Ficin nimi: Liiketoimiläheisyyttä
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Ranma ½
Ikäraja: S
Paritus: Tulkinnanvarainen Kuno/Nabiki
Genre: Draama, slice of life
Summary:
”Sen ainakin tiedän, että olisit vallan onneton ilman minun läsnäoloani.”A/N: En olekaan aiemmin kirjoittanut Ranmasta mitään, vaikka kyseisen sarjan fani olen ollutkin jo hämmentävän kauan. Näiden kahden kohdalla ajatukseni ovat hieman solmussa, sillä jollain tapaa shippaan heitä ihan älyttömästi, mutta Nabiki on kyllä sen verran kylmä ja rahanahne tapaus, etten tiedä tulisiko siitä pitkässä liemessä mitään... Turha pohtia sellaisia, asiaan. xD
Kirjoitin nimet laiskasti vain suomijulkaisun mukaan, eli macronit on jätetty pois: Kunō on Kuno ja Tendō on Tendo. Jenien muuntamiseen euroiksi taas pätee ihan kelpo nyrkkisääntö 100 jeniä = 1 euro. Osallistuu
Otsikkohaasteeseen (ideaotsikko).
***
Sivusilmällään Nabiki havaitsi Tatewaki Kunon tuijottelevan etäälle utuisin silmin kuin tämä ei edes olisi samassa tilassa hänen kanssaan. Mitä enemmän minuutteja kului, sitä kiusallisemmaksi se alkoi käydä.
”Sata jeniä ajatuksistasi.”
Kuno huokaisi raskaasti kuin olisi jo odotellutkin hänen kommentoivan jotain.
”En voi olla pohtimatta, miten ihanainen Akane on takuulla istunut monet kerrat tässä samassa paikassa”, nuorukainen totesi melodraamaa äänessään ja viittasi kätensä laiskalla eleellä talon verantaa. ”Ehkä jopa juuri tässä kohdassa kuuntelemassa tuulikellon helyä, katselemassa kesän aurinkoa nostaen siroilla sormillaan mansikoita huulilleen –”
”Akane ei pahemmin välitä mansikoista”, Nabiki tokaisi keskeyttäen paatokset. ”Eikä auringon katseleminenkaan kovin tervejärkiseltä kuulosta, Kuno pieni.”
”Ei pidä takertua pikkuseikkoihin”, tämä virkkoi takaisin. ”Auringosta nauttiminen kuuluu kesän taikaan! Pilvetön taivas, rannan valkea hiekka, meren aallot...”
Kuno kuulosti jälleen uppoutuvansa omiin ajatuksiinsa maalaillessaan mieleensä kuvaa täydellisestä kesäpäivästä.
”Älä nyt vain sano, että mietit Akanea uimapuvussa.”
”Voih, en saata kiistääkään! Mieleeni iskostui kuva, jossa kellumme aaltojen lempeässä keinunnassa...”
”Akane uppoaisi mereen tuota pikaa”, Nabiki tuumasi vaivautuen muistuttamaan Kunoa sisarensa uimataidon puutteesta, mikäli sillä nyt oli jotain merkitystä tämän apeaan haaveiluun. ”Vaikka hänen onnekseen Ranma todennäköisesti kirmaisi hätiin alta aikayksikön.”
”Älä käännä veistä haavassa”, Kuno murahti kasvoillaan pisteliäs irve. ”Sen lisäksi, että se pahuksen Saotome ryösti ihanan Akanen, myös lettipäinen tyttö on kadonnut luotani tyystin!”
Muutama kuukausi sitten oli todella tapahtunut kirjo erinäisiä tapahtumia, jotka olivat muuttaneet lähiympäristön elämänmenoa varsin merkittävästi. Toisella kertaa onnistuneiden häiden seurauksena Ranma ja Akane olivat viimein saaneet toisensa niin hyvässä kuin pahassa, mutta sen lisäksi erittäin hyödyllinen ja kaivattu tuliainen Kiinasta oli viimein murtanut kirouksen, joka oli ollut syypää moniin päättömyyksiin ja väärinkäsityksiin. Kunon oli ollut jokseenkin vaikea sulattaa ajatusta, että Ranko-serkku oli pysyvästi muuttanut muualle.
”Minua niin lämmittää kuulla, miten jauhat toisista naisista makoillessasi pitkin pituuttasi verannallamme ja hyödyntäessäsi reisiäni tyynynä paksulle pääkopallesi.”
”Hetki, mikä on tuo kaunaa uhkuva sointi?” Kuno kohotti katseensa vilkaisten häntä ylösalaisin. ”Tämänhän ei pitänyt merkitä kummallekaan piirun vertaa?”
Nabiki kohautti huolettomasti olkiaan. ”En ole muuttanut kantaani sen suhteen.”
”Olen aistivinani sangen epäluonteenomaista auraa.”
”Taidat kärsiä aistiharhoista.” Nabikista tosin tuntui, että sellainen päti Kunoon melkein missä asiassa tahansa. ”Sen ainakin tiedän, että olisit vallan onneton ilman minun läsnäoloani.”
Kuno murahti aikeenaan kommentoida jotain poikkipuolista, mutta tyytyi pysymään hiljaa. Kommentti oli näemmä osunut maaliinsa kiistattomana faktana.
”Minut saa onnettomaksi lähinnä rahanahneutesi.”
”Liiketoimia ei hoideta päänsilittelyllä, Kuno rakas. Ellei tämä sitten merkitse sinulle jotain muutakin?”
”Älä puhu pehmoisia”, nuorukainen tuhahti koppavasti ja kääntyi kyljelleen kasvot poispäin hänestä. ”Liiketoimet ovat liiketoimia, ja sinä puolestasi piinkova bisnesnainen, Nabiki Tendo.”
”Tuon toivoinkin kuulevani”, Nabiki hymähti laskien kätensä Kunon aavistuksen kihartuville hiuksille. ”Sitä puheenollen, ajattelitko kauankin piristää tänään päivääni?”
”Ehkäpä. Olet toisinaan pahuksen hyvä kuuntelija.”
”Ilo on minun puolellani.”
”Ihan varmasti. Paljonko haluat toisesta tunnista?”
”Tuhat jeniä.” Nabiki saattoi aavistaa, miten Kuno kurtisti kulmiaan.
”Vain tuhat? Täytyy sanoa, että osaat yllättää silloin tällöin.”
”Hmm, en pidä kaavoihin kangistumisesta.”
”Siksikö silittelet hiuksiani?”
”Häiritseekö se?” Nabikin sormet pysähtyivät kuin käskystä.
”En minä niin sanonut.” Kunon äänensävystä ei oikein voinut päätellä mitään syvällisempää.
”Olin tosin aikeissa velottaa siitä erikseen.”
”Kaikin mokomin.”
