Kirjoittaja Aihe: Loputon sunnuntai | K-11 | kesäinen teinislash | Karri/Matias  (Luettu 1198 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 883
Nimi: Loputon sunnuntai
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: kesähömppä, slash
Paritus: Karri/Matias
Haasteet: Vuosi raapalehtien V, One True Something 20 #2, Fluffy10 #2 ja Yhtyeen tuotanto II Samuli Putron Saaressa on aina sunnuntai -kappaleella (sanat)

A/N: Omistan tämän Räntsäkeelle, joka pyysi jotain kesäistä näistä pojista matalalla ikärajalla. Valtava kiitos Tuhisijalle, joka ideoi rapsujen tapahtumia.



Loputon sunnuntai

Leppeä tuuli teki soutamisesta helppoa. Vene liukui vaivattomasti eteenpäin, ja Matiaksen mieli oli yhä rauhaisa kuin järvimaisema heidän ympärillään. Soutuveneen toisessa päässä istuva Karri uitti kättään viileässä vedessä ja katsoi pisaroiden kimaltelua sormillaan. Näky sai Matiaksen hymyilemään.

Hän oli huomannut heti, millainen vaikutus maalla oleskelulla oli Karriin. Tämä oli paljon välittömämpi ja mietiskelevämpi. Koko ajan ei tarvinnut olla liikkeessä tai vaatimassa kaikkia mahdollisia virikkeitä pitämään innostusta yllä. Karri ei valittanut kertaakaan, kun hänen pappansa pyysi poikia auttamaan rikkaruohojen kitkemisessä, pihamansikoiden keruussa tai ruohonleikkuussa. Kova ja cool stadijätkä oli hioutunut laiskanletkeäksi maalaispojaksi. Matias huomasi, että muutos Karrissa ihastutti häntä.

”Saanko mä soutaa?” Karri kysyi. Matias nyökkäsi, ja he vaihtoivat paikkoja.

”Mä aina unohdan, miten kivaa täällä on”, Karri sanoi soutaessaan. ”Tai, enhän mä tätä kovin kauan jaksa, kun olen niin tottunut isompiin mestoihin, mutta välillä.”

”Huomaan. Sä vaikutatkin erilaiselta”, Matias sanoi.

”Ihan tosi?” Karri hämmästyi. ”Hyvällä tavalla?”

”Tietty”, Matias vakuutti. ”Et oo niin kärtty emoteini kuin kotona.”

”Kutsu mua emoksi vielä kerran niin saat airosta!”

”On sulla musta tukka ja kynnetkin. Ja läväri.”

”Sä et nyt erottaisi hippijeesusta fruittarista.”

Matias tuhahti ja roiskautti vettä Karrin päälle. Poika huusi, ja kohta Matiaksen kimpussa oli märkä, hurjistunut Karri, joka uhkasi tönäistä hänet yli laidan. Pojat huusivat ja nauroivat vene kallistuen uhkaavasti puolelta toiselle.

”Rauha, rauha”, Matias lopulta toppuutteli aivan hengästyneenä. Karri nappasi hänen poskensa kämmentensä väliin ja pussasi häntä niin märästi kuin kykeni. Matias olisi mieluummin jopa hypännyt järveen kuin kärsinyt niin perusteellisesta sylkikylvystä. ”Yäk.”

Karri sai viimeisen naurun ja palasi taas soutuhommiin.

*

Karri taiteili letulleen naaman mansikanlohkoista ja vadelmista. Karrin pappa – jota Matiaskin jo kutsui papaksi ihan luonnostaan – katseli tyttärenpoikansa touhuja huvittunut pilke silmäkulmassaan.

”Laitteletko tuon kuvan sinne internettiin, vai?” pappa tiedusteli.

”Ei. Tää on ihan mun omaksi iloksi”, Karri vastasi. Matias ja pappa vaihtoivat katseen ja tyrskähtivät Karrin ilmoitukselle. ”Ootte vaan kateellisia kumpikin, kun teillä ei ole tippaakaan taiteellista lahjakkuutta.”

”Selvän teki, Kartsuli viisvee”, Matias sanoi tsekatessaan, millaisen taideteos lautasella makoili. Ei kovin kummoinen. Karri potkaisi häntä pöydän alla. ”Nää letut on muuten aivan parhaita.”

”Vaimoni salainen ja legendaarinen resepti”, pappa sanoi tyytyväisenä. ”Kun järjestettiin illalliskutsuja, näitä pyydettiin aina, oli kesä tai talvi.”

”Syystä!” Matias sanoi, ja pappa aivan säteili. Karri nappasi häntä kädestä pöydän alla ja silitti peukalollaan kämmenselkää, aivan pikaisesti, mutta Matiaksen iholla ehti kipunoida mielihyvästä.

”Jestas”, Karri huokaisi puolen tunnin päästä, kun he olivat pöydässä enää kaksistaan. ”Olen ihan täynnä.”

”Sama”, Matias sanoi. ”Mennäänkö pötköttää?”

”Vois”, Karri sanoi tyytyväisenä. ”Pappa lähti jo kylille pubeilemaan muiden ukkojen kanssa. Mehän voitaisiin – ”

Karrin käsi laskeutui hänen reidelleen ja hyväili vihjaavasti.

”Ai sun mammas kristillisillä, kukkakuviollisilla lakanoilla? Ei kiitos, en haluu sitä tänne kummittelemaan”, Matias tuhahti. Karri nauroi.

”Mamma kuulee siemailee sherryä ja juoruaa kavereiden kanssa, millainen epeli pappa olikaan nuorempana! Ei sitä mitkään lakanat kiinnosta”, Karri vakuutti ja kiskoi Matiasta.

”Kohtapuoliin”, Matias sanoi rentona ja kylläisenä. ”Täällä ulkona on mukavaa.”

”Yhy, missä on se tavattoman kiimainen Matias? Tahdon sen takaisin. Susta on tullu ihan vetelä heinähattu”, Karri valitti. Matias hymähti ja päätti antaa Karrin kärvistellä vielä hetken, kunnes kukkakuvioiset lakanat kutsuisivat.

*

Aika maalla tuntui etenevän aivan erityisen verkkaan. Kuin joku olisi lyönyt kellot rikki ja ripotellut päiviin hassuja lisätunteja. Viikonpäivät unohdettiin. Joka päivä tuntui hyvin sunnuntaiselta kaikessa kiireettömyydessään. Kai kylillä jotain tapahtuikin, mutta ne sattumukset eivät saavuttaneet heitä.

Matias istui kivellä mato-ongella. Sitä hän ei muistanut tehneensä sitten lapsuutensa. Pojasta tuntui kihisevän nostalgiselta istuskella siinä mato koukussa odottamassa, jos kala kävisi kiinni. Karri nojasi hänen selkäänsä vasten onkien kiven toiselta puolelta.

”Huomenna lähdetään takaisin kotiin”, Karri sanoi.

”Mm”, Matias sanoi. ”Harmittaako?”

”Ei. Oon oikeastaan jo kurkkuani täynnä tätä vitun landea. Viehätys karisti viimeisetkin rippeet jo pari päivää sitten. Stadiinhan mä kuulun ja sä myös.”

”Mä oon kyllä tykännyt olla täällä”, Matias sanoi. ”Kiitti, kun otit mut mukaan.”

”Kenet mä sit olisin ottanut?” Karri tuhahti. ”Kaikki muut ois hypänny junan alle jo ekana iltana. Tiesin, että sulla on enempi selkärankaa.”

”Plus oot saanu seksiä.”

”Sitäkin. Luuletko, että mä kestäisin täällä, jos pitäisi vaan kalastaa, uida, soutaa, hoitaa puutarhaa ja kipasta keskustassa, että saa jätskiä? No, en vitussa”, Karri tuhahti. Matias hymähti. ”Mutta sun seuraa ylipäätään mä oon eniten arvostanut. Ja pappahan pitää sua käytännössä jo uutena lapsenlapsenaan. Me voidaan tulla takaisin milloin vaan.”

Matias hymyili, ja hänellä oli hyvä, turvallinen olo. Hän ei kantanut huolta yhtään mistään. Se oli pojalle harvinainen olotila, mutta hän nautti siitä täysillä.

”Kuulostaa kivalta.”

Kalat olivat oppineet oveliksi, sillä madot katosivat, mutta koukkuun ne eivät tarttuneet. Kai taivaalta päälle syöksyvä sade sai ne vetäytymään rauhallisempaan pohjaan. Pojat juoksivat mutaliejuisessa maassa ja antoivat viimeisen sunnuntain huuhtoutua iholtaan.
« Viimeksi muokattu: 27.06.2018 13:48:47 kirjoittanut Sokerisiipi »


hei rakas kerro mulle
mikä on tää tunne
kun ei riitä linnunratakaan

Räntsäke

  • Vieras
Karri/Matiasta! ♥

Voi näitä pikku palleroisia, ne niiin jotenki sopii tällaseen maalaisidylliin. Ihana ajatella just joku Karri heinänkorsi suussa johonki terassille tai laiturin nokkaan, ja sit se sylkäsee sen silleen tyylikkäästi veks ku sen pitää puhua jolleki. Ja siis mitääh, mustat kynnet? On voitu mainita ennenki, en minä tiiä, mut sit on kyl menny ohi tai unohtunu. Mut ihanat! <3

Voi voi, pyhät ja puhtoiset kukkalakanat, nyt kävi köpelösti... Mut siis joo, pidin Karrin papasta, oikeen mukavan olonen kaveri. Ja munki rupes tekeen mieli lettuja! Oi että, harmi vaan et yleensä aina ku niitä jossain tarjotaan, niin tarjotaan isolle laumalle ihmisiä niin, että per nuppi riittää tasan yks. Mut nää sai varmasti enemmän ku yhen, ku mahaki tuli täyteen.

Sit vika osa. Matias sopii kiven nokkaan ongelle yhtä hyvin ku se mielikuvitusheinänkorsi Karrin suuhun. Enpä mä sen enempiä näistä nyt osaa sanoa, paitsi että kiitos omistuksesta vielä! <3

Tuhisija

  • Vieras
Tässä oli kokonaisuudessaan niin leppoisa ja laiskankeveä tunnelma, juuri sellainen hiljaiseen ja verkkaiseen maalaiselämään sopiva. Varsinkin kun poikien puuhat eivät olleet kovin vauhdikkaita tai vaatineet mitään sen kummempia hömpötyksiä. Kalastaessakin kuuluu olla hiljaa ettei säikytä kaloja pois (vai onko se vain joku juttu?).

Mukavaa että maalla ja rauhallisuudella oli jonkinlainen vaikutus Karriin, joka on tottunut ison kaupungin hulinaan ja vilskeeseen. Kiva että se rauhoittui maalla ja Matiaksestakin se oli hyvin mukavaa. Soutelu kuulostaa oikein kivalta ja olisi kyllä kiva itsekin kokea se näin vanhempana uudestaan joskus (mutta mä pelkään isoja vesimassoja ja syvää vettä, vaikka osaan uida :< jos tipun veneestä?). Voi poikia, mä melkein odotin että jompikumpi tippuisi vahingossa veneestä, mutta onneksi ei kuitenkaan. Saatiin vain märkiä pusuja, awws :'D

Ja jee, mansikoita (no niitähän mä ehdotin, puh). Munkin alkoi tehdä mieli lettuja, kun luin tämän ekaa kertaa ja tekee nytkin. Pitää tehdä jokin päivä siis. Mutta aww, Karrin pappa vaikutti niin symppikseltä ja ihana, että se lähti oikein pubiin kaverien seuraksi! Hyvä että tämä pappa jatkaa menemistä eikä jää vain kotiin istuskelemaan. Ja voi mamman kristilliset lakanat, ehkä ne kestävät sen. Ja mamma tuskin panee pahakseen, kun sillä on kiire kehua miestään :'D

Mato-ongella olo ♥ Ja voi että, toki Karri nyt tuli kurkkuaan myöten täyteen maalla oloa, mutta ehkä se teki sille kuitenkin vain hyvää. Vähän hiljaisuutta ja kahdestaan oloa Matiaksen kanssa, niin jaksa sitten taas kaupungin hälinää. Ja hii, pappa kiintyi Matiakseenkin. Eiköhän ne voi siis uudestaankin lähteä kaksistaan tuonne ja taas tehdä kaikkea kivaa. Heitellä tikkaa sun muuta.

Ei mutta tämä oli oikein ihanasti kirjoitettu ja se tunnelma tässä oli niin ah ♥ Tykkään. Kiitos paljon näistä kahdesta :''>

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 883
Räntsäke: Niin, eikö sovikin yllättävän hyvin, vaikka kumpikin on tuollaisia kaupunkipoikia ^^ Mustat kynnet olen muistaakseni maininnut ensimmäisessä tarinassa, Kultaa pimeässä, K-15, mutta en ole aivan 100% varma tästä :D mut joo, niin oon kyllä Karrille ajatellut. Ihanaa, että mielikuva miellyttää ^^ Kukkalakanat sai tosiaan kyytiä ;> Hii, hauskaa, että pidit ja kiitos hurjasti kommentista!!

Tuhisija: Laiskankeveyteen pyrinkin ^^ tuli semmosen keinuva kesäfiilis tuosta Putron biisistä ja koitin parhaani mukaan välittää sen tekstiinkin. Se, kun vaan ollaan ja köllitään ♥︎ joskus sellainen on ihan parasta. Karrin pappa on menevää tyyppiä. Se ei jää kotiin yksin istuskelemaan, ja hyvä niin. Mamma tuskin enää tietää tämän maailman menosta enää mitään (sehän on siis kuollut, jos jäi epäselväksi.) Hii, kivaa, että pidit tästä ja tän tunnelmasta. Kiitos huisisti kommentista!


hei rakas kerro mulle
mikä on tää tunne
kun ei riitä linnunratakaan

Ripple

  • ***
  • Viestejä: 722
Voi hömpänpömppä. Onhan näitä ihan mukava lueskella :) Pojat on kyllä tosi söpöjä, mutta vitsit kun niin huolettoman viattomia  ;D Mä en saa välillä edes Karrille kuviteltua semmoista särmää jota sillä mitä ilmeisimmin pitäis olla. Eipä se silti haittaa, fluffi on aina aika jees  :-* Vähän draamaa kyllä kaipaan näiden välille, mutta jotenkin uskon että sitäkin vähän vielä tulis, kun pääsen näissä pätkissä pidemmälle. Mua edelleen häiritsee noi näiden välit, en vieläkään oo varma että seurusteleeko ne vai ei, eikä ne oo tainnut itekkään puhua koko asiasta. Ne on jotenkin niin sisällä omassa maailmassaan, että musta tuntuu kun niiden ympärillä ei olis koskaan ketään muita tai mitään muuta elämää. Olis myös kiva tietää vähän enemmän näiden taustoista, että mitä he ovat miehiään. Mutta siis tykkäsin kyllä kovasti, kiitos :)
"Forget the people from the past, there is a reason why they didn't make it to your future."