Kirjoittaja Aihe: Vanha teekannu (S, Tonks/Remus)  (Luettu 4932 kertaa)

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vanha teekannu (S, Tonks/Remus)
« : 14.01.2017 17:53:02 »
Nimi: Vanha teekannu
Kirjoittaja: Isfet
Ikäraja: S
Genre: angstahtava draama
Hahmot/Paritus: Tonks/Remus
Vastuunvapautus: J.K kerää kaiken rahan ja kunnian
Yhteenveto: Se alkoi aina siitä teekannusta.

A/N: Öhöm, mitä tässä pitäisi sanoa? Lyhyt pätkä, idea pulpahti mieleeni Väripaletti -haasteen (värillä seepia) Het10:n ja Remuksen yhdistelmästä. Alan pikkuhiljaa ottaa tuntumaa myös minäkertojaa, vaikka ehkä tähän olisi saanut enemmän syvyyttä toisella näkökulmalla.


Se alkoi aina siitä teekannusta. 

Huomasin sen jo varhaisessa vaiheessa, kun kävin ensimmäisiä kertoja hänen luonaan. Se nökötti avoimella hyllyllä hartiatasossa, niin että se olisi aina helppo nostaa esiin, mutta kuitenkin hieman häpeileväisesti nurkassa uuden kannun takana. Aluksi en edes käsittänyt miksi hänellä oli niitä kaksi.  

Uusi oli suloisen pyöreä ja vankan näköinen, vaikka väri olikin mauttoman oranssi. Se näytti kestävältä ja kerran Remus valmisti minulle siihen teetä, kai lieventääkseen väsyneen ankaria sanojaan. Hän saattoi minut eteiseen, varoi katsomasta silmiin ja kielsi tulemasta uudestaan. Minä yritin näyttää siltä ettei se sattunut niin paljon, purin hampaat yhteen ja kaikkoonnuin, minun piti vahtia Lestrangeja. Ehkä siinä oli jotain ivaa.  

Kiinnitin vanhempaan kannuun enemmän huomiota vasta kun aloin käydä säännöllisesti Remuksen luona, ja kun lopulta muutin sinne. Sen muoto muistutti pisaraa, kahva jonka lopusta puuttuu pala oli kauniin muotoinen. Nokan alapinnassa on särö, jota pitkin tee lirisee kaadettaessa pöydälle, sisäpinta on tummunut seepian väriseksi. Kaiken kaikkiaan se vaikutti ajan kaluamalta ja oli varmasti peräisin ensimmäisen velhosodan ajalta. Se varmistui viimeistään Remuksen ilmeestä ja eleistä, siitä miten hän kannattelee sitä kuin kukkaa.  

Opin pian alistumaan nähdessäni kannun aamulla pöydällä, sillä se merkitsi aina niitä päiviä. Joskus mietin, että sille pitäisi antaa nimi, se oli niin oleellinen osa päivien luonnetta. Remus joi kerralla yhden, joskus kaksikin kannullista, hitaasti päivän kuluessa. Tee oli aina mustaa ja liian katkeraa, toisinaan se tuoksahti inkivääriltä. Hän sormeili hajamielisesti kannen nuppia missä oli jokin haalistunut kuvio, näyttäen kummallisen katkeralta. Kuin elämä olisi tehnyt hänelle jonkin ivaavan, omasta mielestään kovinkin hauskan pilan, jolle Remuskin voisi melkein nauraa.  

Niinä päivinä hän oli tavallistakin sulkeutuneempi ja poissaolevampi, läikytti teetä matoille vaellellessaan kupin kanssa ympäriinsä. Silloin hän kaivoi kirjahyllystä vanhan pahvilaatikon täynnä haalistuneita velhokuvia, yhtä kärsineitä ja seepian värisiä kuin kannukin. Hän selaili niitä hitaasti hörppiessään teetä, silitti rispaantuneita reunoja ja kuvien poikki kulkevia naarmuja. Suupielessä oli pieni alavireinen hymynkare, silmät sameat ja hieman kärsivät.  

Remus ei tuntunut tällöin huomaavan minua lainkaan, hän oli vaipunut muistoihinsa liian syvälle tavoitettavaksi. Vaikka silitin hänen kasvojaan tai selkäänsä, suutelin otsaa, vaikka kuiskin hiljaa onttoja lohdutuksen sanoja, en saanut häntä hereille. Tajusin jossain vaiheessa, että omat hiuksenikin värjäytyivät jo kannun pöydässä näkemisestä samanlaiseksi kuin vanhat valokuvat, mutta se ei tuonut häntä lähemmäs. Hän ei koskaan vastannut katseeseeni, ehkä siinä oli silloin liikaa mustaa.  

Aloin tosissaan rakastaa oranssin kannun näkemistä, sen pirteyttä ja sitä että Remus oli läsnä. Silloin hän välillä unohti, että kaikki oli muka väärin, rakasti ja suuteli, toivotti hyvää huomenta. Silloin saatoin istua hänen syliinsä, kaataa teemukin kyynärpäälläni pöydälle ja Remus vain nauroi. Silloin hiuksissani oli vuoroin pinkkiä, keltaista ja oranssia, vain iloisia värejä joita me molemmat aina tuolloin rakastimme.  

Tiesinhän minä jo alusta asti, ettei Remuksen paletissa ollut pelkkiä kirkkaita sateenkaaren värejä, vaan myös haalistuneen ruskeaa, harmaata ja mustaa. Niiden suhde vain vaihteli ja minä sopeuduin, eikä se vähentänyt rakkautta lainkaan.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Vanha teekannu (S, Tonks/Remus)
« Vastaus #1 : 18.01.2017 21:50:37 »
Pidin tästä, niin haikea kuin se olikin. Rakkaus kestää myös niitäkin seepianvärisiä, hailakoita ja valottomia päiviä. Onneksi välissä oli myös oranssin teepannun piristämiä värikkäitä hetkiä ja hyvää tunnelmaa, niin ei mennyt Tonksiltakaan elämä ihan synkistelyksi.

Minusta oli jotenkin erityisen hellyttävää, kuinka vanha ja tumma teepannu sai osakseen niin hellää kohtelua Remukselta. Tuli sellainen tunnelma että se oli osa hänen mennyttä elämäänsä ja toi omalla tavallaan lohtua niihin hetkiin, kun raskaat muistot painoivat liikaa harteilla. Ehkä se oli kuulunut hänen äidilleen tai jopa mummilleen ja toi turvaa vaikeisiin päiviin.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Vanha teekannu (S, Tonks/Remus)
« Vastaus #2 : 19.01.2017 20:43:57 »
Kiitos kommentistasi Fiorella, tästä tuli nyt tajunnanvirtainen ja lyhyt haikupätkä. Jotenkinhan sitä pitää Remuksenkin päästä käsittelemään masennustaan :)
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 750
Vs: Vanha teekannu (S, Tonks/Remus)
« Vastaus #3 : 20.01.2017 00:34:54 »
Voi kun olikin tosiaan haikea. Onneksi loppu oli kuitenkin pirteä ja piristävä, missä Tonks pääsi omaan muotoonsa. :>

Tonksista kirjoitellaan niin harmittavan vähän, missä hyödynnetään metamorfisuutta. Itse muistan kaksi ficciä tämän lisäksi. Okei, ehkä syynä voi olla osaksi sekin, etten lue niin paljon kuin pitäisi. Koska myönnettäköön, Tonks ei kuulu lempihahmoihini, koska mielestäni se rakennettu canoninen suhde Remukseen oli niin... hätäinen? Tai ei ehkä hätäinen mutta tuntui jotenkin. En tiedä. Nopealta. Tämä ficci sointuu sopivasti siihen, mitä itse pidän hmm mahdolliselta heidän suhteen kuvaukseltaan. Remus on muutenkin aika väritön hahmo loppujen lopuksi, koska ne kaikki värit ovat pois menneet kelmien mukana.

Ää en osaa oikeastaan sanoa mitään, muuta kuin analysointia Remuksen elämän väreistä. :D Tykkäsin tästä kovin ja tuo seepia oli kiva, joka kuljetteli tarinaa. Pidinpidin. <3

- Syksy

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Vanha teekannu (S, Tonks/Remus)
« Vastaus #4 : 21.01.2017 18:12:15 »
Kiitos sinullekin, Neiti Syksy!

Minäkin olen kokenut tuon suhteen (ja ehkä koko hahmonkin) vähän, "hutiloiduksi", jos niin saa sanoa... Ja vaikkei saisikaan. Mutta toisaalta, näkökulma on mikä on, ja suuri osa tapahtuu kulissien takana. Tämä tarjoaa tietysti mahtavat puitteet fikkaajille! Remus on yhtälailla ajan ja olosuhteiden haalistama, kuin nuo esineetkin :)
Kiitos!
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Vs: Vanha teekannu (S, Tonks/Remus)
« Vastaus #5 : 21.01.2017 20:57:06 »
Olipa tämän idea nätti! Aiheena käytännösä pelkästään kaksi teekannua, eikä juuri muusta puhuttu, mutta silti tässä oli mukana hirmu paljon tunteita ja historiaa ja elämää. Tosi hienosti rakennettu ficci! Lisäksi mua huvitti, että Remuksella oli oranssi teepannu, varmaan yrittänyt ostaa sen juuri kontrastiksi ;D Tämä oli oikein ihana ficceröinen!
Never regret something that once made you smile.

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Vanha teekannu (S, Tonks/Remus)
« Vastaus #6 : 26.01.2017 10:20:04 »
Kiitos nominal! Heh, ihana kuulla ettei kahdesta teekannustakaan kertova fikki ollut tylsä :D Jep, Remus ja oranssi ei tule ensimmäisenä mieleen...
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Dokumentti

  • ***
  • Viestejä: 1 324
Vs: Vanha teekannu (S, Tonks/Remus)
« Vastaus #7 : 01.02.2017 22:23:39 »
Olipas ihanan haikea teksti, jos niin voi sanoa. :D Lopussa onneksi oli mukana iloakin.
Jännä kuinka tämä keskittyi väreihin ja kahteen kannuun, mutta välitti kuitenkin mahdottoman paljon tunteita!

Pidin kuvailustasi, se oli jotenkin hirmu huoletonta, mutta kuitenkin niin paljon kertovaa.

Lainaus
Se nökötti avoimella hyllyllä hartiatasossa, niin että se olisi aina helppo nostaa esiin

Lainaus
Uusi oli suloisen pyöreä ja vankan näköinen, vaikka väri olikin mauttoman oranssi.

Lainaus
Sen muoto muistutti pisaraa, kahva jonka lopusta puuttuu pala oli kauniin muotoinen. Nokan alapinnassa on särö, jota pitkin tee lirisee kaadettaessa pöydälle, sisäpinta on tummunut seepian väriseksi.

Tarkoitan esimerkiksi näitä kohtia. Niin mielikuvia luovia, vaikka sanamäärä on vähäinen. Hartiatasossa, mitätön pieni asia, joka kuitenkin jollain tavalla tuo esiin paljon, sen että hieman katseellaan piilossa, muttei näkymättömissä.

Remuksen mietteisiin, muistoihin vaipuminen on jotenkin niin uskottavaa. Remus menetti nuorena jo niin paljon, oikeastaan kaiken. Joten ei ihmekään,  jos mies silloin tällöin vaipuu mietteisiinsä ja palaa muistoihin. Raukka.

En ole oikeastaan varmaan koskaan lukenut Tonksin näkökulmasta mitään, joten siksikin tämä tuntui mielenkiintoiselta ja tuoreelta luettavalta. Tuli jotenkin itsellekin fiilis, että voisi kirjoittaa joskus Tonksista jotain! :D

Kiitos paljon tästä, oikein ihana iltana piristys ja sai ajattelemaan paljon noiden kahden suhdetta, joka jää kirjoissa jotenkin varjoon ja tyngäksi.
« Viimeksi muokattu: 01.02.2017 22:26:05 kirjoittanut Dokumentti »
Ava&banner @Waulish
Spend life with the people who make you happy,
not the people who you have to impress.

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Vanha teekannu (S, Tonks/Remus)
« Vastaus #8 : 14.02.2017 16:21:40 »
Voi minua kun en ole huomannut! Kiitos kommentista, Dokumentti!

Kirjoita ihmeessä Tonksista, loppujen lopuksi hän on mielenkiintoinen hahmo. Itse en kirjojen perusteella saanut kunnon otetta hänestä, joten selvitän suhdetta fikkaamalla  ;D Remus taas on lutunen <3

Mukavaa kuulla että kuvailu oli mielestäsi onnistunutta! Pyrin nimenomaan luomaan mielikuvia. Kiitos!
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Vanha teekannu (S, Tonks/Remus)
« Vastaus #9 : 28.05.2017 17:51:35 »
Päädyin tämän tekstin pariin, kun etsiskelin Kaiken maailman kommentteja -haasteen innoittamana Väripaletti-haasteesta jotakin johonkin väriin liittyvää tekstiä. Vanha teekannu kuulosti sympaattiselta ja lempeältä, joten päätin kurkata, mitä linkin takaa oikein löytyy. Ja täältähän löytyikin ihanan haikeaa Remus/Tonksia! Se oli iloinen yllätys, koska luen mielelläni tätä paritusta.

Onpa tässä jännä idea! Komppailen aiempia kommentoijia: kaikki tuntuu keskittyvän kahteen teekannuun, mutta niiden kautta välittyy kuitenkin niin kovin paljon tunteita, ajatuksia ja tapahtumia. On jännää, miten Remuksen mieliala tuntuu heijastuvan teekannuun, jota hän käyttää: hyvinä päivinä pirteänoranssi uusi kannu, haikeina muistojentäyteisinä päivinä taas elämää nähnyt ja monia kolhuja kokenut vanha kannu. Pidän tämän tekstin hienovaraisuudesta: siitä, ettei kaikkea sanota suoraan vaan annetaan lukijan päätellä ja tulkita. Sekin mielestäni toimii, ettei Remuksen masentuneisuuden syitä avata mitenkään erityisesti vaan ne jäävät arvailun varaan. Ehkä Tonkskaan ei tiedä niitä tarkemmin. Minun on joka tapauksessa helppo kuvitella Remus tällaiseksi: ajoittain melankoliaan vaipuvaksi, muistoihin uppoutuvaksi. Onhan Remuksen elämässä tapahtunut paljon synkkiä asioita.

Voi Tonksia, kun hän yrittää lohduttaa Remusta ja saada tämän takaisin luokseen siinä onnistumatta. Rakkaan ihmisen synkkiä päiviä on varmasti kurjaa seurata vierestä, kun ei oikein voi tehdä mitään helpottaakseen toisen oloa. En yhtään ihmettele, että Tonks iloitsee oranssin teekannun näkemisestä. Täytyy vain toivoa, että oranssit päivät yleistyisivät ja Remuksen yleinen mieliala pikkuhiljaa paranisi. ♥ Toisaalta on ihanaa, miten Tonks tiedostaa Remuksen väripaletin synkemmätkin värit ja rakastaa häntä siitä huolimatta.

Neiti Syksyn tavoin minäkin pidän Tonksin metamorfimaagiuden esiintymisestä ja sen hyödyntämisestä. Tässä tarinassa Tonksin hiusvärit kuvastavat onnistuneesti hänen mielenmaisemaansa, joka muuttuu Remuksen mielialojen mukana. Toisiksi viimonen kappale saa minut hyvälle mielelle, kun siinä kerrotaan hyvistä, kirkkaanvärisistä päivistä. :)

Kaiken kaikkiaan aivan ihana, kaunis ja haikea tarina. Kiitos tästä! -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Vanha teekannu (S, Tonks/Remus)
« Vastaus #10 : 31.05.2017 19:16:04 »
Waulish, ihanaa että eksyit tämän pariin!  :)

Otsikointi on selvästi onnistunut, jos se kuulosti kerran sympaattiselta ja lempeältä. Mukavaa, että myös paritus miellytti.

Wää, kommentoit niin hienosti etten oikein osaa vastata, mutta ihanaa, että olet tykännyt niin itse tekstistä kuin hahmojen mielenmaisemastakin :3

Kiitos <3
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Quibbler

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 168
  • Potterhead? Always.
Vs: Vanha teekannu (S, Tonks/Remus)
« Vastaus #11 : 02.06.2017 01:45:17 »
Todella upea ficci. Sopivan pituinen ja se kuinka teekannua taikka teekannuja käytetään tarinassa... hienoa. Tonks ja Remus ovat yhtiä lempihahmoistani ja parinakin tosi jees, joten hyvä ficci!

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Vanha teekannu (S, Tonks/Remus)
« Vastaus #12 : 02.06.2017 09:51:45 »
Kiitos, Quibbler! Olen oikeastaan hämmentynyt, miten moni tuntuu pitävän tästä pikku tekeleestäni :#3
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Fiore

  • Vieras
Vs: Vanha teekannu (S, Tonks/Remus)
« Vastaus #13 : 02.06.2017 14:44:30 »
Uiuiui, rakastuin tähän ficiin! ;D

Todella kaunista kuvailua, jota ei voi muuta kuin ihastella. Pidin siitä, miten Tonks osasi kannujen perusteella arvata Remuksen mielialan. Jotenkin niin surullista, mutta kuitenkin toimivaa.

Lainaus
Opin pian alistumaan nähdessäni kannun aamulla pöydällä, sillä se merkitsi aina niitä päiviä.

Tästä kohdasta tykkäsin aivan erityisesti! ;D En oikeastaan osaa sanoa miksi, se vain jotenkin iski. Todella hieno fic, jatkahan samaan malliin!

Karvalakkirakastaja

  • Vieras
Vs: Vanha teekannu (S, Tonks/Remus)
« Vastaus #14 : 02.07.2017 19:35:19 »
Hieno tarina, jossa on tosi mielenkiintoinen päähenkilö tai siis pääesine. Teekannun kautta paljastuu paljon Remuksesta, Remuksen elämästä ja tunteista. En yleensä niin välitä yksityiskohtaisista kuvailuista esineiden tai ihmisten kohdalla, mutta se taas on eri asia kuin se, jos teksti kokonaisuudessaankin keskittyy niihin sen sijaan, että kertoisi muuten juonellista tarinaa, jossa tarinan juoni hukkuu yksityiskohtiin. En tiedä, ymmärrätkö mitä tarkoitan, mutta toivottavasti. Olisin kirjassa toivonut Remukselle ja Tonksille onnellista loppua.

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Vanha teekannu (S, Tonks/Remus)
« Vastaus #15 : 03.07.2017 13:45:21 »
Fiore, kiitos, olen imarreltu. Ihanaa että etenkin kuvailu miellytti! Yritetään ;>

Karvalakkirakastaja, luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat. Remuksella tosiaan oli, hmm, mielenkiintoinen elämä. Minuakin jäi harmittamaan, kun molemmat kuolivat ja Teddy jäi orvoksi :'<
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Tikkis

  • Mrs. Black
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 451
  • Ava Fractalta <3
Vs: Vanha teekannu (S, Tonks/Remus)
« Vastaus #16 : 03.07.2017 23:29:12 »
Hienosti rakennettu tarina, joka ei suoranaisesti kerro kummankaan tunteista, olemuksesta, mutta silti niistä saa otteen. En muista lukeneeni (ainakaan hetkeen) ficciä, jossa keskitytään kertomaan asioista tavaran tai tavaroiden avulla. Vertauskuvina (ja tässä toki todellisina esineinä) teekannut toimivat hyvin. Jostain syystä mua huvittaa se, että Remus on niin kova juomaan teetä. Kaksi kannullista kitkerää litkua on paljon. Kenen sulatusjärjestelmä edes kestää moista määrää? Ja tietyllä tavalla tämä yksityiskohta ei silti häirinnyt ollenkaan.

Mun lempikohta oli ehdottomasti tämä
Lainaus
Opin pian alistumaan nähdessäni kannun aamulla pöydällä, sillä se merkitsi aina niitä päiviä.
Vaikka virkkeesä ei vielä kerrota, mitä ne päivät ovat, ilmauksesta huokuu, mitä se tarkoittaa. Lisänä tietysti tuo virkkeen ensimmäinen lause siitä, kuinka Tonks alistuu, saa minut lukijana virittymään jo oikealle taajuudelle. Varauduin heti siihen, mitä tuleman pitää. Tällaiseksi minäkin pystyn hyvin kuvittelemaan Remuksen elämän: sen miten hän kokee itsensä, elämänsä ja kaikki ne tapahtumat siinä. Miten Remus todellakin tarvitsee niitä päiviä.

Kivaa kontrastia luo tarinaan tuo alussa mainittu mauttoman oranssi teekannu, joka loppujen lopuksi sai osansa Tonksin rakkaudesta. Vaikka se olikin esteettisesti kamala, se tarjosi jotain, mitä toinen ehkä muodoltaan miellyttävämpi ei kyennyt antamaan. Pidin myös muiden tapaan metamorfisuuden tuomisesta mukaan tähän ficciin. Tonks ei ole minunkaan lempihahmojani, mutta tällä tarinalla pystyin sukeltamaan hahmon mieleen astetta syvemmälle. Kuten itsekin NeitiSyksylle vastaamassasi kommentissasi sanoit asioiden tapahtuvan paljon kulisseissa, mikä luo hyvät puitteet ficcaajille, olet siinä mielestäni täysin oikeassa. Tämä tarinakin ja sen vaikutus (ainakin minuun) todistaa sen, että hahmoista voi toisten tarinoiden kautta saada myös joskus vielä vähän enemmän irti kuin mitä oikean teoksen pohjalta. Tämä ainakin antoi minulle Tonksista uuden näkökulman (etenkin, kun Pottereiden viimekertaisesta lukemisesta on vierähtänyt jo liian pitkä tovi), mikä auttaa näkemään hänet taas laajemassa skaalassa.

Kiitos tästä. Jäi haikea, mutta silti rakkauden lämmittämä fiilis. Ehkä se oli tarkoituskin.
Aina ei sanoja tarvita.
Vain katse alaston.

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Vanha teekannu (S, Tonks/Remus)
« Vastaus #17 : 04.07.2017 13:37:46 »
Tikkis, hieno pitkä kommentti, jospa yrittäisin vastata siihen kunnolla.

Minun omasta mielestäni Remus on teeihminen (melankoliaantaipuvat juovat usein teetä), ja teekannut ovat ihania sekä tärkeinä mukana ihmisen elämässä. Heh, virnistelen tuolle määrän ihmettelylle, itse ainakin kittaan sen helposti  ;> Jonkinlaista siedätystä se varmaan vaatii.

Ne päivät ovat tosiaan tärkeitä Remukselle, kun on joutunut kokemaan velhosodan ja henkilökohtaisetkin kauhut niin monta kertaa. Hahmoihin on joskus vaikea päästä kiinni alkuteoksen rajatuissa puitteissa, ihanaa jos tämä avarsi näkökulmaa :3

Lainaus
Jäi haikea, mutta silti rakkauden lämmittämä fiilis. Ehkä se oli tarkoituskin.

Kyllä, sepä juuri. Kiitos.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Sielulintu

  • Teen suurkuluttaja
  • ***
  • Viestejä: 799
Vs: Vanha teekannu (S, Tonks/Remus)
« Vastaus #18 : 07.09.2017 12:11:45 »
Tämä oli aivan ihana kaikesta haikeudestaan ja Remuksen elämän hiukan synkemmistä värisävyistä huolimatta. En ole itse sen suuremmin koskaan ajatellut Tonksin ja Remuksen suhdetta, mutta kun luin tämän, mieleen tuli, että juuri tuollaista heidän yhteinen elämänsä varmasti olisi. :)
Vanha teekannu muistojen ja menneen elämän symbolina ja menneisyydestä peräisin olevana rakkaana esineenä oli minusta upea ja koskettava keksintö. Tonksin tunteet ja ajatukset Remuksen synkempiä päiviä kohtaan oli myös tuotu mahtavasti esille. Kiitos paljon tästä ihanasta ja liikuttavasta lukuelämyksestä. Pakko vielä sanoa, että tämän kautta aloin ajatella kyllä paljon entistä enemmän kumpaakin näistä hahmoista, ja heidän välisensä suhde syveni ajatuksissani mielettömästi. :)
Tervetuloa tutustumaan kirjoituksiini
ja seikkailemaan
tarinalabyrintin sokkeloihin

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Vanha teekannu (S, Tonks/Remus)
« Vastaus #19 : 07.09.2017 19:09:11 »
Sielulintu, olipa ihanaa lukea kommenttisi! Hienoa, että tämä sai sinut ajattelemaan tätä paritusta ja oli vielä koskettavakin! :> Kiitos <3
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii