Kirjoittaja Aihe: Killing Stalking: Alkuruoka, k-11, Sangwoo/Yoonbum, oneshot  (Luettu 210 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 2 118
  • "Pitkäkyntisillä ei ollut kylliksi kynsiä."
Ficin nimi: Alkuruoka
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Killing Stalking
Ikäraja: k-11
Paritus: Sangwoo/Yoonbum
Genre: Jonkin sortin angstidraama, ilkeily ja kiusaaminen

Summary: Yoonbum käsitti sormiensa vapisevan. Ei kai Sangwoo todella kuvitellut, että hän olisi pudottanut kananmunan tahallaan?

Varoitus: Mukana oksennusta

A/N: Kaikesta sitä voikin saada inspiraation. Olen kamala.



***



Yoonbum tuijotti lattialle kierähtänyttä, tyystin palasiksi mennyttä kananmunaa täydet kymmenen sekuntia ennen kuin havaitsi Sangwoon astuneen keittiöön. Takuulla tämä oli kuullut rikkoutumisen toiselle puolelle taloa. Se tuntui yhä kaikuvan hänenkin korvissaan.

”Kas vain”, Sangwoo totesi sotkua silmäillessään. ”Sehän levisi mielenkiintoisesti.”

”Anteeksi. Se lipsahti”, Yoonbum mutisi uskaltamatta katsoa Sangwoota silmiin. Oli turvallisempaa kohdata omat kätensä.

”Olin niin toivonut saavani munakkaan riisini lisukkeeksi”, Sangwoo huokaisi kuulostamatta erityisen surumieliseltä, mutta sanat saivat silti kumman varautuneeksi. Se oli juuri se äänensävy, josta ei koskaan tiennyt, mitä tuleman piti.

”Niitä oli kaksi”, Yoonbum kiirehti sanomaan ja osoitti toista munaa, joka pilkisti esiin muuten tyhjästä kennosta. ”Joten... pystyn kyllä paistamaan sen sinulle.”

Sangwoon kasvoille levisi hymy, joka sai hänen sydämensä oudosti läpättämään.

”Entä tuo surmansa saanut yksilö?”

Kysymys sai hänet epäilemään, oliko yksinkertaiselle siivoamiselle olemassa vaihtoehtoistakin vastausta.

”Pelkään, että olet vähän hakoteillä.” Sangwoo naputteli pöytää sormellaan mietteliääseen sävyyn, kun hän oli varovasti ehdottanut jälkien pyyhkimistä. ”Ne olivat kalliita luomumunia, eikä minua innosta kantaa kotiin ruokatarvikkeita, jotka merkitsevät sinulle yhtä paljon kuin roskakasa.”

Yoonbum käsitti sormiensa vapisevan. Ei kai Sangwoo todella kuvitellut, että hän olisi pudottanut kananmunan tahallaan?

”S-se oli vahinko.”

Sangwoo tuijotti häntä kuin etsien valheen notkahdusta hänen kasvoiltaan. Lopulta tämä tyytyi kohauttamaan olkiaan.

”No, sellaista sattuu. Saat anteeksi.”

”Kiitos...”

”Siltikin olen sitä mieltä, että ruoan haaskaus on äärimmäisen rumaa. Etkö olekin samaa mieltä?”

Rinnassa pilkahtanut helpotuksen liekki tukahtui sammuksiin. ”N-niin?”

”Sitä minäkin”, Sangwoo tokaisi ja otti kaapista riisikulhon ja lusikan, jolla alkoi kaapia munan jäänteitä lattialta. Yoonbumilla oli oma aavistuksensa siitä mitä tuleman piti ja saikin sille karun varmistuksen, kun Sangwoo nykäisi hänet työtuolissaan keittiönpöydän ääreen ja kopautti kulhon hänen eteensä.

”Alkupalat, ole hyvä”, tämä sanoi lusikkaa ojentaen.

Kulhon sotku, joka käsitti limaista keltuaista ja kuoria, näytti niin luotaantyöntävältä, että Yoonbumia puistatti ja ote lusikasta tiukentui pakonomaisesti. Sangwoon odottavan katseen alaisena hän ei uskaltanut kuin tehdä työtä käskettyä ja nostaa ensimmäistä lusikallista suutaan kohti. Kulhon tyhjäksi syöminen vaatisi ainakin viisi.

Maku ja koostumus saivat hänet yökkäämään, mutta Yoonbum käski itseään työntämään kaikki ajatuksensa taka-alalle ja vain nielaisemaan nopeasti. Se oli mahdotonta terävien kuorenpalojen kairatessa suuta ja kurkkua kuin hän olisi syönyt nauloja ja ruuveja. Ensimmäinen nielaisu sai kyyneleet silmiin.

”Näytät siltä kuin kaipaisit vesilasillista palanpainikkeeksi”, Sangwoo hymähti ja yllätyksekseen Yoonbum kuuli vesihanan äänen. Tämän ystävällisyys oli todella kullanarvoista.

”K-kiitos”, hän hengähti taisteltuaan ensimmäisen lusikallisen alas ja vastentahtoisesti kaapi toisen.

Sangwoo istui pöydän ääreen häntä vastapäätä, muttei tehnyt elettäkään ojentaakseen lasia. Sen sijaan tämä nosti sen omille huulilleen ja joi pitkän kulauksen. Yoonbum ei osannut kuin tuijottaa.

”Mitä?” Sangwoo kohotti kulmiaan haastaen hänen katseensa. ”Pistele vain poskeesi ja saat juotavaa sen jälkeen.”

Yrittäessään saada kolmatta lusikallista alas Yoonbum irvisti kivusta ja kyyneleet valuivat poskia pitkin. Terävät kuoret raapivat hänen kurkkuaan niin, että joka sekunti oli silkkaa kidutusta.

Yskiessä kuorenpaloja palasi reittiään pitkin hänen suuhunsa ja toivat mukanaan metallisen maun, josta ei voinut erehtyä.

Neljännen nielaisun jälkeen hän pysähtyi huohottamaan pyyhkien kasvoiltaan hikeä ja kyyneliä. Verenmaku lisääntyi, eikä raa’an munan limainen pehmeys lievittänyt kirvelyä laisinkaan. Lusikka kalahteli kulhoon hänen kerätessään viimeiset sotkut, mutta syöminen oli liikaa. Hän ei pystyisi siihen.

”Haluatko suolaa ja pippuria mausteeksi?” Sangwoo virnisti katseltuaan hänen epäröintiään aikansa.

Suolaa ja pippuria. Yoonbumin suu ja kurkku olivat niin tulessa, ettei hän voinut kuvitellakaan, millaista tuhoa lisämausteet olisivat saaneet aikaan.

”Ei... ei kiitos”, hän sopersi ja pyyhki suupieltään karanneesta keltuaisesta. Kämmenselkään jäi punainen viiru kuin siveltimellä vedettynä.

”Lakkaa sitten tuhlaamasta aikaa.”

Yoonbum toljotti lusikkaa poissaolevana kuin olisi odottanut sen puhuvan hänelle. Valkeat kuorenpalat lilluivat hyytelömäisessä keltuaisessa näyttäen pettävän viattomilta. Hän katseli niiden teräviä kulmia ja kykeni jo tuntemaan niiden raastavan poltteen nielussaan.

Mössö sai hänet jälleen yskimään ja hän oli vähällä purskauttaa sen takaisin kulhoon. Se oli liikaa, hän ei pystynyt saamaan sitä alas. Hän halusi kylmää vettä lievittämään kipua, eikä hänelle annettaisi sitä ennen kuin hän suorittaisi sen ruokailun irvikuvan loppuun. Vaikka hän olisi nuollut omat kyyneleensä, se ei olisi auttanut tippaakaan.

Tyhjä lusikka kopsahti pöydälle ja Yoonbum huohotti kurkkuaan hieroskellen. Kuoret varmasti repivät haavoille hänen vatsalaukkuaankin, hän tiedosti kauhuissaan, muttei silti jaksanut välittää. Hänellä ei ollut energiaa siihen. Häntä liikutti vain lasillinen taivaallista, helmeilevää vettä, jonka Sangwoo tarjosi.

”Maistuiko?” nuorukainen hymähti, mutta Yoonbum jätti vastaamatta siemaillessaan lasista. Viileys rauhoitti hiukan, mutta kirvely ei lakkaisi päiväkausiin. Verenmaku suussa oli inhottava.

Sangwoo nousi hitaasti tuolistaan ja kumartui hänen ylleen.

”Vastaa, kun sinulta kysytään.”

”Mmm”, hän mumisi keksimättä muutakaan ja väisti miehen kiiluvaa katsetta.

Sangwoon käsi kosketti kevyesti hänen poskeaan. Ohikiitävän hetken Yoonbum luuli sitä hellyyden eleeksi, mutta miehen sanat kertoivat toisin. ”Sinulla on kuorenpala tässä.”

Yoonbum laski lasin huuliltaan ja katsoi epävarmasti, kun nuorukainen poimi valkean sirpaleen sormiinsa.

”Minähän sanoin, etten pidä ruoan haaskaamisesta, Bum. Enkö sanonutkin?”

Hän avasi suutaan sanoakseen jotain, ehkä anteeksipyynnön, mutta samassa Sangwoon sormet tunkeutuivat rajusti hänen suuhunsa. Ne törmäsivät hänen kitalakeensa ja saivat yökkäysrefleksin käymään ylikierroksilla, ja vetäytyivät juuri ennen kuin Yoonbum antoi ylen yskien ja ulisten kuin haavoittunut koiranpentu. Ehkä hän ehti pyörtyäkin muutamaksi sekunniksi, sillä hän ei heti havainnut Sangwoon tönivän häntä tuolissaan pystympään kohtauksen jälkeen.

Kyynelten läpi hän näki kulhon, jonka tämä oli näköjään juuri ajoissa työntänyt eteen estääkseen oksennusta leviämästä syliin ja lattialle. Kulhossa lojui kananmunan sulamaton, löysä sisus mukanaan tutun teräviä kuorenpaloja. Keltuaisen väri oli käynyt pikemminkin oranssinpunaiseksi.

”Tee se tällä kertaa oikein.” Sangwoo iski hänen käsiinsä kulhon lisäksi lusikan, ja Yoonbum painoi päänsä alistuen kohtaloonsa voimattomana. Hänen raskas hengityksensä kaikui muuten hiirenhiljaisessa keittiössä.

Hän ei ollut koskaan edes pitänyt kananmunista.

« Viimeksi muokattu: 18.11.2020 21:59:08 kirjoittanut Maissinaksu »
"Jos olisin tiennyt, että joudun syömään sanani, en olisi puhunut niin paljon."

Larjus

  • Ю́рьевна
  • ***
  • Viestejä: 2 248
  • Пусть же горит, как никогда
    • twitter
Vs: Killing Stalking: Alkuruoka, k-11, oneshot
« Vastaus #1 : 18.11.2020 21:07:48 »
Mä en ees tiedä, mitä sanoa. Mut siis joo, hyi vittu :D

Sä todellakin saat mut lukemaan kaikenlaista! (Ja kaikesta säkin kirjoitat :D) Mä en oo koskaan lukenut Killing Stalkingia; olen vältellyt sitä ihan tarkoituksella, koska mulla on jo riittävästi ymmärrystä siitä, millainen sarja se on (eikä se todellakaan ole mun juttu). Rehellisesti sanottuna en olis tätäkään lukenut, ellei tää olis sun kirjoittama. Sä tosiaan saat mut kokeilemaan rajojani 😅

Kirjoitat tuttuun tapaan mainiosti, kuvailet hienosti ja elävästi, ja tää on sisällöltään jotenkin just sellaista, mitä voin kuvitella alkuperäisessä teoksessakin olevan. En kyllä halua palata makustelemaan niillä hetkeen, koska hyi saatana, mua alkoi yököttää loppua kohden... Mä arvasin hyvin pitkälti, mitä tuleman käy, tosin eka ajatukseni oli, että Yoonbum joutuisi nuolemaan sen kananmunan lattialta. Mut ei se kulho varmaankaan paljoa helpottanut tilannetta... Ja kun hän sitten lopulta yökki moskan takaisin, mä niin arvasin, mitä seuraavaksi käy... yök... D: Tuli väkisinkin mieleen Torey Haydenin yhdestä (tositapahtumiin perustuvasta) kirjasta (muistaakseni Häkkipojasta) yksi kohta, jossa oli vähän samankaltainen tilanne puuron kanssa 🤢

Mä en nyt tiedä, pitääkö mun kiittää sua  tästä vai mitä helvettiä, mut joo :D Olipahan lukukokemus. Tajusin kyl just että en oo vielä syönyt iltapalaa tänään, mut en kyllä tiedä, haluanko enää syödä mitään 😅 Taidan tarvita jotain OTP-höttöä palautumiseen.
Маған олай өкпе төкпе,
Ойлама өтірік деп, бөпе,
қара бері! Мұнда қара!

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 2 118
  • "Pitkäkyntisillä ei ollut kylliksi kynsiä."
Hahhah, voi itku tämän kanssa. xD Minulla oli jonkinlainen muistikuva tästä tarinasta, mutta luinpa äsken uudelleen ja olihan tämä nyt vallan kamala. Toisaalta enpä ole koskaan törmännyt toiseen yhtä rajuun tekeleeseen kuin KS, joten en käy väittämään, että tällainen skenaario lipuisi liian kauas canonista. Killing Stalking on ehdottomasti sellaisia sarjoja, joita ahmii innoissaan juuri siksi, että saisi itselleen pahan mielen. :D

Lainaus
Mä en ees tiedä, mitä sanoa. Mut siis joo, hyi vittu :D
Viehättävä reaktio ja erittäin osuva!

Lainaus
Tuli väkisinkin mieleen Torey Haydenin yhdestä (tositapahtumiin perustuvasta) kirjasta (muistaakseni Häkkipojasta) yksi kohta, jossa oli vähän samankaltainen tilanne puuron kanssa 🤢
Äh, voihan surkeus. Helposti voin kyllä kuvitella, että vastaavanlaisia "syöt sitten vaikka puklattuna" -metodeja ilmenee tuon tuosta vähän missä hyvänsä. Joillakin on niin häijy mielenlaatu. :<

Ilahduin kyllä ikihyviksi, vaikkei tämä ehkä ollutkaan kaikista makoisin lukukokemus! xD Ehkä jokin vastapainoksi luettu höttö pelastaa illan fiiliksen.

Kiitoksia, Larjus! <3

- Mai
"Jos olisin tiennyt, että joudun syömään sanani, en olisi puhunut niin paljon."