Kirjoittaja Aihe: Voltron: Satuttavia katseita, S, Keith (Shiro/Matt, Shiro/Keith), oneshot  (Luettu 1656 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 090
  • Kurlun murlun
Ficin nimi: Satuttavia katseita
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Ikäraja: S
Pääosassa Keith, parituksista tulkinnanvaraiset Shatt ja Sheith
Genre: Mustasukkaisuusdraama, angst

Summary: Mikään tuskin oli sinänsä muuttunut henkilökohtaisella tasolla Shiron ja hänen välillä, mutta sen sijaan Keith huomasi uuden henkilön astuneen reviirille, jota hän ei ollut edes tiedostanut pitävänsä omanaan.

A/N: Tämänkin sain viimein pöytälaatikosta maleksimasta. 8) Hmm... mitähän tästä sanoisi sen kummempia. Kiinnostavaahan se on nähdä, miten Keith sitten tulevaisuudessa reagoi Mattin läsnäoloon, jos reagoi millään erityisellä tavalla. :-X



***



Kun Keith oli palannut Leijonalinnaan Marmoran Terän tehtävältään, joukko tuttuja kasvoja oli tervehtinyt takaisin ja kietonut hänet käsivarsiensa rutistukseen. He olivat olleet onnellisia hänen paluustaan, kuten myös hän nähdessään ystävänsä hymyilevinä ja hyvissä voimissa. Hetken kaikki oli ollut kuin ennen, kunnes Keith sitten oli kohottanut katseensa uuteen jäseneen, jonka tiimi oli saanut hänen poissaolonsa aikana.

”Matthew Holt”, nuori mies oli esitellyt itsensä ja puristanut reippaasti hänen kättään. ”Kavereille pelkkä Matt!”

Keith oli sanonut nimensä ja hymyillyt hyväntahtoisesti, mutta hänen mielensä oli laukannut ympäriinsä säntäilevine ajatuksineen. Se siis todella piti paikkansa, että Pidge oli löytänyt kadoksissa olleen ja kuolleeksikin oletetun vanhemman veljensä. Tietenkin Keith oli kuullut jonkun jo maininneen asiasta sähköisen yhteyden välityksellä, mutta hänen oli täytynyt varmistua asiasta omin silmin, ennen kuin oli voinut käsittää tilanteen kokonaisuudessaan. Se oli kaikkien todennäköisyyksien vastaista mutta täyttä totta.

Paria naarmua lukuun ottamatta Matt Holt vaikutti vahingoittumattomalta ja suorastaan hersyi hyvää tuulta ympärilleen. Tämä kuunteli toisten asioita puhumatta päälle ja tämän positiivisuus oli tarttuvaa sorttia. Sen Keith oli laittanut merkille vietettyään lyhyenkin aikaa samassa tilassa. Katsoessaan Holtin sisaruksia Keithiä hymyilytti heidän verraton yhdennäköisyytensä, mutta lisäksi hän oli vilpittömän onnellinen Pidgen puolesta. Tämä oli nähnyt etsintänsä eteen suunnatonta vaivaa, eikä ollut luovuttanut epätoivoiseltakaan näyttäneen tilanteen edessä. Pidge jos kuka ansaitsi onnellisuutta.

Eikä Pidge ollut suinkaan ainoa.

Samaa Keith ajatteli Shirosta, mutta silti häntä nakersi selittämätön harmaus, jota oli vaikea pukea sanoiksi. Hänen suhtautumisensa Shiroon oli kokenut muutoksen. Mattin paluu oli muuttanut kaiken. Mikään tuskin oli sinänsä muuttunut henkilökohtaisella tasolla Shiron ja hänen välillä, mutta sen sijaan Keith huomasi uuden henkilön astuneen reviirille, jota hän ei ollut edes tiedostanut pitävänsä omanaan.

Shiro hymyili Matt Holtin seurassa aiempaa herkemmin. Keith oli aistivinaan sähköä, näkymätöntä vetovoimaa, joka muilta ehkä jäi havaitsematta, kun eivät tajunneet kiinnittää asiaan huomiotaan. Keith taas teki niin tahtomattaankin, suorastaan vaistonvaraisesti. Hän tiesi kiusaavansa itseään, mutta asian yläpuolelle nouseminen oli lähes mahdotonta.

Ennen Voltronia, ennen Galraa, ennen Kerberosta, ennen sitä kaikkea Keith oli ajoittain nähnyt Shiron Kasarmilla Holtin seurassa samoissa tunnelmissa kuin nytkin: jutustelemassa leppoisia välissä hymähdellen jollekin oletettavasti erittäin mielenkiintoiselle. Sivusilmällään katsoessaan Keith oli varma, että Shiro pysähtyi nyt tutkailemaan Mattin kasvoja aiempaa tarkemmin, ehkä siksi, ettei ollut nähnyt niitä pitkään aikaan saati että olisi uskonut näkevänsä niitä enää milloinkaan. Koko katse perustui sydämessä lepattavalle ilolle sen johdosta, että Pidge oli lopulta löytänyt veljensä ja tuonut tämän Linnaan heidän luokseen.

Se oli katse, joka kertoi jonkin kauan sitten kadotetun löytyneen.

Keithiä se ärsytti ja myös satutti omalla jälkeä jättämättömällä tavallaan. Shiron silmissä oli niin pehmeä tuike, että se oli lähes sietämätön. Hän itse olisi mielihyvin vaipunut polvilleen sen edessä, mutta Matt ei joko oikeasti huomannut sitä tai sitten vain esitti niin. Matt oli toisinaan liian keskittynyt selostamaan jotain tekniseen osaamiseen liittyvää, eikä tuntunut havaitsevan, miten Shiron olemuksen jokainen solu henki välittämistä, keskinäistä kunnioitusta, rakkautta. Se oli ihan käsittämättömän kiittämätöntä.

Ehkä Keith silti kuvitteli asioista liikaa ja tunnisti sen johdosta kirkuvaa vainoharhaisuutta, joka kulki yhtä polkua pakkomielteisyyden kanssa. Kenties hartiaa vasten ohimennen painetut kosketukset todella olivat puhtaasti toverillisia. Kenties hän oli vain kuvitellut toisenkin henkilön äänen Shiron huoneessa kuljettuaan sen ohi nukkumaanmenoajan lähestyessä.

Yksin ollessaan Keith sai rauhassa koettaa puhaltaa pahaa oloaan lievemmäksi. Hän tiesi olevansa pikkusieluinen typerys, mutta itsensä solvaaminenkaan ei helpottanut tai riuhtonut häntä irti siitä tosiasiasta, että hän olisi ollut jollain tapaa tyytyväinen, vaikka Matt Holtia ei olisikaan koskaan löydetty. Ja se oli ajatus, jonka vuoksi Keith halveksi itseään syvästi. Se sai hänet purkamaan raivoaan ylimääräisiin taisteluharjoituksiin ja painamaan päänsä väsyneenä suihkun kaakeliseinää vasten. Elvyttävä vesi huuhtoi pois fyysisiä tahroja, muttei henkisiä. Hän ei ollut inhimillinen antaessaan sijaa sellaisille mietteille.

Ja silti.

Häneltä Shiro olisi saanut kaiken, jos olisi koskaan pyytänyt. Shiro olisi saanut tilaisuuden olla jälleen onnellinen. Niin se meni. Missä oli Matt, kun Shiro oli löydetty Kerberoksen jälkeen? Missä oli Matt, kun tämä oli kärsinyt Haggarilta saamastaan haavasta? Kaikki mitä Keith oli koskaan Voltronin tai Marmoran Terän puitteissa saanut aikaan, oli tähdännyt suuren voiton saavuttamiseen ja sitä kautta menneisyyden aaveiden kukistamiseen. Hän olisi tehnyt sen heidän kaikkien ja etenkin Shiron puolesta. Hän olisi ollut valmis kuolemaan Shiron vuoksi.

Mutta olisiko hän enää, Keith huomasi pohtivansa vastauksetta. Hänen itsekkyytensä ei näyttänyt tuntevan mitään rajoja.

Olet minulle kuin veli. Keith muisti kuulleensa kyseisen lauseen, muttei ollut enää varma, kumman suusta. Ehkä hän oli sanonut jotain sellaista Shirolle, mutta sillä ei ollut tekemistä hänen todellisten tunteidensa kanssa. Se oli ollut totta, muttei lähellekään tarpeeksi. Keith käsitti sen nyt, eikä se tyydyttänyt häntä, mutta kenties hänellä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin sopeutua ja hyväksyä asiat niin kuin ne olivat. Hän ei koskaan olisi Shirolle muuta kuin tiimitoveri ja kuvainnollinen nuorempi veli.

Kenties kaikki olisi lopulta mennyt toisin, ellei Pidge olisi onnistunut etsinnässään. Matthew Holt olisi jäänyt vaalituksi muistoksi heidän mieliinsä. Matt, joka henki ympärilleen niin rauhoittavaa auraa, ettei tämän seurassa voinut näyttää hapanta naamaa. Matt, jonka hymyssä oli jotain niin parantavaa, ettei ollut ihmekään, että Shiro tuntui katselevan sitä kovin hanakasti.

Eikä Keith sietänyt nähdä Shiron silmissä sellaista kiintymystä, josta hän itse sai enää vain uneksia pääsevänsä osalliseksi.


« Viimeksi muokattu: 21.07.2018 21:49:13 kirjoittanut Ayudara »
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 630
Oi, Keith, Keith, Keith....

Oletko nyt ihan varma, ettet vain ole huomannut niitä katseita, joita Shiro sinuun luo <3_<3

Olipas se vellomista! Tunnistan kyllä tunteen :D olen luonnostani äärimmäisen mustasukkainen ihminen, niin tavaroiden, ihmisten kuin yleisten ajatustenkin kanssa! Nään kammottavan paljon yhteneväisyyttä Keithin ajatusten ja omienkin pahojen polkujen välillä. Miten sitä miettii aivan järkyttäviäkin skenaarioita ja pohdiskelee, olisko sitten parempi, ja samalla tuntee itsensä maan matoseksi.

Mä tykkään tässä kuviossa siitä, miten Shatt jätetään niin avoimeksi (ajatella, tykkään!) ja varmaan lähinnä siksi, koska nään tässä kuitenin taustalla niin vahvan Sheithin. Ja vaikka vähän lipsahtelitkin ;) niin mä lukijana tulkkaan tän Sheithiksi sekä platoniseksi Shattiksi. Mut ehkä Shiro on vasta valmistautumassa yksin siellä huoneessaan ja miettimässä, miten ottaa asiat Keithin kanssa puheeksi — jos edes uskaltaa tehdä sitä. Mulla nimittäin aika vahva #hc että Sheithiä ei koskaan tapahdu, ellei Keith tee aloitetta. Vähän kuin upseeri ja herrasmies ja alempiarvoinen, ei sitä voi ylempi lähteä revittelemään, koska muuten vaara kaikennäköisille pakottamistilanteille etc.

En usko että Keithillä olis kauheesti ongelmia ahdistaa Shiroa vasten seinää. Mmmmm.

Mutta joo! Kaikesta Shatt-hehkutuksestani huolimatta mä en näe tässä oikeaa Shattia! Se on silloin kunnon Sheithiä! ;D ;D ;D gotta love the ship names <3


Kiitusta tästä! Ei ollut niin pelkoittavan angstinen kuin luulin ;) vaikka toki sydämeni vähän räsähteli Keithin puolesta <3
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 090
  • Kurlun murlun
Tänks, Buttis! <3

Parituksien kannalta tätä olikin vähän mielenkiintoista miettiä, koska tulkinnanvaraisuutta löytyy niin paljon. :D Itse miellän tämän myös enemmän ehkä Sheithiksi, tosin jollain tapaa yksipuoliseksi, varsinkin jos Matt vie Shiron huomiota sen verran tehokkaasti, että Keithkin meinaa hiiltyä. Ja hiiltyykin. Lisäksi vaikka Shatt oli sekin tulkinnanvarainen tässä, itse näen sitä kyllä. Ehkä Keith tosiaan kuulikin Shiron huoneessa jonkun toisenkin äänen. ::)

Tunnistan itsestäni myös tietyissä tilanteissa mustasukkaisuutta, mutta yleisesti ottaen se on melkoinen punainen vaate varsinkin pakkomielteiseksi mennessä. Mielenkiintoinen aihepiiri kylläkin ja tämä kolmikko herätti ihan liikaa ajatuksia aiheen tiimoilta. Siitä olen kyllä samoilla linjoilla, että ilman Keithin aloitetta Sheithin olisi aika hankala tapahtua. Itse näen myös, että Shiron silmissä Matt ja Keith ovat muutenkin valmiiksi aika eri asemissa siinä mielessä, että varsinkin Keith nähdään aika lailla pikkuveljenä ja nuorempana.

Hyvä ettei tästä ihan niin angstista fiilistä tullut kuin alun perin olin kuvitellut! Onhan Keith kyllä aika ilkeä tässä. Kunnon palikka. ;D

- Ayu
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 562
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Keith on semmonen emo edgyilijä josta on ihana lukea mustasukkaisuusjuttuja :D Eihän se tietty muille myönnä mitään, kunhan vain itsekseen kyräilee ja mököttää. Mäkin tulkitsin tätä niin, ettei Shiron ja Mattin välillä olis mitään romanttista, kunhan vain ovat muuten läheisiä - mutta sama juttu myös Shiron ja Keithin kanssa :D Tai no, Keith tietysti tuntee, mutta mutta yksipuolisesti, raukka 😅

Lainaus
Hän olisi tehnyt sen heidän kaikkien ja etenkin Shiron puolesta. Hän olisi ollut valmis kuolemaan Shiron vuoksi.
emo edgy draamaprinssi Keith ;D Onhan se kyllä herttaistakin, miten omistautunut Keith on, miten voimakasta hänen kiintymyksensä ja välittämisensä on. Tuollaista ei tehtäis ihan kenen tahansa vuoksi.
(Lol miks mulla tuli nyt vain mieleen se STP-juttu "lupaatko kuolla jos minä itken"? XDD Keith kyllä olis varmasti valmis vaikka kuolemaan Shiron puolesta, jos tämä itkis.)

Hitto tykkäsin kans tosta lopussa olevasta mitä jos -jutusta, koska onhan se loppujen lopuks aika pimeetä ja ilkeetä ajatella (ja Keithin kohdalla ehkä jopa toivoakin), ettei Mattia oltais löydetykään. Ei Keith varmaan niitäkään paljasta kenellekään, ja varmaan parempikin niin. Mut oi mitä draamaa siitä tuliskaan, jos semmoset jutut tulis julki... 👁👄👁 Varsinkin jos Shiro sais tietää, mitä Keith ajatteleekaan. Semmosen jälkeen Keith ai ainakaan pääsis osalliseks Shiron kiintymyksestä ja lempeistä katseista. Vähän mietin, että tämän aikana Shiro varmasti osoittaa Keithiäkin kohtaan kiintymystä, läheisyyttä ym. jollain tavalla, mutta Keith ei vain itse sitä huomaa. Näkee vain sen, mitä Matt saa osakseen, ja kokee siitä kateutta ja mustasukkaisuutta. Mäkin muuten ajattelisin, ettei Shiron ja Keithin suhde voisi koskaan edetä ellei Keith tekis aloitetta 🤔 Mut sitä en kyllä tiedä, miten todennäköisesti Keithkään niin tekee...

Anyways, olipa mukava lukea taas Voltronista sun kirjoittama fici. Kiva oli myös vähän taas perehtyä Keithiin, kun hän on semmoinen hahmo, josta mun oli jotenkin vaikea saada otetta sarjaa katsoessa. Onneksi muut sentään osaa minua paremmin, koska mukava yrittää sukeltaa hänenkin mielensä sisään.
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中