Jos pakenet pelkoasi (Lisko/Leta, S, 12 virkettä -ficci)

[Rowena]

Ficin nimi: Jos pakenet pelkoasi
Kirjoittaja: Rowena
Tyylilaji: Fluffy ja humor
Ikäraja: S
Päähenkilö: Lisko/Leta
Yhteenveto: Tylypahkassa vietetään ystävänpäivää!
Vastuunvapaus: Rowlingin maailmaa, ei minun!
A/N: Tämä on vastaus 12+virkettä -haasteeseen, sanalista lopussa. “Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään” on lainaus John Donnelta.


Jos pakenet pelkoasi

Se utuinen tiistai oli ystävänpäivä vuonna 1914.

Vain viikkoa aikaisemmin Tylypahkan käytävillä oli hallitsemattoman ja jokaiseen soppeen tunkeutuvan viiman tavoin kiertänyt huhu Lisko Scamanderin ja Leta Lestrangen seurustelusta. Se viikko oli ollut heille molemmille melkoinen koetus, ei sillä, että kukaan olisi ollut erityisen kiinnostunut juuri heidän seurustelustaan, mutta juorut viehättivät nuoria velhoja ja noitia aina. Onneksi perjantain taikajuomatunnilla paha yliherkkyysreaktio lemmonmarjalle oli saanut Wilhelmina Matoisa-Lankun kasvot versomaan piikikkäitä näppylöitä ja ihmiset saivat uuden juoruiluaiheen.

Liskon kävi sääliksi Wilhelminaa, jonka kasvot eivät parantuneet edes ystävänpäiväksi – ja niin paljon kuin Wilhelmina rakasti ystävänpäivää! Huuliin kasvaneiden piikkinäppylöiden takia hän ei voinut puhua, joten hän kirjoitti suuren kyltin, jota kantoi koko ystävänpäivän: ”Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään.” Merlinin pyörä vieköön, miten paljon Wilhelminan kyltille naureskeltiin, mutta se vain sai periksi antamattoman noidan suoristamaan ryhtiään ja kantamaan kylttiä vielä korkeammalla.

Lisko ja Leta olivat sopineet menevänsä Suuressa salissa järjestettävään ystävänpäivän juhlaillalliselle yhdessä, eikä Lisko pystynyt koko päivän aikana ajattelemaan muuta kuin sitä ja naputtamaan sulkakynällään hermostuneena. Tylypahkan suuren kellon poljento tuntui pysähtyneen, mutta päivän viimeinen oppitunti, taikaeläinten hoito, sai sentään Liskon ajatukset muualle. Tunnilla käsiteltiin höyhenruttoa, josta Lisko toki tiesi kaiken, koska hänen äitinsä kasvatti hevoskotkia.

Tunnin jälkeen Liskon ajatukset muuttuivat taas epäselväksi pilveksi. Joskus hän sitten inhosi itseään, sitä, miten hän oli ollut ihastunut Letaan vuosikaudet, mutta nyt ei tiennyt, mitä ihmettä sanoisi hänelle, varsinkin näin ystävänpäivänä! Olisiko turvallista aloittaa kysymällä, miten taikuudenhistorian koe oli mennyt? Vai ilmoittamalla, että Wilhelminan näppylät olivat muuttuneet keltaisiksi ja se oli luultavasti hyvä merkki? Voi valtias Merlin, miksi keskusteleminen oli niin vaikeaa! Lisko tiesi tuskallisen hyvin, että suunnitteli hän etukäteen keskustelut miten pikkutarkasti tahansa, ne silti loppuivat aina hiljaisuuteen. Lisko kylvi epämukavuutta jokaiseen keskustelukumppaniinsa, Letaankin sen jälkeen, kun he olivat alkaneet seurustella. Miten yksinkertaista kaikki oli ollut silloin, kun he olivat olleet vain ystäviä!

Mutta maailmankaikkeus järjesti niin, että kun Lisko tasan kello viideltä näki Letan Luihuisen oleskeluhuoneen ovella, hänen ei tarvinnut sanoa mitään. Leta hymyili hänelle ja tukisti häntä leikkisästi etuhiuksista (tapa, jonka Leta oli kehittänyt jo vuosia sitten). Hän oli pukeutunut punaiseen ruusukuvioiseen mekkoon ja hänen mustat hiuksensa kihartuivat kerrankin valtoimenaan olkapäille. Lisko ei tarvinnut peiliä tietääkseen, miten paljon punastui, kun Leta kurottautui suukottamaan häntä siinä käytävällä, kaikkien ystävänpäiväillalliselle kiiruhtavien luihuisten nähden.

Samassa iski hurrikaani. Paitsi että se olikin Riesu, joka mennessään huusi kovaan ääneen: ”Tuo rakkaus lakastuu ennen kuin huispausmestaruus ratkeaa!”

Sopivasti paikalle osunut Wilhelmina huitaisi Riesua uudella kyltillään, jossa luki: ”Jos pakenet pelkoasi, oikaiset suoraan sitä kohti.”

XXX

Sanalista:
1. utuinen
2. viima
3. koetus
4. piikikäs
5. rakastaa
6. saari
7. pyörä
8. naputtaa
9. poljento
10. höyhen
11. pilvi
12. joskus
13. historia
14. keltainen
15. valtias
16. hiljaisuus
17. kylvää
18. yksinkertainen
19. maailmankaikkeus
20. tukistaa
21. ruusu
22. peili
23. hurrikaani
24. lakastua
25. suora

[Arte]

Nyt oli viimein tarpeeksi aikaa ja muistia lukea tämä!

Lisko/Leta-viittaus oli minusta leffan parasta antia, joten oli kiva lukea näistä jotain. Lisko oli jotenkin oma itsensä ja tykkäsin siitä, miten hän punastui, kun Leta pussasi häntä kaikkien nähden. Sekin oli hauskaa, miten hän ajatteli, että kaikki oli ollut parempaa ja helpompaa, kun he olivat olleet ihan vain ystäviä. Voi toista.

Wilhelmiina oli ihana! Awww, mitä kylttejä. Hauskasti käytetty saari-sana siellä. Myöskin tuo loppukaneetti-kyltti oli aika mahti. Tykkäsin. Hienosti olit muuten saanut sen valtias-sanan tuonne! Muutenkin sanat kyllä soljuivat varsin hyvin enkä niihin niin kauheasti kiinnittänyt huomiota, jos en erikseen sattunut joitain muistamaan. Kiva pikku pätkä. (:

[Rowena]

Arte, kiitos kommentista! Kiva, kun kävit lukemassa!

Odotan innolla, että miten Lisko/Leta -viittausta ruvetaan kerimään auki seuraavassa leffassa. Harmi, kun odottavan aika on niin pitkä...

Kiva, jos sanat eivät kauheasti pomppineet silmille! Tämä on kyllä tosi kiva haaste . Ja hehe, Wilhelminasta täytyy kirjoittaa vastaisuudessakin!

[puhpallura]

Aww, Lisko oli niin söpö, kun kovasti yritti mietiskellä, mitä voisi Letan kanssa jutella! Ja tuo punastuminen Letan pussatessa häntä oli jotenkin niin Liskomaista!

Hauskasti olit myös saanut Wilhelmiinan ujutettua tuonne ficciin, hän oli kyltteineen oikein mukava lisä kuin myös Letan tapa tukistaa Liskon etutukkaa

Oikein kiva pikku pätkä, hienosti olit saanut käytettyä nuo sanat tässä!

[Rowena]

Miten minulta on jäänyt kommenttiin vastaamatta! Mutta kommentti ilahdutti minua maaliskuussa ja ilahduttaa vieläkin . Kiitos, Puhpallura! Kiva, että viihdyit tämän pätkän parissa. 12 virkettä -haaste on kyllä yksi parhaista, on hauska huomata, miten erilaisia teksteistä eri kirjoittajilla tulee, vaikka sanat ovat samat.

[Larjus]

Oi että nää 12+ virkettä -haasteen ficit on ihan mahtavia luettavia, ja olipas ihana lukea jotain Liskosta! Hän on varsin hurmaava hahmo ^^ Ja todella samaistuttava. Tässäkin fiilasin niin vahvasti sitä, miten vaikea onkaan keksiä puhuttavaa (jos en saa selittää ficeistäni tai fandompaskaa oon ihan hukassa 😅). Ja toi kans, että kylvää epämukavuutta keskustelukumppaneihin, en haluais samaistua, mutta minkäs teet 😅 Kivasti kyllä ilmaistu tuo asia.

Olipas hauska bongata Potter-kirjoistakin tuttu Matoisa-Lankku tästä ficistä! Hänen piikkinäppylänsä eivät ehkä herättäneet suurta hilpeyttä (lähinnä myötätuntoa), mutta nuo hänen kylttinsä olivat hauska lisä Joskin todella random, ja hetken mietinkin, että ööö, mites tämä liittyy yhtään mihinkään XD Olikin todella kiva, että hän palasi sitten lopussa kyltteineen ja pääsi vielä vaikuttamaan niillä loppuratkaisuun! Oli niistä Wilhelmiinan näpyistä yllättävän paljon hyötyä muillekin loppujen lopuksi 😁 Perhanan Riesu, onneksi oli Wilhelmiina huitomassa kyltillään.

[Rowena]

Larjus, kiitos kommentista!

On tosi hauskaa seurata, mitä tekstejä valitaan kommenttiarpajaisten kautta. Tätä ficciä en olis uskonut näkeväni . Tämä ei lukeudu mun omiin lemppareihin, ei lukeutunut ees silloin, kun tämän julkaisin. Mäkin tykkään tosi paljon 12+ virkettä -haasteesta, ja olin vähän harmissani, kun tämä ficci ei lähtenyt niin hyvin lentoon kuin mitä sen haasteen puitteissa kirjoitetut tekstin parhaimmillaan lähtee. Mutta oon tosi iloinen, jos tämä teksti kuitenkin tuottaa iloa .

Oon samaa mieltä siitä, että Lisko on hurmaava hahmo . Hänestä on kiva kirjoittaa, kun saan kans ite ihan hyvin kiinni tuosta ajoittaisesta sosiaalisesta kömpelyydestä x).

Kiitos sulle <3.

[mursuhilleri]

Awww olipa söpö pieni ficci. En ole koskaan ennen tainnut lukea yhtäkään ihmeotus-ficciä! Musta oli hauska maininta siitä, kuinka Liskon keskustelut aina hyytyvät, kun hän on niin kömpelö sosiaalisissa tilanteissa. Ja se, kuinka taikaeläinten hoitotunti vei hänen hermostuneisuutenss hetkeksi pois, kun sai olla eläinten kanssa elementissään.

Matoisa-Lankun näppylät ja kyltit oli myös hauska lisä, kuten muutkin ovat sanoneet! Ja maininta siitä, kuinka Letalla oli tapana nykiä Liskon otsatukkaa Hirmu söpöä! Kiitos tästä!

[Rowena]

Mursuhilleri, kiitos kommentista! Kiva, että tykkäsit!

Finissä on yllättävän vähän Ihmeotukset-ficcejä. Toivottavasti niitä tulee lisää viimeistään silloin, kun uusi leffa ilmestyy .

[Fiorella]

Onnittelut kommenttiarpajaisista!

Nämä 12 virkkeen haasteet ovat ihania, kun tästäkään ei olisi edes arvannut ellei olisi mainittu. (En ikinä lue niitä sanoja etukäteen.)

Tämä oli lyhyt, mutta herttainen. Tykkäsin Wilhelminan mukana olosta ja siitä, miten sinnikäs ja hyvällä itsetunnolla varustettu tyttö hän oli! Piikkinäppylät kuulostavat kamalalta, samoin kuin myöhemmin mainittu höyhenruttokin, mutta Liskon ja Letan lempeän toverillinen yhteys oli suloista luettavaa, varsinkin kun toinen poloinen oli niin jännityksessä.  Liskolle sosiaaliset tilanteet olivat vaikeita, mutta onneksi Leta oli paitsi sanavalmis, myös toiminnan ihminen! Lempeä tukkaan tarttuminen oli hellyttävä yksityiskohta.

Lisko kylvi epämukavuutta jokaiseen keskustelukumppaniinsa, Letaankin sen jälkeen, kun he olivat alkaneet seurustella. Miten yksinkertaista kaikki oli ollut silloin, kun he olivat olleet vain ystäviä!

Voi Lisko reppana, heti muuttui vaikeaksi ystävyyskin, kun siihen tuli uusi ulottuvuus.  Mutta eiköhän se huoli siitä hälvene, kun uuteen olotilaan vähän tottuu.

Sopivasti paikalle osunut Wilhelmina huitaisi Riesua uudella kyltillään, jossa luki: ”Jos pakenet pelkoasi, oikaiset suoraan sitä kohti.”

Vaikka ajattelinkin lukevani Lisko/Letaa, kyllä tämän ficin suosikiksi taisi kuitenkin nousta rohkea ja toimintaan valmis Wilhelmina. <3 Riesu sai ansionsa mukaan.

[Rowena]

Fiorella, kiitos kommentista!

12 virkettä -haasteet ovat tosiaan kivoja. On aina hauskaa huomata, miten erilaisiin tarinoihin samalla sanalistalla päädytään! Ja hauskaa on myös nähdä, miten eri tavoin kirjoittajat sanoja käyttävät.

Mukavaa, että pidit Wilhelminasta! Minun piti oikein tarkistaa, että olenko kirjoittanut hänestä jotain muutakin, mutta se on näköjään jäänyt vain ajatuksen tasolle.

Tulispa jo uus Ihmeotus-leffa !

[Felia]

Awws, Lisko ja Leta on niin söpöjä. ♥ Ystävänpäivä on mun yksi suosikkipäivistä ja kaipasin pientä söpöstelyä ja tämä tarjoili sitä kyllä. Liskon awkwardius on niin suloista, vaikka toisaalta varmasti vähän turhauttavaakin. Kun sitä varmasti haluaisi sanoa paljonkin, mutta sitten sanoja ei vain tule tms.

Voi Wilhelmina-parkaa. Ei varmana ole kiva, kun ystävänpäivänä joutuu kärsimään naureskelusta. Mutta onneksi hän puolusti itseään. Piikkinäppylät ei kuulosta kovin kivalta, mutta kun sisukkuutta on, niin siitäkin selvittiin. Rohkea oli tyttö myös, kun antoi Riesulle muistutuksen, että ei ihan mitä tahansa kannata huudella. Wilhelmina vaikuttaa isolta persoonalta, tykästyin!

Voi että, tätä lukiessa tuli niin hyvälle mielelle. Niin herttaista tuo kaksikon käyttäytyminen toisiaan kohtaan, naaws. Väkisinkin pukkasi hymyä huulille. Tämä oli todella ihana teksti. Lyhyt ja niin suloinen, tykkäsin kovasti! Kiitos ♥

[niiina]

Kommenttiarpajaisista hei o/

Tämä oli tosi ihana ja suloinen! Aww, tykkäsin kovasti. Lisko ja Leta oli niin suloinen pari ja samalla tuo kaikki kömpelyys, jäykkyys ja jännittäminen oli ihan tosi kutkuttavaa.

Pidin ihan tosi paljon juuri esim. kokonaisuutena tästä kappaleesta:

Liskon kävi sääliksi Wilhelminaa, jonka kasvot eivät parantuneet edes ystävänpäiväksi – ja niin paljon kuin Wilhelmina rakasti ystävänpäivää! Huuliin kasvaneiden piikkinäppylöiden takia hän ei voinut puhua, joten hän kirjoitti suuren kyltin, jota kantoi koko ystävänpäivän: ”Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään.” Merlinin pyörä vieköön, miten paljon Wilhelminan kyltille naureskeltiin, mutta se vain sai periksi antamattoman noidan suoristamaan ryhtiään ja kantamaan kylttiä vielä korkeammalla.

Tuon kyltin sanoma on kyllä täysin totta ja hienoa, että Wilhelmiina kantoi kylttiä ylpeydellä, vaikka muut nauroivat! Mukava myös, että Liskon ajatukset hänestä olivat niin myötämielisiä ja tunsin sääliä tyttöä kohtaan, koska tuossa iässä tommoinen asia on varmasti tosi iso ja kurjaa joutua kohtaamaan naureskelua muilta asian suhteen vielä päälle. Onneksi tyttö oli selkeästi varustettu suurella luonteella ja asenteella, että hän tuosta varmasti selviää!

Olit avannut Liskon ajatuksia ihanasti ja suloinen on tosiaan sana mikä pyörii mun päässä kokoajan, enkä pääse siitä eroon! Se on kumma, kun aletaan ystävyydestä tuossa iässä hyppäämään seurusteluun niin mukaan voi hyvinkin tulla tuo, ettei ole varma mitä sanoisi, kun jännittää. Lisko varsinkin on sosiaalisesti hieman heikohko, joten mahtavaa kun Leta ottaa ohjat käsiinsä ja uskaltaa toimia.

Todella kaunista kerrontaa, kirjoitat loistavasti ja tämä oli aivan todella hieno teksti haasteeseen. Iso kiitos sinulle tästä lukukokemuksesta!

[Rowena]

Kiitos kommenteista, Felia ja niiina 😊. Ihana kuulla, että teille tuli tästä hyvä mieli! Ja kohta (tai kohta ja kohta...) saadaan uus Fantastic Beast -leffa ❤️. Toivottavasti se inspiroi jengiä kirjoittamaan paljon uusia ficcejä Finiinkin.

Lämmintä elokuuta ja kiitos vielä!

[Waulish]

Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! Alkoi tehdä mieli lukea Ihmeotuksia, kun selailin listaustasi, ja niinpä päädyin tämän tekstin pariin. Ilahduin kovin, kun huomasin tämän olevan 12+ virkettä -haasteficci, koska kyseinen haaste on tosi inspiroiva niin kirjoittajana kuin lukijanakin. Täytyykin todeta heti alkuun, että olet mielestäni onnistunut hyödyntämään kierroksen sanat tässä tekstissä tosi ovelasti ja soljuvasti niin, että ne sopivat kokonaisuuteen! Esimerkiksi tukistaa voi olla aika hankala sana sijoittaa ystävänpäiväteemaan, mutta tässä se jalostuukin suloiseksi tervehdykseksi ja kiintymyksen osoitukseksi. ♥ Samoin pidän valtavasti muun muassa siitä, miten yhtäkkiä iskevä hurrikaani onkin Riesu - ihastuttavan kekseliästä ja niin ikään ystävänpäiväteemaan sopivaa, koska Riesun jos kenen voi odottaakin pilkkaavan ja rienaavan ystävänpäivänviettoon valmistautuvaa nuortaparia!

Nautin kovasti siitä, miten tässä tekstissä on sellaista nuoruuden hapuilua ja epävarmuutta ja toisaalta ihanasti kuplivia ja kutkuttavia ihastuksen tunteita. Palaan tätä lukiessani itsekin jonnekin kouluaikoihini ja niihin ympyröihin, joissa pienetkin asiat ja tapahtumat saivat joskus valtavat mittasuhteet, kuten tässä tapauksessa Wilhelminalle (onpa muuten hauska ajatella häntä opiskeluaikoinaan) liemitunnilla sattuva tapaturma ja sitä seuraavat piikikkäät näppylät. Lapset ja teinit (toki aikuisetkin...) osaavat joskus olla julmia kaikenlaista erilaista tai huvittavaa kohtaan, mikä ilmenee tässä tarinassa hienosti ja samaistuttavasti paitsi Liskon ja Letan välisen suhteen herättämistä juoruista, myös Wilhelminan kohtaamasta naureskelusta ja pilkasta. Wilhelminan reaktio on kyllä tosi ihailtava, kun hän ei anna muiden lannistaa itseään tai ystävänpäiväintoaan - mikä upean voimakastahtoinen ja ryhdikäs noita jo nuorena!

Samaten symppaan Liskoa, joka on tuttuun tapaan vähän epävarma ihmissuhderintamalla. Tämä herättää minussa niin myötätuntoa kuin samaistumistakin:

Lisko tiesi tuskallisen hyvin, että suunnitteli hän etukäteen keskustelut miten pikkutarkasti tahansa, ne silti loppuivat aina hiljaisuuteen. Lisko kylvi epämukavuutta jokaiseen keskustelukumppaniinsa, Letaankin sen jälkeen, kun he olivat alkaneet seurustella.

Voi Lisko. ♥ Ymmärrän fiiliksen hyvin, koska itsekään en ole mikään supersupliikki-ihminen tai omimmillani sosiaalisissa tilanteissa. Onneksi Leta kuitenkin osoittaa toiminnallaan ja jo olemuksellaankin, että hän pitää Liskosta sellaisenaan. Tässä tarinassa onkin ystävänpäivähenkeen sopivasti levollista lohtua ja oikeudenmukaisuutta, kun Lisko ja Leta vaihtavat suudelman kaikkien nähden ja Riesu saa osakseen Wilhelminan kyltistä, joista molemmissa on muuten aivan mainio sanoma! Etenkin tuo "jos pakenet pelkoasi, oikaiset suoraan sitä kohti" -viisaus vetoaa minuun ja tarjoaa oivalluksia. Aloin miettiä, että usein kiusaaminenkin kai juontuu erilaisuuden ja yksin jäämisen pelosta, paineesta kulkea massan mukana ja ansaita muiden hyväksyntä. Siitä kuitenkaan harvoin seuraa mitään hyvää, jos sen pelon purkaa esimerkiksi muiden kiusaamiseen sen sijaan, että kohtaisi ja käsittelisi sen. Saman voisi ajatella pätevän moneen muuhunkin asiaan, kuten Liskon tilanteessa torjutuksi tulemisen pelkoon ja muiden reaktioista huolehtimiseen. Parempi ottaa rennosti ja antaa mennä! Se on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty, mutta minulla on sellainen kutina, että sekä Wilhelminan että Letan rohkeus ja päättäväisyys auttavat ja inspiroivat lopulta myös Liskoa.

Kiitos tästä ihanan lämminhenkisestä tarinasta, joka herätti paljon ajatuksia! -Walle

[Rowena]

Waulish, myöhäinen kiitos kommentistasi !

12+ virkettä -haaste on ihan mun suosikkeja! Valmiin sanalistan kanssa ei koskaan tiedä, mihin tarina lopulta kuljettaa.

Oli kiva kuulla, että tämä teksti herätti ajatuksia! Lisko ja Leta ovat tosi inspiroivia hahmoja, vaikka en ookaan heistä paria ficciä enempää kirjoittanut.

Kiitos vielä ja ihanaa maaliskuuta <3!