish

  • puuskupuhpuhpuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 129
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Ronen, kiitos hirmusti ihanasta kommenttiyllätyksestä! :-* Shuffle on toisaalta ihana ja toisaalta kamala haaste. Ihana siksi, että se pakottaa kirjoittamaan ja hölläämään vähän, ja kamala siksi, ettei voi pysähtyä jahkailemaan eikä hiomaan yksittäisiä kohtia saati kokonaisuutta. ;D Olenkin iloinen siitä, että pidit tästä tekstistä kielellisesti.

Kiitos vielä, olipa mukavaa saada tähän hermoja raastaneeseen yritelmään näin positiivinen kommentti! :)