Kirjoittaja Aihe: Voltron: Kimppamökötys, k-11, Keith/Lance, oneshot  (Luettu 1971 kertaa)

Ayudara

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 1 586
  • "Mitä sinä urkupilli oikein urputat?!"
Ficin nimi: Kimppamökötys
Kirjoittaja: Ayu
Beta: Beelsebutt
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Ikäraja: k-11
Paritus: Klance
Genre: Riitelydraama, slice of life, vähän kähmintää

Summary: Kumma kyllä Lance ei lupauksensa mukaisesti iskenytkään häntä kuonoon heti siinä paikassa, kun hän monta vargaa myöhemmin ilmaantui tämän huoneen ovelle.

A/N: Inspiroiduin eräästä Simpsonien kohtauksesta (episodi nimeltä Peeping Mom) ihan liikaa yhdessä mököttämisen suhteen, ja Buttikselta sain lisäideaa tekstin alkupuoleen oikolukuavun kera, tänks. <3 Lisäksi Seculle kiitosta, kun muistutit tuon yhden lauseen olemassaolosta. xD <3



***



“Häh? Miten niin sä menet ilman mua?”

Lancen into vaihtui tyrmistykseksi niin nopeasti, että näkyä ihan hätkähti. Keith terästäytyi henkisesti odotettavissa olevan myrskyn varalta ja pakottautui kohtaamaan paladiinin kiukkuisen ilmeen kuin mies.

”Ei ole kyse susta. Sähän itekin kuulit, millainen tehtävä se on? Tavoitteena on saada koko Dekohron Voltronin suojelukseen ja vaihtaa tietoja sen Marmoran Terän tyypin kanssa.”

”On mulla korvat päässäni”, Lance huomautti ja risti käsivartensa tyytymättömään puuskaan. ”Totta ihmeessä ne tarvitsee sut sinne Terän puolesta, mutta ihan yksinkö ajattelit pärjätä ja leikkiä sankaria?”

Kauhukseen Keith huomasi peilaavansa Lancen hyökkäävää olemusta. ”En mä sinne yksin ole menossa. Mä tarvitsen Hunkin avuksi.”

Se näytti olevan varsinainen märkä rätti Lancen kasvoille.

”Hunkin?”

”Keltainen leijona on kaikista soveltuvin planeetan maaperän epävakauteen, minkä lisäksi siellä tarvitaan uudelleenrakennusapua”, Keith selitti yrittäen samalla muistaa yksityiskohtia, joita Coran ja Allura olivat selostaneet kertoessaan odottavasta tehtävästä. ”Ylipäätään se koko planeetta on ihan sekasorron vallassa.”

”Sininen pärjää siinä missä Keltainenkin!” Lancen ääni oli suuttuneen lisäksi haastava, ikään kuin hän olisi epäillyt Sinisen voimaa hetkeäkään. ”Sitä paitsi kun siellä kerran on niin epävakaat olot, sä tarvitset jonkun turvaamaan selustan! Ja jos et sattunut muistamaan, tässä sulla on tarkka-ammunnan kiistämätön mestari!”

Tiedetään kyllä.” Keithin teki mieli pyöräyttää silmiään, mutta hän onnistui hillitsemään itsensä. Lance olisi saanut takuulla hepulin sen lisäksi, ettei tämä muutenkaan tuntunut ymmärtävän hänen tarkoitusperiään. ”Mutta mä tarvitsen Hunkin suunnitelmallisuutta ja kädentaitoja tässä kohtaa enemmän. Eikä sinne kannata mennä kuin maksimissaan kahden paladiinin voimin, koska dekohronilaisten suhtautumista ei voi yhtään sanoa ennalta. Siinä pitää harkita jokaista askelta!”

”Mä osaan harkita jokaista askelta!” Lance kivahti tönäisten etusormellaan Keithiä rintaan. ”Nyt kakaiset ulos jokaisen surkean tekosyyn, joka sulla vielä hautuu tuon tukkapehkon alla!”

”Ei ne ole mitään tekosyitä, yritä jo vihdoin tajuta! Kuten mä sanoin, me tarvitaan Hunkia ja Keltaista, enkä mä halua tehdä siitä sen monimutkaisempaa!”

”Niin, aivan, onhan Hunkillakin tykki, jolla suojata sua siellä!”

Sitä tosiasiaa Keith ei ollutkaan ajatellut sen syvällisemmin, mutta nyt hän ihmetteli astetta vähemmän Lancen pisteliäisyyttä. Sitä suuremmalla syyllä hänen oli väännettävä asiansa rautalangasta, joka alkoi jo ikävä kyllä loppua kesken.

”Okei, mä en halua sua sinne siksikään, että mun pitäisi pelätä sun turvallisuuden takia”, Keith ärähti. Lance näytti yhä vihaisemmalta.

”Oikeasti, niin halpamaista vetää joku suojelunhalu mukaan”, tämä murisi sormi yhä hänen rintaansa naputellen. Oli outoa nähdä Lance vaihteeksi niin vimmastuneena, etenkin kun kaikki aggressiivisuus kohdistui yksin häneen.

”Mä olen ihan tosissani!”

”Sitäkö sä meinaat, että mä en pärjäisi yhtä hyvin kuin Hunk, häh!?”

”Hunk ei tule mukaan siksi, että se olis jokin huvireissu, vaan siksi, ettei vaihtoehtoja ole! Mullakaan ei ole niitä tässä kohtaa, tajuatko sä yhtään!?” Keithin ääni kävi käheäksi. Niin tapahtui aina hänen menettäessään kunnolla malttinsa. Oli kai ollut turha kuvitella kykenevänsä keskustelemaan niin, ettei heidän olisi tarvinnut karjua toisilleen naama punaisena.

”Entä mä sitten? Oletko sä niin idiootti, että sä luulet, että musta on kiva jäädä tänne kykkimään hyödyttömänä ja miettimään mitä sulle ja mun parhaalle kaverille voi käydä!?”

Pahin suuttumus laantui lähinnä voipuneisuudeksi sanojen myötä. Äkisti Keith olisi kuollakseen halunnut kuroa etäisyyden heidän välillään umpeen ja halata Lancea rohkaisevasti, mutta hän ei uskaltanut vielä laskea suojaustaan. Ei ennen kuin Lance oikeasti käsittäisi tilanteen ja ennen kaikkea hyväksyisi sen.

”Tällä kertaa sen on pakko mennä näin”, Keith pusersi ulos sen sijaan ja vei kätensä toisen paladiinin hartialle tukea antavana eleenä.

Muutaman sekunnin ajan Lance ei tehnyt muuta kuin tuijotti häntä kulmiensa alta. Sitten tämä veti henkeä sieraimet väristen ja poimi nipistävällä pinsettiotteella hänen kätensä kosketuksen olaltaan.

”Säästä mut tolta lässytykseltä –”

”Lance hei –”

”– ja katokin, että tuutte sitten molemmat ehjänä takaisin! Varsinkin sä.

Keith kurtisti kulmiaan odottamattomalle kommentille, jonka kai olisi voinut laskea onnentoivotukseksi. ”Öh, okei?”

”Hyvä. Sitten mun ei tarvitse kokea tippaakaan huonoa omatuntoa siitä faktasta, että mä niin tirvaisen sua lättyyn heti, kun taas näen sut. Joten kuse tuubaan ja tervemenoa!” Lance sähähti, tönäisi sormellaan viimeisen kerran ja marssi sitten tiehensä jättäen Keithin hölmistyneenä yksikseen käytävälle.

Jollain tavalla se oli mennyt paremmin kuin mitä hän oli odottanut.


***


Kumma kyllä Lance ei lupauksensa mukaisesti iskenytkään häntä kuonoon heti siinä paikassa, kun hän monta vargaa myöhemmin ilmaantui tämän huoneen ovelle.

Lance salli hänen astua sisään, muttei katsahtanut häneen päin kuin lyhyen hetken, kääntyi sitten kohti sänkyään ja rojahti mielenosoituksellisesti kyljelleen. Vaikka tämä näytti aamutakissaan sangen vaarattomalta, olemuksesta henkivä kauna ja pisteliäisyys olivat niin purevia, että Keithin niskavillat nousivat miltei pystyyn. Ehkä hänen olisi ollut syytä odottaa hieman pidempään ja vaikka peseytyä ensin, ennen kuin oli harpponut Lancen luo, mutta toisaalta hänen prioriteettinsa vaativat häntä seisomaan juuri siinä paikassa, vaikka vastaanotto olisikin ollut täynnä kylmää viimaa ja teräviä kynsiä.

”Joten... Me nyt sitten tultiin takaisin?” hän avasi keskustelua hieman vaivaantuneena.

”Mä huomaan”, Lance murahti seinää kohti. ”Oliko kivaa?”

”Se oli yhtä helvettiä alusta loppuun”, Keith hengähti puistatuksesta sulkiessaan oven ja jäi seisoskelemaan Lancen sängyn viereen. ”Sä et takuulla halua kuulla yksityiskohtia, enkä mäkään halua niitä sen erityisemmin muistella. Ainakin liittoumakeskustelu edistyi jollain tasolla.”

...jaa ai sellaista varmaan oli yhtä tyhjän kanssa kun ei viitsitä mitään avata...” Lance jupisi niin hiljaa, että sitä tuskin kuuli.

”Vieläkö sä olet vihainen?”

Lancen vastaus koostui jälleen epämääräisestä mutinasta, josta Keith ei edes kuullut, oliko se englantia vai espanjaa. Hän oli jollain tapaa hyvillään, että pahin raivo oli laantunut, mutta olisi hän silti toivonut jotain osapuilleen järkevää kommenttia. Sellaista ei kuitenkaan tuntunut kuuluvan tovinkaan jälkeen.

”Okei, tehdään tää sitten sun tavalla”, Keith hengähti, pötkähti sängylle Lancen viereen selkänsä tämän selkää vasten ja vaimensi äänensä samanlaiseksi hiljaiseksi jupinaksi. ”...pitäisi kai olla kiitollinen ettei se ainakaan jaksa kunnolla ärjyä olisi iloinen saatuaan viettää aikansa täällä ilman niitä pahuksen dekohronilaisidiootteja...

... ai kato nyt se tuli sitten tuohon ihan kuin mulla olisi mitään sanottavaa ihan oikein jos tehtävä ei ollutkaan niin hiton jännittävä kuin sen varmaan piti olla...

...sitä mä yritinkin selittää ja on varmaan ollut pitkäveteinen päivä täällä sen aikaa olisi vain kiitollinen mutta mököttäminen on ihan satavarmasti hauskempaa...

... ihan pölyinen ja likainenkin missä lie pyörinyt olisi torvelo kuitenkin tarvinnut tarkka-ampujaa siellä perustelee vaan omiaan...

... joten kai sitä pitäisi vähän lepytellä minkäs teet mä se kusipää varmaan olen kyllä sitä tuli vähän ikävä jo ihme kyllä kun tuo on niin yksi pahuksen puupää...

...mutta ihan se kai yrittää kaikkensa puhua mukavia tuossa ja mun muuri niin sortuu tässä pian voitko sä olla matkimatta mua?” Lance käännähti viimein ympäri ja ärähti sanansa vuorostaan Keithin niskaan. ”Sä häiritset mun murjotusta!”

Keithin hartiat nytkähtivät naurusta, jota hän ei pystynyt kätkemään. ”...joo ja nyt se syyttää mua siitäkin kun se ei osaa mököttääkään enää aivan aha...

”Okei, nyt riitti!”

Lance nykäisi Keithin selälleen viereensä ja nojautui ahnaasti päälle. Heidän nenänsä törmäsivät, kun Lance suuteli häntä suorastaan kiukkuisesti, ja Keith vastasi samalla mitalla kietoessaan sormensa tiukasti tämän niskaan. Keith irvisti Lancen näykätessä hänen kieltään ja kosti napauttamalla hampaitaan paladiinin alahuuleen niin, että tämä ärähti hänen suuhunsa. Vihaisessa suutelussa oli toden totta oma viehätyksensä.

Tuota pikaa Keith työnsi Lancea kauemmas vetääkseen henkeä ja näki tämän silmissä tutun kujeilevan tuikkeen, jota hänellä oli ehtinyt jo olla hitusen ikävä. Pieni hymy vaihtui täydeksi huvittuneisuudeksi, kun Keith hivutti kätensä aamutakin alle kouraisemaan leikkisästi paljaita pakaroita. Lance oli näköjään jättänyt alusvaatteensa pukematta. Oli syy mikä hyvänsä, hän ei ainakaan pistänyt pahakseen.

”Johan sulla on pokkaa”, Lance tuhahti hänen huulilleen. ”Mikä saa sut luulemaan, että mä suostun heivaamaan sotakirveet jorpakkoon näin nopeasti?”

”Mä näen sun läpi liian hyvin.”

”Ai sä olet olevinasi joku meedio?” Lance virnisti ja säpsähti hänen käsiensä hieroskelua takalistollaan. ”Älä. Pervoa. Mua!”

”Tule suihkuun mun kanssa”, Keith ehdotti viattomasti.

”Todellakin”, Lance vastasi hetkeäkään epäröimättä ja ponkaisi istualleen, eikä Keithiäkään tarvinnut kahta kertaa komentaa nousemaan.


***

Itsenäinen jatko-osa: Sovinto kaikuu kaakeleissa (k-18)
« Viimeksi muokattu: 21.01.2019 01:30:41 kirjoittanut Ayudara »

"Well, I like peanut butter, and I like peanut butter cookies, but I hate peanuts. They're so dry.
Also, I sweat a lot. I mean in general, unrelated to the peanuts."
- Katie "Pidge" Holt

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 405
  • home is where you hang your enemy's head
Vs: Voltron: Kimppamökötys, k-11, Klance, oneshot
« Vastaus #1 : 23.01.2018 20:22:10 »
Hehe, tarvii vain nähdä ficin nimi, nii alkaa hörähtelemään ;D ehkä siksi koska toi Simpsonien jakson kohtaus on niin ;D ;D ;D ;D

Tämähä on vallan KAMALAA kun a: Keith ottaa jonkun muun ampujan mukaansa keikalle ja b: Lance ei oo se ampuja joten c: ei voi suojella Keithiä omalla kropallaan (tai mieluusti bajardillaan) ja WÄÄ, tarkottaako tää nyt sitä, että Keith ei arvosta ja ajattelee, että joku HUNK on parempi spotteri ja mitenniin Lance ei muka osaa teknisiä juttuja, PASKANMARJAT!

Voi Lance-parkaa. Kyllä teki höpöä nähdä sitten ihan omin silmin Keithin vakuutus siitä, että kyllä, Lancen paikallaolo vaikeuttaisi Keithinkin oloa, koska sitten pitäisi olla huolissaan, että kai Lancella on nyt kaikki hyvin ja eikai se vaan nyt satuta itseään koska se on niin LUTTANA. Vaikka ehkä Lance ei sitä ihan noin ottanut, koska pah, suojelunhalua. Mut ehkä se sitten kuitenkin mietti tykönään vähän. Edes hetkisen. Murjottamisen ohessa.

Voi sukupuolineutraalit ihmiset jotka olette samasta äidistä ja/tai isästä kuin minä! Kylläpä nää kaksi taas osaa. Ihanaa, että tässä tosiaan suhde on jo siinä tasolla, että voi tehdä tolleen, koska ihan alussahan sitä ei voisi, koska ei nyt liikaa saa paljastaa. Eikä Keith oo niin ninja, että paljastaisi siksi että se sulkisi Lancen turvan. Ei, Keith ei sanoisi ennen kuin olisi siihen valmis. Tai kun Lance olisi sanonut :P

Mitähän mä taas selitän x)

Lainaus
Joten kuse tuubaan ja tervemenoa!” Lance sähähti
Tää on ehkä ficin romanttisin kohta <3_<3

Ja aw, kun Keith tulee vähän korvat luimussa takaisin, ja SITTEN, oi, sitten... hehe... hehehehe xDDD tsiisas että mä repeen tossa kohdassa, eikä tää oo ees eka kerta kun tätä luen xDDD koska onhan toi nyt varmaan ainoa keino, jolla Lancen jupinat saa loppumaan, alkaa jupista sille takaisin! Loistavaa, että Keith tajuaa sen <3

Ja hehe, loppu jättää kivast tilaa sille jatko-osalle, omnom ja NAM! Sitä odotellessa.....


Kiitos tästä ihanuudesta <3
Beelsebuttin laari

Jos haluat kommentoida tekstejäni, jätäthän vain positiivista palautetta. Jos ei ole positiivista sanottavaa tekstistäni, ethän kommentoi lainkaan! Jos haluan rakentavaa palautetta, haen sitä hyviltä ystäviltäni joiden kirjoitustaitoihin luotan.

Ayudara

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 1 586
  • "Mitä sinä urkupilli oikein urputat?!"
Vs: Voltron: Kimppamökötys, k-11, Klance, oneshot
« Vastaus #2 : 26.01.2018 01:31:48 »
Kiitoksia, Buttis! <3 Nykysimpsoneiden laatu voidaan kaikin mokomin kyseenalaistaa, mutta toisinaan sieltä löytyy myös niitä kultaisia hetkiä, joista jää hymy naamalle pitkäksi aikaa. :D

Onhan tuossa kyllä kaikki (risti)riidan ainekset kasassa... Keith ei halua saattaa Lancea vaaraan, muta toisaalta miten siinä nyt sitten ilmaisisi, että kyllähän sitä kaverin taitoihin silti uskotaan. Hankala olla puhumatta itseään pussiin. xD Ehkä Keith pelkää omalta osaltaan niitä mahdollisia harkitsemattomia askelia, vaikka toisaalta tapaa itse olla yleensä se, joka tilanteen kuumuessa pulls stunts (mikähän tämä ilmaus olikaan suomeksi, ei taivu juuri nyt)... Mutta vaatiihan se nyt kohtuullisen paljon sanoa jotain tuollaist apäin toisen naamaa! Ja luonnollisesti Lancekin arvostaa välittämistä mökömökö-kuorensa alla, mutta kuka sitä nyt suojelunhalua kaipaa osakseen, kun jännittävä tehtävä jää näkemästä, pyh. :D

Lainaus
Joten kuse tuubaan ja tervemenoa!” Lance sähähti
Tää on ehkä ficin romanttisin kohta <3_<3

No nyt :-------D <3 Ihanaa, miten haistattelustakin voi ammentaa romanttisia elementtejä! Tosin sellainen nyt ainakin Klancen tapauksessa lienee vähintään puoliksi koko parikemian suola. xD

Hahhah, hyvä jos tämä sai nauramaan! Huumori on minulle jokseenkin tuntematonta alaa, mutta toisaalta rakastan tilannekomiikkaa ihan liikaa. Mahtaa varmaan näyttää aika fiksulta moinen kimppamökötys ulkopuolisen silmiin, mutta loppujen lopuksi tulos oli toivottu! Kyllä Keith nämä jutut tietää ja on oppinut lukemaan Lancea. xD

- Ayu

"Well, I like peanut butter, and I like peanut butter cookies, but I hate peanuts. They're so dry.
Also, I sweat a lot. I mean in general, unrelated to the peanuts."
- Katie "Pidge" Holt

Avaruuspiraatti

  • ryöväriruhtinas
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 891
Vs: Voltron: Kimppamökötys, k-11, Keith/Lance, oneshot
« Vastaus #3 : 25.11.2018 16:16:00 »
Minä kaipailin tenttiin lukemisen ja perheen kanssa sosialisoimisen vastapainoksi kepeää klancea päivääni, ja sinun fikit nyt on aina varmoja piristysruiskeita ;D Erityisesti riitelydraama veti minua puoleensa ja tässä kyllä oli justiinsa sitä mainiota kiukku-klancea, mitä odotinkin. Kepeää, sovintoon päättyvää kiistelyä on aina mukava lukea, mutta erityisesti tällaista, jonka riidanaihe kumpuaa huolesta toista kohtaan. Ja ehkä Lance on hitusen verran mustasukkainenkin, vaikka varmasti hän ymmärtää, että joskus on tehtäviä, jonne vain yksi tai kaksi heistä soveltuu parhaiten. Jupina-kohtaus oli söötti. Lance oli yllättävän kärsivällinen Keithin matkimisen suhteen, minä en olisi niin kauaa pystynyt pitämään malttiani :D Kiukkuinen pusu oli ihana ja mikäs sen parempaa, kuin sovintosuihku! Hipsinpä tästä saman tien lukemaan tuon jatko-osankin.

Ayudara

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 1 586
  • "Mitä sinä urkupilli oikein urputat?!"
Vs: Voltron: Kimppamökötys, k-11, Keith/Lance, oneshot
« Vastaus #4 : 25.11.2018 22:40:32 »
Haha, Klance-riitelyfluff on erinomaista vastapainoa kaikelle vastuulliselle ja tärkeälle! Kiitoksia, Piraatti! <33

Niin, vaikka Keithin järkeilyt miten osuisivat oikeaan ja olisivat hyvin perusteltuja, saattavat ne silti närästää ja saada aikaan synkkiä pilviä. Ei ole taatusti mukavaa ajatella olevansa huonompi tai kakkosvaihtoehto. Sepä se lieneekin Lancen kryptoniitti: pelko siitä, että tiimi pitää hyödyttömänä turhakkeena. Ehkä mukana on vähän ylianalysointiakin, mutta ihmekös se, kun asia on niin arkaluontoinen. Ja sitten Keith ei välttämättä hoksaa sitä ja soppa onkin äkkiä valmis kiivaiden luonteiden kalahtaessa vastakkain. :D Mukana voi kaikin mokomin nähdä ripauksen mustasukkaisuuttakin!

Tuo jupinakohtaus oli kyllä ihan uskomattoman hauska kirjoitella. ;D Parempi sellainen puoliraivostuttavakin kommunikointi kuin täydellinen mykkäkoulu!

- Ayu

"Well, I like peanut butter, and I like peanut butter cookies, but I hate peanuts. They're so dry.
Also, I sweat a lot. I mean in general, unrelated to the peanuts."
- Katie "Pidge" Holt

Rae

  • Laatikkokani
  • ***
  • Viestejä: 715
Vs: Voltron: Kimppamökötys, k-11, Keith/Lance, oneshot
« Vastaus #5 : 21.01.2019 00:36:05 »
Ihan ensinnäkin tuo nimi, Kimppamökötys! ❤ :---D Huikean hyvä! Mun täytyy paljastaa, että olen lukenut sun ficcejä aina välillä vaikka fandomit ovat olleet vieraita, enkä ole ymmärtänyt hahmoista tai maailmoista, ja mua on harmittanut se. Ne on vaikuttaneet niin hauskoilta, että olisin halunnut tuntea fandomit. Nyt kun aloin katsomaan Voltronia niin olikin huippua päästä lukemaan sun kirjoittamia ficcejä vihdoin ihan kunnolla.

Voi Lance, ihan tarkka-ammunnan kiistaton mestari. xD Näiden kahden sanailut oli hauskaa luettavaa ja pisti hymyilyttämään, varsinkin Lancen heitot. Super suloinen kohta myös tuo missä Lance antaa periksi ja toivoo vain Keithin tulevan ehjänä takaisin. :< Niin ja jupinat oli myös aivan ihania! Voisin nostella tuosta vaikka kuinka monta kohtaa esiin, ihan mahtavia kohtia oli paljon!

Okei yks vielä pakko nostaa.
Lainaus
”Sä häiritset mun murjotusta!”

;D ;D Nauroin aivan liikaa!

Kuitenkin tykkäsin tästä tosi paljon, tää koko ficci oli hauska ja ihan huippu! :D

Not a cloud in the sky

Ayudara

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 1 586
  • "Mitä sinä urkupilli oikein urputat?!"
Vs: Voltron: Kimppamökötys, k-11, Keith/Lance, oneshot
« Vastaus #6 : 21.01.2019 23:12:26 »
Paljon kiitoksia, Rae! <3 Mahtavaa, että Voltron on löytänyt tiensä silmiesi eteen, siitä riittää Finissä luettavaa! Ilahduin myös siitä, että olit löytänyt listauksestani jotain kiintoisaa ja tutustunut teksteihin, vaikkei fandom olisikaan ollut tuttu. Pieni harmitus sen johdosta on ihan ymmärrettävää, mutta onneksi monet stoorini ammentavat canonista vähän kuin taustakehystä ja loppu muodostuukin sitten lempilapsestani slice of lifesta. :D Välistä tuntuu, etten muuta kirjoittelekaan, hahhah.

Otsikosta olen jopa itsekin hyvilläni tämän ficin kohdalla! Tavallisesti minun pitää kammeta ne esiin tuskalla ja vaivalla, mutta Kimppamökötys loksahti jo kirjoitusvaiheessa kohdilleen. Siitähän kaikessa onkin loppujen lopuksi kyse. ;D Koomisen vivahteen se antaa, muttei tämä niin vakavatunnelmainen teksti riitelystä huolimatta olekaan. :D Ja voi Lancea. <3 Onhan se nyt rasittavaa, kun hyvää murjotusta mennään häiritsemään, mutta onneksi sitä voi harjoittaa myös kaverin kanssa!

- Ayu

"Well, I like peanut butter, and I like peanut butter cookies, but I hate peanuts. They're so dry.
Also, I sweat a lot. I mean in general, unrelated to the peanuts."
- Katie "Pidge" Holt