One Piece: Seikkailukiikarit | S | Luffy/Zoro

[Odo]

Ficin nimi: Seikkailukiikarit
Kirjoittaja: Odo
Genre: Romancedraama
Paritus: Luffy/Zoro
Ikäraja: Sallittu
Fandom: One Piece
Vastuunvapaus: Maailma ja sen hahmot kuuluvat Eeichiro Odalle. Minä vain lainaan saamatta taloudellista hyötyä.
A/N: Lisää raapaleita o/ Ja nyt vuorostaan One Pieceä. Kun pitäisi kirjoittaa Potteria niin tietysti tulee muita fandomeita mieleen, mutta minkäs teet. Tämäkin Arkifestiin ja Vuosiraapalehtien V.

Arkifestiin inspissanoilla: 5. kehdata, lapsekas, veitsi, kylmä, puuttua

Seikkailukiikarit

Zoro ei juuri koskaan kehdannut sanoa Luffylle ei. Oli oikeastaan huvittavaa katsella vauhtia ja vaarallisiakin tilanteita laivalla.

Kapteenin uusin villitys, seikkailukiikareiden rakentaminen, olikin sitten toinen juttu. Jotenkin se sisälsi räjähdyksiä, palaneita hiuksia ja ennen kaikkea naurua. Jostain syystä Luffy oli ryöstänyt paistinpannusta lähtien keittiötarvikkeita. 

Mutta sellaista se oli joka päivä. Lenteleviä veitsiä, hupia ja hurmaa makuuhuoneen puolella. Kietoessaan kätensä Luffyn ympärille hän sai vain käden huiskutusta ja vaatimusta työrauhasta. Se oli odottamatonta, vaikka mikään muu ei poikennutkaan normaalista.

Kolmen päivän kuluttua seikkailukiikarit olivat valmiit ja Luffy intoili katsoessaan horisonttiin ja väitti näkevänsä edessä avartuvan meren kolmena kappaleena vesilasien läpi. Oliko se edes mahdollista? Zoro mietti, mutta ei antanut sen häiritä. Luffy oli lapsekas, mutta seikkailijan suudelmat saivat Zoron aina lämpenemään tavalla tai toisella.

Kylmän hiipiessä yöllä heidän seuralaisekseen Zoro sai vihdoin kietoutua poikaystävänsä viereen ilman, että tämä hyppi pitkin laivaa. Ainoastaan nukkuessa Luffy oli rauhallinen, mutta se oli yksi niitä rakastettavia piirteitä - ainakin joinain päivinä, Zoro lisäsi mielessään. 

Muilla ei ollut tapana puuttua siihenkään, jos he eivät nukkuneet vaan Luffy "pomppi sängyssä", jolla selitettiin sängynpäädyn paukahtelemista vasten seinää ja jousien natinaa. Valheeksihan sen kaikki tiesi, mutta sanaton sopimus sanoi, ettei asiasta puhuttu. 

Zoro nukkui paljon, mutta katsoessaan Luffyn innostusta seikkailukiikareista hänenkin teki mieli katsoa horisonttiin ja nähdä kolme merta. Toisen annettua luvan, hän todella saattoi nähdä meret ainoastaan Luffyn uskoessa, että niin oikeasti olikin. Meret piilottelivat, mutta vain seikkailukiikarit paljastivat ne.

Hyväuskoiseksi hölmöksi heillä kuitenkin oli kapteeni, joka seisoi vahvana tarpeen vaatiessa ja teki mitä vain tovereidensa puolesta. Aina.

[Karma91]

ZoLu ei ole vuosikausiin ollut niitä omia suosikkiparituksiani, mutta kaksikon välinen kemia on aina ollut todella uniikki muuhun miehistöön verrattuna (Nami pl, ehkä), joten intoudun yhä aina välillä kaksikosta kertovia tekstejä lukemaan.

Tämä oli tosi valloittava teksti ja tapasi kuvailla Zoron ajatuksia on todella todentuntuinen. Se on katellut Luffyn sähläämistä alusta asti ja sille on muodotunut semmoinen oma immuniteetti mitä tulee toisen hölmöilyyn ja harkitsemattomuuteen. Tässä tulee todella hyvin esille molempien persoona ja se niiden kontrasti, mutta kaksikon välillä on kuitenkin vahva side. Ja lopetus oli ihana, koska tykkään niin kovasti siitä, kun Luffysta tuodaan esille se vakavampi puoli, joka tulee esille aina kun omien puolia pitää pitää.

[Odo]

BadKarmaGirl, kiitos kommentista! Se on kyllä totta, että Zoro on tosiaan katsellut touhua aivan alusta asti. Se miten hahmot päätyivät yhteen oli kanssa hyvin ihastuttava. Ja lopetukseen tosiaan halusin Luffyn vakavampaa puolta, koska se on niin vahva osa Luffya, vaikkei sitä aina  heti huomaisikaan sen kaiken pelleilyn keskeltä.