Kirjoittaja Aihe: Naarmuja (Harry/Draco, S)  (Luettu 1456 kertaa)

Sisilja

  • ***
  • Viestejä: 888
Naarmuja (Harry/Draco, S)
« : 31.08.2017 12:07:46 »
Nimi: Naarmuja
Kirjoittaja: Sisilja
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Draco
Tyylilaji: Draama
Vastuuvapaus: Rowling omistaa, minä vain lainaan enkä saa tästä rahaa.
Yhteenveto: Potterien avio-onni on säpäleinä. Draco on uuden elämänsä alussa.

Alkusanat: Ficci osallistuu 12+ virkettä XIII -haasteeseen. Olin kirjoittanut ensin humoristisen tekstin, johon olin sinänsä tyytyväinen, mutta joka virkehaasteesta johtuen eteni liian nopeasti. Sitten syntyi tämä.



Naarmuja


Lukiessaan Harry Potterin avioerosta Draco on epävarma. Iltapäivälehti on toki vailla kunnollista lähdepohjaa, mutta siitä huolimatta Dracon ajatukset katkeavat ja olosta tulee vähän hutera. Hän nielaisee ja vilkaisee käsiään, hänen sormensa ovat punoittavat ennemmin kuin sinertävät, ja kuitenkin Dracosta tuntuu kuin kaikki veri olisi karannut hänen kehostaan yhdessä silmänräpäyksessä.

Kahvilan ovi aukeaa kolahtaen ja Draco nostaa vaistomaisesti lehden kasvojensa eteen, vaikka oikeudenkäynnistä on jo aikaa ja hän on täysin vapaa mies. Vapautta on vain kovin vaikeaa uskoa todeksi, kun pelkää alati sen menettämistä, Draco tuumaa, laskee lehden hitaasti takaisin pöydälle ja tarttuu kahvikuppiinsa. Tänään piti sitä paitsi olla hänen vapaapäivänsä, hänen piti viettää se murehtimatta yhtään mistään, mutta niin vain Potter on jälleen kerran etsiytynyt hänen naamansa eteen kuin sitkeä herhiläinen, jota ei saa karistettua kintereiltään.

Kahvilaan on astunut nainen, jolla on yllään nukkavierut vaatteet ja joka kauppaa kopastaan ruusuja. Ne näyttävät hieman nuupahtaneilta ja kenties niiden lehtiä on nakertanut toukka, mutta Draco säälii naista ja päättää ostaa yhden. Kaksi sulmua, se ei ole paljoa eikä Draco ole yhtä pihi kuin isänsä, joka kohdisti tarmonsa ja himonsa omaisuuden haalimiseen samalla kun todellinen elämänjano jäi taka-alalle.

Draco ei halua elää kuten isänsä, sen hän on vihdoin ymmärtänyt ja antautunut kohtaamaan uuden elämänsä sen sarastaessa hänen edessään kovin kirkkaana. Hän vilkaisee vielä etusivun otsikkoa, selaa varmuuden vuoksi sivulle viisi ja lukee muutaman rivin siitä, kuinka poika joka elää ei elä suinkaan perhettään varten ja Potterien avio-onni on säpäleinä. "Mennyttä on Potterien auvoisa perhe-elämä, jaettu arki ja yhteinen hautapaikka", toimittaja kirjoittaa ja Draco epäilee, että kynäilijä on saanut oppinsa Luodikolta.

Hän juo kahvinsa ja lähtee, mutta ikävä kyllä uutisen herättämä ajatus jää vaivaamaan häntä. Jos Potterit todella ovat eronneet, silloinhan Harry saattaa olla yhtä yksin kuin hän, ja hänen läheisetkin ihmissuhteensa sentään ovat naarmuja täynnä. Kiivetessään portaat ylös kotiovelleen Draco toteaa, että on hyvä punnita vaihtoehtoja tarkkaan. Hän voi ummistaa silmänsä tälle "mahdollisuudelle", jatkaa matkaa ja olla haihattelematta turhia. Tai sitten hän voi marssia suoraan kirjoituspöytänsä luo, raapustaa Potterille lyhyen kirjeen ja laittaa sen kirjekuoreen – paitsi ettei todellakaan voi, sillä hänen laatikostaan löytyy ainoastaan kirjekuoria, joissa on hänen sukunsa vaakuna mahtipontisena kaiverruksena. Mikäli Potter saisi sellaisen kirjekuoren, tämä heittäisi sen avaamattomana takkaan.

Niinpä Draco kääntyy kannoillaan ja poikkeaa kirjakauppaan ostamaan simpukankuoren väriä muistuttavia helmiäisenvalkoisia kuoria, koska ei hän sentään ruskeaa kirjekuorta halua lähettää. Kassalla Draco päätyy ostamaan päivän lehden silkkaa impulsiivisuuttaan, mutta ei ehdi kaupan ovea pidemmälle, kun hän törmää Harry Potteriin ja valahtaa valkoiseksi kuin lakana. Potterin silmissä vilahtaa häive hölmistystä, joka vaihtuu nopeasti varautuneisuudeksi. "Olet näemmä huomannutkin viikon absoluuttisen ykkösuutisen", Potter tokaisee ja viittaa lehteen Dracon kainalossa.

Draco yrittää pitää harvoja lankoja käsissään, vaikka hänen polvensa ovat pettää alta ja hänen tekisi mieli purskahtaa itkuun kuin pikkulapsi. Olin ostamassa kirjekuoria, jotta voisin kirjoittaa sinulle, lehti oli vain harhaostos, en ollut ehtinyt lukea kuin jutun alun ja olin aidosti kiinnostunut, mutten siitä syystä kuin luulet – yhtä hyvin hän olisi voinut heittää kaikki rahansa lautturi Kharonille, lopputulos olisi tuskin ollut parempi.

Draco ei sano sanaakaan, ei ole mitään sanottavaa, ei mitään millä hän voisi pelastaa tilanteen, ja Potter kääntää hänelle selkänsä niin kuin on tehnyt lukemattomia kertoja aiemmin. Kierre ei katkea, ei sillä kertaa, ei ehkä koskaan.




Sanalista:
1. epävarma
2. iltapäivä
3. sinertävä
4. kolahdus
5. kahvi
6. etsiytyä
7. ruusu
8. toukka
9. himo
10. sarastus
11. säpäle
12. hauta
13. ikävä
14. naarmu
15. kiivetä
16. silmä
17. kaiverrus
18. mikäli
19. simpukka
20. lakana
21. häive
22. absoluuttinen
23. lanka
24. lautturi
25. kierre



« Viimeksi muokattu: 31.08.2017 13:05:30 kirjoittanut Sisilja »
Where have all the good men gone?
And where are all the gods
?

ava aijulta

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 391
Vs: Naarmuja (Harry/Draco, S)
« Vastaus #1 : 08.03.2018 14:27:49 »
Tämäpä oli mielenkiintoinen löytö. Haluan nostaa tämän yhden kohdan esille, koska tässä oli sitä jotain. Sellaista spontaania ajatuksen kulkua kesken ficin, jossa keskiössä oleva Draco päättää jotain ja tajuaa sitten samassa että ei se olisikaan sopivaa.

Lainaus
...tai sitten hän voi marssia suoraan kirjoituspöytänsä luo, raapustaa Potterille lyhyen kirjeen ja laittaa sen kirjekuoreen – paitsi ettei todellakaan voi, sillä hänen laatikostaan löytyy ainoastaan kirjekuoria, joissa on hänen sukunsa vaakuna mahtipontisena kaiverruksena.

Voi Dracoa. Toivottavasti hän keksii jonkun toisen keinon olla yhteydessä Harryyn.
Ja vielä kun sait nuo haastesanat ujutettua tuonne tekstin lomaan. Pidin tästä kaikenkaikkiaan.


Sielulintu

  • Teen suurkuluttaja
  • ***
  • Viestejä: 155
Vs: Naarmuja (Harry/Draco, S)
« Vastaus #2 : 12.05.2018 21:47:41 »
Vau, tää oli todella hyvä. :)
Tykkäsin ideasta, ja tyyli oli tähän jotenkin tosi sopiva. Haasteen sanatkin oli tekstissä tosi luontevia ja osuvia. Dracon ajatuksista pidin myös erityisen paljon. Varsinkin kohta, jossa hän pohdiskeli isäänsä ja sitä, että haluaa itse olla erilainen, oli musta mieleenpainuva ja todentuntuinen. Varmasti Draco jälkeenpäin ajattelee vanhempiensa valintoja ja miettii, miten voisi itse toimia eri tavalla.
Loppu oli myös kiva. Kohtaaminen Harryn kanssa oli kyllä varmasti Dracollekin odottamaton yllätys, mutta ehkäpä myöhemmin kaksikko keksii jonkin keinon lähestyä toisiaan ilman vääränlaisia kirjekuoriakin :)
Tervetuloa tutustumaan kirjoituksiini
ja seikkailemaan
tarinalabyrintin sokkeloihin

Vendela

  • Teeholisti
  • ***
  • Viestejä: 397
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Vs: Naarmuja (Harry/Draco, S)
« Vastaus #3 : 14.05.2018 22:01:52 »
Pidin tästä. Tämä herätti paljon kysymyksiä joihin toivoisin vastauksia. Ehkä pieni jatko-osa voisi olla paikallaan?

Jäin miettimään tätä:
Lainaus
kuinka poika joka elää ei elä suinkaan perhettään varten ja Potterien avio-onni on säpäleinä
Tarina ei kerro miksi Pottereiden avioliitto kariutui, mutta haluaisin kovasti tietää syyn. Tietääkö Draco sen? Tai aavistaako hän jotain?

Mieltäni jäi myös askarruttamaan, että mitä Draco olisi Harrylle kirjoittanut. Ja miksi tämä ylipäänsä olisi halunnut kirjoittaa toiselle? Ymmärrän, että he molemmat ovat yksin, mutta se ei riitä (minulle) ainoaksia syyksi. Se, katkeaako kierre koskaan on näköjään Dracon käsissä, sillä Harry ei taida tuntea lähentymisen tarvetta?

Äh, tässä kommentissa on enemmän kysymyksiä kun olisi suotavaa, mutta teksti todellakin herätti pohtimaan näitä. Haasteena tämä oli onnistunut ja sanat oli käytetty hienosti.

Kiittäen,
Vendela
I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Sisilja

  • ***
  • Viestejä: 888
Vs: Naarmuja (Harry/Draco, S)
« Vastaus #4 : 20.06.2018 21:16:56 »
Kiitos tosi paljon kommenteista ja anteeksi etten ole vastannut niihin aiemmin! Luin ne kyllä tuoreeltaan ja ne ilahduttivat minua kovasti. :)

Fairy tale: Mietin itse asiassa juuri tuota kohtaa pitkään, että onko se liian irrallinen ja erilainen kohta tässä lyhyessä kokonaisuudessa. Oli siis tosi kiva kuulla, että se pisti silmään positiivisella tavalla!

Sielulintu: Oon viime aikoina lukenut (tai oikeastaan kuunnellut äänikirjoina) Pottereita uudestaan ja täytyy neljän ensimmäisen kirjan perusteella myöntää, että olen vähän päässyt unohtamaan, kuinka kamala Draco on osannut olla... kuitenkin uskon myös siihen, että ihminen voi kehittyä paljon teinivuosistaan. Toivottavasti myös Draco.

Vendela: Kauheasti kivoja kysymyksiä! Vähän jäi harmittamaan, että haaste rajoittaa niin kovasti. Ei millään saa tekstiin ujutettua kaikkea sitä tietoa mitä haluaisi ilman että virkkeistä tulisi painajaismaisia. Hmm. Niin. Luulen, että Draco on aika kankea tyyppi, ja kirjeen kirjoittaminen tuntui helpoimmalta tavalta lähestyä ihmistä, jota ei ole ystävällismielisesti lähestynyt sitten vuoden 1991. :D Mulla on jo pitkään ollut jonkinasteisena headcanonina, että Draco on hyvinkin voinut elätellä Harryyn jo kouluvuosina ihastuksenpoikasta, mutta ei ole tietenkään voinut tehdä mitään, kun pojat ovat keskenään niin syvällä periviholliskuopassa. Uskoisin myös, että Dracon ostaman lehden sivuilla saatettaisiin ainakin veikkailla Potterien avioliiton päättymisen syitä. Suunnittelin itse asiassa joskus kirjoittavani pidemmän ficin tällä kirjeen kirjoittamisen teemalla, mutta jäädytin idean, sillä mulla on jo yksi ikuisuusprojekti-Drarry, joka vaatii tulla loppuun saatetuksi. Siksi ujutin teeman tähän tynkäficciin. Eipä silti, voihan teemaan vielä joskus palata, mikäli siltä tuntuu! :)
Where have all the good men gone?
And where are all the gods
?

ava aijulta