Kirjoittaja Aihe: Arki-interventio | K-11, slice-of-life, slash | raapalekokoelma, 9/11  (Luettu 5686 kertaa)

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
Nimi: Arki-interventio
Kirjoittaja: Ronen
Ikäraja: K-11
Genre: slice-of-life, fluffy
Paritus: Valdemar/Sami
Haasteet: Fluffy10 #2; Kaiken maailman ficlettejä V, viikko 15/2017: Blokinmurtaja; Ficlet300 (ilmoitettu jokaisen osan yhteydessä erikseen); Arkifest

A/N: Viimeiset pari viikkoa blokannut ihan hitokseen paljon henk. koht. syistä. Kokeillaan, jos blokki lähtisi murtumaan mun suosikeilla, eli höttöslashilla ja Valsu-mussulla. <3 Tähän tulee ehkä kymmenkunta osaa, jotain pieniä söpiksiä arkipaloja Poikaystäväobsessiossa, K-11, esitellyistä Valdemarista ja Samista. Nauttikaahan, ja jättäkee kommenttia, jos haluatte piristää päivää? :>




arki-interventio
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6
7 - 8 - 9



Bussikorttidilemma
83. Rakastettu


”Saaamii.”

Valdemar heitti kätensä Samin olkapäiden yli ja painoi huulensa Samin takaraivolle. Sami katseli läppärin näytöltä antiikin ja keskiajan kirjallisuuden kurssin muistiinpanoja otsa kurtussa ja käänsi päätään niin, että Valdemarin huulet siirtyivät paljaalle iholle niskaan.

”Vaaalsu. Mitäs nyt?”

Valdemar kiersi sohvan ja istahti Samin viereen. Ennen kuin hän siirtyi omaan asiaansa, Valdemar katsahti näytölle.

”Kuningas Oidipus?”
”Sepä se. Murhasi isänsä ja pani äitiään. Life goals kyllä.”
”Ah, kreikkalainen tragedia. Onneks ei tarvitse enää murehtia tuollaisia.”
”Mmh. Paitsi kun mä luen tenttiin ja laitan sut kertaamaan näitä mun kanssa.”
”Mitää? Et varmana laita!”

Sami heitti pikaisen suukon Valdemarin suupieleen ja virnisti vinosti.

”Ai niin, koska herra Virtanenhan ei jauhanut minulle tuntitolkulla geeneistä ja genomeista tuossa jokunen viikko sitten?”

Valdemar pyyhkäisi poskensyrjäänsä ja naurahti Samille.

”No okei. Mut hei, oli mulla asiaakin.”
”Kerro, muru?”

(Valdemar ei voinut olla hymyilemättä Samin käyttämälle ’murulle’. Edelleenkin oli vaikea ymmärtää, että siinä vieressä istui joku niin helvetin seksikäs ja hauska ja ihana ihminen, joka halusi juuri hänet.)

”Mun matkakorttini jäi Sannin luo, ja mun pitäis olla keskustassa puolen tunnin päästä Elinan ja Aatun kanssa kahvilla. Haluutko lainata omaas?”
”Totta kai. Eteisen lipaston päällä, niinku aina.”
”Kiitos.”

Ja ennen kuin Valdemar karkasi, Sami veti hänet vielä suudelmaan.
« Viimeksi muokattu: 07.07.2019 23:21:20 kirjoittanut Ronen »

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 741
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Aaaa, olenko juuri kuollut ja jollain ihmeen ilveellä päässyt taivaaseen? Olen ihan fiiliksissä tästä uudesta raapalekokoelmasta, koska rakastan kaikenlaista arkista söpöilyä ja höpöilyä. Tällainen slice-of-life-meininki on ihanaa, kun pääsee ihan oikeasti kurkistamaan hahmojen jokapäiväiseen elämään. Siinä on jonkinlaista jännää intiimiyttä. Ja usein arjen hetkissä piilee vaikka mitä tunteita ja ajatuksia ja oivalluksia. Joten jee, olen innoissani! Olen innoissani myös siksi, että olen suuri raapalefani ja tietysti tykkään myös Valsusta ja Samista. Onpa hauskaa päästä lukemaan niistä taas!

Tämä ensimmäinen pätkä vastaa odotuksiani aika lailla täydellisesti, koska tämä on ihan kirjaimellisesti tällainen pieni siipale elämästä. Vieläpä tosi aidontuntuinen sellainen, kun luetaan tenttiin ja lainaillaan linkkikorttia. Arkisia, pieniä asioita, jotka ovat tuttuja monelle, mutta täytyy kyllä todeta, että Valsu ja Sami tekevät niistä omalla tavallaan hirmuisen suloisia! ;D Tuollainen takaapäin halaaminen ja suukotteleminen on minusta jotenkin ihan vastustamatonta. En myöskään voi vastustaa pientä huumoria ja hyväntahtoista piikittelyä. Ihanaa kun Valsulla ja Samilla vaikuttaa tämän ensimmäisen pätkän perusteella menevän hyvin. Ainakin niiden välillä on rutkasti hellyyttä. Ja molemmat ovat vissiin päässeet opiskelemaankin, mikä myöskin on hienoa.

Kiitos tästä, jään vesi kielellä oottelemaan lisää! -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
Walle, oot ihana, tiiäthän? ♥ minoon myös suuri arkihöpön fani (ja okei, mulla on takana aika hitokseen rankka pari kuukautta), niin tämän kirjoittaminen on melkein terapeuttista. ihanaa, että oot pompannut tänne mukaan seurailemaan. takaapäin cuddlaaminen on mun teksteissäni aika yleistä, joten eipä ihme, että se tännekin eksyi. ja joo, hyvinhän niillä on mennyt; yritin tuolleen salakavalasti ujuttaa tuonne viittauksia Poikkisobsession jälkimainingeista. ;> kiitokset vielä ihanasta kommentista, joka piristi iltaa - tässä jatkoa! ♥ ♥




Jogurttipurkki-invaasio
63. Vajaa


Sami palasi kauppareissulta kotiin, avasi vihellellen kotioven ja nakkasi näppärästi lenkkitossunsa eteisen kenkätelineeseen. Valdemar ei ollut vielä tullut iltapäivän luennolta takaisin, joten Sami ehtisi vielä hyvin imuroida ennen illan yhteisiä touhuja. Kauppakassi jäi tönöttämään keittiön pöydälle, Sami uudelleensijoitti sieltä leivän leipäkoriin, hedelmät vadille ja leikkeleet jääkaappiin, onlisitten laittamassa maitotölkkiä jääkaapin oveen kunnes –

”Tyhjä. Tyhjä. Melkein tyhjä. Miksi ihmeessä…?”


Kun Valdemar tuli luennolta kotiin, hän näki rivistön litran jogurttipurkkeja olohuoneen pöydän kulmalla.

”Heips. Oliko kiva luento?”

Sami halasi Valdemaria, jonka katse oli jämähtänyt purkkeihin. Kun halaus päättyi, Sami katsoi virnistys kasvoillaan Valdemaria, joka huokaisi syvään ja kääntyi pää kenossa hymyilemään takaisin poikaystävälleen.

”Mä tiiän kyllä, mitä sä yrität vihjailla tällä.”
”Kerro toki mullekin, muru.”
”’Voisitko olla jättämättä melkein tyhjiä jogurttipurkkeja jääkaappiin’, ehkä?”
”Se olis aika hyvä arvio tilanteesta.”
”Mulla on siihen ihan hyvä syy…”
”Niin?”

Valdemar lysähti sohvalle ja katsoi ylöspäin Samiin, joka kohotti vasenta kulmaansa.

”Mä ajattelen olevani tosi ahkera ja leikkaavani purkit auki, että saan kaavittua loput purkin pohjalta. Mut mä en koskaan jaksa.”

Sami purskahti lempeään nauruun ja pörrötti Valdemarin tukkaa.

”Voi muru. Tiiätkö, tähän olis kaksikin ratkaisua, jos vaan vähän ajattelisit.”
”Noh?”
”Yksi: pyydä mua avuksi. Tai kaksi: siirry pikkupurkkeihin.”

Valdemar painoi päänsä vähän häpeällisenä, mutta Sami veti hänet ylös ja painoi pieniä pusuja Valdemarin koko vasemman posken täyteen.

”Oot sä kyllä höpsö välillä.”
”Sori.”
”Ei siinä oo mitään anteekspyydeltävää. Katotaanko, onko noi vielä syötäviä?”
”Joo, katotaan vaan.”
”Ja jos ei oo, niin syötetään ne alakerran mummolle.”
”Sami!”
”Mitä?”

Valdemar sulki silmänsä ja hykersi Samin kaulalle.
« Viimeksi muokattu: 02.04.2018 20:17:24 kirjoittanut Ronen »

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 741
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Iiks, jo lisää! Jos tätä ilmestyy tähän tahtiin, tämä kerkiää pelastaa mun työmatkan vielä monta kertaa. ;D Yleensä en viitsi alkaa puhelimella askarrella kommentteja junamatkojen ratoksi, kun operaatio saattaa keskeytyä ikävästi, mutta tällaiset pienet arkiraapaleet on juuri sopivia junailukommentoitavia.

En kestä, Valsu ja tyhjät tai melkein tyhjät jogurttipurkit! Valsulla on kieltämättä kaunis ajatus toimintansa takana, mutta se on jäänyt vähän puolitiehen. Tunnistan vähän samaa itessäni, koska minullakin on usein jääkaapissa vaikka mitä (ikivanhaa) jonka aattelen hoitaa myöhemmin. Kummasti sitä vain ei ikinä jaksa tai viitsi! Mikseiköhän Valsu litistä niitä tölkkejä ja purista loppuja ulos? Tosin eihän sieltä siltikään ihan kaikkea saa. Auki leikkaaminen ja kaapiminen kuulostaa ihanan perusteelliselta!

Tässä raapaleessa ilmentyy minusta ihanasti se, miten erilaisia tapoja ihmisillä on ja miten niitä pitää koettaa sovitella yhteen, kun asutaan yhdessä. Onneksi Sami ei marmata mitenkään ilkeästi vaan pitää pilkkeen silmäkulmassa. Tykkään ihan hirmusti Samin leppoisuudesta ja huumorintajusta. Tuo mummokommentti on ihan paras. ;D

Kiitos aamuni piristämisestä, tällä starttaa työpäivä mainiosti! -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
Walle, kiitokset kommasta ♥ ei tätä ihan tuohon tahtiin nyt ole ilmestynyt, mutta toivottavasti silti piristää! hyvä että Samin musta huumori edelleen toimii :> kiitos vielä uudestaan ♥

A/N: Idea tähän lähti irkistä, kun eräs uusi ihminen kyseli että valkosuklaa-vadelma vai vadelma-marenki (tms), liittyi leivoksiin. Siitä siis otsikko. Also, saatoin vähän lyödä itseäni päähän tällä Whatsapp-ryhmäkeskustelumuodolla. :D





Valkosuklaakonsensus
70. Ystävällinen


Hei, nyt vähän apua 16.57
Leivon Samille ylläriks mut en osaa päättää
teenkö valkosuklaa-karpalokeksei vai         
omenapiirakkaa
                               16.58
Sanni Rautjärvi
Oi, pikkasenko söpöö?! <3 <3 <3
Keksejä!
                           16.59
Juho Kivihalme
valkosuklaa on aina jees 17.01                                               
Mitra Nikkilä
Omenapiirakka on vähän tylsä, tee
keksejä. Nam.
                     17.02
Eemi Filppula
Komppaan edellä olevia lol 17.05
Oho, harvemmin teiltä saa näin yksmielistä
suhtautumista johonkin :D
               17.06
Mut kiitokset kaverit <3 Alan leipomaan
keksejä sit ;)
                             17.06
Sanni Rautjärvi
Teetsä sillä teidän äiskän reseptillä? 17.07
Juu. Hyväksi havaittu jne. :p 17.07
Sanni Rautjärvi
Uuuuu ne on niin hyviä <3 <3 17.08
Eemi Filppula
Oon kateellinen poikaystävälles kun se saa
keksejä. :’D
                                   17.08
Eemi, tuu viettään iltaa meidän kanssa
niin saat kans keksejä ;p
           17.09
Eemi Filppula
Jotenkin mul on ton viestin perusteella
fiilis että meininki saattaa olla “cookies
and chill” lololol
                        17.09
Mitra Nikkilä
o.o 17.09
Eemi Filppula
Mitra pls, älä yhtään esitä viatonta siel 17.10

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 177
Toimii! Lisää kiitos :)

Luin ja kommentoin juuri tuon Poikaystäväobeesion ja pakko oli käydä etsimässä sun listauksesta, että onko Valdemaria ja Samia lisää, ja onneksi oli. Ja vielä tämmöistä super-hyper-ihanan pörröistä, ah, kiiiiiitos tästä <3 Tykkäsin kyllä jos tätä tulisi lisää ;)

Mutta, kuten ehkä huomasit, olen suuri fluffyn ystävä. Ja mikäpä parempaa kun tämmöinen arkielämän siirappi. Tuosta bussikortti-hommasta tykkäsin, kun se oli jotenkin niin realistinen ja samalla niin suloinen. Kiva oli myös huomata, että molemmat pääsivät opiskelemaan sitä mitä halusivat ja asuvat vielä kaiken lisäksi yhdessä.

Voihan jugurttipurkit ;D Tunnistan niin itseni tuosta *nolo* Mutta olen ottanut opikseni ja siirtynyt jo pikkupurkkeihin ;) Onneksi pojat eivät kuitenkaan syöttäneet noita sille alakerran mummolle.

Tykkäsin tuosta muru -sanan käytöstä. Suloinen mutta kertoo samalla kaiken.

Tämä viimeinen WA-ryhmäviestittely oli kiva. Tosin olisi ollut kiva kuulla myös minkälaisen vastaanoton keksit saivat ;) Vaikka uskon, että ovat maistuneet hyvin.

Kuten jo edellä totesin, lisää olisi kiva lukea.

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
Vendela, isot kiitokset ihanasta kommasta! Tämä on nyt jäänyt vähän taustalle, kun on ollut niin hirmuisesti muita kiireitä, mutta tämän vuoden agendana olisi kyllä tämä kirjoitella loppuun - yritän Arkifestin myötä inspiroitua tekemään näitä nyt lisää. Kiva että samastumispintaa ja realistisuutta löytyy, se on aina tosi jees. Ja ehkä niistä kekseistä kuullaan vielä lisää ;> kiitokset vielä! <3




Lastenvaunuirritaatio
203. Kärsimättömyys


Valdemar huokaisi syvään ja sulki silmänsä tuskaisena kuunnellessaan junan käytävällä edestakaisin hyppiviä ja kiljuvia lapsia. Sami käänsi katseensa luentotallenteesta huomatessaan poikaystävänsä turhautumisen, nyppäsi kuulokkeet korvistaan ja veti Valdemarin nojaamaan olkapäätään vasten.

”Tarviiko meidän oikeesti kestää tätä meteliä vielä puolitoista tuntia? Oon aika varma, että mulla hajoaa pää.”

Sami silitti Valdemarin pörrössä olevia hiuksia ja naurahti kevyesti.

”Ei meillä taida vaihtoehtoakaan olla, kun tässä junassa ei ravintolavaunua ole. Toki me voitais vaan esimerkiks mennä panemaan johonkin vessaan…”
”Hei!”
”No hei vaan. Sä tunnet mut.”
”Niin tunnenkin.”

Valdemar ei voinut kuin hymyillä ja kurottautui pussaamaan Samia.

”Koita kestää, Valsu.”
”Aina sun kanssas.”

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
A/N: Spurttiraapale V, kierros 1, maanantai & Arkifest II, haaste 30. Kiitos Saappaattomalle vilkaisusta ja otsikosta.




Flunssaresonanssi
14. Dramaattinen


Sami niisti äänekkäästi jo varmaan tuhannetta kertaa sinä aamupäivänä ja heitti suureleisesti paperinenäliinan roskakoriin, joka oli parin metrin päässä sohvasta.

”Mä kuolen. Tunnen jo kuinka lima ja kaikki muu äklö täyttää mun hengityselimistön ja mä vaan delaan massiivisena räkäpallona.”
”Höpsistä nyt. Sinä mitään kuole.”
”Kun mä kuolen, snapsilasini sä saat… sillä taivaan kapakoissa snapsit juodaan kolpakoista… kun mä kuolen, snapsilasini sä saat.”
”Sami rakas, mä vannon, etten lähde sun kanssa yksillekään sitseille enää, jos kehtaat laulaa säettäkään lisää tohon lauluun.”
”No okei.”

Valdemar naurahti silmäillessään pitkää ja vaikeaselkoista selontekoa – niin ironiselta kuin yhdistelmä tuntuikin, kun siitä ei mitään selkoa saanut – jostakin suolistobakteereihin liittyvästä tutkimuksesta. Sohvalla röhnöttävä Sami hapuili käsiinsä Järjen ja tunteet ja avasi sen kirjanmerkin kohdalta, mutta luovutti miltei heti. Ei lukemisesta tulisi yhtään mitään flunssan kourissa.

”Valsuuu.”
”No mitä.”
”Voisitsä tuoda mulle jotain juotavaa?”

Valdemar jäi hetkeksi miettimään, mitä toisi Samin litkittäväksi, kunnes hänen katseensa osui pöydällä lojuvaan appelsiinivuoreen.

”Mitä sanoisit jos mä tekisin sulle tuoretta appelsiinimehua? Siinä on vitamiinejakin, niin ehkä piristyisit tosta vähän.”
”Olisitko sä niin ihana? Tai totta kai olisit.”
”Haha. Joo, mä teen sulle appelsiinimehua.”

Hetkeä myöhemmin Valdemar kärräsi Samille pyöreällä tarjottimella Ikean lasia ja kannullista kirkkaanoranssia appelsiinimehua.

”Sä oot paras. Tiiäthän sen?”
”Joo joo, tiiän. Mitä tahansa mun komeelle, ihanalle poikaystävälle.”
”Psssht. Enintään oon silleen suhteellisen mukava. Saanko pusun? Vai pelkäätkö että bakteerit tarttuu?”

Valdemar virnisti ja silitti Samin niskaa, kun tämä kaatoi itselleen lasillisen mehua ja hörppäsi sitä.

”Sami, muista nyt että mä opiskelen juuri näitä asioita. Jos ne bakteerit olis tarttuakseen, niin mä olisin samanlaisessa miesflunssassa kuin säkin.”
”Silti sä oot vältellyt pussailua nyt neljä päivää ja hmm—”
(Sami vilkaisi seinäkelloa.)
”—kymmenisen tuntia.”

Valdemar nappasi Samin leuasta kevyesti kiinni ja käänsi tämän katsomaan itseään.

”Ootko koskaan kuullut itämisajasta?”
”En. Pussaa mua nyt, senkin pöhkö biologi.”

Ja niin Valdemar tekikin.

Gernumbli

  • ***
  • Viestejä: 239
  • Sisimmässään pieni kiusankappale
    • Tekstit
Voi ihanaa! Just sitä mitä tarvitsin tähän maanantaiseen tiistaihin. Tykkään niin kovin noista molemmista ja arkisuudesta, josta silti löytyy jutunjuurta. Kiitän, ei mulla syvempiä analyysejä tähän hätään :-)
"Gnome saliva is enormously beneficial! Luna, my love, if you should feel any burgeoning talent today — perhaps an urge to sing opera or to declaim in Mermish — do not repress it! You have have been gifted by the Gernumblies!"

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 177
Olipa ihana yllätys, kun tähän oli tullut jatkoa :) Kiitos!

Voihan junamatka! Voin niin samaistua tuohon fiilikseen kun ärsyttävät kakarat lapset mekastavat ja itse haluaisi vain nauttia matkasta. Mietin vain, että mihinhän pojat mahtoivat olla matkalla? Selviääköhän se jossain vaiheessa ;)

Ja sitten tämä miesflunssa, voihan awww tuota loppua <3 Ihana tuollainen oma, pöhkö biologi. Olit onnistunut saamaan tähän just sitä oikeaa miesflunssan fiilistä ;D Suloista, pörröistä arki-fluffya.

Kiitos näistä, jään odottelemaan taas lisää :)

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
Gernumbli: Maanantaiseen tiistaihin varmasti sopiikin tällainen slice-of-lifen ja fluffyn rajamaastossa pyörivä teksti. :> Kiitos kommentista ja kiva, että tykkäsit!

Vendela: Toivottavasti tämäkin on kiva yllätys siis, kun parin kuukauden tauon jälkeen taas palailen tänne rikospaikalle. :3 Ihanaa, että kelpasi, ja kiitokset kommentista!

A/N: Osallistuu Arkifest II:een haasteella 29 (nukkuminen ja nukkumisjärjestelyt).





Aamuhalausnegotiaatio
197. Inho


Sami ei inhonnut mitään maailmassa niin paljon kuin Valdemarin herätysääntä. Se oli ärsyttävä sirityksen ja ties minkä välimuoto; Sami ymmärsi, että siksi juuri se oli tehokas herätysääneksi, mutta silti se onnistui joka ikinen aamu aiheuttamaan hänelle ensimmäiseksi hereilläoloajan reaktioksi hampaidenkiristystä.

”Valsu, voitko nyt heittää sen herätyksen jo kuuseen? Kaikkien täällä ei tarvi herätä puoli kahdeksalta.”
”Sori, muru.”

Valdemar nousi laiskasti sammuttamaan herätyksen lipaston päällä olevasta kännykästä, eikä ehtinyt kuin istahtaa sängyn reunalle takaisin, kun Sami kaappasi hänet jo vyötäisiltä halaukseen peiton alle. Samin tyytyväinen hyminä resonoi Valdemariin, joka sulki silmänsä auvoisena ja hymyili leveästi. Hetken hän oli jo valumassa takaisin unen maille… mutta sitten hän tajusi, että nyt ei vain ollut varaa mennä takaisin nukkumaan. Kesätyövuoro läheisessä lähikaupassa alkaisi tunnin päästä, eikä hänellä ollut varaa myöhästyä töistä.

Valdemar pyristeli Samin käsivarsien otteesta ylös, mutta niiden ote hänen ympärillään vain tiukentui.

”Rakas. Mun täytyy tehdä aamutoimet, että ehdin töihin.”

Sami rutisti Valdemaria hetken vielä tiukemmin.

”Mm-mm-mmmm. Mä oon niin kuin poikaystäväversio pirunnuorasta, nutistan sut hengiltä halauksilla. Älä karkaa, haluun cuddlata poikkikseni kanssa.”
”Mä en rakastaisi mitään niin paljon kuin jäädä tähän, mutta mun on pakko tästä just kohta lähteä liikenteeseen.”
”Kyllä sä nyt voit muutaman minuutin odottaa. Enkö mä nyt ansaitse sitä?”

Valdemar käännähti ympäri niin, että hänen kasvonsa olivat muutaman sentin päässä Samin raukeista kasvoista. Hän nuolaisi huuliaan kepeästi ja uppoutui kevyeen suudelmaan. Samin suunpielet nousivat leveään virneeseen, kun Valdemar irrottautui hänen huuliltaan.

”Ei tollasia kysymyksiä saa esittää.”
”Kyllä mä saan, kun oon sun poikaystävä. Ja sitä paitsi, mulla on maailman paras poikaystävä, niin mä väitän, että silloin mulla on myös etuoikeus pidätellä sua sängyssä vähän herätyksen jälkeen.”
”Jaa, mikä logiikka tuossa muka on takana?”
”Tämmöinen.”

Sami nosti kätensä Valdemarin vyötäisiltä tämän kaulalle ja niskalle ja suuteli tätä uudestaan niin syvään kuin pystyi. Suudelman vaikutuksesta Valdemarilta alkoi loppua happi keuhkoista; onneksi tästä otteesta oli helpompi liueta. Kun Valdemar sai itsensä pystyyn, Sami nostatti kasvoilleen harmistuneen ilmeen.

”Höh. No, olkoot! Mene! Jätä minut tähän!”
”Niin jätänkin.”

Valdemar kumartui heittämään pikaisen suukon Samin otsalle.

”Mutta kohta voit tulla syömään aamupalaa mun kanssa. Riittääkö?”

Sami katsoi Valdemaria miettivä ilme kasvoillaan ja päätti.

”Riittää.”

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 177
Kyllä, tämä oli kiva ylläri :) Kiitos!

Ihanan suloinen hetki <3 Tästä olisi voinut tulla jotain vähän enemmänkin, mutta toisaalta kiva että tämä meni näin. Näiden pitääkin olla tämmöisiä arkisia pätkiä.

Löysin tästä tosi paljon samaistumisen kohteita. Pystyin niin asettumaan Sami asemaan, joka pidättelee rakastaan vielä hetken sängyssä. Minusta on ikävää jos kumppani meinaa livistää kun itse voisi vielä makailla ;) Mutta olen kyllä ollut monet kerrat Valdemarin asemassa, jolloin olen joutunut karkaamaan toisen käsistä. Joten puolensa ja puolensa... Toteutus oli kuitenkin oikein kiva ja onnistunut!

Toivon taas jatkoa *koiranpentukatse*

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
Vendela: Eipä mitään, kiva ilahduttaa! :3 Mulla on jotenkin fiilis, että näillä kahdella asioista voisi useinkin tulla vähän enemmän, mutta ikärajan vuoksi taidan nyt varjella "pieniä lukijaparkoja". Kiitos kommentista; tässä jatkoa! <3




Suihkudisruptio
198. Irstailu


Sami hengitti syvään ja antoi linnunmaidon lämpöisen veden valua päälaeltaan olkapäille. Kuuma suihku juoksulenkin jälkeen tuntui kohtuuttoman hyvältä, ja sellaisina hetkinä Sami ymmärsi, kuinka hyvin asiat olivat Suomessa – siinä hän tuhlasi ämpäritolkulla vettä pelkkään nautiskeluun, kun jossain Afrikassa lapset kuolivat puhtaan veden puutteeseen.

Mutta kai hän nyt vähän ansaitsi luksusta. Sami liu’utti sormiaan hiustensa lomassa, huolehti siitä, että jokainen kohta sporttisesta vartalosta oli valmis saippuointia varten – ja tunsi yhtäkkiä käden, joka puristi häntä jämäkästi pakarasta. Sami käänsi hanan pois päältä, kääntyi ympäri ja kurkisti seinän ja suihkuverhon välistä.

Valdemar seisoi virnistellen pelkät bokserit jalassa vessanpöntön edessä.

”Senkin irstas pervo. Tuut vaan kourimaan viattomien mutta toisaalta aika kuumien jätkien pyllyjä silloin, kun ne on suihkussa. Ei noin saa tehdä!”
”Ai, ei vai? Siinä tapauksessa taidan jättää sun seuraan suihkuun liittymisen väliin…”
”Vai että semmoista!”

Sami työnsi suihkuverhoa syrjään, kiskoi Valdemarin kaulasta lähemmäs ja länttäsi märät huulensa hänen suulleen. Valdemar sulki silmänsä ja nautti täysin tuumin kirjallisuustieteilijänsä kiihkeästä suudelmasta – kunnes tunsi yhtäkkiä Samin molemmat kädet runttaamassa hänen takapuoltaan täysin palkein. Valdemar ynähti, muttei tietenkään irrottautunut imuttelusessiosta. Hänellä ja Samilla oli tapana ryhtyä välillä tietynlaisiin tahtojen taisteluihin ja katsoa, kumpi luovuttaisi ensin – useimmiten se oli Valdemar – mutta nyt hän oli päättänyt, että Sami saisi hävitä. Suudelma jatkui ja jatkui, Valdemar työntyi suihkunurkkaukseen ja lopulta Sami vetäytyi ensimmäisenä.

”Vai että sellainen pusu tällä kertaa.”
”Joo. Problem?”
”Ei mulla mitään ongelmaa oo. Etenkään, kun mä voitin.”
”Etkä voittanut.”
”Voitinpas. Tän takia.”

Sami loikkasi syrjään ja avasi kylmälle käännetyn hanan täysille, päästäen vedet suoraan Valdemarin niskaan.

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 177
Hahaa *huutonaurua*
Tämän loppu oli aivan paras! Kivasti kasvatit fiilistä ja sitten lopussa olikin tuollakin kiva ylläri. Hah!

Nyt kyllä vähän harmittaa, että varjelet 'pieniä lukijaparkoja' ;) Mutta joo, toimii tämä näinkin ja hyvin toimiikin. Arjessa pitää olla tällaisia hassuja, kuumia ja hellyttäviä hetkiä, kiva kun tarjoilet niitä meille lukijoille.

Hymyilin täällä, kun olit onnistunut työntämään afrikan köyhätkin tähän pätkään, vaikka tottahan se on. Suomessa asiat ovat todella hyvin ja sitä pitäisi osata arvostaa.

Janoan lisää,
Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

kaaos

  • huitulapää
  • ***
  • Viestejä: 1 090
Noniin heipä hei k-kampanjasta kaaos, terve!

Luin ensin poikaystäväobsession, siinä oli hyvää huumoria ja liikuttavia nuoruudenkuvauksia limaisine ensisuudelmineen. Mun mielestä oli hauskaa, ja realistista, että Valdemar sai ensisuukkonsa vasta abina. Ei kaikki "teinisekoile". Toisaalta se teki juuri uskottavaksi sen, että Valsu oli niin varma, ettei tulisi löytämään ketään.

Söpöä, että poikkisehdokaskierros päätyi lähtöruutuun ja sexykäs sami sai uuden mahiksen.

Sitten tämä parisuhdesarja jatkuu mukavasti, ihana lukea tuollaisesta helpohkosta elosta, jossa vajaat jugupurkit on ongelma eikä hullut draamailut!!

Jee!

Ps. Jotenkin liikkis tämä sun oma paikkakunta myös, missä nämä asustelevat. Hihi ihana jos Turun nimi oiskin Kielopelto :3
words make worlds

tuorein jatkis: Hämäränsäteet, K15, H/D

ava: sokerisiipi, bannu: Ingrid

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
Vendela, kaaos - kiitos hurjan paljon kommenteista! Sami ja Valdemar ovat kyllä yksiä mun suosikkihahmoistani omassa tuotannossa, ja on ilo kuulla, että he tuottavat muillekin iloa. Kiitos, kiitos! <3

A/N: Pitkästä aikaa täällä! Vuosihaasteessa yksi tavoitteistani on kirjoittaa tämä vihdoin loppuun, ja nyt päätin Finikesän kunniaksi raapustaa tänne ainakin nyt pari osaa lisää. Ensimmäinen osallistuu [FINIKESÄ] Kesäbingoon (teksti, joka on osa suurempaa kokonaisuutta), jälkimmäinen taas [FINIKESÄ] Kaiken maailman teksteihin, jossa viikkotehtävänä tällä viikolla oli kirjoittaa kirjoittamisesta. Nauttikaahan! <3




Pehmiskonfuusio
113. Perjantai


Oli torstain ja perjantain välinen yö – pääpäivä, niin kuin opiskelijapiireissä sanottiin. Sami ei ollut mikään poikkeuksellisen suuri opiskelijabileiden ystävä, mutta Valdemarin mieliksi oli lähtenyt tuulettamaan haalareitaan. Kaksikko oli päätynyt bileiden jälkeen Burger Kingiin, koska Valdemar – omien sanojensa mukaan – kaipasi mozzarellatikkuja ja sweet and sour -kastiketta niin paljon, että olisi voinut vaikka myydä sielunsa. (Sami oli keksinyt asiasta ainakin kolme säädytöntä vitsiä, mutta päätti pitää suunsa kiinni, koska Burger Kingin aula oli tupaten täynnä laskuhumalaisia opiskelijoita eikä siten ihan täynnä sellaista kohdeyleisöä, jolle Sami halusi läppiään laukoa.)

Viimein tuli kaksikon vuoro tilata.

”Kaheksan mozzarellatikkua ja sweet and sour -dippi, kiitos.”
”Ja sulle?”

Sami siristi silmiään menuja kohti kaksi sekuntia ja päätti.

”Keskikokoiset ranskikset ja kinuskipehmis.”

Valdemar ei ajatellut asiaa sen enempää, mutta kun parivaljakko pääsi tilauksensa kanssa pöytään istumaan, hän tiirasi puoliksi tuomitsevalla, puoliksi oudoksuvalla katseella, kun Sami dippasi ranskalaisiaan suoraan jäätelöön.

”Mitä sä oikein teet?”

Sami heitti kädessään olevat perunat suuhun ja katsoi poikaystäväänsä.

”Mitä tarkotat?”
”Dippaat… pehmikseen. Mitä hittoo?”
”Tää on hyvää! Rapeita suolasia pottuja, viileetä makeeta pehmistä ja kinuskikastiketta… ei voi ihminen parempaa toivoo.”

Valdemar ravisteli päätään Samin hempeän ranskis-sundae-fantasioinnin perään – ja dippasi ajatuksissaan vahingossa mozzarellatikkuaan Samin pehmikseen. Sami repesi nauramaan ja Valdemar kurtisti kulmiaan, kohautti olkapäätään ja haukkasi silti tikusta. Hämmentävää kyllä, yhdistelmä oli jopa ihan toimiva.

”Noh, miltä maistuu?”
”Tää on… ei niin huono kuin olisin kuvitellut. Ehkä pitää…”
”… kokeilla ranskiksilla? Anna mennä.”

Sami pyöräytti ranskalaispussinsa Valdemariin päin ja virnuili sellaista ”minähän olin oikeassa” -hymyä, joka oli harvinainen herkku. Valdemar otti ranskalaisen ja pisti dipaten.



Pornonkirjoitusstigma
178. Hengenravinto


Sami venytteli keittiössä ja kuunteli, kuinka Valdemar paukutti menemään näppäimistöllään olohuoneen puolella. Jotakin Valsu innokkaasti kirjoitteli, eikä kyseessä ollut mikään luentopäiväkirja – sen verran niihin yleensä liittyi puhinaa ja ähinää ja turhautumista, ja nyt Valdemar jopa välillä hihitteli koneensa ääressä. Niinpä Sami hiipi keittiöstä kurkkimaan sohvan selkänojan yli läppärin näytölle. Siellä oli paikoin kuumottelevaakin tekstiä joistakuista nimeltä Shiro ja Lance – Sami ei ollut ihan varma mistä oli kyse, mutta Valdemar oli kyllä intoillut viime aikoina kovin jostain Netflixin scifi-animaatiosarjasta ja koittanut saada hänetkin katsomaan sitä.

Sami havahtui ajatuksistaan, kun Valdemar löi läppärin näytön kiinni ja katsoi häntä yhtäkkiä.

”Oliko jotain asiaa?”
”Aattelin vaan, että mitä kirjoitat.”
”Öö… yhtä koulujuttua vaan.”
”Jaa, onko teille tullut uusi luennoitsija nimeltä Shiro?”

Valdemar helahti aivan punaiseksi ja Sami tajusi heti, että oli varmaan osunut aika arkaan kohtaan. Hän kiersi sohvan ja istui Valdemarin viereen.

”Muru, anteeksi. Ei ollut tarkoitus vakoilla.”
”Äh, kaikki on ihan ookoo. Mä vaan… mä harrastan kirjoittamista, tiiäthän.”
”Joo?”
”Ja, noh, kirjoitan välillä vähän sellaisiakin juttuja, joista en välttämättä oo niin ylpeä.”
”Sellaisia, joita et välttämättä näyttäisi äidillesi?”
”Niin.”
”Pornoa.”
Niin.

Sami nauroi pää heiluen ja Valdemarin suu jäi apposen auki vastauksena reaktiolle.

”Mikset oo kertonut aiemmin mulle? Mä opiskelen kirjallisuutta, ymmärrän hyvän tekstin päälle, osaan oikolukea ja niin edelleen.”
”Juuri siksi en oo kertonut. Koska mä en tiedä onko tää hyvä teksti.”
”Se on sun tekstisi. Miten se ei olisi hyvä?”

Valdemar katsoi hetken poispäin, avasi läppärin uudestaan ja työnsi sen Samin syliin. Sami nyökkäsi kiitoksena ja alkoi silmäillä tekstiä. Hän ei reagoinut mitenkään, mikä sai Valdemarin yhä enemmän. Kun Sami sai sivun vihdoin loppuun, hän nosti koneen sylistään pöydälle, otti Valdemaria käsistä kiinni ja katsoi häntä syvälle silmiin.

”Sä olet erinomainen kirjoittaja, tän tekstin perusteella ainakin. Käytät kielen kuvallisuutta hienosti, sun tekstisi on konstailematonta ja aitoa.”

Valdemar huokaisi helpotuksesta ja naurahti epävarmasti.

”Ja…”
”Ja…?”
”Ja luettuani tän mä luulen, että tarvitsen sua vähän avuksi tuolla makkarin puolella.”

Sanat jäivät raksuttamaan hetkeksi Valdemarin mieleen, kunnes hän tajusi katsoa alas. Samin urheilushortseissa pullotti pahasti, ja se tuntui isoimmalta kiitokselta, jonka Valdemar olisi voinut tekstistään saada.

”Mennään sitten, senkin pervo.”

Ja he menivät.
« Viimeksi muokattu: 07.07.2019 23:24:10 kirjoittanut Ronen »

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 177
Olipa kivaa tulla tänä aamuna Finiin ja löytää nämä kaksi rapsua täältä :D Nämä tyypit ovat ihania ja heistä lukee oikein mielellään, joten kivaa kun jatkoit tätä sarjaa!

Ekassa oli kiva tunnelma. Tosin en tiedä onko tuo ranskis-pehmis nyt kovin suurta herkkua, mutta pitänee joskus kokeilla ;) Ehkä se vaatii myös oikeanlaisen (humala)tilan? Mutta mielenkiintoinen makuyhdistelmä.

Toinen rapsu oli ehkä enemmän mieleeni, sillä kirjoittaminen ja siitä kirjoittaminen on kivaa. Hauskaa, että Valdemar oli innostunut Voltronista. Omasta ficcaamisesta voi olla vaikea kertoa lähipiirille tai kumppanille, mutta kivaa että Sami suhtautui asiaan tällä tavoin. Aika kuumaa tuo teksti taisi ollakin kun Sami noin innostui ;)

Mutta hurjan kivaa, että palasit näiden pariin. Toivottavasti Finikesä saisi potkittua nuo loputkin osat ulos ;)

Kiitos,
Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Gernumbli

  • ***
  • Viestejä: 239
  • Sisimmässään pieni kiusankappale
    • Tekstit
Eikä, ihanaa! Mmmmm, teet arjesta niin tavoiteltavaa. Mitäpä sitä suuriin spektaakkeleihin voimavarojaan tuhlaiskaan, kun onni voi olla olohuoneessa.. Ja miten hellää on kaikki se unenkarheus ja sängynlämpöisyys ja arkinen hassu- ja tassuttelu <3

T. Ger(not-that-numb)li
"Gnome saliva is enormously beneficial! Luna, my love, if you should feel any burgeoning talent today — perhaps an urge to sing opera or to declaim in Mermish — do not repress it! You have have been gifted by the Gernumblies!"