Nimi: Raskas sydän
Fandom: Game of Thrones (Tulen ja jään laulu)
Hahmot: Jon & Theon
Ikäraja: Sallittu
Genre: draama, angst, raapaleita
Yhteenveto: Jon ja Theon palaavat Talvivaaraan sodan jälkeen.
Disclaimer: George R. R. Martin omistaa kaiken enkä minä saa tästä rahaa.
A/N: Tämä tarina tavallaan spoilaa GoT:n seitsemättä tuotantokautta. Olen halunnut pitkään kirjoittaa raapaleita, kuulemma niiden kirjoittaminen on jännää, ja olihan se! Olen myös halunnut kirjoittaa Jonista ja Theonista siitä saakka kun !s7-spoileri! he tapasivat siellä rannalla. Ja halusin kirjoittaa jotain missä rakkaus voittaa vihan, tai no nyt vähän spoilasin itseäni ja esitin röyhkeän tulkinnan mutta tuota, näillä mennään!
En tiedä miten tällaista viiden raapaleen kokonaisuutta pitäisi nimittää mutta tämä on siis viiden raapaleen kokonaisuus. Jokainen raapale on 100 sanaa.
**
1.
Hän tunnisti askeleet vaikka sen olisi pitänyt olla mahdotonta. Theon pysähtyi ovelle, ja hän ajatteli että voisi vain lähettää tämän pois. Mene pois, hän sanoisi ja Theon menisi. Ehkä ei siksi että hän oli Pohjoisen kuningas, mutta kaikista muista syistä.
Hän nousi seisomaan tuoliltaan tulen edestä. Theon katsoi hänen ohitseen. Hän oli jo riisunut varusteensa mutta yhä kaikki painoi liikaa.
”Palasit takaisin”, Theon sanoi.
”Niin sinäkin.”
”En uskonut että voisimme voittaa niitä.”
Hän oli nähnyt Theonin taistelussa. Theon oli näyttänyt siltä että pelkäsi kuollakseen. Mutta kumpikaan heistä ei ollut kuollut. Ehkä se tarkoitti jotain.
”Olen pahoillani”, Theon sanoi.
Hän nyökkäsi.
2.
”Pohjoisen kuningas”, he sanoivat.
Hän kuunteli heidän puhettaan mutta hänen silmänsä seurasivat Theonia, joka käveli lumen halki hartiat kyyryssä. Hänen pitäisi päättää. Hänen pitäisi lähettää Theon pois. Sansa oli kertonut hänelle, ettei Theon halunnut palata Rautasaarille, siellä ei ollut mitään jäljellä. Mutta se ei kuulunut hänelle.
”Teidän korkeutenne”, Theon sanoi ohittaessaan hänet mutta ei katsonut häntä.
Pohjoinen muistaa, korpit huusivat linnan muureilla. Hän ei saisi antaa anteeksi Robbin puolesta, eikä niiden kahden maatilan lapsen. Theon oli polttanut heidät. Ehkä lapset olivat katsoneet Theonia niin kuin Olly oli katsonut häntä.
Hän kahlasi lumen läpi. Sansa katseli häntä ja hänellä oli kylmä.
3.
Hänellä oli ollut kylmä muurin takana mutta silloin hän oli pelännyt kuolevansa. Nyt hän pelkäsi, mitä se tarkoitti ettei hän ollut kuollut. Hän riisui saappaat ja työnsi jalat lähemmäs tulta.
”Theon sanoo ettet puhu hänelle”, Sansa sanoi, ”ettet kerro voiko hän jäädä.”
”En ymmärrä miksi hän haluaisi jäädä.”
”Tämä oli hänen kotinsa.”
”Hän poltti tämän paikan.”
Sansan silmät katsoivat häntä melkein kuin tämä olisi tiennyt. Hän käänsi katseensa pois. Sansan hiukset olivat melkein yhtä punaiset kuin Ygritten hänen sylissään, vai oliko se verta, hän ei muistanut enää.
”Ehkä hän haluaa muistaa mitä teki”, Sansa sanoi.
Hän oli elänyt liian pitkään.
4.
Hän näki Theonin jumalmetsässä.
”Nämä eivät ole sinun jumaliasi.”
Theon käänsi katseensa sivuun. ”Uskotko että –”
”Kuulit että he tappoivat minut”, Jon sanoi ja katsoi lumopuuta silmiin. ”Pelkkää pimeyttä.”
Theon otti askeleen kauemmas. Tuuli vaimeni. Hän oli seurannut Theonia tänne mutta nyt hänen rintaansa puristi.
”Theon.”
Mies pysähtyi. Mies, hän ajatteli, olivatko he enää miehiä, vai jotain paljon vähemmän, ehkä eivät juuri mitään.
”Teidän korkeutenne.”
”Voit jäädä tänne”, hän sanoi. ”Jos haluat.”
Theon katsoi häntä. Lumopuu katsoi häntä. Kaikki menneet virheet istuivat hänen rinnallaan.
Myöhemmin hän käveli pois mutta lumi piteli häntä. Kädet tärisivät. Ehkä tämä oli vielä yksi virhe.
5.
”Hän oli minun veljeni.”
”Hän oli minunkin veljeni”, Theon sanoi ja katsoi häntä.
Hän haluaa että lyön häntä.
Hän istuutui tulen ääreen. Luut natisivat. Theon katsoi toiseen suuntaan.
”Tule tänne”, hän sanoi.
Theon istuutui hänen viereensä. Äänet katosivat. Hän kuuli oman sydämensä. Ehkä se löi niin kovaa siksi että oli kerran jo vaimentunut. Hänen kätensä puristuivat nyrkkiin mutta niissä ei ollut enää voimaa.
”Kerro siskostasi.”
Theon katsoi häntä. He olivat rikki, hän ja Theon. Mikään ei korjaisi heitä ennen kuin lumi sataisi heidän päälleen.
”Miksi?” Theon kysyi.
”Hirtin pojan. Yövartiossa.”
Theonin silmät pysyivät vaiti. Sitten Theon kertoi ja hän kuunteli.
