Kirjoittaja Aihe: TSH: Koskettaen heistä jokaista, S, Joulukalenteri 2016 (24/24)  (Luettu 6829 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 090
  • Kurlun murlun

14. Faramir



Yksi kauneimmista asioista oli tieto siitä, että hänen paluutaan odotettaisiin sydämet ylpeydestä pamppaillen, kaupungin liput hänen puoleensa kohotettuina. Oma kansa ottaisi heidän joukkonsa avosylein vastaan. Vanhemman jylhillä, uurteiden koristamilla kasvoilla tuikkisi ylpeyden pilkahdus.

Niin vähän kuin ajatuksella ehkä olikin todellisuuspohjaa, se piristi häntä.

Valkean kaupungin kivisalit tukahduttivat ja saivat epävakaan maastonkin tuntumaan enemmän kodilta. Kohmeisilla, karuilla seuduilla hengittäminen kävi helpommin kuin palatsin notkuvassa pitopöydässä niiden lähimpien kanssa, jotka verensä ansiosta jakoivat perheen merkityksen. Vain harvat hän silti osasi laskea todella läheisiksi.

Faramir oli saanut kuulla olevansa lojaali väärille henkilöille, muttei vilpittömin sydämin voinut väittää aivan ymmärtäneensä, mitä sanat olivat tarkoittaneet.


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 090
  • Kurlun murlun

15. Théoden



Sateen piiskaus löi hänen haarniskaansa kimakkana kilahteluna kuin kynsiä olisi koputeltu lasipintaan.

Pilvien verho peitti eteensä kuun ja tähdet, joiden kalpeatkin valonsäteet olisivat luoneet vaikutelman tavallisesta yöstä. Silloin ilmaan nousi kepeä piipunsavu hallaa henkivän hengityksen sijaan.

Sitä vastoin ennen aamunkajoa koittavista tunneista muodostuisi historiallisia niin hyvässä kuin pahassa, lopputuloksesta riippumatta. Sinä yönä heidän jokaisen kohtalo kirjoitettaisiin uudelleen. Osa katoaisi, osa saisi toistaiseksi katsoa yhä tulevaan.

Théodenin korvissa kaikuivat vihollisen karkeatekoiset varusteet ja raivo, joka purkautui rupisista suista ympäröivään ilmaan eläimellisenä huutona. Sen kuuleminen kuvotti, muttei saanut liiaksi kauhistumaan. Kätensä alla hän tunsi palan muuria, jonka kuninkaan oli pyydettävä kestämään murtumatta.


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 090
  • Kurlun murlun

16. Gríma



Ympärillä kaikki oli kolkkoa ja mustaa, eikä hän tuntenut auringonvaloa kasvoillaan, vaikka seisoi tornin huipulla sateelle ja paisteelle avoimena.

Kohmeiset sormet tarttuivat karkeasta pinnasta tukea hakien ja keho huusi putoamisen vaaraa, kun hän katsoi suoraan alas. Rautapihan maat olivat aiempaa hiljaisemmat, mutta takomisen kolahtelu kaikui etäisesti luolista, jotka oli kaivettu hiellä ja verellä maankuoren alle. Gríma yritti olla ajattelematta siellä piinaavaa kuumuutta sen saadessa hänet voimaan pahoin pelkästä ajatuksestakin.

Askeleet kopisivat ontoissa käytävissä, ja huoneet olivat länteen verrattuina onttoudessaan hukuttavia. Oli silti väärin kutsua paikkaa vankilaksi edes päänsisäisissä mietteissä.

Hänhän oli saapunut sinne omin ehdoin, eikä hän kiittämätön aikonut olla.


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 090
  • Kurlun murlun
A/N: Tämä luukku hieman myöhästyi aikataulustaan, mutta ei kai se mitään. ^^"



17. Puuparta



Hän huusi taivaalle piinansa, joka kaikui ilmassa kumeana ja värisytti sydämen syvimmissä ytimissä.

Vuoret ja järvet jakoivat surulaulunsa heidän kanssaan, hautasivat muistoistaan ne monet maankamaralla ennen hengittäneet ja kirosivat metallin ja myrkyn kavaluutta. Itkivät äänettömiä kyyneleitään niiden vuoksi.

Vihalla oli voimakas mahti, ja kirkkauden kipinästä roihahti tulimeri, joka nielaisi alleen varomattomat ja kaiken tuskan ansainneet. Heidän tulensa oli läpikuultavan viileää, ja se pyyhki vaahtopäin edestään heidän maansa saastuttaneet epäsikiöt. He hyökkäsivät niitä vastaan, jotka eivät olleet antaneet viattomimmille tilaisuutta puolustautua.

Hänen juurensa imivät tulimerestä elvyttävää voimaa. Hän kahlasi sen halki askelein, jotka kantoivat syyllisyyden taakkaa, mutta myös lupauksen uudesta ajasta.


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 090
  • Kurlun murlun

18. Saruman



Nöyryytys oli ottanut valkean velhon hahmon, jota katsoessaan hän olisi miltei voinut kuvitella katsovansa kuvastinta.

Jokaista oli joskus kehotettu pitämään ystävät lähellä, mutta viholliset lähempänä. Sanat olivat kautta aikain olleet ikävystyttäviä ja naurettavuudessaan saaneet kuulijan huokaisemaan, mutta kuka sen koskaan olikin keksinyt, osoitti viisautta enemmän kuin Saruman olisi halunnut myöntää.

Näyt olivat kertoneet lähestyvästä tuhosta, mutta osoittaneet hänelle toisenlaisen roolin. Ne olivat antaneet hänen houkan lailla langeta samettiseen syleilyyn paljastamatta Rautapihan portteja kolkuttavia uhkia. Ne eivät olleet kiinnittäneet huomiota, eivät olleet pitäneet metsää riskinä. Hän otti kantaakseen virheet kitkeryys ilmettään rumentaen.

Kontrasti puiden pyhyyden ja metallin riettauden välillä oli sanoinkuvaamaton.


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 642
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Hupsis, on taas vissiinkin vierähtänyt jokunen tovi siitä, kun viimeksi kävin kommentoimassa näitä. :'D

Jotenkin kummasti myös Frodon näkökulmasta kirjoitettuja ficcejä ei turhan usein tule vastaan. Jostain syystä ihmiset tuntuvat aina välttävän sitä kaikin mahdollisin keinoin (tiedä sitten miksi), mutta tämä oli kyllä suorastaan hengästyttävän onnistunut kuvaus hänestä! Kirjassahan siitä ei taidettu puhua mitään, että Sormuksen ketju olisi jättänyt jälkiään Frodon iholle, vaikka Sormus painoikin häntä kumaraan, mutta elokuvassa jäljet olivat sitä selkeämmät, mitä pidemmälle tarina eteni. Jälleen kerran mä muuten tuijotan täällä silmät lautasen kokoisina näitä sun upeita sanavalintoja, koska "Puhdas kauhu oli ensi kerran läikähtänyt kylkiluiden välissä"! <3 Saanko mä lainata sun aivoja hetkeksi? xD

Siis mä en oikeasti ymmärrä, miten sä onnistut näin lyhyellä tekstinpätkällä pelkällä sanataituruudella kylmät väreet kulkemaan mun selkää pitkin. :D "Éomer näki mustan ja valkoisen sekoittuvan luomatta väliinsä harmautta." tästä tulee jotenkin jännästi tämä mieleen. xD Älä vaan kysy miksi, koska en tiedä. Hihitin vain itsekseni tuota. Mutta siis, älyttömän hienosti kirjoitettu!

Voi Faramir, miksi olet niin ihana! <3 (Vaikka hänet sössittiinkin elokuvassa mun mielestä ihan täysin, koska "I would not take this thing, if it lay by the highway"! <3 Mutta siis, jos nyt ymmärrän oikein, mihin kohtaan tämä viittaa, niin aivan älyttömän awww lopetus! Menee jo itsekin ihan sekaisin tarinan kronologiasta, kun elokuvissa ja kirjassa tarinaa kerrotaan limittäin ja lomittain. :D

Se on oikeasti jotenkin vaan niin pirun siisti kohtaus, kun Théoden toteaa "so it begins" sateen ropistessa sen haarniskaan, vaikkei siinä oikeastaan tapahdukaan mitään. :D Joten on erittäin upeaa, että aloitat tämän viittauksella tuohon kohtaan! (Miksi musta alkaa tuntua, että mä vaan ylistän tätä joulukalenteria joka kerta maasta taivaisiin? :D No, mutta, tämä ON oikeasti tosi hyvä!)

Siis, oikeasti, miten sä nämä hahmosi valitset, kun juuri kenestäkään ei ole tainnut olla kovinkaan montaa ficciä missään esillä? :D Onko sun ollut tarkoituskin valita mahdollisimman vähälle huomiolle jääneet hahmot, vai oliko tämä puhdasta sattumaa, kun loppuu suositut kesken? :D Ei sillä, että se olisi huono juttu missään mielessä, tulipahan vaan yhtäkkiä mieleen. Tämä on jotenkin jännä pätkä, kun ensi alkuun ajattelin tämän kuuluvan siihen kohtaan, kun Gandalf ja kumppanit tulevat juttelemaan Sarumanin kanssa RotK:in alussa, kunnes sitten älysin, ettei se voi vielä tapahtua. :D Tällaista kohtaa ei kuitenkaan ole kuvattuna elokuvissa, koska örkit lähtivät jo Helmin syvänteelle ja seuraava kerta Rautapihassa on se, kun entit hyökkäävät sinne, eikä tämä oikein sitäkään ole. :D Joten tätä oli jännittävää lukea, kun koko aika oli ihan, että "onko tämä siitä? ai ei ole, no onko tämä sitten siitä?" jne. :D

Se on oikeasti ihan karmea kohtaus, kun Puuparta kävelee vitsaillen sinne aukealle, mistä ne puut on hakattu ja sitten se tajuaa Sarumanin olleen kaiken takana. >: Satuttaa aina joka kerta katsoa sitä, kun siitä huomaa, että nyt riipaisee ja syvältä. >: Mutta sitten se kuitenkin on niin tarpeellinen kohtaus, kun elokuvassa entit päättivätkin olla liittymättä sotaan ja niitä kuitenkin tarvittiin siellä! Kommentoin nyt tuon viimeisenkin luukun tässä samassa yhteydessä, kun ne liippaavat niin läheltä toisiaan. Mun mielestä sä olet tuonut näissä molemmissa tosi hyvin esille tuon puiden ja metallin kontrastin esille, koska tykkään siitä ihan älyttömästi, kun Puuparta kertoo, että joskus Saruman käveli Fangornissa ihan vain juttelemassa Puuparran kanssa, mutta "now he has a mind of metal and wheels" ja siis, ääwwww, upeaa, me likes! <3 Nämä molemmat siis toistivat tuota tematiikkaa tosi hyvin ja tykkäilen vähän liikaakin!

Yyyyy, enää kuusi jäljellä, entä jos ei halua tämän loppuvan vielä? ::D Ensi jouluna sitten sama juttu Hobitin hahmoista? Tai Silmarillionin? <3_<3 Jookos kookos?

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 090
  • Kurlun murlun
LillaMyy: Huh, päivät ovat tässä kuussa huvenneet sormien välistä aika sukkelaan. :D Iski äsken ihan outo tunne, kun katsoin, että tätäkin kalenteria on jäljellä enää viisi luukkua... Mahtavaa, että halusit kommentoida näitä muutamia aikaisempia raapaleita ja lisäksi kiitos mieltä lämmittävästä palautteesta! <3<3 Sormuksen jättämät jäljet bongasin elokuvaversiosta tosiaan ja ne oli ihan pakko ottaa mukaan. Frodosta oli erittäin mukavaa (voiko niin tässä kohtaa edes sanoa) kirjoittaa ja omasta puolestani kehtaisin sanoa, että kyseisen hahmon raapale on yksi suosikeistani tässä kokonaisuudessa.

Eikää, 50 shades! Varsin kiintoisa mielleyhtymä. :'D Ja joo, Faramir on niin mukava hahmo hänkin. <3 Sen luukun lopetuksen kirjoitin itse asiassa ensimmäisenä ja jotenkin oli hauskaa, että mainitsit siitä erikseen. Ja mitä tulee hahmovalintoihin, ajattelin ottaa tähän niitä, jotka esiintyivät elokuvissa sen verran, että väki saattaa muistaa heidät hyvin. Ficcejä en ole ainakaan finissä juuri nähnyt... Tässä tulee nyt sitten tällainen pienimuotoinen katsaus monenlaiseen persoonaan. ^^

Se Puuparran järkyttyminen on oikeasti todella sydäntäraastavaa, en tykkää. :'< Toisaalta sitä seuraa yksi trilogian hienoimmista kohtauksista, kun marssitaan Rautapihaan. Ristiriitaista jollain tasolla, surumieli muuttuu haltioituneeksi haikeudeksi. :P

Ensi vuoden kalenterista en tiedä sanoa yhtikäs mitään vielä. :D Tällainen samankaltainen raapalesarja minua huvittaisi tehdä kyllä ATLA:sta jossain kohtaa...

Kiitoksia vielä kommentista! Tästä jatkuu. ^^



***



19. Éowyn



Miekka huotrineen painoi vyöllä, mutta hän ei antanut askeleidensa käydä epävakaiksi. Se kysyi tahdonvoimaa rohkeuttakin enemmän.

Hevosensa selässä hän yritti kipeästi unohtaa olinpaikkansa ja antaa hiuksia hulmuttavan viiman pyyhkiä pois kurkussa kalvavan pelon, kuitenkaan siinä onnistumatta. Éowyn torui itseään karkein sanoin, joita ei olisi milloinkaan suonut kenenkään kuulevan. Hän oli heikko, hän oli surkimus, kyvytön ratsastamaan osana soturijoukkoa.

Rohanin sotakypärä kätki hänen kasvonsa tarpeeksi, mutta tyytyväisyyden sijaan hän joutui estämään kyyneleitä nousemasta silmiinsä. Kuulas katse seurasi enoa, veljeä, lojaaleja liittolaisia, ystäviä, jotka käsi sydämellä vannoivat lojaaliuttaan lännelle.

Éowyn kaipasi rohkaisevia sanoja tuekseen, mutta sen sijaan hän lausui niitä itse toisille.


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 090
  • Kurlun murlun

20. Denethor


Hiljaisissa saleissa seurana olivat kivipatsaat, jotka herättivät kunnioitusta seisoessaan vaiti katselemassa palatsin käytäviä astelevia.

Ylväydestään huolimatta ne saivat hänen olonsa entistä yksinäisemmäksi. Niiden läsnäolo kävi nopeasti ahdistavaksi, eikä Denethor halunnut antautua turtumukselle jälleen kerran. Hänellä oli vastuunsa kannettavanaan. Gondorin pojat ja tyttäret kääntyivät hänen puoleensa.

Paljon muuta Denethor ei kaivannut, mutta haljennut torvi hänen kädessään muistutti liikaa haudatuista toiveista. Se oli pyhäinjäännös jota kannatella vapisevin sormin.

Suru oli kolea möykky rinnassa, joka ajoittain kävi liian suureksi torjua. Se rimpuili tiensä kurkkua ylös, muljautti itsensä suuhun sitkeistä estelyistä huolimatta, purkautui ilmoille raastavana valituksena ja antoi katkeruuden kyynelten kastella hänen juonteiset kasvonsa.


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 090
  • Kurlun murlun
A/N: Mietin, että miten tämän luukun hahmon muotoilen, mutta totesin, että tässä seikkailee enemmän Klonkku kuin Sméagol. :P Tämän jälkeen enää kolme jäljellä, kääk.



***



21. Klonkku



Luolassa aika pysähtyi kertomatta alkua tai loppua, sen verkoissa upeuden kudelmat laskivat lopun enteitä kiireettä ja kuulostellen.

Kerran isännäksi kutsuttu hobittiraukka oli kotoaan aivan, aivan liian kaukana. Vieraat maat osasivat olla kerrassaan julmia. Hän sen tiesi, muttei ollut vaivautunut jakamaan tietojaan. Luolat eivät koskaan luvanneet liian hyvää, sen tiesi pahainen rottakin.

Se liikkui kodissaan ovelasti jättämättä jälkiä. Selkäpiissään Klonkku saattoi aistia nälän, joka haisi kaikkialla karheissa kallioissa ja tahmeissa poluissa. Jopa häntä hirvitti.

Kauhun huudahduksissa hän kuuli häivän, joka aneli kaiken olevan kuin ennen. Se merkitsi aikaa ennen Aarretta, mikä oli silkkaa joutavuutta. Ennen Aarretta ei ollut ollut yhtään mitään.


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 090
  • Kurlun murlun

22. Sauron



Mustan tornin yllä roihuavassa silmässä heijastui paha sen puhtaimmassa olomuodossa.

Hän tunsi tulivuoren kipinöivän henkäyksen, tunsi maankuoren vavahtelun sen kamppaillessa väistämätöntä vastaan. Pimeä maailma polvistuneena hänen valtansa alle herätti tunteen, jonka hän sielussaan ilman inhimillisyyttä nimesi ylpeydeksi. Siihen sekoittuvaa verenhimoa hän joi ympäröivästä ilmasta.

Se, mikä kerran kuului hänelle ja sitoi vapaat kansat tuliruoskalla, kutsui häntä. Se huusi ensin kaihoten, lopulta täynnä korventavaa hätää.

Heidän kohtalonsa olivat kietoutuneet toisiinsa aikojen alusta. Heidän tarinansa eli, mutta sen loppu pakotti hänet taipumaan luomuksensa mukana. Kipu viilsi varoittamatta ja lamaannuttaen, irvokkaasti vielä muistuttaen maailmaa siivistä, jotka hän olisi kietonut sen ympärille varjeluksen lupauksena.


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Moi! :D

Hassua hypätä joulukalenteriin mukaan, kun luukkuja on enää kaksi jäljellä, mutta mitäs pienistä! Lukaisin nämä putkeen, mikä toimi kyllä todella hyvin. Tuli ihanasti esiin se kronologisuus, eikä tarvinnut koskaan miettiä, että mihin juttuun tämä liittyykään. Ylipäätään ihana idea kirjoittaa tällä tavalla monen eri henkilön näkökulmasta!

Nämä on kirjoitettu sellaisella tyylillä, joka sopii mielestäni aivan erityisen hyvin TSH-fandomiin sekä raapaleisiin. Kirjoitat tavallaan "pitkästi", siis että vaikka kysessä on raapaleet, niitä ei lue hetkessä läpi, vaan pitää oikeasti keskittyä ajattelemaan, mitä lukee. Vähän samalla tavalla kuin TSH:ssa (miinus että se kyllä on pitkä XD).

Kaikki raapaleet ovat kertoneet sopivasti tuttua siitä hahmosta, jonka näkökulmasta ne ovat, mutta tuoneet myös jotain lisää. Toisin sanoen, tavallaanhan vain "toistat" kirjojen tapahtumia, mutta olet tuonut kuitenkin mukaan jotain uutta, niin että nämä ovat mielenkiintoisia. Yksi vaihtoehtohan olisi ollut luoda kauhea kasa uusia juttuja tähän, kuten vaikka hahmojen jotain omia salaisia suunnitelmia sun muita, mutta se olisi ainakin mun mielestäni ollut ihan kamalaa ;D Tämä siis toimii erittäin hyvin!

Heh, minäpä jään odottelemaan kahta viimeistä luukkua 8) Vähän hirvittää, tuleeko sieltä jotain kamalan surullista :(
Never regret something that once made you smile.

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 642
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Koska huomenna tulee kuitenkin taas juostua pää kolmantena jalkana joka suuntaan, on tänään pakko käydä sanomassa taas jotain tänne. :D Ymmärrettävä selitys kyllä, miksi olet päätynyt juuri näihin hahmoihin, ja jotensakin looginenkin, koska parempihan se on kirjoittaa tutummista hahmoista kun niistä ihan kaikista oudoimmista. :D Se on kyllä totta, että sitä Puuparran järkytystä seuraa yksi koko trilogian vahvimmista kohtauksista! Mutta ei se siltikään ole kiva kohtaus. >>:

Jeee, hypin melkein riemusta, kun huomasin Éowyninkin tehneen esiintymisen täällä, koska hän on ehdottomasti yksi suosikeistani! Hänen hahmonsa on niin ihanan voimakastahtoinen, vaikkei hän ehkä olekaan mikään kaikista naisellisin tapaus. Mutta se juuri on osa hänen viehätyksestään, kun hän ei ole se tavallinen kirjojen naishahmo, joka istuu kotona odottamassa, kun miehet ovat sotimassa. Hän on se, joka tekee, eikä se, jolle tehdään jotain, kuten useimmat kirjoissa esiintyvät naiset tuohon aikaan olivat. Ja, no, nykypäivänäkin tosi monet ovat näitä jälkimmäisiä...

Denethor on kyllä niin kamalan ristiriitainen hahmo. Koska siis hänen surunsa on täysin ymmärrettävää, kun vanhin poika on kuollut, mutta jotenkin tuntuu, että hän ohjaa sen surunsa pelkästään Faramirin niskaan, aivan kuin se olisi nuoremman syy, että isoveli ei palannutkaan retkeltä, jonne Denethor itse määräsi Boromirin lähtemään leffa-canonissa! Että, jos jotakuta tulisi syyttää asiasta, on se pikemminkin Denethor itse kuin Faramir! >:

Klonkku! Tämä on peräti toinen hänestä kertova ficci, joka kävelee mua vastaan. :D Ja tuossa Klonkku on kyllä sen verran enemmän esillä, kuin pieni raukka Sméagol, joten olisi ollut ehkä vähän harhaankinjohtavaa pistää alkuun Sméagolin nimi... Toki, se olisi voinut tehdä tekstistä jollain tavalla jännittävämmänkin, kun olisi pitänyt oikeasti ajatella, että kumpikas tässä nyt onkaan se vallalla oleva puoli. :D Varsin osuva pieni raapale kuitenkin tästä pienestä otuksesta! (:

Hurrrr, kylläpäs nyt oli selkäpiitä karmiva raapale. Sauron nyt on muutenkin aika karmaiseva tapaus, mutta vielä tässä loppuvaiheessa tuntui entistäkin kammottavalta. Sormus ja Sauron on niin kietoutuneita toisiinsa, että toisaalta kyllä ainoa looginen kohta, missä Sauronin olisi voinutkaan tuoda mukaan tähän tarinaan, on juuri tämä loppu, koska muutoin siitä olisi saattanut tulla vain pelkkää Sormuksen kaihoamista, mikä taas ei olisi ollut Sauronin tavan mukaista. :D Hyrrr, ei tähän kyllä voi oikein muuta sanoa! Karmaisevan upea! :D

Äääk, enää kaksi jäljellä, ja mua alkaa jo pelottaa, mihin tämä loppuu! >: En varmaan uskalla tulla pariin päivään kurkkimaankaan, että keiden näkökulmista nuo viimeiset kaksi ovat, koska tiedän itkuparkuvani, jos veikkaukseni osuu lähellekään oikeaa. Komppaan kyllä yllä olevaa nompsua tässä kohtaa, kun hän sanoi sun kirjoittavan samalla lailla pitkästi kuin TSH, koska näihin on oikeasti mahdutettu TOSI PALJON asiaa vain siihen 100 sanaan! Kiitoksia siis taas näistä, palailen astialle sitten joskus, kun kalenteri on ohitse! (:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 090
  • Kurlun murlun
nominal: Tervetuloa seuraamaan! ^^ Uskoisin, että tästä kokonaisuudesta on saanut ehkä astetta enemmän irti, kun on lukenut kaikki julkaistut osat yhteen soittoon. Kokonaisuus hahmottuu uskoakseni selkeämmin, vaikka kyse onkin tällaisista eepisistä pohdinnoista. Sellainen hiljainen juonittelu olisi kyllä ollut aika metka idea, mutta ehkä jo olemassa olevien tapahtumien puiminen luonnistui astetta näppärämmin. :'D Kiitoksia!

LillaMyy: Juurikin pää kolmantena jalkana on saanut ravata ympäriinsä, eikä joulupyhät ainakaan helpota tilannetta. Tämänkin päivän luukku vähän venähti, köh. Sinunkin kalenteriasi olen lukenut päivittäin eteenpäin, mutta palaan asiaan kommentoimaan laajakantoisesti, kun kiire hellittää. ^^" Iso kiitos palautteesta!

Denethorista minulla ei ole juurikaan mitään positiivista sanottavaa, mutta kyseinen luukku oli mukava kirjoittaa. Jotenkin näkisin surun hahmon tunteista päällimmäisenä silkan kusipäisyyden lisäksi, mikä omalla osaltaan ehkä seli9ttää epärationaalisia käskyjä ja aivoituksia... Sauronin kohdalla olin ensin vähän mietintämyssyn kanssa liikkeellä pohtien, mitä kyseisestä hahmosta saisi aikaan. Ilahduttavaa, jos lopputulos karmaisi selkäpiitä! :D

Viimeisten raapaleiden tunnelmasta ehkä voi jäljellä olevien hahmojenkin puolesta päätellä jotain, tiedä häntä. :)



***



23. Bilbo



Suonikkaat kädet silittelivät suuren kirjan selkämystä ja viisautta tuikkivien silmien katse ihasteli horisontin pilviverhoa. Se toi mieleen Konnun savupiipuista kohoavan lupauksen uunissa paistuvista leivonnaisista.

Bilbo ikävöi, muttei ikävöinyt. Kontu merkitsi kotia, mutta maailmalla oli ollut tarjota hänelle niin paljon muutakin.

Rinnassa oli ailahtanut murheen häivä, kun hän oli todennut vuorijonon pysäyttäneen matkan etenemisen. Ne vuoret eivät olleet saaneet nimeään ympäröivän usvan mukaan.

Jo jonkin aikaa Bilbo oli tuuminut matkansa kääntyvän koillisen sijaan takaisin länteen kuin hänen karttansa olisi kääntynyt ylösalaisin. Jalat tuntuivat huterahkoilta, kun hän nousi penkiltään, mutta syvään vedetty henkäys uhkui tuttuakin tutumpaa päättäväisyyttä. Hän oli valmis uuteen seikkailuun.


« Viimeksi muokattu: 24.12.2016 00:09:00 kirjoittanut Ayudara »
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Huh, tämä ei ollut surullinen! Ainakaan kovasti! Mulla on arvaukseni viimeisestä hahmosta, joten mielenkiinnolla odotan, osuuko oikeaan :D

Musta TSH:n loppu on ihan hirvittävän surullinen aina sormuksen tuhosta asti - Konnun puhdistuksessakin yleensä vain pillitän - joten olin todella iloinen, että tämä raapale oli ennen kaikkea päättäväinen eikä niinkään haikea. No oli se vähän haikea tuossa leivonnaiskohdassa. Tämän raapaleen lopetus oli aivan erityisen ihana, kuvasi Bilboa niin hyvin! Höpsö pieni vanhus on jo niin vanha, että suostuu olemaan vanha, mutta silti täytyy lähteä vielä viimeiselle seikkailulle <3 Aws <3
Never regret something that once made you smile.

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 090
  • Kurlun murlun
nominal: Hyvä, jos ei ollut liian surullinen! ;D Oli tuota jotenkin haikea kirjoittaa, koska Bilbo ja ylipäätään liikuttavat vanhukset... TSH:n loppu, krhm... Minulla ei totta vie ole tapana vollottaa silmiäni päästä joka kerta,kun sen katson. :D

Nyt kun vaihtui vuorokausi, voi julkaista viimeisen luukun hyvillä mielin. Isot kiitokset kaikille, jotka olette viihdyttäneet itseänne tämän pienen kalenterin muodossa ja mukavaa joulua itse kullekin. <3



***



24. Sam



Hän pyyhki näköään sumentavat kyyneleet kääntäessään selkänsä yhä kauemmas lipuvasta laivasta.

Kotimatkalla askeleet tuntuivat lähes yhtä raskailta kuin vuosia sitten Mordoriin vaeltaessa, eikä vanhojen ystävien seurakaan tuntunut yhtä elävöittävältä kuin tavallisesti. Nelikosta puuttui yksi, ja siihen sopeutuminen otti aikansa. Suru ja kaipaus vierailisivat hänenkin mielessään vielä monta kertaa.

Herttaisessa Konnun talossaan Sam istahti työpöytänsä ääreen ja loi katseen puutarhan sievissä riveissä kasvaviin kukkiin. Kuihtumista seurasi kasvu ja kukoistus, hän tuumasi itsekseen. Niin aika toimi. Useimmat haavat parantuivat ja niiden merkitys hiipui haaleiksi arviksi. Legendoista kerrottaisiin kalliisti vaalittuina tarinoina heidän jälkeensä tuleville polville.

Sam hymyili avatessaan punakantisen kirjan ja tarttui sulkakynäänsä.


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
No oli se Sam :'( Hilpeä pieni hobitti joka ei kuitenkaan ole ihan niin hilpeä <3

Tässä rakastin aivan erityisesti tuota puutarhavertausta! Sopi niin hyvin. Lisäksi pidin siitä, että kuvailit matkan tuntuvan yhtä raskaalta kuin Mordorissa.

Lopetus oli ihanan onnellinen! Vaikka silti surullinen koska byhyy. Mutta Sam tuntui olevan ihan okei, joten en ole niin surullinen xD

Paljon kiitoksia tästä ihanasta joulukalenterista, vaikka vähän myöhään mukaan hyppäsinkin!
Never regret something that once made you smile.

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 090
  • Kurlun murlun
Kiitoksia, nominal! <3 Jep, siellähän se Sam seikkaili saagan finaalissa samoin kun hobittitalon ovi päätti mahtavan trilogian. Fiilis on juuri sellainen haikea ja onnellinen. :D

Olen erittäin iloinen, että hyppäsit kalenteriin mukaan! ^^

- Ayu
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 090
  • Kurlun murlun
Iso kiitos, mimamu! ^^ Tämän kalenterin kanssa kyllä tuntui siltä, että raapaleiden kirjoittaminen kehittyi, ainakin harjoitus sen kanssa miten tiivistää pieneen tilaan suhteellisen paljon.

Mainiota joulun jatkoa ja uutta vuotta myös sinne! <3

- Ayu

"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 642
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
No jos nyt olisi taas aikaa kommentoida... Denethor on kyllä kieltämättä lievä kusipää, mutta kenties osa siitä selittyy myös sillä, että kirjassa tuotiin esiin, kuinka Faramir oli ehkä enemmän äitinsä kuin isänsä kaltainen...? Vaikkei se olekaan mikään oikea syy, mutta silti...

Jotenkin arvelinkin, että nämä kaksi hahmoa jäisivät viimeisiksi, vaikka yhdessä kohdin vähän pyörittelinkin heitä ympäri, että kumpi saa kunnian olla se aivan viimeinen. Mutta kyllä se kunnia nyt Samille kuuluu, kun hän on niin kirjassa kuin elokuvissakin sen viimeisen vuorosanan esittäjä! Bilbo on ihana! <3 Mutta myös jotenkin todella surullinen. Etenkin, kun hän kaipaa pientä ja mitätöntä Sormustaan, eikä muista, että Frodo nimenomaan lähti hukkaamaan sitä. Siinä jotenkin riipaisee todella kovaa, kun viimeinkin huomaa, että se Sormus on tosiaankin ollut koko ajan työssään pienen hobitin sisällä. >: Mutta sitten taas toisaalta Bilbo pääsee nyt kenties parempaan paikkaan? Että siinä mielessä kenties ihan hyväkin juttu, vaikka surulliseksi se silti vetää.

TSH-elokuvissa pillittäminen on jotain, mitä allekirjoittanut harrastaa ihan jokaisessa Keski-Maasta kertovassa elokuvassa...! Kuninkaan paluun lopetus saa kyllä aina kamalat itkut aikaan, vaikka mitä tapahtuisi. Joten en yhtään ihmettele, että tämän viimeisenkin luukun kanssa sai taistella, ettei alkaisi pillittää kuin pahainen kakara. Koska siis yhyyyy, neljä lähti Satamiin ja kolme palasi! >>>>>>>>: Samin kukkarivistötkin saivat alahuulen väpättämään, että ehkä tässä pitäisi jo vähän huolestuakin itsestään? :'D Tässä oli kuitenkin tuon surullisuuden lisäksi ihanasti toivoa mukana, kun sieltä kuitenkin on tarkoitus vielä nousta.

Kiitoksia siis tuhannesti tästä kalenterista, tämän voimalla oli todella mukavaa odotella joulun saapumista! :-*

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid