Ficin nimi: Jos pakenet pelkoasi
Kirjoittaja: Rowena
Tyylilaji: Fluffy ja humor
Ikäraja: S
Päähenkilö: Lisko/Leta
Yhteenveto: Tylypahkassa vietetään ystävänpäivää!
Vastuunvapaus: Rowlingin maailmaa, ei minun!
A/N: Tämä on vastaus 12+virkettä -haasteeseen, sanalista lopussa. “Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään” on lainaus John Donnelta.
Jos pakenet pelkoasi
Se utuinen tiistai oli ystävänpäivä vuonna 1914.
Vain viikkoa aikaisemmin Tylypahkan käytävillä oli hallitsemattoman ja jokaiseen soppeen tunkeutuvan viiman tavoin kiertänyt huhu Lisko Scamanderin ja Leta Lestrangen seurustelusta. Se viikko oli ollut heille molemmille melkoinen koetus, ei sillä, että kukaan olisi ollut erityisen kiinnostunut juuri heidän seurustelustaan, mutta juorut viehättivät nuoria velhoja ja noitia aina. Onneksi perjantain taikajuomatunnilla paha yliherkkyysreaktio lemmonmarjalle oli saanut Wilhelmina Matoisa-Lankun kasvot versomaan piikikkäitä näppylöitä ja ihmiset saivat uuden juoruiluaiheen.
Liskon kävi sääliksi Wilhelminaa, jonka kasvot eivät parantuneet edes ystävänpäiväksi – ja niin paljon kuin Wilhelmina rakasti ystävänpäivää! Huuliin kasvaneiden piikkinäppylöiden takia hän ei voinut puhua, joten hän kirjoitti suuren kyltin, jota kantoi koko ystävänpäivän: ”Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään.” Merlinin pyörä vieköön, miten paljon Wilhelminan kyltille naureskeltiin, mutta se vain sai periksi antamattoman noidan suoristamaan ryhtiään ja kantamaan kylttiä vielä korkeammalla.
Lisko ja Leta olivat sopineet menevänsä Suuressa salissa järjestettävään ystävänpäivän juhlaillalliselle yhdessä, eikä Lisko pystynyt koko päivän aikana ajattelemaan muuta kuin sitä ja naputtamaan sulkakynällään hermostuneena. Tylypahkan suuren kellon poljento tuntui pysähtyneen, mutta päivän viimeinen oppitunti, taikaeläinten hoito, sai sentään Liskon ajatukset muualle. Tunnilla käsiteltiin höyhenruttoa, josta Lisko toki tiesi kaiken, koska hänen äitinsä kasvatti hevoskotkia.
Tunnin jälkeen Liskon ajatukset muuttuivat taas epäselväksi pilveksi. Joskus hän sitten inhosi itseään, sitä, miten hän oli ollut ihastunut Letaan vuosikaudet, mutta nyt ei tiennyt, mitä ihmettä sanoisi hänelle, varsinkin näin ystävänpäivänä! Olisiko turvallista aloittaa kysymällä, miten taikuudenhistorian koe oli mennyt? Vai ilmoittamalla, että Wilhelminan näppylät olivat muuttuneet keltaisiksi ja se oli luultavasti hyvä merkki? Voi valtias Merlin, miksi keskusteleminen oli niin vaikeaa! Lisko tiesi tuskallisen hyvin, että suunnitteli hän etukäteen keskustelut miten pikkutarkasti tahansa, ne silti loppuivat aina hiljaisuuteen. Lisko kylvi epämukavuutta jokaiseen keskustelukumppaniinsa, Letaankin sen jälkeen, kun he olivat alkaneet seurustella. Miten yksinkertaista kaikki oli ollut silloin, kun he olivat olleet vain ystäviä!
Mutta maailmankaikkeus järjesti niin, että kun Lisko tasan kello viideltä näki Letan Luihuisen oleskeluhuoneen ovella, hänen ei tarvinnut sanoa mitään. Leta hymyili hänelle ja tukisti häntä leikkisästi etuhiuksista (tapa, jonka Leta oli kehittänyt jo vuosia sitten). Hän oli pukeutunut punaiseen ruusukuvioiseen mekkoon ja hänen mustat hiuksensa kihartuivat kerrankin valtoimenaan olkapäille. Lisko ei tarvinnut peiliä tietääkseen, miten paljon punastui, kun Leta kurottautui suukottamaan häntä siinä käytävällä, kaikkien ystävänpäiväillalliselle kiiruhtavien luihuisten nähden.
Samassa iski hurrikaani. Paitsi että se olikin Riesu, joka mennessään huusi kovaan ääneen: ”Tuo rakkaus lakastuu ennen kuin huispausmestaruus ratkeaa!”
Sopivasti paikalle osunut Wilhelmina huitaisi Riesua uudella kyltillään, jossa luki: ”Jos pakenet pelkoasi, oikaiset suoraan sitä kohti.”
XXX
Sanalista:
1. utuinen
2. viima
3. koetus
4. piikikäs
5. rakastaa
6. saari
7. pyörä
8. naputtaa
9. poljento
10. höyhen
11. pilvi
12. joskus
13. historia
14. keltainen
15. valtias
16. hiljaisuus
17. kylvää
18. yksinkertainen
19. maailmankaikkeus
20. tukistaa
21. ruusu
22. peili
23. hurrikaani
24. lakastua
25. suora