Kirjoittaja Aihe: Riverdale: Takapihalle maailmaa pakoon, S | draama, angst | Betty/Veronica | 5/5  (Luettu 1574 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 862
Nimi: Takapihalle maailmaa pakoon
Fandom: Riverdale
Ikäraja: S
Tyylilaji: angst, femme, draama
Paritus: Betty/Veronica
Haasteet: Angst10 II sanalla kunnollinen ja Otsikoinnin iloja (paikkaotsikko)

A/N: Hui, uusi fandom! Tämä sijoittuu 6. jakson aikoihin, jonka väliin olen luonut ylimääräisen, kuvitteellisen päivän. Betty ja Veronica ovat varsin shipattava kaksikko ensimmäisestä jaksosta lähtien ♥︎ Olen niin iloinen, että sain tämän valmiiksi eikä tämä jäänyt keskeneräisenä homehtumaan koneeni tiedostoihin. P.S. inhoan Bettyn äitiä ja se on huomattavissa :D


Takapihalle maailmaa pakoon

1.

Betty avasi ikkunan ja huomasi kesän tulleen takaisin. Odottamaton kuumuus tukahdutti keuhkot ja auringonsäteet tekivät ristipistoja silmiin. Betty olisi voinut kaivaa vaatekaapista hihattoman kesämekkonsa, mutta sellainen tuntui tänään liian kevyeltä ja pinnalliselta. Sen sijaan hän pukeutui kukkakuosiseen t-paitaan ja farkkuihin. Ole aina siisti ja moitteeton, äidin ääni sihisi julisteiden raosta. Vapisevat sormet tarttuivat harjaan ja kiskoivat hiukset kunnollisen tytön kunnolliselle ponihännälle.

Kuuma ilma seisoi keittiössä. Äiti leyhytteli muotilehteä hikoilevien kasvojensa edessä.

”Ilmastoinnin sitten pitikin hajota juuri tällaisena päivänä!” äiti valitti.

”Korjaaja tulee heti huomenna”, isä yritti rauhoitella. Keittiötaso napisi äidin kynsien tahtiin.

”Pikkukaupungit”, äiti puuskahti. Ei pikkukaupungit, Betty ajatteli pilkkoessaan pannukakkua juuri sopiviksi suupaloiksi, vain Riverdale.

”Elizabeth!” äiti tiuskaisi. Betty suoristi selkänsä ja puristi aterimia niin lujasti, että se teräs tuntui yrittävän käsien läpi. Äidin kylmät haukansilmät etsivät hänestä puutteita ja vikoja kuten aina. Yleensä se tuntui satuttavalta ja nöyryyttävältä, mutta tänään raivo kutitteli tytön huulia. Hän tahtoi huutaa, ettei kaivannut äitinsä mielipiteitä eikä moitteita. Betty tahtoi tuntea itsensä riippumattomaksi. Miltä se tuntuisikaan, jos äidin odotukset eivät ylettäisi häneen?

”Niin, äiti?” Betty kysyi kuin ei tietäisi, mitä asiaa äidillä oli. Hän kuulosti tottelevaiselta niin kuin hyvän ja kunnollisen tyttären kuului ollakin. Se tuntui itsepetokselta, ja jokin Bettyn sisällä ulvoi raivosta ja pettymyksestä. Hän pelkäsi sitä ääntä. Se oli vieras, mutta vahva, ja se voimistui päivä päivältä. Jonain päivänä se pirskahtaisi ulos ja sanoisi, mitä haluaisi. Salaa Betty odotti sitä päivää.

”Tuo paita repsottaa ylläsi. Käy heti vaihtamassa se”, äiti komensi. Betty nyökkäsi ja söi loppuun. Tänään ei olisi se päivä.

« Viimeksi muokattu: 23.04.2017 01:28:35 kirjoittanut Sokerisiipi »


hei rakas kerro mulle
mikä on tää tunne
kun ei riitä linnunratakaan

Tuhisija

  • Vieras
Jee femmeä! :33 Ja vieläpä Beronicaa, hih.

Betty ja Veronica ovat kyllä varsin shipattava kaksikko, joten odotankin innolla kuinka saat nämä tyttöset vähän pussailemaan (pussailemaan joohan!) ja näin :3 Mutta Betty on kyllä tässä niin oma itsensä, voin niin nähdä kuinka Bettyn aamu kulkee ja voin nähdä tämän ilmeet ja voin niin hyvin kuvitella, että Betty ajattelee juuri noin. Myös Bettyn äiti oli tässä ensimmäisessä osassa hyvin oma itsensä, juuri sellainen kuin Bettyn äidin on annettu ymmärtää olevan heti ensijaksoista saakka. Etsii tyttärestään moitittavaa, koska tahtoo koulia tästä juuri täydellisen ja priimuksen kaikin puolin.

Bettyä käy kyllä sääliksi sarjassa ja tässä, kun äiti on noin tiukka ja ankarahkokin ja tuntuu haluavan kontrolloida Bettyn elämää joka suunnalta, pienimmissäkin asioissa. Ja Betty on niin oma itsensä, ettei tykkää selvästikään äitinsä asennoitumisesta häneen, muttei uskalla kuitenkaan tuoda sitä ilmi. Ainakaan vielä. Voi Betty :<

Tässä oli taustalla juuri sellaista yllättävän kesäpäivän tuntua ja tyksin kovin tuosta, kuinka kuvailit auringon tekevän ristipistoja silmiin. Myös Bettyn sekä tämän äidin olemus saivat erinäisistä pienistä maininnoista ja sanoista voimaa. Bettyn kunnollisen tytön kunnollinen poninhäntä ja äidin kynsien tahtiin napiseva keittiötaso. Myös Bettyn vapisevat kädet, niihin kiinnitin huomiota. Betty tahtoo miellyttää äitiään olemalla juuri se kunnollinen tyttö, jonka äiti hänestä tahtoo, mutta se kalvaa häntä myös sisältä.

Tosi kiva aloitus tälle lyhyelle tekstille ja odottelen jatkoa ja sitä, mitä ja miten Bettyn ja Veronican shippisyys ilmenee tässä :3 Kiitos paljon!

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 862
Tuhisija: Minä ja femme olemme niin harvinainen ilmestys, että koetas nyt nauttia! :D Ihana kuulla, että Betty vaikuttaa Bettyltä, koska uusi fandom ja uusi kertoja ovat aina vähän pelottava paikka. Bettyn äiti on ynnh, en tykkää siitä yhtään, mutta hänestä kirjoittaminen oli kuitenkin oudon helppoa. Kiva, että pidit ja kiitos kommentista!!

2.

Tavallisesti Archie odotti häntä postilaatikon vieressä, ja he kävelivät yhdessä kouluun. Tänään Archien tilalla kuitenkin seisoi Veronica. Tytöllä oli isot merkkiaurinkolasit, tummansininen, hihaton mekko ja kipakanpunaista huulipunaa. Vaikutelma oli tyrmäävän tyylikäs kuten aina. Salaa Betty kadehti ystäväänsä. Hänkin olisi halunnut olla yhtä itsevarma.

”Veronica, hei!” Betty tervehti. ”Mitä sinä täällä teet?”

Veronican suu suli sydämelliseen hymyyn, ja he halasivat.

”Tänään me lintsataan, Betty”, Veronica ilmoitti matalalla äänellä. ”Kävellään.”

”Lintsataan?” Betty toisti. Pelkkä ajatus lintsaamisesta sai hänen sydämensä hermostumaan. Betty ei ollut ikinä tahallaan jättäytynyt pois koulusta.

”Niin”, Veronica sanoi päättäväisesti. ”Tänään on täydellinen päivä. On niin kuuma, etten todellakaan aio hikoilla koulun penkillä. Tämä saa olla näpäytys äidilleni. Näin hänet eilen pussailemassa Fred Andrewsin kanssa.”

”Mitä?” Betty hämmästyi ja katsoi tarkkaan Veronican kasvoja. Tyttö yritti olla tyyni ja tavoittamaton, mutta rivakasta kävelystä ja katseen välttelystä Betty huomasi, miten tolaltaan hänen ystävänsä oli.

”Olen pahoillani.” Muuta ei sanottu muutamaan kortteliin.

Äkkiä Veronica pysähtyi ja tarttui Bettyä käsistä.

”Ole kiltti, B!” Veronica pyysi. ”Pysyn hädin tuskin kasassa. En vain voi mennä kouluun tänään. Tehdään jotain hauskaa! Mennään uimaan. Sekoitellaan drinkkejä. Juoruillaan. Mitä ikinä haluat!”

Betty ei innostunut ajatuksesta, että hurjastelisivat niinkin julkisesti kuin vaikka uimalla joessa. Hän ei ollut varma edes siitä, olisiko hänestä lintsaamaan. Ristiriitaiset tunteet tappelivat tytön sisällä. Toisaalta hän oli valmis tekemään ystävänsä puolesta mitä tahansa. Toisaalta Betty ei tahtonut tuottaa pettymystä vanhemmilleen tai opettajilleen.

”Vain yksi päivä”, Veronica suostutteli. ”Ei se tapa!”

Jason voisi olla tuosta eri mieltä, jokin kieroutunut kuiskasi Bettyn mielessä, mutta ääneen hän ei sitä sanonut. Hänestä oli tyrmistyttävää, että hän edes ajatteli sellaista.

”Hyvä on”, Betty sanoi kuivin suin.

”Ihanaa!” Veronica huudahti ja rutisti häntä. ”Tahdon lillua ja lojua jossakin viileässä! Tiedätkö, missä se onnistuisi?”

”Taidan tietääkin”, Betty tuumaili. ”Kierretään pari kadunkulmaa vielä, että vanhempani ehtivät lähteä töihin.”

”Sinä määräät, Betty Cooper”, Veronica sanoi.


hei rakas kerro mulle
mikä on tää tunne
kun ei riitä linnunratakaan

Ronen

  • hukassa
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 403
Kunhan jätän tähän nyt seurauskommentin, etten vaan unohda tätä. ;D

Tykkään ältsysti. Betty ja Veronica on kivoja niin yhdessä kuin erikseenkin, ja on aivan ihanaa, että muutkin innostuvat ficcaamaan Riverdalesta. Tähänastisissa pätkissä olet päässyt kivasti Bettyn, Alicen ja Ronnien päiden sisään ja tuonut heidän ydinolemuksensa esiin, mikä on oikein miellyttävää. Alicen inhottavuus ja Ronnien kepeys erityisesti toimivat äärettömän herkullisella tavalla, ja nämä kaksi kohtausta voisivat hyvinkin olla osa sarjaa ihan canonissa. Kiitokset näistä, toivottavasti jatkoa julkaiset pian! <3

// Ai niin, ja tykkään otsikosta paljon myös! Se tuo mukavasti esiin sen, kuinka pieni paikka Riverdale on - ja toisaalta sen, kuinka pienikin "nook or cranny" voi riittää ahdistavien vanhempien pakoiluun. :p
« Viimeksi muokattu: 13.04.2017 00:48:32 kirjoittanut Bluji »
the memories fade
like looking through a fogged mirror

ava by sokerisiipi

Arte

  • Puuskupuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 5 011
Betty/Veronica on kyllä ♥

Minäkin inhona Bettyn äitiä. :D Inhoan kyllä myös Bettyn "kiltti tyttö" -lookia, etenkin nyt, kun myös ihana Polly on liittynyt mukaan ja molemmat näyttävät niin täydellisen puhtoisilta. Oksettaa! Ihanaa amerikkalaisdraamaa. Konktrasti oli aika karsea, kun katsoin ekaksi koko päivän Sense8:a, jossa hahmot ovat todella aitoja ja vaihtelevia, ja sitten päivän päätteeksi yhden jakson Riverdalea!

Voi Betty, onneksi sinulla on Veronica näyttämässä, miten lintsataan! Lukio on kyllä otollista aikaa lähteä vieraille vesille. Toivottavasti Betty pääsisi hieman lähemmäs todellisuutta ja myös lähemmäs itsenäisyyttä. Suututtaa, miten äitinsä palloteltavana tyyppi on.


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 862
Bluji: Jee, ihanaa että pidät! <3 Betty ja Alice oli helppo tavoittaa, mutta Veronicasta olin hieman huolissani, koska siinä on sellaista särmikkyyttä ja komentelevaisuutta, mutta myös pilkettä silmäkulmassa. Kiva kuitenkin kuulla, että hahmot ovat omia itsejään! ^^ Aina, kun ficcaa uudesta fandomista, sitä huolehtii, että kuinkas ne sieltä muotoutuvatkaan. Otsikon kanssa saikin pähkäillä hyvän tovin (kiitos sinun haasteesi) mutta kyllä sekin sieltä sitten asettui paikoilleen. Kiitos kommentista!!

Arte: Joo, Riverdale on kiva sarja, mutta itsekin välillä turhaudun siihen tyyliin, kun hahmot vaikuttavat niin sliipatuilta ja yksiulotteisilta, mutta kyllä siinä sarjassa silti jokin iskee :3 Jep, lukiossa saa irrotella! Hehe, katsotaan, mitä tytöt keksivät. Kiitos kommentista!!

3.

Veronica valloitti Cooperin perheen keittiön, kun taas Betty laskeutui kellariin etsimään puhallettavaa muoviammetta. Sitä ei ollut vaikea löytää, koska jopa rojut olivat heidän kotonaan järjestyksessä. Jokin kuitenkin heräsi Bettyn sisällä, kun kukkasin kuvioitu muovipakkaus löytyi. Hän ajatteli Pollya Hiljaisten sisarien ryhmäkodissa. Pidettiinkö siskoa siellä vastoin tahtoaan? Oliko Polly todella niin huonossa kunnossa kuin hänen vanhempansa väittivät?

Epätietoisuus puudutti jalat, ja joka askel tuntui kuin hän kompastuisi. Mitä jos… mitä jos hänen vanhempansa puhuivat totta siitä, ettei Polly ollut täysissä järjissään? Isä oli väittänyt Pollyn olevan itsetuhoinen, mutta jokin ei silti täsmännyt. Siinä oli pakko olla jotain muutakin.

Betty nuoli hermostuneena kuivia huuliaan. Hän pelkäsi hautautuvansa kaikkiin niihin epäilyksiin. Tyttö olisi halunnut jo hypätä huomiseen, jolloin hän ja Jughead selvittäisivät, mistä oikein oli kysymys.

”Betty, joko sinä löysit sen?” Veronica huuteli yläkerrasta, ja Betty havahtui pahojen aavistuksien transsistaan. Kylmät väreet saivat olkapäät vavahtamaan.

”Löysin!” Betty vastasi ja pakeni kellarista omia demoneitaan.


hei rakas kerro mulle
mikä on tää tunne
kun ei riitä linnunratakaan

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 862
4.

”Täydellistä!” Veronica sanoi, kun amme oli pumpattu muotoonsa ja vesi oli laskettu. Betty oli hakenut myös ämpärillisen kuumaa vettä, ettei heidän tarvitsisi uskaltautua täysin jääkylmään veteen.

Veronica oli jo vaihtanut tummanpunaisiin bikineihin. Musta, silkkinen tukka laskeutui lainehtivina kiharoina tytön niskaan. Tummissa silmissä näkyi leikkisä pilke. Veronicasta tihkuva seksikkyys tuntui hassulta, kun vieressä oli lapsellinen muoviamme eikä lähettyvillä ollut yhtäkään poikaa.

Veronica kokeili vettä kädellään. Mustakyntiset sormet pirskauttivat vettä Bettyn käsivarsille. Hän huudahti yllätyksestä ja teki vastapalveluksen. Tytöt nauroivat, ja hetken elämä tuntui huolettomalta ja kesäiseltä vailla synkkiä salaisuuksia.

”Mene vaihtamaan bikineihin. Nyt rentoudutaan!” Veronica kehotti.

Betty totteli, ja hän alkoi innostua. Eikö hän juuri tänä aamuna ollut halunnut kapinoida äitiään vastaan? Tämä tuntui täydelliseltä tavalta osoittaa mieltä. Betty ei välittänyt suorista konflikteista. Nyt tuntui helpoimmalta vain nauttia hetkestä ja miettiä seurauksia myöhemmin.

”Söpöt bikinit”, Veronica kehaisi, kun Betty tuli takaisin. ”Ihan sinun näköisesi.”

Betty hymyili ujosti. Veronica ojensi kätensä, johon hän tarttui. Viileä vesi tuntui ihanalta kuumalla, hikoilevalla iholla.

”Avataanpa vielä hiuksesi”, Veronica sanoi ja tarttui hellästi Bettyn ponihäntään. Tytön sormet Bettyn hiuksissa saivat hänen päänahkansa kihelmöimään ja väreet tuntuivat niskassa asti. ”Noin!”

Betty ei tiennyt mitä sanoa. Hän päätti uppoutua syvemmälle kastellen hiustensa latvat. Amme oli niin korkeareunainen, että siinä pystyi vaivatta kellumaan. Kun vesi vaimensi äänet, Betty saattoi kuvitella olevansa jossakin kaukana. Tyttö sulki silmänsä ja antoi veden kannatella häntä.

Mielessään Betty seisoi joen rannalla. Törmällä makasi joku. Betty käveli, vaikka paha aavistus koetti saada häntä kääntymään, mutta Betty oli liian utelias. Henkilö näytti nuorelta naiselta. Betty tarttui olkapäähän ja käänsi naisen kasvot näkyviin. Hän kavahti kauemmas. Se oli Polly. Sameasilmäinen, vedessä pöhöttynyt ja irvokas Polly. Ruumis avasi suunsa ja yritti puhua, yritti kertoa, kuka oli syyllinen, mutta Betty ei halunnut tietää.

Betty räväytti silmänsä auki ja hengitti vettä. Hän yski ja haukkoi henkeään. Kosketus sai hänet vavahtamaan.

”Hei, hei, rauhassa”, Veronica sanoi lempeästi ja silitti Bettyn märkää tukkaa. Betty pälyili ympärilleen, mutta hän ja Veronica olivat kaksin hänen kotinsa takapihalla. Aurinko paistoi. Tuntui kesältä. Kaikki oli hyvin.

Veronica kietoi kätensä Bettyn hartioiden ympäri ja painoi hänet rintaansa vasten.

”Missä sinä olit?” Veronica kysyi hiljaa.

”Hukkumaisillani”, Betty vastasi.


hei rakas kerro mulle
mikä on tää tunne
kun ei riitä linnunratakaan

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 862
5.

Myöhemmin Veronica letitti hänen kosteita hiuksiaan. He olivat levittäneet pyyhkeet ruohikolle ja nauttivat auringosta niin kauan, kun se vain jaksoi heille paistaa. Amme oli vielä paikoillaan, jos he haluaisivat viilennystä, mutta Betty uskoi saaneensa vedestä tarpeekseen.

”Uskon, että siskollasi on kaikki hyvin”, Veronica sanoi.

”Ehkä”, Betty sanoi. ”Se selviää huomenna. Miten sinä pärjäät?”

”Yritän olla ajattelematta, mitä äitini päässä liikkuu”, Veronica huokaisi. Betty hymähti.

”Teen sitä samaa.”

Veronica yllätti Bettyn halauksella. Hermostus nipisteli Bettyn vatsanpohjalla, kun hänen selkänsä painautui Veronican rintoja vasten. Paljaan ihon kosketus tuntui lähes kielletyn hyvältä.

”Kiitos, että olet siinä”, Veronica sanoi hänen korvaansa. ”Ilman sinua en usko, että jaksaisin.”

”Mitä sinä puhut?” Betty ihmetteli. ”Sinä olet vahvin ja itsevarmin ihminen, jonka tunnen.”

”Se on ulkokuorta”, Veronica sanoi. ”Sen sisällä minä pelkään seinien kaatuvan päälleni.”

”Minusta tuntuu, että seinät ovat jo kaatuneet päälleni”, Betty sanoi ja vilkaisi käsiään. Ne olivat alkaneet jälleen vapista.

”Se ei ole totta”, Veronica sanoi ja halasi häntä lujemmin. Heidän poskensa painuivat vastakkain. ”Sinä et vain vielä käsitä, kuinka vahva todellisuudessa olet.”

Betty käänsi päätään eikä se tuntunut ollenkaan kummalliselta, kun he suutelivat. Kun Betty kietoi kätensä ystävänsä ympärille, hän tunsi itsensä hämmästyttävän varmaksi. Veronica oli siinä, ja he näkivät toistensa heikkoudet kauneutena.




A/N: Kiitos kun luit!


hei rakas kerro mulle
mikä on tää tunne
kun ei riitä linnunratakaan

Ronen

  • hukassa
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 403
Kommenttikampanja tervehtii vielä toistamiseen. :) Kuten aiemmassa kommentissani kakkososan jälkeen olen jo horissut, tässä hahmot ovat (sulle toki kovin tyypillisesti) mukavan IC. Betty vaivaa itsensä jopa mielipuolisten kuvitelmien partaalle murehtiessaan Pollyn kohtaloa, ja Veronica osoittaa kypsyyttään niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla. Tässä oleva lempeän loppukesäinen tunnelma toimii kivasti taustana kaksikon lepopäivälle, joka toimii kovaa tutkimustyötä tekevälle Bettyllekin ihan hyvää, vaikka hän kuinka näkisikin kauheita harhoja siskostaan. Ja onhan tässä toki aika ahdistavakin taustatunnelma, mutta onneksi tytöt luottavat toisiinsa. Kiitokset iltalukemisesta! <3
the memories fade
like looking through a fogged mirror

ava by sokerisiipi

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 847
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Vaihdokkaista hei. :) Tämä fandom on minulle tuntematon, joten osa tarinasta eittämättä meni ohitse, mutta nautin sen sijaan kauniista kuvailusta, joka oli todella miellyttävää heti alun ristipistoista silmissä alkaen. Hieno hieno kielikuva, jäin sitä oikein makustelemaan. Sanot, että inhoat Bettyn äitiä, ja jos kirjoitat sen yhtään samanlaiseksi kuin alkuperäinen on, niin en yhtään ihmettele. ::) Hän vaikutti hyvin raivostuttavalta tyypiltä. Onneksi Betty keksi oivan tavan kapinoida ja samalla itse kuitenkin nauttia kesäpäivästään.

Tykkäsin siitä, miten Bettyn ja Veronican välillä ei heti kipinöinyt täysillä vaan teksti kertoi siitä, miten tilanne kehittyi ja lopulta päätyi suudelmaan. Pidin myös siitä, että se mitä seuraavaksi tapahtuu, jää lukijan oman mielikuvituksen varaan. Hieno avoin loppu, vaikka siinä selvästi yksi kaari päättyykin. :)

Uskon, että tästä olisi saanut fandomtietoisena enemmän irti, mutta oli tätä miellyttävä lukea ihan näinkin. :)

Kiitos!

- Frac

Melodie

  • ***
  • Viestejä: 1 227
  • Banneri @ Crysted
Miten herttainen tarina! Bettyn ja Veronican suhde jää niin viattomaksi ja kihelmöiväksi. Toisistaan he varmasti saavat voimaa ja näkevät itsensäkin parempina. Bettyn sisäinen maisema on kyllä aika karu, ja onkin ilo että Veronica on kiskomassa häntä sieltä ja varmaan veden altakin. Bettyn perheoloissa ei tosiaan ole kehumista, ja tämä sentään sijoittuu sarjan alkuvaiheisiin! Ihanaa että Bettyllä on tuollainen pieni kapina vaikka ei vielä mihinkään suurempaan uskalla ryhtyä. Myös Veronican murheista nähdään väläyksiä vaikka ne jäävät luonnollisesti tässä vähemmälle.