Sieppi ja sulkakynä, K-11, Padma Patil/Viktor Krum (8/8)

[Lunalotta]

Aww, tarina sai ansaitsemansa lopun ja Padma ja Victor toisensa <3 kirjoita joo ihmeessä lisää näistä kahdesta, oot niin hyvä kirjoittamaan

[Fiorella]

No oiih, ihanaa että lopetus oli niin onnellinen! <3 Jäin tähän nyt istumaan pöhkön ihastunut virne kasvoillani. Tykkään tästä parista ihan hirveästi nyt tämän ficin jälkeen, toivon todella, että kirjoitat lisää.

Täytyy kuitenkin sanoa, että edellinen jakso uhkaavine painajaisunineen oli aika irrallinen siihen nähden, että tarina muutti suuntaansa näin äkkiä ja lyhyesti. Sen tarkoitus oli varmasti saada Viktorin tunteet selkenemään ja käsityksen niistä varmistumaan. Kuitenkin se uhkaava metsä olentoineen jätti lukijalle sellaisen tunteen, kuin siihen liittyisi enemmänkin ja minusta sitä olisi voinut käsitellä vielä jollakin tapaa tarkemmin tai ainakin palata jollakin tapaa Viktorin sieppimietteisiin ja sitä kautta Padman merkitykseen hänelle, jos tuo koko metsäkohtaus lopun helpotuksineenkin oli pelkkää unta. Nyt siitä jäi minulle hieman sellainen kuva, ainakin ensilukemalta, kuin tilanne olisi ollut outoa kuiskintaa ja kaivokohtausta vaille todellinen, ja jonkinlaisen hallusinaation tapahtuneen. Toisella lukemalla ajattelin että ehkä se olikin kokonaan unta, lukuunottamatta alun kahta kappaletta. Jonkinlainen lyhytkin tilanteen kokoaminen ja nykyhetkeen palaaminen jakson lopussa olisi saanut sen sidottua selkeämmin osaksi kokonaisuutta.

Loppuluvun ja ficin lopetuksen suhteen olen siitä samaa mieltä, että tarina olisi voinut jatkua iän kaiken vaelteluna pitkin Romanian metsiä ja nummia, ellei siihen olisi johonkin kohtaan vetänyt stoppia. Itse olisin mieluusti nähnyt vielä luvun pari tunteiden pohdiskelua tai jotain yhteistä tekemistä tuossa välissä. Ehkä johtuu vain siitä, että tykästyin tähän niin kovasti, etten olisi halunnut sen vielä loppuvan, mutta hieman jäi kuitenkin sellainen tunne, kuin kirjoittaja olisi halunnut saada tarinan päätökseen vähän ennalta suunniteltua ripeämpään tahtiin ja kiirehtinyt siksi loppua kohden... Toisaalta voi sen ajatella niinkin, ettei mennyt itsestäänselvyyksien jaaritteluksi.

Yhtä kaikki tykkäsin tästä ficistä todella, todella paljon, ja uskon palaavani sen pariin vielä monet kerrat jatkossakin. Toivonkin nyt lämpimästi, että tämä yllättävän luontevaksi osoittautunut paritus saisi sinut inspiroitumaan kirjoittamisesta vielä monet kerrat lisää! Tämän kaksikon yhteisistä seikkailuista lukisin hyvin mielelläni enemmänkin! <3 Kiitos tästä!

[Sininen kirahvi]

Oi, ihana toi lopetus. Tää oli kyllä ihan loistava ficci:) Harmi että se on nyt loppu:( Täytyy ehkä lukea uudestaan.

[Paquette]

Jaa, näköjään nämä mun kommenttini edelleen vain tuppaavat jäämään roikkumaan. Joka tapauksessa ensireaktioni tähän viimeiseen osaan oli, että voi harmi, nytkö tää jo loppui. Olisin viihtynyt näiden kahden seurassa pidempäänkin. Tykkäsin paljon näistä viimeisistäkin luvuista, vaikka ne tuntuivat aiempiin verrattuna hieman erilaisilta. Ehkä siksi että niissä keskityttiin enemmän mielensisäisiin asioihin? Tai sitten se oli tuo, minkä Fiorellakin nosti esiin, että Viktor alkoi vihdoin ajatella muutakin kuin luudanvarsia. Padman muistoihin oli mukava kurkistaa ja ne kertoivatkin hänestä varsin paljon. Oikeastaan vasta nyt tulin ajatelleeksi, että ajatuseula olisi aika kätevä, jos haluaisi paljastaa toiselle jotain sellaista, mistä puhuminen tuntuisi vaikealta. Suklaasammakkokortin paljastuminen Viktoriksi oli oikein söpö lopetus luvulle.

Kultasieppi-luvussa mentiinkin sitten ihan kauhutunnelmiin, kaivokohtaus oli jo suorastaan hyytävä. Kokonaisuuden kannalta mietin kuitenkin vähän samaa kuin Fiorella. Ajattelin ensilukemalla, että metsässä todella tapahtui jotain pahaa, ja rupesin muistelemaan, onko Pottereissa tai muualla mainittu tuolla tavoin vaikuttavia pimeyden olentoja. Siksi hieman yllätyin, ettei tapahtumiin enää palattu. Sinänsä se tulkinta, että kaikki olikin unta, toimii ihan hyvin, ja kertoohan uni selvästi tärkeitä asioita Viktorille hänen tunteistaan ja toisaalta lukijalle Viktorin sielunelämästä. Huispaajalle tietysti sopii hyvin, että rakastettu rinnastuu alitajunnassa kultasieppiin, mutta mitähän Padma mahtaisi siitä miettiä.

Loppu ei kyllä ollut mikään antikliimaksi, vaan mielestäni juuri tarpeeksi romanttinen ja näille hahmoille sopiva. Tykkäsin sardiinitölkistä! Jos mulla joskus oli mielessä jonkinlainen koherentti kommentti näin ficin päätteeksi, niin se on selvästi unohtunut, mutta toivottavasti tästä välittyi tärkein, eli se että pidin kovasti. Kiitos mukavasta lukukokemuksesta!

[Sisilja]

Terveisiä Kommenttikampanjasta! Ja anteeksi kovasti, että tässä on kestänyt. Olipa ficci! Ilahduttava, seikkailullinen, jännittävä ja silti tosi lämpöinen.

Kunpa tää olisi vielä jatkunut! Jäi ihan sellainen fiilis, että nyt vasta päästiin tarinan kliimaksiin ja siihen se sitten jo loppuu. Sinänsä onnistunut onnellinen loppu, vähän satumainen "ja he elivät yhdessä onnellisina elämänsä loppuun asti". Olen tosi onnellinen, että he pääsivät vaihtamaan suudelman, mutta olisin mielelläni lukenut myös siitä, kun Viktor pääsee kokeilemaan, miltä Padman paljas iho tuntuu. Se oli mielenkiintoinen kohta tuolla aiemmin, kun Viktor totesi tietävänsä Padmasta asioita, joita yleensä tiedetään ihmisestä, jonka kanssa harrastetaan seksiä. Mutta ei tiennyt kuitenkaan tarpeeksi, oijoi.

Tykkäsin Viktorista ja Padmasta hahmoina, olit tehnyt niistä hauskan omanlaisesi. Taisit jo alkusanoissa todeta, ettei vähäpuheinen Krum oikein veisi tarinaa eteenpäin, minkä kyllä uskon (vaikka olisi ollut ilo seurata, miten murahteleva Krum hurmaa älykkään ja puheliaan naisen, näin oli ehkä kuitenkin uskottavampaa). On hauskaa, että he olivat molemmat varovaisen kiinnostuneita toisistaan tarinan alusta asti, mutta olivat myös vahvasti kiinni omassa tekemisessä ja omissa tavoitteissa (joista Viktor tosin vähän jousti tuossa lopussa, haha). Tykkäsin kovasti Padman uravalinnasta, ja vampyyrien haastattelujutut olivat tämän ficin suola! Nauroin erityisesti Zoltan Väkevälle. Siitä tuli vähän mieleen Gilderoy Lockhartin vampyyriversio. Onnistunut hahmo, josta olisi kuullut mieluusti enemmänkin, mutta ymmärtää toki hahmon lyhyen kohtaamisen toimivuuden.

Ajatuseula oli kekseliäs lisä! Oli jännittävää, kun Viktor sukelsi Padman muistoihin. Niitä olisivat hahmot voineet puida kunnolla keskenäänkin, olisin mieluusti lukenut Padman reaktiosta, kun tämä olisi saanut tietää, mitä Viktor näki. Muistot yhdistettynä Viktorin hyytävään uneen (unihan se oli?) olisivat tarjonneet mehevät ainekset syvemmälle dramatiikalle. Nyt ne ohitettiin ehkä vähän turhan nopeasti.

Kieli oli tässä veikeää ja sujuvaa. Oli ilo lukea näiden kahden retkistä ja yhteen päätymiseestä. Erikoinen paritusvalinta, joka tuntui lopussa kuitenkin jollain tapaa ilmiselvältä, sen verran taitavasti kirjoitit heidät ihastumaan toisiinsa. Tuli tosi hyvä mieli tästä. Kiitos kovasti!

[FractaAnima]

Tässä ficissä harvinaista on se, ettei minun tarvinnut pidemmän lukutauon jälkeenkään palata takaisin muistelemaan, että mitenkäs se menikään, vaan muistin kohtaukset varsin hyvin, niin mieleenpainuva tämä on ollut ja oli kyllä loppuun saakka. Nautin jälleen kerran sanarikkaudestasi sekä hahmojen välisestä dynamiikasta. Tarina oli loppuun asti kiinnostava. Vähän jäin kaipaamaan selitystä metsän tapahtumille, mutta luultavasti taikuutta ei voi aina täysin selittää.

Kiitän tästä tarinasta, tätä olisi lukenut pidempäänkin.

- Frac

[sugared]

Galaksin kokoinen kiitos kaikille kommentoijille, lukijoille ja heille, jotka äänestivät ficciäni tai minua Pikareissa! <3 Oli todellakin yllätys nähdä oma nimi listalla! En ole sitten joulukuun lukenut Finiä kuin puhelimella (työ vie multa tyypillisestikin kaiken innon istua tietokoneella ja hiljattain myös jaksamisen minkäänlaiseen aivosoluja vaativaan toimintaan...), ja multa ei vain luonnistu pidempien pätkien kirjoittaminen sillä kapistuksella. Siksi kommentteihin vastaaminen on siis jäänyt näin hävyttömän myöhään.

Lunalotta: Kiitos ihanasta kommentista, mahtavaa, että nautit ficistä! Varmasti palaan vielä näiden kahden edesottamuksiin, kunhan idea iskee.

Fiorella: Hyvä, että siirappinen lopetus iski! Pöhkön ihastunut virne on ihan nappireaktio, jes! Ja olet ihan oikeassa (kuten muutkin asiaa kommentoineet), toi Kultasieppi-luku on todella irrallinen näin jälkikäteen luettuna! Kokeilin ihan tarkoituksella yrittää tavoitella mahdollisimman kylmäävää ja hmmm.. todellisuudesta poikkeavaa tunnelmaa, joten olen samaan aikaan iloinen siitä, että se onnistui! Kun luin itse tekstiä sata ja viis kertaa putkeen alusta loppuun, en tosiaan tavoittanut sitä, miten irralliseksi tuo jakso lopulta jää. Mun ajatuksena oli, että tuo metsä ja kaivo oli jonkinlaista pimeää taikuutta, ei sellaista perinteistä kirousmeininkiä vaan jotakin mystistä ja alkukantaista, jonka sorttista ehkä jossain Salaperäisyyksien osastolla voitaisiin tutkia. Tähän olisi kyllä hyvin sopinut jokin sellainen jatke, jossa esim. Padma selvittää asiaa jostain vanhoista kääröistä. Ehkä joskus innostun vielä korjaamaan tilanteen!
Kiitos tosi paljon kaikista kommenteista; oon tosi iloinen, että tästä on tykätty! <3 Etenkin, kun pitkä ja valmis ficci on mulle niin iso saavutus. :''D

Sininen kirahvi: Kiitos ilahduttavasta kommentista, ihana kuulla, että tykkäsit!

Paquette: Kiitos hurjasti kommentista myös sinulle! Kuten Fiorellalle jo totesinkin, olet ihan oikeassa tuon kaivomeiningin suhteen! Olen kuitenkin tyytyväinen, että koit tunnelman hyytäväksi, koska sitä juuri tavoittelin. Mahtavaa, että joka tapauksessa nautit ficistä!

Sisilija: Kiitos todella paljon kommentista! Olen iloinen, että tykkäsit! Tää ficci oli pitkälti eräänlainen tyylillinen ja öö... tekninen kokeilu, koska olen kirjoittanut melko vähän pitkiä juonellisia tekstejä tällaisesta seikkailullisemmasta meiningistä puhumattakaan, ja haluan oppia yhdistämään mun lyhyemmille teksteille tyypillisen, melko lyyrisen tyylin sellaisen suoraviivaisempaan juonen kuljettamiseen ja kerrontaan, johon mulla taas helposti sujahtaa sellainen vähän ironinen sävy. :'D Se on jättänyt tähän jonkin verran epätasaisuutta, kuten esim. just tuon mainitsemasi pätkän semisti eroottisen latauksen ja lopun hihihi-tason pikkupusun välillä.

FractaAnima: Kiitos ihan hirmuisesti kommentistasi! Mahtavaa, että nautit tarinasta loppuun asti, vaikka se lyhyeksi jäikin!