Kirjoittaja Aihe: LotR: Näin minä tunnen | S | Frodo/Sam, h/c, drama, oneshot  (Luettu 2849 kertaa)

DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 417
  • Magnificent Bastard
Author: Duzku
Beta: LillaMyy (♥)
Ikäraja: S
Fandom: Lord of the Rings
Disclaimer: Tolkienin kaikki kunnia maan päällä ja nykyään myös taivaissa, Tolkien minua armahtakoon hahmojensa häpeällisestä käyttämisestä omiin tarkoitusperiini. Amen.

Paritus: Frodo/Sam
Genre: h/c, drama, romance ja kyllä tämä ihan liian lässynläätä on jotta fluffin voisi jättää mainitsematta. Varmasti kliseitä.

Summary: ”Rakas Sam, olisi itsekästä ja väärin pyytää sinua auttamaan tässä."

A/N: Purin blokkia ja sitä varmasti sattui. Eli syntyi yön myöhemmällä puoliskolla Sormuksen ritarien viimeisen aukeaman fiiliksistä. En kummemmin shippaa näitä kahta, mutta Samin intensiteetti Frodosta huolehtimiseen on epäilyttämällä epäilyttänyt useamman kerran. En mä yleensä tällaista kirjota, en varmasti, en. Mutta nyt kirjoitin, ja valloitin samalla itselleni uuden fandomin. Olkaa hyvät, älkääkä te purko minua, vaikka purinkin blokkia, blokki tasan ei ole viaton.





Näin minä tunnen


Frodo Reppuli -niminen hobittiherra istui nojatuolissa ikkunan ääressä kuin olisi siihen juurtunut. Sinänsä siinä ei ollut mitään järin merkillepantavaa, sillä keskimäärin hobitit pitävät ruokalevoista niin paljon, että kokevat kuolevansa jos koskaan joutuvat jättämään yhdenkään väliin – sama pätee luonnollisesti myös itse ruokailuihin –  mutta Frodo Reppuli tällä kertaa, kuten niin monesti muulloinkin, oli poikkeus.

Nuori Sam Gamgi, nuoren herra Reppulin palkollinen, pistäytyi kukkien kastelun lomassa vähän väliä kurkkaamassa huolestuneena olohuoneeseen yrittäen olla mahdollisimman vaivihkainen. Hän tunsi kyllä isäntänsä päivärytmit ja tiesi paremmin kuin Frodo itse kuinka paljon tämä poikkesi tavanomaisesta. Ei kävelyjä Hobittilan kauniilla kujilla, ei tavallisia harrastuksia, ei, isäntä tuntui juurtuneen tuoliinsa ja oli puhunut tuskin sanaakaan useaan päivään ja tuntui kaiken kruunuksi kadottaneen ruokahalunsa.

Ei, tämä ei ollut tavanomaista, ja kun tätä oli jatkunut kaksi päivää lisää, Samilla, niin sanoakseni, katkesi kamelin selkä. Sam osasi olla kohtelias, kärsivällinen ja kunnioittava ja jättää Frodo-herran rauhaan mikäli tämä sitä tahtoi kuten nyt ilmeisesti näytti tahtovan, ja yleensä hän tekikin näin. ”Mutta liika on liikaa, ja rajansa kaikella”, hän päätti itsekseen. ”Nyt minä menen ja kysyn suoraan. En kestä katsella häntä tällaisena, en enää hetkeäkään!”

Sam jätti kastelukannunsa ja lehtisaksensa siihen paikkaan, pyyhki kätensä mitenkuten mihin vain ulottui hätäisesti pyyhkimään, ja asteli sisään ennen kuin ehti pyörtää päätään.

Frodo istui yhä nojatuolissaan, mihinkä siitä olisikaan mennyt, eikä osoittanut huomanneensa Samin huoneeseen tuloa millään tavalla, ja siitäkös Sam huolensa lisäksi suuresti loukkaantui.

”Frodo-herra, olen huolissani teistä. Ette ole ollut oma itsenne viime aikoina.”

Frodo liikahti, mutta siihen se sitten jäikin.

Sam jaksoi malttaa pitkän tovin. Isäntä ei enää liikauttanut pikkusormeakaan, ja hiljaisuudessa hyvään alkuun ehtineen lämpimän syksyn ampiaiset pörisivät avoimen ikkunan alla kukkaistutuksissa. Kertaakaan Sam ei ajatellut luovuttamista. Tähän oli tultu, tässä myös pysyttäisiin, ja hän totta puhuen soimasi itseään siitä ettei ollut tarttunut asiaan aiemmin, jos tilanne todella oli ehtinyt niin pahaksi, ettei isäntä edes vastannut hänelle.

”Onko jotain tapahtunut, isäntä?”

Taaskin Frodo ainoastaan istui hievahtamatta, kuin kääpiö, joka on päättänyt muuttua kiveksi.

”Frodo-herra! Sanokaa mikä teidän on, sillä kenties voisin auttaa”, Sam lähes rukoili lähellä epätoivoa, ja vihdoin hän huudahti vimmoissaan väännellen käsiään. ”Kertokaa mikä on tämä asia, joka saa teidät tällaiseen tilaan, puhumattomaksi, syömättömäksi ja liikkumattomaksi, sillä olen varma siitä, että tätä menoa joko tulen hulluksi taikka sydämeni särkyy!”

Frodo tuntui siitä paikasta hitaasti havahtuvan. Hän tuijotti Samia hetken tutkimattomalla katseella, joka sai Samin sydämen lyömään kiivaasti ja särkemään samaan aikaan; lyömään kiivaasti, koska hän odotti vastausta niin kiihkeästi, särkemään, koska Frodo-herran silmissä oli piilossa surua. Ja jotain muuta, oliko se kaipausta? Vai sittenkin jotain monimutkaisempaa? Sam ei osannut sanoa, kun Frodo kerran oli lakannut kertomasta hänelle asioita. Viimeinenkin toivo hiipui, kun Frodo käänsi katseensa pois.

Varmana siitä ettei Frodo lopultakaan vastaisi Sam oli jo kääntymässä laahustaakseen lannistettuna pois, kun Frodo vihdoin puhui. Ääni oli käyttämätön ja kuulosti liialta yrittämiseltä, mutta sen kuuleminen kirkasti Samin kasvot. ”Olet oikeassa. Olen kadonnut mietteisiini liiaksi aikaa. Minun on jo aika päästää tästä murheesta irti.”

Nojatuoli narahti Frodon noustessa siitä varoen jäykistyneitä jäseniään.

”Isäntä, kertokaa murheenne minulle, ne monesti kevenevät, kun ne jakaa”, Sam pyysi suunnattoman helpottuneena sydän yhä pamppaillen. ”Jos on olemassa mikä tahansa tapa jolla voin auttaa, teen sen enemmän kuin mielelläni.”

Frodo pysähtyi hitaasti kesken pitkästä paikallaanolosta jomottavien lihasten venyttelyn ja sanoi lempeästi: ”Rakas Sam, olisi itsekästä ja väärin pyytää sinua auttamaan tässä.”

”Kuinka se voisi olla väärin? Ettekä te ole itsekäs, ette ollenkaan!” Sam parkaisi päätään pudistaen. ”Minä tässä olen ollut tarkkaamaton antaessani teidän vajota murheisiinne niitä huomaamatta!”

”Ei ole sinun taakkasi kantaa huolta minun murheistani.”

”En voi sille mitään, Frodo-herra – tarkoitan, että olen huolehtinut teistä jo pitkään, ja siitä – täytyy tunnustaa – on tullut minulle eräänlainen luonto. Te myös olette tulleet minulle hyvin tärkeäksi, minä välitän teistä, voisinpa joskus sanoa, että enemmän kuin itsestäni – !”

Samin puhuessa Frodon kasvot olivat omituisesti vääntyneet; ne olivat kuin naamio, joka kätki alleen todelliset tunteet. ”Sam...”

”Frodo-herra”, Sam jatkoi astuen lähemmäs, nyt hän tunsi palavansa sisältä tarpeesta puhua suunsa puhtaaksi. Jos hän olisi pysähtynyt ajattelemaan yhdenkään hengenvedon aikana, hän olisi punastunut ja vaiennut siihen paikkaan, mutta hän oli liian kiihtynyt ajatellakseen mitä oli sanomassa, ja oli kyllä totisesti viimeinen niitti se, kun Frodo kääntyi jälleen kerran pois hänen luotaan. ”Frodo-herra, te olette minulle tärkeä, ja luulenpa, että jos tietäisitte kuinka tärkeä ja kuinka teistä silloin tällöin ajattelen, myöntäisitte, ettette tiedä väärästä mitään!”

Tässä Frodo oli jähmettynyt paikalleen, ja jos Sam vain olisi nähnyt hänen kasvonsa!

”Teidän lähellänne sydämeni lyö yhtä lujaa kuin suurimmassa kuviteltavissa olevassa vaarassa, ja kun ajattelenkin, että teille sattuisi mitään pahaa, tuntuu rinnassani siltä kuin se olisi halkeamassa kahtia. Ja sitten kaikki se, mitä olen teistä – vastoin kaikkia hallussani olevia oikeuksia – ei, vastoin kaikessa maailmassa olevia oikeuksia – teistä tietoisesti kuvitellut – ei, herra, ette te tiedä ollenkaan mistä puhutte, kun yritätte väittää, että se mistä te murehditte olisi väärin.”

”Sam...” Frodo sanoi, ja hänen äänensä oli kummallinen.

”Näin se on, enkä minä tätä muuta”, sanoi Sam melkein vihaisena kädet nyrkkiin puserrettuina.

”Sam”, sanoi Frodo ja kompuroi nojatuolilleen ja vajosi siihen. Hän tuntui jääneen yhtä sanaa vaille sanattomaksi. ”Sam.”

”Näin minä tunnen”, Samin ääni oli vaimeampi ja rohkeus alkoi kaikota hänen jäsenistään ja pikkuhiljaa tieto siitä mitä äsken oli tullut sanottua vajosi hänen vatsaansa, mutta hän ei kääntänyt katsettaan Frodosta, joka istui nojatuolissa ja näytti tilanteeseen nähden tyyneltä, vaikkakin hiukan järkyttyneeltä, tulkitsemattomalta. Ja silloin Sam tajusi, että koko ajan ikkuna oli ollut auki ja että kuka tahansa oli saattanut kuulla hänet. ”Minkä olen tehnyt, olen saattanut teidät kuvailemattoman häpeälliseen tilanteeseen, ikkunakin on ollut kaiken aikaa auki!”

Ennen kuin Sam olisi pudonnut polvilleen ja painanut pään käsiinsä sai Frodo puhelahjansa takaisin ja samalla hyppäsi ylös tuolista. ”Sama sille vaikka itse S-R:t olisivat sattuneet ikkunan taakse. Itse asiassa, sama sille vaikka koko Kontu olisi kuullut!”

”Eikä ole”, Sam vaikersi. ”Olen käyttäytynyt anteeksiantamattomasti enkä ole enää teidän arvoisenne.”

”Sillä ei ole väliä, koska mikäli sen tuolla tavalla määrittelee, minä olen kuin olenkin toiminut hyvinkin väärin – sitä minä olen nämä monet päivät yksikseni murehtinut, ja siksi minä sinua kartoin. Ja ajattele, kaikki se aivan turhaan!”

Kesken vapinansa Sam pysähtyi ja epäili omia korviaan, tai vähintäänkin omaa järkeään. Frodo ei mitenkään voinut tarkoittaa sitä mitä hän luuli.

Niin vain silti oli, että katsoessaan ylös hän näki edessään Frodon hymyilevät kasvot, eikä voinut enää estää itseään vaan purskahti itkuun. ”F-frodo-herra – ettekö aiokaan potkia minua pihalle?”

”En tietenkään”, Frodo tuhahti. ”Äläkä itke, pikku Sam – älä! Katso minuun.”

”Mu-mutta – en ymmärrä –” tämä kaikki oli Samille liikaa ja hänen jalkansa pettivät.

”Sam, Sam, älä itke – tule tähän”, kiirehti Frodo sanomaan ja ehti ottaa Samista kiinni ennen kuin tämä olisi kuin olisikin pudonnut polvilleen.

Niin Sam hautasi kasvot Frodon paitaan ja tahri hienot vaatteet multaisilla käsillään. Nyyhkäykset ravistelivat häntä. Frodo piti hänestä lujasti kiinni, vaikka toisen hobitin kannatteleminen kävikin voimille. Myöhemmin, kun Sam oli helpotuksen ja säikähdyksen itkunsa itkenyt, he puhuivat, vaikka eipä siinä suunnattomasti puhumista enää ollutkaan. Vielä paljon myöhemmin Säkinheimo-Reppulitkin sitten kuulivat, mutta siitä oli lähinnä vain hyötyä, sillä he vannoivat siitedes pysyvänsä kaukana Repunpäästä ja vaikenivat kuin muurit peläten, että hulluus tarttuisi heihinkin.

Joten, kaiken kaikkiaan, Repunpäähän saatiin oikein onnellisia aikoja.
« Viimeksi muokattu: 12.01.2016 02:13:59 kirjoittanut DulzGram »
pannu by wolferain ♥

Sindarin lapsi

  • ***
  • Viestejä: 62
  • hirvee hirvi-fani
Heipä hei sinne! Huomasin ettei tässä ficissä olekaan vielä kommentteja ( ??? ) , joten päätin vilkaista. Ja kivahan se oli! Tässä on mukavan leppoisaa kuvailua, ja teksti pysyi maltillisen pitkänä.  Frodo oli jälleen asetettu ns johtajan asemaan ja siihen ollaankin totuttu joten se ei haitannut. Osaat käyttää sanoja ihan hyvin, tosin sanojen korvausta suosittelen sinullekkin ( esim. Kirjoittaa -> raapustaa, rustata yms) mutta muuten selkeää ja hyvää tekstiä!
Fandom oli kaukana mahdottomasta, voisin hyvin kuvitella tämän tapahtuvan. Samin reagointi oli nerokkaasti keksitty, sillä hobittien maailmassa todellakin suurin huolen aihe on työttömäksi joutuminen. Kiva teksti  :)

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 856
  • kiero ja sarkastinen
Niin se taisi olla, että kun Sam Gamgi avaa suunsa, niin heti sieltä loikkaa iso sammakko... <3 Aw, olen shippaillut näitä muistaakseni kutakuinkin aina, vaikka ficcejä ei pahemmin olekaan tullut luettua. Samin uskollisuus ja kaikki on just sellaista laatua, että pakkohan siellä on jotain olla taustalla.

Lainaus
istui hievahtamatta, kuin kääpiö, joka on päättänyt muuttua kiveksi.

Ihana vertaus, tämän voisi kyllä kuvitella olevan hyvin jääräpäistä ja päättäväistä istumista. ;D

Lainaus
Sama sille vaikka itse S-R:t olisivat sattuneet ikkunan taakse.

Sen sakin on kyllä helppo kuvitella olevan Konnun pahimpia juorukelloja ja paheksujia. Lopetus olikin herkullinen, kun mokomista päästiin hyvin kätevästi eroon ihan vain toista rakastamalla. <3

Tämä oli suloinen ja sai hyvälle tuulelle, kiitoksia. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Gernumbli

  • ***
  • Viestejä: 239
  • Sisimmässään pieni kiusankappale
    • Tekstit
Äh, luin tämän joskus sanomatta mitään. Mutta musta tässä on erittäin mukava ja jollain lailla pysähtynyt tunnelma, aidot hahmot ja ihana loppu, kaunista.
"Gnome saliva is enormously beneficial! Luna, my love, if you should feel any burgeoning talent today — perhaps an urge to sing opera or to declaim in Mermish — do not repress it! You have have been gifted by the Gernumblies!"

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Siitä onkin piiiitkä aika, kun olen viimeksi lukenut Frodo/Samia, joten olin tosi innoissani tästä tekstistä jo ennen lukemista. Ja sitten, kun tässä oli vielä H/C:tä, niin voi että, ihan huippua. :D

Komppaankin heti alkuun Gernumblia, sillä tässä tuntui olevan mukava ja hieman pysähtynyt tunnelma (mikä oli tietysti kiva, tuli rauhallinen fiilis), ja hahmotkin tuntuivat hyvin aidoilta. :) Tässä oli vieläpä se perus-asetelma, että Frodo on johtavassa asemassa ja Sam puolestaan työntekijän asemassa. Muakin on aina mietityttänyt Samin lojaalius ja se kieltämättä antaa viitteitä siitä, että siinä on mukana vähän muutakin. ;)

”Teidän lähellänne sydämeni lyö yhtä lujaa kuin suurimmassa kuviteltavissa olevassa vaarassa, ja kun ajattelenkin, että teille sattuisi mitään pahaa, tuntuu rinnassani siltä kuin se olisi halkeamassa kahtia. Ja sitten kaikki se, mitä olen teistä – vastoin kaikkia hallussani olevia oikeuksia – ei, vastoin kaikessa maailmassa olevia oikeuksia – teistä tietoisesti kuvitellut – ei, herra, ette te tiedä ollenkaan mistä puhutte, kun yritätte väittää, että se mistä te murehditte olisi väärin.”
Ihana Sam. ♥ Tää kyllä kuulosti ihan sellaiselta, mitä Sam voisi oikeastikin sanoa Frodolle. :)

Vaikka en enää ihan tarkkaan muistakaan Tolkienin kirjoitustyyliä, niin musta tämä teksti vaikutti hyvin tolkienmaiselta - tai tuli ihan sellainen fiilis kuin olisi lukenut itse Tolkienin tekstiä. :D Apua, en nyt oikein enää tiedä, mitä sanoa - sanavarastoni päätti sitten näköjään karata kesken kaiken, mutta kuitenkin, erittäin leppoisa ja ihana teksti. Varsinkin tuo loppu oli ihana. ♥ Tykkäsin oikein kovasti. ♥ :D

Kiitos ja kumarrus! ♥
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Angelina

  • Stark-Rogers
  • ***
  • Viestejä: 6 480
Aaaaaaah mitä helmiä stalkkerinapin kautta löytääkään! Oon täällä ihan ♥___♥

Tää oli todella erilainen teksti verrattuna muihin joita oon sulta lukenut, mutta niiiin hieno! Tää oli mielestäni myös todella uskollinen fandomille ja hahmoille, molemmat sekä Sam että Frodo olivat kuin suoraan kirjan sivuilta revittyjä. Sam varsinkin on niin ihana raukka, ihan rinnasta otti hänen huolensa ja tunteikas tunnustuksensa :') Voe hölmöt pienet hobitit ♥ Nautin kovasti myös tekstin tyylistä, sekin tuntui kovin fandomille ominaiselta.

En oo itsekään sen kummemmin näitä kahta shipannut - ovat varmaan liian canonia siihen hommaan - mutta tää todellakin tuntui hyvin luontevalta ja uskottavalta Frodo/Samilta. Kiitos ♥


ava & bannu © Inkku

DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 417
  • Magnificent Bastard
En käsitä miten oon jättänyt vastaamatta näihin upeisiin kommentteihin  ;D Kun nauraa omalle tekstilleen (positiivisessa mielessä), tietää, että on osunut hakullaan johonkin. Olin hyvin yllättynyt huomatessani että tän origin on niinkin varhainen kuin 2016. Toivottavasti kiitokset vielä tavoittavat kohteensa.


Sindarin lapsi: Kiitos kommentistasi! Rakentavaa palautetta saa nykyään harmillisen harvoin. Täytyykin silmäillä nykyistä tekstiäni ja tarkkailla, osaanko nykyään korvata sanoja paremmin. Mukava kuulla, että ficci on miellyttänyt ♥

Kaatosade: Oot mun ehdotonta idolikärkeä ja muistan hyppineeni seinille tän kommentin nähdessäni ♥♥ Ihan mahtavaa, että oot tykännyt, ja vielä kertonutkin siitä. Itsehän en oo ikinä lukenut yhtäkään Sam/Frodo-ficciä, enkä oo koskaan edes harkinnut sellaisen kirjoittamista uudelleen. Iloitsen erityisesti tuon vertauksen mainitsemisesta, sitä oli hauska keksiä.

Gernumbli: Olen hyvin pahoillani etten oo aiemmin vastannut näihin kommentteihin. Kiitän kauniista sanoistasi ♥

Felia: "tolkienmainen" on ehkä vaikeimmin tavoitettavissa olevien kehujen joukossa ever. Oon kyllä eräänlainen kameleontti kirjoitustyylin suhteen, mutta tätä vaalin!  ;D Right, kuka voi 2000-luvulla lukea (tai katsoa) lotria tulkitsematta Samin lojaaliuden joksikin suuremmaksi? Ficinhän se vaati, ehdottomasti. Kiitos kommentistasi ♥

Angelina: ehdoton kiitos sulle tän esiin kaivamisesta! En oo varmaan koskaan kirjoittanut mitään tän kaltaista, en ennen tätä enkä tämän jälkeen :-D
Lainaus
En oo itsekään sen kummemmin näitä kahta shipannut - ovat varmaan liian canonia siihen hommaan
jaa siitäkös se johtuukin? Käy järkeen, nyt kun sitä ajattelee. Kiitos itsellesi kommentista ♥♥
pannu by wolferain ♥

Simma

  • The Witch
  • ***
  • Viestejä: 419
  • banneri © Ingrid
Tosi nätti ficci! Oon lukenut Lotr-ficcejä ihan todella vähän verrattuna siihen, miten paljon oon kuitenkin joskus tykännyt Tolkienin kirjoituksista – ja tykkään toki edelleen, vaikka niitä ei ole tullut luettua ikuisuuteen. Sen takia miulla ei myöskään ole enää vahvaa muistikuvaa siitä, millaista Tolkienin teksti on, mutta tässä oli miusta ehdottomasti samanlainen tunnelma, kuin mitä kuvittelen alkuperäisissäkin (sekä kirjassa että myös elokuvassa) olevan. Konnussa on aina jotenkin niin ihanan lempeä ja rauhallinen tunnelma, en tiedä voiko sitä muunlaiseksi edes kirjoittaa. Tai ainakin vaikea ajatus vaikka jostain kauhuficistä (ellei se kauhu tule sitten esim. skipatusta päivällisestä tai jostain vastaavasta lol).

Tunnelman lisäksi myös hahmot ovat juuri sellaisia kuin ne kuvittelenkin olevan. Samin ikuinen hössötys Frodon ympärillä on kyllä mielenkiintoista ja kuten todettu, aivan liian helppo tulkita paljon muuksi kuin mitä se muka vain on. :D Tykkään myös siitä, miten sekä Sam että Frodo eivät tässä sano missään vaiheessa aivan täysin suoraan, että mistä on kyse, vaikka toisaalta se onkin helppo tulkita. Tykkään kyllä ficistä myös ihan kokonaisuudessaankin kovasti. Kiitos tästä!